Koneosasto - Maansiirto, maatalous, metsä yms. työkoneet.

VLF kirjoitti:
Onko isokin savotta kunnostuksessa?
Mulla oli 384 Leyland ja siihen tuntui olevan puoli mahdotonta löytää kytkinasetelmaa. Uusia ei saanut ja ne harvat käytetyt oli muuttuneet uuden hintaisiksi. Käytännössä varaosakone olisi ollut välttämätön, koska osia olis tarvinnut niin paljon ja ne tuntui olevan kiven alla. Oli sitten helpompi lopulta vaan myydä se kone.
Klikkaa laajentaaksesi...
384 taitaa tuokin olla. Onnekas sattuma, mutta siihen on vaihdettu kytkin juuri ennen kuin se jäi seisomaan. Muutenkin uskoisin selviävän melko vähällä laitolla, vaikka yllätyksiä voi tietenkin aina tulla.
 
YliKoo kirjoitti:
Nopea tapa pakat kuvia on liittää ne wordiin tai power pointiin ja siellä vähän nykiä kulmasta pienemmäksi, ja tallentaa uudelleen.
Klikkaa laajentaaksesi...
OFFTOPIC:

Älä hyvä mies. Jos koneella on Word tai Power Point, on siinä myös Paint tai Photos, jotka on molemmat ihan tarkoitettu tuohon käyttöön. Tekstinkäsittelysoftia tähän ei kannata sotkea.

Jos kuvia täytyy muokata useammin kuin kerran vuodessa, kannattaa asentaa esim. Irfanview.
 
Patu kirjoitti:
OFFTOPIC:

Älä hyvä mies. Jos koneella on Word tai Power Point, on siinä myös Paint tai Photos, jotka on molemmat ihan tarkoitettu tuohon käyttöön. Tekstinkäsittelysoftia tähän ei kannata sotkea.

Jos kuvia täytyy muokata useammin kuin kerran vuodessa, kannattaa asentaa esim. Irfanview.
Klikkaa laajentaaksesi...
Vaikka painoilla pienentää 20 prosenttia kerrallaan, rupeaa kuva rispaantumaan. Kännykän monen megapikselin kuvia pitää pienentää aika tavalla, että ne sopivat tällaisille alustoille.

Ja tiedän kyllä, ettei tuo ole lakisääteinen tapa, ainoastaan nopea ja tekee riittävän hyvät Ruudulta katsottavaksi.
 
Telaketju kirjoitti:
Mulla on kans ollu jonkin aikaa kaivurikuumetta ainakin 38,4 astetta. Joku vanha ja vuotava persveivari etukuormaimella olis ihan kiva tonkimiseen. Eihän mulla käyttöä sille oo kun ehkä 10 tuntia vuoteen, mutta keksin helposti kymmenenkin tyhmempää paikkaa kuluttaa roposiaan. Vähän vaisua on tarjonta näin talvisin. Kai niitä taas myyntiin tulee, kunhan kaivukelit alkaa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Jotenkin helpottavaa lukea että muitakin kiinnostaa kaivurit ja ehkä tiedän sen tunteen vaikkei niitä nyt välttämättä tarvitse niin kauheasti. Mä hankin ensimmäisen kaivurin, Riuku Vammaksen vaikkei omistuksessa maata ollutkaan. Kototilalle kun oli "tarvetta" silloin niin siitä se lähti. Kai siinä jotain agressioita pääsi purkamaan kun taisteli sillä kiviä pelloilta pois, yleensä se kivi sai väistyä pois tieltä ja se voiton huuma palkitsi kaiken.
 
Jämsänkosken viitoskoneen eka tuotanto startti 1981 - tupakkapaperia Indonesiaan!

Tällä työllä Suomen vauraus on luotu, ja vastaavilla ideoilla.

 
JR49 kirjoitti:
Ei tätä voinut laittaa Hyvännäköinen auto -ketjuun. Mutta eikös tämä ole kuin työkone. Vaan hirmuinen on hintapyyntö.

https://huutokaupat.com/2546065/uaz-469-1973-25-l-bensiini-avoauto-4x4-ajamaton-suomen-kilvissa
Klikkaa laajentaaksesi...
Saapi ostaja muuten oman kokemukseni mukaan kaupantekijäisinä ei yhden, vaan kaksi bensatankkia, ja kaksi bensamittaria... joihin kumpaankin voi luottaa yhtä vakaasti kuin mustalaiseukon ennustukseen seuraavasta Nokiasta ja kalevalaisesta nais-Jeesuksesta.

Suosittelen autoa erä-henkiselle romanttiselle optimistille, joka tykkää kävellä pitkiä matkoja tyhjän jerry-kanisterin kanssa. Ja takaisin täyden kanssa.

Nimim. "kokemusta on".
 
kolomaittis kirjoitti:
Tolla Uazilla vaan päristelemään Ohisalon ja muitten viheriäisten nurkille ihan vaan piruuttaan.
Tai joku vanha isolla bensakoneella oleva kuormuri olisi vielä parempi.

​

Klikkaa laajentaaksesi...
Uazilla ajamista sivusta seuranneena, uskoisin että sen moottorilla on aivan uskomattomat vääntö- ja suoritusarvot? Korvakuulolla sanoisin että MF 135-traktoriin nähden aivan janan toisessa päässä, ei ehkä olla edes samalla janalla. (MF 135 piti tähän liittää kun sitä on sanottu sitkeimmäksi traktoriksi mitä Vakolassa on koskaan testattu. )
 
UAZ on parhaimmillaan ihan soiva peli, jolla on todella hyvät maasto-ominaisuudet, ja jonkinlaiset kahluuominaisuudetkin... niitä oli Parolassa panssariprikaatissa -93 käytössä itävaunujen kanssa ihan riittävästi. Siellä paikallisella Lekellä, en tosin tiedä oliko kyseessä entinen sodan ajan lentokenttä vai ei, alue muistutti lähinnä suunnatonta aukeaa savikkoa, joka pölysi kuin pentele varsinkin panssarijääkäri-alokkaana vaunujen perässä paarustaessa... tai MTLB:ssä sisällä. Pölyn määrä oli melko vakio, mutta vaunun perässä kävellessä ei tarvinnut kärsiä pakokaasuista niin paljon kuin sen sisällä matkustaessa - neuvostoliittolainen käytäntö ilmeisesti. Lekellä oli myös muutama luontainen lampare, joihin rankkojen kesäsateiden jälkeen oli kertynyt sen verran vettä, että UAZ:in kahluuominaisuuksien testauksesta luovuttiin väliaikaisesti... tämä panssarijääkärien arkailu ehkä osaltaan kannusti ensimmäisen vaunukomppanian T-72 -joukkueen yliluutnanttia, joka tokaisi että vaunu menee tosta kevyesti. - Ei varmana mee, vastattiin kivääri-sherpa -linjan johtajistosta. - Ja tasan vittu menee, ilmoitti nyt vesi-topografian, hydrologian ja matemaattisen topologian professori, yliluutnantti X.
T-72 pössähti lampeen, ajoi puoleen väliin, jossa vettä oli puoleen torniin, sammui ja jäi siihen.

Ukot sieltä sitten hyppelivät rapakkoon ja kahlasivat maihin, ilmoittivat "ei mitään hätää, vaunu on NBC-suojattu, haetaan se huomenna hinausvaunulla".
Noh, koska olimme sitten leirissä sen yön siellä mutakuopalla vartioimassa sitä seiskakakkosta, olin henkilökohtaisesti paikalla kun hinausvaunu saapui seuraavana aamuna.
Pian kävi ilmi että neuvostoliittolainen käsitys ydinsodan, sekä kemiallisen ja biologisen hyökkäyksen kestävästä "tiiviydestä" ei ole sama kuin suomalainen käsitys vesitiiviydestä, koska vaunu oli yön aikana mysteerisesti täyttynyt kuravedellä.
Vaunun ulosvetoprojekti tyssähti siihen että se ei hievahtanutkaan... 35 panssarijääkäria tuijotti herkeämättä tätä dramaattista pelastusoperaatiota ("vihdoinkin jotain tapahtuu"), kun lammen toisella puolella alkoi palaveeraus. Sitä kesti merkillisen pitkään, ottaen huomioon että paikalla oli siinä vaiheessa noin 60 miestä, joista ilmeisesti ainakin 59 tiesi että kuskilla jäänyt vaihde silmään ja toi reilu 40 tonnia ei liiku yhtään mihkään todella pitkään aikaan. Vaunu on suunniteltu siperialaisile pygmeille, joilla on kaksi vasenta kättä ja kehonrakentajan voimat, sinne ei meinaan ole mahtumista edes lompakko taskussa, saati jonkun naamarin ja regun kanssa.
Joten päätettiin että se pumpataan tyhjäksi, vaihde vapaalle ja se hinataan sitten kuivattavaksi ja moottoriremppaa varten vaunuhallille. Valitettavasti vaunun huomattiin vajoavan hitaasti mutta varmasti, koska muta/ lössipohja alkoi pettää telojen painon alla.

2 viikkoa myöhemmin se seiskakakkonen nökötti edelleen siellä lammessa, putki ja tornin yläkansi vielä näkyvissä, eli se makasi pohjapanssarinsa varassa siellä jorpakossa.
Sitten meitsi lähetettiin spol-aukkiin, ja syyskuussa kun olin taas vesisateessa lekellä, vaunu oli kadonnut... nielaisiko lampi saaliinsa? Sitä en koskaan saanut tietää.
 
Fremen kirjoitti:
UAZ on parhaimmillaan ihan soiva peli, jolla on todella hyvät maasto-ominaisuudet, ja jonkinlaiset kahluuominaisuudetkin... niitä oli Parolassa panssariprikaatissa -93 käytössä itävaunujen kanssa ihan riittävästi. Siellä paikallisella Lekellä, en tosin tiedä oliko kyseessä entinen sodan ajan lentokenttä vai ei, alue muistutti lähinnä suunnatonta aukeaa savikkoa, joka pölysi kuin pentele varsinkin panssarijääkäri-alokkaana vaunujen perässä paarustaessa... tai MTLB:ssä sisällä. Pölyn määrä oli melko vakio, mutta vaunun perässä kävellessä ei tarvinnut kärsiä pakokaasuista niin paljon kuin sen sisällä matkustaessa - neuvostoliittolainen käytäntö ilmeisesti. Lekellä oli myös muutama luontainen lampare, joihin rankkojen kesäsateiden jälkeen oli kertynyt sen verran vettä, että UAZ:in kahluuominaisuuksien testauksesta luovuttiin väliaikaisesti... tämä panssarijääkärien arkailu ehkä osaltaan kannusti ensimmäisen vaunukomppanian T-72 -joukkueen yliluutnanttia, joka tokaisi että vaunu menee tosta kevyesti. - Ei varmana mee, vastattiin kivääri-sherpa -linjan johtajistosta. - Ja tasan vittu menee, ilmoitti nyt vesi-topografian, hydrologian ja matemaattisen topologian professori, yliluutnantti X.
T-72 pössähti lampeen, ajoi puoleen väliin, jossa vettä oli puoleen torniin, sammui ja jäi siihen.

Ukot sieltä sitten hyppelivät rapakkoon ja kahlasivat maihin, ilmoittivat "ei mitään hätää, vaunu on NBC-suojattu, haetaan se huomenna hinausvaunulla".
Noh, koska olimme sitten leirissä sen yön siellä mutakuopalla vartioimassa sitä seiskakakkosta, olin henkilökohtaisesti paikalla kun hinausvaunu saapui seuraavana aamuna.
Pian kävi ilmi että neuvostoliittolainen käsitys ydinsodan, sekä kemiallisen ja biologisen hyökkäyksen kestävästä "tiiviydestä" ei ole sama kuin suomalainen käsitys vesitiiviydestä, koska vaunu oli yön aikana mysteerisesti täyttynyt kuravedellä.
Vaunun ulosvetoprojekti tyssähti siihen että se ei hievahtanutkaan... 35 panssarijääkäria tuijotti herkeämättä tätä dramaattista pelastusoperaatiota ("vihdoinkin jotain tapahtuu"), kun lammen toisella puolella alkoi palaveeraus. Sitä kesti merkillisen pitkään, ottaen huomioon että paikalla oli siinä vaiheessa noin 60 miestä, joista ilmeisesti ainakin 59 tiesi että kuskilla jäänyt vaihde silmään ja toi reilu 40 tonnia ei liiku yhtään mihkään todella pitkään aikaan. Vaunu on suunniteltu siperialaisile pygmeille, joilla on kaksi vasenta kättä ja kehonrakentajan voimat, sinne ei meinaan ole mahtumista edes lompakko taskussa, saati jonkun naamarin ja regun kanssa.
Joten päätettiin että se pumpataan tyhjäksi, vaihde vapaalle ja se hinataan sitten kuivattavaksi ja moottoriremppaa varten vaunuhallille. Valitettavasti vaunun huomattiin vajoavan hitaasti mutta varmasti, koska muta/ lössipohja alkoi pettää telojen painon alla.

2 viikkoa myöhemmin se seiskakakkonen nökötti edelleen siellä lammessa, putki ja tornin yläkansi vielä näkyvissä, eli se makasi pohjapanssarinsa varassa siellä jorpakossa.
Sitten meitsi lähetettiin spol-aukkiin, ja syyskuussa kun olin taas vesisateessa lekellä, vaunu oli kadonnut... nielaisiko lampi saaliinsa? Sitä en koskaan saanut tietää.
Klikkaa laajentaaksesi...
Ei se vaunu kai sinne jäänyt, ainakaan en sitä sielä nähnyt vähän jälkeesi.. Kyllä se Leke käsittääkseni on ihan oikea, vanha lentokenttä. Muistelen siitä jotain tietoa joskus löytäneenikin.
Omana vm-aikanani muistelen sattuneen, että Parolasta lähti isoon sotaharjoitukseen Hesa-Vantaata puolustamaan jonkunlainen joukko niitä vaunuja ilmeisesti ressujen ohjaamina. Se ei ollut mikään suksee se operaatio; ensimmäinen vaunu ajoi jo alkumetreillä sillankaiteeseen ja iso osa perille selvinneistä upposivat suohon lentokentän lähistöllä Lahelan paikkeilla. Tämä siis vuonna -94
 
PSB 5500 kirjoitti:
Ei se vaunu kai sinne jäänyt, ainakaan en sitä sielä nähnyt vähän jälkeesi.. Kyllä se Leke käsittääkseni on ihan oikea, vanha lentokenttä. Muistelen siitä jotain tietoa joskus löytäneenikin.
Omana vm-aikanani muistelen sattuneen, että Parolasta lähti isoon sotaharjoitukseen Hesa-Vantaata puolustamaan jonkunlainen joukko niitä vaunuja ilmeisesti ressujen ohjaamina. Se ei ollut mikään suksee se operaatio; ensimmäinen vaunu ajoi jo alkumetreillä sillankaiteeseen ja iso osa perille selvinneistä upposivat suohon lentokentän lähistöllä Lahelan paikkeilla. Tämä siis vuonna -94
Klikkaa laajentaaksesi...
Joo me suomalaiset osataan nää konehommat... meillä on itseluottamus ainakin kohdillaan! ISKE JA MURRA!
 
Fremen kirjoitti:
UAZ on parhaimmillaan ihan soiva peli, jolla on todella hyvät maasto-ominaisuudet, ja jonkinlaiset kahluuominaisuudetkin... niitä oli Parolassa panssariprikaatissa -93 käytössä itävaunujen kanssa ihan riittävästi. Siellä paikallisella Lekellä, en tosin tiedä oliko kyseessä entinen sodan ajan lentokenttä vai ei, alue muistutti lähinnä suunnatonta aukeaa savikkoa, joka pölysi kuin pentele varsinkin panssarijääkäri-alokkaana vaunujen perässä paarustaessa... tai MTLB:ssä sisällä. Pölyn määrä oli melko vakio, mutta vaunun perässä kävellessä ei tarvinnut kärsiä pakokaasuista niin paljon kuin sen sisällä matkustaessa - neuvostoliittolainen käytäntö ilmeisesti. Lekellä oli myös muutama luontainen lampare, joihin rankkojen kesäsateiden jälkeen oli kertynyt sen verran vettä, että UAZ:in kahluuominaisuuksien testauksesta luovuttiin väliaikaisesti... tämä panssarijääkärien arkailu ehkä osaltaan kannusti ensimmäisen vaunukomppanian T-72 -joukkueen yliluutnanttia, joka tokaisi että vaunu menee tosta kevyesti. - Ei varmana mee, vastattiin kivääri-sherpa -linjan johtajistosta. - Ja tasan vittu menee, ilmoitti nyt vesi-topografian, hydrologian ja matemaattisen topologian professori, yliluutnantti X.
T-72 pössähti lampeen, ajoi puoleen väliin, jossa vettä oli puoleen torniin, sammui ja jäi siihen.

Ukot sieltä sitten hyppelivät rapakkoon ja kahlasivat maihin, ilmoittivat "ei mitään hätää, vaunu on NBC-suojattu, haetaan se huomenna hinausvaunulla".
Noh, koska olimme sitten leirissä sen yön siellä mutakuopalla vartioimassa sitä seiskakakkosta, olin henkilökohtaisesti paikalla kun hinausvaunu saapui seuraavana aamuna.
Pian kävi ilmi että neuvostoliittolainen käsitys ydinsodan, sekä kemiallisen ja biologisen hyökkäyksen kestävästä "tiiviydestä" ei ole sama kuin suomalainen käsitys vesitiiviydestä, koska vaunu oli yön aikana mysteerisesti täyttynyt kuravedellä.
Vaunun ulosvetoprojekti tyssähti siihen että se ei hievahtanutkaan... 35 panssarijääkäria tuijotti herkeämättä tätä dramaattista pelastusoperaatiota ("vihdoinkin jotain tapahtuu"), kun lammen toisella puolella alkoi palaveeraus. Sitä kesti merkillisen pitkään, ottaen huomioon että paikalla oli siinä vaiheessa noin 60 miestä, joista ilmeisesti ainakin 59 tiesi että kuskilla jäänyt vaihde silmään ja toi reilu 40 tonnia ei liiku yhtään mihkään todella pitkään aikaan. Vaunu on suunniteltu siperialaisile pygmeille, joilla on kaksi vasenta kättä ja kehonrakentajan voimat, sinne ei meinaan ole mahtumista edes lompakko taskussa, saati jonkun naamarin ja regun kanssa.
Joten päätettiin että se pumpataan tyhjäksi, vaihde vapaalle ja se hinataan sitten kuivattavaksi ja moottoriremppaa varten vaunuhallille. Valitettavasti vaunun huomattiin vajoavan hitaasti mutta varmasti, koska muta/ lössipohja alkoi pettää telojen painon alla.

2 viikkoa myöhemmin se seiskakakkonen nökötti edelleen siellä lammessa, putki ja tornin yläkansi vielä näkyvissä, eli se makasi pohjapanssarinsa varassa siellä jorpakossa.
Sitten meitsi lähetettiin spol-aukkiin, ja syyskuussa kun olin taas vesisateessa lekellä, vaunu oli kadonnut... nielaisiko lampi saaliinsa? Sitä en koskaan saanut tietää.
Klikkaa laajentaaksesi...
Hulvattoman hauska kertomus :)
@Juna112Porojetsiin , vetoan taas sinuun, miten tuo on saatu ylös?
 
Fremen kirjoitti:
UAZ on parhaimmillaan ihan soiva peli, jolla on todella hyvät maasto-ominaisuudet, ja jonkinlaiset kahluuominaisuudetkin... niitä oli Parolassa panssariprikaatissa -93 käytössä itävaunujen kanssa ihan riittävästi. Siellä paikallisella Lekellä, en tosin tiedä oliko kyseessä entinen sodan ajan lentokenttä vai ei, alue muistutti lähinnä suunnatonta aukeaa savikkoa, joka pölysi kuin pentele varsinkin panssarijääkäri-alokkaana vaunujen perässä paarustaessa... tai MTLB:ssä sisällä. Pölyn määrä oli melko vakio, mutta vaunun perässä kävellessä ei tarvinnut kärsiä pakokaasuista niin paljon kuin sen sisällä matkustaessa - neuvostoliittolainen käytäntö ilmeisesti. Lekellä oli myös muutama luontainen lampare, joihin rankkojen kesäsateiden jälkeen oli kertynyt sen verran vettä, että UAZ:in kahluuominaisuuksien testauksesta luovuttiin väliaikaisesti... tämä panssarijääkärien arkailu ehkä osaltaan kannusti ensimmäisen vaunukomppanian T-72 -joukkueen yliluutnanttia, joka tokaisi että vaunu menee tosta kevyesti. - Ei varmana mee, vastattiin kivääri-sherpa -linjan johtajistosta. - Ja tasan vittu menee, ilmoitti nyt vesi-topografian, hydrologian ja matemaattisen topologian professori, yliluutnantti X.
T-72 pössähti lampeen, ajoi puoleen väliin, jossa vettä oli puoleen torniin, sammui ja jäi siihen.

Ukot sieltä sitten hyppelivät rapakkoon ja kahlasivat maihin, ilmoittivat "ei mitään hätää, vaunu on NBC-suojattu, haetaan se huomenna hinausvaunulla".
Noh, koska olimme sitten leirissä sen yön siellä mutakuopalla vartioimassa sitä seiskakakkosta, olin henkilökohtaisesti paikalla kun hinausvaunu saapui seuraavana aamuna.
Pian kävi ilmi että neuvostoliittolainen käsitys ydinsodan, sekä kemiallisen ja biologisen hyökkäyksen kestävästä "tiiviydestä" ei ole sama kuin suomalainen käsitys vesitiiviydestä, koska vaunu oli yön aikana mysteerisesti täyttynyt kuravedellä.
Vaunun ulosvetoprojekti tyssähti siihen että se ei hievahtanutkaan... 35 panssarijääkäria tuijotti herkeämättä tätä dramaattista pelastusoperaatiota ("vihdoinkin jotain tapahtuu"), kun lammen toisella puolella alkoi palaveeraus. Sitä kesti merkillisen pitkään, ottaen huomioon että paikalla oli siinä vaiheessa noin 60 miestä, joista ilmeisesti ainakin 59 tiesi että kuskilla jäänyt vaihde silmään ja toi reilu 40 tonnia ei liiku yhtään mihkään todella pitkään aikaan. Vaunu on suunniteltu siperialaisile pygmeille, joilla on kaksi vasenta kättä ja kehonrakentajan voimat, sinne ei meinaan ole mahtumista edes lompakko taskussa, saati jonkun naamarin ja regun kanssa.
Joten päätettiin että se pumpataan tyhjäksi, vaihde vapaalle ja se hinataan sitten kuivattavaksi ja moottoriremppaa varten vaunuhallille. Valitettavasti vaunun huomattiin vajoavan hitaasti mutta varmasti, koska muta/ lössipohja alkoi pettää telojen painon alla.

2 viikkoa myöhemmin se seiskakakkonen nökötti edelleen siellä lammessa, putki ja tornin yläkansi vielä näkyvissä, eli se makasi pohjapanssarinsa varassa siellä jorpakossa.
Sitten meitsi lähetettiin spol-aukkiin, ja syyskuussa kun olin taas vesisateessa lekellä, vaunu oli kadonnut... nielaisiko lampi saaliinsa? Sitä en koskaan saanut tietää
Klikkaa laajentaaksesi...

Hauska kertomus tosiaan. Leke on entinen hiekkakankaalle tehty lentokenttä, jonka laidoilla kulkevat panssariurat sorapohjaisessa maastossa. Niiltä ei kyllä tule mieleen noin pohjatonta hetteikköä. Olisiko kuitenkin ollu enemmän tämänkaltainen paikka, joita löytyy varuskunnan ajoharjoitteluradalta nykyisen motarin varrella?

154754840_3831736320198061_113507648857991116_o.jpg
 
Old Boy kirjoitti:
Hauska kertomus tosiaan. Leke on entinen hiekkakankaalle tehty lentokenttä, jonka laidoilla kulkevat panssariurat sorapohjaisessa maastossa. Niiltä ei kyllä tule mieleen noin pohjatonta hetteikköä. Olisiko kuitenkin ollu enemmän tämänkaltainen paikka, joita löytyy varuskunnan ajoharjoitteluradalta nykyisen motarin varrella?

Katso liite: 47949
Klikkaa laajentaaksesi...
Ei, vaan oli siellä länsi luoteiskulmassa, mistä harju laskee länteen ja valumavedet osittain vissiin myös lekelle..? Ja siis kunnon lammen kokoinen lampare! Siitä alas pohjoiseen on se järvi, ja sitä kautta kiertää ehkä maailman veemäisimmin loppuva pururata, jossa hävisin jollekin ampumahiihtäjälle noin 50 metriä 100 metrin matkalla ennen maalia, PST-komppanian juoksukilpailussa. Heinäkuussa, ei siis suksia, edes Hämeenlinnassa.
Oli ihan hyvä herätys, et missä taso menee, ja kovat palkeet noilla urheilijoilla, ja ärsytti vielä se että vaikka vedin täpöillä, toisella oli bensaa suonissa noin rajusti loppurutistukseen johon ei ollut mitään jälellä millä vastata.
Espoolaisena olen tasamaan kasvatti... meillä mitään harjuja ole :) . Nuuksion ylänkö nyt kyllä, mutta se on lähinnä pienipiirteistä kallioista... noh, mannikkö-ylänköä. Mutta harjuseudulla puhutaan siis raastavista puolen kilsan ylämäistä, eikä tollasesta pikku noususta.

Scene at hiking trail in Nuuksio national park, Espoo, Finland
 
Viimeksi muokattu:
ERIKOINEN KULKUNEUVO: VEEKMAS FG 2428 -TIEHÖYLÄ

Karhu, joka ei nuku talvella!​

Suomessa on 400 000 kilometriä sorateitä, joita on hoidettava aika-ajoin lanaamalla. Jäätä ja lunta on poistettava talvisin päällystetyiltäkin kaduilta. Tiekarhu on noihin hommiin oikea väline.

Tekniikan Maailma

tekniikanmaailma.fi tekniikanmaailma.fi
 
miheikki kirjoitti:
ERIKOINEN KULKUNEUVO: VEEKMAS FG 2428 -TIEHÖYLÄ

Karhu, joka ei nuku talvella!​

Suomessa on 400 000 kilometriä sorateitä, joita on hoidettava aika-ajoin lanaamalla. Jäätä ja lunta on poistettava talvisin päällystetyiltäkin kaduilta. Tiekarhu on noihin hommiin oikea väline.

Tekniikan Maailma

tekniikanmaailma.fi tekniikanmaailma.fi
Klikkaa laajentaaksesi...
Kiteen Halttusen bisnes lähti aluksi pyörimään ideasta ostaa Ruotsin ja Norjan "tielaitosten"vanhoja tiehöyliä, peruskunnostaa ja modernisoida niitä ja myydä edelleen. Oman koneen valmistus tuli mahdolliseksi, kun Patria Vammas virtaviivaisti omaa toimintaansa ja myi Halttuselle Vammas tiehöylien patentit ja muut oikeudet. Alkuun Veekmasin höylät olivat käytännössä samoja kuin Vammaksen tekemät. Hatunnusto Kiteen Miehelle toiminnastaan!
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top