Kännitopiikki

Tänään vedän lärvit pimeässä protestina maamme alennustilalle, johon ovat syypäitä osaamattomat poliitikot ja virkamiehet, jotka eivät ymmärrä ja kykene reguloimaan ja säätämään lakeja toimivalle ja oikeudenmukaiselle energiamarkkinalle.
 
Raakana tietysti.

(Muuta ilmoitettavaa: jään jälleen "nettitauolle" joksikin aikaa. Ilmoitan asiasta tässä ketjussa, koska oikeat kaverini ovat kuitenkin helpoimmin tavoitettavissa täällä baarissa.)

Kippis, hölökynkölökyn.
Ikävä kuulla nettitauosta. Palaamme paremmalla ajalla samoille taajuuksille.
 
Ibiksen loppu menossa, kohta narahtaa kissapullo eli siis meukku auki
 
Tänään vedän lärvit pimeässä protestina maamme alennustilalle, johon ovat syypäitä osaamattomat poliitikot ja virkamiehet, jotka eivät ymmärrä ja kykene reguloimaan ja säätämään lakeja toimivalle ja oikeudenmukaiselle energiamarkkinalle.
Suomi suureksi ja viina vapaaksi... tai sitten ei, vaan lisää veroja ja vitutuksen aihetta.
 
Itellä pitäs kaljan ottaminen lopettaa kokonaan. Kyllä tää elämän vähän hankalaksi vetää. Nyt 7 päivää joka päivä olutta 12-15 annosta. Töihin menot sain viikolla hoidettua vaikka aamuherätys klo 04:00. Korkin kiinni laittaminen on vaan niin pirun vaikeaa ja aina oot tässä samassa pyörässä pyörimässä. Energiatasot nolla, mikään ei kiinnosta. Josko huomenna olis selvä päivä, maanantaina onneksi iltavuoro.
 
Itellä pitäs kaljan ottaminen lopettaa kokonaan. Kyllä tää elämän vähän hankalaksi vetää. Nyt 7 päivää joka päivä olutta 12-15 annosta. Töihin menot sain viikolla hoidettua vaikka aamuherätys klo 04:00. Korkin kiinni laittaminen on vaan niin pirun vaikeaa ja aina oot tässä samassa pyörässä pyörimässä. Energiatasot nolla, mikään ei kiinnosta. Josko huomenna olis selvä päivä, maanantaina onneksi iltavuoro.
Äläs nyt perskules.

Se mielestäni hyvämerkki että itse huomaat ongelman eli toivottavasti ohimenevä häiriö kyseessä.

Ja vaikka sulla urheilijataustaa löytyy niin... Voi ne hommat joltain tuoksuvine sormien kanssakin vaan loppua liian aikaisin.

Tsemppiä (y)
 
Itellä pitäs kaljan ottaminen lopettaa kokonaan. Kyllä tää elämän vähän hankalaksi vetää. Nyt 7 päivää joka päivä olutta 12-15 annosta. Töihin menot sain viikolla hoidettua vaikka aamuherätys klo 04:00. Korkin kiinni laittaminen on vaan niin pirun vaikeaa ja aina oot tässä samassa pyörässä pyörimässä. Energiatasot nolla, mikään ei kiinnosta. Josko huomenna olis selvä päivä, maanantaina onneksi iltavuoro.
Aika kovia määriä. Kannattaa todellakin vähän rajoittaa.

Jos pystyt ottamaan töistä vapaata ja painumaan jonnekin ihan muuhun hommaan muutamaksi päiväksi? Jotain fyysistä rasitusta ja puhelin/netti kiinni. Just tuo oravanpyörä-tunteen katkeaminen olisi tärkeää. Sitten on helpompi laittaa sitä korkkiakin kiinni. Jonka jälkeen ne energiatkin on pikkuisen paremmalla tasolla, ainakin toivottavasti...

Mutta tsemppiä.
 
Onhan ne kovia määriä. On ollut ajoittain kipuja sisuskalujen kohdalla, sellasta hetkittäistä vihlontaa että on oikeasti pelännyt että nytkö maksa tai haima laukee. Tälläsen elämäntyylin on oikeastaan sallinut se että elän yksin enkä oikein päästä ketään naista ns iholle ja elämääni. Miksi päästäisin koska saattaisi joutua luopumaan siitä parhaasta kaverista eli kaljasta. Niin kauan homma toimii kun ei mitään keskustelua synny saman katon alla asumisesta, sitäkin oon kyllä koittanut ja voin kertoa että juoppo on aika pätevä henkilö sen juopottelunsa salaamaan jopa siinä tapauksessa että yhdessä asutaan. Sillon se on kellontarkkaa hommaa. En toivoisi tätä ongelmaa kenellekkään. Tänään taas oottelin koko päivän että naisystävä lähtee kotionsa, kaljat olin varannut ennalta jo piiloon. 7 x 0,5 keppanaa joita tässä nyt nautiskelen ja "rentoudun". Vitut tää mitään rentouta, pahaa oloa vaan lisää. Toivon todella että ihan tässä lähitulevaisuudessa saan tän syöksykierteen loppumaan. Loppuluiska voi olla sitten yhtä nopea kuin Nykäsen Matilla. Vielä olis terveys, oma kämppä ja töitä ja ihmissuhteitakin mutta hatara on meikäläisen korttitalo.
 
Älä ota tätä vittuiluna Mengele_Joseph, mutta voisi olla sopiva aika pyytää apua ammattilaiselta. Muutama muukin vaihtoehto saattaisi olla, joko ryypätä reippaasti lisää tai järjestää jokin vaativa projekti työpöydälle.

Kyllähän mä sitä aikoinaan hain ja kävin muutamia kertoja juttelemassa päihdetohtorin kanssa. Oli antabukset ja kaikki mutta ei tää vaan toimi niin mulla. Koko homman pitää lähteä omien korvien välistä, ei ulkopuolelta. Mutta millä vitulla saisi sen elämänilon taas takaisin että se motivaatio sinne omaan kalloon menisi niin syvälle ettei enää sieltä karkaisi. 😮‍💨
 
Päihdehoitajia on monenlaisia; ensimmäinen jolla kävin, miespuolinen, oli hyvin sympaattinen ja rakentava, liikkeelle lähdettiin ajatuksella että yritetään siirtää kulutusta ns. kohtuu käytön puolelle. Eihän siitä mitään tullut, ehkä hetken jaksoin rajoittaa ja sitten vanha ralli päälle. Toinen ja viimeinen oli sitten hieman vanhempi naispuolinen ja otteet oli "naismaisen" julmat; lirkuttelu ja turha lässytys pois, faktat ja vaihtoehdot pöytään. Vaihtoehdot, kuten antabukset, katkaisut ja joku perkuleen mielialalääkitystyyppinen, olivat kaikki niin vittumaisen kuuloisia haittavaikutuksineen etteivät oikein maistuneet. Kyseisen rouvan suorat kertomukset todennäköisistä lopputulemista valitsemallani tiellä saivat minut ymmärtämään ettei alkoholismi(ni) ole mikään hauska retki tajukankaalle vaan tulisi johtamaan elämäni päättymiseen todennäköisesti alkoholin aiheuttamiin vaivoihin. Hänen mukaansa alkoholistilla on vain kaksi vaihtoehtoa: " korkki kiinni tai korkki auki. Mikäli korkin HALUAA kiinni, siihen löytyy apuja". Korkin aukipitämiseen kuulemma ei apuja ollut tarjolla, eikä avun tarvetta.
 
Tuosta elämänilon takaisinsaamisesta voisin pari sanaa lausahtaa, meinasin eka laittaa yv:nä mutta vittuako näitä piiloittelemaan. Se samainen naispäihdehoitaja valaisi minua päihderiippuvuuden saatanan salakavalasta ja mustekalamaisesta luonteesta. Salakavaluus on sitä että riippuvuus pikkuhiljaa hivuttautuu lonkeroineen (lähes) jokaiseen elämäsi osa- alueeseen: fyysiseen, psyykkiseen, tunne- elämään, sosiaaliseen, parisuhteisiin, raha- asioihin, työhön. Tämä tapahtuu useimmiten varsin huomaamatta, tosin jotkut huomaavat vaaran merkit ja kerkeävät tekemään korjaavia toimenpiteitä. Jotkut eivät haluakaan korjata.
Ahdistukseen ja elämänilon puuttumiseen alkoholi (tai muut päihteet) antavat apua hetkellisesti vain huomataksesi että kohta ahistaa ja vituttaa vieläkin enemmän. Sitten se positiivisempi viesti: sama hoitaja totesi kun porasin hälle ahdistusta ja elämän ilon puutetta että tuskaan on tasan kaksi lääkettä, korkki kiinni tai korkki auki. Sanoi että korkki auki- vaihtoehto on alkuun kivuttomampi ja helpompi vaihtoehto kunnes elämä romahtaa pala palalta ympäriltä. Korkki kiinni- vaihtoehto saattaa alkuun olla melko rankka kokemus mutta helpottaa todella nopeasti ja elämä alkaa maistumaan elämisen arvoiselta. Saattaa kuulostaa hieman saarnamieheltä joka lupailee kuun taivaalta ja vaikka mitä mutta ainakin minulla korkki kiinni- vaihtoehto paransi ahdistukset, vitutukset ynnä muut todella nopeasti.
 
Tsemppiä Mengelelle. Tai siis nimimerkki Mengelelle, oikealle Mengelelle ei niinkään.

Kuulostaa siltä että tiedät itsekin että olet pahoissa ongelmissa, mutta et (vielä) ole päättänyt katkaista kierrettä. Jossain vaiheessa joko päätät katkaista sen tai annat mennä ns loppuun saakka. Valinta on oma ja vapaasti tehtävissä. Vaikeaa se on, mutta siinä joko onnistuu tai sitten kuolee sentään parhaansa yrittäneenä joka on parempi vaihtoehto kuin kuolla yrittämättä.

Mulla ei oo koskaan oikeasti mennyt pahasti yli viinan kanssa törpöttely, mutta mulla auttoi kun aloin pitää kirjaa paljonko tulee juotua. En edes laittanut sen tarkemmin mitään rajoitteita itselleni, enemmän oli tarkoitus vaan selvittää paljonko vuodessa tulee juotua, mutta pelkkä asian seuranta johti siihen että kulutus väheni tuntuvasti.
 
Hei taas kaikille. Mikäs murhe täällä? Piristänpä vähän Heikki Asunnan runolla.

Monta päivää juotuaan,
pessimisti tuskissaan,
tuumi: “Jo on, jukoliste,
saavutettu päätepiste.”
Nuoranpätkä kourassaan
hiipi nurkkaan kuolemaan.

Mutta toiset nähtyään,
yhden poissa pöydästään,
sydämessään syvä hätä,
alkoi etsiä tätä.
Löytyi veikko nuorastaan,
vainajana suorastaan.

Mutta saatuansa spriitä,
virkistyi hän siitä.
Kohottaen lasiaan,
virkkoi: “Veljet – asiaan.”
 
Ei tämä vatipää ole kovin pahaa. Ei Nixu kovin väärässä ollut.

C3hpN7aWAAEVzLo.jpg
 
Back
Top