Ah niin ihana 80-luku?

Jupiksi tekeytyminen oli myös elämäntyyli ja joillekin jopa pakkomielle. Eräs puolituttu persaukinen teki kolmea työtä yhtäaikaa, joiden avulla yritti pysyä varakkaampien kavereidensa mukana yöelämässä. Tämä kolme työtä tekevä kulki merkkipuvuissa ja esiintyi kertaluokkia varakkaampana kuin oli. Terveys ei tahtonut kestää yöelämää ja kolmea työtä, joten saitsuili paljon ja useasti. Yöelämä oli juppikulttuurin huipentuma. Baarissa käytiin näyttäytymässä merkkivetimissä, kehuskelemassa rahoilla/bisneksillä ja tuhlaamassa enempi kuin mihin olisi ollut vara.

Kasarin loppu oli iloista ja toivorikasta aikaa. Kaikilla tuntui menevän hyvin ja en muista että ihmiset juurikaan olisivat puhelleet huolista ja murheistaan. Toki olin tuolloin itsekin nuori. Nuorena sitä on taipuvaisempi uskomaan tulevaisuuteen. Odotukset elämän ja tulevaisuuden suhteen olivat korkealla. Maailma ja elämä olivat mahdollisuuksia täynnä.
Kasarin puolivälistä eteenpäin kuluttamisesta tuli monelle elämäntapa ja lähes pakkomielle. Mainokset ja markkinointi pönkittivät kuluttamista enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Rahaa piti saada tavalla tai toisella ja jo kasarin puolivälissä lukiokavereista moni työskenteli opiskelun ohella. Tai käytännössä se koulussa notkuminen tapahtui työnteon ja joillakin myös vakuutuspetosten ohella. Vakuutusyhtiöitä petokset eivät pahemmin kiinnostaneet. Eräskin teki samoja kolttosiansa useamman kerran peräkkäin ja vakuutusyhtiö maksoi korvaukset. Kaikki raha kului vaatteisiin ja varsinkin yöelämään. Jälkeenpäin tarkastellen tuloista yöelämään käytetyn rahan määrä oli huikea. Baarissa syömisestä tuli arkipäiväistä. Aasialainen ruokakulttuuri teki invaasion ja aasialaisia ruokatarvikkeita alkoi löytyä kaupoista. Kiinalaiset ravintolat lisääntyivät vauhdilla. Iltaisin baareissa valikoitiin asiakkaita. Ruotsissa kallemmissa paikoissa oli vaatimuksena jopa 24 vuoden ikä ja siisti pukeutuminen. Ostovoimaiset haluttiin erotella rahvaan joukosta. Niukkuudessa kasvaneita vanhempia kasarin loppupuolen elämänmeno hirvitti, kun jonnet ei voineet tehdä käytännössä mitään kuluttamatta rahaa. Kasarin loppupuoli oli poikkeuksellinen optimistinen ajanjakso historiassa.
 
Viimeksi muokattu:
Hyvin 90 luvun puolen henkistä ainakin minun mielestäni. Sitä ennenhän Suomessa soi ravintoloissa lähinnä iskelmä Ja meno oli sen mukaista. Time out oli Suomen ensimmäinen ns moderni yökerho mutta sen elinaika oli vielä kovin lyhyt. Toiminta jatkui sen osalta Tukholmassa. itse olin vielä kasarilla lapsi mutta yökerho ja ravintolabisnes jokseenkin hallussa.
 
Hyvin 90 luvun puolen henkistä ainakin minun mielestäni. Sitä ennenhän Suomessa soi ravintoloissa lähinnä iskelmä Ja meno oli sen mukaista. Time out oli Suomen ensimmäinen ns moderni yökerho mutta sen elinaika oli vielä kovin lyhyt. Toiminta jatkui sen osalta Tukholmassa. itse olin vielä kasarilla lapsi mutta yökerho ja ravintolabisnes jokseenkin hallussa.
Itse kun rupesin kulkemaan baareissa -85 alkaen, kyllä siellä ihan euro- ja discopopit soi. Toki baareja oli erilaisia ja iltapäivän tanhupiireissä soi eri sävelet kuin illalla. Vuosikymmenen vaihduttua kaikki mediat ja Prisman kulman makkaramyyjäkin rupesi tuuttaamaan suurta lamaa. Kulutusjuhla-meininki katkesi kuin veitsellä leikaten. Käsitykseni mukaan kotimainen kulutuskysyntä vaimeni nopeasti, koska kaikki alkoivat varustautua pahan päivän varalle. Monille niitä pahoja päiviä sitten tulikin.
 
Itse kun rupesin kulkemaan baareissa -85 alkaen, kyllä siellä ihan euro- ja discopopit soi. Toki baareja oli erilaisia ja iltapäivän tanhupiireissä soi eri sävelet kuin illalla. Vuosikymmenen vaihduttua kaikki mediat ja Prisman kulman makkaramyyjäkin rupesi tuuttaamaan suurta lamaa. Kulutusjuhla-meininki katkesi kuin veitsellä leikaten. Käsitykseni mukaan kotimainen kulutuskysyntä vaimeni nopeasti, koska kaikki alkoivat varustautua pahan päivän varalle. Monille niitä pahoja päiviä sitten tulikin.
Varmaan saattoi soida mutta ravintoloiden ilme oli vielä tunkkainen. Time Out oli ensimmäinen ajan henkeen. Muistaakseni lentokone oli somisteena sisällä. Bar 57 oli seuraava jota taas seurasi Puuteri. Helsingin ensimmäinen moderni oli Tiger 2000 vaihteessa. Valtakunnan pelle Sedu sentään toi maailman tuulet Suomeen.
 
Tämmöinenkin ketju. Pappa-Tunastahan meikäläinenkin tarinoisi mutta kaikki on jo näköjään sanottu. Omani oli sininen käsivaihteinen, niin perkeleellisesti säätösuuttimilla, kannen madalluksilla, ratastuksella ja muilla Bingeillä höystetty. 90 km/h se tasaisella otti ja kolmet lenkkarit kesässä söi kun tuppasivat jarrut lämmettyään luistamaan. Kone sen sijaan ei lämmettyään luistanut ts. piti funtsia millä leikkipuistolla pirkkolauman eteen kannatti sammuttaa, kesti jäähtymisessä aina kuitenkin sen vartin. Sitä ennen ei puhettakaan että olisi käynnistynyt. Kaverithan (kateelliset kun Papiska heidän mankinsa jätti) tätä välillä epäreilusti hyväkseen käyttivätkin, paskiaiset.

Noin muuten kasarin loppupääty meni raksoilta ja mausteiden pussituksesta saatuja kesätyörahoja vinyylilevyihin ja stereohin investoidessa. Sekä toki vaaleaan Balticiin ja keskiolueeseen. Nämä siis siinä jääkiekkojunioreilun lomassa. Hienoa aikaa.
 
Itse olen syntynyt 1993, niin en muista 1980-luvusta mitään henkilökohtaisesti, mutta ymmärtääkseni 1970-luku oli eräänlainen notkahdus ja huono vuosikymmen Suomen historiassa ja 1980 erittäin hyvä. Miten pitää paikkaansa?
 
Itse olen syntynyt 1993, niin en muista 1980-luvusta mitään henkilökohtaisesti, mutta ymmärtääkseni 1970-luku oli eräänlainen notkahdus ja huono vuosikymmen Suomen historiassa ja 1980 erittäin hyvä. Miten pitää paikkaansa?
Kyllä vain. Näin 80 luvun alkuvuosina syntyneenä on vain hyviä kokemuksia ja 8 bittinen Nintendo toimii yhä. Vanhempi väki tiesi kertoa että ostovoima oli 70 luvulla selkeästi heikompi ja 80 luku optimismin ja talouskasvun aikaa.
 
Pienipyöräiset eli PV ja Manki olivat viritettyinä tappovehkeitä. Huimimmat viritykset kulki yli satasta. Ihme kyllä, kukaan ei omista tuttavista noilla menettänyt henkeään.
Eipä ollut varaa noihin kalliisiin pienipyöräisiin, mutta onneksi vanhoja pappamopoja sai tuohon aikaan halvalla tai jopa ilmaiseksi. Kun vielä joku keksi, että Crescent-perämoottorin sylinteri mäntineen sopi heittämällä Sachs Ogland-mopoon, niin vauhdin hurmasta pääsi kyllä nauttimaan, satanen meni rikki kevyesti.
 
Hyvin 90 luvun puolen henkistä ainakin minun mielestäni. Sitä ennenhän Suomessa soi ravintoloissa lähinnä iskelmä Ja meno oli sen mukaista. Time out oli Suomen ensimmäinen ns moderni yökerho mutta sen elinaika oli vielä kovin lyhyt. Toiminta jatkui sen osalta Tukholmassa. itse olin vielä kasarilla lapsi mutta yökerho ja ravintolabisnes jokseenkin hallussa.
Mikäs tämä TimeOut oli? (mitä tarkoitat modernilla yökerholla .. ja ensimmäisellä ) ---- sitä vain että aika paljon tuli discoissa ja yökerhoissa luuhattua pitkin 80-lukua - huolestuttaa että onko multa jäänyt jotain väliin .
 
Hmm...Robin of Sherwood ainakin jäänyt mieleen parhaana tv-sarjana.Kajaanissa asuttiin 80-luvun lopussa opiskelujen merkeissä,silloin ei kaupungissa ollut yhtään mustaa miestä ja lähi-idästäkin muutama hiippailija...nykyään kun on tullut käytyä kyläilemässä niin paikkahan vilisee väkeä afrikasta.Urheilu friikkinä vuosikymmen oli Maradonan,Grezkyn ja punakoneen KLM:n aikaa,ja tietysti Vainion iltapäivä näyte Los Angelesissa ja Nykäsen ehkä.ehkä ei vastaus.Olihan se hienoa aikaa.
 
Hill Street Blues, Robin of Sherwood, Kupla, Benny Hill Show, Maanalainen armeija iskee jälleen, Näkemiin vain muru, Tankki täyteen, naisväelle oli Dallas ah ja voi, olihan ihan hyviä ohjelmia.

Mitä tulee baareihin, niin takuulla vierailen kulkiessani, jos aikaa vaan on jokaisessa kapakassa, jotka ovat sellaisia kaurismäkiläisiä seiskytäluvun henkeen sisustettuja ja laitettuja.....todella karuja, joissa tupakansavua olisi voinut leikata kakkulapiolla ja musiikkia hoiteli Jukebox, ukot istuivat hattu päässä ja rivallinen oluttuoppi nenän alla....aaaahhhh. Oi niitä aikoja.

Juppien pintapaikoissa ei tullut kyllä heiluttua ihmeesti. Ei oikein napannut sekään genre, vaikka mulla olikin Saab, joka ei ollut kyllä Turbo. :)
 
Ei kai vanhemman kotimaisen iskelmän soimista baarissa voi kukaan pitää huonona asiana, ainakin jos vaihtoehtona on tämä nykyinen korvaterroripumppaus, jota jotkut kutsuu jopa musiikiksi.

Sellainen villin lännen saluuna, jossa soittaa positiivaripiano hilpeitä ikivihreitä, ukot kulkee vaaka-asennossa heitto-ovista suuntaan jos toiseenkin ja jossa tietysti on ilma sinertävä, olisi kyllä jotain se.
 
Hill Street Blues, Robin of Sherwood, Kupla, Benny Hill Show, Maanalainen armeija iskee jälleen, Näkemiin vain muru, Tankki täyteen, naisväelle oli Dallas ah ja voi, olihan ihan hyviä ohjelmia.

Mitä tulee baareihin, niin takuulla vierailen kulkiessani, jos aikaa vaan on jokaisessa kapakassa, jotka ovat sellaisia kaurismäkiläisiä seiskytäluvun henkeen sisustettuja ja laitettuja.....todella karuja, joissa tupakansavua olisi voinut leikata kakkulapiolla ja musiikkia hoiteli Jukebox, ukot istuivat hattu päässä ja rivallinen oluttuoppi nenän alla....aaaahhhh. Oi niitä aikoja.

Juppien pintapaikoissa ei tullut kyllä heiluttua ihmeesti. Ei oikein napannut sekään genre, vaikka mulla olikin Saab, joka ei ollut kyllä Turbo. :)
Ai niin Benny Hill unohtui mainita,ja Bergerac.Robin Hoodin legenda on semmoinen että se herättää mielenkiinnon yhä tänä päivänäkin.Ja kyllähän sakemannitkin teki hyviä sarjoja;Kahden keikka ja Schimanski.
 
Itse olen syntynyt 1993, niin en muista 1980-luvusta mitään henkilökohtaisesti, mutta ymmärtääkseni 1970-luku oli eräänlainen notkahdus ja huono vuosikymmen Suomen historiassa ja 1980 erittäin hyvä. Miten pitää paikkaansa?

70-luvulla syntyi suomalainen keskiluokka. 80-luvulla yläluokka.
 
80-luvun pankkiryöstö aalto oli myös sellainen ettei vastaavaa ole muilla vuosikymmenillä ollut.
Siihen aikaan oli joka sivukylässä pankin sivukonttori, parhaissa kaks.
Muistan kun naapurikylän sivukonttori ryöstettiin. Jotenkin tieto heti kulkeutui ala-asteelle ja tuntomerkit ryöstäjän autosta.
Heti kun koulu loppui, niin tuhatta ja sataa kotio hakemaan ilmakiväärit kaverin kanssa. Pimeään asti etsittiin poliisin "apuna" ryöstäjää. :)
Ei taitaisi tänä päivänä olla hyväksyttyä toimintaa. :)

Tuo ryöstö ei muuten koskaan selvinnyt tai poliisit tiesi tekijän, mutta todisteet ei piisanneet.
 
70-luku oli henkisesti aika ummehtunutta pysähtyneisyyden ja syvän suomettumisen aikaa, mutta talouskasvu oli vahvaa 50-luvun lopulta aina 80-luvun loppuun asti noin keskimäärin. 80-luvulla se elintaso alkoi sitten näkyä ja esmes kulutuselektroniikka tuli markkinoille. Ehkä se ilmapiiri oli kasarilla rennompi, kun korkeasta elintasosta oli jo tullut normi ja kovin aatteen palo jäänyt sen jalkoihin.
 
Mikäs tämä TimeOut oli? (mitä tarkoitat modernilla yökerholla .. ja ensimmäisellä ) ---- sitä vain että aika paljon tuli discoissa ja yökerhoissa luuhattua pitkin 80-lukua - huolestuttaa että onko multa jäänyt jotain väliin .
Valot sekö äänentoistolaitteet olivat modernit. Sen olen lukenut ihan lehdestä aikanaan, että siirtyi Tukholmaan. Turku ja Suomi eivät olleet vielä valmiit.
Turussa oli 97-2002 Nightclub Berliini. Se oli jaettu kahteen osaan. Länsi-Berliini oli enempi launge henkinen istuskelumesta kun taas muurin takana Itä-Berliini. Täydellinen disco. Muistaakseni Trabant tai vastaava itäauto oli sisällä somisteena. Siitä lämpimät muistot. Puuterin sekä Giggling Marlinin aikana Turku oli vielä yökerhojen aallonharjalla Suomessa. Ovilla näkyi tunnetuimmat vapaaottelijat ketkä viime aikoina ovat lähinnä kirjoitelleet kirjoja. Olen noista baari kuvioista ollut ulkona nyt vuodesta 2006. Kumpa joku olisi aikanaan koputellut kalloon ja käskenyt säästämään rahat sen sijaan että upotin niitä baareihin.’
 
Back
Top