Äänestys HX-varjohankinta: muun maailman hävittäjätarjokkaat

Mikä näistä koneista sopisi parhaiten Suomen ilmavoimien hävittäjäkalustoksi?

  • Su-30

    Ääniä: 1 1.6%
  • Su-35

    Ääniä: 14 22.2%
  • MiG-35

    Ääniä: 6 9.5%
  • FC-20

    Ääniä: 5 7.9%
  • FC-1

    Ääniä: 0 0.0%
  • Tejas

    Ääniä: 1 1.6%
  • FA-50

    Ääniä: 15 23.8%
  • muu, mikä?

    Ääniä: 21 33.3%

  • Äänestäjiä yhteensä
    63
Muu: Pohjois-Korealainen MiG21, millä nimellä se sitten onkaan. Kauppaan olisi kuulunut muutakin aseyhteistyötä. Kaikki naapurivaltiot olisivat nauraneet kippurassa hankinnalle aina siihen asti kun Lapissa "olisi poistettu koko joukko WWII aikaisia ammuksia massaräjäytyksillä." Ilmeet olisivat edelleen vakavoituneet kun olisi selvinnyt mitä suomalainen sana "Atomimuna" oikein tarkoittaakaan, se kun olisi hävittäjän ainoa ase tykin ohella. Laukaisu olisi toki vain lentäjän takana ilman aikaa vieviä koodeja.
 
Ok. Selvityksen mukaan käytiin Kanadassa, Norjassa ja Tanskassa. + "Lisäksi työryhmän jäseniä osallistui puolustusministeriön ja Ilmavoimien toteuttamiin tiedonhankintatilaisuuksiin."

Mutta erikseen mainitaan: "Tiedonhankintatilaisuudet eivät kohdistuneet venäläisiin tai kiinalaisiin hävittäjiin, joten niiden potentiaalisuutta Suomen tulevaksi monitoimihävittäjäksi ei voi arvioida esiselvityksen perusteella"

Näihin 'varjoehdokkaisiin' tutustumisesta mainittiin taannoisessa Siivet-lehdessä olleessa haastattelussa. Jos oikein muistan niin oliko kiinalaisten ja turkkilaisten paviljongilla käväisseet jossain ilmailunäytöksessä.
Huomautan että esiselvitys julkaistiin 2015, jolloin venäläisehdokkaat oli jo pudonneet poliittisista syistä, jos ei muista.

Tällaista tiedonhankintaa tehtiin epäilemättä siltä varalta, että jos kansanedustaja Taisto Änkyrä (vas.) tekee eduskunnassa välikysymyksen siitä, miksi ilmavoimat kelpuuttaa hankintaprosessiinsa vain aggressiivisia hyökkäyskoneita, eikä edullisia ja puolustuksellisia rauhanhävittäjiä, niin ilmavoimilla olisi ollut jonkunlainen vastaus aiheesta jo valmiina.
 
Mitä jos Horneteja olisikin ostettu vain kaksi laivuetta.

Ei ihan satu otsikon alle, mutta Hornetin korvaukseen vaihtoehtomaailmassa kuitenkin. DX-hankkeen tarkoituksena oli nimensä mukaisesti etsiä korvaaja kahden laivueen DK-kalustolle MG:n korvaajan tullessa ”suorahankintana” idästä (MIG-29). Jos NL:n romahtamisen jälkeen olisikin hankittu vain kaksi laivueellista (48 kpl) HN:ää yhden laivueen jatkaessa DK-kalustolla, voisi kysyä kaksi toisiaan seuraavaa kysymystä:

1. Mikä kalusto olisi voinut korvata viimeisen laivueen DK:t, jos hankintapäätös olisi tehty vuosina 2000-2010 ja toimitukset 3 vuotta tästä?

2. Jos vastaus molempiin ei saa olla F-35, mitkä konetyypit olisivat korvanneet
a) HN:t 2022 tehdyllä hankintapäätöksellä ja
b) 1. Kysymyksen mukaiset koneet (ja milloin)?
Vedän jokerin: Mirage 2000-5 Mk. II. Viimeiset koneet toimitettiin Kreikkaan 2007, joten niillä olisi voinut korvata HW-laivueen jokseenkin samaan aikaan. EU-myönteisyys oli suosittua vielä ennen finanssikriisiä, Rafalen toimitukset vasta alkamassa ja Typhoon liian kallis ja raakile, mutta kehityskaarensa huipulla Mirage 2000 olisi voinut tarjota kilpailukykyistä suorituskykyä. Pienenä miinuksena tosin asepooli oltaisiin myös jouduttu hankkimaan Ranskasta, mikä olisi osaltaan nostanut kustannuksia.

Tässä vaihtoehtohistoriassa Ilmavoimat olisi tavallaan fakkiutunut kahden konetyypin malliin, eli HX-hankkeessa HN olisi korvattu F-35:llä. Dassault tarjoaa HX:n hävittyään Miragelle päivityspaketteja jotka perustuvat Rafalen ächnologiaan, mikä lopulta johtaa synergiaetuja hyväillen Miragen korvaamiseen Rafalen viimeisellä versiolla noin 2035-40.
 
Vedän jokerin: Mirage 2000-5 Mk. II. Viimeiset koneet toimitettiin Kreikkaan 2007, joten niillä olisi voinut korvata HW-laivueen jokseenkin samaan aikaan. EU-myönteisyys oli suosittua vielä ennen finanssikriisiä, Rafalen toimitukset vasta alkamassa ja Typhoon liian kallis ja raakile, mutta kehityskaarensa huipulla Mirage 2000 olisi voinut tarjota kilpailukykyistä suorituskykyä. Pienenä miinuksena tosin asepooli oltaisiin myös jouduttu hankkimaan Ranskasta, mikä olisi osaltaan nostanut kustannuksia.

Tässä vaihtoehtohistoriassa Ilmavoimat olisi tavallaan fakkiutunut kahden konetyypin malliin, eli HX-hankkeessa HN olisi korvattu F-35:llä. Dassault tarjoaa HX:n hävittyään Miragelle päivityspaketteja jotka perustuvat Rafalen ächnologiaan, mikä lopulta johtaa synergiaetuja hyväillen Miragen korvaamiseen Rafalen viimeisellä versiolla noin 2035-40.
Sinänsä Mirage 2000-5 mk2 ei olisi ollut vuonna 2007 mitenkään erityisen vanhentunut. Tutka on DX-arvioiden mukaan parhaita mekaanisesti skannaavia kokoluokassaan ja kovin monella muullakaan ei tuolloin ollut AESA:a tarjolla (SH block 2 olisi kyllä ollut saatavilla muutamaa vuotta myöhemmin). Miragen mukana hankitut aseet olisivat olleet jatkokäytettävissä ainoastaan Rafalessa, joka puoltaisi sen hankintaa. Olisikohan tuossa tilanteessa Mirgaeen saatu päivityksenä Meteor?
 
Sinänsä Mirage 2000-5 mk2 ei olisi ollut vuonna 2007 mitenkään erityisen vanhentunut. Tutka on DX-arvioiden mukaan parhaita mekaanisesti skannaavia kokoluokassaan ja kovin monella muullakaan ei tuolloin ollut AESA:a tarjolla (SH block 2 olisi kyllä ollut saatavilla muutamaa vuotta myöhemmin). Miragen mukana hankitut aseet olisivat olleet jatkokäytettävissä ainoastaan Rafalessa, joka puoltaisi sen hankintaa. Olisikohan tuossa tilanteessa Mirgaeen saatu päivityksenä Meteor?
Meteoria ei varmaan oltaisi saatu heti kättelyssä (eihän sitä saanut Rafaleenkaan), mutta MLU:ssa varmaan kyllä, joka lienisi toteutettu noin 2015-2020. Pikanttina yksityiskohtana, voisin kuvitella että Suomi olisi tilannut alunperin Miraget ilman ilmatankkausputkea, mutta MLU:ssa ne oltaisiin jälkiasennettu. Ranska ei ole USA joten pommitusjärjestelmän deaktivointia ei ehkä oltaisi tehty, mutta joku ele rauhanvaltion tyydyttämiseksi oltaisiin kuitenkin tehty. Pommit oltaisiin vain jätetty ostamatta alunperin ja ostettu täydennyksenä samaan aikaan kuin HN-kalustolle.
 
Jos ja kun Mirage olisi hankittu täysin A/G-kyvyin, mutta ilman ko. aseita, eikö se olisi ollut jopa ensisijainen kandidaatti saamaan A/G-aseet? JSOW ja JASSM eivät menneet ihan heittämällä Suomi-Hornettiin. Ranskasta olisi ollut mahdollista hankkia Hammer-perheen aseet ja Scalp "bolt-on" ratkaisuna. Tällöin tietysti olisi transatlanttiset suhteet jääneet vahvistamatta.
 
Mikäli kyse olisi ollut vain kustannuksista (ja varmaan olisi ollutkin, kahden konetyypin käyttö on kallista), ehkä näin olisi ollut. Tosin nopeampi ja kevyempi Mirage varmaan muutoin olisi soveltuvampi torjuntahävittäjäksi, mutta jos Hornetin rynnäköintikyky oltaisiin jätetty tykkänään hankkimatta (minkä kustannuspuoli olisi hyvinkin voinut sanella), ei vaihtoehtoa varmaan olisi ollut. Sinänsä ei olisi aivan pöhkö ajatus varustaa yhtä lennostoa ilmasta maahan- tehtäviin ja kahta hävittäjätorjuntaan, varsinkin, jos ensimainitulla on kohtuullinen syväiskukyky.
 
Niin paljon kuin ranskalaista minkkivaihtoehtoa fanitankin (on suuri historiallinen virhe ettei ilmavoimat koskaan hankkinut yhtään Miragea) niin 2000-luvulla sen uushankinta olisi kyllä ollut aika tolkuton ajatus, ja käytettynä niitä ei varmaan kahtakymmentä olisi mistään saatu. Eri asia jos Mirage olisi aikanaan voittanut DX:n (mikä ei ilmeisesti ollut niin kaukana).
JOS Hornetin rinnalle olisi hankittu joku toinen konetyyppi, niin todennäköisemmin sellainen jolla olisi edes yhteensopivia aseita.

Tämä sama kysymyshän olisi muuten noussut esiin jos oltaisiin menty alkuperäisen hankintasuunnitelman mukaan, ja Karjalan lennostolle olisi hankittu MiGit, joiden normaali elinkaari olisi loppunut joskus 2010-15. Tätäkin on kai jossain spekulaatioketjussa aiemmin palloteltu. Todennäköisesti silloin MiGien elinkaarta olisi jatkettu?
 
Jaa-a, noin vuosina 2005-2010 ei soveltuvia konetyyppejä olisi varmaankaan ollut montaa tarjolla. Miragen lisäksi Greippi C, Super Hornet ja F-16 block 50/52 lähinnä, Rafale ja Typhoon olivat liian raakileita ja kahden koneen ratkaisussa varmaankin myös liian kalliita, jälkimmäinen pätee myös F-15:een. Greippi ei varmaankaan olisi aivan tyydyttänyt suorituskyvyllään ja F-16 olisi ehkä ollut vaikea perustella, kun hävisi jo kerran DX-kisassa. Mikäli Mirage olisi ollut tolkuton (miksi? Konetyyppihän oli tuolloin kehityskaarensa huipulla. Ylläpitokulut?), varmaankin SH olisi ollut ainoa reunaehdot täyttävä vaihtoehto.

Liputan silti jo ihan faniuttani Miragen puolesta, tämähän on vaihtoehtohistoriaa ja saan valita faktani ihan yhtä mielivaltaisesti kuin kaikki muutkin, hähää.
 
--

Tämä sama kysymyshän olisi muuten noussut esiin jos oltaisiin menty alkuperäisen hankintasuunnitelman mukaan, ja Karjalan lennostolle olisi hankittu MiGit, joiden normaali elinkaari olisi loppunut joskus 2010-15. Tätäkin on kai jossain spekulaatioketjussa aiemmin palloteltu. Todennäköisesti silloin MiGien elinkaarta olisi jatkettu?

Todennäköisesti MiGit olisi silloin romutettu. Ikuinen rauha, ei tarvetta nuolla Naapuria ja ilmavoimat tarvitsee rahaa Hornetien MLU:hun ja Hawkien korvaamiseen.
 
Sinänsä Mirage 2000-5 mk2 ei olisi ollut vuonna 2007 mitenkään erityisen vanhentunut. Tutka on DX-arvioiden mukaan parhaita mekaanisesti skannaavia kokoluokassaan ja kovin monella muullakaan ei tuolloin ollut AESA:a tarjolla (SH block 2 olisi kyllä ollut saatavilla muutamaa vuotta myöhemmin). Miragen mukana hankitut aseet olisivat olleet jatkokäytettävissä ainoastaan Rafalessa, joka puoltaisi sen hankintaa. Olisikohan tuossa tilanteessa Mirgaeen saatu päivityksenä Meteor?
Tähän muuten sen verran, että jostain syystä Mirage 2000:n edes vientiasiakkaille ei vaikuta integroidun edes Sidewinderiä, vaikka sen nyt luulisi olevan suhteellisen suoraviivainen tehtävä. Esmes USMC Harrier I:t johdotettiin ampumaan sitä, ja Royal Navyn Sea Harrierit Falklandin sodassa ampumaan aikaisempia uudempaa all-aspect AIM-9L-versiota. Miragen asiakkaista ainakin Egypti ja Taiwan käyttävät muissa konetyypeissään (myös) Sidewinderiä, joten vähän erikoista ettei tätä integraatiota ilmeisesti ole tehty.
 
Tämä sama kysymyshän olisi muuten noussut esiin jos oltaisiin menty alkuperäisen hankintasuunnitelman mukaan, ja Karjalan lennostolle olisi hankittu MiGit, joiden normaali elinkaari olisi loppunut joskus 2010-15. Tätäkin on kai jossain spekulaatioketjussa aiemmin palloteltu. Todennäköisesti silloin MiGien elinkaarta olisi jatkettu?
Hyvä nosto, tuollakin vaihtoehtoisella historialla oltaisiin päästy kalustoa uusimaan. Jos Migit olisivat jaksaneet tuonne 2015 paikkeille, olisi varmasti ollut halu korvata koko Ilmavoimien kalusto HX-hankkeessa. Samoin mahdollisuudet Migien eliniän jaktamiseen yhteistyössä Venäjän kanssa olisivat olleet hyvin rajalliset, mutta olisi päivitys ollut tehtävissä ilman Venäjääkin.

Eikös Ruotsilla ollut tuohon aikaan paljon Gripen C -runkoja tai Gripen A -aihioita, joita mielellään olisivat vuokraneet 15 vuodeksi. Se yhdistettynä koulutus- ja huoltoyhteistyöhön näyttäytyy hyvänä väliaikaisratkaisuna.
 
Todennäköisesti MiGit olisi silloin romutettu. Ikuinen rauha, ei tarvetta nuolla Naapuria ja ilmavoimat tarvitsee rahaa Hornetien MLU:hun ja Hawkien korvaamiseen.

Ehkäps, säästöpaineet oli tuolloin kovat.
MiGien elvyttämiseen ei sikäli olisi tarvinnut Venäjän tukea, vaikka niin se olisi ollut helpompaa & halvempaa. Jatkettiinhan niiden elinkaarta monessa muussakin maassa. Mutta Suomi olisi halunnut niiltä parempaa suorituskykyä kuin Nato-käyttäjät. R-77 ehkä olisi hankittu jo ysärinä? Myöhemmin Derby olisi ollut mahdollinen - joskin kallis - ratkaisu.
 
Mikäli Suomi olisi todella ostanut 1991 MiG-29:ää, oltaisiin niille varmaan hankittu vuosituhannen vaihteessa jokin päivityspaketti joko Saksan tai Puolan kanssa yhteishankintana (puolalaisten päivityspaketti vaikuttaa olevan sangen omalaatuinen, yhdistelmä kotimaisia, amerikkalaisia ja ranskalaisia järjestelmiä). IRIS-T ei varmaankaan olisi korvannut R-73:a, jota mun tietääkseni pidetään edelleen hyvänä lähinahistelutikkana. BVR-ohjukseksi varmasti oltaisiin haluttu R-77 jo ysärillä tai kone oltaisiin hylätty suorituskykyvaatimuksin jo tarjouskilpailussa, jonka tilalle iipat varmaankin olisivat todella tarjonneet Derbyä. AMRAAMin integrointi olisi varmaan osoittautunut vielä kalliimmaksi ja vaikkapa MICA RF suorituskyvyltään hintaansa vastaamattomaksi.

2014 jälkeen MiG-29:n ylläpito olisi varmaan muuttunut pikkuhiljaa vastenmielisemmäksi ja koneille oltaisiin alettu etsiä korvaajaa ja Puola-standardiin modernisoituna niille etsiä ostajaa. Puola ei varmaankaan olisi koneita enää tuossa vaiheessa kaivannut, joten heitän jokerina, että niitä oltaisiin kaupiteltu Bulgariaan. HX-hanke ei aivan ehdi korvaamaan MiG-29:ää, joten Ilmavoimat on vähän aikaa nolona seinäkukkana. Organisaatio on pysyvästi fakkiutunut kahden konetyypin käyttöön, ja noin 2015-20 markkinoilla ei ole muita valmiita vaihtoehtoja kuin F-16, Typhoon ja Rafale. F-16 menisi edullisimmin palvelukseen, kun oheistilpehööri olisi osin yhteensopivaa Hornetin kanssa ja omalaatuinen itälänsimähmä kaupiteltu pois, mutta sen perustelu DX-hankkeen jäljiltä hankalaa ja vasemmistolaita ei hyväksyisi toisen amerikkalaiskoneen hankintaa, joten kompromissina päädytään Rafaleen (Typhoon olisi liian kallis ja Greippi E vasta suunnitteluasteella, C taas ei tyydytä suorituskyvyllään). Kyllä, haluan nähdä vaihtoehtohistoriassani patonkihävittäjän ensi kertaa sitten Moranen!

Pitäydyn tosin aiemmassa kannassani, että korvattava koentyyppi on Draken ja se tapahtuu noin 2005-09 Miragella. DK oli ysärillä kuitenkin bissiä modernimpi konetyyppi ja on aivan realistinen skenaario, että yksi (eli Satakunnan) lennosto olisi vain kylmästi jatkanut sen käyttöä, DK:han todellisuudessakin lensi Suomessa vuoteen 2000 ja Ruotsissa 1999. Ehkä Ruotsikin olisi jatkanut elinkaarta muutamalla vuodella, kun Suomi olisi ollut jakamassa koneen matalan intensiteetin kehitystä, ja siihen oltaisiin integroitu joitain Gripen C:n järjestelmiä 90-luvun jälkipuoliskolla? Tietovuoksi varmaankin oltaisiin päivitetty Link 16.
 
Mikäli Suomi olisi todella ostanut 1991 MiG-29:ää, oltaisiin niille varmaan hankittu vuosituhannen vaihteessa jokin päivityspaketti joko Saksan tai Puolan kanssa yhteishankintana (puolalaisten päivityspaketti vaikuttaa olevan sangen omalaatuinen, yhdistelmä kotimaisia, amerikkalaisia ja ranskalaisia järjestelmiä). IRIS-T ei varmaankaan olisi korvannut R-73:a, jota mun tietääkseni pidetään edelleen hyvänä lähinahistelutikkana. BVR-ohjukseksi varmasti oltaisiin haluttu R-77 jo ysärillä tai kone oltaisiin hylätty suorituskykyvaatimuksin jo tarjouskilpailussa, jonka tilalle iipat varmaankin olisivat todella tarjonneet Derbyä. AMRAAMin integrointi olisi varmaan osoittautunut vielä kalliimmaksi ja vaikkapa MICA RF suorituskyvyltään hintaansa vastaamattomaksi.

Puola-standardi olisi varmasti ollut Suomen kannalta jo vanhanaikainen ja irrelevantti. Jos Suomi olisi ostanut MiGejä, ne olisi olleet uudempaa mallia, ja niiden varustelua olisi päivitetty jo ysärinä samanlaisilla ratkaisuilla mitä Nato-maat tekivät myöhemmin. Vertailukohta olisi ollut lähinnä Perun tai Intian koneet.

Pitäydyn tosin aiemmassa kannassani, että korvattava koentyyppi on Draken ja se tapahtuu noin 2005-09 Miragella. DK oli ysärillä kuitenkin bissiä modernimpi konetyyppi ja on aivan realistinen skenaario, että yksi (eli Satakunnan) lennosto olisi vain kylmästi jatkanut sen käyttöä, DK:han todellisuudessakin lensi Suomessa vuoteen 2000 ja Ruotsissa 1999. Ehkä Ruotsikin olisi jatkanut elinkaarta muutamalla vuodella, kun Suomi olisi ollut jakamassa koneen matalan intensiteetin kehitystä, ja siihen oltaisiin integroitu joitain Gripen C:n järjestelmiä 90-luvun jälkipuoliskolla? Tietovuoksi varmaankin oltaisiin päivitetty Link 16.

Ruotsi oli tuohon aikaan itku kurkussa sulattamassa pakasta vedettyjä Viggeneitä, tuskin Drakenin elinkaaren jatkamiseen oli intoa. Ehkä 20 Jaktviggeniä vuokrattuna olisi ollut soppeli väliaikaisratkaisu? :cool:
Vaihtoehtoiset puolustushankinnat-ketjussa joskus palloteltiin elinkaaren jatkomahdollisuuksia, ja MiG-21 olisi siinä suhteessa paljon kiitollisempi kohde, kun sille oli useampi modernisointipaketti tarjolla, ja koneen huoltopalveluja on jatkanut näihin päiviin asti ainakin Ukraina. Mutta olisiko MG-kalustolla ollut mahdollista jatkaa lentoja, niistähän löytyi runkomurtumia.
 
R-73:a, jota mun tietääkseni pidetään edelleen hyvänä lähinahistelutikkana. BVR-ohjukseksi varmasti oltaisiin haluttu R-77 jo ysärillä
Yliarviot venäläisiä ohjuksia. R-73:a pidettiin hyvänä verrattuna AIM-9M:ään ja sen suorituskyky yliarvioitiin ennen kuin itäsaksalaisia päästiin testaamaan. R-73 on saanut sen jälkeen suorituskykypäivityksiä, mutta ei se ole samalla tassolla kuin ensimmäiset länsimaiset HOBS-ohjukset.

R-77:sta saatiin ensimmäinen oikeasti toimiva ja massatuotettu versio joskus 2010-luvulla.
 
Mutta olisiko MG-kalustolla ollut mahdollista jatkaa lentoja, niistähän löytyi runkomurtumia.
Ei, Suomen kalusto oli revitty loppuun. Ennen konetyypin poistumista 1998, useita koneyksilöitä jouduttiin hylkäämään ennenaikaisesti rungoista löytyneiden repeämien vuoksi.

DK:ssa taas samaan aikaan ja samoilla tai suuremmilla lentotunneilla ei ollut ongelmia rakenteiden kanssa, rungon puolesta niillä olisi vielä lentänyt. Toki eniten lentänyt DK ei tainnut lentää puolta siitä, missä HN-fleetin kärki tällä hetkellä menee.
 
Ei, Suomen kalusto oli revitty loppuun. Ennen konetyypin poistumista 1998, useita koneyksilöitä jouduttiin hylkäämään ennenaikaisesti rungoista löytyneiden repeämien vuoksi.

DK:ssa taas samaan aikaan ja samoilla tai suuremmilla lentotunneilla ei ollut ongelmia rakenteiden kanssa, rungon puolesta niillä olisi vielä lentänyt. Toki eniten lentänyt DK ei tainnut lentää puolta siitä, missä HN-fleetin kärki tällä hetkellä menee.
Eikö Ruotsi tarjonnut Drakeneita odotusajaksi jos valitsemme Gripenin? Drakenin olisi siis voinut korvata Drakenien lisähankinnalla jos naapurissa kerran oli lentokuntoisia koneita. Olisi saatu muutama vuosi lisäaikaa vatulointiin.
 
Yliarviot venäläisiä ohjuksia. R-73:a pidettiin hyvänä verrattuna AIM-9M:ään ja sen suorituskyky yliarvioitiin ennen kuin itäsaksalaisia päästiin testaamaan. R-73 on saanut sen jälkeen suorituskykypäivityksiä, mutta ei se ole samalla tassolla kuin ensimmäiset länsimaiset HOBS-ohjukset.

R-77:sta saatiin ensimmäinen oikeasti toimiva ja massatuotettu versio joskus 2010-luvulla.

Ei, R-73 nimenomaan yllätti suorituskyvyllään.

Im Zuge der Wiedervereinigung kam die Bundesrepublik in den Besitz der MiG-29A der Luftstreitkräfte der Nationalen Volksarmee samt Flugkörpern des Typs R-73. Dabei stellte sich heraus, dass die R-73 wesentlich leistungsfähiger war, als bislang im Westen angenommen wurde. Ihrem damaligen westlichen Gegenstück, der AIM-9L/M, war sie in sämtlichen Parametern weit überlegen. Besonders herausstechend war die große Reichweite und Manövrierfähigkeit sowie die Fähigkeit, auch Ziele bis zu 45° abseits der Flugachse (engl. off-boresight) zu erfassen und zu bekämpfen.[3]
In the course of reunification, the Federal Republic of Germany came into possession of the MiG-29A of the Air Force of the National People's Army, including R-73 missiles. It turned out that the R-73 was much more powerful than previously assumed in the West. It was far superior to its Western counterpart at the time, the AIM-9L/M, in all parameters. Particularly outstanding was the long range and manoeuvrability as well as the ability to detect and engage targets up to 45° off-boresight.
 
Back
Top