Pihatonttu
Respected Leader
Koronan kanssa nähtiin se, että kriisiin oli valmistauduttu. Oli suunniteltu, että "kalliin" varusteiden varmuusvarastoinnin sijaan ostetaan varusteet/rokotteet/tiesmitä "edullisesti" markkinoilta. Ei suostuttu huomioimaan sitä, että kriisillä on omalakinen dynamiikkana. Asiat eivät toimi kriisissä niin kuin muulloin, joten ei ole realistista suunnitella kriisitoimintaa normaalin toimivuuden mukaan.
Tämän typerehtimisen seuraukset nähtiin.
Afganistanissa ollaan yllättyneitä Talibanien nopeudesta ja hallinnon sekä sen sotavoiman sortumisesta. Kriisiin oltiin varauduttu, muttei siihen, että kriisi kriisiyttää lisää.
Julkisen talouden kriisissä näkyy nykyhallituksen lausunnoissa ja agendoissa sama kaava.
Euroopan islamisoitumisen kohdalla suurin osa hallinnollisesta ja poliittisesta portaasta tuntuu olevan itse valitulla tavalla sokeita prosessin omalakisille piirteille. Sama kaava. Ei huomioida sitä, että kriisi kriisiyttää.
Positiivinen tai negatiivinen takaisinkytkentä kuljettaa prosessin ääriarvoonsa tai muuttaa sen epävakaaksi. Jokainen signaalinkäsittelystä edes kiertävän mikin verran ymmärtävä sekä tietää että käsittää tämän.
Puhun usein substanssikeskeisyyden ja dynamiikkaan keskittymisen keskinäisestä suhteesta. Kritisoin jatkuvasti dynamiikkaymmärryksen sivuuttavaa substanssikeskeisyyttä. Pidän sitä fakki-idiotismina ja sen ylipainottajia fakki-idiootteina.
Äänentoistovertauksella eteenpäin:
Jos ei huomioida takaisinkytkentöjen vaikutuksia, niin on lapsellista typeryyttä keskittyä siihen, että mitä sinne mikkiin aikoo puhua. Jos mikki kiertää niin ettei äänentoistojärjestelmän läpi kulje puhe vaan korvat rikkova ujellus, niin viesti ei etene.
Kriisivalmistautumisen ensimmäisiin askeliin kuuluu kriisin vaikutusten huomioiminen kriisin vastatoiminnassa.
Millä saisi poliitikot ja (siviili)virkamiehet sekä yhteiskuntataiteilijat tai journalistit käsittämään tämän? Tai äänestäjän?
Tämän typerehtimisen seuraukset nähtiin.
Afganistanissa ollaan yllättyneitä Talibanien nopeudesta ja hallinnon sekä sen sotavoiman sortumisesta. Kriisiin oltiin varauduttu, muttei siihen, että kriisi kriisiyttää lisää.
Julkisen talouden kriisissä näkyy nykyhallituksen lausunnoissa ja agendoissa sama kaava.
Euroopan islamisoitumisen kohdalla suurin osa hallinnollisesta ja poliittisesta portaasta tuntuu olevan itse valitulla tavalla sokeita prosessin omalakisille piirteille. Sama kaava. Ei huomioida sitä, että kriisi kriisiyttää.
Positiivinen tai negatiivinen takaisinkytkentä kuljettaa prosessin ääriarvoonsa tai muuttaa sen epävakaaksi. Jokainen signaalinkäsittelystä edes kiertävän mikin verran ymmärtävä sekä tietää että käsittää tämän.
Puhun usein substanssikeskeisyyden ja dynamiikkaan keskittymisen keskinäisestä suhteesta. Kritisoin jatkuvasti dynamiikkaymmärryksen sivuuttavaa substanssikeskeisyyttä. Pidän sitä fakki-idiotismina ja sen ylipainottajia fakki-idiootteina.
Äänentoistovertauksella eteenpäin:
Jos ei huomioida takaisinkytkentöjen vaikutuksia, niin on lapsellista typeryyttä keskittyä siihen, että mitä sinne mikkiin aikoo puhua. Jos mikki kiertää niin ettei äänentoistojärjestelmän läpi kulje puhe vaan korvat rikkova ujellus, niin viesti ei etene.
Kriisivalmistautumisen ensimmäisiin askeliin kuuluu kriisin vaikutusten huomioiminen kriisin vastatoiminnassa.
Millä saisi poliitikot ja (siviili)virkamiehet sekä yhteiskuntataiteilijat tai journalistit käsittämään tämän? Tai äänestäjän?