Hybridivaikuttamisen narratiivinen rakenne ja dynamiikka

[baikal]

Jos hybridivaikuttaminen ja refleksiivinen kontrolli käsitetään väärin substanssikeskeiseksi, analyyttysyydellä käsitettävissä olevaksi ilmiöksi, niin väistämätön seuraus on se, että vastatoimet voimistavat hybridivaikuttamista.

Jos vaikuttaminen on hyvin suunniteltua ja toteutettua, niin objekti ei voi sille mitään. Objektin pitäisi erottaa vaikuttaminen kaikesta muusta vaikuttamisesta. Aika paljon vaadittu.

Pidän suurimpana heikkoutena Suomen kyseessä ollen sitä, että ihan itse värkkäämme sisäpolitiikkamme sellaiseen asentoon, mihin on helppo iskeä....ja jälkeä tulee takuulla. Tehokkainta vaikuttaminen on silloin, kun se osuu niihin oikeisiin asioihin. Ei tarvitse edes syöttää valheita, riittää, kun vahvistaa epäkohtia ja niiden näkyvyyttä.

Pahimmillaan jäljelle jää objektin puolustautuminen yleisöä kusettamalla. Siitä se hyvä sukeutuu ajan oloon. Tai sitten yleisö pitää karkaista henkisesti kestämään vaikuttaminen ja miten se mahtaa tapahtua?

Sisäpolitiikka. Se on pienen rajamaan SE. Kun se onnistutaan pas--maan, niin luiska on selvä. Ei tämä ole uusi asia, tämän asian kanssa piti oppia elämään toisen ms:n jälkeen...melkein yhdessä yössä se piti tajuta.

Yksittäinen poliitikko tai virkamies. Häneen vaikutetaan todennäköisimmin siten, että kerrotaan hallussa olevan hyvin kompromettoivaa aineistoa henkilöstä, jonka julkaisemisesta seuraa.....aivan.

 

[Pihatonttu]

1. Jos vaikuttaminen on hyvin suunniteltua ja toteutettua, niin objekti ei voi sille mitään. Objektin pitäisi erottaa vaikuttaminen kaikesta muusta vaikuttamisesta. Aika paljon vaadittu.

2. Pidän suurimpana heikkoutena Suomen kyseessä ollen sitä, että ihan itse värkkäämme sisäpolitiikkamme sellaiseen asentoon, mihin on helppo iskeä....ja jälkeä tulee takuulla.

3. Pahimmillaan jäljelle jää objektin puolustautuminen yleisöä kusettamalla.

1. Kyse on hyvin samantapaisesta toiminnasta kuin palontorjunta. Alkusammutus kuntoon. = halpaa, helppoa ja kustannustehokasta. Palon alkuvaiheen torjunta. = pelastetaan mitä pelastettavissa on. Täysin tulessa olevan talon sammuttaminen. = Kaikki on tuhoutunut, mutta suojellaan nyt edes naapurit.

Ikävä kyllä näyttää siltä että alkusammutustyö on joko jätetty kokonaan panostamisen ulkopuolelle tai ulkoistettu Moskovaan taposteltavaksi.

2. Kuvittele yhteiskunta valtavana säätelyjärjestelmänä. Lähes jokaisen säätelyjärjestelmän osan yläpuolella on sitä säätelevä järjestelmä.

Suomen suurin ongelma on substanssikeskeisen analyyttisyyden ylikorostuminen. Se luo tuohon säätelykoneistoon tutkakatveen, jossa naapuri voi liikkua vapaasti.

Analyyttisyys on ihan määritelmän mukaan laatikon sisälle katsomista ja laatikon sisällön tutkimista. Noh... Mieti sitä säätelyjärjestelmää. Kun joku helvetin pelle keskittyy tutkimaan että mitä jokin osa säätelyjärjestelmästä sisältää, niin samaan aikaan se pelle ei keskity tutkimaan sitä, että mikä ja mitä ohjaavat sitä säätelyjärjestelmän osaa, miksi, miten. Venäjä sen sijaan menee koko ajan subversiivisessa ja hybriditoiminnassa säätelyjärjestelmän ylempiä tasoja ohjaavaan toimintaan. (Ja en nyt puhu organisatorisista vaan muista toimintahierarkioista.)

Eli ihan yksinkertaisesti: analyyttinen ajattelu liian hallitsevana tuottaa Venäjälle täyden toimintavapauden + näkösuojan. (Ja tätähän olen jankuttanut vuosia - turhaan.)

Substanssikeskeisyys tekee saman. Kun keskitytään viestiin tai toiminnan sisältöön, jää sen dynamiikka usein liian vähälle huomiolle.

Se, että kaikki pysyy entisissä käsissä ei auta mitään. Ajattelutyylit ovat niin syvällä, että niiden täydentäminen on lähes aina toivotonta. Niistä poisoppimista ei käytännössä tapahdu.

Konsensus- ja yhteisymmärrysvaatimus on yhtä tuhoisa. Samoin se, jos asioiden esittäminen haluttaisiin johonkin hissipuhe- tms. kaavaan. Vakiintuneen ajattelun vastainen tieto ja toiminta vaatii ajatustyötä tullakseen ymmärretyksi. Siitä ei pääse mihinkään.

(Mä olen moneen kertaan kertonut, että olen miinoittanut omat tekstini niin että niiden hyödyntäminen ilman mua johtaisi todella tuhoisiin seurauksiin. Olen jopa kertonut miten olen miinoittanut ne. Olen jättänyt kertomatta täysin ratkaisevassa osassa olevat esittämiäni asioita säätelevät, niihin vaikuttavat mekanismit. Jos joku olisi älyllisesti niin typerä ja moraalisesti niin epärehellinen että analysoisi tekstini ilman minua ja tekisi analyysien perusteella jotain, niin se saattaisi maksaa mahdollisen sodan aikana viisinumeroisen miesmäärän ja/tai valtiollisen olemassaolon.

Einstein totesi, että ongelmaa ei voida ratkaista sillä ajattelun tasolla jolla se on luotu. Tuo on laadullinen eikä kvantitatiivinen kommentti. Jos ongelma luodaan tietyillä ajattelun painotuksilla, niin se ei ratkea samoilla painotuksilla - tai henkilöillä.)

3. Subversiivisen hybriditoiminnan kohde ei voi puolustautua kusettamalla, mekanistisella manipuloinnilla tms. Kaikki sellainen "puolustautuminen" kääntyy vahvistamaan hyökkääjän tavoitteita. Epärehellisestä, kontrollikeskeisestä tai "ovelasta" "puolustautujasta" tulee tieten tai tietämättään hyökkääjän apulainen.

4. Tai sitten yleisö pitää karkaista henkisesti kestämään vaikuttaminen ja miten se mahtaa tapahtua?

Nyt olet oikeassa suunnassa.

Kohta "miten"...

Muutama vuosi sitten kustannukset olisivat olleet pienet ja tehtävä oikein johdettuna ja resurssoituna tehtävissä. Nyt lienee liian myöhäistä. Alkusammutus pitää tehdä ajoissa. Joku jauhesammuttimen kanssa hölmöily ei paljon jeesaa siinä vaiheessa kun kokonainen kerros on tulessa.

Jotain lienee vielä pelastettavissa mutta kun ketään ei kiinnosta pelastaa niin ei sitten.

Kustannukset ja ongelmat kasvavat vähän niin kuin siinä esimerkin tulipalossa. Jos jauhesammutinvaiheessa olisi selvitty lähes ilmaiseksi, niin savutuuletusvaiheessa kulut ja haitat ovat satakertaiset ja koko talon palaessa kymmenentuhatkertaiset.

Nyt ollaan savutuuletusvaiheessa.

Mitään tarkempaa tosta "miten" -jutusta ei voi tietenkään laittaa nettiin. Jos joku haluaa jutella siitä, niin ottakoon paksun lompakon mukaan ja tulkoon turisemaan livenä. (Jos niin käy, niin mäkin teen muutaman omaa elämääni kohdanneita ongelmia koskevan vittumoisen kysymyksen ennen kuin avaudun mistään merkittävästä mihinkään suuntaan.)

 

[baikal]

Suomen suurin ongelma on substanssikeskeisen analyyttisyyden ylikorostuminen. Se luo tuohon säätelykoneistoon tutkakatveen, jossa naapuri voi liikkua vapaasti

Säätelykoneisto ei voi muokata todellisuutta kovin pitkään. Raflaava esimerkki: ihminen, jolla on nälkä, ei tule tyytyväiseksi säätelykoneiston kertomuksilla, ei, hän on tyytyväinen vasta, kun hampaat jauhavat vehnaleipää. Naapuri alkaa liikkua tuolla leivän vaatijoiden rintamilla. Siellä, missä on kyrsiytyneitä ihmisiä, siellä naapuri liikkuu. Kukin voi arvata, millä eri sektoreilla näin saattaa olla jo, ei tarvi odottaa edes.

Missään tapauksessa analyyttinen ylikorostuminen ei näy yhtään Suomessa. Päinvastoin. Jos näkyisi, tekisimme paljon nykyistä tarmokkaampaa sisäpolitiikkaa. Piste.

Suojelupoliisi julkaisi avoimen pumaagan tästä aiheesta, ehkä se pitäisi ottaa ihan todesta? Mutta ihminen on mikä on ja hän hyväksyy vain sen, minkä haluaa. Suojelupoliisi kirjasi muistaakseni varsin täsmällisesti ne sektorit, joissa ulkoinen vaikuttaminen luuraa, eikä sitä todella tarvitse enää odottaa.

Todellisuuspohjaisten ongelmien selätysyritys abstraktioilla on tuhoon tuomittu säälittävä hanke. Populan tahto ja tarpeet on otettava vakavasti ja niitä on oikeasti kyettävä myös ajamaan. Jos tähän ei kyetä haluta voida jakseta viitsitä paneutua, niin se on hellurei.

 

[Pihatonttu]

Säätelykoneisto ei voi muokata todellisuutta kovin pitkään. Raflaava esimerkki: ihminen, jolla on nälkä, ei tule tyytyväiseksi säätelykoneiston kertomuksilla...

Tein näköjään sen virheen, että oletin että tekstini tulee luetuksi ajatuksen kanssa.

Tekstissäni - ja lukemattomissa aiemmissa teksteissäni - viittaan siihen, ettei pidä keskittyä substanssiin vaan dynamiikkaan.

Kertomukset ovat substanssia. Prosessit ovat dynamiikkaa.

Kuvittelin tyhmyyttäni että jokainen tajuaisi itsestäänselvänä asiana että viittaan säätelykoneistolla yhteiskunnan prosesseja ohjaaviin asioihin enkä kertomuksiin eli substanssin kenttään.

Kuvittelin myös että tulipalovertaus avaisi riittävästi.

Naapuri liikkuu ehkä eniten siellä missä asioita määritellään. Oikeuspolitiikka ja yhteiskuntatieteet ovat hyviä esimerkkejä. YLEn poliittinen satiiri on toinen. (Ei ole mikään sattuma ettei sitä tarvita nyt.)

En tiedä mistä revit tuon "todellisuuspohjaisten ongelmien selitys abatraktioilla..." -jutun. Mä en näe sillä muuta yhteyttä omiin kirjoituksiini kuin sen, että sanat ja käsitteet ovat abstraktioita ja sen vuoksi kaikki, ihan kaikki todellisuuspohjainen selitetään joko abtraktioilla tai jätetään selittämättä ja käsittelemättä.

En osaa uskoa, että käsitteellisen ajattelun ja ilmaisun sivuuttaminen auttaisi mitään.

Vetäydyn epämääräiseksi ajaksi keskustelusta, joka näyttää menevän enemmän haitalliseen kuin hyödylliseen suuntaan.

 

[inscout]

Säätelykoneisto ei voi muokata todellisuutta kovin pitkään. Raflaava esimerkki: ihminen, jolla on nälkä, ei tule tyytyväiseksi säätelykoneiston kertomuksilla, ei, hän on tyytyväinen vasta, kun hampaat jauhavat vehnaleipää. Naapuri alkaa liikkua tuolla leivän vaatijoiden rintamilla. Siellä, missä on kyrsiytyneitä ihmisiä, siellä naapuri liikkuu. Kukin voi arvata, millä eri sektoreilla näin saattaa olla jo, ei tarvi odottaa edes.

Missään tapauksessa analyyttinen ylikorostuminen ei näy yhtään Suomessa. Päinvastoin. Jos näkyisi, tekisimme paljon nykyistä tarmokkaampaa sisäpolitiikkaa. Piste.

Suojelupoliisi julkaisi avoimen pumaagan tästä aiheesta, ehkä se pitäisi ottaa ihan todesta? Mutta ihminen on mikä on ja hän hyväksyy vain sen, minkä haluaa. Suojelupoliisi kirjasi muistaakseni varsin täsmällisesti ne sektorit, joissa ulkoinen vaikuttaminen luuraa, eikä sitä todella tarvitse enää odottaa.

Todellisuuspohjaisten ongelmien selätysyritys abstraktioilla on tuhoon tuomittu säälittävä hanke. Populan tahto ja tarpeet on otettava vakavasti ja niitä on oikeasti kyettävä myös ajamaan. Jos tähän ei kyetä haluta voida jakseta viitsitä paneutua, niin se on hellurei.

Oleppas varovainen! Olet sillä rajalla että Pihatonttu tuomitsee sinut kuolaavaksi idiootiksi/narsistiksi ja kohdistaa sinuun oppiensa mukaisia maksimaalisia vastatoimenpiteitä (bannaa sinut) .

Substanssin arviointi logiikan, yleistiedon sekä tieteellisen lähestymistavan kautta on tietysti ainoa keino havaita ja mikä olennaista tunnistaa vaikuttamisyritykset. Dynamiikkaan ja systeemiin pohjautuvat menetelmät ovat pohjimmiltaan vaarallisia, koska silloin tulkinta on täysin riippuvainen tulkitsijan subjektiivisesta arviosta siitä, mikä systeemi on ja miten se toimii. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että systeeminen ajattelija ei voi tunnistaa esimerkiksi satunnaista tapahtumaa systeemin toiminnasta. Hän voi toimia ainoastaan systeemin määrittämissä rajoissa.

Ääriesimerkki systeemisestä ajattelusta on uskonto. Tosiasioita ei tarvita. Systeemi selittää itsessään kaiken ja vastaa kaikkiin kysymyksiin. Ihminen joka on sisäistänyt systeemin ei myöskään halua missään tapauksessa puhua substanssista. Tämä johtuu siitä, että jossain vaiheessa substanssi on väistämättä ristiriidassa systeemin kanssa ja tämä ristiriita on uskovaiselle kestämätön. Se uhkaa hänen maailmankuvaansa ja identiteettiään. Ja siksi hänen on aina helpompi unohtaa ristiriitainen substanssi.

Refleksiivisen vaikuttamisen teoria sopii täydellisesti systeemiselle ajattelijalle. Perusteita ei tarvita, vaan kaikki ilmiöt voidaan kategoisoida mukavasti systeemin sisään. Kuten asiaa tutkinut Antti Vasara toteaa:

"Laaditun mallin hyödyntämisen heikkoutena voidaan pitää myös sen tiukkoja menetelmien
välisiä rajauksia ja tarvetta löytää kaikesta toiminnasta haluttuja reflektioita. Tämä saattaa
johtaa kylmän sodan aikaiseen tilanteeseen, jossa jo pelkkä olemassa oleva mahdollisuus teh-
dä jotain tulkitaan toisen osapuolen intentioksi: neutraali teksti muuttuu toisenlaiseksi, kun
sitä tulkitaan ”menetelmien” kautta. On täysin mahdollista, että nämä menetelmät ovat ole-
massa vain tutkijan mielikuvituksessa ja halussa löytää kaikesta toiminnasta jokin syvempi
merkitys."

https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/172765/YEK_Vasara_Antti_JULK.pdf

Pihatontun lähestymistapa johtaa tilanteeseen, jossa todellisuus on alisteinen tulkitsijan maailmankuvalle ja pahimmillaan johtaa konfliktiin molempien osapuolten löytäessä koko ajan toisen toimista aggressioita joita todellisuudessa ei ole edes olemassa.

 

[baikal]

jossa todellisuus on alisteinen tulkitsijan maailmankuvalle ja pahimmillaan johtaa konfliktiin molempien osapuolten löytäessä koko ajan toisen toimista aggressioita joita todellisuudessa ei ole edes olemassa.

Tästä minä aina koetan hyvin varovasti esittää varoituksen sanoja. Mikä tahansa asia pitää pyrkiä nostamaan todellisuuskyltin alle, tarkastelemaan sitä inhorealistisesti.

Meille on kerrottu vuosia EUsta, että se on arvoyhteisö ja reilun pelin kerho. EU on pehmeän politiikan klubi ja niin edelleen. Ja aivan selkeästi todellisuus poikkeaa jo tuosta tarinasta runsaasti, mitä tulee klubin kohdistamiin velvoitteisiin suhteessa sen omiin jäseniin. Reiluus on kahden kauppaa kerhossa, jossa on kymmeniä jäseniä. Käsitteillä ja sanoilla on luotu illuusio, joka on tarkoitettu todellisuudeksi. Tämä nyt vaan esimerkiksi.

Tarinoita riittää moneen lähtöön. Moni tarina esim. kriisejä silmällä pitäen ei tule kestämään todellista koeponnistusta. Tarinoiden takaa paljastuu tyhjä kenttä tai epäselvä sotku. Valtion valmiusvarasto osoittautui joltain osin täydeksi tarinaksi, eikä siitä ole kauan aikaa.

Tarinat ovat kuin Potemkinin kulissit.

 

[inscout]

Tästä minä aina koetan hyvin varovasti esittää varoituksen sanoja. Mikä tahansa asia pitää pyrkiä nostamaan todellisuuskyltin alle, tarkastelemaan sitä inhorealistisesti.

Meille on kerrottu vuosia EUsta, että se on arvoyhteisö ja reilun pelin kerho. EU on pehmeän politiikan klubi ja niin edelleen. Ja aivan selkeästi todellisuus poikkeaa jo tuosta tarinasta runsaasti, mitä tulee klubin kohdistamiin velvoitteisiin suhteessa sen omiin jäseniin. Reiluus on kahden kauppaa kerhossa, jossa on kymmeniä jäseniä. Käsitteillä ja sanoilla on luotu illuusio, joka on tarkoitettu todellisuudeksi. Tämä nyt vaan esimerkiksi.

Tarinoita riittää moneen lähtöön. Moni tarina esim. kriisejä silmällä pitäen ei tule kestämään todellista koeponnistusta. Tarinoiden takaa paljastuu tyhjä kenttä tai epäselvä sotku. Valtion valmiusvarasto osoittautui joltain osin täydeksi tarinaksi, eikä siitä ole kauan aikaa.

Tarinat ovat kuin Potemkinin kulissit.

Turhaa esittää asiaa varovasti. Ne, ketkä ajattelevat ymmärtävät mistä puhut ja ne jotka eivät ymmärrä eivät ymmärrä millään vaikka kuinka todistaisit asiasi.

EU on helpo esimerkki valehtelusta. Mutta EU on vain pintaa.

Tänään näin ensimmäisen kerran eläessäni artikkelin laajalevikkisessä lehdessä, jossa tämä tosiasia todettiin.

Kulissit alkavat kaatua. Toisin kuin Tonttu kuvittelee, Substanssi on se, joka vie maailmaa eteenpäin.

 

[baikal]

Substanssi on se

Substanssin ohittaminen tekee väkivaltaa todellisuudelle, se suorastaan peffaraiskaa sen. Substanssi edustaa tosiolevuutta vailla haaveilua ja todellisuuden kuvaamista tavoilla, jotka ovat parhaimmillaankin epätosia.

Jos taas substanssia ei oltaisi koskaan kyseenalaistettu, niin kaivaisimme edelleen varpaillamme hiekkaa ja vääntäisimme ammattikoulussa tuohivirsuja ja hakkaisimme toisiamme selkään iloisina edistyksestä.

Ymmärrän @Pihatonttu kritiikin substanssiOsaamista kohtaan, kun se kiinnittyy lähes roomalaiskatolisesti itseensä ja ei salli minkään astua kristallivarpailleen. Jos substanssiOsaaminen ei kestä kritiikkiä tai kyseenalaistamista, niin herkästi herää kysymys onko kyse perin juurin osaamisesta vai jostain muusta?

Valmiusvarastomme on kohtuullinen esimerkki substanssista. Siinä piti yhdistyä materia ja henki, jos Aristoteleen ajatuksia voidaan pitää relevantteina. Kriisi räväytti silmille Todellisuuden: piti kysyä Tiinalta ja Tapelta jeesiä paperisiin suodattimiin. Eli substanssista sukeutui surkuhupainen näytelmä, jota puitaneen rosiksissa vielä monta kertaa.

Minä olen loukannut palstan oikeita sotilaita, kun olen epäillyt tavastikää sitä substanssia, joka koskee panssarilauttamuodostelmia ja rajattomia tykistön ampumia sulkutulisessioita. En epäile alan osaamista, enkä väheksy sitä vaan epäilen sitä, että mikä on mahdollista ei ole todennäköistä. Tässä katsannossa, joka voi olla myös tiedon puutteesta johtuva täydellinen virhepäätelmä, substanssi on jämähtänyt liian pitkäksi ajaksi kyseenalaistamisen puutteessa paikoilleen. Tai sitten minä voin tietää jotain, jota minua viisaammat ovat pohtineet. Missään tapauksessa en siis halua loukata ketään, mutta olen jo ikämies, enkä kehtaa loilottaa myötäsukaa siinä, missä olen havaitsevinani selkeän kehityskohteen, lievästi sanottuna.

Substanssiosaamisen tunnistaminen. Siinäpä se. Osaaminen voi vastata johonkin kysymykseen todella rautaisesti ja toisaalta olla lähes Uuno toisessa hyvin läheisessäkin casessa.

 

[Pihatonttu]

Ymmärrän @Pihatonttu kritiikin substanssiOsaamista kohtaan, kun se kiinnittyy lähes roomalaiskatolisesti itseensä ja ei salli minkään astua kristallivarpailleen. Jos substanssiOsaaminen ei kestä kritiikkiä tai kyseenalaistamista, niin herkästi herää kysymys onko kyse perin juurin osaamisesta vai jostain muusta?

Musta kuulostaa kuin olisit hiukan väärinkäsittänyt.

Mä en kritisoi substanssiosaamista vaan substanssikeskeisyyttä ja sen ylipainottunutta roolia sielläkin missä substanssi ei ole keskeisin asia.

Kritisoin sitä että juututaan pelkkään substanssiin silloin kun pitäisi kiinnittää huomio dynamiikkaan eli siihen mitä ja miten tapahtuu.

Esimerkki:

Deeku-Erkki käynnistää aina riidan vaimonsa kanssa kun suu alkaa napsamaan viinanhimoa. Riidalla on aina jokin aihe (substanssi). Substanssiin keskittyminen ei auta hevon vittua. Sen ymmärtäminen ei auta hevon vittua. Sillä ei ole mitään väliä, mikä on substanssina. Keskeistä on käsittää dynamiikka:

[Ekiä janottaa] ==>
[Eki käynnistää turhan riidan] ==>
[Eki saa riidasta tekosyyn lähteä ryyppäämään] ==>
[Eki ryyppää työkkärit viimeiseen penniin] ==>
[Eki tulee nolona kotiin ilman rahoja]

Jos pohdit kuviota niin sillä ei ole paskankaan väliä, mikä on se esillä oleva substanssi eli riidan aihe. Koko substanssi on agendalla vain dynamiikan (ryyppäämään lähteminen) mahdollistamiseksi.

Ja Venäläinen vaikuttaminen toimii todella usein juuri niin kuin esimerkin Deeku-Erkki.

Jostain vitun syystä suomalaiset osa suomalaisista asiantuntijoista tuntuu keskittyvän aina 100% siihen substanssiin - joka on kehitetty tyhjästä lähinnä sen vuoksi että huomio ei kiinnittyisi dynamiikkaan. Yhtä typerää kuin jos Deeku-Erkin puoliso Tollo-Iiris joka helvetin kerta keskittyisi siihen, että "mistä se nyt taas suuttui ja mitä asialle (substanssi) pitäisi tehdä kun oikea kysymys on se, että mitä dynamiikalle (maniipulointi + ryyppääminen) pitäisi tehdä.

Olen vääntänyt tätä asiaa niin monta vuotta rautalangasta ja ratakiskosta ja sitäkin paksummasta palkista etten jaksa enää.

Joskus pitää keskittyä substantiiveihin (substanssi) ja joskus verbeihin (dynamiikka). Ja jos keskittyy substanssiin silloin kun pitäisi keskittyä siihen mitä tapahtuu niin on aivoton paska.

 

[Pihatonttu]

(Ihmisillä on muuten sellainen tapa, että kun mokaavat pahasti niin väärinymmärtävät tahallaan muuksi niitä asioita jotka tuovat sitä pahasti mokaamista esiin. Eli jos joku "väärinkäsittää" mun kritisoivan substanssiosaamista niin lienee fiksuinta olettaa että kyseinen taho on oikeasti älyllisesti kykenevä erottamaan termit substanssikeskeisyys ja substanssiosaaminen toisistaan ja valehtelee tietoisesti säilyttääkseen arvovaltansa paremmin.)

Mä en kritisoi substanssiosaamista vaan substanssikeskeisyyttä ja sen ylipainottunutta roolia sielläkin missä substanssi ei ole keskeisin asia.

Kritisoin sitä että juututaan pelkkään substanssiin silloin kun pitäisi kiinnittää huomio dynamiikkaan eli siihen mitä ja miten tapahtuu.

Esimerkki:

Deeku-Erkki käynnistää aina riidan vaimonsa kanssa kun suu alkaa napsamaan viinanhimoa. Riidalla on aina jokin aihe (substanssi). Substanssiin keskittyminen ei auta hevon vittua. Sen ymmärtäminen ei auta hevon vittua. Sillä ei ole mitään väliä, mikä on substanssina. Keskeistä on käsittää dynamiikka:

[Ekiä janottaa] ==>
[Eki käynnistää turhan riidan] ==>
[Eki saa riidasta tekosyyn lähteä ryyppäämään] ==>
[Eki ryyppää työkkärit viimeiseen penniin] ==>
[Eki tulee nolona kotiin ilman rahoja]

Jatketaan Deeku-Erkki -esimerkkiä.

- Eki käynnistää riidan aamupuuron onnistumissta. Tollo-Iiris tekee sisältöanalyysin ja käynnistää taidokkaasti vastanarratiivin.
- Eki väittää että Iiris on käynyt hänen lompakollaan. Iiris kerää huolellisesti todisteet näyttämään että Ekin väite ei ole totta.
- Eki väittää että Iiris haastaa riitaa. Iiris perustelee rauhallisesti ja asiallisesti miksi väite ei ole totta.

Joka ainut kerta Iiris onnistui lopulta analysoimaan substanssin ja saamaan agendan haltuunsa. Ja joka kerta Eki lähti dokaamaan. Ja joka kerta Iiriksen substanssikeskeisyys esti häntä toimimasta hyödyllisellä tavalla. Ja aivan jokaisessa vaiheessa aloite oli Ekillä ja lopputulos oli Ekin suunnittelema ja haluama.

Se, mitä mä olen vuosia kritisoinut on valittu sokeus joka perustuu siihen että suostutaan näkemään lähinnä ne alueet jotka koetaan omiksi vahvuusalueiksi. Muille alueille pysyttäytymällä pysyttäydytään sokeina sen vuoksi, että omien puutteiden esille tuleminen leikkaisi arvovaltaa.

Kun aloitin tämän ketjun, olin kiinnostunut tästä aiheesta. Usein toistunut tahalliselta näyttävä väärinymmärtäminen vähensi kiinnostusta. Lopullisesti kiinnostus kuoli siihen, ettei valtiollisen olemassaolon kannalta näin keskeinen asia tuntunut kiinnostavan ketään tai mitään.

Nykyisin koko asia yksinkertaisesti vain vituttaa. En ole ikuisuuksiin jaksanut edes yrittää asiallista (yksin) keskustelemista.

Mä olen tietenkin jättänyt kaiken tärkeimmän netissä mainitsematta. Enkä ole kirjoittanut mitään niistä mihinkään ylös. Mä itse tietenkin kuvittelen, että siinä olisi ollut paljonkin hyödyllistä sisältöä (pulla tarkoitettu) mutta nyt ne on kaikki aktiivisesti unohdettu joten kukaan ei saa koskaan tietää olisiko mikään siitä ollut hyödyllistä.

 

[jtsaari2004]

Mainio esimerkki tämä Eki+Iiris.

Havahduin joskus olevani tärkeän asian äärellä lukiessani Heinleinin The Moon is a Harsh Mistress -kirjaa. Spoiler alert. Kuun strategisena ongelmana on se dynamiikka, että sieltä menee vettä Maahan jokaisen viljalastin mukana eikä uutta vettä saa mistään. Panevat pystyyn kapinan ja sen yhteydessä kapinan substanssikysymyksiin keskittynyt vastustaja tuhoaa sen lingon, jolla ne viljalastit lähtevät -> strateginen voitto kapinallisille. Teos on kenties pyrkinyt tekemään siinä jonkin vertauskuvan Yhdysvaltain itsenäistymishommiin tms, mutta niitä en niin ehkä tunnistanutkaan. Sen sijaan muistan olleeni vaikuttunut romaanihenkilön viisaudesta, kun hän pani vihollisensa ratkaisemaan oman isoimman ongelmansa.

Olen pitänyt vertailukohtana Yhdysvaltain aseteollisuutta maailmansodissa. Ei se divisioonien tai laivojen määrä hetkenä H (substanssi) vaan se tuotantokapasiteetti (dynamiikka).

 

[StepanRudanskij]

....

Olen pitänyt vertailukohtana Yhdysvaltain aseteollisuutta maailmansodissa. Ei se divisioonien tai laivojen määrä hetkenä H (substanssi) vaan se tuotantokapasiteetti (dynamiikka).

Saksan kohdalla tosin tuotantokapasiteetti WW II nousi koko sodan ajan, mutta divisioonista tuli lopulta puutetta.

 

[jtsaari2004]

Saksan kohdalla tosin tuotantokapasiteetti WW II nousi koko sodan ajan, mutta divisioonista tuli lopulta puutetta.

Tuotantokapasiteetin kasvuhan on suorastaan jo toinen derivaatta! Tarkoitin nimenomaan Yhdysvaltoja esimerkkinä ihan vaan siitä, että heillä oli aina sodan aluksi jotain ihan joutavaa pientä, mutta sitten panivat myllyn pyörimään...

 

[StepanRudanskij]

Tuotantokapasiteetin kasvuhan on suorastaan jo toinen derivaatta! Tarkoitin nimenomaan Yhdysvaltoja esimerkkinä ihan vaan siitä, että heillä oli aina sodan aluksi jotain ihan joutavaa pientä, mutta sitten panivat myllyn pyörimään...

Jopa laitoin sekavasti, myönetään. Kapasiteetti kasvoi, mutta niin kasvoi myös tuotanto. Yhdysvallat tosiaan aloitti "tyhjästä".

 

[inscout]

Mainio esimerkki tämä Eki+Iiris.

Havahduin joskus olevani tärkeän asian äärellä lukiessani Heinleinin The Moon is a Harsh Mistress -kirjaa. Spoiler alert. Kuun strategisena ongelmana on se dynamiikka, että sieltä menee vettä Maahan jokaisen viljalastin mukana eikä uutta vettä saa mistään. Panevat pystyyn kapinan ja sen yhteydessä kapinan substanssikysymyksiin keskittynyt vastustaja tuhoaa sen lingon, jolla ne viljalastit lähtevät -> strateginen voitto kapinallisille. Teos on kenties pyrkinyt tekemään siinä jonkin vertauskuvan Yhdysvaltain itsenäistymishommiin tms, mutta niitä en niin ehkä tunnistanutkaan. Sen sijaan muistan olleeni vaikuttunut romaanihenkilön viisaudesta, kun hän pani vihollisensa ratkaisemaan oman isoimman ongelmansa.

Olen pitänyt vertailukohtana Yhdysvaltain aseteollisuutta maailmansodissa. Ei se divisioonien tai laivojen määrä hetkenä H (substanssi) vaan se tuotantokapasiteetti (dynamiikka).

Tuo esimerkki on todella mainio siksi, että se osoittaa hyvin sen, missä kohdassa Pihatontun ajattelu menee perimmäisellä tavalla pieleen.

Tästä voisi kirjoittaa pitkästi mutta lyhyesti sanottuna:

Pihatonttu esittää, että juomaan lähteminen on dynamiikkaa. Todellisuudessa kyseessä on vain yksi asiaan liittyvä fakta (substanssi). Juomaan lähteminen saattaa olla dynaamisen prosessin seuraus mutta ironista kyllä, Pihatontun esimerkissä juomaan lähteminen ei ole edes seurausta dynaamisesta prosessista vaan on itse asiassa deterministinen fakta. Jotta jokin asia on dynaaminen, se edellyttää sitä, että siihen pystytään vaikuttamaan tai siihen vaikuttaa jokin ulkoinen tekijä ja jos siihen ei pystytä vaikuttamaan tai mikään ulkoinen voima ei voi muuttaa asiaa, kyseessä ei ole dynaaminen prosessi ollenkaan.

Pihatonttu tuntuu olettavan, että substanssi ja dynamiikka ovat jotain erillisiä voimia joita voi tutkia erikseen. "Substanssi on substantiivi ja dynamiikka on verbi". Tämä on hölynpölyä. Substanssi voi olla olemassa itsessään, mutta dynamiikka voi olla olemassa vain substanssien ja niiden interaktioiden kautta.

Mutta olettakaamme, että Tonttu on oikeassa. Dynamiikka on se juttu! Ja Iiris hylkää substanssin. Hän alkaa miettimään dynamiikkaa. Hän miettii hartaasti.

Kysymys kuuluu: Mikä on se ratkaisu, johon substanssin hylkääminen ja dynamiikan pohtiminen Iiriksen johtaa?

Mielelläni kuulen vastauksen tuohon kysymykseen.

 

[J0h1F]

Kysymys kuuluu: Mikä on se ratkaisu, johon substanssin hylkääminen ja dynamiikan pohtiminen Iiriksen johtaa?

Siihen, että Iiris vastaa Ekin räyhäämiseen räyhäämällä takaisin, "kyllä tämä on niin nähty, taas sinä aiot lähteä juomaan, et kyllä lähde nyt yhtään minnekään, tai en anna kuukauteen", jne.

Tämähän lopulta tuosta seuraa, jos kaava on toistuva (keksityt syytökset riidan aiheena) ja Eki lähtee aina baariin riitojen seurauksena, ja Iiriksellä on riittävästi älyä huomata se ja halua haastaa Eki tuollaisesta toiminnasta. Toki substanssia ei voi jättää huomiotta (entä jos puurossa olisikin vikaa) - mutta siihen keskittyminen ei johda ongelman ratkaisuun, vaan sen toistumiseen kerrasta toiseen.
Toki voihan Iiris ottaa myös sen vaihtoehdon, että vastaa "lopeta nyt se räyhääminen, haluat siis taas baariin?"

 

[jtsaari2004]

Kysymys kuuluu: Mikä on se ratkaisu, johon substanssin hylkääminen ja dynamiikan pohtiminen Iiriksen johtaa?

Miksi pitää edes olla ratkaisu? Moni parisuhde (jos nyt jatketaan tätä analogiaa) perustuu siihen, että siedetään toisen ominaisuuksia tai tekoja. Vrt mikä on Suomen turvallisuuspolitiikan linja suhteessa Venäjän aika ajoin kokoon kyhäämiin riidan aiheisiin, kuten historian vääryydet, huoltajuuskiistat ym? Noiden kohdalla ei päästä mihinkään yrittämällä kumota vastapuolen tarinat. "Jaahas. Eki lähtee nyt dokaamaan". Menkööt edes hyvillä mielin! Turha siitä on Iiriksen ottaa mollukkaa enempää kuin tarpeen.

 

[baikal]

Kysymys kuuluu: Mikä on se ratkaisu, johon substanssin hylkääminen ja dynamiikan pohtiminen Iiriksen johtaa?

Ja vastaukseksi ei kelpaa avioero. Koska eihän Suomikaan voi erota itärajastaan tässä todellisuudessa, jossa elämme.

 

[Panssari Salama]

Ja vastaukseksi ei kelpaa avioero. Koska eihän Suomikaan voi erota itärajastaan tässä todellisuudessa, jossa elämme.

Miksi pitää edes olla ratkaisu? Moni parisuhde (jos nyt jatketaan tätä analogiaa) perustuu siihen, että siedetään toisen ominaisuuksia tai tekoja. Vrt mikä on Suomen turvallisuuspolitiikan linja suhteessa Venäjän aika ajoin kokoon kyhäämiin riidan aiheisiin, kuten historian vääryydet, huoltajuuskiistat ym? Noiden kohdalla ei päästä mihinkään yrittämällä kumota vastapuolen tarinat. "Jaahas. Eki lähtee nyt dokaamaan". Menkööt edes hyvillä mielin! Turha siitä on Iiriksen ottaa mollukkaa enempää kuin tarpeen.

Tämä Ekin ja Iiriksen esimerkki oli kyllä mainio. Ryssä on ryssä vaikka voissa paistaisi, sanoi vanha kansa ennen poliittista korrektiutta. Ja oikessa oli.

Katsoin suurella mielenkiinnolla Ylen "Hullu vuosi 1991" sarjan, jossa keskusteluosiossa mm. pohdittiin, että miksi niin naiivisti uskottiin, että Venäjän demokratiakehitys toteutuu. Todettiin mainiosti, että länsimainen demokraattinen oikeusvaltio edellyttää sekä demokratian että oikeusvaltion, ja että Venäjällä oikeusvaltio toteutui, mutta demokratia ei. Eikä tule kaikella todennäköisellä toteutumaankaan. Koska venäläinen kansanluonne, kulttuuri ja historia.

Niinpä ehkä turvallisuuspoliittinen narratiivimme tulee myös säilyä vastaavasti sinä samana suomalaisen narratiivinä, jonka Paasikivi kertoi Stalinille rauhanneuvotteluissa: "Kyllä te meidän armeijamme aivan varmasti voitatte, mutta senkin jälkeen jokaisen kiven takaa yhä yksittäinen suomalainen teitä ampuu, minäkin muiden joukossa. Mitä jos elettäisiin ihan rauhassa." Näin vapaasti muistellen.

Rautapöksyt jalkaan, pöksyissä mahdollisimman monta peltikerrosta: yhtenäinen kansa, luja (riittävän luja) maanpuolustustahto, (riittävän) kyvykkäät puolustusvoimat, liittolaisia. Ja sitten terve itsetunto viestiä Ison Pöydän ääressä Putlerille tai hänen seuraajilleen, vakaasti silmiin katsoen, mitä Paasikivi sanoi Stalinille.

 

[inscout]

Siihen, että Iiris vastaa Ekin räyhäämiseen räyhäämällä takaisin, "kyllä tämä on niin nähty, taas sinä aiot lähteä juomaan, et kyllä lähde nyt yhtään minnekään, tai en anna kuukauteen", jne.

Tämähän lopulta tuosta seuraa, jos kaava on toistuva (keksityt syytökset riidan aiheena) ja Eki lähtee aina baariin riitojen seurauksena, ja Iiriksellä on riittävästi älyä huomata se ja halua haastaa Eki tuollaisesta toiminnasta. Toki substanssia ei voi jättää huomiotta (entä jos puurossa olisikin vikaa) - mutta siihen keskittyminen ei johda ongelman ratkaisuun, vaan sen toistumiseen kerrasta toiseen.
Toki voihan Iiris ottaa myös sen vaihtoehdon, että vastaa "lopeta nyt se räyhääminen, haluat siis taas baariin?"

Nyt tulee sitten Perjantaiepistolaa kerettiläisille.

Hyvä vastaus ja näin asia tietysti yleensä menee. Mutta jos Iiris käyttää Tontun ajatuksia, tulos on erilainen. Näin joskus myös tapahtuu.

Ensiksi kuitenkin syy, miksi alun perin kyseenalaistin Tontun ajatukset ja miksi asiasta väännän. Tonttu lähti purkamaan ketjun aihetta dynamiikan ajattelun mukaan todistamatta sitä, että koko asiaa on edes olemassa. Käytännössä hän toimi mielestäni samoin kuin 3-4 aallon feministit Patriarkaatin käsitteen kanssa. Eli väitteen mukaan on olemassa dynamiikka, jota ei voi nähdä tai huomata, mutta se vaikuttaa kaikkialla ja kaikkiin ja substanssi voidaan johtaa tästä ajatuksesta. En voi hyväksyä tätä ajatusta. Ja siksi taistelen raivokkaasti substanssin puolesta.

Jos nyt oletetaan Iiriksen katsovan vain prosessia (haluan tulla känniin, menen baariin, juon, tulen känniin) hänen ratkaisunsa on katkaista prosessi. Hänellä on vain kaksi tapaa ratkaista tilanne. Estää baariin meno tai lähteä. Näin tapahtuukin. Joskus nämä tilanteet johtavat aina henkirikoksiin saakka. Puolin ja toisin.

Jos Iiris lähestyy asiaa substanssin kannalta, vaihtoehtoja on useampia. Hän toteaa, että puhe ei auta. Hän miettii miksi se ei auta? Onko Ekin taustassa traumaattisia kokemuksia? Onko Iiris itse nalkuttanut 20 vuotta tyhjänpäiväisistä asioista ja ajanut Ekin ryyppäämän? Onko Ekillä geneettinen taipumus ryypätä? Onko puuro huonoa? Onko Eki oppinut juomaan kotonaan kun faija/mutsi/molemmat dokasivat omista syistään? Jne. Jne. Jne. Sitten Iiris voi alkaa miettimään näiden tekijöiden vaikutusta tilanteeseen. Onko ratkaisuna esimerkiksi terapia? Lääkehoito? Pakkohoito? Iiriksen oman käytöksen muuttaminen? Näiden yhdistelmä? Tai lopuksi jos ratkaisua ei ole tai se on liian vaikea, lähteminen suhteesta tai kestäminen?

Oleellista on, että voidakseen tunnistaa ongelman ja edes periaatteessa alkaa etsimään toimivaa ratkaisua, Iiriksen on selvitettävä asiaan vaikuttavat tekijät (substanssi).

Miksi alun perin pidin tästä esimerkistä on se, että sitä on kokeiltu käytännössäkin. Nimittäin kieltolaki perustui aikanaan prosessiajatteluun.

Kieltolaki syntyi siitä, että joukko Iiriksiä alkoi mesoamaan juomisen aiheutamista ongelmista. He katsoivat asiaa Tonttumaisesti. Juominen aiheutti ongelmia perheissä, he halusivat ratkaista sen. Ja prosessiajattelun mukaisesti helpoin ratkaisu oli poistaa ketjusta viina. Nimittäin ketju meni (Iiristen mukaan) mies menee juomaan-viina-perheellä ei ole ruokaa/tulee dunkkuun. Prosessiajattelun mukaisesti helpointa oli poistaa yksi osa prosessista eli viina.

Substanssia ajatteleva ymmärtää heti, että ajatus ei toimi. Ei viina ole ongelma. Tämä on helppo testata. Pistetään pullo Ekin eteen, hän juo sen kuin sieni. Pistetään sama pullo Jaskan eteen niin Jaska ei juo. Tällöin on selvää, että viina ei ole ongelma vaan ongelma on jossain muualla. Ja näin sitten kävikin.

Mutta tämän takia prosessiajattelu on niin houkuttelevaa. Se tarjoaa helppoja ratkaisuja. Ne ovat yleensä vääriä tai luovat valtavasti uusia ongelmia (kieltolaki ei ainoastaan ollut ratkaisematta juomisen ongelmaa vaan loi koko joukon uusia ongelmia) mutta ne eivät vaadi käyttäjältään pohdintaa ja ovat nopeita toteuttaa.
Substanssiajattelun ongelmat ovat siinä, että prosessi kestää pitkään ja lisäksi on oma kysymyksensä tunnistaa asiaan oikeasti vaikuttavat tekijät ja niiden painoarvot (joka siis on oikeasti dynamiikan tutkimista).