Ehkä tuo viimeinen, eli uskallus käyttää voi olla rajoittava tekijä: pitää olla luotto siihen, että jos käyttää kurinpitotoimia, niin siitä ei joudu nk kuseen. Eli vaikka tekisi lain mukaan oikein, niin pitää olla luotto siihen että esimiehet, työyhteisö, kunnan koulutoimi, ammattiliitto jne antavat selustatukea. Vanhempien (ja oppilaiden) painostus esim Wilman ja somen kautta voi olla kovaa.
Lisäys: tämä vastauksena
@Kalleville :n tekstiin
Tuossapa lainaus
YLE:n uutisesta.
Sodankyläläinen opettaja koki oppilaan käytöksen uhkaavana ja veti hupusta – Lapin käräjäoikeus ei tuominnut rangaistusta oppilaan pahoinpitelystä
Lapin käräjäoikeuden mukaan sodankyläläinen opettaja syyllistyi lievään pahoinpitelyyn valvoessaan kouluruokailua. Väkivalta oli kuitenkin niin vähäistä, ettei hänelle tuomittu rangaistusta.
---
Oikeus velvoitti Heikkisen ja Sodankylän kunnan korvaamaan asianomistajalle yhteisvastuullisesti sata euroa kivusta.
Lisäksi Heikkinen ja kunta velvoitettiin korvaamaan valtiolle kolmasosa asianomistajan asianajajan palkkiosta. Siitä kertyi maksettavaa hieman alle 900 euroa.
Tuomio ei ole vielä lainvoimainen.
Ennen kuin kukaan alkaa kovin keuhkoamaan, oppilaan puolustukseksi kaksi (2) pointtia:
1) Mielestäni opettajan ei olisi pitänyt vetää hupusta. Siitä voi ottaa kiinni, mutta ei kannata hirveästi vetää.
2) "Voiveitsi" ei ole kovin kauhea astalo. Valvon itse ruokailuja 2,5 tuntia viikossa (eli puoli tuntia päivässä). Jos ryhtyisin vetämään vaatteista jokaista koulumme valvontani aikana päivittäin ruokailevasta 350 oppilaasta, joka "ryntäilee" voiveitsen kanssa, ei siellä hirveästi venymättömiä vaatteita ole. Tietysti tuosta on vähän paha sanoa, miten se oppilas on loppupelissä toiminut, mutta silti. Penikat "uhkailevat" "läpällä" toisiaan voiveitsellä harva se päivä, mutta niihin kyllä riittää synkkä katse ja ikävä murahdus.
Ja sitten taas toisaalta meilläkin on näitä (myös alakoululaisia) oppilaita, jotka tippuvat maahan sätkimään ja valittamaan, kun (nais)opettaja koskettaa lempeästi avoimella kämmenellä toppatakin hihaan, pyytäessään tekemään jotain tai olemaan tekemättä jotain. Itselle on pari kertaa sattunut samanlaisia, mutta niillä kerroilla paikalla on ollut muita oppilaita, jotka ovat purskahtaneet nauramaan ja pilkanneet teon tekijää. "Jos EK olisi oikeasti halunnut satuttaa sinua, se olisi joko lyönyt kunnolla tai todennäköisesti vienyt syrjään ja lyönyt siellä. Älä viitti!"
Tai huoltajia, jotka ilmoittavat haastavansa koulun AVI:n tai oikeuden eteen, koska opettaja on kirjoittanut pitäneensä oppilaalle kasvatuskeskustelun tämän haistateltua ja haukuttua opettaja, vaikka kaupungin ohjeistuksen mukaan joissain tapauksissa täytyy antaa ensin 1-3 kehoitusta, ennen kuin kasvatuskeskustelun voi pitää. Oppilaan käytös ei huoltajaa huoleta lainkaan. Tai se jo kertomani klassikko (erittäin hyvässä ammatissa olevasta) huoltajasta, jonka lapsi potkaisi lasiovesta turvalasin rikki.
"Ei ollut meidän lapsi. Alaikäisen tunnustus ei ole oikeudellisesti pätevä. Alaikäisen tunnustus ei ole oikeudellisesti pätevä, jos paikalla ei ole rehtorin lisäksi muita aikuisia. Turvakameran videosta ei voi tunnistaa tekijää. Turvakamera ei saa kuvata alaikäistä. Turvakameran kuvaa ei voi käyttää oikeudessa todisteena."
No, lasku lapselle meni sitten käräjäoikeuden kautta, koska huoltaja niin vaati.
Että työympäristö on monessa mielessä haastava. Niinkään en kaipaisi lisää toimivaltuuksia kuin lisää kasvatusvastuun kantamista kaikilta vanhemmilta. Lisäksi toivoisin lisää mielenterveystyön ja erityisopetuksen resursseja nuorille, että saisimme nopeammin eroteltua "tyhmät", "hullut", "tuhmat" ja "laiskat" ns. "normaaleista", koska noita kaikkia ryhmiä pitää kohdella vähän eri tavoin. Nyt aikaa ja resursseja haaskataan, kun laiskaa oppilasta käsitellään nepsynä tai mt-ongelmaisena ja päinvastoin.