Laamanator
Eversti
On kiva leikkiä anarkistia ja samalla tukeutua täysimääräisesti järjestäytyneen yhteiskunnan instituutioihin, infrastruktuuriin ja turvaverkkoihin. Touhulta on pudonnut pohja pois jo kauan sitten, jos sitä nyt on koskaan ollutkaan.
Jos nyt toimittaisiin anarkistien "ideologian" ja "tavoitteiden" mukaisesti, niin ilman järjestäytyneen hyvinvointiyhteiskunnan tarjoamaa suojaa anarkisteille olisi kalenterin mukaan juuri koittamaisillaan pitkä, kylmä ja nälkäinen talvi. Kun kevät aikanaan keikkuen ensi vuoden puolella tulevi, niin kevätauringon leppeän lämmittävä paiste jäisi monelta näkemättä, kun anarkistinen utopia olisi näännyttänyt suuren osan kannattajistaan nälkään ja pakkaseen. Kaikki kehittyneen yhteiskunnan korkean teknologian tuotteet ja prosessit olisivat saavuttamattomissa, mikä heijastuisi suoraan väkiluvun kehitykseen.
Kesäisellä hippileirillä on toki kiva leikkiä intiaania nuotiolla istuskellen, laulaa kumbaijaa, laajentaa tajuntaa ja käristää tofunakkia, samalla kun unelmoidaan utopistisen teoreettisesta "vaihtoehdosta" ilman babyloonia sekä sen mahdollistamia hyödykkeitä. Tosin jo nuotion sytyttäminenkin jää useimmilta tekemättä pelkästä urbaanista uusavuttomuudesta ja syrjäytyneen pudokkaan selkärangattomasta aikaansaamattomuudesta - varsinkin ilman nykyaikaisen yhteiskunnan teollisesti tuottamia tulentekovälineitä. Onneksi lähimarketeissa myydään tupakansytyttimiä ja tulitikkuja, niin ei tule suru puseroon.
Koska mitään jätelietettä konkreettisempaa lopputuotetta anarkistiporukka ei saa itsestään ulos, niin ainoaksi anniksi jää tyhjien tynnyrien kolistaminen, epämääräisten lippujen liehuttaminen, yksityisen ja yhteiskunnan omaisuuden vahingoittaminen sekä ylimääräisten kustannusten aiheuttaminen veronmaksajille. Hampuusien rähinöinnistä huolimatta järjestäytynyt yhteiskunta ei tule katoamaan mihinkään eivätkä he liioin kykene ymmärtämään sitä, että yhteiskuntajärjestelmän horjuessa tai ajautuessa heidän toivomaansa kaaokseen anarkistit ovat silloin itse ravintoketjun alimmalla oksalla ja lähtökohtaisesti heikoimmassa mahdollisessa asemassa.
Järjestäytynyt yhteiskunta säilyy, kysymys on vain siitä, miten asiat järjestetään ja ketkä yhteiskuntaa hallitsevat.
Jos nyt toimittaisiin anarkistien "ideologian" ja "tavoitteiden" mukaisesti, niin ilman järjestäytyneen hyvinvointiyhteiskunnan tarjoamaa suojaa anarkisteille olisi kalenterin mukaan juuri koittamaisillaan pitkä, kylmä ja nälkäinen talvi. Kun kevät aikanaan keikkuen ensi vuoden puolella tulevi, niin kevätauringon leppeän lämmittävä paiste jäisi monelta näkemättä, kun anarkistinen utopia olisi näännyttänyt suuren osan kannattajistaan nälkään ja pakkaseen. Kaikki kehittyneen yhteiskunnan korkean teknologian tuotteet ja prosessit olisivat saavuttamattomissa, mikä heijastuisi suoraan väkiluvun kehitykseen.
Kesäisellä hippileirillä on toki kiva leikkiä intiaania nuotiolla istuskellen, laulaa kumbaijaa, laajentaa tajuntaa ja käristää tofunakkia, samalla kun unelmoidaan utopistisen teoreettisesta "vaihtoehdosta" ilman babyloonia sekä sen mahdollistamia hyödykkeitä. Tosin jo nuotion sytyttäminenkin jää useimmilta tekemättä pelkästä urbaanista uusavuttomuudesta ja syrjäytyneen pudokkaan selkärangattomasta aikaansaamattomuudesta - varsinkin ilman nykyaikaisen yhteiskunnan teollisesti tuottamia tulentekovälineitä. Onneksi lähimarketeissa myydään tupakansytyttimiä ja tulitikkuja, niin ei tule suru puseroon.
Koska mitään jätelietettä konkreettisempaa lopputuotetta anarkistiporukka ei saa itsestään ulos, niin ainoaksi anniksi jää tyhjien tynnyrien kolistaminen, epämääräisten lippujen liehuttaminen, yksityisen ja yhteiskunnan omaisuuden vahingoittaminen sekä ylimääräisten kustannusten aiheuttaminen veronmaksajille. Hampuusien rähinöinnistä huolimatta järjestäytynyt yhteiskunta ei tule katoamaan mihinkään eivätkä he liioin kykene ymmärtämään sitä, että yhteiskuntajärjestelmän horjuessa tai ajautuessa heidän toivomaansa kaaokseen anarkistit ovat silloin itse ravintoketjun alimmalla oksalla ja lähtökohtaisesti heikoimmassa mahdollisessa asemassa.
Järjestäytynyt yhteiskunta säilyy, kysymys on vain siitä, miten asiat järjestetään ja ketkä yhteiskuntaa hallitsevat.
