Lentokoneita

Puolustusvoimien moottoriajoneuvot 1960-2000 -kirja kertoo kuvan kanssa sivulla 45:
Thames-kuorma-auton versio eli lentokentän puhdistusauto. Rungon päällä olevalla De Havilland Vampiren suihkumoottorilla sulatettiin ongelmakelien aikana kiitotie sulaksi. Käyttäjät pitivät laitetta hirveänä laitoksena :D, josta taisi tulla enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Niihin piti asentaa muun muassa raitisilmanaamarit, joita syötettiin painepulloista. Paineensäätäjänä käytettiin Mersun hapensäädintä.

Näin 60-luvulla. Kuva viittaa vähän siihen suuntaan, että intin lehtipuhallin on ollut Kalkun huutokaupassa myytävänä. Hyvä niin, saattaa olla siis jossain säilyneenä. Olishan tuo miehekäs polkaistu lehtien pudottua käyntiin...:D:D

Armeijan_v_h_n_tehokkaampi_lehtipuhallin.jpg

Lapin lennoston historiikissa on myös juttua tuosta hökötyksestä.

Ainakin yksi tuollainen Vampiren Goblin-moottorin ympärille rakennettu sulattaja-auto oli 60-luvulla Luonetjärvellä Hämeen lennoston käytössä. Laitetta pidettiin sangen tehokkaana, mutta suihkun tehoa kun ei voinut säädellä, niin ainaisena vaarana oli kentän kestopäällysteen sulaminen.
 
Brittien BAC Lightning oli aikoinaan kova kahden machin kulkija. Se omasi myös huikean nousukyvyn. Koneen lakikorkeus on vieläkin hieman mystiikan peitossa. Mutta jotain koneen potentiaalista kertoo se, että 60-luvun alussa RAF ja USAF suorittivat Englannissa korkeatorjuntakokeita, joissa Lightningit ottivat kiinni korkealla lentäneitä Lockheed U-2 -tiedustelukoneita ilman ongelmia.

26-1.webp

Samasta aiheesta juttua eräältä nettifoorumilta:

http://www.gt40s.com/forum/paddock/32919-bac-lightning-edge-space.html

The official ceiling was a secret to the general public and low security RAF documents simply stated 60,000+ ft (18 000+ m), although it was well known within the RAF to be capable of much greater heights; the official maximum altitude mainly being determined by cockpit pressurisation reliability and safety. In September 1962 Fighter Command organized a series of trial supersonic overland interceptions of Lockheed U-2As, temporarily based at RAF Upper Heyford to monitor resumed Soviet nuclear tests, at heights of around 60,000-65,000 ft. The trials took place in two stages, the second series consisting of 14 interceptions, including four successful and four abortive ones at 65,000. The late Brian Carroll, a former RAF Lightning pilot and ex-Lightning Chief Examiner, reported taking a Lightning F.53 up to 87,300 feet (26 600 m) over Saudi Arabia at which level "Earth curvature was visible and the sky was quite dark" but control-wise it was "on a knife edge".

Tässä kyseisessä kirjassa on myös erään Lightning-kuskin muisteluksia Kaukoidästä 60-luvulta.

51nyIbQ0SBL__SY344_BO1,204,203,200_.webp


Syksyllä 68 Singaporeen sijoitetut RAF:n Lightningit harjoittelivat korkeatorjuntoja (intercept) USAF:in RB-57 -tiedustelukonetta vastaan. Ensimmäinen maalilento lennettiin 50 000 jalan korkeudessa ilman mitään ongelmia. Seuraava 65 000 jalassa, jälleen kerran ilman suurempia ongelmia Lightningille.

Kolmannella kerralla maalikone lensi 80 000 jalan korkeudessa. Brittipilotti muistelee:

"At these high altitudes, I had to handle my aircraft with particular finesse. The requisite technique was to accelerate the Lightning to supersonic airspeeds at tropopause altitude (the boundary between troposphere and stratosphere, and the most efficient altitude for the Lightning's Rolls-Royce Avon 302 engines) then zoom up to the target's height for interception. The tropopause, typically around 36 000 feet at European latitudes, was at its highest near the equator - regularly 55 000 feet or so. I would employ this to my advantage."

Inertianousulla kaveri sitten onnistui saamaan maalin kiinni. Viimeisellä kerralla RB-57 kelasi korkeutta päälle 100 000 jalkaan ja tämä oli jo hävittäjälle liikaa.

Sama pilotti muistelee vielä, että ilmatankkauksen jälkeen tämä päätti vielä kokeilla mihin kone pystyy. Nousi 50 000 jalkaan ja vaakalennossa kiihdytti maksiminopeuteen. Ligtning kiihtyi kahteen machiin. Nousu jatkui 65 000 jalkaan, jossa kone uudelleen vaakalentoon. Uusi kiihdytys nopeudelle mach 2,2 ja inertianousulla avaruutta kohti. Lakipiste saavutettiin 88 000 jalassa. Pilotti muistelee, että näkymät olivat henkeäsalpaavat. Maapallo oli kaareva ja Singaporen päältä saattoi nähdä Borneon ja Vietnamin rannikon.

 
Brittien BAC Lightning oli aikoinaan kova kahden machin kulkija. Se omasi myös huikean nousukyvyn. Koneen lakikorkeus on vieläkin hieman mystiikan peitossa. Mutta jotain koneen potentiaalista kertoo se, että 60-luvun alussa RAF ja USAF suorittivat Englannissa korkeatorjuntakokeita, joissa Lightningit ottivat kiinni korkealla lentäneitä Lockheed U-2 -tiedustelukoneita ilman ongelmia.

Katso liite: 6466

Samasta aiheesta juttua eräältä nettifoorumilta:

http://www.gt40s.com/forum/paddock/32919-bac-lightning-edge-space.html

The official ceiling was a secret to the general public and low security RAF documents simply stated 60,000+ ft (18 000+ m), although it was well known within the RAF to be capable of much greater heights; the official maximum altitude mainly being determined by cockpit pressurisation reliability and safety. In September 1962 Fighter Command organized a series of trial supersonic overland interceptions of Lockheed U-2As, temporarily based at RAF Upper Heyford to monitor resumed Soviet nuclear tests, at heights of around 60,000-65,000 ft. The trials took place in two stages, the second series consisting of 14 interceptions, including four successful and four abortive ones at 65,000. The late Brian Carroll, a former RAF Lightning pilot and ex-Lightning Chief Examiner, reported taking a Lightning F.53 up to 87,300 feet (26 600 m) over Saudi Arabia at which level "Earth curvature was visible and the sky was quite dark" but control-wise it was "on a knife edge".

Tässä kyseisessä kirjassa on myös erään Lightning-kuskin muisteluksia Kaukoidästä 60-luvulta.

Katso liite: 6467


Syksyllä 68 Singaporeen sijoitetut RAF:n Lightningit harjoittelivat korkeatorjuntoja (intercept) USAF:in RB-57 -tiedustelukonetta vastaan. Ensimmäinen maalilento lennettiin 50 000 jalan korkeudessa ilman mitään ongelmia. Seuraava 65 000 jalassa, jälleen kerran ilman suurempia ongelmia Lightningille.

Kolmannella kerralla maalikone lensi 80 000 jalan korkeudessa. Brittipilotti muistelee:

"At these high altitudes, I had to handle my aircraft with particular finesse. The requisite technique was to accelerate the Lightning to supersonic airspeeds at tropopause altitude (the boundary between troposphere and stratosphere, and the most efficient altitude for the Lightning's Rolls-Royce Avon 302 engines) then zoom up to the target's height for interception. The tropopause, typically around 36 000 feet at European latitudes, was at its highest near the equator - regularly 55 000 feet or so. I would employ this to my advantage."

Inertianousulla kaveri sitten onnistui saamaan maalin kiinni. Viimeisellä kerralla RB-57 kelasi korkeutta päälle 100 000 jalkaan ja tämä oli jo hävittäjälle liikaa.

Sama pilotti muistelee vielä, että ilmatankkauksen jälkeen tämä päätti vielä kokeilla mihin kone pystyy. Nousi 50 000 jalkaan ja vaakalennossa kiihdytti maksiminopeuteen. Ligtning kiihtyi kahteen machiin. Nousu jatkui 65 000 jalkaan, jossa kone uudelleen vaakalentoon. Uusi kiihdytys nopeudelle mach 2,2 ja inertianousulla avaruutta kohti. Lakipiste saavutettiin 88 000 jalassa. Pilotti muistelee, että näkymät olivat henkeäsalpaavat. Maapallo oli kaareva ja Singaporen päältä saattoi nähdä Borneon ja Vietnamin rannikon.

Mitäs tuossa tapahtuu kun hävittäjällä vedetään kovalla vauhdilla ylös? Happi vain yksinkertaisesti loppuu ja moottorit sammuu ja sitten tullaan alas kun vauhti hiljenee tarpeeksi.

Vaatiiko koneelta itseltään jotain erikoista suunnittelua että päästään mahdollisimman ylös? Mikä on korkein lento lentokoneella ilman siis mitään rakettimootoreita?
 
Mitäs tuossa tapahtuu kun hävittäjällä vedetään kovalla vauhdilla ylös? Happi vain yksinkertaisesti loppuu ja moottorit sammuu ja sitten tullaan alas kun vauhti hiljenee tarpeeksi.

Vaatiiko koneelta itseltään jotain erikoista suunnittelua että päästään mahdollisimman ylös? Mikä on korkein lento lentokoneella ilman siis mitään rakettimootoreita?

Lyhyesti:

Inertianousussa kone kiihdytetään maksiminopeuteen vaakalennossa, jonka jälkeen nokka pystyyn ja katsotaan kuinka korkealle päästään. Tämä on siis eri asia kuin maksimivaakalentonopeus.

https://en.wikipedia.org/wiki/Zoom_climb

https://en.wikipedia.org/wiki/Flight_altitude_record

Käytännössä tuon perinteisen maksimivaakalentokorkeuden ennätystä pitänee hallussaan amerikkalaisten SR-71 Blackbird. Luku, joka yleensä mainitaan on siinä 28 kilometrin luokkaa ja nopeus + 3 machia.

Sitten taas inertianousulla suurin lentokoneen saavuttama korkeus taitanee olla neukkujen MiG-25:n jollakin erikoisversiolla. Koelentäjä Aleksandr Fedotov saavutti 1973 korkeuden 35 230 metriä. Nousun lakipisteessä nopeutta oli enää 75 km / h. Tietenkin tätä ennen moottorit olivat jo sammuneet (suihkumoottori tarvitsee ilmaa toimiakseen) ja kone lensi ballistisella lentoradalla.

Ilman moottoritehoja tämmöisillä lennoillahan myös ohjaamon paineistus menetetään. Tämän takia lentäjän on pakko käyttää painepukua, joka tässä tilanteessa täyttyy automaattisesti ja suojaa lentäjää alhaiselta ilmanpaineelta - käytännössä tyhjiöltä.

EDIT: Se olikin 1977. A. Fedotov ja Ye-266 (MiG-25). Korkeus 37 650 m.

Sitten tietysti joku amerikkalaisten rakettikoekone X-15 on jo omaa luokkaansa ja käytännössä ilmakehän yläpuolella toimiessaan se olikin jo avaruusalus.
 
Lyhyesti:

Inertianousussa kone kiihdytetään maksiminopeuteen vaakalennossa, jonka jälkeen nokka pystyyn ja katsotaan kuinka korkealle päästään. Tämä on siis eri asia kuin maksimivaakalentonopeus.

https://en.wikipedia.org/wiki/Zoom_climb

https://en.wikipedia.org/wiki/Flight_altitude_record

Käytännössä tuon perinteisen maksimivaakalentokorkeuden ennätystä pitänee hallussaan amerikkalaisten SR-71 Blackbird. Luku, joka yleensä mainitaan on siinä 28 kilometrin luokkaa ja nopeus + 3 machia.

Sitten taas inertianousulla suurin lentokoneen saavuttama korkeus taitanee olla neukkujen MiG-25:n jollakin erikoisversiolla. Koelentäjä Aleksandr Fedotov saavutti 1973 korkeuden 35 230 metriä. Nousun lakipisteessä nopeutta oli enää 75 km / h. Tietenkin tätä ennen moottorit olivat jo sammuneet (suihkumoottori tarvitsee ilmaa toimiakseen) ja kone lensi ballistisella lentoradalla.

Ilman moottoritehoja tämmöisillä lennoillahan myös ohjaamon paineistus menetetään. Tämän takia lentäjän on pakko käyttää painepukua, joka tässä tilanteessa täyttyy automaattisesti ja suojaa lentäjää alhaiselta ilmanpaineelta - käytännössä tyhjiöltä.

EDIT: Se olikin 1977. A. Fedotov ja Ye-266 (MiG-25). Korkeus 37 650 m.

Sitten tietysti joku amerikkalaisten rakettikoekone X-15 on jo omaa luokkaansa ja käytännössä ilmakehän yläpuolella toimiessaan se olikin jo avaruusalus.

Tuota juuri meinasin että mitä siinä tapahtuu kun vedetään urku auki ja nokka ylös, mutta yksinkertaisesti moottorit sammuu kun happi loppuu ja ylös mennään niin pitkään kun vauhtia riittää. Vissiin moottoreissa jotain eroa normaaliin että sietää mennä mahdollisimman ylös?
 
Brittien BAC Lightning oli aikoinaan kova kahden machin kulkija.

Mikähän pointti siinä on ollut, että ovat asentaneet moottorit allekkain. Ei heti tule mieleen toista konetta. Ilmanvastuksen kannalta olettaisin että se ja sama, mutta rinnakkaiset tuottaisivat nostetta. Ehkä syynä oli nuo sweepback siivet, oli helpompi tehdä tuolle rungolle tukeva kiinnitys?
 
Mikähän pointti siinä on ollut, että ovat asentaneet moottorit allekkain. Ei heti tule mieleen toista konetta. Ilmanvastuksen kannalta olettaisin että se ja sama, mutta rinnakkaiset tuottaisivat nostetta. Ehkä syynä oli nuo sweepback siivet, oli helpompi tehdä tuolle rungolle tukeva kiinnitys?

Tämmöstä löytyi.

http://www.fighter-planes.com/info/bac.htm


The P.1's designer was W. E. W. Petter, formerly chief designer at Westland Aircraft. The design was controversial and the Short SB5 was built to test wing sweep and tailplane combinations. The original combination were proved correct.

A unique way of minimising the drag of the twin engine installation was put forward by Petter. This involved stacking the engines vertically (staggered to avoid too much weight aft, with the lower engine forward of the upper), effectively tucking them behind the cockpit, fed from the nose and achieving minimum frontal area. This effectively gave twice the thrust of its contemporaries for an increase in frontal area of only 50%.

Eli ilmanvastuksen minimoimisesta oli tosiaan kyse.
 
Tämmöstä löytyi.

http://www.fighter-planes.com/info/bac.htm


The P.1's designer was W. E. W. Petter, formerly chief designer at Westland Aircraft. The design was controversial and the Short SB5 was built to test wing sweep and tailplane combinations. The original combination were proved correct.

A unique way of minimising the drag of the twin engine installation was put forward by Petter. This involved stacking the engines vertically (staggered to avoid too much weight aft, with the lower engine forward of the upper), effectively tucking them behind the cockpit, fed from the nose and achieving minimum frontal area. This effectively gave twice the thrust of its contemporaries for an increase in frontal area of only 50%.

Eli ilmanvastuksen minimoimisesta oli tosiaan kyse.

No niinpä. Kuski istuu pystyasennossa, eikä ole kovin leveä :)
 
Tuosta tuli mieleen, kun eräässä sotaharjoituksessa näytin tiedustelu-upseerin roolissa olevana kokelaana Igla-itjoukkueen johtajalle kartasta pataljoonan ryhmitystä. Hawk suhahti yli lujaa ja matalalla. Kysyttäessä olivat kapiaisia myöten täysin varmoja, että olisivat napanneet sen olalta ammuttavalla, jos olisi ollut tositilanne.
Kun katsoo tuota nopeutta videolla, niin mitenköhän lienee sen nappaamisen kanssa.

Siltä reserviläisjoukkueelta silloin kauan sitten homma jäi kokeilematta. Olivat nimittäin sodeauton jonossa sillä hetkellä...
 
Tuosta tuli mieleen, kun eräässä sotaharjoituksessa näytin tiedustelu-upseerin roolissa olevana kokelaana Igla-itjoukkueen johtajalle kartasta pataljoonan ryhmitystä. Hawk suhahti yli lujaa ja matalalla. Kysyttäessä olivat kapiaisia myöten täysin varmoja, että olisivat napanneet sen olalta ammuttavalla, jos olisi ollut tositilanne.
Kun katsoo tuota nopeutta videolla, niin mitenköhän lienee sen nappaamisen kanssa.

Siltä reserviläisjoukkueelta silloin kauan sitten homma jäi kokeilematta. Olivat nimittäin sodeauton jonossa sillä hetkellä...

Ilman ennakkovaroitusta, niin "ei mitenkään, ei mitenkäää äää äään" :D Hornetit tekivät aikoinaan yllätys hyökkäyksia meidän asemiin, niin jos ei tulosuunta ollut jo valmiiksi tiedossa, ukot valmiina ja putket suurin piirtein kohti, niin aika hiljasta oli niiden iglojenkin kanssa :D Tuolla nyt tietysti on vähän aukeampia paikoja ja hyviä nyppylöitä päivystää niiden pötköjen kanssa.
 
Ilman ennakkovaroitusta, niin "ei mitenkään, ei mitenkäää äää äään" :D Hornetit tekivät aikoinaan yllätys hyökkäyksia meidän asemiin, niin jos ei tulosuunta ollut jo valmiiksi tiedossa, ukot valmiina ja putket suurin piirtein kohti, niin aika hiljasta oli niiden iglojenkin kanssa :D Tuolla nyt tietysti on vähän aukeampia paikoja ja hyviä nyppylöitä päivystää niiden pötköjen kanssa.
Näin minäkin sen ajattelin. Pienen peltoaukean vieressä oltiin silloin Savossa, korkea metsä ympärillä ja Hawk meni matalalla ja lujaa.
Mutta oli pojilla ainakin itseluottamus kohillaan :).
 
Menee nimittäin "muutama" sekunti että saa Iglan paketista ja kaasupullon toimimaan. Kyllä se meni jo, voin suoraan sanoa.
 
Hieno video tuo Low level fast jet navigation. Brittimaaseutu on hienon näköistä. Mutta asiaan, onko Stingerin kanssa sama juttu että pitää olla ennakkovaroitus?
 
Back
Top