Huoltovarmuus

Juttua Nammo Lapuasta ja Sastamalasta.

Patruunatuotannon video on mielenkiintoinen. Lisäksi paljon juttua tykistöammusten tuotannosta. 10 millin investoinnit menossa ja haettu EU-ohjelmasta lisää sekä kranaattikuorien valmistukseen, että ruudin tuotantoon.

Sastamalaan tarvitaan uutta tehdastilaa ja lisää työntekijöitä. Tuotantoa pitää kasvattaa ja jopa viisinkertaistaa 2024.

– Viime vuoden aikana on palkattu toistakymmentä henkilöä lisää ja lisää tarvitaan. Aiomme lisätä vuorotyötä, Heikkilä kertoo.

– Sastamalassa on nyt yli 40 työntekijää.

Sastamalassa on nyt menossa 10 miljoonan euron investointihankkeet, ja EU:lta on mahdollisuus saada keväällä lisää.

– ASAP on Euroopan komission hanke, jonka tavoite on kasvattaa EU-maiden tykistöammusten ja ohjusten tuotantoa.

Nyt uusimme investointisummalla koneistuslinjaa, kuumapuristuslinjan saneeraus on meneillään ja kokonaan uutta tilaa tarvitaan jatkossa lisää.

 
Laitetaan tännekin otsikkoon liittyvä artikkeli PV:n materiaalisesta varautumisesta.

Sisältää mm. lyhyen oppimäärään tuotantovarauksista ja niiden nykytilasta.


Hyvä juttu tämä. Nostaisin pari kohtaa erityisen myönteisinä esille:

Puolustusvoimat sai keväällä 2022 lisätalousarviossa ylimääräistä rahaa kalustohankintoihin. Rahoitus tuli onnekkaasti niin hyvissä ajoin, että Puolustusvoimat ehti tehdä hankintoja ennen kuin muut maat ehtivät samoille apajille. Sotatarvikkeet ovat harvoin hyllytavaraa. Niinpä toissa vuonna tilattua materiaalia saapuu vielä tänä vuonna niin paljon, että Puolustusvoimilla on Heiskasen sanoin ”positiivinen ongelma”. ”Positiivinen ongelma on se, että meidän varastotilamme on kohta täynnä.”

”Olemme voineet käynnistää sotatalouden suhteellisen kivuttomasti, koska meillä oli raaka-aineita ja esivalmisteita varastoituna etukäteen”, hän sanoo.
”Siitä oli helppo käynnistää vaikka ammusten tuotanto verrattuna niihin maihin, joilla ei ole edes tehdasta, joka tuottaisi ne.”

Suomessa raaka-aineet, koneistot ja tuotantomekanismit ovat valmiiksi mietittyinä, mikä on ollut hyvä lähtökohta tuotannon kasvattamiseen.
”Tällä hetkellä teemme ehkä viisi kertaa enemmän raskaan tykistön ammuksia kuin pari kolme vuotta sitten tehtiin, mutta ei se sitä tarkoita, että olisimme lähestulkoonkaan maksimissa. Ja tämä on vain yhden ampumatarvikkeen osalta”, Heiskanen sanoo.

Puolustusvoimat teki viime keväänä suunnitelman myös muiden ampumatarvikkeiden tuotannosta. Sen toimeenpano vie kuitenkin vielä aikaa.
HEISKANEN viittaa puolustusministeriön joulukuiseen päätökseen, että Suomi kasvattaa ampumatarviketuotannon kapasiteettinsa yli kaksinkertaiseksi nykyisestä. Suomesta ollaan tekemässä yhtä suurimmista raskaiden ampumatarvikkeiden tuottajista Euroopassa.
”Se oli välipäätös. Kun se toimeenpannaan, ollaan ehkä puolessa sodanajan kapasiteetista. Emme me nyt totaalisessa sodanajan tuotantovalmiudessa vielä ole. Tuotamme ja valmistamme materiaalia sen mukaan, mihin meillä on rahaa. Minun näkökulmastani se on hyvin yksinkertaista.”
 
Laitetaan tännekin otsikkoon liittyvä artikkeli PV:n materiaalisesta varautumisesta.

Sisältää mm. lyhyen oppimäärään tuotantovarauksista ja niiden nykytilasta.

Hesari pistää taas parastaan ja pistää tällaisen kriittisen lukijan koetukselle. Välillä tulee tällaista äärimmäisen laadukasta journalismia ja välillä aivan täyttä kuraa. Maksaako vaiko ei maksaa?

Minulla kuitenkin tunnukset on ja jutusta kannattaa lainata vielä pikku pätkä.

Kyse ei siis ole mistään karttaharjoituksesta vaan tuotantolinjat pistetään aidosti laulamaan laakerit punaisina!

"Tuotantovaraus on vain hyödytön paperi, jos sitä ei ole testattu. Me aktivoimme tuotantovarauksia joiltakin osin.”

Aktivointi tarkoittaa sitä, että Puolustusvoimat käynnistää koemielessä sota-ajan tuotantoon tarkoitettuja tuotanto- ja palvelulinjoja.

Puolustusvoimat teettää nyt osalla yrityksistä tuotantovarauksiin liittyviä koe-eriä. Joissain tapauksissa tuotantolinjoja ajetaan vain viikkoja tai kuukausia, mutta enimmillään tuotanto voi jatkua jopa vuosia.

”Ensi kuussa tehdään ensimmäisen linjan käynnistys, tosin Puolustusvoimien puitteissa”, Heiskanen sanoo.

Heiskanen mainitsee esimerkkinä Suomessa toimivan ampumatarviketeollisuuden, jolla on poikkeusajan tuotantovarauksia.

”Aika monissa tapauksissa on niin, että näihin tarvittavat laitteet ovat Puolustusvoimien kustantamia. Näitä investointeja on tehty vuosikymmenten saatossa. Nyt otetaan linjoista pölyhuput pois päältä ja valmistetaan kranaatteja ja patruunoita, joilla parannetaan varastotilannettamme.”
 
Toi on kovaa shittiä ja positiivista on myös että se tuodaan julkisuuteen. Siinä missä muut hallinnon alat ovat vempuloineet ja arponeet aina "säästötalkoista", jotka johtivat PV uudistukseen, asti on PV toiminut kuten sen kuuluukin ja kaikessa hiljaisuudessa. Termi "varautumisen suurvalta" on kärsinyt melkoista inflaatiota viime aikoina kaikenvitun amatöörien ja poliitikkojen arpoessa ja piilotellessa toisten selkien takana. PV leads the way... Saas nähä miten Heiskasen "positiivinen ongelma" realisoituu tiettyjen materiaalien osalta, niille ei liene hirveästi vapaata varastointikapasiteettia, kyseessä ei ole rätit ja lumput.
 
Toi on kovaa shittiä ja positiivista on myös että se tuodaan julkisuuteen. Siinä missä muut hallinnon alat ovat vempuloineet ja arponeet aina "säästötalkoista", jotka johtivat PV uudistukseen, asti on PV toiminut kuten sen kuuluukin ja kaikessa hiljaisuudessa.
Eikö PV saanut merkittävät lisämäärärahat heti ryssän hyökkäyksen jälkeen?

Ei kannata muita hallinnonaloja syyttää säästötalkoista, koska tottahan se on.
 
Puhun säästötalkoista ennen vuotta 2012 ja sitä seurannutta PV uudistusta. AInoa hallinnonala joka suoritti vaaditut säästötoimenpiteet oli puolustushallinto sulkemalla varuskuntia, perumalla virkoja ym. Muut ministeröt muistaakseni suoriutuivat vain osittain säästötoimista, joku taisi jopa kasvattaa menojaan. Lähdettähän minulla ei tähän ole antaa, vain puheita PV:n virkahenkilöoletetuilta.
 
Hyvä juttu tämä. Nostaisin pari kohtaa erityisen myönteisinä esille:

Puolustusvoimat sai keväällä 2022 lisätalousarviossa ylimääräistä rahaa kalustohankintoihin. Rahoitus tuli onnekkaasti niin hyvissä ajoin, että Puolustusvoimat ehti tehdä hankintoja ennen kuin muut maat ehtivät samoille apajille. Sotatarvikkeet ovat harvoin hyllytavaraa. Niinpä toissa vuonna tilattua materiaalia saapuu vielä tänä vuonna niin paljon, että Puolustusvoimilla on Heiskasen sanoin ”positiivinen ongelma”. ”Positiivinen ongelma on se, että meidän varastotilamme on kohta täynnä.”

”Olemme voineet käynnistää sotatalouden suhteellisen kivuttomasti, koska meillä oli raaka-aineita ja esivalmisteita varastoituna etukäteen”, hän sanoo.
”Siitä oli helppo käynnistää vaikka ammusten tuotanto verrattuna niihin maihin, joilla ei ole edes tehdasta, joka tuottaisi ne.”

Suomessa raaka-aineet, koneistot ja tuotantomekanismit ovat valmiiksi mietittyinä, mikä on ollut hyvä lähtökohta tuotannon kasvattamiseen.
”Tällä hetkellä teemme ehkä viisi kertaa enemmän raskaan tykistön ammuksia kuin pari kolme vuotta sitten tehtiin, mutta ei se sitä tarkoita, että olisimme lähestulkoonkaan maksimissa. Ja tämä on vain yhden ampumatarvikkeen osalta”, Heiskanen sanoo.

Puolustusvoimat teki viime keväänä suunnitelman myös muiden ampumatarvikkeiden tuotannosta. Sen toimeenpano vie kuitenkin vielä aikaa.
HEISKANEN viittaa puolustusministeriön joulukuiseen päätökseen, että Suomi kasvattaa ampumatarviketuotannon kapasiteettinsa yli kaksinkertaiseksi nykyisestä. Suomesta ollaan tekemässä yhtä suurimmista raskaiden ampumatarvikkeiden tuottajista Euroopassa.
”Se oli välipäätös. Kun se toimeenpannaan, ollaan ehkä puolessa sodanajan kapasiteetista. Emme me nyt totaalisessa sodanajan tuotantovalmiudessa vielä ole. Tuotamme ja valmistamme materiaalia sen mukaan, mihin meillä on rahaa. Minun näkökulmastani se on hyvin yksinkertaista.”
Hommaan pitäisi nyt saada kanavoitua EU rahaa ja rutosti.
 
Mikä minun silmääni osui erityisesti tuosta jutusta:

Niinpä toissa vuonna tilattua materiaalia saapuu vielä tänä vuonna niin paljon, että Puolustusvoimilla on Heiskasen sanoin ”positiivinen ongelma”.
”Positiivinen ongelma on se, että meidän varastotilamme on kohta täynnä.”
Ase- ja ammusvarastoja tarvitaan lisää, koska nykyisiä ei voida täyttää kattoa myöten. Ne olisivat silloin vaarallisia sekä ympäristölle että varastohenkilökunnalle.

ja

Toinen positiivinen ongelma on se, että Suomen ja Yhdysvaltojen tuore DCA-sopimus (Defence Cooperation Agreement) antaa amerikkalaisille mahdollisuuden tuoda omaa sotamateriaaliaan Suomeen. Sitä varten sopimuksessa on lueteltu nimeltä useita varastoalueita.
”Siksi DCA-sopimuksessa varastoalueita oli niin monta. Ei siksi, että pelkästään hajautetaan riskiä, vaan myös siksi, että me luotamme, että niihin myös varastoidaan jotain. Se on molemminpuolinen hyöty.”


Eli tavaraa mättää sisään kahta väylää, PV:n toimesta ja kohta ulkomaistakin. Katson kristallipallooni ja näen siellä merkittävää varastorakentamisen lisäystä, kun kerran kenraalistason mies noin lausuu.

Laajentaminen ei pelkästään sisällä jo olemassa olevien varastojen lisärakentamista, vaan myös kokonaan uusien varastojen perustamista. Voi olla, että säästötalkoissa jo kertaalleen alas ajettuja alueita otetaan uudelleen käyttöön, jo hajauttamissyistäkin. Päijänteen tasan miehenä panen pottiin Keuruun.
Vanha varuskunta on riittävästi keskellä ei mitään, rautatien ja valtatien varrella, ja riittävän kaukana itärajasta. Paikalliset siviilit eivät ainakaan vastusta, se on varma.
Ja eikös Kauhava jo ottanut ajatukset kopin?
Entinen infra oli lisäksi mitoitettu aikaan, jolloin viimeksi oltiin yhtä tosissaan sodan uhan kanssa. Siitä voi jokainen pohtia, mitä se nyt tarkoittaa, kun sama tilanne on uusiutunut.

Ensisijaisesti nykyisten varastojen laajentamista tietenkin. Inhottavilla siviileillä on ollut paha taipumus levittäytyä kerran luovutettujen alueiden laitamille siten, että varoetäisyyksien kanssa tekee hankalaa.
Joku Parkano esim. sijaitsee kuitenkin tarpeeksi korvessa, että laajentaminen mahdollista. Sitten tulee vain ne kysymykset, että paljonko munia haluaa samaan koriin. Aluepolitiikka ja työllisyyskysymyksetkin vaikuttavat myös.
 
Viimeksi muokattu:
Eikö PV saanut merkittävät lisämäärärahat heti ryssän hyökkäyksen jälkeen?

Ei kannata muita hallinnonaloja syyttää säästötalkoista, koska tottahan se on.
Ylimääräinen tilausvaltuus taisi olla parin miljardin luokkaa. Sillä on jo hommattu kaikenlaista mutta koko summaa ei ilmeisesti ole vielä törsätty.
 
Puolustusvoimat alkoi Venäjän hyökkäyssodan alettua kiireellä täyttää ase- ja ammusvarastojaan. Siinä auttoi keväällä 2022 valtion lisätalousarviossa annettu lisäraha. Tosin eräiden tietojen mukaan Puolustusvoimat aloitti varautumisensa jo edellisenä vuonna.
Suurin vaikutushan tällä on, että antaa tulta persiin alle muissa EU-maissa. Etenkin jos se Minna Ålanderin tulkinta "war economy light" vakiintuu tulkinnaksi Suomen tekemisistä.
 
Puolustusvoimilla on sopimuksia esimerkiksi monenlaisista konepajapuolen tuotteista eikä niitä välttämättä ole ikinä koeponnistettu. Talotehtaiden ja muun rakennustuoteteollisuuden kohdalla ajankohta on nyt matalasuhdanteessa enemmän kuin otollinen koesarjoihin ja uuden kehittämiseen. Nämä molemmat koskettavat ainakin valmisosalinnoitteiden tuotantoa. Se taas mahdollistaa valmiuslinnoitteiden rakentamisen. Noin niin kuin esimerkkinä. Sama homma tietysti monella muullakin alalla.
Jatkanpa tästäkin tänne, tosin aiemmin kirjoittelin linnoittamiskysymyksistä Itämeren turvallisuustilanne -ketjuun, mutta ehkä tämä on parempi tänne, kun varastotilojenkin rakentamisesta oli jo täällä samaa pohdintaa, joka itselläni tuli mieleen tuota juttua lukiessani.

Moniakin strategisia tai ylipäätään takalinjojen/kotopuolen kohteita (varastoja, tuotantolinjoja) voisi tosiaan olla syytä kantalinnoittaa osana rakennuspuolen tuotantovarausten käyttöä, nyt kun on tapahtunut halpojen kaukovaikutusaseiden esiinmarssi. Entistä enemmän maan alle ja raskaisiin, lujitettuihin teräsbetonirakenteisiin; esim. jotain tuotantolinjakin voisi olla siten, että rauhan aikana ne pyörisivät rakennuksen linnoittamattomissa ja kivan ikkunallisissa ja viihtyisissä osissa, ja esim. varastotiloja vaikkapa raaka-aineille voi olla sitten raskaasti teräsbetonilinnoitetuissa osissa. Sodan uhan alla linjat sitten siirrettäisiin noihin linnoitettuihin osiin. Tällainen pohdinta nyt vaikkapa tuosta Vammaskosken tehtaasta ja sen tarvitsemasta laajennuksesta.

Linnoitettujen tilojen rakentaminen, oli sitten kyse kallioluolista tai lujitetuista teräsbetonirakennelmista, on toki ongelmallista siltä kannalta, että niihin ei varmaankaan voi käyttää kauheasti ulkomaalaista työvoimaa, joten se asettanee rajoitteita näiden rakentamiselle.
 
Toi on kovaa shittiä ja positiivista on myös että se tuodaan julkisuuteen. Siinä missä muut hallinnon alat ovat vempuloineet ja arponeet aina "säästötalkoista", jotka johtivat PV uudistukseen, asti on PV toiminut kuten sen kuuluukin ja kaikessa hiljaisuudessa. Termi "varautumisen suurvalta" on kärsinyt melkoista inflaatiota viime aikoina kaikenvitun amatöörien ja poliitikkojen arpoessa ja piilotellessa toisten selkien takana. PV leads the way... Saas nähä miten Heiskasen "positiivinen ongelma" realisoituu tiettyjen materiaalien osalta, niille ei liene hirveästi vapaata varastointikapasiteettia, kyseessä ei ole rätit ja lumput.
Tuossa artikkelissa oli myös mielenkiintoinen yksityiskohta, että osa materiaalista varastoidaan Suomen ulkopuolelle. Osa löytänee paikkansa esimerkiksi Bodenista. Tuo on myös todella positiivista kehitystä, voimme tukeutua osin myös liittolaisiin!
 
Entistä enemmän maan alle ja raskaisiin, lujitettuihin teräsbetonirakenteisiin; esim. jotain tuotantolinjakin voisi olla siten, että rauhan aikana ne pyörisivät rakennuksen linnoittamattomissa ja kivan ikkunallisissa ja viihtyisissä osissa, ja esim. varastotiloja vaikkapa raaka-aineille voi olla sitten raskaasti teräsbetonilinnoitetuissa osissa.
Tässä on vain ongelmana luolien ja raskaiden rakenteiden kalleus. Minä ainakin ottaisin ennemmin kaksi tuotantolinjaa hajautettuihin maanpäällisiin rakennuksiin kuin yhden maan alle. Suhde toki riippuu kyseisen tuotantolinjan hinnasta.
 
Potentiaalisesti 3-5 miljardia maksavan Merenkurkun sillan selvitys alkaa.
Joku ehdottaa jutussa jo ylimääräisten valmiiden lohkojen säilyttämistä nopeampaa korjaamista varten.

Eihän tuossa ole järkeä. Liian haavoittuva kohde hintaansa nähden.
 
Kyllähän tuollaisesta sillasta olisi melkoisen iso hyöty, kun sen myötä saataisiin maayhteys Keski-Suomesta länteen. Suomi olisi sen jälkeen paljon vähemmän "saari".

Enkä myöskään pidä hintaa kovin isona jos miettii mihin kaikkiin muihin liikennehankkeisiin on käytetty tai ajatellaan käytettävän useita miljardeja. Esim. Länsimetro ja suurnopeusradat Turkuun, Tampereelle ja Kouvolaan. Luultavasti ison osan rahoituksesta myös saisi EU:lta ja tietysti Ruotsilta.
 
Eihän edes Hailuotoon ole saatu tehtyä siltaa, vaikka sitä on puuhattu jo ties kuinka kauan. Onneksi maankohominen aiheuttaa jossain vaiheessa sen, että meri vetäytyy mantereen ja Hailuodon välistä ja sitten ei tarvi edes siltaa rakentaa.
 
Back
Top