Kirjat

[OldSkool]

Jukka Tarkka kävi puhumassa Kalle Haatasen radio-ohjelmassa YLE Radio 1:dessä tuon kirjan tiimoilta joulukuussa 2015. Oli hykerryttävää kuulla, kuinka Mauno Koivisto ja Esko Aho yhteistuumin jallittivat Paavo Väyrystä 90-luvun alussa. Ohjelman kuvaus kuuluu:

"Takaako liittoutumattomuus parhaiten Suomen turvallisuuden? Valt.tri Jukka Tarkka ei tähän usko. Hänen mielestään uusi Venäjä on yhä vaarallisempi ja Suomi on turhaan tuudittautunut lähes YYA-sopimusta vastaavaan liittoutumattomuuteen. Oikeaan suuntaan on usein menty, mutta aina turhan myöhään ja epämääräisellä tavalla."

http://areena.yle.fi/1-3110843

Tätä Tarkan haastattelua piti kuunnella ihan kaksi kertaa viikonloppuna automatkalla. Koska hän havaitsee sellaisen Suomelle tyypillisen toiminnan, että muutoskohdissa mennään puolikkain askelin. Tai kaksi eteen ja yksi taakse.
Suosittelen kuuntelemaan haastattelun ajatuksella, oli Nato-myönteinen tai ei.

 

[tulikomento]

Suomenkielinen avaruuskirjallisuus lienee melko harvinaista. Tässä opuksessa käydään läpi 60-luvun USA:n ja NL:n välinen kilpajuoksu Kuuhun. Lagerstedtin kirja tarjoaa lukijalle paljon tietoa supervaltojen avaruusohjelmista ja kosmonauteista sekä astronauteista.



Luonnollisesti lukija saa tästä enemmän irti jos aihepiiri sattuu kiinnostamaan jo entuudestaan. Kokonaisuutena ihan kelpo yleisesitys aiheesta. Jonkin verran häiritsi kirjoitusvirheiden sangen suuri määrä. Oikolukua olisi kirjoittajan kannattanut harrastaa vähän enemmän ennen kuin painokoneet laitettiin laulamaan. Omistan jonkin verran amerikkalaisten astronauttien elämäkertoja ja muistelmateoksia ja tämä Rakettimiehiä täydentää kirjakokoelmaa ihan mukavasti.

 

[Leaderdog]

Suomenkielinen avaruuskirjallisuus lienee melko harvinaista. Tässä opuksessa käydään läpi 60-luvun USA:n ja NL:n välinen kilpajuoksu Kuuhun. Lagerstedtin kirja tarjoaa lukijalle paljon tietoa supervaltojen avaruusohjelmista ja kosmonauteista sekä astronauteista.

Katso liite: 7916

Luonnollisesti lukija saa tästä enemmän irti jos aihepiiri sattuu kiinnostamaan jo entuudestaan. Kokonaisuutena ihan kelpo yleisesitys aiheesta. Jonkin verran häiritsi kirjoitusvirheiden sangen suuri määrä. Oikolukua olisi kirjoittajan kannattanut harrastaa vähän enemmän ennen kuin painokoneet laitettiin laulamaan. Omistan jonkin verran amerikkalaisten astronauttien elämäkertoja ja muistelmateoksia ja tämä Rakettimiehiä täydentää kirjakokoelmaa ihan mukavasti.

Btw. Menen noin parin viikon päästä taas pönöttämään Nasa:n space centteriin :

https://www.kennedyspacecenter.com

 

[Rajajääkäri]

Bill Browder on uskoakseni monille tuttu nimenä ja henkilönäkin jollain tasolla, ennen kuin aloitin lukea Browderin teosta Red Notice tietoni olivat kaikesta huolimatta luokkaa "wikipedia" mitä tulee henkilöön Bill Browder sekä Hermitage Capital, enkä voi sanoa tienneeni kovinkaan paljoa Sergei Magnitskista - tai no jonkun mielestä tiesin jo varmasti paljonkin kun tiesin kuka hän oli, mitä tekemistä hänellä oli Bill Browderin kanssa, millaisen kohtalon hän koki Putinin hallinnon käsissä ja mitä siitä lopulta seurasi - Magnitski laki että Magnitski lista, mutta silti koin tietäväni todella vähän Browderista ja siitä mitä hän on tehnyt ja mitä on saanut aikaan.

Teoksessa Red Notice avattiin kohtuudella niitä taustoja jotka johtivat sitten siihen, että Bill Browder siirtyi Venäjälle ja - kuten hän ilmaisi - oli kovin naiivi ja kuvitteli kykenevänsä muuttamaan maata paljonkin sen ohella, että rikastuisi siellä. Ennen teoksen lukemista en kuitenkaan ollut tietoinen hänen sukuhistoriasta, siitä, että sillä oli omalta osaltaan todella merkittävä syy sille, että hän teki päätöksensä Venäjän suhteen kauaskantoisin seurauksin. En tiennyt ennalta sitä, että Bill Browderin isoisä Earl Browder oli aikanaan vuosikymmenten verran merkittävin kommunistijohtaja Yhdysvalloissa tai että hän pyrki vuonna 1936 Yhdysvaltojen presidentiksi kommunistien vaalilistalta. Kertaus historiaan oli mielenkiintoinen ja detaljeiltaan avaava - lisäsi ymmärrystä sen suhteen miksi Browder toimi kuten toimi. Ensin kapinoi ja halusi kapitalistiksi, sitten siirtyi Itä-Eurooppaan ja lopulta Venäjälle ehkäpä naiivein ajatuksin ja kuvitelmin.

Tämä on yksi osa kirjaa, tehdä tiliä menneisyyden ja niiden syiden tähden miksi Browder lopulta päätyi Venäjälle. Mutta kaikella tapaa merkittävässä roolissa on Browderin toiminta Venäjällä (lopulta Hermitage Capital) ja se kuinka hän ajautui vuosien kuluessa kahnauksiin maan johdon kanssa - eli viimekädessä Putinin kanssa. Kuinka korruptoituneet - suorastaan rikolliset - virkamiehet ja turvallisuuskoneiston edustajat kiristivät ruuvia ja ottivat entistä kovempia otteita käyttöönsä. Kuinka Browderin oli siirrettävä avaintyöntekijöitään pois Venäjältä turvaan länteen - ilmaan jäi kysymys, että ovatko he turvassa lännessäkään?

Suurin osa merkittävimmistä avaintyöntekijöistä, jotka olivat tehneet työtä Browderin kanssa paljastaakseen rikollisen organisaation, joka varasti satoja miljoonia tai oikeastaan miljardeja käytännössä Venäjän kansalta, siirtyi länteen paitsi yksi mies - Sergei Magnitski.

Kirjan merkittävin osuus kaikella tapaa on Sergei Magnitskin kohtalon avaaminen ja se kuinka tämä todellinen Venäjän ystävä - isänmaansa ystävä - uskoi viimeiseen saakka lain suojelevan häntä, koska hän ei ollut rikkonut lakia, koska hän ei ollut tehnyt mitään laitonta. Tämä luja usko ja luottamus lakiin piti Magnitskin Venäjällä ja tämä luja usko ja luottamus lakiin koitui hänen kohtaloksi. 16. marraskuuta 2009 Sergei Magnitski kuoli pidättäjien käsiin vajaan vuoden kestäneen piinaavaan tutkintavankeuden jälkeen, kuukausien piinan jonka aikana häneltä kiellettiin elintärkeä hoito, häntä kidutettiin psyykkisesti ja fyysisesti - häneltä vietiin lukuisat vangeille kuuluvat oikeudet (joista Magnitski laati satoja valituksia ja jotka kirjattiin orjallisesti järjestelmään todisteeksi pidättäjiä vastaan ja joita ei kuitenkaan huomioitu - mutta siellä ne ovat odottamassa aikaa jolloin Venäjä on vapaa). Ja kuinka häntä viimeisen vuorokauden aikana pahoinpideltiin järjestelmällisesti ja määräyksestä vangitsijoiden toimesta.

Vaikka kirja on yhden ihmisen näkökulma Venäjään ja Putinin hallintoon, Magnitskin kohtalo on kuitenkin avannut omalta osaltaan silmiä niin Venäjällä kuin myös - ja etenkin - maan ulkopuolella. Browderin puhtauteen on hankala ottaa kantaa, uskoisin, että hän pyrki toimimaan läntisten arvojen mukaisella tavalla ja se, että hän ei sopeutunut järjestelmään koitui hänen kohtaloksi - sai viranomaiset lopulta kääntymään häntä vastaan. Yhteisössä, joka perustuu kleptokratiaan henkilö/taho joka horjuttaa tätä järjestelmää on vaarallinen - hän on vihollinen. Rikoksista puhdas Browder olisi tällöin ollut äärimmäisen vaarallinen, hän horjutti tasapainoa, joka korruptoituneessa yhteisössä - tällä kertaa kyse valtiosta - vallitsi.

Magnitskin korkeimpana päämäärä uskon olleen lain noudattamisen ja lakiin turvautumisen, halun rakentaa oikeusvaltio ja tämä usko ja luottamus ajoi häntä eteenpäin kohtalokkain seurauksin. Jos hän olisi pettänyt Browderin, allekirjoittanut todistuksen Browderia vastaan, hän olisi suurella todennäköisyydellä pelastanut henkensä. Oikeudenmukaisena ihmisenä Magnitski ei tätä voinut tehdä, hän oli vannonut toimivansa lakiin ja oikeudenmukaisuuteen nojaten, se ajoi kaiken muun edelle. Se maksoi hänelle hengen.

Magnitskin kuoleman merkittävin seuraus on tähän mennessä epäilemättä ollut Yhdysvaltojen voimakas reaktio: Magnitsky Act/Magnitski laki https://en.wikipedia.org/wiki/Magnitsky_Act

Ja lakia seurannut lista, jolle koottiin alkuvaiheissa joukko venäläisiä viranomaisia, jotka kytkeytyivät Magnitskin kuolemaan. Nykyisten näyttöjen perusteella listalle sopisi lisätä myös Vladimir Putinin nimen.

vlad

Hyvin mielenkiintoinen kirja, joka on hyllyssäni ja luin sen lähes ahmimalla. Onkohan tuota kirjaa saatavana venäjän kielisenä ja onko saatu toimitettua venäjälle? Oliko näin, että kirjan maahantuonti venäjälle kiellettiin?

 

[tulikomento]

Lukaisin äskettäin astronautti Michael Collinsin muistelmat ja pidin kirjasta. Carrying the Fire ilmestyi jo 70-luvun puolivälissä, mutta ajan hammas ei ole purrut taitavana kynämiehenä pidetyn arvostetun astronautin tekstiä.



Collins käy läpi uransa ilmailun parissa. Muisteluksia kerrotaan niin nuoren US Air Forcen hävittäjälentäjän ja koelentäjän urasta kuin Gemini 10 ja Apollo 11 avaruuslennoiltakin. Teksti on sujuvaa ja sitä luki mielellään. Kirjoitustyyli miellyttänee niin tekniikkafriikkejä kuin muitakin aiheesta kiinnostuneita.

Lyhyesti sanottuna: Erinomainen muistelmateos, joka valottaa mainiosti Yhdysvaltojen avaruusohjelmaa sisäpiiriläisen näkökulmasta. Ilmiselvä klassikko.

 

[Leaderdog]

Kirja joka on vain heikko pintaliipaisu aiheesta, en pitänyt;

 

[tulikomento]

Kirja joka on vain heikko pintaliipaisu aiheesta, en pitänyt;

Katso liite: 8059

Jaa, itse kyllä tykkäsin. Onhan tuo kuitenkin se kaukopartiokirjojen "perusteos," joka kokoaa yhteen koko teeman. Ehkä vähän kuivahko kirjoitustyyliltään, mutta onhan ne esim. Esa Anttalan, Pentti H. Tikkasen ja Mikko Porvalin kirjat enempi toimintapainotteisia.

 

[Leaderdog]

Joo, toimintapainotteiset ovat kiinnostavampia, kuivahko kirjoitustyyli ei tuossa oikein jaksanut sytyttää.Niin ja tietysti kun joistain noista kirjan tapahtumista on tullut luettua ne "pitemmät" version niin sekin jäi kaivelemaan kun tuossa kirjassa oli vain pieni pintaraapaisu .

 

[Fremen]

Erinomainen fiktiivinen kirja Stalingradin taistelun orpopojasta, josta tulee lentaja, Korean sodan havittaja-assa, ja sisainen maanpakolainen. Myohemmin vapaaehtoisena N-liiton kaikkein salaisimmassa avaruusprojektissa: Luna!
Suosittelen erittain lampimasti.

"Ascent achieved excellent reviews in the United Kingdom, notably by Michel Faber[1] and The Telegraph.[2]The Guardian included Ascent in their list of "1000 Novels Everyone Must Read Before They Die""

http://www.amazon.com/Ascent-Novel-...ie=UTF8&qid=1456652067&sr=8-1&keywords=ascent

 

[Leaderdog]

Jaa, itse kyllä tykkäsin. Onhan tuo kuitenkin se kaukopartiokirjojen "perusteos," joka kokoaa yhteen koko teeman. Ehkä vähän kuivahko kirjoitustyyliltään, mutta onhan ne esim. Esa Anttalan, Pentti H. Tikkasen ja Mikko Porvalin kirjat enempi toimintapainotteisia.

Omasta mielestä kirja : Sissisotaa kaukopartiossa1943 -1944 / Jaana Janhila. Se sopii paremmin perusteokseksi, se on parempi / tarkempi läpileikkaus tapahtuneesta.

Noh, mutta luen nöyränä lisää ko. aiheen kirjoja ja näin saan lisää tietoa ja näkemystä.

 

[kimmo.j]

Ostin Otto Cariuksen Tiikerit mudassa kirjan.

Odotukset olivat suuret, mutta tuloksena hienoinen pettymys.

Kirja ei nyt ole suorastaan huono, mutta kaukana parhaista lukukokemuksista. Odotukseni olivat ehkä turhan kovat.
En voi suositella kuin ale hankintana.

 

[baikal]

Ostin Otto Cariuksen Tiikerit mudassa kirjan.

Odotukset olivat suuret, mutta tuloksena hienoinen pettymys.

Kirja ei nyt ole suorastaan huono, mutta kaukana parhaista lukukokemuksista. Odotukseni olivat ehkä turhan kovat.
En voi suositella kuin ale hankintana.

Panssarivaunun kuva kannessa ja myyntiä syntyy.

 

[tulikomento]

Ostin Otto Cariuksen Tiikerit mudassa kirjan.

Odotukset olivat suuret, mutta tuloksena hienoinen pettymys.

Kirja ei nyt ole suorastaan huono, mutta kaukana parhaista lukukokemuksista. Odotukseni olivat ehkä turhan kovat.
En voi suositella kuin ale hankintana.

Suomennettua versiota en ole lukenut, mutta englanninkielinen löytyy kirjahyllystä.




Tykkäsin kyllä Cariuksen muisteluksista. Antoi hyvän kuvan siitä, kuinka saksalaiset legendaarista Tigeriä käyttivät.

 

[kimmo.j]

Kyllä Tiikeri sai kehuja, samoin evakointi- ja huoltoorganisaatia sai kehuja.

 

[Erkki]

Ostin Otto Cariuksen Tiikerit mudassa kirjan.

Odotukset olivat suuret, mutta tuloksena hienoinen pettymys.

Kirja ei nyt ole suorastaan huono, mutta kaukana parhaista lukukokemuksista. Odotukseni olivat ehkä turhan kovat.
En voi suositella kuin ale hankintana.

Mikä tuossa mättää? Olin nimittäin aikeissa hankkia.

 

[kimmo.j]

Mikä tuossa mättää? Olin nimittäin aikeissa hankkia.

Tarina oli jotenkin ohut, kertomus Tiikereiden taistelusta Balttiassa oli kohtuullinen, mutta jakso ennen sitä ja haavoittumisen jälkeen jäivät jotenkin laimeiksi ja hiukan väkisin kirjoitetuksi.

 

[Mikoyan]

Olikohan tämä jo ketjussa?
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000000832548.html

Neuvostoliiton 53 tonnin teräshirviö kauhistutti suomalaisia 1941 – ”Mikä saatana sieltä tulee?”

Tällainen panssarivaunu rymisteli suomalaisia vastaan.

Julkaistu: 7.11.2014 20:59

Suomalainen panssarintorjunta talvi- ja jatkosodassa on saavuttanut legendaarisen maineen. Uusi kirja muistelee tapausta, jossa puna-armeijan yksi tankki meinasi olla liian kova vastus suomalaisille.
Jatkosodan alkaessa kesällä 1941 Neuvostoliiton päävoimat sotivat Saksaa vastaan. Kun Suomi aloitti etenemisensä talvisodan jälkeen menetetyille alueille ja siitä eteenpäin, oli Neuvostoliitolla laittaa vastaan yleensä vain satunnaisia panssariosastoja. Joskus puna-armeijan uusimmat raskaat vaunut saivat viivyttää suomalaisia yksinään.

Syy ei mairitellut suomalaisia: korpisotureilla ei ollut tehokkaita aseita, joilla olisi pysäyttänyt T-34 tai KV-vaunuja.

Suomalaisen panssarintorjunnan historiaa sota-aikana kerrataan Simo Liikasen syksyllä ilmestyneessä Panssarinmurskaajat-kirjassa (Gummerus). Liikanen kertoo jatkosodan ajalta tapauksesta, joka on kyllä dokumentoitu, mutta ei kovin laajasti tunnettu.

"Eihän tommosta olekaan

Syksyllä 1941 suomalaisjoukot kohtasivat Sallassa sellaisen hirviön, että sen kanssa oltiin ihan tosissaan helisemässä. Suomalaisten asemiin ajoi jättiläismäinen KV-2-panssarivaunu, joka oli niin hyvin panssaroitu, ettei sitä tahdottu saada tuhottua.

Oli testattu jo talvisodassa

KV-2 oli ollut testissä jo talvisodassa Summassa. Tuolloin Neuvostoliitto testasi myös muutamia muita raskaita panssareita. Suomalaiset eivät saaneet KV-2:ta tuhottua , ja muutenkin sitä ei osattu noteerata oikein yhden taistelun tuoksinassa.

Sen takia kolossaalinen ilmestys (pituus 6,79 metriä, korkeus 3,65 metriä, panssarointi jopa 110 mm, aseena 152 mm:n tykki) yllätti suomalaiset jatkosodan alussa. 53 tonnia painanut jättiläinen jyrisi telaketjut kirskuen Sallassa Alakurtin tietä edenneen JR 33:n I pataljoonan eteen vesisateen keskellä 21.8.1941. Kirjan mukaan pataljoonan sotapäiväkirjassa kauheaa näkyä on kuvattu jättiläisrumilukseksi ja teräksiseksi taloksi tai linnoitukseksi.

- Katsokaa pojat jumalauta, mikä saatana sieltä tulee” Eihän tommosta olekaan, panssarintorjuntatykkijoukkueessa noiduttiin kirjan mukaan.

Elokuun 23. päivänä iltapäivällä suomalaiset saivat katkerasti huomata, että miehistö oli vaunussa ja taisteli edelleen.

Panssarivaunun kanuunan laukaus kohti suomalaisia oli niin kova, että se kirjan siteeraamien silminnäkijöiden mukaan aiheutti kauhua. KV-2 kiersi suomalaisten miinakentät ja alkoi runnoa linjoja. Kranaatteja paukkui suomalaisten asemissa. Suomalaisten kevyiden pst-tykkien ja pst-kiväärien osumat vain kimpoilivat tehottomina vaunun kyljistä. Tykkikomppania kuvasi taistelua ”tankkirypistykseksi”.

Väsyneissä miehissä vaunu aiheutti kauhua.

Lähti pois ja palasi takaisin

Yksinäinen ja voittamaton vaunu lähti takaisin aikansa ammuskeltuaan, mutta palasi takaisin parin tunnin kuluttua. Tällä välin suomalaiset pioneerit olivat laittaneet vaunun kulku-urille uusia miinoja. Kuului räjähdyksiä ja pauketta. Vaunu rullasi miinakentän yli ilman vahinkoja.

Vasta kun KV-2 jysähti kahdeksan panssarimiinan rivin päälle, oli sen pysähdyttävä. Sen taistelukyky ei vain mennyt. Sitkeä kuuden hengen venäläismiehistö jatkoi ammuntaa liikuntakyvyttömästä teräshirviöstä, jonka tornikaan ei liikkunut.

Tuli iltapimeä. Suomalaiset lähtivät antamaan viimeistä iskua vaunulle. Epäonni jatkui. Kirjan mukaan eräs taistelija löi kyllä rautakangella konekiväärien piiput mutkalle, mutta tankkia ei saatu syttymään polttopulloilla tuleen. Savurasiat eivät myöskään saaneet miehistöä ulos. Vaunun viereen kasattiin räjähteitä, joilla se saatiin lopulta nyykähtämään tykki kohti maata.

Elokuun 23. päivänä iltapäivällä suomalaiset saivat katkerasti huomata, että miehistö oli vaunussa ja taisteli edelleen. Pelättiin, että venäläiset hyökkäävät pelastamaan miehistön ja vaunun radiolaitteet.

Tällä kertaa pioneerit kasasivat vaunun katolle 30 kiloa räjähdysainetta. Vaunu syttyi sisältä tuleen ja räjähti lopulta kappaleiksi. Taistelu teräshirviötä vastaan päättyi. Useita suomalaisia haavoittui taistelussa ja ainakin yksi pioneeri kaatui miinakenttää asentaessa.

 

[tulikomento]

Olikohan tämä jo ketjussa?
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000000832548.html

Neuvostoliiton 53 tonnin teräshirviö kauhistutti suomalaisia 1941 – ”Mikä saatana sieltä tulee?”

Tällainen panssarivaunu rymisteli suomalaisia vastaan.

Julkaistu: 7.11.2014 20:59

Suomalainen panssarintorjunta talvi- ja jatkosodassa on saavuttanut legendaarisen maineen. Uusi kirja muistelee tapausta, jossa puna-armeijan yksi tankki meinasi olla liian kova vastus suomalaisille.
Jatkosodan alkaessa kesällä 1941 Neuvostoliiton päävoimat sotivat Saksaa vastaan. Kun Suomi aloitti etenemisensä talvisodan jälkeen menetetyille alueille ja siitä eteenpäin, oli Neuvostoliitolla laittaa vastaan yleensä vain satunnaisia panssariosastoja. Joskus puna-armeijan uusimmat raskaat vaunut saivat viivyttää suomalaisia yksinään.

Syy ei mairitellut suomalaisia: korpisotureilla ei ollut tehokkaita aseita, joilla olisi pysäyttänyt T-34 tai KV-vaunuja.

Suomalaisen panssarintorjunnan historiaa sota-aikana kerrataan Simo Liikasen syksyllä ilmestyneessä Panssarinmurskaajat-kirjassa (Gummerus). Liikanen kertoo jatkosodan ajalta tapauksesta, joka on kyllä dokumentoitu, mutta ei kovin laajasti tunnettu.

"Eihän tommosta olekaan

Syksyllä 1941 suomalaisjoukot kohtasivat Sallassa sellaisen hirviön, että sen kanssa oltiin ihan tosissaan helisemässä. Suomalaisten asemiin ajoi jättiläismäinen KV-2-panssarivaunu, joka oli niin hyvin panssaroitu, ettei sitä tahdottu saada tuhottua.

Oli testattu jo talvisodassa

KV-2 oli ollut testissä jo talvisodassa Summassa. Tuolloin Neuvostoliitto testasi myös muutamia muita raskaita panssareita. Suomalaiset eivät saaneet KV-2:ta tuhottua , ja muutenkin sitä ei osattu noteerata oikein yhden taistelun tuoksinassa.

Sen takia kolossaalinen ilmestys (pituus 6,79 metriä, korkeus 3,65 metriä, panssarointi jopa 110 mm, aseena 152 mm:n tykki) yllätti suomalaiset jatkosodan alussa. 53 tonnia painanut jättiläinen jyrisi telaketjut kirskuen Sallassa Alakurtin tietä edenneen JR 33:n I pataljoonan eteen vesisateen keskellä 21.8.1941. Kirjan mukaan pataljoonan sotapäiväkirjassa kauheaa näkyä on kuvattu jättiläisrumilukseksi ja teräksiseksi taloksi tai linnoitukseksi.

- Katsokaa pojat jumalauta, mikä saatana sieltä tulee” Eihän tommosta olekaan, panssarintorjuntatykkijoukkueessa noiduttiin kirjan mukaan.

Elokuun 23. päivänä iltapäivällä suomalaiset saivat katkerasti huomata, että miehistö oli vaunussa ja taisteli edelleen.

Panssarivaunun kanuunan laukaus kohti suomalaisia oli niin kova, että se kirjan siteeraamien silminnäkijöiden mukaan aiheutti kauhua. KV-2 kiersi suomalaisten miinakentät ja alkoi runnoa linjoja. Kranaatteja paukkui suomalaisten asemissa. Suomalaisten kevyiden pst-tykkien ja pst-kiväärien osumat vain kimpoilivat tehottomina vaunun kyljistä. Tykkikomppania kuvasi taistelua ”tankkirypistykseksi”.

Väsyneissä miehissä vaunu aiheutti kauhua.

Lähti pois ja palasi takaisin

Yksinäinen ja voittamaton vaunu lähti takaisin aikansa ammuskeltuaan, mutta palasi takaisin parin tunnin kuluttua. Tällä välin suomalaiset pioneerit olivat laittaneet vaunun kulku-urille uusia miinoja. Kuului räjähdyksiä ja pauketta. Vaunu rullasi miinakentän yli ilman vahinkoja.

Vasta kun KV-2 jysähti kahdeksan panssarimiinan rivin päälle, oli sen pysähdyttävä. Sen taistelukyky ei vain mennyt. Sitkeä kuuden hengen venäläismiehistö jatkoi ammuntaa liikuntakyvyttömästä teräshirviöstä, jonka tornikaan ei liikkunut.

Tuli iltapimeä. Suomalaiset lähtivät antamaan viimeistä iskua vaunulle. Epäonni jatkui. Kirjan mukaan eräs taistelija löi kyllä rautakangella konekiväärien piiput mutkalle, mutta tankkia ei saatu syttymään polttopulloilla tuleen. Savurasiat eivät myöskään saaneet miehistöä ulos. Vaunun viereen kasattiin räjähteitä, joilla se saatiin lopulta nyykähtämään tykki kohti maata.

Elokuun 23. päivänä iltapäivällä suomalaiset saivat katkerasti huomata, että miehistö oli vaunussa ja taisteli edelleen. Pelättiin, että venäläiset hyökkäävät pelastamaan miehistön ja vaunun radiolaitteet.

Tällä kertaa pioneerit kasasivat vaunun katolle 30 kiloa räjähdysainetta. Vaunu syttyi sisältä tuleen ja räjähti lopulta kappaleiksi. Taistelu teräshirviötä vastaan päättyi. Useita suomalaisia haavoittui taistelussa ja ainakin yksi pioneeri kaatui miinakenttää asentaessa.

Vaikuttaa mielenkiintoselta. Tämä löytyy jo kokoelmasta.

 

[EK]

Simo Liikkanen: Panssarinmurskaajat - Panssarintorjunta talvi- ja jatkosodassa. Gummerus 2014.

"Talvisota. Jatkosota. PST. Vittu, VANHA!" on helposti ensimmäinen reaktio, kun katsoo kirjaa. Tähän vipuun ei kuitenkaan kannata mennä, vaan tutustua Liikkasen teokseen. Kyseessä on sujuvasti kirjoitettu yleisesitys viime sotien PST:n kehityksestä ja merkittävimmistä PST-suoritteista. Talvisodasta mukana on Salla, Suomussalmi, Laatokan Karjala ja Summa sekä Viipuri. Jatkosodasta hyökkäysvaiheesta lähinnä Salla (KV-2:n vuoksi) ja hyökkäys Syvärille sekä torjuntataisteluista PSS- ja U-asema sekä Kuuterselkä ja Tali-Ihantala. Hirveästi uusia juttuja on turha hakea, mutta PST aselajina on esitelty hyvin, samoin tuttujen taistelujen tarkastelu nimenomaisesti PST:n näkökulmasta tuo vähän uutta tuttuihin tapahtumiin.

Kuvaava oli 1920-luvulla tehtyjen vaunukokeiden perusteella tehty totaalinen virhearvio vaunujen käyttömahdollisuuksista Kannaksella. PST unohdettiin vuosikymmeneksi ja vielä senkin jälkeen jäätiin kinaamaan tykkien ja kiväärien paremmuudesta puhumattakaan 14mm/20mm -kiistasta.

Uskallan suositella kevyehköä & sujuvaa tietoteosta viime sodista kiinnostuneille.

Itse itseäni siteeraten.

 

[JR49]

Tämä tarttui divarista mukaan. Loistava teos. 20 lukua, sadoittain episodeja, perustuen veteraanien haastatteluihin. Melkoiset olivat tappiot Bomber Commandilla, ja myös koulutusvaiheessa meni paljon väkeä.
Mikä mielenkiiintoista, eri konetyyppien sisätilojen olemus ja miehistön toiminta niissä tulee selvästi esille. Esimerkiksi Flight Engineer, joka vastasi esim. moottoreiden toiminnasta, sääti kierroslukuja yms. seisoi koko lennon ajan, koska vain siten ulottui säätimiinsä. Hydraulitoimiset ampumot olivat hyvä juttu, kunnes osuma valutti järjestelmän öljyt jonnekin. Silloin jos tapa-ampumo oli vähän vinossa keskilinjasta, niin huh huh.
Moni tarina liittyykin siihen, kuinka taka-ampujaa yritetään pelastaa jumissa olevasta ampumosta koneen ollessa jo tulessa. Lancasterin syttymisherkkyydestä muihin aikalaisiinsa en tiedä, mutta sitten kun se syttyi, se roihahti kunnolla. Pelastuneilla oli usein pahoja palovammoja. Silmäluomet paloivat monilta.
Suosittelen!