Kirjat

Panssari Salama kirjoitti:
Atkinsonin Liberty trilogian toinen osa The Day of Battle, kattaen taistelun Italiasta, luettu. Oli kyllä tiukkaa tavaraa, vähemmän tunnetusta ja vähemmän kirjoitetusta rintamasta.

Eikä ihme, sota Italiassa oli suurimman osan ajasta "ensimmäistä maailmansotaa toisen maailmansodan keinoilla". Ei ole suuria sankaritarinoita, vain katkeria taisteluja vuorenhuipulta ja solalta seuraavaan. Monte Cassinon teurastuskentät ja tarpeeton luostarin tuhoaminen siviiliuhreineen mainittu. Muutenkaan ei karua puolta peitellä. Vankeja ei välillä oteta, tankkimiehistö ajelee kuolleiden saksalaisten yli "jotta kuulevat luiden murskautuvan". Eikä siinä mitään, eivät saksalaiset toiseksi jää. Toisaalta, muutamaan otteeseen jopa Cassinon sektrorilla sovittiin tulitauko kaatuneiden ja haavottuneiden evakuoimiseksi.

Atkinson pääsee tässä kirjassa hyvään vauhtiin. Alussa katetaan strategista osaa, Churchillin ja Rooseveltin kiistaa siitä, minne seuraava rintama avataan. Ja avata se täytyy, koska Stalin tarvitsee apua ja saksalaisia pois itärintamalta. Jenkit eivät suurin surminkaan halua edelleenkään jämähtää Välimerelle, "valtaamaan Brittien siirtomaita takaisin". Britit taas kiistävät maihinnousun Euroopassa vuonna 1943 täydeksi mahdottomuudeksi. Oikeassa molemmat, mutta kompromissinä syntyy suunnitelma maihinnoususta ensin Sisiliaan, sitten Italian mannermaalle.

Operatiivisella tasolla Atkinson loistaa niin ikään. Ehkäpä perinteinen operatiivisen tason kuvaus jää vähemmälle - ja karttoja on todella huonosti - mutta tätä korvataan runsaalla päiväkirjojen ja muiden lähteiden käytöllä. Toisaalta kerrotaan miten kukin johtava upseeri komensi, toisaalta avataan mitä sekä he että heidän alaisensa kirjoittivat päiväkirjoihinsa tai kirjeissä kotiin. Todella mielenkiintoisia taustoja.

Patton saa kyytiä kuten ansaitsee, jos "kenraalit miettivät logistiikkaa" niin Patton ei, ei pätkän vertaa. Armeijakunta- saati armeijatasolla täysin yli kykyjensä, mutta divisioonankomentajana voi tehdä huonomminkin kuin päästää Patton irti. Montgomeryn suunnaton ego pääsee hyvin esille sekin. Mielenkiintoista antia jo 1943 se todella suuri antipatia monen keskeisen jenkin ja britin välillä toisiaan kohtaan ja mitä maata edustavat. Jenkit "eivät osaa sotia", Britit "eivät saa taaskaan mitään aikaan", huh huh. Eisenhower oli kyllä paikkansa tulevana Euroopan rintaman ylipäällikkönä ansainnut.

Taktinen taso on runsaasti ja usein todella elävänä läsnä. Yksittäisten sotilaiden kohtaloita, kirjeitä kotiin, tarinoita. Yksi Atkinsonin kantava teema An Army at Dawn oli se, miten "nuori armeija ei vielä ollut oppinut vihaamaan". Tätä hieman välillä kummasteli ekan kirjan aikana, mutta hän tietoisesti pitää tätäkin esillä. Ja vihaamaan he oppivat. Jos kaikki Normandiasta Saksaan kirjat joita olen lukenut ovat "Taistelutoverit / Band of Brother fiilistä, niin tämä on täyttä Pacificia. Ei armoa. Jenkit ottivat 40% Euroopan tappiostaan Italiassa, ja usein hyvin paikallisten tavoitteiden takia.

Lukusuositus.

Seuraavaksi Eurooppaan. Olin etukäteen ajatellut että odottelen että kolmas osa tulee Kindle-kirjana sille femman tasolle, mutta kyllä se on täyden hintansa arvoinen. Todella mielenkiintoista, mitä uutta näkökulmaa Atkinson saa irti Normandiasta, Bulgesta, ...
Klikkaa laajentaaksesi...
5000. postaus tänne ketjuista parhaaseen! Trilogian kolmas osa, The Guns at Last Light, tilattu! Vaikuttaa taas todella lupaavalta. Overlordia lähdettiin avaamaan ensimmäisenä logistiikan ja logistiikkasuunnitelmien kautta :love:

B1V1WuCqZfS._SY300_.png
 
Panssari Salama kirjoitti:
5000. postaus tänne ketjuista parhaaseen! Trilogian kolmas osa, The Guns at Last Light, tilattu! Vaikuttaa taas todella lupaavalta. Overlordia lähdettiin avaamaan ensimmäisenä logistiikan ja logistiikkasuunnitelmien kautta :love:

B1V1WuCqZfS._SY300_.png
Klikkaa laajentaaksesi...

Normandian jälkeisestä ajasta on jäänyt se mieleen logistiikan ja huollon kannalta että joukot etenivät läpimurron jälkeen laajalla rintamalla niin nopeasti ettei huolto enää pysynyt perässä. Patton alkoi olla Ranskan itärajalla Metzissä ja logistiikkaketju ulottui Normandian rannoille. Ns. Red Ball Expressin rekkakuskit tekivät varmasti parhaansa, mutta se ei riittänyt. Ja Montgomery ei onnistunut avaamaan Antverpenin satamaa mikä olisi helpottanut huoltotilannetta. Tämä johti Market Gardenin epäonnistumiseen.
 
Hosia, Eino: Tuliholvin alla 1940. Projekti Lönnrotissa ladattavana.

Wikipedia kertoo, että Eino Hosian teos tuli toiseksi Otavan järjestämässä kirjoituskilpailussa talvisodan jälkeen. Kolmas oli Pentti Haanpään Korpisotaa.

Hosia vetää puhtaasti rivimiehen näkökulmasta, kuvaten toisaalta realistisesti, toisaalta hieman romantiikan tyyliin paisutellen helvetillisiä taisteluita Taipaleessa ja Vuosalmella/Äyräpäässä. Hosian reserviläisporukka astuu remmiin Taipaleella, kokee Taipaleen taistelut kaikessa kovuudessaan ja kun lopulta pääsee lepoon, siirretäänkin sitten Vuosalmelle vielä pahempaan lihamyllyyn. Kun Wikipediaa lainaten puhun romantiikasta, en suinkaan tarkoita mitään löperöä rakkausromaania, vaan nimenomaan alkuperäisen romantiikan tunnekuohua ja paisuttelua. Vaikka ote on ehdottoman maanläheinen ja jopa inhorealistinen (mikä ei välttämättä ollut ajan teoksille tyypillistä), on siinä muutamia hahmoja ja kohtauksia, joissa Hosia sallii itsensä paisutella ja muokata näitä realistisuudesta irroten.

Hosian romaani vertautuukin mielestäni tietyiltä osin Yrjö Jylhän Kiirastuleen, jossa lähtökohta on ehdottoman realistinen, mutta välillä käväistään myös korkeammissa ja henkisemmissä sfääreissä, kuitenkin arkitodellisuuteen palaten. Tosin minä en lyriikasta kyllä ymmärrä enempää kuin sika satelliitista.

Luin tämän e-kirjana ja lukulaitteella meni nopeasti. Alussa tyyli vaati vähän totuttelua, mutta viimeistään rintamalle päästyä teksti oli silkkaa rautaa. Pidin kovasti ja suosittelen lämpimästi muillekin.
 
EK kirjoitti:
Hosia, Eino: Tuliholvin alla 1940. Projekti Lönnrotissa ladattavana.

Wikipedia kertoo, että Eino Hosian teos tuli toiseksi Otavan järjestämässä kirjoituskilpailussa talvisodan jälkeen. Kolmas oli Pentti Haanpään Korpisotaa.

Hosia vetää puhtaasti rivimiehen näkökulmasta, kuvaten toisaalta realistisesti, toisaalta hieman romantiikan tyyliin paisutellen helvetillisiä taisteluita Taipaleessa ja Vuosalmella/Äyräpäässä. Hosian reserviläisporukka astuu remmiin Taipaleella, kokee Taipaleen taistelut kaikessa kovuudessaan ja kun lopulta pääsee lepoon, siirretäänkin sitten Vuosalmelle vielä pahempaan lihamyllyyn. Kun Wikipediaa lainaten puhun romantiikasta, en suinkaan tarkoita mitään löperöä rakkausromaania, vaan nimenomaan alkuperäisen romantiikan tunnekuohua ja paisuttelua. Vaikka ote on ehdottoman maanläheinen ja jopa inhorealistinen (mikä ei välttämättä ollut ajan teoksille tyypillistä), on siinä muutamia hahmoja ja kohtauksia, joissa Hosia sallii itsensä paisutella ja muokata näitä realistisuudesta irroten.

Hosian romaani vertautuukin mielestäni tietyiltä osin Yrjö Jylhän Kiirastuleen, jossa lähtökohta on ehdottoman realistinen, mutta välillä käväistään myös korkeammissa ja henkisemmissä sfääreissä, kuitenkin arkitodellisuuteen palaten. Tosin minä en lyriikasta kyllä ymmärrä enempää kuin sika satelliitista.

Luin tämän e-kirjana ja lukulaitteella meni nopeasti. Alussa tyyli vaati vähän totuttelua, mutta viimeistään rintamalle päästyä teksti oli silkkaa rautaa. Pidin kovasti ja suosittelen lämpimästi muillekin.
Klikkaa laajentaaksesi...

(y)
 
Nyt kun on tullut lueskeltua Vietnamin sotaan liittyvää sissi- ja vastasissitoiminnan historiaa.

144353404_10159284982519206_6913609378741821897_o.jpg

Niin päätin täydentää sarjaa vielä tällä opuksella, joka käsittelee miinoituksia ja ansoituksia.

9781472842435_5.jpg
 
Tulevia uusia kirjoja:


Tulossa myyntiin!

Viisiosainen suurteos TALVISOTA SUOMUSSALMELLA

Teosten ilmestymisaikataulut ja sisältökokonaisuudet

Suomussalmen talvisodan päättymisestä on kulunut kahdeksan täyttä vuosikymmentä, joten päätin koota vuosien aikana kertyneitä kirjoituksia ja muistiinpanojani yhteen, joista koostui julkaistavaksi tämä 1.720 sivuinen ”veteraanien perintö”.
Talvisodan taistelujen ja aineiston laajuuden vuoksi olen jakanut Suomussalmen tapahtumat luettavuuden helpottamiseksi viiteen eri teokseen otsikolla Talvisota Suomussalmella.
Teokset sisältävät yksityiskohtaista kuvausta eversti Hjalmar Siilasvuon komentaman jalkaväkidivisioonan ankarista taisteluista Kainuun korvessa - Suomussalmella.

Kirjat ovat erillisiä teoksia, jotka ovat saatavissa perinteisesti kovakantisina tai sähköisinä E-kirjoina.
Kirjat ilmestyvät yksitellen myyntiin helmikuusta 2021 lähtien kuukauden välein. Kirjasarjan kustantajana ja myyjänä toimii helsinkiläinen Books on Demand - www.bod.fi
Teokset ovat myynnissä myös kirjakaupoissa kautta maan sekä kaikissa suosituimmissa verkkokirjakaupoissa.


TALVISOTA SUOMUSSALMELLA I
Kirja 360 sivua - 38,00 euroa - ilmestyy helmikuussa 2021

Kirjan sisältö noudattelee niin suomalaisdivisioonan kuin neuvostojoukkojen ja erillisten taisteluosastojen sekä yksittäisten miesten näkökulmasta sotarintaman tärkeimpiä tapahtumia.
Mukana on myös talvisodassa olleiden miesten omakohtaisia kommentteja ja kertomuksia sekä värillisiä piirroskarttoja ja valokuvia itse tapahtumapaikoilta.

Puna-armeija teki yllättäen massiivisen yleishyökkäyksen Suomen valloittamiseksi. Yllätys oli täydellinen ja omat joukot jouduttiin pahimman hädän hetkellä kokoamaan nopeasti eri puolilta Suomea torjumaan hyökkäävää vihollista.
Suomalaiset sotivat kuitenkin kotipaikkakunnastaan riippumatta ankarissa ääriolosuhteissa menestyksellisesti ja näyttivät puutteellisista varusteistaan huolimatta osaamisensa osoittaen niin miesten kuin naistenkin keskuudessa ainutlaatuista uhrimieltä.
Koti, uskonto ja isänmaa yhdistivät pakon edessä niin miehet kuin naisetkin yhteiselle asialle taisteluun itsenäisyyden ja vapauden puolesta. Tästä sisäisestä tunnosta rakentui kaikkia suomalaisia yhdistävä ainutlaatuinen talvisodan henki.


TALVISOTA SUOMUSSALMELLA II
Kirja 340 sivua - 37,00 euroa - ilmestyy maaliskuussa 2021

Taisteluja käydään samanaikaisesti kahdella eri rintamalla. Siilasvuon komentamien suomalaisjoukkojen torjuntataistelut keskittyvät vihollisen väkivahvan 163. Divisioonan tuhoamiseen Hulkonniemessä ja Kylänmäessä sekä Juntusrannassa.
Osa suomalaisjoukoista keskittyy 44. Divisioonan tuhoamiseen Raatteen taisteluissa.
Kamppailun aikana käydään myös useita kiivaita lähitaistelukahakoita eri puolilla rintamaa.
Suomalaisten saadessa lopulta rintamahallinnan aikaiseksi iso osa joukoista siirretään yllättäen Kuhmoon Osasto Karin jäädessä yksin Suomussalmen rintamavastuuseen.
Sisältöön on liitetty useita värillisiä piirroskarttoja ja valokuvia sekä suomalaisveteraanien erillisiä kertomuksia taistelujen keskellä.

Sodan päätyttyä sotasaaliista on muodostunut työläs raivausurakka, joka sitoo paljon työmiehiä rintaman siivous- ja järjestelytehtäviin.
Tekstissä sivutaan myös talvisodan jälkeistä välirauhan aikaa ja joukkojen uudelleensijoittelua sekä silloisia puolustusjärjestelyjä.
Lisäksi teoksen loppuosassa on esitelty talvisodan muistomerkkejä ja käymisenarvoisia tutustumiskohteita Suomussalmella.


TALVISOTA SUOMUSSALMELLA III
Kirja 320 sivua - 33,00 euroa - ilmestyy huhtikuussa 2021

Kirjan sisältö esittelee neuvostojoukkoja ja heidän taustojaan sekä sivuaa Puna-armeijan käymää ankaraa kamppailua Suomussalmen taisteluissa ja heidän sietämättömiä olojaan rintamalla.
Kansien välistä löytyy lisäksi runsaasti erilaisia tilastoja neuvostoliittolaisten osalta, kuten suurarmeijan sotilaiden valtavaa kalustoa sekä heidän erilaisia aseitaan ja varusteitaan.
Mukana on myös yksittäisten venäläissotilaiden paljon puhuvia kommentteja sekä Puna-armeijan johdon viestejä itärajan takaa.

Sisällössä käsitellään myös Suomen armeijan omaa osuutta, jossa käydään läpi suomalaisen sotilaskoulutuksen alkuvaihetta ja sen kehityskaarta ennen talvisotaa sekä sodan jälkeisiä mietteitä itse talvisodan tapahtumista.
Mukana on niin ilmatorjuntaa kuin ilmapuolustusta sekä armeijan lääkintähuoltoa ja väestönsuojelua.
Lisäksi on sivuttu Suomen armeijan omia taisteluyksiköitä ja niiden kalustoa, aseita, ammuksia ja tarvikkeita sekä niiden käyttötapoja.
Puhutaan myös kansalaisten vapaaehtoistoiminnasta, suojeluskuntien ja lottien sekä ulkomaalaisten osuudesta talvisodassa.
Lopuksi on koottu JR 65:n taisteluissa vaikuttaneen luutnantti Olli Kurosen syvällisiä luotauksia talvisodasta.


TALVISOTA SUOMUSSALMELLA IV
Kirja 320 sivua - 33,00 euroa - ilmestyy toukokuussa 2021

Kirjan sisältö koostuu pääosin sodassa olleiden suomalaissotilaiden alun perin ennen julkaisemattomista kertomuksista Suomussalmelta.
Lisäksi mukana on muutamia siviilikansalaisten omakohtaisia kokemuksia noilta ankeilta ajoilta.
Nämä miehet ja naiset, jotka itse olivat tuolloin sota-alueella taistelujen polttopisteessä, saavat viimeistään nyt kertomuksensa kuuluviin.

Suuri osa heidän omakohtaisista kertomuksistaan jätettiin vuosien varrella julkaisematta Kansa taisteli -lehdissä ja nuo toimitukseen lähetetyt käsikirjoitukset leimattiin hiljaisuudessa unohtumaan Sota-arkistoon.
Kyseiset kansalaisten kertomukset toimittajaraadin mielestä saattoivat olla joko julkaisukelvottomia tai sitten julkaistavan lehden palstatila ei vain yksinkertaisesti riittänyt niiden esittämiseen.
Olen tarkistanut ja muokannut hieman kertomusten alkuperäistä tekstimuotoa luettavampaan muotoon. Loppuosassa on esitelty sota-ajan tapahtumia SA-valokuvin Suomussalmelta.


TALVISOTA SUOMUSSALMELLA V
Kirja 380 sivua - 39,00 euroa - ilmestyy kesäkuussa 2021

Kirjan erillisissä koosteissa käsitellään sodan jalkoihin jääneiden siviilien kohtaloita ja paikallisten asukkaiden evakuointia sekä siviilisotavankien kokemia kärsimyksiä.
Lisäksi sivutaan Valtiollisen poliisin tekemiä tutkimuksia vakoiluepäillyistä henkilöistä sekä heidän oikeuskäsittelyistään ja tuomioistaan.
Mukana on myös taustamietteitä kirkollisesta, henkisestä ja hengellisestä vaikuttamisesta ennen sotaa ja sen aikana.

Taistelujen aikana ja sodan edetessä maahan tunkeutunut vihollinen kärsi poikkeuksellisen valtavat miehistö- ja kalustotappiot, mutta niin kasvoivat suomalaisten omatkin tappiot.
Taistelukertomuksista ja arkistojen kätköistä löysin Suomussalmen taisteluiden yhteyteen kuuluvina noin 900 kaatuneen miehen henkilökohtaiset tiedot, jotka kuvaavat melkoisen tarkkaan suomalaisten sotilaiden maksamaa Suomussalmen sodan hintaa.
Suomussalmen taistelujen suomalaiset sankarivainajat ovat esillä teoksen loppuosassa taisteluyksiköittäin aakkosjärjestyksessä.
Kaatuneiden listan lopusta löytyvät myös kadonneiksi tai tuhoutuneiksi kirjatut sankarivainajat sekä Neuvostoliitossa teloitetut suomussalmelaiset sotavangit.
Talvisodan lyhyen yhteenvedon jälkeen muistellaan vielä menneitä aikoja muutamilla kirjoituksilla.

MKT, tietokirjailija Väinö Mononen
[email protected]
www.sotatutkija.jimdo.com
 
Luen kevennyksenä sukupolviromaania

Enni Mustonen: Ruokarouvan tytär (2017), 496 sivua

Se on oikein hyvä. Se on romaanisarjan ”syrjästäkatsojan tarinoita” järjestyksessä nro 5. Aion lukea myös seuraavat nro 6 ja nro 7, sillä ne ovat odotamassa kotona lukemista. Sarjassa ihmiset kasvavat ja vanhenevat. Isät ja äidit jäävät vähitellen syrjään ja seuraava sukupolvi astuu esille. Mielestäni nämä kirjat sopivat sekä miehille että naisille luettavaksi. Romantiikkaa on mukana, mutta myös surua ja ikävää.

Sarja alkaa romaaneilla Paimentyttö, Lapsenpiika, Emännöitsijä ja Ruokarouva.
 
Viimeksi muokattu:
EI uusinta uutta, mutta kirjaston pitkä varausjono eteni vihdoin omalle kohdalle:

patriarkkoja-ja-oligarkkeja.jpg


Mainio lukukokemus, joka ehkä olisi toiminut jopa paremmin, jos olisi jakautunut vaikka kahdeksi eri kirjaksi. Entisellä Moskovan ja Berliinin suurlähettiläs Nybergillä on paljon kerrottavaa, ja osa on itselleni kokonaan uutta, mm. historia siitä miten kirkkokunnat osallistuivat kylmään sotaan (Patriarkka-viittaus otsikossa). Mielenkiintoinen sisäpiirin näkemys myös oligarkkien syntyyn ja tarinoita useista heistä. Lisäksi käy läpi paljon muitakin aiheita.

Mielenkiintoisia anekdootteja, mm. metsäteollisuuden osalta miten 1911 Venäjällä oli vahva kiinnostus siirtää silloinen Viipurin lääni osaksi äiti-Venäjää, tehtaiden takia. Yritys epäonnistui, koska äiti-Venäjällä ollut teollisuus halusi pitää Suomen suurruhtinaskunnan tullirajan ennallaan. Protektinismi pelasti siis, että itsenäisen Suomen itäraja ei 1917 kulkenut Kymijoella...

Toinen mielenkiintoinen anekdootti on se, miten Venäjällä ei edelleenkään laajalti ole roomalaisen lain ydintä eli yksityistä omistusta, esimerkiksi metsäomaisuus vuokrataan esim 49 vuodeksi kerrallaan. Kehitä siinä metsätaloutta ja puun saantoa. Moni Venäjän ikimetsä onkin nykyään lehtipuuvoittoinen, mitä sitä metsää uudistamaan hakkuiden jälkeen, kyllähän äiti-Venäjällä metsää riittää.
 
Viimeksi muokattu:
Tuunainen, Pasi - Talven soturit. Talvisotataito Suomessa 1918-1940. Gaudeamus 2019.
Itä-Suomen yliopiston lehtori Pasi Tuunainen on näköjään pyöräyttänyt teoksen lempiaiheestaan, eli talvisodasta. Tuunaisen talvisotaa käsittelevien kirjojen kokoelma on uskoakseni Suomen laajin, sekä yksityiset että julkiset kokoelmat mukaan luettuna (niin tosin Tuunainen itsekin uskoo). Tutustuin henkilökohtaisesti Tuunaiseen Joensuussa opiskellessani ja uskallan jopa käyttää hänestä nimitystä "kaveri", joten arvioni kirjasta on osittain jäävi.

Teoksessaan Tuunainen tutkii sitä, kuinka Suomen puolustusvoimat pyrki ottamaan talven vaikutukset huomioon esim. sotataidon kehittämisessä ja opettamisessa tai varusteiden kehittämisessä. Teoksessa on 290 väljästi painettua sivua sujuvasti kirjoitettua tekstiä, joten tämä on helpohko lähestymistapa aiheeseen. Tuunainen esittelee aluksi hieman vanhempia kokemuksia sodankäynnistä talviaikaan sekä sitten vuoden 1918 sotaa ja siitä saatuja kokemuksia. Mielenkiintoinen on Tuunaisen tapa suhtautua vuonna 1555 käytyyn Joutselän taisteluun, osa tuoreemmista historiantutkimuksista kun kyseenalaistaa koko taistelun todenperäisyyden. Tosin Tuunaisen lähestymistapaa selittää se, että ennen talvisotaa armeijan piirissä Joutselän taistelua pidettiin hyvin todellisena ja sen kuvauksista (uskoakseni myös kuvitteellisista) ammennettiin oppia ja uskoa kehitettyyn talvisodankäyntiin. Niinpä tässä yhteydessä ei ole olennaista taistelunkyseenalaistaminen, koska 1920- ja 1930-lukujen suomalaisille upseereille taistelu on ollut peruskivi, jolle oppeja rakennettiin.

Vertailua muiden maiden tilanteeseen tehdään ihan nokko ja todetaan, että yleensä eurooppalaiset valtiot rinnastivat vuoristosodankäynnin talvisodankäyntiin, mutta Suomessa näitä ei pidetty suoraan vertailukelpoisina. Meille sopivaa vertailupohjaa saatiin Norjasta (jota pidettiin talvisodankäynnin huippumaana 1920-luvun alussa) ja Ruotsista (jolla oli pidemmät perinteet ja joka ajoi pian Norjan ohi) sekä vähemmässä määrin Saksasta ja Neuvostoliitosta (jonka aineistoa ei kuitenkaan aina pidetty ihan sopivana käyttää). Paljon ihan mielenkiintoista juttua yleistajuisella tekstillä esitettynä, ilman kovinkaan monimutkaisia kysymyksenasetteluja tai termeillä kikkailua.

Talvisotakin käydään tietysti läpi, mutta hyvin pintapuolisesti. Sotatapahtumiin ei keskitytä, vaan kirjan aiheen mukaisesti tutkiskellaan nimenomaan talven vaikutusta sekä suomalaisten että puna-armeijan toimintaan ja tapahtumien lopputulokseen.

Teos ei räjäyttänyt tajuntaani, mutta oli mielestäni hyvä. Mitään isoja paljastuksia on turha odottaa, mutta aihe on nyt kerätty yksiin kansiin. Jos vanhaa radiojingleä siteeraten "Koe-eläinpuisto -ohjelmaa kuunnellessa vähän kokeneempikin majavanpamputtaja saa uusia ideoita", niin vähän samaa voi sanoa tästäkin teoksesta. Sotahistoriasta kiinnostunut sai uusia ideoita ja vähän myös vahvistusta aiemmille ajatuksilleen.
 
EK kirjoitti:
Meille sopivaa vertailupohjaa saatiin Norjasta (jota pidettiin talvisodankäynnin huippumaana 1920-luvun alussa) ja Ruotsista (jolla oli pidemmät perinteet ja joka ajoi pian Norjan ohi) sekä vähemmässä määrin Saksasta ja Neuvostoliitosta
Klikkaa laajentaaksesi...

Kävikö Tuunainen tässä kirjassa läpi sitä miten NLn toppapuku katsottiin kyllä oivalliseksi talvikamppeeksi, huopasaapas omaamme paremmaksi, mutta ei voitu peesata, koska, tiedättehän? :cool:
 
baikal kirjoitti:
Kävikö Tuunainen tässä kirjassa läpi sitä miten NLn toppapuku katsottiin kyllä oivalliseksi talvikamppeeksi, huopasaapas omaamme paremmaksi, mutta ei voitu peesata, koska, tiedättehän? :cool:
Klikkaa laajentaaksesi...
Joku venäläisveteraani puolestaan kirosi huopikkaita, jotka suojasäällä kastuivat ja jäätyivät sitten pakkasella, kun taas valkosuomalainen helli jalkaansa vedenpitävässä rasvanahkasaappaassa. Ja se kostealla kelillä viheliäinen puuvillainen toppapuku.. toista oli vihollispuvun lämpöinen sarka. Mitä se olikaan se aidantakainen ruoho..
 
Muistanko sitten väärin, mutta jossain yhteydessä Tuunainen on tästä vaate-saapas-asiasta kertonut?
 
baikal kirjoitti:
Muistanko sitten väärin, mutta jossain yhteydessä Tuunainen on tästä vaate-saapas-asiasta kertonut?
Klikkaa laajentaaksesi...
En tiedä tarkemmin näiden varusteiden paremmuuksista. Oli vain huvittavaa, kuinka venäläinen manasi omiensa huonoutta, ja kadehti vihollista, kun olin kuullut vastaavaa puolestaan suomalaiselta. Joskus tuli käytettyä huopikkaita ja muistan, että pakkasella olivat mainiot, mutta kastuivat helposti esim jäällä liikkuessa, jos lumen alla oli vettä. Toppapuvusta ei ole kokemusta, mutta sen pumpulitäyte oli kuulemma erinomainen sytyke, jota venäläiset käyttivät tuluksissaan, tulitikuista kun oli naapurissa puutetta.
 
baikal kirjoitti:
Kävikö Tuunainen tässä kirjassa läpi sitä miten NLn toppapuku katsottiin kyllä oivalliseksi talvikamppeeksi, huopasaapas omaamme paremmaksi, mutta ei voitu peesata, koska, tiedättehän? :cool:
Klikkaa laajentaaksesi...
Ei. Huopikkaista kertoi sekä positiivisia että negatiivisia kokemuksia. Nahkasaappaista välittyi yleisesti ottaen parempi kuva.

Yleensäkin kirjasta jäi mielestäni puuttumaan luku, jossa olisi käsitelty PV:n analyysiä talvisodan jälkeen. Ehkä sitten seuraavassa kirjassa.
 
Olen lukenut nyt noin puoliväliin kirjaa

Jussi Pajunen: Tulisuluista tappioiden tuottamiseen. Vuosisata suomalaista ilmatorjuntataktiikkaa 1919 - 2019
(2019), 603 sivua

Se on ollut mahtava lukukokemus. Raskautta lukemiseen on tuonut kirjoittajan paneutuminen erilaisiin organisaatioiden uudistuksiin ja joukkojen siirtoihin paikasta toiseen. Toisaalta siten tulee dokumentoitua aselajin historia Suomessa. Sain jotain uutta tietoa erityisesti asioista, joita suunniteltiin, mutta eivät sitten toteutuneetkaan syystä tai toisesta. Kirja alkaa Suomen itsenäisyyden alkuvuosista.

Lentokoneet ilmestyivät sotatantereille I maailmansodassa ja sieltä ottivat monet valtiot, myös Suomi, oppia ilmatorjunnasta. Sehän tehdään yhteistyössä ilmavoimien kanssa jopa niin, että sovitaan aselajien kesken työnjako - jotta omia ei ammuttaisi vahingossa. Oli noudatettava sovittuja sääntöjä taistelun aikana.

Lapin sota loppuu, mutta ei tämä kirja. Aion lukea myös rauhanaikaisen kehityksen Suomessa ilmatorjunnan suhteen aina nykypäiviin saakka.
 
Viimeksi muokattu:
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top