Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Kun asetta kannetaan työtehtäviä varten, mikä on riittävä taitotaso ja mihin harjoittelussa tulisi keskittyä?
Erotuksaena ampumarataharjoittelusta, esim. "tunnista maali ja varmista tausta" saa aivan erilaisen painoarvon. Maalin tunnistaminen ei tarkoita pelkästään no shoot -taulujen erottamista ammuttavista tauluista, vaan kohdehenkilön tunnistaminen kohdehenkilöksi, ja ylipäätään sen tunnistaminen että kyseessä on (edeleen) aseenkäyttötilanne. Taustan varmistaminen ei tarkoita pelkästään sitä, että ampuu turvallisen ampumasektorin sisällä, vaan ylipäätään turvallisen ampumasektorin määritteleminen. Mitä on kohdehenkilön ja aseenkäyttäjän välissä, kohdehenkilön sivuilla, onko kohdehenkilön takana astettä joka pysäyttää luodit ja jos ei ole, mihin luodit sitten päätyvät, ja niin edelleen.
Myös stressin taso on aivan eri luokkaa, vaikka kilpailukaan ei ole stressitön ympäristö.
Mitkä asiat ovat työtehtävissä tärkeimpiä aseenkäytön suhteen?
Varmasti ainakin aseenkäsittelyn varmuus ja turvallisuus on tärkeää, erityisesti koska aseenkäyttötilanteet ovat luonteeltaan stressaavia. Myös oman taitotason tunteminen on tärkeää, eli tieto siitä, pystyykö osumaan näissä olosuhteissa; luotihan osuu aina jonnekin joten on tärkeää paitsi osua aiottuun kohteeseen, myös olla osumatta mihinkään muualle.
Pistoolista puhuttaessa on tärkeämpää pystyä ampumaan kohtuullisen nopeasti kohtuullisen tarkkoja laukauksia kohtuulliselta etäisyydeltä kuin pyrkiä suureen tarkkuuteen rauhassa tähtäämällä, mikä on enemmän kiväärin (ja miksei myös konepistoolin) aluetta. Toki myös pistoolilla tulee pystyä ampumaan tarkasti, mutta mihinkään kympin tappamiseen ei pidä harjoittelussa lähteä. On paljon tärkeämpää että kaikki laukaukset osuvat taulun A-alueelle, ja painopiste pidetään siinä että tarkkuus/varmuus ei kärsi liikaa kun nopeutta ja/tai etäisyyttä lisätään.
Lisäksi harjoittelussa tulee huomioida kaikenlaiset olosuhdemuuttujat kuten suojan takaa ampuminen, valaisimen käyttö, käskyttäminen, liikkuminen, käsineet ja/tai talvitakki päällä ampuminen, jne.
***
IPSC on alunperin ollut tositilannetta simuloivaa harjoittelua/kilpailua. Laji on sittemmin muokkautunut kilpaurheiluksi, mutta IDPA on ikään kuin ottanut sen alkuperäisen idean. IDPAssa on myös mahdollisuus kilpailla nk viranomaissarjassa, eli virkakamoissa.
Vaikka laji olisi kuinka realismiin tähtäävä tahansa, niin aina on silti mahdollista oikoa sääntöjen puitteissa. Jos tämän pystyy välttämään, niin hyvä. Kilpailu on hyvä, mutta jos yrittää liian kovasti voittaa, se voi opettaa huonoja toimintamalleja.
Massad Ayoob sanoo: "every time you fire a bullet, something should ride on it", eli että ampumista ei pitäisi ikinä harjoitella, vaan kaikki harjoittelu pitäisi olla kilpailua; ts aina pitäisi olla jokin panos joka luo paineita suorittajalle.
Väitän ettei pelkkä SRA tai muutkaan practicallajit eivät opeta sitä, vaan asia pitäisi ottaa aktiivisemmin koulutuksen aiheeksi. Kadulla tai suojattavan kohteen ulkokehällä ei ole kukaan piirtämässä sektoreita, ei ole tuomaria antamassa komentoja, vaan asetta kantava joutuu todennäköisesti itse reagoimaan tilanteeseen ja toimimaan sen mukaan.
Komppaan, ainoastaan IDPA antaa vähän perusteita tuohon, mutta SRA vähän voi vetäjästä riippuen pinnallisesti hipaista tai ei kosketa ollenkaan. Practical ei käytännössä edes hipaise aihetta. MPK:n taktiset kurssit antaa parhaiten lääkkeitä noihin reserviläiselle oman kokemukseni valossa niissä hommissa mihin voi vapaaehtoisesti suunnata.
Jep, tuo on noiden urheilulajien perisynti. Pistää harjoittelunkin uusiksi kun pitää tunnistaa ennen kuin ammut ihan päivänvalossakin. Sitten kun laitetaan vähän muuttujia ideaaliasetelmaan vaikka valon suhteen niin touhusta tulee suorastaan toinen laji.IDPA:sakin saa tutustua stageen etukäteen, joten siinä ei tule yllätyksenä se, mikä on uhka ja mikä ei ammuttava maali.
Jep, tuo on noiden urheilulajien perisynti. Pistää harjoittelunkin uusiksi kun pitää tunnistaa ennen kuin ammut ihan päivänvalossakin. Sitten kun laitetaan vähän muuttujia ideaaliasetelmaan vaikka valon suhteen niin touhusta tulee suorastaan toinen laji.
SRA taitaa olla tuon suhteen suhteellisen helppo sääntöjen osalta, maalit voi olla muutakin kuin peruspahvit kunhan se kerrotaan ennalta.Poistamalla etukäteistutustumisen, jos säännöt sen sallivat, voi noiden toimminnallisten lajien varjolla treenata muutakin. Vielä kun saisi käyttää 3D maaleja.
Poistamalla etukäteistutustumisen, jos säännöt sen sallivat, voi noiden toimminnallisten lajien varjolla treenata muutakin.
Paras olisi PV tst-ammunat, missä ei ole SRA tiukkoja sääntöjä ase max 90” taulusta, koska ei sitä kukaan laske oikeassa elämässä. Esim toi betoni bunkkerissa ammuskelu, mikä on turvallinen joka suuntaan.
Harjoitus perusmuodossaan on sellainen, että ampuja kävelee kahdeksikkoa radan sivusuunnassa (ampumalinjalla), ja ampumakomennosta hakee maalin ja ampuu.
Kaikkea voidaan tehdä. Kysymys on siitä, millä tasolla turvallisuus halutaan pitää.
Olisi kyllä kiva nähdä miten tuossa ( 8 ) ladattu ase pysyy siten ettei sillä osoitella kaveria, katsojia tai toimitsijoita.
Ja miten tätä valvotaan toiminnan aikana.