Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Nyt on meneillään Kustaa H. J. Vilkunan Viha — Perikato, katkeruus ja kertomus isostavihasta.
Jonkinlaisena historian harrastajana uskoin itselläni olevan kohtuullisen hyvä tietämys ko. ajan tapahtumista, mutta olin väärässä. Kyllä se on ollut vielä huomattavasti julmempaa ja totalitäärisempää hävitystä, kuin kuvittelin. Yleensä noinkin kaukaiseen historiaan perehtyessä pystyy asennoitumaan aiheeseen ulkopuolisesti ja kohtuullisen tunteettomasti, mutta tätä lukiessa tulee kyllä usein mieleen, että voi ihmisparkoja.
Suosittelen luettavaksi, mutta lukuelämykseksi tätä ei voi kylläkään kutsua. On sen verran karua tarinaa.
Vielä Isoviha-aiheesta. Oheinen dokumentti on jo aiemmin tuttu palstalta, mutta ko. dokumentista pois jätetyllä materiaalilla (dokumentissa esiintyneellä) Kalervo Mieltyllä on mielenkiintoista kerrottavaa ruotsalaisten asenteesta Suomeen ja suomalaisiin.
Ei ole tullut ainakaan vielä esiin kasakkajoukkojen eriteltyä pahuutta. Tsekinin kasakoilla oli julma maine, ja kasakoissa oli sekalaista joukkoa kalmukeista alkaen.
Tuosta Tsekinistä yritin kuukkeloida tarkempaa tietoa, mutta en löytänyt muuta kuin Isovihaan liittyvää ja pelkästään nimellä mainittuna. Oisko esim. @Erkki sinulla tarkempaa tietoa? Ja onko jossain aikalaislähteissä tai myöhemmissä (vanhan ajan) jotenkin pystytty perustelemaan De la Barren ratsuväen pakoa/vetäytymistä Kyrön taistelukentältä?
Ja siis tuota terroria Suomessa harjoittivat kasakoista alkaen rakuunat ja muukin joukko, kun tsaarin käsky Pohjanmaan hävittämisestä mustalle mullalle tuli. Eikä muuallakaan selvitty paljon helpommin, vaikka tuo oli totalitäärisintä erityisesti Pohjanmaalla ja Pohjoispohjanmaalla..
Kiitos. Erittäin mielenkiintoinen ja valaiseva artikkeli.
Ymmärsiköväthän nämä korkea upseerit keiden hengellä/ja verellä he lopulta menestystensä saavuttivat? Uskon epäillä, kysessä oli mailmanaika jo oli vielä itsekkäämpi kuin nykynein...
Tuossakin mielenkiintoista tarinaa Napuen taistelusta sivuilla 61-68.
Tuossa yllä olevassa linkissä on käsitelty karoliinien kunniakäsitettä, ja sivulla 175 todetaan "Kunniasta oli etupäässä hyötyä sekä esivallalle että yhteisölle. Ainoastaan kaksintaistelut voidaan ajatella esivallan kannalta haitallisiksi, mutta yhteisölle niilläkin oli roolinsa. Toisaalta liiallinen oman kunnian tavoittelu johti sotilasyhteisössä katastrofaalisiin seurauksiin kuten kenttätaisteluiden massiivisiin tappioihin."
Tuon Vilkunan teoksen ongelma on siinä, että se ei ole erityisen kriittinen lähteidensä suhteen. Sinänsä isoviha on tietysti ollut katastrofi Suomessa asuville, mutta Vilkuna ei kyllä yhtään ota huomioon sitä, että myös ruotsalaisilla on ollut omat syynsä tuottaa tietynlaista lähdeaineistoa. Vilkuna ei (muistaakseni) teoksessaan pahemmin kerro, miten on lähdeaineistoaan käsitellyt, vaan ottaa annettuna kaikki kauhutarinat. Sinänsä tietenkään ei ole mitään syytä ryhtyä pehmentämään venäläisten toimintaa Suomessa isonvihan aikaan, mutta tuolla metodilla ollaan samoissa ongelmissa kuin Ylikangas Tie Tampereelle kanssa, jossa pohjavire valkoisesta terrorista sinänsä oli oikea, mutta sitten myös punaisten taistelutappioita selitettiin teloituksilla.Nyt on meneillään Kustaa H. J. Vilkunan Viha — Perikato, katkeruus ja kertomus isostavihasta.
Jonkinlaisena historian harrastajana uskoin itselläni olevan kohtuullisen hyvä tietämys ko. ajan tapahtumista, mutta olin väärässä. Kyllä se on ollut vielä huomattavasti julmempaa ja totalitäärisempää hävitystä, kuin kuvittelin. Yleensä noinkin kaukaiseen historiaan perehtyessä pystyy asennoitumaan aiheeseen ulkopuolisesti ja kohtuullisen tunteettomasti, mutta tätä lukiessa tulee kyllä usein mieleen, että voi ihmisparkoja.
Suosittelen luettavaksi, mutta lukuelämykseksi tätä ei voi kylläkään kutsua. On sen verran karua tarinaa.
No ei sääty-yhteiskunnassa oikein kukaan ylempisäätyinen välittänyt alempisäätyisistä. Huomattavasti enemmän samaistumispintaa oli toista kuningasta palveleviin säätyveljiin. Lisäksi säätyläiset saattoivat helposti vaihtaa hallitsijaa ja niinpä Ruotsin (säätyläisissä) upseereissa oli paljon vaikkapa Skotlannista tai Saksasta tulleita, samoin Venäjällä palveli Pietari Suurenkin aikaan ulkomailta tulleita upseereita. Ranskaa ne puhuivat monesti omissa maissaankin keskenään, eivätkä mitään kansankieltä.Peter Englundin Pultava-teoksessa on myös noita luonnekuvauksia upseeristosta. Tuon ajan tapakulttuuri on kyllä ollut erikoinen. Hävityn taistelun jälkeen sotavangeiksi joutuneet korkeat ruotsalaisupseerit juhlivat yhdessä venäläisten vangitsijoidensa kanssa ja nauttivat illallisesta. Ja juhlatelttojen ulkopuolella makasi läjäpäin runneltuja ja murjottuja ruotsalaisia rivimiehiä tehden tuskallista kuolemaa. Eikä kukaan välittänyt heistä pätkän vertaa.
Isonvihan päätyttyä pidettiin käräjiä, joilla setvittiin miehitysajan tapahtumia kullakin paikkakunnalla. Nämä tuomiokirjat ovat merkittävä tietolähde, ja niihin ovat tukeutuneet kirjoissaan niin Vilkuna kuin Kankaanpääkin. Toinen lähde on pappien laatimat seurakuntakronikat sekä muistokirjoitukset, jotka koskivat isonvihan kokeneita seurakuntalaisia. Varsinaisista kirkonkirjoista voi tietenkin vetää johtopäätöksiä, vaikka niitä ei pahimmilta vainovuosilta juuri ole olemassa, koska kirkollinenkin hallinto lakkasi olemasta. Kuitenkin niistä sekä vaikkapa veroluetteloista näkyy autioituminen ja väestön määrän vähentyminen.Esim. Isoviha ja sen vaikutus on vaikea setviä, parasta on kirkonkirjat, joista näkee mm. miten asutus on hävinnyt ja paljonko on autioita savuja jne. On muitakin lähteitä, mutta kirkonkirjoista saanee suht luotettavan kuvan laajemmassa mielessä.
Suurvaltakauden lopulla suomenkieli oli muutenkin joutunut vastatuuleen. Ruotsista alkoi tulla painetta valtakunnan kielellisestä yhtenäistämisestä ja kiivaimmat vaativat jopa suomenkielen hävittämistä. Armeijassa komentokieleksi oli määrätty ruotsi suomalaisiinkin joukko-osastoihin, ja suomea taitamattomat upseerit alkoivat vaatia kirkkoa pitämään ruotsinkielisiä jumalanpalveluksia myös maaseudulla, jotta ruotsinkieli juurtuisi rahvaankin keskuuteen. Kirkko ei asiasta innostunut, vaan esitti, että upseerien ja muiden virkamiesten tulisi päinvastoin opetella suomea tullakseen toimeen kansan kanssa. Sitten tulikin jo isoviha ja pisti jäihin nämä ruotsalaistamishankkeet.Ranskaa ne puhuivat monesti omissa maissaankin keskenään, eivätkä mitään kansankieltä.
Nationalismi muutti tilannetta (pitkällä aikajänteellä) niin, että meidän on vaikea edes käsittää sitä, koska meille ajatus "kansasta" on niin itsestäänselvä.
Suomalaista historiaa häivytetään | Kansalaisen blogit
Isonvihan ja suuren Pohjan sodan päättymisestä tulee ensi syksynä tasan 300 vuotta. Tämä suomalaisen kansakunnan kokema järkyttävä terrorinaika on valitettavasti häivytetty pois liian paljon suomalaisten mielistä. Muistan, ettei isoviha ollut erityisen isossa roolissa, kun aikakautta käsiteltiin...blogit.kansalainen.fiSuomalaista historiaa häivytetään
5.4.2021 23:13
Matti Haapala
Isonvihan ja suuren Pohjan sodan päättymisestä tulee ensi syksynä tasan 300 vuotta. Tämä suomalaisen kansakunnan kokema järkyttävä terrorinaika on valitettavasti häivytetty pois liian paljon suomalaisten mielistä.
Muistan, ettei isoviha ollut erityisen isossa roolissa, kun aikakautta käsiteltiin koulujen historian tunneilla minun aikanani. Kyllä siellä oppikirjassa oli pyhitetty vähintään yksi luku suurelle Pohjan sodalle, Ruotsin kuningas Kaarle XII:lle ja Pultavan taistelulle – mutta isoviha oli mainittu vain vaatimattomana lyhyenä kappaleena leipätekstin seassa. Aivan kuin tämä vainolaisen julmuus ja kansakuntamme kärsimys olisi haluttu lakaista maton alle.
Samoista historian koulukirjoista oli unohdettu myös isoavihaa vain 16 vuotta aiemmin suomalaisia piesseet suuret kuolonvuodet, jonka aikana kuoli arviolta jopa kolmannes Suomen väestöstä. Tämä tragedia oli korkeintaan mainittu koulukirjoissa sivumainintana kannibalismista. Siis suurten kuolonvuosien aikana syntyneet ja eloonjääneet lapset eivät olleet välttämättä kerenneet kasvaa edes aikuisiksi ennen kuin vainolainen tuli ja vei orjiksi kauas kodista. Nämä 1600-luvun taitteen kurjuuden vuodet on haluttu häivyttää pois historiankirjoistamme.
Kotiseudullani Keski-Pohjanmaalla on useita paikkoja, joissa on tiedetty olleen piilopirttejä. On jopa paikannimiä, jotka ovat saaneet nimensä isonvihan tapahtumien ja koettelemusten takia. Valitettavasti nuoremmat sukupolvet tietävät näistä paikoista hyvin hatarasti, koska kouluhistoria ei heitä opeta eikä nuoria välttämättä vanhempien sukupolvien kertomukset erityisesti kiinnosta. Lapsille on kuitenkin saatettu lukea Topeliuksen kirjoittamaa Koivua ja tähteä, mutta todennäköisesti sen historiallista kontekstia ei nuoret viattomat mielet ole voineet käsittää.
Minäkin olen oppinut ja ymmärtänyt vasta aikuisena, että mitä tuskaa ja kärsimystä kansakuntani ja esivanhempani ovat joutuneet kokemaan yli 300 vuotta sitten. On valitettavaa, että nuoret joutuvat itse omatoimisesti tutkimaan näitä asioita, koska perusopetus ei halua edes käsitellä niitä.
Nykyvuosina kansakuntamme kovimmat kärsimykset on haluttu häivyttää sen tieltä, että oman tuskamme sijasta tuntisimme surua muiden vieraiden kaukaisten kansojen kokemasta mahdollisesta epäoikeudenmukaisuudesta. Sen sijaan, että välittäisimme omasta kansakunnastamme, on meitä kahlittu murehtimaan ihmisiä, joilla ei ole sidettä kansakuntaamme ja meidän yli tuhatvuotiseen historiaan.
Olisiko meidän viimeinkin aika korottaa kansakuntaamme ja sen historiaa juuri sille kunnialliselle arvokkaalle paikalle, jolla sen kuuluu olla? Olisiko meidän aihetta muistaa kansakuntamme kärsimyksiä ja uhrauksia, jotta me voimme pyrkiä jatkossakin kohti kansallista kukoistusta jo pelkästään menneiden sukupolvien tähden?
Olisi myös mielenkiintoista tietää, syyllistyikö Ruotsin armeija järjestelmällisiin raiskauksiin ja järjestivätkö ne venäläisten tapaan julkisia rääkkäys- ja tappamistapahtumia.
En minä tuota epäilekään etteikö näin olisi ollut. Vivahde-eroja on saattanut olla... Kaipaisin vain jotain tutkimustietoa mm. Kaarlen joukkojen osalta. Jos palstan guruilla on tarjota linkkejä/tietoa tms., laittakaa ihmeessä tulemaan.Taisi kuulua tuohon aikaan sotaan kuin kenkä jalkaan, että sotajoukot tekivät suunnilleen kaikki ne inhimilliset temput, joita keksitään. Hameväki höyhennettiin huolellisesti jne. Miksei olisi, se oli ihan sodankäynnin yksi muoto tai tapa....ja kyllähän nytkin tehdään raakuuksia sodassa ja sen ohessa, eihän ne mihinkään ole hävinneet.
Sotajoukkojen selkään voi yrittää sovittaa enkelinsiipiä, mutta kovaa tarkastelua se temppu ei kestä.