"Säteilyä lähettävä datalinkki" olisi aika eriskummallinen käännös (onko muunkinlaisia...?). Ruotsalaisten datalinkkiosaamisen vähättely on merkillistä ottaen huomioon että he ovat olleet edelläkävijöitä tällä alalla. Ruotsalaisilla oli jo Viggenissä ominaisuuksia joita amerikkalaiset saivat vasta F-22:een ja F-35:een.
Suunnatut datalinkit eivät tietenkään ole mikään elinehto kaikissa tehtävissä: esimerkiksi ilmapuolustustehtävissä ei ole juurikaan merkitystä onko datalinkki suunnattu vai ei.
En vähättele yhtään ruotsalaisten datalinkkiosaamista, se on ollut erittäin hyvää aikoinaan ja on edelleenkin hyvin korkealla tasolla. Ruotsalaiset taatusti tietävät teoriassa miten suunnattu datalinkki pitäisi tehdä, mutta kyse on resursseista. Tuollaisen datalinkin suunnittelu ja toteuttaminen käytännössä vaatii hyvin paljon työtä eli ihmisiä ja rahaa. En usko että Ruotsista löytyy läheskään tarpeeksi kumpaakaan että Gripen E:n tulee suunnattua datalinkkiä.
Sinun on helppo todistaa että Gripenissä on suunnattu datalinkki. Osoita joku dokumentti joka kertoo että tällaista oikeasti tehdään ja sellainen on tulossa jollain määritellyllä aikataululla käyttöön. Edes toteutettavan datalinkin nimi olisi kiva tietää. Kaikenlaisia konsepteja heitellään kyllä mutta käytännön toteutus on aika paljon vaativampaa kuin jonkin Powerpoint-esityksen teko. Fakta on, että F-35:ssä tuollainen datalinkki on jo varmuudella.
Sitäpaitsi koko beamed-sanan käyttö tuossa yhteydessä on erittäin kummallinen koska se on (mahdollisesti tarkoituksella) erittäin monimerkityksellinen sana. Lisäksi se ei ole mikään ammattitermi datalinkkimaailmassa.
Suunnattu datalinkki ei ole elinehto mutta sellaisella on monta muutakin etua kuin pelkkä havaittavuus eli sellaisella voidaan saada paljon suurempi (voi olla kymmeniä tai satoja kertoja suurempi) tiedonsiirtonopeus ja lyhyemmät tiedonsiirtoviiveet. Täten sellainen sopii huomattavasti paremmin esim. sensoridatan välitykseen parven koneiden välillä.
"
Niin, miksi ei niin ole tehty jos se kerran on mahdollista? Kannattaa verrata esimerkiksi kameroiden objektiiveja. Laajakulmaobjektiivit näyttävät vähän toiselta kuin teleobjektiivit.
Tietysti hypoteettisesti voidaan ajatella että IR-sensorissa olisi superhypertarkka kenno joka pystyisi havaitsemaan kaukaisetkin kohteet tarvitsematta turvautua optiseen suurennokseen. Tämä on tietenkin täysin hypoteettista, ja joka tapauksessa optiikalla avustettuna suorituskyky olisi silti paljon parempi.
Hinnan takia? Kyllä kameroissakin on objektiiveja (yleisobjektiivit) jotka kykenevät yhdistämään varsin hyvin sekä laajakulman että telen ominaisuudet, varsinkin jos hinta ei ole iso ongelma.
F-35:ssä DAS tekee sen, että EOTS:lla ei ole edes tarvetta olla mitenkään kovin laajakulmainen koska DAS näkee kyllä helposti etäisyyksille joilla erittäin laajasta katselukulmasta olisi hyötyä. Sitäpaitsi kyllä markkinoilla löytyy sensorijärjestelmiä jotka kykenevät yhdistämään sekä teleominaisuudet ja laajakulman:
http://www.rafael.co.il/marketing/SIP_STORAGE/FILES/8/1278.pdf
Eli 1M sensorilla tuo TopLite EOS kykenee parempaan laajakulmaan kuin hehkuttamasi Pirate eli 38x28,5 astetta. Lisäksi kapeimmalla katselukulmalla (1,5x1,2 astetta) 1M sensorilla näkee jo todella pitkälle (hävittäjäkoneen voisi nähdä tarkkuuden puolesta monen sadan kilometrin päästä). Eli ei ole mikään tekemätön juttu yhdistää molempia jos tarvetta on.
"
DAS näkee joka puolelle - kyllä. EOTS ei näe, sen katselukulmat eteenpäin ovat aika rajalliset kuten kaikilla vastaavilla järjestelmillä. En oikein keksi miten ajattelit "yhdistää" järjestelmät sillä EOTS ei pysty kattamaan kuin murto-osan DASsin sektoreista eikä DASsin käytännöllinen havaintoetäisyys ole lähelläkään sitä mitä EOTSilla tjsp.
Käytännössä, jos halutaan käyttää infrapunaa ensisijaisena sensorina, niin F-35 käyttää EOTSia skannaamaan (mekaanisesti) ilmatilaa edessään aivan samalla tavalla kuin PIRATE, Skyward ja monta muuta vastaavaa järjestelmää.
Sellainen toimintamoodi on tietenkin mahdollinen missä DAS varoittaa jostain kohteesta, joka sitten tunnistetaan EOTSin paremmalla resoluutiolla, tarvittaessa kääntämällä kone maalia kohti. Tämäkin on toki hyödyllinen ominaisuus, mutta jos kyseessä on vihamielinen ilmamaali niin se on luultavasti silloin jo vaarallisen (liian) lähellä.
EOTS:n kuvista näkee hyvin, että se on suunniteltu katsomaan koneen eteen, sivuille, taakse ja alasuuntaan.
Muuten ikkunoiden asentamisessa näihin suuntiin ei olisi mitään järkeä vaan se olisi suunniteltu toisin. Toki se toimii samalla tavalla kuin muutkin IRST-järjestelmät ja etsii mekaanisesti skannaten uusia maaleja. Kuitenkin sillä näyttäisi olevan paljon laajemmat katselukulmat kuin oikeastaan millään nykyisellä IRST- tai FLIR-systeemillä. Tuolla järjestelyllä maksimi olisi yli puolipallon eli luokkaa 360 astetta vaakatasossa ja yli 180 astetta korkeussuunnassa.
Miten DAS ja EOTS yhdistetään? Helposti, eli DAS valvoo jatkuvasti koneen ympäri joka suuntaan mutta toki lyhyemmille etäisyyksille. EOTS sitten skannaa jatkuvasti myöskin mutta paljon pidemmälle ja pienempää sektoria (esim. 150x20 astetta uhkasuuntaan). Tietenkään valvonta ei silloin ole joka suuntaan yhtä hyvä, mutta paljon parempi kuin pelkällä eteenpäin näkevällä IRST:llä. Lisäksi jos DAS tekee havainnon, F-35:n sensorifuusio voi käskeä automaattisesti EOTS:a katsomaan juuri oikeaan suuntaan suurimmalla suurennoksella. On aika epätodennäköistä että uusi havainto olisi tällöin EOTS:n näkemäalueen ulkopuolella.
"
Infrapunan kantama on parempi hyvissä olosuhteissa. Mikäli ilmassa on runsaasti kosteutta tai pilviä, niin ei.
Luepa vaikka täältä:
http://www.dtic.mil/cgi-bin/GetTRDoc?AD=ADA427399
Kyseessä on Diehl BGT Defence GmbH-yhtiön PIMAWS ja tuolla kerrotaan vähän lisää sekä IR-teknologian eduista UV-perustaisiin MAWS:n.
Toinen linkki aiheeseen eli UV-perustaisen MAWS:n kehittäminen matkustajakoneisiin:
http://www.sbuv.com/MissileWarning/r&dproposal.html
Preliminary evaluation of the sensor to be developed, using Ofil’s proprietary technology, points to a detection capability of UV emitting threats from a distance of 4-5 km. The sensor should be totally solar blind (not affected by solar radiation) and with minimum internal noise.
Ehkäpä vielä täältä (sivu 68):
http://www.geo-army.ge/files/SELF-DEFENSE OF LARGE AIRCRAFT.pdf
An ultraviolet missile warning system employs UV-based detectors.
UV-based missile approach warning systems are simpler and have short ranges.
Their sensors are small and do not require cooling. They do not have visible
moisture problems. In the atmosphere, the thick layer of ozone blocks solar UV
radiation. Also, there are low natural background and clutter levels that can
cause false alarms because solar-blind UV is the 250–280 nanometer band,
where solar radiation is completely absorbed by the atmospheric ozone and
enables a clear background for missile plume detection. The chemiluminescence
between carbon monoxide (CO) and oxygen (O) is the dominant source of UV
emission in the solar blind range, and scattering in this plume resolves the
problem for head-on approach.
On the other hand, they have higher altitude and urban pollution
restrictions caused by ozone limitations. Ozone concentration in industrial areas
reaches high values in summer (atmospheric scattering and absorption). UV’s
short range is caused by the ozone, which absorbs the UV radiation of the target.
Halogen lamps, fires, sparks, welders, etc., can cause false alarms. After the
missile’s fuel is expended, it cannot be tracked by UV due to lack of signature. In
general, UV systems have been widely used for platforms that fly slow and at low
altitude.
Samassa dokumentissa sivulla 70 on verrattu eri teknologioiden kykyjä ja erot ovat hyvin selvät infrapunan hyväksi kaikin puolin kun puhutaan kohteiden havaitsemiskyvystä ja erityisesti niiden seurannasta. Käytännössä siis UV MAWS toimii jos ohjus ammutaan läheltä ja ohjuksen rakettimoottori toimii ja lennetään matalalla. Kun rakettimoottori sammuu, niin UV MAWS kadottaa ohjuksen eikä kykene sitä enää koskaan näkemään, koska ohjuksesta ei tule UV-säteilyä juuri lainkaan jos rakettimoottori ei toimi. Eli käytännössä UV MAWS toimii lyhyen kantaman IP-ohjuksia vastaan kohtalaisen hyvin ja muita ohjuksia vastaan se toimii huonosti jos ollenkaan. Jos ohjus ammutaan kauempaa kuin 5 km etäisyyksiltä, UV MAWS voi ehkä parhaimmillaan kertoa että ohjus on laukaistu jossain suunnassa, mutta siihen se sitten jääkin. Infrapunaan perustuva kuvantava järjestelmä kuten DAS näkee lähes joka tilanteessa paljon kauemmas ja kykenee havaitsemaan myös ohjukset joiden rakettimoottori on sammunut. Esim. ilmataisteluohjuksien rakettimoottorit toimivat vain noin muutamasta sekunnista reiluun kymmeneen sekuntiin laukaisun yhteydessä mutta voivat sen jälkeen lentää helposti minuutin tai jopa pidempään.
"
Sekoitin keskenään Firewiren ja Super Hornetin Fiber Channelin eli näiltä osin olet oikeassa. IEEE1394:ää on kai Super Hornetissa kokeiltu muttei ole käytössä (ainakaan vielä). Super Hornetin avioniikat perustuvat kuitenkin osin samoihin ratkaisuihin mitä alkujaan kehitettiin JSF-ohjelmalle.
IEEE1394 ei ole mitään ufoteknologiaa vaan 1980-luvulta peräisin oleva kaupallinen standardi, tuskinpa se on tänä päivänä kenenkään ulottumattomissa jos halutaan. Erilaisia väylästandardeja on muutenkin maailma väärällään, ei se siitä ole kiinni.
Sotilaskoneissa käytetään perinteisesti hyvin vanhanaikaiselta kuulostavia ratkaisuja kun verrataan kaupallisiin tuotteisiin koska ratkaisujen tulee kestää kiihtyvyyksiä, kosteutta, tärinää yms. ikävää ihan eri malliin. Fakta on, että tällä hetkellä vain amerikkalaiset ovat saaneet kehitettyä IEEE-1394 tason liitäntästandardista hävittäjäkoneeseen käyvät ratkaisut. Jos homma olisi helppoa ja yksinkertaista, kaikki muutkin siirtyisivät siihen koska se auttaisi pudottamaan kaapelointien painoa ja helpottaisi avioniikan kehittämistä ja parantaisi sen suorituskykyä. Lisäksi voitaisiin hyödyntää siviilipuolen laajaa IEEE-1394 tuotantoa joka laskisi hintoja. Käytännössä näin ei kuitenkaan ole tapahtunut eikä tapahtumassa missään kun puhutaan hävittäjäkoneista.
Voisit muuten todistaa että Super Hornetin avioniikat perustuvat osin samoihin ratkaisuihin kuin mitä alkujaan kehitettiin JSF-ohjelmalle...
