jokiranta kirjoitti:
Ymmärrän kyllä, ettei ammattisotilasta kiinnosta ainakaan sotilasammatti koska siinä voisi suomalaisella virkapalkalla joutua ammutuksi, räjäytetyksi tai sotilasinvalidiksi eli entistä työkyvyttömämmäksi toisen työnantajan palvelukseen.
Tuo nyt on jo lähes silkkaa paskapuhetta!
Kapiainen kirjoitti:
Palkkasoturi määrää itselleen hinnan, siten että hyöty ja riskit ovat hänelle sopivassa suhteessa.
Näin on. Siksi palkka muodostuu riskialueilla lähes teollisuusjohtajan palkan suuruiseksi, minkä vuoksi toimeksiantajilla ei ole varaa suureen vartiointiliikkeiden käyttöön. Vuosipalkka voi nousta 100 000 euroon - 200 000 euroon, mutta ura voi jäädä lyhyeksi, alle vuoden mittaiseksi. Lisäksi on niin, että sairausvakuutus on katettava itse, koska asianomainen puolustuslaitoksen rauhankumppani on yksityisyrittäjä.
Kapiainen kirjoitti:
Ammattisotilaalla ei ole sitä valinnanmahdollisuutta - sikäli kun armeija ei sitä mahdollisuutta anna.
Ammattisotilaalla on aina mahdollisuus tehdä lakko. Suomessa on lakkoiltu kansainvälisten tehtävien hakusaarrolla, kun puolustusministeriö yritti saada ammattisotilaita palkkasotureiksi Afganistaniin alle markkinahinnan.
http://www.res.fi/foorumi/index.php?topic=38.20
Kapiainen kirjoitti:
Suomalaisella ammattisotilaalla on mahdollisuus valita osallistuuko hän kriisinhallintaoperaatioon vaiko ei = hänellä on palkkasoturin lailla mahdollisuus harkita onko hyöty haittoihin nähden sopivassa suhteessa. Jos ei ole, hän ei lähde..jos on, hän lähtee. Jos Suomen valtio päättää, että ammattisotilaan on käskystä osallistuttava - hän osallistuu - siitä ei ole epäselvää!
Jos tämä osallistuminen pakollistuu eikä lakkoilu hakukieltoineen pure, on mahdollisuus erota puolutusvoimien palveluksesta ja siirtyä reserviläiseksi, jolloin ammattisotilaaksi joutuminen rintamalle tapahtuu, ei virkaehdoin ja neuvotteluteitse, vaan asevelvollisuuden perusteella. Kun ammattisotilas-reserviläistä aletaan uhata ulkomaisilla sodilla, on seuraava vaihe se, että reserviläisenä hakeutuu korvaavaan palvelukseen. http://akl-web.fi/reservi
Kapiainen kirjoitti:
On täysin järjetöntä ja riidanhaluista alkaa väittämään Suomalaista ammattisotilasta huonoksi sotilaaksi, jos hän käyttää valtion ja armeija hänelle suomaa mahdollisuutta valita!
Väittäisin, että suomalainen ammattisotilas voi olla melkein yhtä huono sotilas kuin suomalainen reserviläinenkin, jonka heikkoa kykyä edes vartiointiin on tässä toistuvasti korostettu.
Jotenkin uskon, että meidän pitäisi palkata ammattisotilaat Romaniasta ISAF:iin suomalaisiin joukkoihin, jotta kilpailukykyistä laatua saataisiin sillä kustannustasolla, jonka valtionvelkaantuminen sallii.
Se, miten laajaa tämä vapaaehtoisuus on, johtuu tietenkin tilanteesta. Ongelmana on se, että meillä on hyvä turvallisuustakuu Lissabonin sopimuksessa, mutta Yhdysvaltain ja NATO:n vuoksi ei voida kehittää Lissabonin sopimuksen omaa riippumatonta toimeenpanokoneistoa, jolloin tavallaan Lissabonin sopimusta ei voida toimeenpanna.
Lissabonin sopimus nimittäin on avunsaajalle parempi kuin YYA-sopimus tai NATO:n peruskirja siksi, että NATO:n peruskirjan 4. pykälän mukaisia konsultaatioita ei tarvita, vaan apu on annettava jopa ilman konsultaatioita ja verukkeita.
NATO esimerkiksi kieltäytyi antamasta Turkille turvallisuustakuuta Irakin sodan vuoksi kun Ranska ja Belgia sitä vastustivat. Siksi Turkki jäi turvallisuustakuitta ja siksi Turkki kieltäytyi Irakin sodasta päästäkseen joskus Euroopan unionin jäseneksi. Ainoa maa, joka on NATO:lta saanut turvallisuustakuun on Yhdysvallat ja sekin sai ne vasta 11.9.2001 jälkeen.
Kapiainen kirjoitti:
Ammattisotilas on palveluksessa noin 35 vuotta. Siihen aikaan mahtuu useimpien sotilaiden kohdalla sellaisia elämänvaiheita, jolloin hänellä on muitakin asioita ja velvoitteita elämässään kuin hakeutuminen vapaaehtoisena sotiin pitkin maailmaa. Jossain vaiheessa lapset ja perheen tarpeet menevät normaalilla ihmisellä heittämällä sen edelle, että jossain päin maailmaa olisi sota tarjolla johon "oikea sotilaan" pitäisi tietenkin lähteä.
Moni ammattisotilas luopuu ammatistaan jo kahdenkymmenen vuoden rupeaman jälkeen, perspektiivittömänä majurina, siirtyen mahdollisuuksiensa mukaan markkinatalouden epävarmaan palvelukseen luopuen virastaan ja asemastaan.
Kapiainen kirjoitti:
Teetko itse elämässäni kaikki valinnat aina työsi ehdoilla?! Ilmeisesti teet kun sinulla on varaa noinkin kärkäästi arvostella Suomalaisia ammattisotilaita siitä, etteivät he ole halukkaita olemaan sotilaita?!
En ollenkaan epäile, etteivätkö täyspäiset ihmiset epäilisi kansalaisina Suomenkin ulko- ja puolustuspolitiikkaa, mutta ero ammattisotilaaan ja reserviläisen välillä on se, että reserviläinen on poliittinen toimija, äänestäjä, jota ei voi hypyttää mihin tahansa sotaan ilman, että hän vaatii kansalaisoikeuksia ja viheltää pelin vaaleissa poikki.
Ammattisotilas on puolestaan papin tapaan kunniaansa toimeentuloksi vaihtava valtion orja, virkamies, jolta edellytetään jostain kumman syystä myös aatteellista suhtautumista asiaansa riippumatta siitä, miten järjellistä ajoittain valtion politiikka on.
Tässä on ero virkahierarkian ja toisaalta valinnanvapauden välillä, budjettitalouden ja markkiantalouden.
Kapiainen kirjoitti:
Toistan edelleen sen että Suomalaisen ammattisotilaan ensimmäinen ja tärkein tehtävä on Suomen puolustaminen - ja uskallan väittää, että tarpeen vaatiessa sen tehtävän edellen menee yli 99%:lla sotilaista kaikki muut asiat ja tarpeet - kriisinhallinta ei ole ykköstehtävä.
Ammattisotilaan ammatti on sotiminen.
Kapiainen kirjoitti:
Jos sotilaasta tekee huonon sotilaan se, että hänellä on elämässään vaiheita jolloin muut asiat kuin Afganistanin sisällissota menee tärkeysjärjestyksessä edelle - niin sitten Suomalaiset sotilaat ovat huonoja.
Tässä on useampi liikkuva osa kuin kaksi: kunnia-kunniattomuus ja nationalismi-interntaionalismi.
Kansalaiselle sota on tahdon valinta vaaleissa, kun taas ammattisotilaalle sota on ammatti.
Projektirakentajalle on rakentaminen ammatti, ei Suomen valtio, niin kuin siviilivirkamiehelle.
Kapiainen kirjoitti:
Siinä vaiheessa kun näytät ensin itse esimerkkiä ja luovut koko muusta elämästäsi ja elät elämääsi 100%:sti työsi ehdoilla, niin voit tulla hokemaan noita juttujasi uskottavasti - siihen saakka kun sinulla on muutakin elämää kuin työsi, niin voit vaikka olla hiljaksiin..ellet sitten tosiaan hae riitaa?! Tosin sekin voidaan sitten ratkoa mieluummin vaikka fyysisesti sopivassa kehässä tai matolla..fyysinen rasitus kun purkaa huomattavasti tehokkaammin kaikenlaisia frustraatioita kun netissä länkyttäminen.
Japanissa se, joka menettää ensimmäiseksi hermonsa, katsotaan menettäneen pelin. Tämä siksi, että hän ei kestä paineita, ja menettää kasvonsa. Pahimmassa tapauksessa edessä on ennen liberaalia yhteiskuntaa ollut seppuku.
Kaksintaistelussa haastettu valitsee aseet.
Kapiainen kirjoitti:
Toki jos elät jossain vaiheessa elämääsi 100%:sti työsi ehdoilla niin neuvon sinua ensisijaisesti hankkimaan itsellesi elämän..
Kiitän. Ymmärrän kyllä, että elämä rajoittaa ihmistä olemasta täysi ammattisotilas.
Siksi en oikein usko, että tuota positiota kannattaa ylenpalttisesti korostaa.