Muistaakseni jo useamman vuoden takaa oli tarinoita läntisten armeijoiden väärästä suuntautumisesta keskittymisestä toimimaan alivoimaista vihollista vastaan.
En vieläkään ymmärrä miten niin moni on voinut olla niin naiivi. Yhdysvalloilla etenkin on rahaa sekä armeijaan koka taistelee talibaneja vastaan että armeijaan joka taistelee suurvaltaa vastaan.
Ja merijalkaväkikin luopui hyväksi todetuista panssareista, sillä keskittyvät enemmän Kiinaa vastaan eli Aasian saarilla taisteluihin. Puoliksi oikeaa ajatusta, ihan hyvä jenkkien keskittyä Kiinaa vastaan, mutta ne panssarit tullaan joskus vielä takaisin ottamaan.
Miten se voi aina armeijoille tulla yllätyksenä että vihollinen onkin ajatteleva ihminen joka yrittää tappaa sua ja sun kavereita yhtä kekseliäästi kuin itse toimit. Joo Venäjä ei tähän kykene, eikä välttämättä Kiinakaan tällä hetkellä, mutta se pitäisi aina olla se isoin uhka: ajatteleva vihollinen joka ei ole yhtään sinua heikompi ja jota vastaan tulet kärsimään tappioita.
Voidaan mennä aina ensimmäiseen maailmanhassuun asti kun nähdään kaksi länsimaista armeijaa jotka olivat oppineet täysin väärät opit: Britannia ja Ranska. Britannian ongelma oli koko, Ranska taas oli rankalla kädellä leikannut raskasta tykistöä suosien liikkuvampaa kevyttä tykistöä. Mikäli pitkän matkan aseita olisi ollut se ei olisi ollut täysin typerää. Mutta siihen aikaan tykit olivat pisimmän matkan ase, joten lopputuloksena Saksan raskas tykistö pakotti Ranskan kevyen tykistön pysymään liikkeessä jotta sitä ei vastatykistötulella tuhottu täysin. Voi vain kuvitella miten paljon enemmän tulta paikallaan pysyvä tykki pystyy ampumaan verrattuna tykkiin jolla on ongelmia päästä ampumaetäisyydelle, ja ampumaetäisyydelläkin joutuu koko ajan vaihtamaan paikkaa, eli lopettamaan tulittamisen.
Mutta onneksi oppivat siitä sodasta, ja armeijat olivat niin valmiita toiseen maailmanhässäkkään että Ranskalla ja Britannialla riitti valmiutta käyttää voimaa estämään Saksaa liittämästä Itävaltaa, Tsekkejeä ja Puolaa itseensä. Olisi ollut kamalaa mikäli liittolaiset olisivat joutuneet uhraamaan pieniä maita joita olivat luvanneet suojella, vain sen takia että heillä ei ollut kykyä käyttää teoriassa vahvoja armeijoitaan tositoimissa.
Hyvä myös, että ei kylmän sodankaan jälkeen unohdettu että teknologian kehittyessä aseista tulee tappavampia. Miettikää jos maat olisivat ajatelleet että armeijaahan ei tarvita taistelemaan sillä ei me kenenkään kimppuun haluta käydä, ja vihollisetkin ovat niin kohteliaita etteivät käytä voimakeinoja jos siihen pystyvät.
Siis hyvänen aika kun voi ihmisten muisti olla lyhyt. Meillä kävi valtava tuuri että Venäjän on niin kyvytön sekä armeijana että yhteiskuntana. Jos olisivat olleet hyvin toimiva yhteiskunta vahvalla armeijalla, ainoastaan ydinsodan uhka olisi rajoittanut sitä mihin kykenevät. Siellä on semmoiset luonnonresurssit että niillä olisi voinut rakentaa armeijan jolla lyödään kaikki valmistautumattomat ja yllätetyt paperitiikerit, riitti se sitten sodan lopulliseen voittoon tai ei. Eurooppa on valtavan paljon vahvempi paperilla, mutta kuinkahan moni oikeasti olisi pystynyt taistelemaan pitempää sotaa. Se Venäjän "me vaan väsytetään vihollista" olisi oikeasti voinut toimia, armeijan laadullakaan kun ei ole väliä jos panokset loppuvat viikossa, ja tämä olettaa että armeijat olisivat olleet muulta osin täysin valmiita. Armeijan potentiaali on merkityksetön jos se ei sodan tultua ole valmiina, tämä olisi voinut päteä Eurooppaan, onneksi se päti Venäjään.
