Jos Suomi miehitetään, miten toimit?

Jos Suomi miehitetään, miten toimit?

  • Toivottaisin uudet isännät tervetulleeksi ja työskentelisin mielelläni miehityshallinnon kanssa

    Ääniä: 4 3.5%
  • Pitäisin mahdollisimman matalaa profiilia välttäen turhaa kanssakäymistä miehittäjien kanssa

    Ääniä: 5 4.4%
  • Tekisin passiivista vastarintaa mm. jättäisin miehittäjän käskyjä tahallaan noudattamatta

    Ääniä: 15 13.3%
  • Ryhtyisin aktiiviseen vastarintaan tuhoten VAIN miehittäjän sotilaita

    Ääniä: 31 27.4%
  • Aktiivinen vastarinta tuhoten miehittäjän sotilaita, siviilejä SEKÄ yhteistyötä tekeviä SUOMALAISIA

    Ääniä: 38 33.6%
  • Pyrkisin muuttamaan ulkomaille

    Ääniä: 20 17.7%

  • Äänestäjiä yhteensä
    113
En tiedä, onko liian romanttinen ajatus, että perustettaisiin miehityksen jälkeen maanalainen paramilitaariorganisaatio. Nimi voisi olla vaikkapa perinteisesti Suojeluskunnat. Tässä muutama "motivaatio"-kuva briteistä. Punaisen ristin tilalle vain siniristi! :)

uvf2.jpg


Mk-15-BB.jpg


COM_20131004_OPI_028_29155533_I4.JPG
 
Kyllä tämä maa on menetetty ja kansa kohtalonsa ansainnut: ensimmäisenä ollaan lähdössä nillittämään rajan taakse på svenska. Joskus oli aika, jolloin tuollaisesta pääsi kenttäoikeuteen...

Eiköhän suurin osa tänne kirjoittavista katso ensin kortit, ja lähtevät vasta sitten jos/kun peli on virallisesti pelattu.

Jos homma tyritään jo rauhan aikana, ja joku haluaa ihan varta vasten jäädä "paikkaamaan" (=sissisota) tämän hetkisten päättävien tahojen maanpuolustuspolitiikan virheitä, maksaen siitä loppupeleissä kalleimman hinnan, niin antaa mennä vaan sitten.
 
Punaisen ristin tilalle

Jaha, nyt tiedetään, mistä Breivik sai värinsä...

Mitä tulee vastarintaliikkeisiin, niin on mielenkiintoista, kuinka moni liike toimii käyttäen perinteisiä sissitaktiikoita. Sitten kun katsotaan tappiotilastoja vaikkapa Afganistanista... kapinallisten kill-rate on heikko.

Vastarintaliikkeen tehokkain toimintatapa on uskoakseni salamurhiin ja vihollisen käyttämän vartioimattoman infrastruktuurin tuhoamiseen keskittyminen. Niissä on paljon hyödyttävää vähällä panoksella. Jos on itse toistaiseksi suhteellisen turvassa, kannattaa miettiä, milloin haluaa heittää veivinsä. Sissi ei väijytä vain yhtä bemaria - hän tekee sen aina uudestaan, ja jossain vaiheessa kohtalo korjaa. Miten parin bemarin arvo vertautuu siihen, että tappaa joka kolmannella yrittämällä miehittäjän korkeimman johdon edustajan tämän käydessä tupakkakaupassa? Nimi voi piirtyä historiankirjoihin sekunneissa. Väittäisin, että näitä tilaisuuksia on oikeasti paljon. Aina aukeaa tilaisuuksia, eikä edes Yhdysvaltain presidentti ole niiden käyttäjiltä turvassa: Reagania kohti ammuttiin kuudesti lähietäisyydeltä ja Yrjö Puskan puhuessa lensi yleisöstä Tbilisin kuumapään heittämä käsikranaatti, joka jäi räjähtämättä vain hyvän tuurin ansiosta.

"We have a limited supply of life available for you - make it count!"
 
Oma lähtökohtani tähän on, että Suomessa taistellaan niin kauan kuin laillinen esivalta siihen käskee.

Sen jälkeen on sitten useampia eri vaihtoehtoja (jos ollaan vielä hengissä)...

Todennäköisesti kallistuisin ulkomaille lähdön puolelle, ja pyrkisin ulkomailta käsin tukemaan rahallisesti ja muuten Suomessa tapahtuvaa aseellista vastarintaa miehittäjää vastaan, sekä koittaisin saada ulkovaltoja osallistumaan kyseisen vastarinnan tukemiseen ja järjestämiseen.

Pointti olisi siis vähän sama kuin asekätkentäjupakan jälkeen jenkkiarmeijan palvelukseen siirtyneillä suomalaisupseereilla. En usko, että toimiessani yksin tai osana jotain paikallista vastarintasolua pystyisin parhaiten toimimaan isänmaani hyväksi, vaan pyrkisin mahdollisuuksien mukaan siirtymään jonkun suuremman organisaation palvelukseen ja taistelemaan yleensä venäläisvaltaa vastaan kaikkialla maailmassa.

Käytännössä miehityksen jälkeen Suomella on mahdollisuus saada itsenäisyytensä takaisin vain mikäli miehityksen suorittanut Venäjän hallinto kaatuu tai jos ulkovallat ryhtyvät sotilaalliseen operaatioon Suomen takaisinvaltaamiseksi. Tämä on ollut vallitseva tilanne Euroopassa Toisesta maailmansodasta lähtien, enkä näe mitään syytä miksei näin olisi jatkossakin...

Maailmassa on vain vähän esimerkkejä modernin sodankäynnin ajalta, joissa miehittäjä olisi ajettu pois miehittämältään alueelta pelkästään paikallisen vastarinnan ansiosta, varsinkaan Venäjää vastaan. Niin se Tšetseniakin on vaan edelleen Venäjän hallinnassa, vaikka paikallisia vastarintataistelijoita ei voi syyttää ainakaan yrityksen puutteesta...
 
Kyllä tämä maa on menetetty ja kansa kohtalonsa ansainnut: ensimmäisenä ollaan lähdössä nillittämään rajan taakse på svenska. Joskus oli aika, jolloin tuollaisesta pääsi kenttäoikeuteen...

Pääsi kuka pääsi. Ulkoministeri Erkko ei esimerkiksi päässyt kenttäoikeuteen, eikä Munsalan soutajatkaan tainneet kovin pahaa rapsua veneretkistään saada.
 
Yksi skenaario on se että "taistelen-pakenen" päätöksentekoa haittaa se että koko tilanne on sodan alusta alkaen pitkään hyvin epäselvä. Ei olla selkeästi rauhantilassa vaan maa miehitetään heti sodan alussa ja siitä alkaa pitkä sekava kausi jolloin PV taistelee vähän joka puolella maata. Juuri tällaisen tilanteen varalle olen ihmetellyt eikö lopusta yli 5 miljoonasta asukkaasta voida jo rauhan aikana koulutettua, organisoitua vastarintaa ja PV'n toimintaa tulevaa järjestelmää. Vai eikö siihen ole mitään tarvetta.
 
Kyllä kyllä. Mutta katson aseellisen toiminnan päättyvän siihen, kun esivalta sanoo, että se oli tässä pojat.

Onko esivallalla missään tilanteessa oikeutta antautua ehdoitta tai ainakaan käskeä muita antautumaan ehdoitta? Jos se toimii noin, niin eikö se menetä legitimiteettinsä?

Mainittakoon, että vielä nykyäänkin on olemassa länsimaisia asevoimia, joissa joukon johtajalla ei ole oikeutta käskeä komennossaan olevia miehiä antautumaan, vaikka yksittäinen mies tekeekin omalta kohdaltaan itse ratkaisunsa.

Suomen tilanteessa maanpuolustuksen lähtökohta on ja sen tulee olla kokonaismaanpuolustuksen ja puolustusjärjestelmän toimivuus sekä tarvittaessa menestyksekäs puolustustaistelu puolustusvoimien kenttäarmeijalla. Sen jälkeen on viisaampi poistua vähin äänin johonkin sopivaan länsimaahan sekä käyttää tarmonsa työntekoon ja elintason nostamiseen uudelle tasolleen todennäköisesti Suomea korkeampien palkkojen sekä kevyemmän verotuksen avulla. Moni on lähtenyt jo rauhanaikana eikä ole valintaansa katunut.

Kaikenlaisten red dawn fantasioiden maalailu, jossa metsässä käpyjä syövät Ville ja Pertsa metsästyskivääreineen estävät hyökkääjää vakiinnuttamasta tilannetta ja ajavat miehittäjän joukot lopulta maasta ulos on turhaa haihattelua, mikä toki on helppoa kun sen voi tehdä lokoisasti kotisohvalta käsin vailla pelkoa, että skenario joskus oikeasti toteutuisi.

Näetkö siis syksyn -44 asekätkennän ja senaikaisen valmistautumisen sissisotaan aivan haihatteluna? Näin jälkeenpäin tarkasteltuna tuo ei olisi muuttanut juuri mitään jos Suomi olisi demobilisaation yhteydessä miehitetty. Lukemani perusteella olen tullut siihen johtopäätökseen, että Suomeen olisi muodostunut vastaavanlainen sissiliike, kuten Baltiaan, Ukrainaan ja Puolaan, mutta ulkoisen avun puuttuessa se olisi murskattu reilussa 10 vuodessa. Mihin se olisi vaikuttanut? Ainakin kahteen asiaan.

1. Ne, jotka olisi murhattu jokatapauksessa miehittäjän toimesta pidensivät elämänlankaansa ja kenties kaatuivat lopulta taistelussa eivätkä joutuneet teloitetuiksi jossain vankilan kellarissa tai sorakuopan reunalla. Vrt. esim. punainen terrori vuosina 1940-41.
2. Tehokkaasti toteutettu venäläistäminen lykkääntyi vastaanpanemisen ajan, koska miehitetyt alueet eivät olleet tosiasiallisesti mieittäjän valvonnassa ainakaan ennen 1950- lukua. Osa alueista oli sissiliikeiden valvonnassa pitkälle -50 luvulle saakka.

Metsästyskivääri on huonoa terminologiaa ja vähättelevä. Onko Dragunov tai TAK-85 jotain muuta? Minä ainakin otan tuhat kertaa mieluummin vastaani keskimääräisen tykkimiehen intin jakosohlolla kuin kiväärimiehen hyvällä metsästyskiväärillä. Jos kyse olisikin jostain yksipiippuisista mustaruutihaulikoista, niin sitten tuossa olisi pointti, mutta hyvä metsästyskivääri ei välttämättä eroa tarkkuuskivääristä lainkaan. Ei edes varusteiden osalta.

Miten näet Saksan Itärintamalla toimineiden neuvostopartisaanien merkityksen? Oliko se turhaa?
 
Maailmassa on vain vähän esimerkkejä modernin sodankäynnin ajalta, joissa miehittäjä olisi ajettu pois miehittämältään alueelta pelkästään paikallisen vastarinnan ansiosta, varsinkaan Venäjää vastaan.

Lasketaanko Afganistan ja NL?
 
Ottaen huomioon miehitykseen rinnastettavan väestönvaihdoksen etenevän vauhdikkaasti, väittäisin vastausten ja todellisuuden olevan ristiriidassa. Sammakon keittämiseen perustuva taktiikka vaikuttaa toimivan. Tilannetta viedään huonommaksi askel askeleelta, jolloin tilanteen huonontuminen ei näy riittävän selvästi aiheuttaakseen aseellista vastarintaa. Jos esimerkiksi Ruotsissa muutamassa vuosikymmenessä nähty muutos olisi toteutettu muutamassa viikossa, olisivat ruotsalaiset reserviläiset tarttuneet aseisiin. Pykälä kerrallaan toteutettuna miehitys on saatu hoidetuksi ilman vastarintaa. Ruotsalaiset ovat menettäneet maansa hallinnan monin paikoin ja ruotsalaisten osaksi on tullut maahan tulleiden vieraiden kansojen elättäminen. Tämä käytännössä ilman ainuttakaan laukausta ja kaiken lisäksi reservi on antanut riisua itsensä aseista. Mikä hulluinta, tilanne heikkenee ruotsalaisten kannalta jatkuvasti.

Suomi tulee perässä. Jokainen päivä heikentää meidän mahdollisuuksiamme selvitä. Ongelma on vain siinä, että oma henki on ihmiselle kallis. Schaumanit ovat harvassa aatteettomassa ja itsekeskeisessä maailmassa. Tämä yhteiskunnan tila ei tosin ole sattuman seuraus, vaan se on voimakkaan poliittis-propagandistisen toiminnan tulos.

Hajota ja hallitse. Muutaman läntisen valtakeskuksen ympärille kertynyt ylikansallinen eliitti korjaa hyödyt. Sisäisesti hajanaisista yhteiskunnista ei ole luomaan vastavoimaa ylikansallisille yritysryppäille. Banaanitasavallan asemasta ei nousta ilman kansallista yhtenäisyyttä.
 
Lasketaanko Afganistan ja NL?

Poikkeus vahvistaa säännön.

Eivätkä neuvostojoukot poistuneet Afganistanistakaan pelkästään paikallisten voimien vastarinnan takia, kyllä CIA ja muut tahot antoivat Mujahideen-sisseille melko merkittävääkin tukea...
 
Jos käsky on, että aseet on laskettava, niin tätä käskyä noudatan, luottaen siihen, että isommat herrat tietävät, mitä ovat tekemässä. En oikein muutakaan voi, kun en kuvittele tietäväni paremmin, mikä on kansalle parasta.
Pääsääntöisesti tietysti näin, mutta jos tuo käsky kävisi vaikkapa uuden poliittisen tilanteen johdosta valtiomme johtoon astuneelta presidentti Bäckmanilta, niin noudattamista saattaisin harkita piiiiiiitkäään. Mutta joo, ei ole yksinkertaisia asioita nämä.
Mainittakoon, että vielä nykyäänkin on olemassa länsimaisia asevoimia, joissa joukon johtajalla ei ole oikeutta käskeä komennossaan olevia miehiä antautumaan, vaikka yksittäinen mies tekeekin omalta kohdaltaan itse ratkaisunsa.
Tätä olen joskus tuumaillut ja tullut siihen tulokseen, että täysin epätoivoisessa tilanteessa antaisin alaisilleni vapaat kädet;jokainen tehköön ratkaisunsa.
Miten näet Saksan Itärintamalla toimineiden neuvostopartisaanien merkityksen
-Puhumattakaan Jugoslaviasta.
 
Sinänsä ihme kysymys, mikäli se esitetään valan vannoneelle sotilaalle. Petturin palkka on kuolema.
Kyllä Suomalaisilta maanpuolustushenkeä löytyy että turhat haihattelut unohtuu nopeasti.
Toisekseen vaatisi ihan mahdottoman suuren panostuksen venäläisiltä että kykenisivät moiseen.
Täällä on MILJOONA reserviläistä, ja kaikki pystytään jollain tasolla varustamaan ja aseistamaan.
 
pyrkisin muuttamaan ulkomaille, mutta pyrin sen tekemään kyllä jo ennen konfliktia.
Ulkomaille olisi hyvä pyrkiä ja sieltä CIA:n avulla takaisin.
Poistuminen mihin tahansa ulkomaille olisi sodanuhkan, sodan tai miehityksen aikana varmasti houkutteleva vaihtoehto monelle.
Varastan naapurista mopon ja pakenen Ruotsiin, paratiisiin.
Siksi valitsin vaihtoehdon: Känädä.
Olisi hauska nähdä miten Suomesta poistutaan siinä vaiheessa jos maa on jo miehitetty ja lähtijällä olisi jotain sellaista taustaa, että se naapuria mahdollisesti kiinnostaisi. Suomesta ei ihan helpolla lähdetty pois edes syksyllä -44, vaikka miehitystä ei tapahtunutkaan. Eikä satavuotta sitten jääkäriksikään. Nyt tuota valvontaa helpottaisi vielä kaikenlainen tekninen apulaitteisto ja biometriset passit yms.

Meidän omat järjestelmämme mahdollistavat rajamuodollisuuksien palauttamisen ja henkilöiden asettamisen matkustuskieltoon ihan jo rauhan aikanakin. Siinä on oivallinen työkalu myös miehittäjälle ja sanonpa vaan, että pitää olla ihan vitusti pokkaa mennä esittelemään passia tuossa kohtaa venäläiselle rajamiehelle. Näytölle iskee isolla punaisella fontilla teksti TAPETTAVA tai PIDÄTETTÄVÄ ja tiedot ”matkustuskiellossa” olevista saadaan helposti syötettyä järjestelmään. Jos haettava henkilö ei pyri rajan yli, niin haetaan kotoa ja ”vakiinnutetaan” tilanne keräämällä mm. potentiaaliset kapinallisjohtajat ”turvasäilöön”. PV itse kertoo henkilöstönsä nimeltä ylennyslistojen kautta ja siitä, sekä mm. matrikkelien kautta saadaan jokainen virassa oleva upseeri listalle. Siviilien osalta tehdään vähän haarukointia ja luetaan ketkä kirjoittelevat ”vihapuheita” johonkin Reserviläiseen, maanpuolustus.nettiin tai Suomen Sotilaaseen tms. ja nimiä vaan listaan. Sitten syötetään tiedosto järjestelmään ja jäädään odottamaan, että milloin herra itse tulee ilmoittautumaan sille FSB:n alaiselle rajasoturille.

Eipä siinä, ehkä täältä tosiaan vain käveltäisiin ulos, mutta minä en kyllä halua tulla teidän mukana siinä ekassa aallossa kokeilemaan tuota. Mites muuten ajattelitte käytönnön toteuttamisen? Ruotsinvastainen maaraja jostain Muonionjoelta keskeltä korpea vai Finnair Loungen kautta pari viskiä lentopelkoon ja business-luokassa suoraan Berliiniin? Viikkarin lautalla Tallinnaan sutta karkuun? Uiden tai soutuveneellä Merenkurkun yli? Tai hiihtämällä...
 
Täällä on MILJOONA reserviläistä, ja kaikki pystytään jollain tasolla varustamaan ja aseistamaan.

Hmmm, ketä tässä nyt sitten pitäisi uskoa. Lallia vai Suomen päättäjiä. Tiedätkö varmasti että niitä varustuksia on miljoonalle vai onko se vain toive-ajattelua? Minä kun olen ymmärtänyt että vanhaa varustusta on romutettu aika reilusti.
 
Mites muuten ajattelitte käytönnön toteuttamisen? Ruotsinvastainen maaraja jostain Muonionjoelta keskeltä korpea vai Finnair Loungen kautta pari viskiä lentopelkoon ja business-luokassa suoraan Berliiniin? Viikkarin lautalla Tallinnaan sutta karkuun? Uiden tai soutuveneellä Merenkurkun yli? Tai hiihtämällä...
No ensinnäkin vaikuttaa että missäpäin se vankileiri on. Voi olla että karataan ensin johonkin Mongoliaan ja sieltä eteenpäin.
 
Hmmm, ketä tässä nyt sitten pitäisi uskoa. Lallia vai Suomen päättäjiä. Tiedätkö varmasti että niitä varustuksia on miljoonalle vai onko se vain toive-ajattelua? Minä kun olen ymmärtänyt että vanhaa varustusta on romutettu aika reilusti.

Suomessa on myös siviiliaseita vajaa 2 000 000. Ja miehiä niiden kantajiksi. Jos olisitte tänäkin syksynä olleet kuuntelemassa juttuja hirviporukoissa niin tietäisitte, ettei kaikki lähde ruottin laivalle. Jouduin jopa toppuuttelemaan innokkaimpia juttuja. Vanhat ukot eivät voi enää menettää mitään. Me joudetaan istumaan kannonnokassa paukuttelemassa hirviritsalla muutamia ryssiä ja niiden kätyreitä mahdollisessa miehitystilanteessa. Venäläiset myös tietävät tämän ja oletan, etteivät halua kokeilla suomen miehittämistä. Suomi on todella raskasta miehittää. Meillä on vanha katkeruus jäljellä. Ja maasto on peitteistä. Suomalainen maalaisväestö on myös erittäin hyvin varustautunut sissisotaankin.

Ja vaikkei julkisuudessa juurikaan ole viime vuosina mainostettu, niin esim. taistelijoiden muonitushuolto on valmiina olemassa jopa mahdollista miehitystilannetta varten. Reilu 10 vuotta sitten oli julkisuudessa, joten ei ole mikään salaisuus enää. Järjestelmää ei ole purettu.

Meidän FFB:t (FinishFinalBattalion) taistelee ihan sata varmasti kuolemaan saakka oli tilanne mikä hyvänsä. Näissä pataljoonissa on vain sellaisia joilla ei ole perherasitteita mahdollista "partisaanisotaa" haittaamassa. Monilla muillakin on suunnitelmat miten perhe heitetään länteen. Itselläni on perheen evakuointia varten ladossa nopea kisavene jolla pääsee lähes kaikkia sotaveneitä pakoon. Veneeseen on jopa kuskikin sovittu. Vene on n. 300 metrin päässä joesta josta pääsee vartissa avomerelle.

Ja sitä paitsi mitään miehitystä ei voi edes tulla. Meillä on armeija. Suomen armeija ei sotatilanteessa laske aseitaan vaikka eduskunta tms. päättäisivät luovuttaa. Meillä on pysyvät käskyt sotilasalueista lähtien aloittaa taistelut itsenäisesti ilman mitään yhteyttä poliittisiin päättäjiin tai virkamiehiin mikäli maahamme hyökätään. Samaten on käskyt jatkaa taistelua lopulliseen voittoon asti. Näistäkään ei juuri kylillä huudella kun pelätään taistelijoiden moraalin mahdollisesti heikkenevän jos on tiedossa kumoamaton käsky taistella loppuun.

Aivan turha lässyttää jotain höpöjä ulkomaille livahtamisesta. Meiltä ei miehet lähde yhtään mihinkään muualle kuin itään tuollaisessa tilanteessa. Länteen mennään vaan selällään arkussa maaten. Suurin osa tämänkin palstan luovuttajista on venäläisiä trolleja. Suomalainen mies ei luovuta. Ugh!
 
Me joudetaan istumaan kannonnokassa paukuttelemassa hirviritsalla muutamia ryssiä ja niiden kätyreitä mahdollisessa miehitystilanteessa. Venäläiset myös tietävät tämän ja oletan, etteivät halua kokeilla suomen miehittämistä.
Hmm, onkohan nyt liian ruusuinen kuva venäläisten humanismista ja kyvystä hyväksyä tappioita ....Otapa selvää miten ne esim. Tsetsheniassa toimi. Siellä jyrättiin kyliä maan tasalle tykistöllä ja rakettiaseilla kun eivät suostuneet antautumaan.
 
Olisi hauska nähdä miten Suomesta poistutaan siinä vaiheessa jos maa on jo miehitetty ja lähtijällä olisi jotain sellaista taustaa, että se naapuria mahdollisesti kiinnostaisi. Suomesta ei ihan helpolla lähdetty pois edes syksyllä -44, vaikka miehitystä ei tapahtunutkaan. Eikä satavuotta sitten jääkäriksikään. Nyt tuota valvontaa helpottaisi vielä kaikenlainen tekninen apulaitteisto ja biometriset passit yms

Se on juuri näin. Mua huvittaa nää jutut "poistun Suomesta heti". Jos asut Etelä-Suomessa niin, edessäsi olisi tuhannen kilometrin vaellus läpi tuhotun Suomen, väistellen Venäläisiä ja pettureita. Jos selviät hengissä Ruotsin tai Norjan rajalle niin, sinulla on loppuelämäsi ajaksi kerrottavana uskomaton seikkailutarina. Toinen ongelma olisi ajoitus. Olisi älyttömän vaikea päättää hetki jolloin kannattaa paeta. Sinulle ei olisi mitään järkevää käsitystä kokonaistilanteesta, milloin viimeistään kannattaa paeta ja mitä reittiä kannattaa pako tehdä.
 
Olisi hauska nähdä miten Suomesta poistutaan siinä vaiheessa jos maa on jo miehitetty ja lähtijällä olisi jotain sellaista taustaa, että se naapuria mahdollisesti kiinnostaisi. Suomesta ei ihan helpolla lähdetty pois edes syksyllä -44, vaikka miehitystä ei tapahtunutkaan. Eikä satavuotta sitten jääkäriksikään. Nyt tuota valvontaa helpottaisi vielä kaikenlainen tekninen apulaitteisto ja biometriset passit yms.

Asiaa taas haittaisi se, että ennen sotaa rajalla ei ollut oikeastaan mitään rajamuodollisuuksia, eikä siksi myöskään tarvittavaa infraa, koska EU. Sitten jos sinne joku jotakin muodollisuuksia lisäisi, niin kaaos olisi valmis, ja hommat eivät toimisi rajan yli mentäessä. Ja Ruotsi olisi edelleenkin yksi suurimpia kauppakumppaneita. Ja jos jollakin oli oikeanlaista pelisilmää, niin eräät tietokoneet tuhottiin ihan ilkeyttään, joten asetakavarikoita ja puhdistuslistoja ei vihollinen pääse valtion avulla tekemään. Lisäksi on niiden teknisten apuvälineiden käyttäjät, joiden pitäisi tehdä yhteistyötä vihollisen kanssa. Mahtaisikohan ne nykyiset käyttäjät, joilla siis on se tarvittava ammattitaito tehtävään, suostua kaikkeen mitä vihollinen haluaisi tehdä?
 
Minkä verran näissä vastarinta-teemoissa on jälkiä -40-luvun vastarintatouhuista? Baltia ja Suomi olivat tiettömiä ja soisia korpia, joihin sopi lymyilemään, maaseudulla asui vähintään puolet väkiluvuista jne. Baltiassa vastarintaväen visuimman rungon muodostivat Natsien kanssa riehakkaasti veljeilleet kelmit. Eipä ollut vaihtoehtoa: piiloudu tai tule esiin lähivuosien raskaaksi muuttunut menneisyys harteillasi. Helppo valinta. Vouhkaväki näkee natsimiehitysajan jonain lähes itsenäisyyden aikana. Perusvirolainen kirosi yhtä lailla alimpaan helvettiin niin natsit kuin punaisetkin. Raskas oli Virolle natsivankkurikin....sitä sai kiskoa hampaat irvessä ja silmät puukon terän verran päästä pihalla.

Vahvasti jälkikäteen on glorifioitu näitä vastarintatapahtumia.

Ylimmän vastarintajohdon motiivi valehdella alaisilleen Lännen muka-tulevasta avusta oli rikollista. Mutta minkäs teet, kun tiedät kiinni joutuessasi päätyvän naulatuksi munista kantoon. Valehtele vaan, jotta kaverit pysyisivät mukana.....

Kenties lännestä luvattiinkin, että kohta rymisee, antakaa vaan tämä väliaika neukkua loimeen. Suomessa onneksi Paasikivi ja kumppanit haistattivat pitkät vitut näille "vihjeille". Samaa on edessä nytkin: pitää varoa, ettei ryhdy vetämään sellaista vankkuria, joka ei edistä suomalaisten asiaa. Valtioiden politiikka on inhottavan itsekästä....tässä välillä Suomessa näytti tämä vähän unohtuvan.

Hengen lähdön pitkittämistä yrittävä ihminen voi lähteä talvella korpeen syömään jäätyneitä ahvenia ja palelemaan märissä vaatteissa. Silkka patriotismi tuskin kantaa tätä hemmoa neljää päivää pitempään. Minkäänlaisiin vasittuihin operaatioihin eivät tällaiset ahvenilla ja kävyillä elävät raasut kyllä pysty. Kyllä suden elämä on ihmiselle laina-aikaa.
 
Back
Top