Kiina

Mitä enemmän asiaa pohdin, sitä häiritsevämmäksi Kiinan aktiivisuus Ukrainan rauhanneuvottelujen suhteen käy. Olisi mukava ajatella, että kyseessä on selänkääntö Venäjälle ja halu parantaa suhteita USA:n ja EU:n kanssa, mutta paria juttua en saa tähän sovitettua oikein mitenkään: Kiina hamuaa vaikutusvaltaa ja liittolaisten kannalta sekä Venäjän Krimin menetys että USAn tahdon mukaiset rauhanehdot olisivat heikkoutta osoittava ratkaisu. Ja samalla myös osoitus, että Kiinan liittolaisena kaverien tuki ei ole samalla tasolla kuin USAn kanssa on ollut. Ja tässä tilanteessa, kun usko USAn tukeen on horjunut ja se on vetänyt maton alta parilta liittolaiseltaan, Kiinalle kannattavinta olisi lojaalin tukijan rooli. Olisiko muilla näkemyksiä asiaan?
 
Viimeksi muokattu:
https://twitter.com/x/status/1659685370013818880

Tämä on tuolta toisesta ketjusta, mutta kommentoin tänne. Kiina näkee Venäjän heikkona, odottaisin heidän avaavan useampia tukikohtia Keski-Aasiaan jatkossa. Yksihän niillä on Tajikistanissa.

USA ei varmaan uskalla sinne pyrkiä, mutta Turkki saattaisi pystyä myös.

Ehkä Keski-Aasian tulevasta geopoliittisesta taistelusta pitäisi olla oma ketju. Valtiot ei siellä ole kovin isoja väkiluvulta, mutta paljon on pelissä, Venäjä pystyisi edelleen kaappaamaan ison siivun Kazhkstania jos onnistuisi vetäytymään Ukrainasta ajoissa.
 
thediplomat.com

How China Integrates Drones Into PLA Operations Surrounding Taiwan

Operating alongside seemingly complementary crewed counterparts, Chinese drones offer significant advantages in terms of range and loiter time.
thediplomat.com

How China Integrates Drones Into PLA Operations Surrounding Taiwan

Operating alongside seemingly complementary crewed counterparts, Chinese drones offer significant advantages in terms of range and loiter time.

By Olli Pekka Suorsa and Adrian Ang U-Jin
 
Heinrich kirjoitti:
Tähän liittyen erinomainen kolumni:

yle.fi

Johannes Roviomaan kolumni: Mitäs se Kiina oikein arktisella alueella puuhailee?

Ukrainan sota vaikuttaa myös arktisen alueen tulevaisuuteen. Jos Venäjä heikkenee sodan seurauksena, lisääkö se Kiinan roolia arktisella alueella, pohtii Roviomaa.
yle.fi yle.fi
Klikkaa laajentaaksesi...

Njaa, sinällään sujuvasti kirjoitettu artikkeli, YLE (linkki1), mutta erinomaisuudesta niin tiedä. Tai missä suhteessa se on erinomainen? Tosiaan, artikkeli sisältää varsin paljon hyvää informaatiota Kiinan toimista ja aikeista arktisella alueella. On hyvä, että aiheeseen ja asiaan kiinnitetään huomiota. Mutta pisti mietityttämään miten ja missä valossa Roviomaa asiaa ja etenkin Kiinaa käsittelee. Heti alusta hän lähtee tuttavalliselle linjalle ja tämä linja pysyy. Kiina 'puuhailee' arktisella alueella.

Toisekseen hän esittelee Kiinan itseoikeutettuna suurvaltana, joka 'on levittäytynyt', 'kääntää katsettaan', 'näkee itsensä', 'havittelee', 'julkilausuu', 'ei halua haastaa', 'on kiinnostunut', 'kehittää', 'pitää huolta', 'allekirjoittaa yhteistyösopimuksen', 'paiskaa kättä', 'tarvitsee', 'haluaa','kasvattaa', 'tutkii', 'yrittää ostaa'. Taitaa olla kaikki sanat, jos ei nyt positiivisia, niin neutraaleja vähintään. Mielenkiintoista.

Mielestäni artikkelista saa myös sen käsityksen, että kaikki Kiinan tekemiset tai siihen liittyvät seikat ovat kuin luonnonvoima; Kiina nyt vain on sellainen ja näin tämä nyt vain etenee. Suurvallat ovat suurvaltoja ja ne toimivat kuin toimivat eikä sille voi mitään eikä ole syytä yrittääkään tehdä mitään. ”Arktinen alue on olennainen geopolitiikan näyttämö, jolla suurvallat kamppailevat keskenään, välillä kyseenalaisin pelisäännöin.” Näin nyt vain on ja tämä on lähtökohta ja syytä sellaiseksi hyväksyä.

Tämä mielestäni kummallinen asenne korostuu, kun lukee hyvin toisenlaisen kirjoituksen samasta aiheesta: ”Asiantuntija: Venäjä menettänyt arktisen alueen lopullisesti Natolle” IL(linkki 2). Siinä missä Roviomaa asiantuntijana varoittelee Kiinan ydinsukellusveneistä Jäämerelle, ”jos tilanne Yhdysvaltojen ja Kiinan välillä kiristyisi entisestään.”, niin Sharpe maalailee tyystin toisenlaista lopputulemaa: ”Venäjä on menettänyt arktisen alueen lopullisesti puolustusliitto Natolle”!

Roviomaa näkee lopulta Suomen roolin ja aseman seuraavasti: ”Väistämättä tuntuu, että Suomi on suurvaltojen pelikentällä kuin jättiläisen hännässä roikkuva lilliputti”, vaikkakin sisällyttää juttuunsa myös päinvastaisia faktoja: ”Kiina on lähivuosina yrittänyt ostaa … lentokentän Suomen Lapista” ja ”Kaikesta huolimatta Kiina ei ole saanut arktiselle alueelle kunnolla jalansijaa kuin Venäjälle. Siitä ovat pitäneet huolta valveutuneet arktiset valtiot.”

Sharpe näkee tilanteen aivan toisin: ”Kun (Suomi ja Ruotsi) liittyvät, jokainen arktisen alueen maa Venäjää lukuun ottamatta on Naton jäsen,” ja siksi ”kun Putinilla on pahat mielessään arktisella alueella, hänen ei pidä jatkossa nujertaa katseellaan Natoa, vaan kaikki.” Hän nimenomaan painottaa, että ”Tällöin näitä reittejä reunustavien valtioiden luonteenlaadulla ja sillä, mihin sopimuksiin ne ovat sitoutuneet, on merkitystä.”

Mistä kumpuaa tämä Suomen aseman näkeminen suurvallan ajopuuna? Ihan kuin aikoinaan, niin Suomen nyt vain 'on pakko huomioida itänaapurin suurvalta'? Nyt vain Neuvostoliitto/Venäjä on vaihtunut Kiinaan? Mikä mahtaa olla motiivia toivomuksessa, että pysytään passiivisena suurvaltojen suhteen? Etenkin itäisten sellaisten.

On kyllä kummallinen kirjoitus Roviomaalta kaiken kaikkiaan. Hän jättää täysin huomioimatta sen tosiasian, että olemme nyt Naton jäsenenä. Hän haluaa nähdä valtiot yksittäisinä toimijoina, vaikka on selvää, että nyt toimimme entistä tiiviimmin yhteistyössä muiden EU- ja NATO-maiden kanssa. Nimenomaan yhteistyössä on voimaa meille pienille maille.

Toisekseen olemme nyt sotilas-poliittisessa liitossa Yhdysvaltojen kanssa. Miksi on niin vaikeaa hyväksyä tämä? Se vaikuttaa isosti myös meidän Kiina-suhteisiimme. Roviomaa puhuu suurvalloista, mutta suostuu ottamaan näkemykseensä mukaan Yhdysvallat-nimisen suurvallan vain väläyttäessään uhkakuvaa 'tilanteen kiristymisestä'! Sattumoisin Yhdysvallat on arktisena valtiona keskeinen koko aiheessa.

No, kenties tämä kummallisuus selittyy jollakin? Ahaa, Roviomaa kirjoitti näemmä varsin ärhäkästi F-35 kauppaa vastaan vielä aivan Venäjän suurhyökkäyksen alla (linkki 3, linkki 4). Lieneekö asiantuntijallamme jotakin hampaankolossa nykyistä tärkeintä liittolaistamme vastaan?

Ainakin Roviomaa viestinnän ammattilaisena (linkki 5) tietää miten viestiä, joten tuskin on sattumaa se, miten hän kirjoittaa. Hänelle Kiina on kuin tuttava. Ja ilmeisesti sellainen tuttava, josta ei kovin negatiivisesti ole syytä kirjoittaa. Turha mainita edes Kiinan Kommunistista puoluetta saati sen asemaa maassa. Tai vaikkapa sitä yksityiskohtaa, että eräs syy Kiinan Kommunistisen puolueen pyrkimyksiin saada demokraattinen Taiwan haltuunsa, on juuri se, että silloin Kiina saisi avoimen pääsyn syviin meriin sukellusveneineen. Ja pääsisi näin helpommin sinne Jäämerellekin ydinohjuksineen. Olisiko mahdollisesti meidänkin etumme tämä jotenkin ennaltaehkäistä?

linkki 1 https://yle.fi/a/74-20033522
linkki 2https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/34aa6e3d-aec2-4737-b616-1a53f37cd690
linkki 3 https://ylioppilaslehti.fi/2022/02/kovat-piipussa/
linkki 4https://ylioppilaslehti.fi/2022/02/kolmenkymmenen-miljardin-kauppa-josta-ei-puhuta/
linkki 5 https://www.johannesroviomaa.com/etusivu/mina
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top