Tervehdys!
Saisinko apuja, kun en näistä mitään tiedä? Minkä hylsy mahtaa olla kyseessä: kaliiperi ilmeisesti 152 mm(saanut osumaa, ei ole pyöreä), hylsyn pohjan ulkohalkaisija 166 mm ja hylsyn pituus n. 30 cm.
Pohjassa merkintöjä: 3 ja sen alla 61 (vuosiluku?), K ja numeroita hujan hajan.
Kanuunan hylsy, jos kerran K-kirjain löytyy?
Vähiin on näillä säillä jäänyt hiljenneen ja lähinnä tviittejä sekä videoita edelleen jakavaksi sisällöksi vajonneen MpNetin seuraaminen. Siksi huomasin minulle osoitetun kysymyksen vasta nyt.
Näitä tunnistuskyselyjä on netissä usein. Hommaa vaikeuttaa annettujen mittojen epätarkkuus tai toisinaan virheellisyys. Etenkin hylsyn oikea pituus olisi tärkeä mitta; senhän saa tarkkaan määritellyksi päätemitallla esim lattian ja kirjan avulla. Katselin sodanjälkeisestä kenttätykkimiesten punaisesta kirjasta, että silloin 6 tuuman kalustoja oli 22 erilaista ja rt:sta tulee vielä ainakin 3 kpl päälle. Kaikki tosin eivät käyttäneet kartussilaukausta.
Aloitetaan hylsymerkinnöistä. Katsotaan hylsykuvaa niin, että tekstit on oikeinpäin, jolloin oikealla puolella ko 3 suunnassa olen erottavinani venäl kirjaimen ja numeromerkinnän eli suomeksi "l03". Se on valmistajatehtaan merkintä. Vasemmalla klo 9 kohdalla "3" ja "61" tarkoittaa valmistuserää sekä sekä valmistusvuotta. Alhaalla on stanssattuna yleensä tykkimalli, jota nyt ei kuitenkaan ole. Silloin hylsy sopii useampaan tykkiin, joita jo mainitun 152 H 38:n lisäksi neukuilla on uudempi D1 eli länsimaissa M1943. Saman kaliberin meillä 152 H 37 nimellä tunnetun kanuunahaupitsin sekä Itä-Saksan 152 H 55:n venäläinen hylsy oli taas huomattavasti pidempi. Ylhäällä oleva "K" ei tarkoita kanuunaa, vaan on venäjän kartuss-sanan eka kirjain. Kielessä on paljon lainasanoja; usein kirjaimet tietämällä pääsee jäljille. Lopuksi klo 1-2 vaiheilla olevat merkinnät: Ne ovat tehtaan tarkastusmerkintöjä.
Vasta hylsyn lataamisen yhteydessä tulevat kylkeen maalimerkinnät, joita näkyy esim Ukraina-kuvissa. Kun hylsy palautuu varikkoon ammuttuna se pestään ja tyssätään eli palautetaan hehkuttamalla muotin kanssa oikeisiin mittoihin. Silloin panoksen maalimerkinnät kyljistä häviävät. Niinä aikoina, kun tämä hylsy oli meillä käytössä, säilytetiin osa ruudeista varikoissa myös säiliöissä. Ne oli tarkoitus kartussoida vasta tuliasemissa. Maalimerkintöjä ei tullut kylkiin ollenkaan.
Valmistusvuodesta pääsemme myös hylsyn alkuperään. Meillä ollaan tietävinään, että neukut ei myyny varaosia ja atarvikkeita, kun heidän meille myymiin kalustoihin. Vanhat 152 haupitsit olivat kaikki sotasaalista. jota voitokas puna-armeija ei tietenkään ollut koskaan menettänyt. Mutta 1950-luvun Suomi ei vielä suomettunut, vaan osti aseensa lännestä: briteiltä, Ranskasta ja Ruotsista. Neukut kyseli heidän kannaltaan loogisesti: "Miksi ette osta meidän aseita, kun kerran liittolaisia ollaan". Suhteita ruvettiin lämmittämään 1958 yöpakkasten jälkeen, jolloin Nliitto tarjosi aseitaan ostettavaksi. 1959 tehtiinkin ns. käteiskauppasoppari, jonka 1962 tehty yksi lisäosa oli 100.000 kpl tykin hylsyjä ja pohjanalleja. Hylsyt maksoi ainoastaan 230 miljoonaa vuoden1962 markkoja eli 5,69 milj nykyeuroa. Kappalehinaksi tulee siten hyvin kohtuullinen 57 eur. Silloiset neukut perustelikin: "Kun yhdessä puolustamme maailmanrauhaa, myymme teille aseitamme omakustannushintaan."
Kyseesä on siis todellakin 152 H38:n hylsy, koska meillä ei ole ollut mallia D1. Tulipa perusteellinen vastaus; ehkä joku jaksoi lukea loppuun.
