Kysymys on hankala. Hornetit toki toimitettiin enimmäkseen ysärillä, mutta oheismateriaalin (mm. AMRAAM) toimituksia meni silti 2000-luvun puolelle. En myöskään ole varma, voiko materiaalivalmiutta irrottaa mielekkäästi muusta valmiudesta. 90-luvulla koulutus oli melko jäässä. Mitä saa aikaan tyypit omaava ja minimitunneilla nitkutteleva hävittäjälentäjä, vaikka alla olisikin kova rassi?
90-luku on kyllä ihan hyvä vastaus ja voin hyväksyä ketjussa sen puolesta esitetyt perustelut. Toisaalta itse ehkä sanoisin suurimman parannuksen tapahtuneen 1960-luvulla. Sitä ennen kalusto oli käytännössä maailmansotien peruja, nyt päästiin viimeinkin modernin aikakauden kaluihin ainakin kohtalaisissa määrissä.
1960-luvulla ilmavoimat sai huomattavan määrän konekalustoa. Fouga Magistereita niin ettei sormet riitä laskea. Aikansa kenties moderneinta suihkuhävittäjää (MiG-21) parikymmentä kappaletta.
1960-luvulla maavoimat sai Neuvostoliitosta toista sataa taistelupanssarivaunua (T-54 ja T-55). Lisäksi hankittiin kuljetuspanssarivaunuja (BTR-50) ja kevyitä tankkeja (PT-76). Briteistä ostettiin Cometeja useita kymmeniä kappaleita. Tykistölle hankittiin uusia ja moderneja aseita. Kotimaasta hankittiin henkilökohtaisia aseita. Lisäksi hankittiin panssarintorjunta-aseita, niin kotimaista kuin ulkomaistakin valmistetta, niin sinkoja kuin ohjuksia.
1960-luvulla merivoimat sai Neuvostoliitosta kaksi fregattia ja briteiltä ostettiin Matti Kurki. Myös kevyempiin aluksiin panostettiin Nuoli-luokan muodossa.
Lukitsen siis vastaukseksi 1960-luvun!