Aseen kantaminen muualla maailmassa
Suhtautuminen aseisiin ja oikeuteen kantaa niitä itsepuolustustarkoituksessa vaihtelee maailmassa suuresti. Myös Euroopan maissa ja EU-alueen sisällä on suuria eroavaisuuksia. Tässä esimerkkejä laidasta laitaan:
Viro
Naapurimaistamme Viro on Suomeen ja muihin pohjoismaihin verrattuna aseliberaali maa suojeluaseiden suhteen. En löytänyt mistään materiaalia Viron aselainsäädännöstä suomen tai englannin kielellä, mutta onneksi minua auttoi eräs asiaan perehtynyt lukija. Kiitokset siitä! Tässä tietopaketti aiheesta:
Virossa on aseiden hankintalupa- ja rekisteröintikäytäntö samanlainen kuin Suomessa. Jokaista asetta varten tulee olla hankintalupa ja sillä ostettu ase esitetään poliisilaitoksella rekisteröintiä varten.
Jokaiselle aseelle tulee olla hyväksytty käyttötarkoitus, joka myös merkitään aselupaan. Hyväksyttyjä käyttötarkoituksia ovat metsästys, ampumaurheilu, hengen ja omaisuuden suojeleminen ja asekeräily. Samalle aseelle voi merkitä useita käyttötarkoituksia. Metsästysperusteisen luvan hakemukseen pitää olla merkitä metsästyskortin numero, urheiluperusteiseen ampumaurheilulisenssin numero ja keräilijällä erillinen asekeräilijärekisteröinti. Suojeluperusteella haettavaa lupaa ei tarvitse perustella mitenkään.
Ampumaurheilulisenssin haltijoille kaikki aselupa-asiat ovat maksuttomia. Muuten aselupa maksaa 200EEK (n. 12 euroa). Tyypillinen ampumaseuran vuosimaksu, joka lisenssiä varten tulee olla, on tuhannen kruunun luokkaa. Esim. practical-ampujan tulee voida esittää kaksi kilpailutulosta kahdessa vuodessa että lisenssi pysyy voimassa. Vaatimus on merkityksellinen, sillä kilpailu pitää kyetä läpäisemään ilman turvallisuusrikkeitä, että saa tuloksen, ja practicalin turvallisuusmääräykset ovat yhtä tiukat kaikkialla.
Minimi-ikä aseluville on 18 vuotta, mutta suojelutarkoituksessa 18-vuotias voi saada luvan vain haulikolle. Lyhyen aseen saa suojeluluville vasta 21-vuotias. Kaasusumuttimet ovat lupavapaita mutta kielletty alle 18-vuotiailta.
Suojelukategoriaan merkittyjä aseita saa kantaa piilotettuna kaikkialla, missä se ei ole erikseen kielletty. Aseen kantamisen kieltämiseen tarvitaan poliisin erityinen lupa. Kannettavan aseen patruunapesässä ei saa olla patruunaa, poikkeuksena revolveri, jonka rulla saa olla täysi. Asetta ei saa kantaa päihtyneenä.
Ensimmäistä aselupaansa hakeva tarvitsee perhelääkärin ja psykiatrin vapaamuotoiset todistukset siitä että ei vaikuta olevan sopimaton aseenomistajaksi. Käytäntö siitä, mitä ja kuinka huolella tutkitaan, vaihtelee lääkäriltä toiselle. Samoin ensiluvan hakijan pitää opiskella ase- ja hätävarjelulainsäädäntö sekä ensiavun perusteet ja läpäistä tentti näistä. Sitten pitää vielä läpäistä ampumakoe jokaisella asetyypillä erikseen, jollaisille lupia hakee. Asetyypit ovat tässä pistooli, revolveri, haulikko ja kivääri. Kokeet eivät ole mikään läpihuutojuttu. Niihin valmistautuminen elättää maassa muutamaa ammattimaista asekouluttajaa.
Luvat ovat määräaikaisia viideksi vuodeksi tai maassaololuvan päättymiseen saakka. Lupien uusiminen tehdään vain vapaamuotoisella hakemuksella ilman mitään muita vaatimuksia.
Aseluvan haltijoita on Viron 1,3-miljoonaisesta kansasta noin 60 000. Suurin osa luvista on suojeluperusteilla, ja aseita myös kannetaan. Poliisille tämä on vain mieluista, sillä aseenkantamisen yleisestävä vaikutus väkivaltarikollisuuteen tunnustetaan ja poliisi on läheisessä yhteistyössä ampumaseurojen kanssa myös omaa asekoulutustaan järjestäessään. Toisin kuin Suomessa, virolaiset poliisit ja sotilaat osallistuvat ahkerasti ampumaurheiluun korkeinta johtoaan myöten. Virossa aseenkäsittelytaito on kunnia-asia eikä häpeäleima.
Viron hätävarjelulainsäädännössä tunnustetaan rehellisesti, että valtiolla ei ole väkivallan monopolia. Jokainen on ensi kädessä ja ensi hädässä vastuussa omasta ja läheistensä turvallisuudesta. Tämä ei mitenkään vähennä jokaisen velvollisuutta aktiivisesti välttää ja väistää väkivaltatilanteita ja pyrkiä saamaan poliisia tai järjestyksenvalvojaa paikalle ennen kuin pahaa tapahtuu. Mutta jos pahin tapahtuu, on jokaisella oikeus ja todellinen mahdollisuus suojella henkeä, terveyttä ja kohtuulliseksi katsottavassa määrin myös omaisuutta, tarvittaessa jopa hengenvaarallista voimaa käyttäen.
Tsekki
Tsekki on melko liberaali maa aseiden suhteen. Jos rikosrekisteri on puhdas, aseluvan saa helposti ja 21 vuotta täyttänyt voi saada luvan kantaa asetta itsepuolustustarkoituksessa ilman mitään erityistä syytä. Luvan hakijan on kuitenkin läpäistävä kirjallinen ja suullinen koe, joka koskee pääosin aselakia ja aseita yleensä sekä läpäistävä ammuntakoe. Lupaa varten tarvitaan myös lääkärintodistus siitä, että luvan hakija on fyysisesti ja henkisesti kyvykäs kantamaan ja hallusapitämään asetta. Kun lupa on hankittu, sillä voi ostaa aseen, joka on sen jälkeen rekisteröitävä poliisilaitoksella. Aseen kantaminen humalassa on laitonta ja voi johtaa sakkoihin tai aseluvan menettämiseen. Yksi henkilö saa kantaa kerrallaan korkeintaan kahta piilotettua asetta. Avoimesti asetta saavat kantaa vain poliisit. Aseiden kantaminen koulu- tai kampusalueella ei ole Yhdysvaltojen tapaan kiellettyä. Koska maa on melko turvallinen, aseiden kantaminen piilotettuna ei kuitenkaan ole kovin yleistä. Vain noin 200 000 tsekkiläistä noin kymmenestä miljoonasta omistaa luvan kantaa asetta piilossa itsepuolustustarkoituksessa. Tsekeissä ei ole ilmennyt ongelmia siitä, että aseita saa kantaa piilotettuna itsepuolustustarkoituksessa eikä asiasta käydä mitään julkista kiistaa.
Lähde: Wikipedia – Gun politics in Czech Republic
Iso-Britannia
Brittein saarilla (poislukien Pohjois-Irlanti) on ehkä maailman tiukimmat aselait. Haulikon luvan saa helpommin kuin kiväärin luvan, mutta haulikollekin on määrätty tiukat säännöt siitä, millainen haulikon tulee olla. Luvan mukainen haulikko on rihlaamaton, yli 24″ piipulla (piipun halkaisija alle 2″) varustettu ja patruunakapasiteetti on korkeintaan kolme patruunaa. Aseen omistamiseen pitää olla hyvä syy ja syyksi ei kelpaa itsepuolustus. Yli kolme vuotta vankilassa viettänyt tai vakavasti henkisesti sairas ei voi saada lupaa millekään aseelle. Vuodesta 1997 lähtien Britanniassa ei ole voinut siviili omistaa käsiasetta. Vain suustaladattavalle mustaruutiaseelle, aseelle joka on valmistettu ennen vuotta 1917 tai joillekin muille asekeräilyllisesti arvokkaille aseille voi saada luvan. Joissain harvoissa tapauksissa myös aseelle voi saada luvan henkilökohtaisen turvallisuuden takaamiseksi (Personal Protection Weapon). Edes urheiluammuntaan ei Britanniassa saa aselupaa.
Pohjois-Irlanti eroaa muista Britannian kuningaskunnan alueista siinä, että siellä aseen voi hankkia myös itsepuolustustarkoituksessa ja se on siellä myös yleistä. Ensimmäistä lupaansa hakevan on kuitenkin osoitettava olevansa luotettava nuhteeton kansalainen, jolle aseluvan voi antaa.
Sen jälkeen, kun käsiaseet kiellettiin Britanniassa 1997, aseisiin liittyvä rikollisuus on kasvanut. Käsiaseita ilmeistyi paljon pimeille markkinoille. Nykyisellään Britanniassa suurin osa väkivallanteoista tapahtuu veitsillä. Entistä nuoremmat rikolliset kantavat aseinaan veitsiä ja käyttävät niitä eri jengien välienselvittelyissä. Tästä johtuen ensimmäiset anti-stab eli pistämisen estävät veitset ovat tullet myyntiin Britanniassa vuonna 2009. Kieltomentaliteetin jatkuessa samuraimiekkareplikatkin päätettiin kieltää.
Lähde: Wikipedia – Gun politics in United Kingdom
Yhdysvallat
Yhdysvalloissa aseenkanto-oikeus vaihtelee osavaltiokohtaisesti. Monissa suurissa kaupungeissa, joissa on paljon rikollisuutta, aseiden kanto-oikeutta on rajoitettu, vaikka aseiden kantamisesta piilossa myös julkisilla paikoilla on tilastojen valossa vain hyvää sanottavaa. Yhdysvalloista lähtöisin oleva kouluammuskeluvillityskin on kohdistunut nimenomaan kouluihin, koska koulut ovat ns. “gun free zone” eli asevapaa alue. Siellä kouluammuskelijat voivat rauhassa harjoittaa terroriaan, kun kukaan ei vastaa tuleen.
Floridan osavaltiossa otettiin vuonna 1987 käyttöön laki, joka sallii aseluvan myöntämisen ja aseen kantamisen piilotettuna itsepuolustustarkoituksiin. Tuolloin lakia kritisoitiin siitä, että se aiheuttaisi lisää väkivaltaa. Lokakuusta 1987 huhtikuuhun 1994 Floridassa myönnettiin 221 443 lupaa aseen kantamiseen itsepuolustustarkoituksessa. Tänä aikana vain 18 luvan saanutta rekisteröitiin syyllistyneen tuliaseisiin liittyvään rikokseen. Vuodesta 1987 vuoteen 1996 Floridan henkirikokset vähenivät 36%, tuliaseilla tehdyt henkirikokset vähenivät 37% ja näistä käsiaseilla tehdyt henkirikokset vähenivät 41%. Samaan aikaan muualla Yhdysvalloissa Lisääntyivät kaikki henkirikokset 0,4%, tuliaseilla tehdyt henkirikokset 15% ja näistä käsiaseilla tehdyt henkirikokset 24%.
Lähde: Just Facts – Gun Control
Sveitsi
Sveitsi on yksi maailman aseistetuimmista maista, kun verrataan aseiden määrää väkilukuun. Sveitsiläiset armeijan reserviläiset (alle 30 vuotiaat miehistössä palvelevat ja alle 34 vuotiaat upseerit) saavat henkilökohtaisen varustuksensa kotiin siltä varalta, että maahan hyökätään. Tähän varustukseen kuuluu miehistöllä 5,56 Nato -patruunaa ampuva Sig 550 rynnäkkökivääri tai 7,62 Nato patruunaa ampuva SIG 510 rynnäkkökivääri. Upseerit, lääkintämiehet ja kuriirit kantavat lisäksi Sig-Sauer P220 pistoolia. Heillä ei tosin aina ole olleenkaan rynnäkkökivääriä.
Ennen vuotta 2007 jokaisella reserviläisellä oli kotonaan myös patruunoita aseisiinsa (50kpl 5,56 Nato patruunoita ja 48kpl 9mm patruunoita). Patruunarasiat oli sinetöity luvattoman käytön ehkäisemiseksi. Patruunoita oli lupa käyttää vain tilanteessa, jossa maahan on hyökätty ja reserviläinen taistelee tietään kohti lähintä varuskuntaa. Käytännöstä luovuttiin vuonna 2007 turvallisuussyistä. Patruunoita voi kuitenkin ostaa asekaupoista ja kaupallisilta ampumaradoilta. Aseliikkeestä patruunoita ostettaessa aseliikkeen on rekisteröitävä jokaisen asiakkaan ostot. Radoilta ostettuja patruunoita ei rekisteröidä. Lain mukaan radoilta ostetut patruunat olisi myös käytettävä siellä, mutta tätä sääntöä rikotaan yleisesti. Sotatilanteessa patruunoita jaetaan valtion patruunavarastoista. Kriisin uhatessa voidaan myös palata käytäntöön jossa patruunoita jaetaan reserviläisten koteihin. Näin turvataan mahdollisimman nopea liikekannallepano.
Sveitsiläisillä reserviläisillä on vuosittain pakollisia kertausharjoituksia. Reserviäiset voivat myös harjoitella aseillaan itsenäisesti ampumaradoilla.
Kun reserviläinen tulee siihen ikään, että ei enää kuulu aktiiviseen reserviin, hänellä on mahdollisuus pitää henkilökohtainen aseensa. Tätä varten rynnäkkökivääri on lähetettävä aseen valmistaneelle tehtaalle (saksalais-sveitsiläinen Sig-Sauer), jossa aseen laukaisukoneisto vaihdetaan. Tällöin aseen toimintatapa muuttuu sarjatulesta itselataavaksi kertatuleksi.
Sveitsissä aseen julkiseen kantamiseen tarvitaan lupa, jota ei yleensä saa kuin turvallisuusalalla työskentelevät ammattiperusteella. On kuitenkin sallittua ja melko yleistä, että reserviin kuuluvat kantavat henkilökohtaista sotilasasettaan julkisesti näkyvillä esimerkiksi mennessään ampumaharjoituksiin.
Sveitsi on melko turvallinen maa, jossa tapahtuu melko vähän väkivaltarikoksia. Vuonna 2006 maassa tapettiin tuliaseilla 34 ihmistä, teräaseilla 69 ihmistä ja ilman asetta 16 ihmistä. Ihmisiä Sveitsissä oli vuoden 2007 väestönlaskennan mukaan 7 593 500. Väitetään, että noin 300 ihmisen kuolemassa on vuosittain mukana reserviläisille kotiin jaettu sotilasase. Näistä valtaosa on itsemurhia ja tapahtuisivat todennäköisesti kuitenkin jollain muulla tavalla, jos käytössä ei olisi asetta.
Lähteet:
Wikipedia – Gun politics in Switzerland
Swissinfo.ch – Soldiers can keep guns at home but not ammo