Oletko pitänyt yhteyttä inttikavereihin tai oletteko tavanneet porukalla tms? Vai oletteko jopa saaneet kutsuja samoihin kertauksiin?
Itse olen tavannut kahta kaveriani säännöllisen epäsäännöllisesti veheissä, vaikka kymmenen vuotta on pian kulunut yhteisestä kasarmiajasta.
Nyt kokosin samaan aikaan aloittaneet tupakaverini kasaan. Neljä viidestä naisesta saapui paikalle.
Mielenkiintoista oli, kuinka tärkeä vaihe kaikille meille oli intti oli, mutta itse kullekin eri syistä. Juttu kyllä kulki, mutta uskoisin, että tällä porukalla emme enää tule tapaamaan - osa haluaa sanoutua irti kaikesta maanpuolustukseen tai puolustusvoimiin viittaavastakin - tosin eri syistä. Ja kyllä meidän pieneen porukkaammekin mahtui niin erilaisia tyyppejä, että osan jättää mielellään nyt taakseen, kun on tavattu ja todettu, ettei "mikään" ole muuttunut...
Minusta on ollut hauska seurata isäni tapaamisia 70-luvun alussa Upinniemessä tutuksi tulleiden armeijakavereidensa kanssa. Ovat treffanneet ensin kertauksissa ja siten esimerkiksi jossain reserviläisten vuosipäivätapahtumissa. Vanhat herrat intoilevat vanhoista jutuista - ja ennen kaikkea uusista: tapaamisissa totisesti pohditaan puolustuksen nykytilaa. Se puuttui minun ja kavereideni tapaamisesta, ja siinä näkyi mielestäni osin naisten erilainen suhde armeijaan; osalle se oli kuitenkin vain "kiva kokemus" tai sitten huono sellainen, jonka taustalla ei ollutkaan syvempää maanpuolustustahtoa.
Pännii muuten kun on sata asiaa menossa elämässä yhtä aikaa eikä ehdi "mitään". Kiva kun jotkut täällä kerkiää raapustamaan - pakko itse pysyä pääasiassa tuolla oikeassa elämässä tässä ruuhkassa...
Itse olen tavannut kahta kaveriani säännöllisen epäsäännöllisesti veheissä, vaikka kymmenen vuotta on pian kulunut yhteisestä kasarmiajasta.
Nyt kokosin samaan aikaan aloittaneet tupakaverini kasaan. Neljä viidestä naisesta saapui paikalle.
Mielenkiintoista oli, kuinka tärkeä vaihe kaikille meille oli intti oli, mutta itse kullekin eri syistä. Juttu kyllä kulki, mutta uskoisin, että tällä porukalla emme enää tule tapaamaan - osa haluaa sanoutua irti kaikesta maanpuolustukseen tai puolustusvoimiin viittaavastakin - tosin eri syistä. Ja kyllä meidän pieneen porukkaammekin mahtui niin erilaisia tyyppejä, että osan jättää mielellään nyt taakseen, kun on tavattu ja todettu, ettei "mikään" ole muuttunut...
Minusta on ollut hauska seurata isäni tapaamisia 70-luvun alussa Upinniemessä tutuksi tulleiden armeijakavereidensa kanssa. Ovat treffanneet ensin kertauksissa ja siten esimerkiksi jossain reserviläisten vuosipäivätapahtumissa. Vanhat herrat intoilevat vanhoista jutuista - ja ennen kaikkea uusista: tapaamisissa totisesti pohditaan puolustuksen nykytilaa. Se puuttui minun ja kavereideni tapaamisesta, ja siinä näkyi mielestäni osin naisten erilainen suhde armeijaan; osalle se oli kuitenkin vain "kiva kokemus" tai sitten huono sellainen, jonka taustalla ei ollutkaan syvempää maanpuolustustahtoa.
Pännii muuten kun on sata asiaa menossa elämässä yhtä aikaa eikä ehdi "mitään". Kiva kun jotkut täällä kerkiää raapustamaan - pakko itse pysyä pääasiassa tuolla oikeassa elämässä tässä ruuhkassa...