Kylmän sodan kalustohankinnat Suomessa.

Vonka kirjoitti:
Katsoin nuo onnettomuuksissa tuhoutuneet. Migejä meni sitten vuoteen 1995 mennessä kokonaiset 12 kappaletta (yksi listan mukaan Mig-15) ja monessa tapauksessa tekninen vika. Yksi Draken menetettiin, ja silloin korkeusmittarissa oli väärä asetus, eli se saattoi olla myös inhimillinen. Olisiko länsivehje ollut teknisesti luotettavampi kuin itävehje? Julma lista muutenkin tämä joidenkin konetyyppien (muiden muassa Fouga Magister) osalta:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Suomen_ilmavoimien_lento-onnettomuuksista
Klikkaa laajentaaksesi...

Olen kuullut ilmavoimissa palvelleilta tuttavilta, että noihin 70-luvun Fouga-onnettomuuksiin oli harvoin syynä tekninen vika. Inhimillinen virhe, ts. human factor sen sijaan useimmiten. Kuulemma yksi tekijä karmeaan tilastoon oli siinä, että juuri noihin aikoihin Finnair onnistui värväämään ilmavoimista kokeneita ohjaajia siviilipuolen hommiin. Upseeripulan takia ilmavoimien oli sitten pakko ylentää lennonopettajiksi ja kouluttajiksi aivan liian nuoria kapteeneja ja yliluutnantteja. Tämä sitten näkyi onnettomuustilastoissa kun kokemattomat kouluttajat ryhtyivät koulimaan varusmiesohjaajia ja kadettikoululaisia.
 
Vonka kirjoitti:
Katsoin nuo onnettomuuksissa tuhoutuneet. Migejä meni sitten vuoteen 1995 mennessä kokonaiset 12 kappaletta (yksi listan mukaan Mig-15) ja monessa tapauksessa tekninen vika. Yksi Draken menetettiin, ja silloin korkeusmittarissa oli väärä asetus, eli se saattoi olla myös inhimillinen. Olisiko länsivehje ollut teknisesti luotettavampi kuin itävehje?
Klikkaa laajentaaksesi...

Pakkohan se niin on nähdä. Etenkin moottorin kriittisten osien hajoaminen (eli käytännössä materiaalivika) aiheutti käsittämättömän monta onnettomuutta ottaen huomioon, että lännessä tuollaisia ei olettaisi sattuvan lainkaan. Fouga taas on esimerkki siitä, että kyllä länsikonekin tulee tonttiin jos se tonttiin lennetään ja myös muistutus siitä, että heittoistuin on ihan tarpeellinen lisävaruste.

late347 kirjoitti:
Kyllähän siinä asiassa on perää että Pershing olisi ollut vahvempi aseistukseltaan ja kestävämpi vaunu kuin sherman.
Klikkaa laajentaaksesi...

Syytäkin olla kun se on suunniteltu monta vuotta myöhemmin.
Mielipiteitä Shermanista löytyy laidasta laitaan. Silti käytännössä kaikki sen tuomitsevat mielipiteet perustuvat 1944 jälkeen saatuihin kokemuksiin. Sen voi toki kyseenalaistaa olisiko Shermanin silloisessa muodossaan ylipäänsä kuulunut olla panssarijoukkojen päävaununa, mutta silloin puhutaan jo politiikasta ja päätöksenteosta. Vaunutyypin tuomitseminen tuolta pohjalta on sama kuin toteaisi Hurricanen epäonnistuneeksi, koska se ei ollut vastustajien tasolla vuonna 1944.
Esimerkiksi aiemmassa taistelumajavan lainauksessa pistää silmään, että ensin sanotaan vaunun pärjänneen hyvin Afrikassa ja sitten puhutaan suunnitteluvioista myöhempien kokemusten perusteella. Syttymistaipumus toki sellainen olikin, mutta panssaroinnin ja pst-kyvyn jälkeenjääneisyys olivat ihan tehtyjen päätösten seurausta.
Lisäksi jostain syystä se mielenkiintoisin aspekti eli vertailu Pz IV:n kanssa sivuutetaan yleensä olankohtautuksella. Tuossa väitettiin Pz IV:ää paremmaksi sen enempää perustelematta. Tuossa vertailussa on joka tapauksessa päädytty monenlaisiin lopputuloksiin. Tulkintaa tietenkin auttaisi jos kerrottaisiin edes mitä vertaillaan. Vertailu Tigeriin ja Pantheriin on taas kaikin puolin epäkiinnostavaa noin teknisessä mielessä. Tiger oli suunniteltu aivan eri näkökulmista ja Panther selvästi modernimpaa suunnittelua.
 
Tuossa on lyhyt ja mielenkiintoinen pieni tutkielma Drakenin merkityksestä Suomessa. Sen mukaan ruotsalaishävittäjän hankinta oli merkittävä lisäys ilmapuolustukseen 1970-luvulla mutta myös kauaskantoisemmin:

Ilmavoimat joutui Drakenin tutkaohjusten myötä ensimmäistä kertaa miettimään elektronisen sodankäynnin (lyh. elso) vaikutuksia operatiivisella tasolla. Drakenin elso-toiminta pohjusti hyvin ottamaan vastaan Hornet-hankkeen myötä tulleet monimutkaiset elektronisen sodankäynnin haasteet.

Teknistä kehitystä puolsi myös Suomessa valmistettujen Drakenin eri modifikaatioiden myötä syntynyt datalink- eli tietovuojärjestelmä ja hävittäjien paikannus- ja suunnistusjärjestelmät. Suomessa tehty tietovuojärjestelmä on hävittäjissä käytettävä tiedonsiirtojärjestelmä, jolla kyetään siirtämään koodattua tietoa radioteitse. Koodauksen ansiosta tieto kyetään osoittamaan tietylle kohteelle myös häirityissä olosuhteissa, eikä tietoa voi siepata häirintälaitteilla. Viimeisissä modifikaatioissa tietovuojärjestelmällä kyettiin antamaan muun muassa absoluuttista paikkatietoa vihollisesta ohjaajalle. Datalink-järjestelmän myötä Suomessa oli alan ammattilaiset valmiina modifioimaan myöhemmässä vaiheessa uuden Hornet-kaluston järjestelmät yhteensopiviksi valmiiseen taistelunjohtojärjestelmään. Hornetia hankittaessa oli käytössä vielä runsaasti Draken-hankkeessa mukana olleita ammattilaisia, jolloin spesifiointi-, evaluointi- ja vertailutyö pystyttiin tekemään kansainvälistä huomiota herättäneellä erinomaisella tavalla. Ammattitaidon ja hyvän valmiuden ansiosta uusi kalusto kyettiin ottamaan vastaan nopeasti, mistä kertoo nopeasti täydellä painolla alkanut lentokoulutus.

http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/84949/Korhonen_VM.pdf?sequence=1
 
Vonka kirjoitti:
Tuossa on lyhyt ja mielenkiintoinen pieni tutkielma Drakenin merkityksestä Suomessa. Sen mukaan ruotsalaishävittäjän hankinta oli merkittävä lisäys ilmapuolustukseen 1970-luvulla mutta myös kauaskantoisemmin:

Ilmavoimat joutui Drakenin tutkaohjusten myötä ensimmäistä kertaa miettimään elektronisen sodankäynnin (lyh. elso) vaikutuksia operatiivisella tasolla. Drakenin elso-toiminta pohjusti hyvin ottamaan vastaan Hornet-hankkeen myötä tulleet monimutkaiset elektronisen sodankäynnin haasteet.

Teknistä kehitystä puolsi myös Suomessa valmistettujen Drakenin eri modifikaatioiden myötä syntynyt datalink- eli tietovuojärjestelmä ja hävittäjien paikannus- ja suunnistusjärjestelmät. Suomessa tehty tietovuojärjestelmä on hävittäjissä käytettävä tiedonsiirtojärjestelmä, jolla kyetään siirtämään koodattua tietoa radioteitse. Koodauksen ansiosta tieto kyetään osoittamaan tietylle kohteelle myös häirityissä olosuhteissa, eikä tietoa voi siepata häirintälaitteilla. Viimeisissä modifikaatioissa tietovuojärjestelmällä kyettiin antamaan muun muassa absoluuttista paikkatietoa vihollisesta ohjaajalle. Datalink-järjestelmän myötä Suomessa oli alan ammattilaiset valmiina modifioimaan myöhemmässä vaiheessa uuden Hornet-kaluston järjestelmät yhteensopiviksi valmiiseen taistelunjohtojärjestelmään. Hornetia hankittaessa oli käytössä vielä runsaasti Draken-hankkeessa mukana olleita ammattilaisia, jolloin spesifiointi-, evaluointi- ja vertailutyö pystyttiin tekemään kansainvälistä huomiota herättäneellä erinomaisella tavalla. Ammattitaidon ja hyvän valmiuden ansiosta uusi kalusto kyettiin ottamaan vastaan nopeasti, mistä kertoo nopeasti täydellä painolla alkanut lentokoulutus.

http://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/84949/Korhonen_VM.pdf?sequence=1
Klikkaa laajentaaksesi...

Heh, juuri äskettäin tästä höpistiin ilmasotaketjussa :)

http://www.maanpuolustus.net/threads/ilmasota.4426/page-6

Ja asia on nostettu pöydälle myös ennen tätä.

http://maanpuolustus.net/threads/haglund-hornetien-korvaajista-keskusteltava.2122/#post-73507
 
tulikomento kirjoitti:
Mitenkäs se NATOn Euroopan joukkojen komentajana 80-luvun alussa toiminut kenraali Bernard Rogers totesikin eräässä lehtihaastattelussa, että todennäköisesti Suomi ei tulisi taistelemaan tositilanteessa neuvostojoukkoja vastaan mikäli nämä pyrkisivät Suomen Lapin läpi Norjaan. Taisi lausunnosta sitten älähtää meillä ihan tasavallan presidenttikin.


EDIT: Tässä pätkässä kyllä vakuutellaan, että Suomi tulee puolustautumaan maahantunkeutujaa vastaan. Tästä saa kylläkin sen kuvan, että virallinen uhkakuva on NATOn joukkojen hyökkäys Suomen läpi Neuvostoliittoon.
Klikkaa laajentaaksesi...

Niinpä, koska se oli todennäköisin uhkakuva.

Olen vahvasti sitä mieltä, että jos Suomi olisi kylmän sodan aikana joutunut sotaan, se olisi ollut nimenomaan tuosta syystä. Suomen olisi täytynyt valita huono vaihtoehto ja taistella länsiliittoutuneita vastaan torjuakseen alueen hyväksikäytön, jotta vältettäisiin pahin vaihtoehto, eli YYA-sopimuksen aktivointi ja neuvostojoukkojen ja sitä kautta neuvostojärjestelmän maahantulo. Tästä päästään tuohon mainitsemaani itäkalustokorttiin.

Mutta sitten jos YYA-nappia olisi todella painettu, en suoraan sanottuna usko että neuvostojoukkojen tuloa olisi Kekkosen kaudella asein ryhdytty vastustamaan. Koska tässä tilanteessa Euroopassa ja melko varmasti Suomessa/Suomen ilmatilassa olisi luultavasti ollut käynnissä täysi sota ja kovapäisemmällekin olisi selvää, että länsiliitolta ei apua olisi tulossa, paitsi atomipommituksen muodossa.

Uskon, että vastaan olisi pantu siinä äärimmäisen epätodennäköisessä tilanteessa, että olisimme joutuneet invaasioyrityksen kohteeksi ilman että Euroopassa olisi käyty tosisotaa. Tai jos neuvostojoukot olisivat pyrkineet Lapin läpi Norjaan hyökätäkseen NATOn kimppuun ennaltaehkäisevästi :).
 
Vonka kirjoitti:
Katsoin nuo onnettomuuksissa tuhoutuneet. Migejä meni sitten vuoteen 1995 mennessä kokonaiset 12 kappaletta (yksi listan mukaan Mig-15) ja monessa tapauksessa tekninen vika. Yksi Draken menetettiin, ja silloin korkeusmittarissa oli väärä asetus, eli se saattoi olla myös inhimillinen. Olisiko länsivehje ollut teknisesti luotettavampi kuin itävehje? Julma lista muutenkin tämä joidenkin konetyyppien (muiden muassa Fouga Magister) osalta:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Suomen_ilmavoimien_lento-onnettomuuksista
Klikkaa laajentaaksesi...

Drakeneita meni kaksi kappaletta, yksi BS paloi korjauskelvottomaksi moottoripalossa 70-luvulla mutta kun se oli vuokrakone niin sitä ei laskettu "omaksi" tappioksi. Tämän koneen runkoa sitten kierrätettiin messuilla yleisömagneettina tunnuksella DK-942.
Järjestelmien osalta Drakenia pidettiin kai epäluotettavampana koneena kuin MiGiä, mutta olihan siinä toki enemmän elektroniikkaakin, ja tehokkaampi tutka. Suomen onnettomuustilasto on Drakenin osalta poikkeuksellisen hyvä, ylivertaisesti paras Draken-käyttäjien osalta. Etenkin ruotsalaiset menettivät Drakeneita 60-luvulla aivan järkyttäviä määriä. Merkittävänä syynä oli supersakkaus-ilmiö jonka kanssa opittiin elämään vasta monen kuolonuhrin jälkeen. Onnettomuustilastot olivat niin synkät että kun Ruotsissa puuhailtiin kirjaa Flygvapnetin lento-onnettomuuksista, niin Saab esti sen julkaisun.
 
Näin jälkikäteen ajatellen Hornetit olivat kyllä todella iso askel Ilmavoimillemme. 60 koneen vahvuuteenkin päästiin vasta 80-luvun puolivälin tienoilla. Nyt on menty melko tasaisesti jo kohta 20 vuotta mutta YYA-Suomessa ehti siinä ajassa tapahtua jos ja vaikka mitä.

Edit

Oletteko muuten lueskelleet "Lohikäämeen aika"-kirjaa? Kannattaako hankkia?
 
tulikomento kirjoitti:
Olen kuullut ilmavoimissa palvelleilta tuttavilta, että noihin 70-luvun Fouga-onnettomuuksiin oli harvoin syynä tekninen vika. Inhimillinen virhe, ts. human factor sen sijaan useimmiten. Kuulemma yksi tekijä karmeaan tilastoon oli siinä, että juuri noihin aikoihin Finnair onnistui värväämään ilmavoimista kokeneita ohjaajia siviilipuolen hommiin. Upseeripulan takia ilmavoimien oli sitten pakko ylentää lennonopettajiksi ja kouluttajiksi aivan liian nuoria kapteeneja ja yliluutnantteja. Tämä sitten näkyi onnettomuustilastoissa kun kokemattomat kouluttajat ryhtyivät koulimaan varusmiesohjaajia ja kadettikoululaisia.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ja silloin taisi vielä olla myös "Ilmojen korkeajännityshenkeäkin" piloteissa, eli otettiin hulluja ja tarpeettomia riskejä Fouga -lennoilla.

Slammer kirjoitti:
Esimerkiksi aiemmassa taistelumajavan lainauksessa pistää silmään, että ensin sanotaan vaunun pärjänneen hyvin Afrikassa ja sitten puhutaan suunnitteluvioista myöhempien kokemusten perusteella. Syttymistaipumus toki sellainen olikin, mutta panssaroinnin ja pst-kyvyn jälkeenjääneisyys olivat ihan tehtyjen päätösten seurausta.
Klikkaa laajentaaksesi...

Itse asiassa venäläiset pitivät Shermanista, koska sen ammukset eivät räjähtäneet palossa samoin kuin T-34:ssä.

Hyvä muistelo:
http://iremember.ru/en/memoirs/tankers/dmitriy-loza/?q=/tankers/17-dmitriy-loza.html
 
Millaisinkohan ajatuksin Satakunnan lennostoa on varustettu Drakeneilla 80-luvun puolivälissä uuden hävittäjä hankinnan jo häämöttäessä horisontissa? Tuossa vaiheessa NATO-maissa vaihdettiin Starfighteriä F-16:aan.
 
VUps kirjoitti:
Millaisinkohan ajatuksin Satakunnan lennostoa on varustettu Drakeneilla 80-luvun puolivälissä uuden hävittäjä hankinnan jo häämöttäessä horisontissa? Tuossa vaiheessa NATO-maissa vaihdettiin Starfighteriä F-16:aan.
Klikkaa laajentaaksesi...

Olihan siihen seuraavaan hankintaan vielä lähes 20 vuotta kun Satakunnan lennostolle on alettu hävittäjäkalustoa vuoden 1980 vaiheilla hommata. Draken oli tuolloin ollut meillä vasta muutaman vuoden rivissä. Perusteluna on varmaan ollut Etelä-Suomen ilmapuolustusvelvoitteet kun Hämeen lennosto oli aiemmin karannut Lappiin. Virallisestihan Drakeneita hankittiin muka vain puolilaivue koska piti tehdä sisäpoliittinen kompromissi kommarien vastustaessa hanketta kynsin hampain. Kyseessä oli heidän näkövinkkelistään luonnollisesti alueellisten voimasuhteiden kannalta vahingollinen ja muutenkin pöyristyttävää mittaluokkaa oleva varustautuminen. Olikohan se tuolloin kun kommarien äänitorvena puolustusasioissa toiminut Jorma Hentilä jossain lehtihaastattelussa tms. lausui ettei Suomi edes tarvitse omaa puolustusta koska meillä on YYA-sopimus turvanamme.

Meille oli voitto ja peliliike saada Ilmavoimat täyteen (noin) 60 hävittäjän vahvuuteen. Sen enemmästä ei kukaan uskaltanut edes haaveilla. Mihinkään seuraavan sukupolven koneeseen siirtymiseen ei olisi tuolloin ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia. Neukkulasta otettiin myös se järkevin vaihtoehto eli MIG-21BIS ja tarjolla olleet MIG-23 & SU-20 hylättiin.
 
VUps kirjoitti:
Millaisinkohan ajatuksin Satakunnan lennostoa on varustettu Drakeneilla 80-luvun puolivälissä uuden hävittäjä hankinnan jo häämöttäessä horisontissa? Tuossa vaiheessa NATO-maissa vaihdettiin Starfighteriä F-16:aan.
Klikkaa laajentaaksesi...

Rannari kirjoitti:
Olihan siihen seuraavaan hankintaan vielä lähes 20 vuotta kun Satakunnan lennostolle on alettu hävittäjäkalustoa vuoden 1980 vaiheilla hommata. Draken oli tuolloin ollut meillä vasta muutaman vuoden rivissä. Perusteluna on varmaan ollut Etelä-Suomen ilmapuolustusvelvoitteet kun Hämeen lennosto oli aiemmin karannut Lappiin. Virallisestihan Drakeneita hankittiin muka vain puolilaivue koska piti tehdä sisäpoliittinen kompromissi kommarien vastustaessa hanketta kynsin hampain. Kyseessä oli heidän näkövinkkelistään luonnollisesti alueellisten voimasuhteiden kannalta vahingollinen ja muutenkin pöyristyttävää mittaluokkaa oleva varustautuminen. Olikohan se tuolloin kun kommarien äänitorvena puolustusasioissa toiminut Jorma Hentilä jossain lehtihaastattelussa tms. lausui ettei Suomi edes tarvitse omaa puolustusta koska meillä on YYA-sopimus turvanamme.

Meille oli voitto ja peliliike saada Ilmavoimat täyteen (noin) 60 hävittäjän vahvuuteen. Sen enemmästä ei kukaan uskaltanut edes haaveilla. Mihinkään seuraavan sukupolven koneeseen siirtymiseen ei olisi tuolloin ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia. Neukkulasta otettiin myös se järkevin vaihtoehto eli MIG-21BIS ja tarjolla olleet MIG-23 & SU-20 hylättiin.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ennen Drakeneita Satakunnan lennosto oli joutunut operoimaan vuosia pelkillä Fougilla. Operatiivisesti niillä pystyttiin lähinnä vain merivalvontalentoihin. Kyky reagoida ilmatilan loukkauksiin ja tunnistuslentoihin oli pitkään muualta siirretyn hävittäjäkaluston varassa. Ilmeisesti ajoittain Rissalan MiGejä ja Rovaniemen Drakeneita laitettiin päivystämään Länsi-Suomen kentille (Pori & Turku). Hawk-hankinta paransi tilannetta vähäisessä määrin kun nämä saatiin Poriin. Pian tämän jälkeen lennosto siirrettiin Pirkkalaan ja se varustettiin DK-kalustolla.

Lohikäärmeen aika -kirjassa muistaakseni todettiin, että yksi perustelu millä Pirkkalaan saatiin Drakenit oli se, että sotilasjohto vetosi risteilyohjusten uhkaan. Ts. lännestä Neuvostoliittoon ammuttujen risteilyohjusten uhkakuva ja tämän uhkakuvaskenaarion vaatima torjuntakyky raotti valtion rahakirstun kantta.
 
fulcrum kirjoitti:
Drakeneita meni kaksi kappaletta, yksi BS paloi korjauskelvottomaksi moottoripalossa 70-luvulla mutta kun se oli vuokrakone niin sitä ei laskettu "omaksi" tappioksi.
Klikkaa laajentaaksesi...

Veikkaan laskemattomuuden johtuvan enemmän siitä, että kone laskeutui onnistuneesti, joten kyse ei ole samalla tavalla tuhoutuneesta koneesta kuin lento-onnettomuuksissa yleensä. Esimerkiksi yksi IL-28 jätettiin vaurion jälkeen korjaamatta (vaikka kyseessä oli selkeästi onnettomuus), mutta mielestäni sitä ei yleensä mainita menetetyksi.

Järjestelmien osalta Drakenia pidettiin kai epäluotettavampana koneena kuin MiGiä, mutta olihan siinä toki enemmän elektroniikkaakin, ja tehokkaampi tutka.
Klikkaa laajentaaksesi...

Alkuaikoina se oli epäluotettavampi, mutta loppua kohden käytettävyys nousi erittäin hyvälle tasolle.
 
VUps kirjoitti:
Millaisinkohan ajatuksin Satakunnan lennostoa on varustettu Drakeneilla 80-luvun puolivälissä uuden hävittäjä hankinnan jo häämöttäessä horisontissa? Tuossa vaiheessa NATO-maissa vaihdettiin Starfighteriä F-16:aan.
Klikkaa laajentaaksesi...

Sekä Bissit että FS:t hankittiin välimallin tyypiksi joilla ilmavoimat pystyisi lentämään yhdessä ensimmäisen Draken-satsin kanssa siihen asti kunnes voitaisiin siirtyä kertaheitolla uuteen aikaan hävittäjäkalustossa. Draken oli paras vaihtoehto tuohon tehtävään, MiGejä ei kannattanut hankkia enempää eikä kolmannessa tyypissä olisi ollut järkeä. Ainoa toinen vaihtoehto olisi sitten ollut lentää pelkillä Hawkeilla. "Hävittäjäosaamisen" rakentamisen ja ylläpidon kannalta "oikea" hävittäjä oli kuitenkin parempi ratkaisu.
 
tulikomento kirjoitti:
Ennen Drakeneita Satakunnan lennosto oli joutunut operoimaan vuosia pelkillä Fougilla. Operatiivisesti niillä pystyttiin lähinnä vain merivalvontalentoihin. Kyky reagoida ilmatilan loukkauksiin ja tunnistuslentoihin oli pitkään muualta siirretyn hävittäjäkaluston varassa. Ilmeisesti ajoittain Rissalan MiGejä ja Rovaniemen Drakeneita laitettiin päivystämään Länsi-Suomen kentille (Pori & Turku). Hawk-hankinta paransi tilannetta vähäisessä määrin kun nämä saatiin Poriin. Pian tämän jälkeen lennosto siirrettiin Pirkkalaan ja se varustettiin DK-kalustolla.

Lohikäärmeen aika -kirjassa muistaakseni todettiin, että yksi perustelu millä Pirkkalaan saatiin Drakenit oli se, että sotilasjohto vetosi risteilyohjusten uhkaan. Ts. lännestä Neuvostoliittoon ammuttujen risteilyohjusten uhkakuva ja tämän uhkakuvaskenaarion vaatima torjuntakyky raotti valtion rahakirstun kantta.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ja nyt on palattu taas edeltävään tilaan, että Rissalasta pitää lainata Hornetteja Pirkkalaan, jotta voidaan tehdä tunnistuslennot? Neuvokaa nyt joku viisampi, että mitä järkeä oli siirtää Hornetit pois Pirkkalasta, kun kaikki infra oli jo valmiina olemassa? Näin maallikolle se tuntuu täysin käsittämättömän idioottimaiselta päätökseltä. Nytkö niitä sitten lennetään sinne päivystämään ja maksetaan piloteille lisäpalkkaa, kun joutuvat olemaan poissa kotoa? Oletan, että Tampereella asuneet Hornet-lentäjät joutuivat muuttamaan kotinsa Kuopioon.
 
ajs178 kirjoitti:
Ja nyt on palattu taas edeltävään tilaan, että Rissalasta pitää lainata Hornetteja Pirkkalaan, jotta voidaan tehdä tunnistuslennot? Neuvokaa nyt joku viisampi, että mitä järkeä oli siirtää Hornetit pois Pirkkalasta, kun kaikki infra oli jo valmiina olemassa? Näin maallikolle se tuntuu täysin käsittämättömän idioottimaiselta päätökseltä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Näkökulmasi asiaan on väärä. Ei kyse ole ensisijaisesti Hornetien siirtämisestä vaan yksiköiden siirtämisestä/yhdistämisestä. Hornetit voivat edelleen tarvittaessa olla Pirkkalassa eikä se infra katoa mihinkään (eikä Pirkkala jää muutenkaan käyttämättömäksi). Säästöä kertyy vähintäänkin vähentyvän hallinnon kautta. Maallikoilla on tapana ajatella turhan paljon organisaation kautta. Se, millaisiin yksiköihin toiminta on jaettu, ei kerro suoraan miten toiminta käytännössä hoidetaan. Parhaassa mahdollisessa mallissa hallinto on minimoitu ja toiminta optimoitu.
 
Rannari kirjoitti:
Meille oli voitto ja peliliike saada Ilmavoimat täyteen (noin) 60 hävittäjän vahvuuteen. Sen enemmästä ei kukaan uskaltanut edes haaveilla. Mihinkään seuraavan sukupolven koneeseen siirtymiseen ei olisi tuolloin ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia. Neukkulasta otettiin myös se järkevin vaihtoehto eli MIG-21BIS ja tarjolla olleet MIG-23 & SU-20 hylättiin.
Klikkaa laajentaaksesi...

Venäläiset muuten parahtivat, kun Suomi osti Hawkit. Olivat sitä mieltä, että 60 hävittäjän raja ylittyy.
Onneksi itku saatiin hyssyteltyä pois, eikä asiasta seurannut enempää.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top