John Hilly
Ylipäällikkö
Jospa Immonen halusi tällä korostaa Suomen reserviläisarmeijaa, eli tavalliset ihmiset joutuvat sotaan.
Kirjat
- Viestiketjun aloittaja Museo
- Aloitus PVM
Jospa Immonen halusi tällä korostaa Suomen reserviläisarmeijaa, eli tavalliset ihmiset joutuvat sotaan.
Leaderdog
Kaukopartio
Olen tuossa pikkuhiljaa tavaillut Operaatio Polar / Ville Kaarnakarin kirjaa, nyt kun olen lopettelemassa tätä niin voin todeta että faktaa ja fiktiota on juuri minulle sopivassa suhteessa, joten voin suositella tätä muillekkin:
Eletään vuotta 1948. Sodan päättymisestä on jo muutama vuosi. Puolustusvoimat toimii niukkuudessa. Sodassa tehokkuutensa näyttänyt tiedustelu on ajettu alas, parhaimmat osaajat ovat poistuneet maailmalle ja tekniset toimintamahdollisuudet on leikattu lähes olemattomiin. Kuitenkin itsenäinen valtio tarvitsee tietoa päätöstensä pohjaksi.
Tiedusteluosaston harvalukuinen miehistö käynnistää salaisen ohjelman. Entisiä kaukopartiomiehiä värvätään salaa amerikkalaisten palkkalistoille suorittamaan tiedustelua itärajan takana. Suomalaiset käyttävät suurvaltojen kasvavaa keskinäistä epäluuloa hyväkseen ja antavat amerikkalaisten tehdä likaisen työn. Jos käry käy, syy lankeaa heidän niskaansa.
Salainen partiotoiminta käynnistyy kesällä 1948 Yhdysvaltojen lähettäessä kaukopartiomiehiä tiedusteluretkille Neuvostoliittoon. Samalla paljastuu yksi kylmän sodan kynnyksellä elävän maailman suurista salaisuuksista.
Operaatio Polar Salaisen sodan salaiset partiot Ville Kaarnakari
Eletään vuotta 1948. Sodan päättymisestä on jo muutama vuosi. Puolustusvoimat toimii niukkuudessa. Sodassa tehokkuutensa näyttänyt tiedustelu on ajettu alas, parhaimmat osaajat ovat poistuneet maailmalle ja tekniset toimintamahdollisuudet on leikattu lähes olemattomiin. Kuitenkin itsenäinen valtio tarvitsee tietoa päätöstensä pohjaksi.
Tiedusteluosaston harvalukuinen miehistö käynnistää salaisen ohjelman. Entisiä kaukopartiomiehiä värvätään salaa amerikkalaisten palkkalistoille suorittamaan tiedustelua itärajan takana. Suomalaiset käyttävät suurvaltojen kasvavaa keskinäistä epäluuloa hyväkseen ja antavat amerikkalaisten tehdä likaisen työn. Jos käry käy, syy lankeaa heidän niskaansa.
Salainen partiotoiminta käynnistyy kesällä 1948 Yhdysvaltojen lähettäessä kaukopartiomiehiä tiedusteluretkille Neuvostoliittoon. Samalla paljastuu yksi kylmän sodan kynnyksellä elävän maailman suurista salaisuuksista.
BlackFox
Ylipäällikkö
Voipi olla.
Makuasioita. Itseä ei kirja sytyttänyt
tulikomento
Supreme Leader
Oma mielipiteeni on että suuret linjat ovat oikein (Kiestingin taistelut). Jussi Turtolan oma "ääni" sitten enempi tai vähempi fiktiivistä tulkintaa. Tapasin muuten Martti Turtolan viime syksynä työn merkeissä. Hänellä on parhaillaan työstettävänä kenraali Tuompon elämäkerta. Sen pitäisi ilmestyä tämän vuoden syksyllä.
JR49
Respected Leader
Näin minäkin ajattelin. Se vaan Jussi Turtolan oma "ääni" on niin hallitsevassa roolissa, ja ikään kuin näkee ongelmakohtia ennakkoon, niin se syö lopputulosta. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä henkilö ja muut aikalaiset siinä taistelussa alunperin pystyivät ennustamaan taisteluiden etenemisestä.
Nyt jää vähän sellainen jälkiviisas maku mikä sotkee minusta kokonaisuuden.
Ja nämä henkilösuhteet, Siilasvuon kunnianhimo ja Palojärven halu jatkaa hyökkäystä toivottomassa tilanteessa, saksalaisten juonittelu. Oliko se niin vai pitääkö tässä lukea vielä joku muu kirja aiheesta.
Paras olisi kun en olisi tarttunut koko opukseen. Ei jatkoon.
tulikomento
Supreme Leader
Punaisen Paronin omaelämäkerta.
Rautasorkka
Korpraali
Kattava teos kylmän sodan ilmavoimista Euroopassa 1949-1989, NATON, Varsovan liiton ja puolueettomien maiden osalta. Paljon ennen julkaisemattomia, laadukkaita kuvia ja pilottien omakohtaisia anekdootteja. Vahva suositus aiheesta kiinnostuneille.
The Grand Old Man of all things armoured, Ogorkiewicz käy pieteetillä ja perinpohjaisesti läpi taistelupanssarivaunujen kehityskaaren läpi historian. Mahdollisesti kattavin ja paras yleiskatsaus aiheeseen mihin olen törmännyt, kirjoitettu kuitenkin tarpeeksi kansantajuisesti, ettei vaadi välttämättä aiempaa syväsukellusta tankkitriviaan.
Kylmän sodan ajan panssaritaktiikan kehityksen historiaa Suomessa eversti evp. Petteri Joukon asiantuntevasti ja kattavasti kirjoittamana. Paljon uutta ja syventävää tietoa kalustohankinnoista ainakin allekirjoittaneelle. Vanhan panssarimiehen sydäntä lämmitti kovasti tämä teos.
Rautasorkka
Korpraali
Toisella kotimaisella kirjoitettu erittäin kattava ja mielenkiintoinen katsaus Flygvapnetin kalustoon, taktiikkaan ja toimintaan Kylmän sodan aikana. Paljon lentäjien omakohtaisia anekdootteja, hienoja kuvia ja taktisia analyysejä. Ja ihan hyvin avautui ruostuneella lukio-ruotsillakin.
tulikomento
Supreme Leader
Täysin samaa mieltä. Tässä oma arvioni vuodelta 2016.
Kirjat
Tuli eteen tällainen laatukirja. On Buk muuttanut muotoaan.. Edit. Lisätty Bemarin kuva
maanpuolustus.net
Kuten jo aiemmissa viesteissä tässä samassa langassa olen kirjoittanut, Martti Turtola on ammattimies ja osaava tutkija. Kuitenkin karsastan tuota nyt valittua linjaa, jossa kirjoitetaan tutkija-statuksella, mutta silti tekstiin ripotellaan kuvitteellista materiaalia. Jussi Turtola ei suinkaan ollut mitenkään yksimielisesti korotettu rykmentinkomentajien esikuvaksi, vaan on hänen toimintaansa kritisoitukin. Nythän Martti kirjoittaa sedästään aina oikeassa ollutta, mutta pahan Siilasvuon kaltoinkohtelemaa sankaria.
Ja edelleenkin olen sitä mieltä, että henkilökohtaisissa mielipiteissä ei tutkijoillakaan (yleensä) ole mitään väärää. Se oma mielipide ja tutkimus vain pitäisi selkeästi erottaa toisistaan. Nyt näin ei tehdä.
Edelleenkin vertaan Martti Turtolaa tämän kirjan osalta Heikki Ylikankaaseen. Kun Ylikangas ei löytänyt teorialleen talvisodan päättymisen Saksa-vaikutuksesta todisteita, hän kylmästi kirjoitti näytelmän, jonka antoi ymmärtää pohjautuvan faktatietoon. Kuitenkaan sitä tietoa ei koskaan esitelty tieteellisenä tutkimuksena, jolloin se olisi voitu arvioida. Samalla tavalla kaksilla rattailla ajamista, eli käytetään sitä aiemmilla tutkimuksilla saatua statusta paikassa, johon se ei kuulu. Halpahintaista, koska kritiikki voidaan aina vaientaa viittaamalla siihen, että kyseessä on kaunokirjallinen teos, mutta samalla annetaan ymmärtää, että kyseessä kaunokirjalliseen muotoon puettu tutkimus.
JR49
Respected Leader
Hyvä, puit hajanaiset ajatukseni sanoiksi.
Minulle jäi todella epäselväksi mikä on faktaa ja mikä fiktiota. Hyvin ärsyttävää. Olisi jakanut tuon omalle suvulleen ja jättänyt painamatta kirjaksi.
Tai olisi painanut kirjaksi, mutta sanonut, että faktaan pohjautuvaa fiktiota. Silloin olisi mennyt romaanihyllyyn, nyt on tietokirjoissa.
Leaderdog
Kaukopartio
Verkkouutisissa Markku Jokipiin arvio Jussi Niinistön kirjasta:
Paavo Susitaival Jussi Niinistön elämäkerrassa. (Kuva: Minerva)
Sinulla on oikeus muodostaa mielipiteesi luotettavan tiedon pohjalta.
Jussi Niinistön kirjoittama elämäkerta kuvaa ristiriitaisen persoonan uroteot ja törmäykset.
Esimiestensä kannalta Paavo Susitaival oli usein ongelmallinen. Asetelma on tuttu kovin monesta yhteydestä: alainen, joka ei kirjaimellisesti tottele, toimii omapäisesti ja vieläpä osoittaa tehneensä oikeita ratkaisuja – se vasta päälliköitä harmittaa. Sen tulivat Susitaipaleen yläpuolella olleet todistamaan useaan otteeseen.
Särmikkyys poltti siltoja ja toisaalta pelasti vakavilta tappioilta. Marsalkka C.G.E. Mannerheim ei saanut hyvää käsitystä Susitaipaleesta, jonka isän voi katsoa aikoinaan lukeutuneen marskin vastustajiin.
Jatkosodan esimies jääkärieversti K.A. Heiskanen ei osannut arvostaa prikaatinkomentaja Susitaivalta, joka itsemurhahyökkäysten sijaan säästi miehiä liikkuvan sotakäynnin keinoin: ”Hiki säästää verta”.
Jo ennen talvisotaa Paavi Susitaival oli hankkinut kyseenalaista kuuluisuutta äärioikeiston puhujana, kirjoittajana ja toimijanakin. Hän tuhosi tuhansittain puna-armeijan sotilaita, mutta ehti hankkia vihollisia oman maansa kansalaisista uhoamalla populistien tavoin. Jo ennen talvisotaa hän ehti kirjoittaa kaksi maineikasta kuvausta vapaussodan ajoilta: Ahvola (1937) ja Lentävä komppania (1938).
Heiskasen viesti kiiri komentoketjussa ylöspäin: ”Runoilija ei kelpaa rykmentinkomentajaksi”. Niinistö kuvaa Susitaipaleeseen kohdistunutta vähättelyä huonoksi psykologiaksi, mistä tämän johtama JR29 kärsi henkisesti. Saavutuksille ei annettu arvoa.
Siihen suuntaan häntä siivitti myös veljensä Repolan nimismies Bobi Sivénin vuonna 1921 tekemä marttyyri-itsemurha tämän häpeälliseksi kokemansa Tarton rauhan vuoksi.
Paavo Sivénistä tuli vuonna 1926 Susitaival. Hän toimi tuolloin ruotsinkielisen taktiikan soveltamiskurssin johtajana, jolloin kurssilaiset eivät suostuneet osallistumaan suomalaisten suojeluskuntaupseerien kanssa yhteiseen jumalanpalvelukseen. Näin syntynyt Susitaival varmisti vihollisvälit ruotsinkielisiin, vapaamuurareihin, kommunisteihin, Versailles’n rauhan, Kominternin jne suhteen. Kovasanaisuutensa vuoksi hän kärsi muutaman linnareissunkin.
Vaikka Susitaival oli kiistaton Suomussalmen taistelujen sankarijohtaja, onnistui kollega Hjalmar Siilasvuopainamaan kirjallaan Suomussalmen taistelut (1940) Susitaipaleen ansiot näkymättömiin. Vasta kun tämän Ryhmä Susi talvisodassa (1973) ilmestyi, suuri yleisö tiesi, ettei yksi itsensä ylentänyt ollutkaan ainoa sankari.
Jussi Niinistö olisi voinut edes kerran mainita nimen Alpo Marttinen, joka mitä ilmaisimmin pelasti niin Siilasvuon esikunnan päällikkönä työkyvyn kuin kunniankin. Herrat Susitaival ja Siilasvuo eivät tulleet toimeen keskenään, ja niin he tuntuivat käyvän kumpainenkin kahta omaa, erillistä sotaansa – onneksi menestyksellä: toinen Suomussalmella, toinen Raatteen suunnassa.
Suomi lähti Saksan Barbarossa-operaation rinnalla hyökkäykseen kohti itää. Puolet rajastamme oli liki osaamattomien saksalaisten vastuulla. Liittoutumisemme selitteleminen länsivalloille oli vaikea tehtävä.
Eikä siinä ollut Paavo Susitaipaleesta paljoakaan apua, kun tämä päästi totuudellisen sammakon suustaan. Englantilaiset lehtimiehet olivat rintamavierailullaan kunnioittaneet Suomen taistelua demokratian puolesta diktatuuria vastaan, ja kyselleet, mitä puoluetta tämä eduskunnan jättänyt komentaja edusti. ”I am fascist”, oli vastaus.
Suomen Sosialidemokraatin pakinoitsijanimimerkki Sasu Punanen (Yrjö Räisänen) keksi kutsua Susitaivalta nimellä Hukkareissu. Se herätti riemua ja harmitti Susitaivalta koko hänen elämänsä ajan. Saipa nimittelyn uhri mahdollisuuden antaa takaisin.
Kun Susitaival oli ollut valloittamassa kauan haaveiltua kohdetta Äänislinnaa, Susitaival lähetti pilkkaajalleen viestin: ”Terveiset Turunlinnaan Äänislinnasta”. Sasu Punanen kun istui puolestaan vankilassa poliittisesti epäluotettavana.
Samalle suunnalle komennettu everstiluutnantti Uno Fagernäs murjaisi miehilleen jaetuista 1871-mallisista kivääreistä: ”Niillä ei osu edes venäläisiin eukkoihin, ryssillä on hyvät aseet, vaihtakaa paremmat itsellenne”. Ja niinhän siinä kävi suurten mottitaistelujen myötä.
Paitsi johtajasankareita ja heidän miehiään suomalaisten oli kiittäminen pakkasta. Susitaival piti Vladimir Leniniä maailmanlaajuisen vitsauksen pääsyyllisenä, mutta Josif Stalinia hän kiitteli. Tämä oli nimittäin talvisotaa edeltävinä vuosina teloituttanut oman armeijansa upseereita enemmän kuin saksalaiset puna-armeijan upseeristoa koko 2. maailmansodan aikana.
Jussi Niinistö: Paavo Susitaival. Kolme sotaa, kaksi kapinaa, neljä linnareissua. Minerva 2021.
Paavo Susitaival Jussi Niinistön elämäkerrassa. (Kuva: Minerva)
Sinulla on oikeus muodostaa mielipiteesi luotettavan tiedon pohjalta.
Paavo Susitaival – sotasankari ja häirikkö
MARKKU JOKIPII | 21.02.2021 | 11:00- päivitetty 19.02.2021 | 13:22Jussi Niinistön kirjoittama elämäkerta kuvaa ristiriitaisen persoonan uroteot ja törmäykset.
Esimiestensä kannalta Paavo Susitaival oli usein ongelmallinen. Asetelma on tuttu kovin monesta yhteydestä: alainen, joka ei kirjaimellisesti tottele, toimii omapäisesti ja vieläpä osoittaa tehneensä oikeita ratkaisuja – se vasta päälliköitä harmittaa. Sen tulivat Susitaipaleen yläpuolella olleet todistamaan useaan otteeseen.
Särmikkyys poltti siltoja ja toisaalta pelasti vakavilta tappioilta. Marsalkka C.G.E. Mannerheim ei saanut hyvää käsitystä Susitaipaleesta, jonka isän voi katsoa aikoinaan lukeutuneen marskin vastustajiin.
Jatkosodan esimies jääkärieversti K.A. Heiskanen ei osannut arvostaa prikaatinkomentaja Susitaivalta, joka itsemurhahyökkäysten sijaan säästi miehiä liikkuvan sotakäynnin keinoin: ”Hiki säästää verta”.
Jo ennen talvisotaa Paavi Susitaival oli hankkinut kyseenalaista kuuluisuutta äärioikeiston puhujana, kirjoittajana ja toimijanakin. Hän tuhosi tuhansittain puna-armeijan sotilaita, mutta ehti hankkia vihollisia oman maansa kansalaisista uhoamalla populistien tavoin. Jo ennen talvisotaa hän ehti kirjoittaa kaksi maineikasta kuvausta vapaussodan ajoilta: Ahvola (1937) ja Lentävä komppania (1938).
Heiskasen viesti kiiri komentoketjussa ylöspäin: ”Runoilija ei kelpaa rykmentinkomentajaksi”. Niinistö kuvaa Susitaipaleeseen kohdistunutta vähättelyä huonoksi psykologiaksi, mistä tämän johtama JR29 kärsi henkisesti. Saavutuksille ei annettu arvoa.
Hankala johdettava
Isältään perimänsä ennakkoluulot Mannerheimia kohtaan muotoutuivat punakapinan kukistamisen jälkeen äärioikeistolaiseksi aktivismiksi. Lapuanliikkeeseen, Isänmaallisen kansanliikkeeseen ja Mäntsälän kapinaan kytkeytyminen leimasivat Susitaipaleen pysyväisesti äärioikealle.Siihen suuntaan häntä siivitti myös veljensä Repolan nimismies Bobi Sivénin vuonna 1921 tekemä marttyyri-itsemurha tämän häpeälliseksi kokemansa Tarton rauhan vuoksi.
Paavo Sivénistä tuli vuonna 1926 Susitaival. Hän toimi tuolloin ruotsinkielisen taktiikan soveltamiskurssin johtajana, jolloin kurssilaiset eivät suostuneet osallistumaan suomalaisten suojeluskuntaupseerien kanssa yhteiseen jumalanpalvelukseen. Näin syntynyt Susitaival varmisti vihollisvälit ruotsinkielisiin, vapaamuurareihin, kommunisteihin, Versailles’n rauhan, Kominternin jne suhteen. Kovasanaisuutensa vuoksi hän kärsi muutaman linnareissunkin.
Vaikka Susitaival oli kiistaton Suomussalmen taistelujen sankarijohtaja, onnistui kollega Hjalmar Siilasvuopainamaan kirjallaan Suomussalmen taistelut (1940) Susitaipaleen ansiot näkymättömiin. Vasta kun tämän Ryhmä Susi talvisodassa (1973) ilmestyi, suuri yleisö tiesi, ettei yksi itsensä ylentänyt ollutkaan ainoa sankari.
Jussi Niinistö olisi voinut edes kerran mainita nimen Alpo Marttinen, joka mitä ilmaisimmin pelasti niin Siilasvuon esikunnan päällikkönä työkyvyn kuin kunniankin. Herrat Susitaival ja Siilasvuo eivät tulleet toimeen keskenään, ja niin he tuntuivat käyvän kumpainenkin kahta omaa, erillistä sotaansa – onneksi menestyksellä: toinen Suomussalmella, toinen Raatteen suunnassa.
Fasisti ansionsa mukaan: ikuinen everstiluutnantti
Taisi olla Marttisen ansiota, että hänestä itsestään ja samalla Siilasvuosta tuli Mannerheim-ristin ritari joulukuussa 1944. Ylenipä Marttinen everstiksi niin Suomen kuin Yhdysvaltain armeijassa sinne paettuaan. Eräänlainen ennätys tämän rinnalla onkin, että sankarimme sai tyytyä vuodesta 1929 lähtien everstiluutnantin arvoon pitkästä urastaan huolimatta.Suomi lähti Saksan Barbarossa-operaation rinnalla hyökkäykseen kohti itää. Puolet rajastamme oli liki osaamattomien saksalaisten vastuulla. Liittoutumisemme selitteleminen länsivalloille oli vaikea tehtävä.
Eikä siinä ollut Paavo Susitaipaleesta paljoakaan apua, kun tämä päästi totuudellisen sammakon suustaan. Englantilaiset lehtimiehet olivat rintamavierailullaan kunnioittaneet Suomen taistelua demokratian puolesta diktatuuria vastaan, ja kyselleet, mitä puoluetta tämä eduskunnan jättänyt komentaja edusti. ”I am fascist”, oli vastaus.
Suomen Sosialidemokraatin pakinoitsijanimimerkki Sasu Punanen (Yrjö Räisänen) keksi kutsua Susitaivalta nimellä Hukkareissu. Se herätti riemua ja harmitti Susitaivalta koko hänen elämänsä ajan. Saipa nimittelyn uhri mahdollisuuden antaa takaisin.
Kun Susitaival oli ollut valloittamassa kauan haaveiltua kohdetta Äänislinnaa, Susitaival lähetti pilkkaajalleen viestin: ”Terveiset Turunlinnaan Äänislinnasta”. Sasu Punanen kun istui puolestaan vankilassa poliittisesti epäluotettavana.
Kiitos pakkasten ja Stalinin
Monesti populistinkin – olipa kyse oikeistolaisesta tai vasemmistolaisesta – herjat syntyvät käytännön kokemuksista. Saavuttuaan pari viikkoa talvisodan alkamisesta lukien Suomussalmelle, Susitaival näki, miten hyväuskoinen Suomi oli ollut. Talvivaatetusta, telttoja ja aseita ei ollut riittävästi. Aluksi vihollisen ylivoima oli 70-kertainen. Hän julistikin, että eduskunnan jäsenten olisi palveltava jonkin aikaa eturintamassa, tietäisivät enemmän.Samalle suunnalle komennettu everstiluutnantti Uno Fagernäs murjaisi miehilleen jaetuista 1871-mallisista kivääreistä: ”Niillä ei osu edes venäläisiin eukkoihin, ryssillä on hyvät aseet, vaihtakaa paremmat itsellenne”. Ja niinhän siinä kävi suurten mottitaistelujen myötä.
Paitsi johtajasankareita ja heidän miehiään suomalaisten oli kiittäminen pakkasta. Susitaival piti Vladimir Leniniä maailmanlaajuisen vitsauksen pääsyyllisenä, mutta Josif Stalinia hän kiitteli. Tämä oli nimittäin talvisotaa edeltävinä vuosina teloituttanut oman armeijansa upseereita enemmän kuin saksalaiset puna-armeijan upseeristoa koko 2. maailmansodan aikana.
Jussi Niinistö: Paavo Susitaival. Kolme sotaa, kaksi kapinaa, neljä linnareissua. Minerva 2021.
Viipurin taisteluja käsittelevää kirjallisuutta on ilmestynyt vuosikymmenten aikana hyvin runsaasti. Luettelo alla ei ole bibliografia, mutta kyllä siitä keskeiset teokset löytyy:
Lauri Jäntti Kannaksen suurtaisteluissa 1955
Lauri Jäntti Viipurin viimeinen päivä 1964
Uuno Tarkki Kaksi sotaa etulinjassa 1993
Uuno Tarkki Taistelu Viipurista 20.6.1944
Niilo Lappalainen Viipuri toisessa maailmansodassa 1991
Sotilassosiologinen seura Seminaaritaltiointi 2007
Elfvengren-Tammi Viipuri 1944
Manninen- Rainiala Viipuri menetetty 2014
Sotilassosiologinen seura Seminaaritaltiointi 2014
Näistä kirjoista Lauri Jäntin kirjoittamat muodostuivat perusteoksiksi, joiden tietoja myöhemmin lainattiin laajalti. Useinmiten tapahtumatiedot siirtyivät kirjoista toiseen ilman minkäänlaisia tarkistuksia. Uuno Tarkki oli itse mukana yhden taisteluvaiheen keskeisenä toimijana, joka valitettavasti myös näkyy lopputuloksessa. Elfvengren-Tammi tunnetaan ns. "salaliittokirjana" jota edellä on jo käsitelty. Teoksen erityinen ansio on kuitenkin sen laaja aselajiosuus, jonka laatijoina olikin suuri osa sen ajan sotahistorioitsijoitamme. Ristiriitojakin löytyy: Ahti lappi kertoo Viipurin jääneen ilman ilmatorjuntaa mutta ilmailuhistorioitsija Hannu Valtonen taas suomalaisen it:n pudottaneen yhden saksalaisen Stukan 20.6.44.
Uusin kirja Manninen-Rainiala kannattaa lukea valikoiden, sillä Kyösti Rainialan osuus on bullshittiä. Prof Mannisen vaatimuksesta se onkin painettu eri kirjasinlajilla. Lähdeviitteitä ei ole eikä Manninen suostunut keskeisiä niistä suoraan kysyttäessäkään paljastamaan. Löysin osan niistä Mpkk:n arkistoiduista papereista. Mainitsemani kaksi seminaarikoonnosta ovat varmaan useinmille aika tuntemattomia. Ne molemmat ovat erinomaisia lähteitä. Jälkimmäisestä löytyy tärkeä havainto, jonka mukaan painopisteestä irtauduttiin kokonaan ilman taistelua asemien jäädessä tyhjiksi. Tähän johtopäätökseen päädyttiin tappioluvuilla: Lähes 200 miehen komppaniassa 2 kaatunutta, joista niistäkin toinen takalinjoilla hevosmiehenä. Siihen asti on tutkimuksessa puhuttu "taisteluosasto Tarkin vastaiskusta". No en mene detaljeihin tässä; tapahtumat tunteville asiayhteys selviää.
Nämä kauan sitten laaditut kirjat ovat saatavissa kohtuuhintaan divareista. Ne ovat osoittautuneet enemmän paikallaolleiden haastatteluihin kun huolelliseen arkistotyöhön perustuviksi, joten useimmat ovat vanhentuneet. Valitettavasti tutkimusta ei ole enää jatkettu, vaan nuoremmat sukupolvet tutkivat sotien kulttuurihistoriaa, perintöä jälkipolville sekä "Suomi miehittäjänä"-tyyppisiä trendikkäitä aiheita.
Viipurin tapahtumien erilaisia kliseitä voi seurata jatkosota-lankaan hiljattain postatun BT-42 videon kommenteissa (You Tube puolella). Saatan myöhemmin kirjoitella jotain kommentteja niihin jos mielenkiintoa riittää.
Viimeksi muokattu:
tulikomento
Supreme Leader
Kaikki aivan erinomaisia teoksia. Ogorkiewicz on pakollista luettavaa kaikille panssareista kiinnostuneille. Joukon Ylijohdon reservi on puolestaan erittäin kattava kuvaus sotienjälkeisen panssaritaktiikan kehityksestä Suomessa.
mienkoiv
Kapteeni
Saatan kuolla jo rajalla
Vakoilua ja tiedustelua Suomessa vuosikymmeniä seurannut toimittaja-tietokirjailija Jukka Rislakki avaa seikkaperäisesti kaksi Neuvostoliiton salaista operaatiota, jotka ovat kauan askarruttaneet tutkijoita. Kirjan ensimmäinen osa sivuaa Operaatio Trustia, joka oli Neuvosto-Venäjän...
tulikomento
Supreme Leader
Saatan kuolla jo rajalla
Vakoilua ja tiedustelua Suomessa vuosikymmeniä seurannut toimittaja-tietokirjailija Jukka Rislakki avaa seikkaperäisesti kaksi Neuvostoliiton salaista operaatiota, jotka ovat kauan askarruttaneet tutkijoita. Kirjan ensimmäinen osa sivuaa Operaatio Trustia, joka oli Neuvosto-Venäjän...docendo.fi
Pitänee tutustua. Varsinkin jos löytyy juttua vakoilusta ja vakoojista ajalta ennen sotia.
Kuuntelin tuon Punaisen Ketun töiden lomassa. Olihan siinä ihan ok juttuakin mutta, kirjassa oli kyllä aimo annos naiviutta ja tosiaan jonkin verran asiavirheitä. Ilman jatkuvaa feministi-paatosta ja monikulttuuri-propagandan tuputusta ihan viihdyttävä silti. Niin... Ja näillä tiettyjen kirjojen kirjoittajilla on selvästi jo kirjoittaessaan ollut linnan kutsu kirjekuori ajatuskuplassa. Niin ylitsevuotavasti tässäkin Niinistöä nuoleskeltiin että ei sitten mitään rajaa. En ole sovinisti, tai noh ehkä vähän mutta, aika vähän on tullut vastaan hyviä naisten kirjoittamia kirjoja noin ylipäätäänkin.
kaislajääkäri
Eversti
Nyt on meneillään Kustaa H. J. Vilkunan Viha — Perikato, katkeruus ja kertomus isostavihasta.
Jonkinlaisena historian harrastajana uskoin itselläni olevan kohtuullisen hyvä tietämys ko. ajan tapahtumista, mutta olin väärässä. Kyllä se on ollut vielä huomattavasti julmempaa ja totalitäärisempää hävitystä, kuin kuvittelin. Yleensä noinkin kaukaiseen historiaan perehtyessä pystyy asennoitumaan aiheeseen ulkopuolisesti ja kohtuullisen tunteettomasti, mutta tätä lukiessa tulee kyllä usein mieleen, että voi ihmisparkoja.
Suosittelen luettavaksi, mutta lukuelämykseksi tätä ei voi kylläkään kutsua. On sen verran karua tarinaa.
Jonkinlaisena historian harrastajana uskoin itselläni olevan kohtuullisen hyvä tietämys ko. ajan tapahtumista, mutta olin väärässä. Kyllä se on ollut vielä huomattavasti julmempaa ja totalitäärisempää hävitystä, kuin kuvittelin. Yleensä noinkin kaukaiseen historiaan perehtyessä pystyy asennoitumaan aiheeseen ulkopuolisesti ja kohtuullisen tunteettomasti, mutta tätä lukiessa tulee kyllä usein mieleen, että voi ihmisparkoja.
Suosittelen luettavaksi, mutta lukuelämykseksi tätä ei voi kylläkään kutsua. On sen verran karua tarinaa.
Viimeksi muokattu:
kaislajääkäri
Eversti
Vielä Isoviha-aiheesta. Oheinen dokumentti on jo aiemmin tuttu palstalta, mutta ko. dokumentista pois jätetyllä materiaalilla (dokumentissa esiintyneellä) Kalervo Mieltyllä on mielenkiintoista kerrottavaa ruotsalaisten asenteesta Suomeen ja suomalaisiin.