Kranaatinheittimistö

Tästä ketjusta irtosi vastaukset kutakuinkin kaikkiin mieleeni tulleisiin kysymyksiin.

Tosiaan tuossa viimeinä @magitsu linkkaamat twiitit, niin itsellekin jäi kuva, että operoivat yksittäistä heitintä eivätkä komppaniaa. Usein täällä on keskusteluissa ihmetelty tulenkäyttöä kun tuntuvat ampuvan yhdellä tai kahdella putkella. Toki ei siihen takalinjan dronella bongattuun ryhmään kannata komppanian iskua tuhlatakaan, mutta kovin usein on aika säästeliään näköistä ollut tulen käyttö.

Tuen panta on jo valmiiksi väärässä kohdassa putkea kiinni ja sitten ampuessa pääsee vielä liikkumaan.

Koulutustarvetta tosiaan olisi tämänkin osalta Ukrainassa.
Selittääkö tuo pannan väärä kiinnitys putken pompun/heilahtamisen? Panta näyttää olevan aika ylhäällä ja irti, tuki lisäksi pystysuorassa ja kaatuu eteenpäin ammuttaessa. Tässä suomalaisten vastineessa panta pysyy kiinteästi putkessa, tuki viistossa ja aseen käyttäytyminen huomattavasti "kiinteämpää".

Ehkä tarkoituksella toimivat päin peetä, ettei ryssä näe heidän kykyjä ja siksi muu ryhmästä juoksee naureskellen pois aseen luota ennen kuin narusta vedetään.


Jos ei ole kouluttajaa lähettää, niin heittimien mukaan ukrainaksi puhuttu videokoulutus, jossa seikkaperäisesti kerrotaan mitä pitää tehdä ja mitä ei. Sitten vielä harjoitteet päälle. Verkkomuotoisessa koulutuksessa toki voi tulla äkkiä tietoturvaongelmia ja neuvot päätyvät vääriin käsiin. Jos ei muuta niin ukrainankielinen ohje/muistivihko mukaan, muutama A4 ja niiden tekemiseen kauaa tuhraudu, google kääntää ja niin edelleen. Ohjeet mallia IKEA, tee näin, älä näin.
 
Suomen Sotilaassa oli kuva, jossa jenkkisotilas suuntasi yksin 120 mm heitintä. Muistaakseni meidän heittimessä tarvitaan aina kaksi, toinen katsoo ”vatupassin” kuplan vaateriin ja toinen suuntaa. Muistanko väärin? Ilmeisesti jenkkien vehkeessä näkee kuplan samalla, tai jalusta jotenkin pysyy vaaterissa automaattisesti.
 
Selittääkö tuo pannan väärä kiinnitys putken pompun/heilahtamisen? Panta näyttää olevan aika ylhäällä ja irti, tuki lisäksi pystysuorassa ja kaatuu eteenpäin ammuttaessa. Tässä suomalaisten vastineessa panta pysyy kiinteästi putkessa, tuki viistossa ja aseen käyttäytyminen huomattavasti "kiinteämpää".


Kyllähän tuo vaikuttaa suuresti aseen vakauteen, kun panta ei ole kunnolla kiinni ja tuki missä sattuu asennossa. Putkihan meinaa laukauksen jälkeen ukrainalaisilla kaatua eteenpäin, kun tuki ei pääse toimimaan suunnittelusti.
Lisäksi vastimen monttua ei näyttäisi olevan ollenkaan, vaan vastin on vain lyöty maahan sinnepäin. Senkin vuoksi aseen vakaus on heikko.
 
Suomen Sotilaassa oli kuva, jossa jenkkisotilas suuntasi yksin 120 mm heitintä. Muistaakseni meidän heittimessä tarvitaan aina kaksi, toinen katsoo ”vatupassin” kuplan vaateriin ja toinen suuntaa. Muistanko väärin? Ilmeisesti jenkkien vehkeessä näkee kuplan samalla, tai jalusta jotenkin pysyy vaaterissa automaattisesti.
Tosiaan jenkit näyttävät käyttävän pelkästään suuntaajaa eikä apusuuntajaa. Toimii jotenkin kun suuntain on tuollainen optinen ja ylhäältä päin katsottavissa, vaikka onkin hyvin paljon hitaampaa kuin apusuuntajaan kanssa yhteistyö.
Suomalaisella kollimaattorisuuntaimella olisi vielä hitaampaa, kun suuntaaja joutuisi vaihtamaan asentoa enemmän aina suuntaimen ja kuplien välillä.
 
Tosiaan jenkit näyttävät käyttävän pelkästään suuntaajaa eikä apusuuntajaa. Toimii jotenkin kun suuntain on tuollainen optinen ja ylhäältä päin katsottavissa, vaikka onkin hyvin paljon hitaampaa kuin apusuuntajaan kanssa yhteistyö.
Suomalaisella kollimaattorisuuntaimella olisi vielä hitaampaa, kun suuntaaja joutuisi vaihtamaan asentoa enemmän aina suuntaimen ja kuplien välillä.
Näytti suuntaaja korjaavan suuntausta kesken tulimuodon. Ei näyttänyt olevan kyse tarkoituksellisesta hajontakuviosta. Tulinopeus hyvä, kun ammattilaiset ampuu. Lukemia ei toistettu, jättää mahdollisuuden kämmeihin.
 
Olen noita pieniä kannettavia heittimiä miettinyt (commando mortar) ja koen, että ne olisivat näppärä vaihtoehto. Nopeaa tulta, nopeaa savua. Pienellä harjoittelulla päästään ihan hyvään tarkkuuteen.
 
Olen noita pieniä kannettavia heittimiä miettinyt (commando mortar) ja koen, että ne olisivat näppärä vaihtoehto. Nopeaa tulta, nopeaa savua. Pienellä harjoittelulla päästään ihan hyvään tarkkuuteen.
Tai olisiko mahdollista tehdä 81 mm heittimestä vielä kevyempi versio lyhyemmällä putkella, jolla ammuttaisiin pienemmillä panoksilla tyyliin maks 1,5 km kantama, olisi jatkokehitys tuosta sakemannien Kurz heittimestä, moderneilla materiaaleilla sekä suunnittelulla sen saisi kevyemmäksi ja ammuksessa olisi silti tehoa ja olisi sama A-tarvike kevyen heittimen kanssa panosta lukuunottamatta. Purettuna heitin menisi kahden miehen kannossa ja olisi mahdollista sijoittaa kevyenkin ajoneuvon lavalle tai peräkärryn (mönkijä) / rekeen (moottorikelkka) tai esimerkiksi kiinteästi vaikkapa 6x6 ajoneuvoon, joka toimisi tulitukena suoran (ItKK /KrKK) tai epäsuoran tulen muodossa (81 mm kevyt heitin). Voisi ampua joukkueen johtajan ohjaamana savuja sekä valoja myös halutuille suunnille.
Halpa, helppo kouluttaa, mobiili, helposti naamioitavissa, ampumatarvike on valmiina ja tuotetaan jatkuvasti, todetusti tehokas osuessaan maalin lähelle, erittäin hyvin yhdistettävissä tulevaisuuden tapaan sotia drooniavusteisesti = jatkuva tähystys.

8cm Granatwerfer​

Laskuvarjojoukot käyttivät pienempää kurzer 8cm Granatwerfer 42:a (kz. 8cm Gr.W.42). Heitin tunnettiin myös nimillä 8cm Granatwerfer kurz sekä ”Stummel-Werfer” (”tynkä-hei-tin”). Sen putki oli lyhennetty 650 milliseksi ja painoa heittimellä oli 28 kg. Tulinopeus oli 15 - 25 lauk./min. Lyhyestä putkesta johtuen lähtönopeus oli vain 110 m/s, joka lyhensi kantaman 1,1 km:iin. Liian lyhyestä kantamasta johtuen sitä valmistettiin vain lyhyen aikaa vuonna 1943 n. 1 500 kpl.
8cm Granatwerfer asemissa
Lähde
 
Täällä on kritisoitu pienoisheitintä siitä liaan tehoton kranaatti lumessa ja pehmeässä maassa. Mutta eikö sille ole saatavillä air burst-sytytin?
 
Täällä on kritisoitu pienoisheitintä siitä liaan tehoton kranaatti lumessa ja pehmeässä maassa. Mutta eikö sille ole saatavillä air burst-sytytin?

Sytytin lienee hintava(hko) ja maksanee saman, on se sitten pultattu 60 mm tai 120 mm kranaatin nokkaan?
 
Olen noita pieniä kannettavia heittimiä miettinyt (commando mortar) ja koen, että ne olisivat näppärä vaihtoehto. Nopeaa tulta, nopeaa savua. Pienellä harjoittelulla päästään ihan hyvään tarkkuuteen.
Tai olisiko mahdollista tehdä 81 mm heittimestä vielä kevyempi versio lyhyemmällä putkella, jolla ammuttaisiin pienemmillä panoksilla tyyliin maks 1,5 km kantama, olisi jatkokehitys tuosta sakemannien Kurz heittimestä, moderneilla materiaaleilla sekä suunnittelulla sen saisi kevyemmäksi ja ammuksessa olisi silti tehoa ja olisi sama A-tarvike kevyen heittimen kanssa panosta lukuunottamatta. Purettuna heitin menisi kahden miehen kannossa ja olisi mahdollista sijoittaa kevyenkin ajoneuvon lavalle tai peräkärryn (mönkijä) / rekeen (moottorikelkka) tai esimerkiksi kiinteästi vaikkapa 6x6 ajoneuvoon, joka toimisi tulitukena suoran (ItKK /KrKK) tai epäsuoran tulen muodossa (81 mm kevyt heitin). Voisi ampua joukkueen johtajan ohjaamana savuja sekä valoja myös halutuille suunnille.
Halpa, helppo kouluttaa, mobiili, helposti naamioitavissa, ampumatarvike on valmiina ja tuotetaan jatkuvasti, todetusti tehokas osuessaan maalin lähelle, erittäin hyvin yhdistettävissä tulevaisuuden tapaan sotia drooniavusteisesti = jatkuva tähystys.

En tiedä, mihin käyttöön jäsen @Pzgnrl kommandoheittimiä haikailee, mutta minusta se vaikuttaa kömpelöltä työkalulta. Miksi raahata heitintä ja ampumatarvikkeita kannossa, kun ne voi yhtä hyvin tulla komppanian hännillä ajoneuvoihin nojautuen? Joukkueesta löytyy ihan oikea tulenjohtoryhmäkin, joka pystyy tilaamaan myös paljon raskaampaa epäsuoraa tueksi. Onko kommandoheitin tässä tapauksessa oikea lisä vai olisiko ensisijainen tarve jollekin muulle (singot/ohjukset, kranaatinlaukaisimet, konekiväärien patruunavyöt...)?
 
Olen noita pieniä kannettavia heittimiä miettinyt (commando mortar) ja koen, että ne olisivat näppärä vaihtoehto. Nopeaa tulta, nopeaa savua. Pienellä harjoittelulla päästään ihan hyvään tarkkuuteen.

Tai olisiko mahdollista tehdä 81 mm heittimestä vielä kevyempi versio lyhyemmällä putkella, jolla ammuttaisiin pienemmillä panoksilla tyyliin maks 1,5 km kantama, olisi jatkokehitys tuosta sakemannien Kurz heittimestä, moderneilla materiaaleilla sekä suunnittelulla sen saisi kevyemmäksi ja ammuksessa olisi silti tehoa ja olisi sama A-tarvike kevyen heittimen kanssa panosta lukuunottamatta. …
Patria kehitti ja teki pienen sarjan 81mm heittimestä (81Krh97) PV:lle vuonna 2000 aikalailla noilla spekseillä. Mutta ilmeisesti PV ei nähnyt sille tarvetta, kun tilauksia ei tullut enempää.
Vertailun vuoksi, ”perus” 81mm heittimen (81Krh71) tuliasemapaino on 56kg ja kantama 150-6300m.

Toki myös 47mm-60mm pienoisheitinten osalta on vuosien varrella ollut kehitystä ja erilaisia malleja, mutta niiden teho on aina todettu lopulta liian heikoksi.

0B02C8A8-0E68-496C-A55E-3DBE8D17335B.jpeg
Kuva Vesa Toivosen Tampellasta Patriaan -kirjasta.
 
kranaatinlaukaisimet
Patria kehitti ja teki pienen sarjan 81mm heittimestä (81Krh97) PV:lle vuonna 2000 aikalailla noilla spekseillä. Mutta ilmeisesti PV ei nähnyt sille tarvetta, kun tilauksia ei tullut enempää.
Vertailun vuoksi, ”perus” 81mm heittimen (81Krh71) tuliasemapaino on 56kg ja kantama 150-6300m.

Toki myös 47mm-60mm pienoisheitinten osalta on vuosien varrella ollut kehitystä ja erilaisia malleja, mutta niiden teho on aina todettu lopulta liian heikoksi.

Katso liite: 80532
Kuva Vesa Toivosen Tampellasta Patriaan -kirjasta.
Ajatukseni on siis periaatteessa sama kuin kranaatinlaukaisimien: yksi ryhmästä on 'krenatööri' esimerkiksi tukipartiossa, joka voi tukea ryhmäänsä suoraan, nopeasti. En ajatellut tuollaista Kurz-heitintä, sillä vaikka itse heittimen paino puolitetaan, tuo on silti liian raskas kantaa ja ammukset painavat. 50-60 mm Commando-heitintä pystyy kantamaan yksi mies ja siihen myös kohtuullisesti paukkuja.

Verrattuna kranaattilaukaisimeen etu on siinä, että

1) siinä on silti vähän enemmän potkua kuin 30-40 mm kranaatissa

2) kranaattilaukaisin on enemmän suorasuuntausase ja epäsuorassa se on epätarkempi (tukeminen olkapäähän, ei tietoa tarkasta kulmasta jne). Suomalainen maasto on kuitenkin usein pienipiirteistä, jolloin suoraa tuliyhteyttä ei ole. Heittimellä tulta saadaan 'sen pienen kumpareen' taakse missä vihollisen ryhmä on.

Keskitettyyn krh:n nähden etuja:

1) Nopeampi.

2) KRH:n tulenkäytössä on prioriteettilista, mitä tuossa ketjussakin ukrainalaisten tulenkäytöstä puhuttiin. Tulenkäyttö on keskitettyä ja suunniteltua. Siitä päättää jojo tai komppaukko yhdessä tulenjohtajien kanssa. 3x heittimillä ei lähdetä jahtaamaan yksittäistä kk-pesäkettä tai vihollisryhmää (vaikka tarkkuus siihen riittäisikin). Lisäksi kranaatteja on varattu tietty määrä.

3) krenatööri on paikalla, ja voi tukea oman ryhmänsä taistelua. Ei sillä ole samaa vaikutusta kuin 3x81 mm heittimen iskulla, mutta käytetäänhän meillä käsikranaattejakin. Ideana siis käsikranaatti, joka lentää vähän pidemmälle ja tarkemmin.

Pienoisheittimen tehoa kritisoidaan, mutta silti halutaan kranaattilaukaisimia? Mitä 40 mm matalakorkeapaine-kranu on syönyt sellaista, mitä ei saada 50-60 mm heittimellä (muuta kuin ontelo)?

Ranska, Britannia, Itävalta ja monet muut maat ovat käyttäneet noita jo ensimmäisestä maailmanrähinästä asti. Kai niillä jotain etuakin on nähty olevan.

Kyse on siis täydentävästä, ei korvaavasta järjestelmästä.
 
Verrattuna kranaattilaukaisimeen etu on siinä, että

1) siinä on silti vähän enemmän potkua kuin 30-40 mm kranaatissa

2) kranaattilaukaisin on enemmän suorasuuntausase ja epäsuorassa se on epätarkempi (tukeminen olkapäähän, ei tietoa tarkasta kulmasta jne). Suomalainen maasto on kuitenkin usein pienipiirteistä, jolloin suoraa tuliyhteyttä ei ole. Heittimellä tulta saadaan 'sen pienen kumpareen' taakse missä vihollisen ryhmä on.

Jep, eli kyse on ihan eri aseista.

Kranaatinlaukaisimen mainitsin siksi, että sillä voidaan ampua myös sisään erilaisiin kohteisiin. Kommandoheittimellä voi olla astetta haastavampi suoritus ja 60 mm kranaatti bunkkerin tai talon katolla ei lämmitä yhtä paljon kuin 40 mm kranaatti sen sisällä. Sama ajoneuvoihin osumisen osalta. Kranaatinlaukaisin on myös helppo ase jakaa esim. ryhmätasolle, on ratkaisu sitten erillinen ampumalaite (Milkor, HK69A1 jne.) tai kivääriin kiinnitettävä (M203, M320 jne.), kun ase ja erityisesti ampumatarvikkeet (reilu 200 grammaa kipale) ovat kevyitä.

Keskitettyyn krh:n nähden etuja:

1) Nopeampi.

Voi olla. Tilannesidonnaista.

Komppanian KRH ei sentään ole kummoisen byrokratian takana ja tulenjohto on kätevää digiaikakaudella (esim. maalinpaikannuslaite 15 + digiradio --> napinpainalluksella eetteriin ja vastaanottavassa päässä tietokone kertoo heittimeen ruuvattavat ampuma-arvot). KRH-ryhmä voi odotella käskyä heitin valmiina ampumatarvikkeet pressun päälle valmisteltuna.

Krenatöörin kanssa yrität kutsua hänet luoksesi joukkueen toiselta laidalta, jotta krenatööri näkee/tietää ampua oikeaan paikkaan/suuntaan. Krenatööri riisuu selkäreppunsa, ottaa heittimen esille ja alkaa purkaa ampumatarvikkeita kuljetuspakkauksista. Ja sitten ammutaan niitä pieniä kranaatteja heikolla tarkkuudella sinne vihollisen suuntaan...

2) KRH:n tulenkäytössä on prioriteettilista, mitä tuossa ketjussakin ukrainalaisten tulenkäytöstä puhuttiin. Tulenkäyttö on keskitettyä ja suunniteltua. Siitä päättää jojo tai komppaukko yhdessä tulenjohtajien kanssa. 3x heittimillä ei lähdetä jahtaamaan yksittäistä kk-pesäkettä tai vihollisryhmää (vaikka tarkkuus siihen riittäisikin). Lisäksi kranaatteja on varattu tietty määrä.

Muistaakseni ihan yksittäisiä tarkka-ampujiakin on jahdattu tykistöllä(!), että eipä sen yksittäisen KK-pesäkkeen ampumisen luulisi olevan ongelma, jos se pesäke on ongelma tehtävän suorittamisen kannalta. Muutenkin tulitukiryhmän/KRH-joukkueen ajoneuvoissa kulkeva kranaattimäärä on eri luokkaa kuin mitä pari jääkäriä voisi kantaa.

3) krenatööri on paikalla, ja voi tukea oman ryhmänsä taistelua. Ei sillä ole samaa vaikutusta kuin 3x81 mm heittimen iskulla, mutta käytetäänhän meillä käsikranaattejakin. Ideana siis käsikranaatti, joka lentää vähän pidemmälle ja tarkemmin.

Eikö ketjussa juuri todettu, että ukrainalainen yksittäisten heittimien käyttö on hevonpaskaa?

Käsikranaattivertaus ontuu siinä, että tässä tapauksessa esim. 60 mm heittimelle varusteineen tulee painoa ainakin ~10 kg. Kranaatit (pakkauksineen) ~2 kg kappaleelta. Joukkueelle varmasti teoriassa mahdollinen lisäsuorituskyky, mutta ryhmätasolla aika raskaan kuuloinen ase.
 
Jos ryhmälle/joukkueelle halutaan orgaanista vaikutuskykyä suoran näköyhteyden ulkopuolelle, niin tutkisin ennemmin drooneja. Hintaa tietysti tulee enemmän, mutta suorituskyky-paino-suhteen luulisi olevan paremmin tasapainossa. Esim. käsikranaatin tiputtava pienoiskopteri, joka on ensisijaisesti alhaisen tason tiedusteluväline toissijaisella vaikutuskyvyllä. Tai sitten ihan rehellisesti kevyt UCAV tyyliin Switchblade 300.
 
Ajatukseni on siis periaatteessa sama kuin kranaatinlaukaisimien: yksi ryhmästä on 'krenatööri' esimerkiksi tukipartiossa, joka voi tukea ryhmäänsä suoraan, nopeasti. En ajatellut tuollaista Kurz-heitintä, sillä vaikka itse heittimen paino puolitetaan, tuo on silti liian raskas kantaa ja ammukset painavat. 50-60 mm Commando-heitintä pystyy kantamaan yksi mies ja siihen myös kohtuullisesti paukkuja.

Verrattuna kranaattilaukaisimeen etu on siinä, että

1) siinä on silti vähän enemmän potkua kuin 30-40 mm kranaatissa

2) kranaattilaukaisin on enemmän suorasuuntausase ja epäsuorassa se on epätarkempi (tukeminen olkapäähän, ei tietoa tarkasta kulmasta jne). Suomalainen maasto on kuitenkin usein pienipiirteistä, jolloin suoraa tuliyhteyttä ei ole. Heittimellä tulta saadaan 'sen pienen kumpareen' taakse missä vihollisen ryhmä on.

Keskitettyyn krh:n nähden etuja:

1) Nopeampi.

2) KRH:n tulenkäytössä on prioriteettilista, mitä tuossa ketjussakin ukrainalaisten tulenkäytöstä puhuttiin. Tulenkäyttö on keskitettyä ja suunniteltua. Siitä päättää jojo tai komppaukko yhdessä tulenjohtajien kanssa. 3x heittimillä ei lähdetä jahtaamaan yksittäistä kk-pesäkettä tai vihollisryhmää (vaikka tarkkuus siihen riittäisikin). Lisäksi kranaatteja on varattu tietty määrä.

3) krenatööri on paikalla, ja voi tukea oman ryhmänsä taistelua. Ei sillä ole samaa vaikutusta kuin 3x81 mm heittimen iskulla, mutta käytetäänhän meillä käsikranaattejakin. Ideana siis käsikranaatti, joka lentää vähän pidemmälle ja tarkemmin.

Pienoisheittimen tehoa kritisoidaan, mutta silti halutaan kranaattilaukaisimia? Mitä 40 mm matalakorkeapaine-kranu on syönyt sellaista, mitä ei saada 50-60 mm heittimellä (muuta kuin ontelo)?

Ranska, Britannia, Itävalta ja monet muut maat ovat käyttäneet noita jo ensimmäisestä maailmanrähinästä asti. Kai niillä jotain etuakin on nähty olevan.

Kyse on siis täydentävästä, ei korvaavasta järjestelmästä.
Suomessakin on tosiaan testattu niitä pienoisheittimiä useampaan kertaan ja uskon, että niitä ei ole otettu käyttöön, kun on todettu että niiden hinta-/hyötysuhde ei ole riittävän hyvä.
Kranaattikonekiväärillä ja -pistoolilla hoitaa suora-ammuntatarpeet ja kevyet heittimet epäsuoran tarpeet tarkemmin ja tehokkaammin. Pienoisheitin jää niiden väliin vähän turhaksi välimalliksi.

Jääkärikomppaniassa on orgaanisena epäsuoran tulen elementtinä tulitukiryhmä 81mm heittimillä juuri siksi, että tulta on aina käytettävissä komppanian tarpeisiin ja matalammalla kynnyksellä pystyy ammuttamaan vaikka niitä pesäkkeitä yksittäisellä heittimelläkin.
 
Jep, eli kyse on ihan eri aseista.

Kranaatinlaukaisimen mainitsin siksi, että sillä voidaan ampua myös sisään erilaisiin kohteisiin. Kommandoheittimellä voi olla astetta haastavampi suoritus ja 60 mm kranaatti bunkkerin tai talon katolla ei lämmitä yhtä paljon kuin 40 mm kranaatti sen sisällä. Sama ajoneuvoihin osumisen osalta. Kranaatinlaukaisin on myös helppo ase jakaa esim. ryhmätasolle, on ratkaisu sitten erillinen ampumalaite (Milkor, HK69A1 jne.) tai kivääriin kiinnitettävä (M203, M320 jne.), kun ase ja erityisesti ampumatarvikkeet (reilu 200 grammaa kipale) ovat kevyitä.



Voi olla. Tilannesidonnaista.

Komppanian KRH ei sentään ole kummoisen byrokratian takana ja tulenjohto on kätevää digiaikakaudella (esim. maalinpaikannuslaite 15 + digiradio --> napinpainalluksella eetteriin ja vastaanottavassa päässä tietokone kertoo heittimeen ruuvattavat ampuma-arvot). KRH-ryhmä voi odotella käskyä heitin valmiina ampumatarvikkeet pressun päälle valmisteltuna.

Krenatöörin kanssa yrität kutsua hänet luoksesi joukkueen toiselta laidalta, jotta krenatööri näkee/tietää ampua oikeaan paikkaan/suuntaan. Krenatööri riisuu selkäreppunsa, ottaa heittimen esille ja alkaa purkaa ampumatarvikkeita kuljetuspakkauksista. Ja sitten ammutaan niitä pieniä kranaatteja heikolla tarkkuudella sinne vihollisen suuntaan...



Muistaakseni ihan yksittäisiä tarkka-ampujiakin on jahdattu tykistöllä(!), että eipä sen yksittäisen KK-pesäkkeen ampumisen luulisi olevan ongelma, jos se pesäke on ongelma tehtävän suorittamisen kannalta. Muutenkin tulitukiryhmän/KRH-joukkueen ajoneuvoissa kulkeva kranaattimäärä on eri luokkaa kuin mitä pari jääkäriä voisi kantaa.



Eikö ketjussa juuri todettu, että ukrainalainen yksittäisten heittimien käyttö on hevonpaskaa?

Käsikranaattivertaus ontuu siinä, että tässä tapauksessa esim. 60 mm heittimelle varusteineen tulee painoa ainakin ~10 kg. Kranaatit (pakkauksineen) ~2 kg kappaleelta. Joukkueelle varmasti teoriassa mahdollinen lisäsuorituskyky, mutta ryhmätasolla aika raskaan kuuloinen ase.
Tarkoitin, että jokaisella ryhmällä on oma krenatöörinsä - kuten luultavasti sitä kranaattilaukaisintakin jaettaisiin enemmän kuin yksi per joukkue?
 
Suomessakin on tosiaan testattu niitä pienoisheittimiä useampaan kertaan ja uskon, että niitä ei ole otettu käyttöön, kun on todettu että niiden hinta-/hyötysuhde ei ole riittävän hyvä.
Kranaattikonekiväärillä ja -pistoolilla hoitaa suora-ammuntatarpeet ja kevyet heittimet epäsuoran tarpeet tarkemmin ja tehokkaammin. Pienoisheitin jää niiden väliin vähän turhaksi välimalliksi.

Jääkärikomppaniassa on orgaanisena epäsuoran tulen elementtinä tulitukiryhmä 81mm heittimillä juuri siksi, että tulta on aina käytettävissä komppanian tarpeisiin ja matalammalla kynnyksellä pystyy ammuttamaan vaikka niitä pesäkkeitä yksittäisellä heittimelläkin.
Kranaattikookoota ei taida olla kuin kaartilaisilla. Ja sekin painaa sen verta, että ihan äkkiä sitä ei kuljetella käsikannossa.
 
Komppanian KRH ei sentään ole kummoisen byrokratian takana ja tulenjohto on kätevää digiaikakaudella (esim. maalinpaikannuslaite 15 + digiradio --> napinpainalluksella eetteriin ja vastaanottavassa päässä tietokone kertoo heittimeen ruuvattavat ampuma-arvot). KRH-ryhmä voi odotella käskyä heitin valmiina ampumatarvikkeet pressun päälle valmisteltuna.
Hienoja ihanuuksia, joita löytynee operatiiviselta joukolta, mutta paikallisjoukot toimivat vielä pitkään ihan sillä millimetripaperilla ja tasolla laskemalla.
 
Back
Top