Tvälups
Ylipäällikkö
Mitä saatu aikaan Afganistanissa?
Kirjoittanut Jussi Niinistö
Afganistanissa käynnissä oleva Isaf-kriisinhallintaoperaatio on päättymässä vuoden lopulla. Suomi muiden mukana on vähitellen lopettelemassa urakkaansa, jos kohta uudenlainen operaatio on suunnitteilla. Sen tarkoituksena on opastaa Afganistanin armeijaa.
Afganistanista puhuttaessa on helppo olla pessimistinen: mitä on saavutettu runsaassa vuosikymmenessä? Alkuaan siviilipainotteisesta jälleenrakennusoperaatiosta muodostui sotilasoperaatio, jota voi luonnehtia kriisinhallintasodaksikin.
Avustusrahoja on kannettu maahan valtavasti. Suomi on kuluttanut Afganistanissa satoja miljoonia euroja. Maassa rehottavan korruption vuoksi tukea valuu sotaherrojen taskuihin.
Operaation päättyminen ei jätä jälkeensä rauhallista maata. Turvallisuustilanne on hatara. Noin 30 000 taleban-taistelijan lisäksi maassa on muitakin sotilaallisia ryhmiä.
Vastuu maan turvallisuudesta siirtyi virallisesti Isaf-joukoilta maan omille turvallisuusviranomaisille jo viime vuoden kesäkuussa. On kysyttävä: kun maailman parhaiten varustetut sotajoukot eivät kukistaneet talebaneja, miten se onnistuisi Afganistanin omilta joukoilta?
On odotettavissa, että Isafin vetäytyessä turvallisuustilanne heikkenee ja väkivaltaiset iskut lisääntyvät, kun talebanit yrittävät haastaa maan omia turvallisuusviranomaisia.
Rauhanneuvottelut eivät ole edenneet. Talebanit eivät suostu neuvottelemaan amerikkalaisten sätkynukkena pitämänsä presidentti Hamid Karzain hallinnon kanssa. Karzai puolestaan kärhämöi amerikkalaisten kanssa. Siksi maassa huhtikuussa järjestettävillä presidentinvaaleilla voi olla ratkaiseva merkitys Afganistanin kehitykselle.
Suomella on Afganistanissa 145 sotilasta. Jatko-operaatioon, jos sellainen syntyy, on lähdössä 80–100 sotilasta, vaikka pienempi panos tässä taloudellisessa tilanteessa olisi perusteltua. Esimerkiksi Ruotsi, jolla on nykyisin Suomea enemmän sotilaita Afganistanissa, aikoo lähettää vain 50.
Sanotaan, että Afganistanin tukemisessa tarvitaan strategista kärsivällisyyttä. Kehitys on hidasta. Takaiskuihin on varauduttava. Yksi tulevaisuuden oljenkorsi voisi olla kaivannaisteollisuus, mutta sen kehittyminen vaatii maan heikon infrastruktuurin parantamista. Nykyään ainoa kukoistava elinkeino on huumetalous.
Kirjoitus julkaistu Helsingin Sanomissa 10.3.2014.
Kirjoittanut Jussi Niinistö
Afganistanissa käynnissä oleva Isaf-kriisinhallintaoperaatio on päättymässä vuoden lopulla. Suomi muiden mukana on vähitellen lopettelemassa urakkaansa, jos kohta uudenlainen operaatio on suunnitteilla. Sen tarkoituksena on opastaa Afganistanin armeijaa.
Afganistanista puhuttaessa on helppo olla pessimistinen: mitä on saavutettu runsaassa vuosikymmenessä? Alkuaan siviilipainotteisesta jälleenrakennusoperaatiosta muodostui sotilasoperaatio, jota voi luonnehtia kriisinhallintasodaksikin.
Avustusrahoja on kannettu maahan valtavasti. Suomi on kuluttanut Afganistanissa satoja miljoonia euroja. Maassa rehottavan korruption vuoksi tukea valuu sotaherrojen taskuihin.
Operaation päättyminen ei jätä jälkeensä rauhallista maata. Turvallisuustilanne on hatara. Noin 30 000 taleban-taistelijan lisäksi maassa on muitakin sotilaallisia ryhmiä.
Vastuu maan turvallisuudesta siirtyi virallisesti Isaf-joukoilta maan omille turvallisuusviranomaisille jo viime vuoden kesäkuussa. On kysyttävä: kun maailman parhaiten varustetut sotajoukot eivät kukistaneet talebaneja, miten se onnistuisi Afganistanin omilta joukoilta?
On odotettavissa, että Isafin vetäytyessä turvallisuustilanne heikkenee ja väkivaltaiset iskut lisääntyvät, kun talebanit yrittävät haastaa maan omia turvallisuusviranomaisia.
Rauhanneuvottelut eivät ole edenneet. Talebanit eivät suostu neuvottelemaan amerikkalaisten sätkynukkena pitämänsä presidentti Hamid Karzain hallinnon kanssa. Karzai puolestaan kärhämöi amerikkalaisten kanssa. Siksi maassa huhtikuussa järjestettävillä presidentinvaaleilla voi olla ratkaiseva merkitys Afganistanin kehitykselle.
Suomella on Afganistanissa 145 sotilasta. Jatko-operaatioon, jos sellainen syntyy, on lähdössä 80–100 sotilasta, vaikka pienempi panos tässä taloudellisessa tilanteessa olisi perusteltua. Esimerkiksi Ruotsi, jolla on nykyisin Suomea enemmän sotilaita Afganistanissa, aikoo lähettää vain 50.
Sanotaan, että Afganistanin tukemisessa tarvitaan strategista kärsivällisyyttä. Kehitys on hidasta. Takaiskuihin on varauduttava. Yksi tulevaisuuden oljenkorsi voisi olla kaivannaisteollisuus, mutta sen kehittyminen vaatii maan heikon infrastruktuurin parantamista. Nykyään ainoa kukoistava elinkeino on huumetalous.
Kirjoitus julkaistu Helsingin Sanomissa 10.3.2014.