Kärkipoliitikkojen vahtimisketju

Ainakin omista tutuista, etenkin suuret ikäluokat, äänestävät vanhoja tuttuja, tai täysin tunnepohjalta.

Jopa ne, joiden "pitäisi" olla analyyttisiä, tuntuvat äänestävän turhankin pitkälti noin. Yksikin tuntemani "kaiken maailman dosentti" (on väitellyt tohtoriksi ja omaa dosentin arvonimen) kertoi äänestävänsä aina keskustaa, koska on maaseudulta kotoisin ja kotipuolella on aina niin totuttu tekemään. On kuitenkin jossain määrin teknisellä alalla eli on tutkijanopintojensa aikana joutunut tottumaan ihan aidosti analyyttiseen ajatteluun.
 
Viimeksi muokattu:
kertoi äänestävänsä aina keskustaa, koska on maaseudulta kotoisin
Tämän päivän keskustalla ei tunnu olevan kovin paljoa tekemistä maaseudun kassa, sellaisia city-kepulaisia kun ovat. Keskustan politiikkakin tuntuu olevan pikemmin sieltä oikeistolaisesta laidasta kuin keskustasta.
 
Jos saisikin parhaat palat kaikista puolueista. Keskustassa itse asiassa pidän juuri konservatiivisuudesta ja maaseutuläheisyyden säilyttämisestä. Lisäksi heisä on hyviä ihmisiä, oikeasti. Minusta riittää, että on jo arvoliberaali keskustapuolue eli Vihreät. Vähän kepu voisi tietysti luopua siitä mafiakoplauskulttuuristaan, joka on sitkeä tauti ja saanut vain modernia pontta. Kokoomuksessa pidän yrittäjyyden asiasta. Demareissa olisi hyvä vastavoima estää täydellinen palkansaajan orjuus. Vasemmistoliitto taas joskus saa läpi jonkun ihan järkevän idean, esimerkiksi tulevaisuudessa luottotietonsa menettäneet saavat pankkiavaimet. Heidän onkin vaikea digiaikana tunnistautua edes asioimaan missään muussakaan verkossa ilman niitä. Putoavat entisestään. Ei kukaan toinen ajattele köyhää.

Perussuomalaisissa pidän juuri maahanmuuttokriittisistä soveltuvin osin, koska kaikki eivät näe. He ovat myös estäneet pahimmat berneröinnit, mistä punainen puoli ei valitettavasti ymmärrä antaa kunniaa sinne mihin se kuuluu.

Jos olisi maaseutua ymmärtävä maahanmuuton ongelmat tunnustava kokkari, jolla olisi sosiaalinen omatunto ja edes silaus tervettä ja kuitenkin kansalliset edut ymmärtävää vihreyttä, se olisi kohtuullisen hyvä paketti. Ahneutta on aivan liikaa. Pelkäänpä, että Sauli Niinistön ja Iiro Viinasen kaltaiset ovat pian menneen talven lumia, kuten ovat Tanner ja asevelisosialistit olleet aikapäiviä.

Kyllä minä aika konservatiivinen olen. Minusta nuoret ovat lyhytkatseisia luullessaan kaikkea vanhaa arvomaailmaa "ummehtuneeksi" politiikaksi.
 
Jos olisi maaseutua ymmärtävä maahanmuuton ongelmat tunnustava kokkari, jolla olisi sosiaalinen omatunto ja edes silaus tervettä ja kuitenkin kansalliset edut ymmärtävää vihreyttä, se olisi kohtuullisen hyvä paketti.

Minusta nuoret ovat lyhytkatseisia luullessaan kaikkea vanhaa arvomaailmaa "ummehtuneeksi" politiikaksi.

Vaatimukset ovat kuin erään herran vaateet siipalle...


Olisiko tässä jotain samaan mitä itsekin tuli joskus tokaistua eli "ei nuo kalkkikset mitään ymmärrä", osat on vain nyt vaihtuneet :D
 
Kirjailija arvostelee jyrkin sanoin Suomen maahanmuuttopolitiikkaa, jota hän nimittää perussuomalaisten sävyttämäksi.

– Perussuomalaiset pitää muita (hallituspuolueita) epäinhimillisen politiikan panttivankeina ja sen seurauksena 70-80 prosenttia maahanpyrkijöistä lähetetään takaisin.

Minun mielestä palautusprosentin pitäisi lähennellä 95 %:ia. Silloin oltaisiin lähellä sitä oikeaa lukua, eli 5%:ia, kuka todella tarvitsee turvapaikkaa.
Että Donnerille vaan terveisiä, että: haista iso v...u.

Joo toi on kyllä veikeetä että edelleenkään tää "kulttuurieliitti" ei näe näissä maahanmuuttoasioissa mitään ongelmaa. Tai näkee, mutta ihan päinvastaisen ongelman kuin järjellä ajatteleva ihminen näkee. Muuten kyllä Donnerilla on tossa jotain pointtejakin. Tietynlainen sivistyksen halveksiminen on vallalla nykyään kyllä. Ja sekin on totta että juuri muita vieraita kieliä ei nähdä olevan kuin englanti. Noita suomenruotsalaisia monasti kritisoidaan milloin mistäkin, mutta kyllä he ovat sentään paljon tälle maalle ja kansalle antaneetkin taiteen ja kulttuurin saralla. Ja kyllä tuolla rannikon ruotsinkielisillä alueilla on mukava kuljeskella kun maatilat ja asumukset ovat hyvin hoidettuja. Meininki on siellä semmoinen, että ei olla missään Venäjällä jumaliste.
 
Muutama vuosi sitten Donner kehui olevansa suomalaisen maatalouden suurin vihamies. Sen kun muistaa niin se suomalaisuuteen kohdistuva viha taitaa olla paljon laajempaa.

"Kirjailija kertoo näkemyksistään Helsingin Kruununhaan asunnossa, joka on ollut suvun omistuksessa pidempään kuin Suomi on ollut itsenäinen. Seiniä peittävät katosta lattiaan ulottuvat kirjahyllyt huolimatta siitä, että Donner on hankkiutunut eroon jo useasta tuhannesta teoksesta"

Ehkäkä Donner voisi testamentata asuntonsa irakilaisille? Kun on kerran on sitä mieltä että maahanmuuttopolitiikka on liian tiukkaa ja rahaa tarvitsevia ei auteta riittävästi.

Muistuttaa noita muita "älykköjä" kuten viimeksi "kielitieteilijänä" esiintynyt Jungner. Mitähän senkin HTML-koodarikoululle kuuluu? Kehuskeli että nyt saadaan koulutettua maahantulleista koodareita. Montakos on koulutettu ja missä ovat töissä?

On tehnyt muutenkin mieli kysellä oikeistakin yrittäjäpiireistä montakos olette työllistäneet. Kun oli vielä vuosi sitten sellainen innostus. Lieneekö edes Oulun demareihin palkattu sitä harjoittelijaa kuten kehuivat.
 
Donnerin suku on ollut erittäin merkittävässä asemassa modernin Suomen kehitysvaiheissa joten hänellä saattaa olla jotain traumaa koska omat "saavutukset" sodan jälkeisissä vasemmistolaistuneissa kulttuuripiireissä kalpenevat merkittävyydessä näille suurmiehille.




Otto Donner (15. joulukuuta 1835 Kokkola17. syyskuuta 1909 Helsinki) oli Helsingin yliopiston sanskritin ja vertailevan kielitieteen professori, kansallisten tieteiden organisaattori sekä kirkollisasiain toimituskunnan päällikkö (nyk. opetusministeriä vastaava tehtävä) ja senaattori Mechelinin senaatissa.

Donner väitteli tohtoriksi vuonna 1863 intialaisia ja suomalaisia maailmanluomisselityksiä käsitelleellä teoksella. Hän opiskeli myös Berliinissä ja toimitti useita suomalais-ugrilaisia kieliä ja indoeurooppalaisia kieliä käsitelleitä teoksia, muun muassa ensimmäisen vertailevan suomalais-ugrilaisen sanakirjan. Hän oli perustamassa Suomalais-Ugrilaista Seuraa ja organisoimassa muinaismuistojen keruuta, ja hän toimi sihteerinä ja varapuheenjohtajana Suomen muinaismuistoyhdistyksessä, jonka kokoelmista tuli myöhemmin Suomen kansallismuseon kokoelmien perusta. Hän opetti joukkoa tärkeimpiä suomalaisia kielitieteilijöitä, mm. E. N. Setälää ja G. J. Ramstedtia ja Artturi Kannistoa.

Otto Donner oli fennougristi Kai Donnerin isä ja kirjailija ja kulttuurihenkilö Jörn Donnerin isoisä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Otto_Donner_(kielitieteilijä)


Kirjoitettuaan ylioppilaaksi vuonna 1906 Kai Donner meni isänsä jalanjälkiä seuraten opiskelemaan kielitiedettä ja itämaiden tutkimusta Helsingin Aleksanterin yliopistoon ja siirtyi opiskelemaan suomalais-ugrilaisia kieliä Budapestin yliopistoon vuonna 1908 ja sosiologiaa Cambridgen yliopistoon vuonna 1911. Vuosina 1909–1918 hänellä oli virka yliopiston kirjaston amanuenssina. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1911 ja lähti kaksi vuotta kestäneelle kenttätyötutkimusmatkalle ankariin olosuhteisiin Siperiaan suomensukuisten kansojen, lähinnä samojedien pariin. Valmistuttuaan maisteriksi 1914 hän lähti heti toiselle matkalle, jonka ensimmäisen maailmansodan syttyminen pian katkaisi. Suomen suvun alkuperästä kiinnostunut Donner keräsi tietoa selkupin, kamassin ja ketin kielistä. Hän julkaisi tutkimusmatkoistaan myöhemmin muistelmateokset Siperian samojedien keskuudessa 1911–1913 ja 1914 (1915) sekä Siperia: elämä ja entisyys (1933).[1]

Donner valmistui lisensiaatiksi 1921 ja väitteli tohtoriksi 1923, mutta väitöskirjaa ja paria tutkimusta lukuun ottamatta hänen tieteellinen toimintansa jäi poliittisen aktivismin vuoksi melko vähäiseksi. Hänestä tuli Helsingin yliopiston uralilaisen kielitieteen dosentti 1924 ja fonetiikan vt. ylimääräinen professori hieman ennen kuolemaansa 1934.[1]


Maailmansodan estettyä tieteellisen kenttätyön Donner omistautui Suomen itsenäisyysliikkeen tukemiselle ja 1916 hänestä tuli jääkäriliikkeen taustavoimana toimineen Aktiivisen komitean (AK) sihteeri. Vuodet 1916–1917 Donner toimi maanpaossa Tukholmassa itsenäisyysliikkeen ulkomaanvaltuuskunnan johtavana hahmona ja AK:n yhdysmiehenä. Taitavana konspiratöörinä hän kirjoitti tällöin päiväkirjansakin kamassiksi. 1917–1918 hän oli Tukholmassa sotilasasiamiehenä ja 1918–1919 Suomen ja Neuvosto-Venäjän välisen rajan komendanttina sekä keskeisenä henkilönä suojeluskuntajärjestössä.[1] Vuonna 1919 Donner oli keskeinen puuhamies kenraali Gustaf Mannerheimin ja aktivistien yhteisessä suunnitelmassa hyökätä Pietariin, mikä ei kuitenkaan toteutunut.[4] Suuresti ihailemastaan Mannerheimista hän kirjoitti vuonna 1934 kirjan Sotamarsalkka, vapaaherra Mannerheim. Vuosina 1920–1922 Donner oli aktivistien Suunta-lehden päätoimittaja.[1] Ruotsinkielisenä Donner riitaantui 1920-luvulla toisen merkittävän aktivistijohtajan, Elmo Kailan kanssa, joka ryhtyi kiihkeäksi aitosuomalaisuuden kannattajaksi.

Donner oli myös Lapuan liikkeen tärkeimpiä taustavaikuttajia, ja oli jo vuoden 1929 lopulla ohjailemassa liikettä. Kesällä 1930 hän oli merkittävin liikkeen taustalla vaikuttaneista aktivistijohtajista. Hänen keskeinen tavoitteensa oli ulkopoliittinen aktivismi, ts. hyökkäys itään; sisäpoliittinen muutos oli lähinnä tämän toteuttamiseen tarvittava väline. Taktikoijana Donner kannattajineen oli esimerkiksi kyyditysten suhteen välillä maltillisella kannalla ja välillä edusti kaikkein jyrkintä linjaa. Liikkeen jyrkän siiven harmaana eminenssinä hän yritti saada sille kokenutta ja järjestäytynyttä johtoa Vihtori Kosolan kaltaisten talonpoikien sijaan voiton varmistamiseksi, kuitenkin huonolla menestyksellä. Donner itse liittyi Lapuan liikkeen valtuuskuntaan kesäkuussa 1930 ja talonpoikaismarssissa hän johti Uudenmaan ruotsinkielisiä yhdessä Petter Forsströmin kanssa. Suhteet Mannerheimiin ja rahamaailmaan tekivät Donnerista vaikutusvaltaisen, mutta haitaksi muodostui hänen taipumuksensa salamyhkäiseen juonitteluun.[5]

Donner oli presidentin valitsijamiehenä vuoden 1931 vaalissa.[1]

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kai_Donner
 
”Nainen, joka esti Suomen Nato-jäsenyyden” – HS:n haastattelussa Tarja Halonen kertoo presidenttikautensa kipukohdista ja ajatuksensa Putinista ja Itämeren turvallisuudesta

Suomi ei tarvitse turvallisuutensa takeeksi Natoa, presidentti Tarja Halonen sanoo. Halosen mielestä media myös paisuttelee Itämeren alueen jännitteisyyttä. Jalkaväkimiinojen poistopäätöstä Halonen ei kadu.

Mutta juuri nyt kestävä kehitys ei ole Suomessa nosteessa. Se on Haloselle pettymys. ”Pitäisi nähdä, että terrorismikin juureutuu nimenomaan alueilla, joilla on kestävässä kehityksessä epäkohtia”, Halonen muistuttaa.

”Eristäminen tai yksinjättäminen ei tee ihmisistä eikä maista kuitenkaan muita parempia”, Halonen muistuttaa.

Halonen ei halua arvioida, miksi Venäjän presidentti Vladimir Putin nyt toimii, niin kuin toimii ”Enhän minä ole mikään Putinin henkilääkäri.”

Viimeksi Halonen tapasi Putinin lokakuun lopulla, ensi kerran parin vuoden tauon jälkeen. ”Saatan tavata pian uudelleenkin.”

http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005025731.html

Huokaus...
 
Harrastaako joku vastemielisillä asioilla piehtarointia, itseruoskintaa tai haluaako muuten vain kutitella oksennusreaktiota ja pahoinvointia. Tästä lukemalla voi aloittaa:

”Nainen, joka esti Suomen Nato-jäsenyyden” – HS:n haastattelussa Tarja Halonen kertoo presidenttikautensa kipukohdista ja ajatuksensa Putinista ja Itämeren turvallisuudesta

Suomi ei tarvitse turvallisuutensa takeeksi Natoa, presidentti Tarja Halonen sanoo. Halosen mielestä media myös paisuttelee Itämeren alueen jännitteisyyttä. Jalkaväkimiinojen poistopäätöstä Halonen ei kadu.

PRESIDENTTI Tarja Halonen kantaa rintapielessään nappia, joka symbolisoi itsenäisyyden juhlavuoden ”100 tasa-arvotekoa”-kampanjaa.

Kampanjan kunniatoimikuntaa johtava Halonen on tasa-arvoteko itsekin itsenäisyyden menneeltä vuosisadalta: ensimmäinen naispresidentti ja yhä kovassa vauhdissa.

”Väkisin tulee tunne, että tasa-arvotuotanto on heikentynyt, kun minua nyt kysytään joka paikkaan”, Halonen naurahtaa.

Tasa-arvosta Halonen puhuisi mielellään vaikka kuinka. Samoin kestävästä kehityksestä ja YK:sta ja ”laajan turvallisuuden käsitteestä”. Näille asioille hän on omistanut valtaosan elämästään myös presidenttikautensa jälkeen.

Mutta juuri nyt kestävä kehitys ei ole Suomessa nosteessa. Se on Haloselle pettymys.

”Pitäisi nähdä, että terrorismikin juureutuu nimenomaan alueilla, joilla on kestävässä kehityksessä epäkohtia”, Halonen muistuttaa.

6c2ff27ea5434dfea4e126c8d0467df4.jpg

Presidentti Tarja Halonen korostaa HS:n haastattelussa, että Suomi on perinteisesti halunnut välttää kärjistyksiä Venäjän kanssa. (KUVA: KAISA RAUTAHEIMO / HS)

EDUSKUNTA keskusteli viimeisenä työpäivänään joulun alla hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta selonteosta eli ulkopolitiikan linjavedoista. 30-sivuiseen selontekoon ei mahtunut kestävästä kehityksestä edes kokonaista sivua. Maailmalta jyräävät nyt päälle muut asiat.

Poliittista keskustelua hallitsevat Itämeren alueen jännittynyt ilmapiiri sekä huoli Venäjästä. Turvallisuusympäristön nopea heikkeneminen pelottaa myös arjessa.

”Se on tätä Suomen henkeä. Ja mediassa sitä paisutellaan”, Halonen toppuuttelee.

Tosiasiassa tilanne Itämerellä ei Halosen mielestä ole niin jännitteinen kuin uutisten perusteella voisi luulla.

”Pelon luominen on pahinta turvallisuuspolitiikassa. Silloin, kun ihmiset pelkäävät, tapahtuu ylilyöntejä puolin ja toisin.”

Lähi-idässäkin on sodittu jo vuosia, Halonen muistuttaa. Suomessa sille on tuskin korvaa lotkautettu.

”Vasta pakolaisaalto heikensi turvallisuustunnettamme. Ja Ukrainan kriisi toi sodan tietysti keskelle Eurooppaa ja meitäkin lähelle.”

Konfliktipelkoa Itämerellä ruokkivat Halosen mukaan osin Suomen omat sotamuistot, mutta myös Baltian ja Puolan pelot.

”Venäjän käytös ja kybersodankäynti ovat saaneet aiheellisesti entisen Neuvostoliiton etupiirin alueet varpailleen. Ukraina on niin lähellä. Heidän pelkonsa valtapiiriajattelun paluusta kiertyvät sitten meillekin.”

PRESIDENTTIKAUDELLAAN Halonen vertasi Viroa väkivaltaisessa avioliitossa olevan vaimoon, joka pelkää jatkuvasti miehensä eli Venäjän uusia iskuja.

”Minut haukuttiin sanoistani mennen tullen”, Halonen tunnustaa nyt jälkikäteen.

”Pitää erityisesti varoa sitä, että ei lähde syyllistämään Baltian maita tai Puolaa. Heillä on toisenlainen historia, ja heillä on suurempikin aihe pelätä, että historia toistuisi.”


”Enhän minä ole mikään Putinin henkilääkäri.”

Halonen korostaa, että Suomi on perinteisesti halunnut välttää kärjistyksiä Venäjän kanssa.

”Emme halua olla naiiveja, mutta emme halua kärjistää. Meillä on ollut kaksi sotaa Neuvostoliiton kanssa. Emme pidä Venäjän käytöstä myöskään riskittömänä.”

”Eristäminen tai yksinjättäminen ei tee ihmisistä eikä maista kuitenkaan muita parempia”, Halonen muistuttaa.

KRIMIN valtaus haastoi eurooppalaisen turvallisuusjärjestelmän perusteet ja todisti voimapolitiikan paluusta Venäjällä.

Halonen ei halua arvioida, miksi Venäjän presidentti Vladimir Putin nyt toimii, niin kuin toimii

”Enhän minä ole mikään Putinin henkilääkäri.”

Viimeksi Halonen tapasi Putinin lokakuun lopulla, ensi kerran parin vuoden tauon jälkeen.

”Saatan tavata pian uudelleenkin.”

”Kaikille niille, joilla on nyt viran tai aseman puolesta mahdollisuus – sanoisin, että jopa oikeus ja velvollisuus – tavata Putin, sanon, että keskustelkaa. Ei pidä sanoa, että kerro sinä, vaan puhukaa itse.”

SAMAA ohjetta Halonen kertoo toistavansa myös Yhdysvalloissa, jossa hän toimii paraikaa maan Foreign Relations Councilin (Ulkosuhteiden neuvoston) kansainvälisen toimielimen jäsenenä.

Halonen korostaa, että hänellä on edelleen toimivat suhteet itään ja länteen. Halosta selvästi nyppii, että hänen presidenttiaikaisia suhteitaan Yhdysvaltoihin väitettiin heikoiksi.

”Niin, minähän olen se presidentti, jolla ei kuulemma ollut suhteita Yhdysvaltoihin. Tässäkin oli varmaan vähän informaatiovaikuttamista taustalla”, Halonen sivaltaa.

Halonen ei lähtenyt silti julkisesti huutelemaan kontakteistaan.

”Kenen kannattaa lähteä puolustamaan itseään valtamediaa vastaan? Eihän siitä saa kuin nenilleen.”

”Suhteeni Yhdysvaltoihin on ollut erittäin hyvä jo vuosikausia. Olen saanut muun muassa tunnustuspalkinnot republikaaneilta ja demokraateilta. Olen myös opettanut Harwardissa”, Halonen kertoo.

SUHTAUTUMISESSAAN Natoon Halonen on pysynyt tiukkana: hän on ollut aina Suomen Nato-jäsenyyttä vastaan.

Nato-kumppanuus antaa Halosesta jo kylliksi turvaa. Myös selvä enemmistö suomalaisista vastustaa yhä Nato-jäsenyyttä.

”Minä olen koettanut edustaa suomalaisten kantaa”, Halonen toteaa.

Halosen edeltäjä, presidentti Martti Ahtisaariliputti sen sijaan julkisesti Nato-jäsenyyden puolesta myös Halosen presidenttikaudella.

”Minut on jopa esitelty Yhdysvaltain presidentille George W. Bushille naisena, joka estää Suomen Nato-jäsenyyden”, Halonen muistelee.

Nato ei Halosen mielestä ratkaise Suomen turvallisuutta.

”Nato on vain yksi asia muiden joukossa. Sen viestin antaminen, että Nato-jäsenyys ratkaisee turvallisuudessa kaiken, on kovin suppeaa.”

”On tietysti täysin nykyisen poliittisen johdon asia päättää, mitä he tekevät. Minulla ei ole ollut mitään vaikeuksia hyväksyä tasavallan presidentin Sauli Niinistön linjaa.”

Niinistö on sanonut kummeksuvansa ajatusta, että mahdollinen Nato-päätös voitaisiin tehdä kansalta kysymättä. Jos Nato-jäsenyyttä aiotaan hakea, siitä on Niinistön mukaan järjestettävä kansanäänestys.

Halonen korostaa, että hän ei missään tapauksessa halua horjuttaa vuorossa olevien päättäjien valtaa ja vastuuta.

”Minulla on yhä puhevalta, mutta haluan kunnioittaa myös demokratiaa.”

HALONEN varoittaa silti liian kapea-alaisesta turvallisuusajattelusta.

Hän viittaa muun muassa entisen puolustusministerin, Jyri Häkämiehen,Venäjä-puheisiin Washingtonissa kymmenkunta vuotta sitten. Häkämies maalaili kohupuheessaan Suomelle kolme turvallisuushaastetta: Venäjä, Venäjä ja Venäjä.

”Häkämies otti turvallisuuteen geopoliittisen näkökulman. Hänelle kyllä sanottiin, että onko tätä ihan pakko tarjoilla? On aika yksipuolistavaa sanoa, että tietynlaiset naapurit ovat riski.”

”Naapureitaan ei voi valita. Voimme kuitenkin valita suhtautumistapamme naapureihin, omalta puoleltamme. Ei se tietysti tarkoita, että naapuri valitsee automaattisesti samoin, mutta ovat nämä asiat ainakin vuorovaikutuksessa”, Halonen painottaa.

HALONEN saa vieläkin rajua arvostelua päätöksestään luopua jalkaväkimiinoista ja liittyä Ottawan sopimukseen.

Puolustusministeri Jussi Niinistö (ps) sanoi hiljattain, että miinapäätöksen tehneet poliitikot kantavat mittavan vastuun, jos sota syttyy. ”Se vastuu mitataan sitten suomalaisten nuorten miesten ja naisten verellä”, Niinistö totesi.

”Kannattaa kysyä myös armeijan kantaa”, Halonen puolustautuu.

”Minä en päätöstä kadu. Olin tiiviisti yhteydessä armeijaan, kun ratkaisua tehtiin. Sain jopa haukut, että päätöstä ei tehty nopeammin.”

Miinatkin vanhenevat, Halonen huomauttaa.

”Käsitys, että miinat eivät vanhene, on väärä. Tämän päätöksen ansiosta armeija on hankkinut modernimpia välineitä turvallisuutta parantamaan.”

”Ja kun katsoo sotatekniikan nykyistä tasoa, käsitys, että miinoilla taataan turvallisuus, tuntuu hieman suppealta – kauniisti sanottuna.”

c399843928ce4c8192a8472e2f968729.jpg

Presidentti Tarja Halonen on omistanut valtaosan elämästään myös presidenttikautensa jälkeen tasa-arvolle, kestävälle kehitykselle ja YK:lle. (KUVA: KAISA RAUTAHEIMO / HS)

Tarja Halosesta piti tulla Tarjakaarina mutta pappi ei suostunut – ”ryssän nimikään” ei meinannut kelvata
PRESIDENTTI Tarja Halonen täytti jouluaattona 73 vuotta. Lapselle jouluaatto on kurjin mahdollinen syntymäpäivä. Jäikö trauma?

”Sen verran, että minusta tuli demari”, Halonen kuittaa.

”Pappi sanoi, että sota-aika ja vielä ryssän nimi. Tarjahan tulee sanasta Darija.”

”Synnyin viimeisenä sotajouluna. Ja oma nimipäiväkin tuli almanakkaan vasta vuosien päästä.”

Halosen äiti yritti saada tyttärestään ensin Tarjakaarinan. Papille yhteen kirjoitettu nimi ei kelvannut, eikä oikein Tarjakaan.

”Pappi sanoi, että sota-aika ja vielä ryssän nimi. Tarjahan tulee sanasta Darija.”

”Äiti oli aikaansa edellä. Monella minua viisi tai kymmenen vuotta nuoremmalla on jo kahden nimen yhdistelmä.”

Tarja tuli nimenä almanakkaan 1950, seitsemän vuotta syntymäpäivää myöhemmin.

Halosen äiti syntyi autonomiseen Suomeen, mutta ei ehtinyt nähdä enää Neuvostoliiton hajoamista.

”Nyt on mielenkiintoinen Suomi-neidon syntymäpäivän aika. Meillä elää yhä ihmisiä, joiden muisti kattaa raamatullisesti sanottuna kolmanteen neljänteen polveen asti.”

”Se on se suullisen muistin aika, kun tietää vanhempiensa ja isovanhempiensa tarinat suullisena perintönä ja voi vielä levittää niitä seuraavalle polvelle.”

HAASTATTELUPÄIVÄNÄ Halonen kertoi menevänsä koripallo-otteluun – pelaamaan itse.

”Löysin vanhat vastustajani. Olen jo pitkään hakenut paikkaa, jossa tällainen kultaisessa iässä oleva henkilö voisi pelata pelkäämättä rikkovansa luitaan.”

”Sitten löysin Golden Ladies -ryhmän. Siellä kaikki ovat minua parempia, osa jopa mestaruus- ja maaottelusarjan pelaajia. Olen minä pelannut koripalloa kuitenkin sen verran, että tiedän säännöt ja osaan temput.”


Meillä on ollut poliisin huumepuolen johtajana huumeita maahantuova rikollispäällikkö. Meillä on ollut myös puolustusvoimien ylipäällikkönä valitsemamme Tarja Halonen SDP.



Edit, tämä artikkeli olikin jo edellä. Tässä kopioitu nyt kokonaisuudessaan.
 
Nainen joka esti Suomen NATO-jäsenyyden kun sai Putinilta kissan.
 
SDP:ltä on kotoisin myös taannoin Sorsa ja hänen kytkynsä KGB:n. Edelleen puolueen riveissä vaikuttaa Tuomioja. Samasta puolueesta kaasuputki-Lipponen. Nord Streamin EU-lobbarina toimii Tapio Pekkola, Paavo Lipposen (sd) erityisavustaja pääministerivuosilta. Jne

http://www.verkkouutiset.fi/politiikka/yle_gallup_joulukuu-59621
Ylen gallup: SDP jatkaa ykkösenä
ILKKA AHTOKIVI 2 minuuttia sitten

Suurin oppositiopuolue SDP näyttää syksyn aikana vakiinnuttaneen paikkansa suosituimpana puolueena, kertoo Ylengallup.
 
Viimeksi muokattu:
Jos saisikin parhaat palat kaikista puolueista. Keskustassa itse asiassa pidän juuri konservatiivisuudesta ja maaseutuläheisyyden säilyttämisestä. Lisäksi heisä on hyviä ihmisiä, oikeasti. Minusta riittää, että on jo arvoliberaali keskustapuolue eli Vihreät. Vähän kepu voisi tietysti luopua siitä mafiakoplauskulttuuristaan, joka on sitkeä tauti ja saanut vain modernia pontta. Kokoomuksessa pidän yrittäjyyden asiasta. Demareissa olisi hyvä vastavoima estää täydellinen palkansaajan orjuus. Vasemmistoliitto taas joskus saa läpi jonkun ihan järkevän idean, esimerkiksi tulevaisuudessa luottotietonsa menettäneet saavat pankkiavaimet. Heidän onkin vaikea digiaikana tunnistautua edes asioimaan missään muussakaan verkossa ilman niitä. Putoavat entisestään. Ei kukaan toinen ajattele köyhää.

Perussuomalaisissa pidän juuri maahanmuuttokriittisistä soveltuvin osin, koska kaikki eivät näe. He ovat myös estäneet pahimmat berneröinnit, mistä punainen puoli ei valitettavasti ymmärrä antaa kunniaa sinne mihin se kuuluu.

Jos olisi maaseutua ymmärtävä maahanmuuton ongelmat tunnustava kokkari, jolla olisi sosiaalinen omatunto ja edes silaus tervettä ja kuitenkin kansalliset edut ymmärtävää vihreyttä, se olisi kohtuullisen hyvä paketti. Ahneutta on aivan liikaa. Pelkäänpä, että Sauli Niinistön ja Iiro Viinasen kaltaiset ovat pian menneen talven lumia, kuten ovat Tanner ja asevelisosialistit olleet aikapäiviä.

Kyllä minä aika konservatiivinen olen. Minusta nuoret ovat lyhytkatseisia luullessaan kaikkea vanhaa arvomaailmaa "ummehtuneeksi" politiikaksi.

Vaikka itse olenkin äänestänyt pääasiassa kokoomusta, olen samaa mieltä siitä, että todennäköisesti paras lopputulema tulee juuri edustuksellisen demokratian moniäänisyyden kautta, mitä eduskunta ja valtioneuvosto sitten lopulta toteuttavat käytännössä. Ei se aina helppoa ole, mutta parempi niin.
 
Harrastaako joku vastemielisillä asioilla piehtarointia, itseruoskintaa tai haluaako muuten vain kutitella oksennusreaktiota ja pahoinvointia. Tästä lukemalla voi aloittaa:

”Nainen, joka esti Suomen Nato-jäsenyyden” – HS:n haastattelussa Tarja Halonen kertoo presidenttikautensa kipukohdista ja ajatuksensa Putinista ja Itämeren turvallisuudesta

Suomi ei tarvitse turvallisuutensa takeeksi Natoa, presidentti Tarja Halonen sanoo. Halosen mielestä media myös paisuttelee Itämeren alueen jännitteisyyttä. Jalkaväkimiinojen poistopäätöstä Halonen ei kadu.



Meillä on ollut poliisin huumepuolen johtajana huumeita maahantuova rikollispäällikkö. Meillä on ollut myös puolustusvoimien ylipäällikkönä valitsemamme Tarja Halonen SDP.



Edit, tämä artikkeli olikin jo edellä. Tässä kopioitu nyt kokonaisuudessaan.

Hyi hemmetti että syljettää. Haloskan hölinöiden lukeminen sai sapen kiehumaan. :mad:
 
Harrastaako joku vastemielisillä asioilla piehtarointia, itseruoskintaa tai haluaako muuten vain kutitella oksennusreaktiota ja pahoinvointia. Tästä lukemalla voi aloittaa:

”Nainen, joka esti Suomen Nato-jäsenyyden” – HS:n haastattelussa Tarja Halonen kertoo presidenttikautensa kipukohdista ja ajatuksensa Putinista ja Itämeren turvallisuudesta

Suomi ei tarvitse turvallisuutensa takeeksi Natoa, presidentti Tarja Halonen sanoo. Halosen mielestä media myös paisuttelee Itämeren alueen jännitteisyyttä. Jalkaväkimiinojen poistopäätöstä Halonen ei kadu.



Meillä on ollut poliisin huumepuolen johtajana huumeita maahantuova rikollispäällikkö. Meillä on ollut myös puolustusvoimien ylipäällikkönä valitsemamme Tarja Halonen SDP.



Edit, tämä artikkeli olikin jo edellä. Tässä kopioitu nyt kokonaisuudessaan.

Nyt saattaa vielä syljettää, mutta entä sitten kun koittaa vielä päivä, jolloin olemme vilpittömän onnellisia siitä, että kiitos presidentti Tarja Halosen viisaan kaukonäköisyyden, Suomi ei ole Naton jäsen eikä Suomella ole mitään rasitteita esimerkiksi Baltian maiden puolustamisesta?
 
...ja kuulumme osaksi suurta mahtavaa Venäjää??
 
Jussi Halla-aho HS:lle: Lähden todennäköisesti ehdolle perussuomalaisten puheenjohtajaksi
”Kyllä tämä juna kovasti on menossa siihen suuntaan, että kieltäytyminen käy päivä päivältä vaikeammaksi.”
48686ed663ca49e795b967fcc0ccdc9c.jpg

Jussi Halla-Aho tammikuussa 2015. (KUVA: Juhani Niiranen / HS)
Jarno Hartikainen HS
Julkaistu: 30.12. 11:23 , Päivitetty: 30.12. 11:41

Europarlamentaarikko Jussi Halla-aho sanoo todennäköisesti asettuvansa ehdolle perussuomalaisten seuraavaksi puheenjohtajaksi. Hän kertoo saaneensa paljon yhteydenottoja, joissa häntä on pyydetty asettumaan ehdolle.

”Kyllä tämä juna kovasti on menossa siihen suuntaan, että kieltäytyminen käy päivä päivältä vaikeammaksi”, Halla-aho sanoo HSTV:n Studio Kulmapöydässä.

Hänen mukaansa päätös ei ole riippuvainen siitä, hakeeko Timo Soini jatkokautta. Hän ei ole etukäteen kertonut Soinille aikeistaan.

Perussuomalaiset valitsevat puheenjohtaja seuraavalle kaudelle kesäkuun alun puoluekokouksessa.

Halla-ahon mukaan osa äänestäjistä on pettynyt perussuomalaisten linjaan muun muassa maahanmuuttopolitiikassa, mistä syystä häntä on entistä vahvemmin houkuteltu puheenjohtajaksi.

”Minulla ei ehkä ole [puheenjohtajuuteen] kauhean suurta henkilökohtaista paloa, mutta ymmärrän myös viestit, joita kentältä tulee. Laajalle levinnyt tuntemus perussuomalaisten keskuudessa on, että äänestäjille tärkeät asiat eivät korostu perussuomalaisten politiikassa ja ulostuloissa riittävästi.”

Hän kieltäytyy arvioimasta Soinin onnistumista tehtävissään, mutta sanoo, että puolueen toiminnassa on parantamisen varaa.

”Olemme pyrkineet olemaan astumatta kenenkään varpaille”, Halla-aho sanoo. ”Jos ei pidä riittävän tiukasti kiinni omista linjauksista, se tarkoittaa, että kannatus hiipuu. Kun gallup-kannatus hiipuu, vähenee myös vipuvarsi hallituksen sisällä.”

Aiemmin Halla-aho on kieltäytynyt puheenjohtajuuden hakemisesta. Hän on muun muassa todennut, ettei pidä itseään johtajatyyppinä.

”En ole varmaan muuttunut tyyppinä. Minulla on taipumus suhtautua itseeni kriittisesti. Se voi olla hyvä asia jopa puheenjohtajalle.”

Samalla Halla-aho torjuu spekulaatiot siitä, että pyrkisi puolueensa presidenttiehdokkaaksi vuoden 2018 vaaleissa. Myös presidenttiehdokkaan puolue asettaa kesällä.

”Voin tuhota jännityksen ja ilmoittaa, etten hae presidentiksi.”

Hänen mukaansa presidentti Sauli Niinistön (kok) kannatus on niin vahvaa, että perussuomalaisten kannattaisi pohtia tarkkaan, kannattaako omaa vastaehdokasta ylipäänsä asettaa.

”On syytä miettiä, kannattaako lähteä vaalehin, joissa voi vain hävitä.”


http://www.hs.fi/politiikka/art-2000005026269.html
 
Back
Top