Kirjat

Saatana saapuu Moskovaan/Mestari ja Margarita - Mihail Bulgakov

Tähän aikaan merkittäväksi; syntyi Kiovossa. Lääkäri, kuten eräs F. Dostojeski.

1685636050687.png

Eri todellisuuksien yhtäaikaisen olemassaolon kudelmaa. Mielestäni poliittinen teos siinä mielessä kuin tuota oli mahdollista harjoittaa. Loisteliasta kuvausta sosialistisen realismin aikakaudesta. Kirjallisuuden helmiä tämä.
 
Herman Gummerus. Ukrainan murrosajoilta - Kuusi kuukautta lähetystön päällikkönä Kievissä. SKS 2018

Mielenkiintoinen muistelmateos, jonka Gummerus on alunperin julkaissut vuonna 1931. Lukemani painos on Ukrainan suurlähetystön aloitteesta SKS:n julkaisema uusintapainos, jolla juhlistettiin Suomen ja Ukrainan diplomaattisuhteiden solmimisen 100-vuotismuistoa.

Gummeruksen kuvauksesta käy hyvin ilmi, että vuonna 1918 Suomi oli lyhyesti sanottuna kusessa. Rahaa ja ruokaa piti jostain saada ja paras keino siihen oli paperinmyynti. Pitkälti tästä syystä Suomi (melkoisen arpomisen jälkeen) lähetti edustajansa Gummeruksen ja samassa paketissa myös metsäteollisuuden edustajat Ukrainaan. Gummerus kuvaa hyvin Ukrainan totaalista kaaosta. Kuppikuntia on lukuisia ja Saksan miehityshallinto pönkää välillä yhtä ja välillä toista ja lopulta ei ketään. Neuvosto-Venäjän puna-armeija uhkaa hyökkäyksellä ja Ukrainan sisälläkin on vähintään kolme eri aseellista ryhmittymää sekä tietenkin Venäjän valkoisten toiminta.

Vain 144 sivua pitkässä teoksessaan Gummerus valaisee yhdeltä kantilta Saksan kuristusotetta Suomen kauppapolitiikasta. Saksa sekaantuu suoraan sekä Suomessa että Ukrainassa neuvotteluihin ja välilläkin se onnistuu puuttumaan tavaroiden kuljetuksiin. Samalla Suomessa pähkäillään, tunnustetaanko Ukrainan itsenäisyys vai suuttuuko siitä Saksa tai Ympärysvallat? Huimin yksittäinen kertomus liittyy Gummeruksen perheen matkaan Suomesta Kieviin, läpi maailmansotaa käyvän Saksan ja sisällissotaa käyvän Ukrainan. Vaimo nimittäin päätti kielloista huolimatta tulla lasten kanssa huolehtimaan aviomiehestään. Matka ei suinkaan ollut vaaraton tai helppo. Toinen vastaava tempaus on tietenkin sitten koko lähetystön lähtö Kievistä, vain joitakin päiviä ennen kuin puna-armeija valloitti Kievin.

Vaikka kyseessä ei sinänsä ole mikään merkkiteos, se on oikein mukava lisä Suomen itsenäistymisen, ensimmäisen maailmansodan ja Venäjän sisällissodan historiasta kiinnostuneille. Gummerus nimittäin kirjoittaa selkeästi ja hyvin. Suosittelen.
 
Saatana saapuu Moskovaan/Mestari ja Margarita - Mihail Bulgakov

Tähän aikaan merkittäväksi; syntyi Kiovossa. Lääkäri, kuten eräs F. Dostojeski.

Katso liite: 78613

Eri todellisuuksien yhtäaikaisen olemassaolon kudelmaa. Mielestäni poliittinen teos siinä mielessä kuin tuota oli mahdollista harjoittaa. Loisteliasta kuvausta sosialistisen realismin aikakaudesta. Kirjallisuuden helmiä tämä.
Tuossa hieman realistisempaa Bulgakovia. Mihail Bulgakov: Valkokaarti. Kuvaus Ukrainasta vuosina 1918-19.
 
Tämä nyt ehkä otsakkeen ohi hieman menee: Tänään esikoispoikaani tapasin. Kirjallisuudesta puhe. Hyvin vaikutti muistavan lapsuuden, jossa jokaikinen ilta satua luettiin. Usein pidemmän kaavan mukaan.

Tuo vaihe ihmisen kaaressa, jossa vastaanottokyky on tietyssä mielessä puhtaimmillaan. Kannattaa hyödyntää. Samassa tulee hoidettua läheinen ja keskittynyt yhdessäolo. TV-paskan tai muun sensellaisen taistellessa sielusta tilaa.
 
Herman Gummerus. Ukrainan murrosajoilta - Kuusi kuukautta lähetystön päällikkönä Kievissä. SKS 2018

Mielenkiintoinen muistelmateos, jonka Gummerus on alunperin julkaissut vuonna 1931. Lukemani painos on Ukrainan suurlähetystön aloitteesta SKS:n julkaisema uusintapainos, jolla juhlistettiin Suomen ja Ukrainan diplomaattisuhteiden solmimisen 100-vuotismuistoa.

Gummeruksen kuvauksesta käy hyvin ilmi, että vuonna 1918 Suomi oli lyhyesti sanottuna kusessa. Rahaa ja ruokaa piti jostain saada ja paras keino siihen oli paperinmyynti. Pitkälti tästä syystä Suomi (melkoisen arpomisen jälkeen) lähetti edustajansa Gummeruksen ja samassa paketissa myös metsäteollisuuden edustajat Ukrainaan. Gummerus kuvaa hyvin Ukrainan totaalista kaaosta. Kuppikuntia on lukuisia ja Saksan miehityshallinto pönkää välillä yhtä ja välillä toista ja lopulta ei ketään. Neuvosto-Venäjän puna-armeija uhkaa hyökkäyksellä ja Ukrainan sisälläkin on vähintään kolme eri aseellista ryhmittymää sekä tietenkin Venäjän valkoisten toiminta.

Vain 144 sivua pitkässä teoksessaan Gummerus valaisee yhdeltä kantilta Saksan kuristusotetta Suomen kauppapolitiikasta. Saksa sekaantuu suoraan sekä Suomessa että Ukrainassa neuvotteluihin ja välilläkin se onnistuu puuttumaan tavaroiden kuljetuksiin. Samalla Suomessa pähkäillään, tunnustetaanko Ukrainan itsenäisyys vai suuttuuko siitä Saksa tai Ympärysvallat? Huimin yksittäinen kertomus liittyy Gummeruksen perheen matkaan Suomesta Kieviin, läpi maailmansotaa käyvän Saksan ja sisällissotaa käyvän Ukrainan. Vaimo nimittäin päätti kielloista huolimatta tulla lasten kanssa huolehtimaan aviomiehestään. Matka ei suinkaan ollut vaaraton tai helppo. Toinen vastaava tempaus on tietenkin sitten koko lähetystön lähtö Kievistä, vain joitakin päiviä ennen kuin puna-armeija valloitti Kievin.

Vaikka kyseessä ei sinänsä ole mikään merkkiteos, se on oikein mukava lisä Suomen itsenäistymisen, ensimmäisen maailmansodan ja Venäjän sisällissodan historiasta kiinnostuneille. Gummerus nimittäin kirjoittaa selkeästi ja hyvin. Suosittelen.

Tämä on mielenkiintoinen lukuvinkki. Täytyy panna korvan taakse. Kiitoksia.
 
  • Tykkää
Reactions: EK
Anthony Beevor. Venäjän vallankumous ja sisällissota. WSOY 2022. Suom. Markku Päkkilä.

Anthony Beevoria tuskin tällä palstalla tarvitsee esitellä. Hänen uusin teoksensa käsittelee nimensä mukaisesti tapahtumia Venäjällä vuosina 1917-21. Rajaus tarkoittaa sitä, että ihan viimeiset sisällissodan taistelut jäävät käsittelemättä, mukaan lukien Karjalan kansannousu. Rajausta selittää varmaankin se, että punaiset (bolševikit) julistivat sodan voitetuksi vuonna 1920, jolloin Wrangelin armeija pakeni Krimiltä ja sota Puolaa vastaan oli päättynyt. Mukaan on kuitenkin otettu vielä Kronstadtin kapina vuodelta 1921. Veikkaan, että syynä rajaukseen on, että suurempia taisteluita ei enää käyty ja mukaan olisi tullut enenevässä määrin bolševikien poliittisten toimien käsittelyä.

Hirveän analyyttinen teos ei ole, vaan enemmänkin kertova yleisesitys. Tyyli on kaikille Beevoria lukeneille tuttu, eli tapahtumia on elävöitetty muistelmilla/kirjeillä/yms. henkilökohtaisilla kuvauksilla. Beevorin teos avaa hyvin sitä, miksi punaiset voittivat sodan. Valkoiset kenraalit ja ympärysvallat sotivat kaikki omaan pussiinsa (+tietysti tsekkilegioona ja puolalaiset yms.). Vanhoilliset valkoiset eivät kyenneet näkemään demokraattisten uudistusten tai maareformin välttämättömyyttä, jolloin "kansan" oli erittäin vaikea tukea heitä. Myöskään valkoisten hillitön väkivaltaisuus ja ryöstely ei nostanut heidän suosiotaan. Sodankäynnin kannalta suurin ongelma liittyi siihen, että punaiset olivat keskellä ja valkoiset reunoilla. Punaiset kykenivät siirtämään joukkojaan ja koordinoimaan toimintaansa tehokkaammin. Valkoisten kenraalien viestiyhteydet kulkivat Pariisin kautta, sikäli kun he edes pitivät yhteyttä.

Toinen merkillepantava (vaikkakaan ei uusi) seikka Venäjän sisällissodassa, on sen hirvittävä raakuus. Molemmat osapuolet ryöstivät, raiskasivat, kiduttivat ja tappoivat valtavia määriä ihmisiä, sekä vihollisiaan että viattomia sivullisia - monesti puhtaan huvin vuoksi. Beevor selittää tätä pitkään Venäjän kansan keskuudessa kyteneellä katkeruudella ja yleisellä sivistymättömyydellä. Kun järjestysvalta kerran romahti ja "vapaus" koitti, silloin sai tehdä ihan mitä tahansa. Kaikki osapuolet myös lietosoivat väkivaltaisuuksia, eikä kukaan koettanut hillitä niitä (paitsi teurastamalla viholliset mahdollisimman brutaalisti).

Suomen tapahtumat sidotaan (ihan oikein) osaksi Venäjän tapahtumia ja ne esitellään pääosin oikein.

Kokonaisuutena ottaen ihan jees teos, joka kannattaa lukaista, jos aihepiiri kiinnostaa.
 
Anthony Beevor. Venäjän vallankumous ja sisällissota. WSOY 2022. Suom. Markku Päkkilä.

Anthony Beevoria tuskin tällä palstalla tarvitsee esitellä. Hänen uusin teoksensa käsittelee nimensä mukaisesti tapahtumia Venäjällä vuosina 1917-21. Rajaus tarkoittaa sitä, että ihan viimeiset sisällissodan taistelut jäävät käsittelemättä, mukaan lukien Karjalan kansannousu. Rajausta selittää varmaankin se, että punaiset (bolševikit) julistivat sodan voitetuksi vuonna 1920, jolloin Wrangelin armeija pakeni Krimiltä ja sota Puolaa vastaan oli päättynyt. Mukaan on kuitenkin otettu vielä Kronstadtin kapina vuodelta 1921. Veikkaan, että syynä rajaukseen on, että suurempia taisteluita ei enää käyty ja mukaan olisi tullut enenevässä määrin bolševikien poliittisten toimien käsittelyä.

Hirveän analyyttinen teos ei ole, vaan enemmänkin kertova yleisesitys. Tyyli on kaikille Beevoria lukeneille tuttu, eli tapahtumia on elävöitetty muistelmilla/kirjeillä/yms. henkilökohtaisilla kuvauksilla. Beevorin teos avaa hyvin sitä, miksi punaiset voittivat sodan. Valkoiset kenraalit ja ympärysvallat sotivat kaikki omaan pussiinsa (+tietysti tsekkilegioona ja puolalaiset yms.). Vanhoilliset valkoiset eivät kyenneet näkemään demokraattisten uudistusten tai maareformin välttämättömyyttä, jolloin "kansan" oli erittäin vaikea tukea heitä. Myöskään valkoisten hillitön väkivaltaisuus ja ryöstely ei nostanut heidän suosiotaan. Sodankäynnin kannalta suurin ongelma liittyi siihen, että punaiset olivat keskellä ja valkoiset reunoilla. Punaiset kykenivät siirtämään joukkojaan ja koordinoimaan toimintaansa tehokkaammin. Valkoisten kenraalien viestiyhteydet kulkivat Pariisin kautta, sikäli kun he edes pitivät yhteyttä.

Toinen merkillepantava (vaikkakaan ei uusi) seikka Venäjän sisällissodassa, on sen hirvittävä raakuus. Molemmat osapuolet ryöstivät, raiskasivat, kiduttivat ja tappoivat valtavia määriä ihmisiä, sekä vihollisiaan että viattomia sivullisia - monesti puhtaan huvin vuoksi. Beevor selittää tätä pitkään Venäjän kansan keskuudessa kyteneellä katkeruudella ja yleisellä sivistymättömyydellä. Kun järjestysvalta kerran romahti ja "vapaus" koitti, silloin sai tehdä ihan mitä tahansa. Kaikki osapuolet myös lietosoivat väkivaltaisuuksia, eikä kukaan koettanut hillitä niitä (paitsi teurastamalla viholliset mahdollisimman brutaalisti).

Suomen tapahtumat sidotaan (ihan oikein) osaksi Venäjän tapahtumia ja ne esitellään pääosin oikein.

Kokonaisuutena ottaen ihan jees teos, joka kannattaa lukaista, jos aihepiiri kiinnostaa.

Beevor taisi käyttää apunaan venäläistä arkistotutkijaa. Hänellä itsellään kun ei ole ollut Berliini 1945 -teoksen jälkeen enää asiaa Venäjälle.
 
Tämä nyt ehkä otsakkeen ohi hieman menee: Tänään esikoispoikaani tapasin. Kirjallisuudesta puhe. Hyvin vaikutti muistavan lapsuuden, jossa jokaikinen ilta satua luettiin. Usein pidemmän kaavan mukaan.

Tuo vaihe ihmisen kaaressa, jossa vastaanottokyky on tietyssä mielessä puhtaimmillaan. Kannattaa hyödyntää. Samassa tulee hoidettua läheinen ja keskittynyt yhdessäolo. TV-paskan tai muun sensellaisen taistellessa sielusta tilaa.
Kyllä se niin on. Minuun jätti lähtemättömän jäljen äitini lukemat Topeliuksen sadut. Turun linnan tonttu-ukko ja muut vastaavat juurruttivat lapsen mieleen sen kiinnostuksen historiaan ja kirjallisuuteen, joka on kestänyt tähän päivään asti.
 
Kyllä se niin on. Minuun jätti lähtemättömän jäljen äitini lukemat Topeliuksen sadut. Turun linnan tonttu-ukko ja muut vastaavat juurruttivat lapsen mieleen sen kiinnostuksen historiaan ja kirjallisuuteen, joka on kestänyt tähän päivään asti.
Lapset nauttivat jakamattomasta huomiosta, mahdollisuudesta sukeltaa mielikuvituksen kautta muuhun. Turvallisuudesta jota ennustettavuus tuo. Aikuisuudesta ympärillään.

Joo... Olin opiskeluaikoina harjoittelussa "integraatioryhmässä". En ole luonteeltani mikään itkijä, mutta kyllä on edelleen sääli noita lapsia. Vuosikymmenen+ jälkeen. Kaiken muun saa paskoa jos pakko on, mutta lasten suhteen itselläni edelleen syke nousee.

Seksuaalisesti hyväksikäytettyjä, väkivaltaa kohdanneita pieniä ihmisiä. Tuon jälkeen moni harmi on aika mitättömältä tuntunut. Mieleen on juurtunut se pieni tyttö joka ei juuri mitään puhunut tai syönyt. Kalpea suru aina kasvoilla. Toivottavasti on raiteille päässyt.

Ettei menisi ihan OT, lukekaa Vankileirien saaristo. Sukellus venäläiseen sielunmaisemaan.
 
Beevor taisi käyttää apunaan venäläistä arkistotutkijaa. Hänellä itsellään kun ei ole ollut Berliini 1945 -teoksen jälkeen enää asiaa Venäjälle.
Palauttaessa vilkaisin uudestaan loppua ja pääosa arkistolähteistä taitaa olla Ukrainasta ja Puolasta. Venäjän arkistomateriaali sitten muista julkaisuista tai muilta tutkijoilta. Mutta tuo vain pikaisesti palautusautomaatilla vilkaistuna.
 
Ai että mistä alkoi palava kiinnostukseni historiaa kohtaan ? Nyt palataan ajassa taaksepäin joko vuoden 1987 tai 1988 jouluun, jolloin isovanhemmat antoivat meidän perheelle kyseisen jättiläisopuksen joululahjaksi. Tulikomento oli tuolloin alle kouluikäinen pojankloppi, mutta tätä kirjaa tuli selailtua palava kiilto silmissä. Oli mielenkiintoisia valokuvia ensimmäisestä ja toisesta maailmansodasta. Oli kylmän sodan panssarivaunuja ja lentokoneita sekä ydinaseita. Oli kaikkea niin kiinnostavaa, että piti pyytää iskää aina lukemaan tätä minulle ääneen. Sitten seuraava askel olikin Korkeajännitys -sarjakuvat kun olin juuri oppinut lukemaan. Historiasta jalostui sittemmin aikuisiällä myös ammatti ja leipätyö. Eli samalla tiellä ollaan yhä.

m1_1314073_0.jpg
 
Ai että mistä alkoi palava kiinnostukseni historiaa kohtaan ? Nyt palataan ajassa taaksepäin joko vuoden 1987 tai 1988 jouluun, jolloin isovanhemmat antoivat meidän perheelle kyseisen jättiläisopuksen joululahjaksi. Tulikomento oli tuolloin alle kouluikäinen pojankloppi, mutta tätä kirjaa tuli selailtua palava kiilto silmissä. Oli mielenkiintoisia valokuvia ensimmäisestä ja toisesta maailmansodasta. Oli kylmän sodan panssarivaunuja ja lentokoneita sekä ydinaseita. Oli kaikkea niin kiinnostavaa, että piti pyytää iskää aina lukemaan tätä minulle ääneen. Sitten seuraava askel olikin Korkeajännitys -sarjakuvat kun olin juuri oppinut lukemaan. Historiasta jalostui sittemmin aikuisiällä myös ammatti ja leipätyö. Eli samalla tiellä ollaan yhä.

Katso liite: 78671

Myös Talvisota kronikka ja Jatkosota kronikka löytyi samasta sarjasta. Hienosti toteutettuja teoksia.
 
Ai että mistä alkoi palava kiinnostukseni historiaa kohtaan ? Nyt palataan ajassa taaksepäin joko vuoden 1987 tai 1988 jouluun, jolloin isovanhemmat antoivat meidän perheelle kyseisen jättiläisopuksen joululahjaksi. Tulikomento oli tuolloin alle kouluikäinen pojankloppi, mutta tätä kirjaa tuli selailtua palava kiilto silmissä. Oli mielenkiintoisia valokuvia ensimmäisestä ja toisesta maailmansodasta. Oli kylmän sodan panssarivaunuja ja lentokoneita sekä ydinaseita. Oli kaikkea niin kiinnostavaa, että piti pyytää iskää aina lukemaan tätä minulle ääneen. Sitten seuraava askel olikin Korkeajännitys -sarjakuvat kun olin juuri oppinut lukemaan. Historiasta jalostui sittemmin aikuisiällä myös ammatti ja leipätyö. Eli samalla tiellä ollaan yhä.

Katso liite: 78671
Tuon lisäksi kahlattiin tätä sarjaa kyläkirjastossa 😊 etenkin tankkien ja lentokoneiden piirretyt esittelyt kiinnosti:
1685741421836.jpeg
 
Divarilöytö. Kertoo puna-armeijan rivimiehistä. Miten ja millaisena kokivat sodan Barbarossan alusta Berliinin valtaukseen. Perustuu mm. veteraanien haastatteluihin, salaisen poliisin arkistoihin, yksityiskirjeisiin ja päiväkirjamerkintöihin.

lg_0033768bdf7e793858ed97d3.jpg
 
Back
Top