Mielestäni tuo diili kannattaisi tehdä.
Hienoa, en olekaan todellisuudentajuni kanssa foorumin viimeinen! Olen viimeistä edellinen, siis melkein realisti.
Ei maar, vaikka olisimme tekemässä hankintoja vähän pienemmässä mittakaavassa:
Ilmavoimat:
Ei F-35 juuri nyt, kiitos. Eikä Gripen E sen puoleen. Molemmat koneet ovat liian pentuja. Joskus 2020-luvulla ne voivat olla hyvin käyttökelpoisia, mutta ei tässä, nyt ja tänä päivänä.
Jos ilmavoimille haluttaisiin lisää voimaa (= lisää koneita) suhteellisen nopeasti, alkaisivat tulokset näkymään vasta noin kolmen vuoden kuluttua, koska lentäjän kouluttaminen vie osapuilleen tuon ajan. Jos päätös siis tehtäisiin tässä ja nyt ja lentäjäkoulutusta laajennettaisiin, meillä olisi lisää lentäjiä vasta vuonna 2018, jolloin uusien koneiden pitäisi alkaa tulemaan käyttöön. Tietysti päätös konemallista pitäisi tehdä jo nyt vuonna 2015, jotta valmistaja ehtisi mahduttamaan meille tulevat koneet tuotantoaikatauluun. Konemallin suhteen valintani olisi Eurofighter Typhoon Tranche 3, ja koneita voitaisiin hankkia luokkaa 40-70 kappaletta. Hankinnat tapahtuisivat n. vuosina 2018-2022(23). EF Typhoon kestäisi luultavasti sellaisenaan jonnekin 30-luvun lopulle tai 40-luvun alkuun, millä saavutettaisiin se hyöty, ettei Hornetin korvaaminen olisi välttämätöntä, jos Venäjä muuttuu demokraattisempaan ja rauhanomaisempaan suuntaan. 2030-luvun lopulla meillä olisi luultavasti jo paljon enemmän vaihtoehtoja kuin Gripen E ja F-35.
Jos ilmavoimille haluttaisiin lisää suorituskykyä nyt, tässä ja heti - mahdollisimman nopeasti siis - olisi vaihtoehtoja varsin vähän. Voisi olla järkevää ostaa varastoon luokkaa 10-20 käytettyä Hornetia korvaamaan taistelussa tuhoutuvia koneita, koska lentäjiä on kuitenkin jonkin verran enemmän kuin 62. Lisäksi aktiivikäytössäkin olevien koneiden määrää voitaisiin kenties kasvattaa vastaavalla määrällä, sillä lentäjiä ei ehkä nykyisellään pidetä palveluksessa aivan terveyden äärirajoille asti. Tällöin heitä voitaisiin saada kokoon jokunen lisää korottamalla palkkoja, jolloin muutama vastikään eläköitynyt palaisi Airbusin ohjaamosta Hornetin ohjaamoon ja muutama lykkäisi siirtymistään lentoyhtiöiden palkkalistoille.
Nopeahko tapa hankkia paljon lisää suorituskykyä olisi tietysti (käytettyjen) Hornetien lisähankinta maailmalta. Vaihtoehtoisesti hankittava kone voisi olla esim. F-16, joka lienee ylijäämämarkkinoilla riittoisampi kuin Hornet. Lentäjät ja pitkälti myös huoltopalvelut ostettaisiin alkuun ulkomailta, kunnes saataisiin vuosien mittaan koulutettua omia miehiä kyseisiin tehtäviin. Suurin pullonkaula olisi varmaankin tukikohtainfrastruktuuri, mutta en näe ehdotustani täysin mahdottomana, useistakin syistä:
- UAE jne. arabimaat palkkaavat ulkomaista henkilöstöä ilmavoimiinsa ---> malli on olemassa maailmalla
- Englanti ja suomi ovat kaksi ilmavoimien valtakieltä
- Monet Hornet-käyttäjät ovat maita, joissa puhutaan englantia äidinkielenä (Australia, Kanada, Yhdysvallat), tai joissa englanti on samassa asemassa kuin Suomessa (Nato-Espanja, Sveitsi?) ---> kommunikaatio pelaa
- Horneteja on käytössä noissa maissa moninkertaisesti Suomeen nähden ---> voisi kuvitella, ettei olisi ylivoimaista rekrytoida henkilöstöä, vaikka vain esim. joka kymmenes eläköityvä pilotti/mekaanikko olisi kiinnostunut kiinnittämään siniristilipun hihaansa
- Henkilöstö olisi kokenutta, jopa taistelukokemusta omaavaa ---> henkilöstöä ei tarvitsisi juurikaan kouluttaa, ja henkilöstö voisi jopa tuoda mukanaan uutta tietotaitoa
Maavoimat:
Maavoimien suorituskyvyn nopea kasvattaminen on hankalampaa, koska maavoimat puolustushaarana perustuu reserviläisiin. Esimerkiksi uusien mekanisoitujen yhtymien luomisessa näen kaksi ongelmaa: kalusto valmistuu hitaasti, ja vielä hitaampaa on sen käytön kouluttaminen tuhansille varusmiehille ja reserviläisille. Moni asia riippuu tietysti paljolti siitä, miten haluamme asiat järjestää.
Budjetin kannalta kevein vaihtoehto olisi tehdä lisätilauksia mm. alueellisten joukkojen varustamiseksi määrävahvuisiksi (viestikalusto, Stingerit, suojaliivit jne.) ja hankkia niille lisää ajoneuvokalustoa (Ruotsin Pasit, kenties?) ja kehittää operatiivisia joukkoja ylijäämäkalustolla (mm. tykistö). Lisäksi tulisi muutenkin suosia hyvän hinta-laatu -suhteen kalustoa.
Budjetin kannalta hieman raskaampi, mutta edelleen realistinen vaihtoehto keskipitkän aikavälin (n. 5 vuotta) suunnitelmaksi olisi edellinen yhdistettynä kahden uuden mekanisoidun prikaatin luominen yhdistettynä muihin suurempiin hankintoihin (raketinheittimien ampumatarvikkeet (ml. kaukovaikutuskyky), ilmatorjuntaohjusjärjestelmät jne.).
Operatiivisten joukkojen kehittämiseksi voitaisiin tehdä seuraavia raskaan kaluston hankintoja, joilla vahvistettaisiin nykyisiä operatiivisia joukkoja ja varustettaisiin kaksi uutta mekanisoitua prikaatia n. seuraavassa viidessä vuodessa huomioiden myös budjetti:
- PzH 2000 niin paljon kuin eri maiden kirpputoreilta löytyy (olisiko n. 50-120 kpl, riippuen siitä, supistaako Saksa vahvuuksiaan)
- Archer (24 kpl), jos ne ovat hyviä, ja jos ne saadaan edullisesti Ruotsista Norjan peruttua tilauksensa
- Leopard 2A5 (tai uudempi) niin paljon kuin eri maiden kirpputoreilta löytyy järkevään hintaan (oletan, että maksimissaan noin sata on saatavilla (Ruotsi ja Espanja ovat joskus pohtineet kumpikin n. 50 vaunun myymistä)
- Jos markkinoilta ei löydy, niin sitten päivitetään omia ja mahdollisesti muualta hankittavia 2A4 Leopardeja n. 100-150 vaunua sopivaksi katsottavaan versioon
- Rynnäkköpanssarivaununa suositaan CV90-perhettä joko käytettynä (josko ruotsalaiset olisivat valmiita myymään n. 200-250 CV9040-vaunua sopivalla päivityspaketilla?) tai uutena (CV9035)
- Kotimaasta hankitaan lisää erikois-Leopardeja (silta, raivaus jne.)
- Porin prikaatille hankitaan edelleen lisää AMV-miehistönkuljetusvaunuja (konetykillisiä)
- AMOS-AMV -lisähankinta uusille mekanisoiduille prikaateille
Merivoimat - unohdettu puolustushaara:
Merivoimien vahvistaminen on suhteellisen hidasta puuhaa, kestäähän alusten rakentaminen helposti vuosia. Jonkinlaista nopeaa helpotusta olisi saatavilla hankkimalla ylijäämä-aluksia, mutta PV on jo kerran todennut, ettei meikäläiseen käyttöön hyvin sopivia ole löytynyt.
Jos merivoimia haluttaisiin vahvistaa, olisi nopea ratkaisu kysyä norjalaisilta, josko muutama Fridtjof Nansen -luokan alus olisi saatavissa käteismaksulla. Lisäksi voitaisiin hankkia viimeinkin se kriha-alus, joksi sopisi hyvin aiemmin haaveilemani käytetty Holland-luokan alus Hollannista. Myös Hamina-luokan lisätilaus (1-2 alusta) voisi olla mahdollinen, sillä alukset valmistuisivat luultavasti parissa vuodessa tilauksesta, riippuen vähän käytettävästä telakasta, tehtävistä muutoksista ja muusta vastaavasta.
Pidemmällä aikavälillä oiva ratkaisu olisi lisätä MTA2020-luokan tilausmäärää. Sukellusveneitä voitaisiin hankkia yhdessä ruotsalaisten kanssa. Lisäksi piirrustuspöydälle voitaisiin ottaa uusi ohjusveneluokka (OV2025).