Laitetaanpa sitten kokemuksia.
Turtola, Martti & Ahokas, Mari: Talvisodan tuntematon sankari - Kenraali W.E. Tuompon tie jääkäristä maanpakolaiseksi 1893-1957. Otava 2021.
Wiljo Tuompo lähti jääkäriksi jo pfadfinder-kurssille. Kävi välillä hoitamassa Tornion etappia Ruotsin puolelta ja palasi sitten muun jääkärijoukon mukaan. Osallistui taisteluihin Misse-joella. Palasi jääkärien pääjoukon mukana Suomeen osallistui komppanianpäällikkönä Viipurin valtaukseen. 1920- ja 1930-luvuilla Tuompo toimi useissa eri tehtävissä puolustusvoimissa. Kävi Ruotsissa Tukholman kuninkaallisen sotakorkeakoulun kaksivuotisen kurssin. Samalla kurssilla oli myös Harald Öhquist ja Erik Jernström. Alkujaan Tuompon piti lähteä Ranskaan, jota varten hän aloitti ranskan opinnot, mutta sinne menikin Martola. Maaliskuussa 1935 Tuompo nimitettiin rajavartiostojen päälliköksi. Tästä tehtävästä hän sitten YH:n alkaessa siirtyi johtamaan Pohjois-Suomen Ryhmää, joka periaatteessa vastasi armeijakuntaa ja jonka upseeristosta melkoinen osa tuli rajavartioston puolelta. Talvisodan jälkeen Tuompo siirrettiin Mikkeliin, jossa hänelle räätälöitiin Yleisesikuntaan komentoesikunnan päällikön toimi, eli hänestä tuli "komentopäällikkö". Tehtävä oli perustettu YE:n päällikkö Heinrichsin pyynnöstä, joka halusi alaisen, jolle delegoida osa tehtävistä. Tässä tehtävässä, etenkin henkilöasioiden osalta Tuompo oli paljon yhteydessä suoraan Mannerheimiin. Jatkosodan päätyttyä Tuompo joutui pakenemaan Ruotsiin, koska hän oli ns. Lista 1:llä, eli Valvontakomission julkaisemalla vangittavien listalla. Tuompo pääsi palaamaan Suomeen 1948. Paluunsa jälkeen hän toimi KOP:n Tilkan konttorin johtajan kuolemaansa saakka vuoteen 1957.
Melko kaksijakoiset tunnelmat jäi kyllä tästä kirjasta. Elämäkertojen joukossa semmoinen kohtuu perussuoritus, etenkin koska ihan hirveästi Tuompon yksityisaineistoa ei ole jäänyt käytettäväksi, vaikka omaiset ovat sellaistakin kirjoittajille toimittaneet. Lisäksi Tuompo ei persoonana ole ollut mikään hirveän räiskyvä tai mieliinpainuva, joten "jänniä juttuja" ei pahemmin löydy. Otsikko on melkoisen harhaanjohtava. Sen perusteella odottaisi kirjassa olevan uutta tietoa tai ainakin perusteellinen selvitys Tuompon ja P-SRE:n toiminnasta talvisodassa, mutta nyt lähinnä keskitytään mollaamaan Siilasvuota. Kun jo otsikossa ja myöhemmin toistuvasti tekstissä korostetaan Tuompon osuutta P-SRE:n sotatoimien johtamisessa, niin miksei niitä ansioita sitten kerrota? Kuhmon taisteluista ennen 9.D:n saapumista ei mainita mitään, Suomussalmen taisteluista lähinnä kerrotaan, että Siilasvuo kahmi kaiken kunnian Suomussalmen taistelut -teoksellaan 1940. Ai niin. PPP 6 on ollut Tuompon komennossa viestiyhteyksien vuoksi. Lisäksi Paavo Susitaival on hieno mies ja loistava komentaja, mutta tätä ei kyllä pahemmin avata. Tämä luku oli ehdottomasti pettymys.
Lisäksi koko teksti olisi kaivannut kunnon kustannustoimittajaa (joita ei enää pahemmin ole - tiedän). Isä on sanonut Turtolalle, että "jääkäriliike on Suomen historian runebergiläisin ilmiö". Niinpä sitten tekstissä mainitaan eri yhteyksissä 3-4 kertaa, että jääkäriliikettä on sanottu Suomen historian runebergiläisimmäksi ilmiöksi. Tai Mannerheimiin liittyviä sinänsä ihan oikeita havaintoja ja tulkintoja toistetaan eri yhteyksissä pari kolme kertaa, joskus melko pitkästikin. Ylipäänsä huomaa, että Turtola ei pahemmin arvosta Mannerheimia, mikä sinänsä on ihan oikeutettu mielipide, mutta Tuompo-kirjassa voisi keskittyä enemmän Tuompoon eikä Mannerheimiin. Eikä ainakaan toistaa samoja asioita useampaan kertaan. Ja sama Siilasvuosta. Tai itsenäisyyden juhlavuoden ja sisällissodan 100-vuotisuuden "väärin muistaminen". Ja koulussa lapsetkaan eivät enää lue Runebergin "Vänrikki Stoolin tarinoita". Ja Väinö Linnakin oli aika paska jätkä.
Nyt parasta antia on jatkosota-osuus, jossa kuvataan Tuompon roolia päämajassa. Olen varmaan joskus vuosikymmeniä sitten selaillut Tuompon muistelmat "Päiväkirjani päämajasta 1941-1944", mutta rehellisesti sanottuna mitään muistikuvaa niistä ei ole. En ole myöskään jaksanut perehtyä Mannerheimiin henkilönä mitenkään erityisemmin. Lasse Laaksosen kirjat aiheesta olen lukenut ja pitänyt kovasti. Tämä kirja ei varmaan tuo hirveästi uutta aiheeseen, mutta näin satunnaiselle asianharrastajalle avaa Päämajan elämää ihan hyvin. Marski oli paska jätkä, todetaan tässä useampaakin kertaan. Lisäksi hyvä on selitys siitä, miksi Tuompo päätyi Lista 1:lle. Luultavasti kyseessä on ollut Ylipäällikön päiväkäsky nro 5 8.7.1941, jonka on allekirjoittanut myös kenraalimajuri W.E. Tuompo. Päiväkäsky käsitteli valloitetun alueen miehityshallintoa ja siinä on ohjeistus venäläisväestön sulkemisesta keskitysleireihin. Toinen allekirjoittaja oli tietenkin Mannerheim, mutta sattuneesta syystä häntä ei esitetty vangittavaksi. Kuitenkin tämäkin osuus on kirjalle tyypilliseen tapaan kerrottu kahteen kertaan. Ensin lainauksena ja sitten seuraavalla aukeamalla uudestaan suorasanaisesti, viittaamatta suoraan lainaukseen.
Ei tämän teoksen lukeminen sinänsä ketään pahenna, eikä tämä totaalista ajanhukkaa ole, mutta pakko toistaa, että melkoinen pettymys. Etenkin Turtolan ollessa toisena kirjoittana. 2,5 / 5
