Tätäkin ketjua kannattaa joskus lukea,
@Rannari on bongannut hyvän opinnäytetyön; paljon kiintoisaa tietoa löytyi
Sopimuksesta näkee myös, että laivat olivat vuosimallia 1950 ja maksoivat kunnostettuina vaivaiset 9 milj ruplaa kaikkine varusteineen. Jäsen
@Analysti vertasi niitä Matti Kurjen 1940-luvun tekniikkaan eli neukut oli kopioinu lend-leasena saamansa läntiset järjestelmät ja 1950 oli omat valmiina.
'50' ei viittaa vuosimalliin, vaan neuvostolaivaston projektinumeroon. Tosin tässä tapauksessa se voisi kyllä olla vuosimallikin, sillä tyypin suunnittelu aloitettiin 1950, ilmeisesti Stalinin aloitteesta koska hän piti silloin tuotannossa ollutta projekti 42 -fregattia liian kalliina.
Aikalaiskirjallisuudessa esitettiin että Merivoimien esikunta otti mieluummin vastaan Rigat kuin
Porlock Bayn, koska ne olivat 10 vuotta uudempaa tekniikkaa: omaan silmään näin ei näytä olleen, vaan aika samaa 2MS lopun teknistä tasoa edustivat, ja Suomessa niihin vaihdettiin vanhoja länsimaisia aseita. Merenkulkuominaisuuksiltaan neuvostofregatit olivat toki Suomelle sopivampia kuin hidas valtamerisaattaja.
Yllättävää, tai sitten ei, että lopullinen päätös
Porlock Bayn hankinnasta näyttää tulleen Kekkoselta, "tasapainottamaan" isoa itähankintaa. Poliittista pakkopullaa jouduttiin hankkimaan lännestäkin (esim. Comet-hankinta). de Jersey-kuvio tosin herättää epäilyksiä että taustalla on voinut vaikuttaa myös hyväveliverkosto.
Laivojen hinnat siis (ilman tarvikkeita):
Matti Kurki: 260 000 puntaa (myöh alennusta 42k)
Uusimaa: 3.3 miljoonaa ruplaa
Hämeenmaa: 4.3 miljoonaa ruplaa
Ranskalaisten tarjous: 1 miljoonaa USD
Ranskalaisten tarjoama alus oli
Chamois-luokan iso miinanraivaaja. Laivan speksejä ja hintaa katsomalla ei tarvinne ihmetellä, miksei kauppoja syntynyt. Ainoa etu olisi ollut dieselmoottorit.
Tuonaikaisia valuuttakursseja: USD 3.21 markkaa, Englannin punta 9 markkaa, rupla 3.6 markkaa. Ennen vuotta 1963 nämä kurssit kerrotaan sadalla.
Samoin näkee, että herätesytyttimiä ei neukut antaneet, vaan meidän tuli tyytyä aikasytyttimiin. Olivat toisten papereiden mukaan sentään kelloperiatteella toimivia. Mutta siis: Joidenkin kirjoittajien täällä kehuma ilnmatorjunta toimi niin, että ukko laittoi kuulan ensin aikautuskoneeseen ja sitten vasta latasi (käsin) putkeen. Panssarikranaatit olivat todellisuudesa ns. puolipanssarikranuja eli tunkeutuvat ensin laivan levyn läpi rungossa tai kansirakenteissa ja räjähtävät vasta sitten. Tällä forumilla sekä aikakauden lehdistössä maasta taivaaseen ylistetyt Turunmaa tykkiveneet eivät koskaan sellaisia saaneet.
En muista että saattajien it-kykyä olisi niinkään täällä ylistetty, pintamaaleihin niiden tykistö oli kyllä melko tehokas. Haatajan työssä mainitaan, että saattajien it-kykyä pidettiin Suomessa hyvänä. Vertailukohtana ehkä kokemus legacy-laivoista joiden it-kyky edusti lähinnä 1920-lukua. Myös
Matti Kurkea koskevissa muistelmissa mainitaan miten tehokkaalta laivan it tuntui harjoitusammunnoissa.
Nettilähteet eivät listaa herätesytyttimiä B-34 -tykille, mutta on niitä varmasti ollut käytössä ainakin jossain välissä koska armeijan KS-19 -tykkiin niitä oli (A3-UZS-53R, R-kirjain viittaa tutkasytyttimeen), ja neukkulan 100mm-tykkien ammukset kävivät ristiin. Ehkä niitä ei sitten vaan haluttu meille myydä.
Laivasto ei näytä olleen kovinkaan huolissaan siitä ettei 120-milliselle ollut oikeita merimaalikranaatteja: tehoselvityskin perustuu 'elävää voimaan' vastaan tehtyyn laskelmaan.
Gradu onnnistuu kiertämään kaikki aikakauden kyseenalaisten hankintojen karikot niihin juuri mitenkään puuttumatta. Asiat taustoineen tuntevalle se kuitenkin rivien välissä vahvistaa täälläkin käsitteltyjä teesejä. Otetaan esimerkiksi Turunmaa-luokan aluksen tehtäviin nähden täysin alimitoitettu koko: SM Joona Haataja kirjoittaa sivulla 66:
Ylläolevaa voi verrata Lv2020 tiimoilta julkaistuihin periaatteisiin. Sehän oli Merivoimien seuraava laivaluokan pintataistelualus heti 50 v "gapin" jälkeen. Nyt ei tonneissa säästelty, vaan aluksen mitat saivat kasvaa kun järjestelmien tilantarve sekä paino tarkentuivat suunnittelun edetessä. Pitää ehkä joskus vielä palata aiheeseen vähän laajemmin.
Jos Suomen valtio olisi 1960-luvulla saanut kv. markkinoilta lähes rajattomasti lainaa nollakorolla, niin monet sotatarvikehankinnat olisivat näyttäneet vallan toiselta
Kuten moni muukin nykypäivänä normaaliksi hyväksytty asia, tämäkin olisi vaikuttanut 1960-luvun ihmiselle mielipuoliselta ajatukselta.
Kuten Haatajankin tekstistä käy ilmi, ranskalaiset eivät suostuneet myymään Suomelle modernia 100mm laivatykkiään. Bofors valikoitui pääaseeksi puoliväkisin, mikä sitten teki laivasta omanlaisensa.
Paperille jäänyt koululaiva olisi ollut hyvin moderni. Siihen nähden 520 miljoonan vanhan markan hintalappu vaikuttaa hitusen epärealistiselta?
Lähteiden torpedoepäselvyyksiin on varmaan vaikuttanut tietämättömyys torpedojen mallimerkinnöistä. Neuvostoliittolaista mallimerkintää ei julkisuuteen kerrottu, ja Suomessa niille annettiin joku muu merkintä.
www.is.fi
