Ohjeet kotiin jääville liikekannallepanossa?

Tämä on ehkä hieman jo survivalismin suuntaan. Ruoan hankinta omatoimisesti on pirun työvoimaintensiivistä, pitkäjänteistä ja hankalaa puuhaa. Toki se onnistuu, mutta mikä on realismia sotatoimialueelta (todennäköisesti) sivuun sijaitsevalla esikaupunkialueella? Varsinkin kun puoliso kuuluu ammattinsa puolesta väkeen jonka korttiannoksista eittämättä huolehditaan. Ei kasvimaan pidossa toki vikaa ole.

Mutta jos katsotaan eri varautumisen tasoja, niin itse pohdin hiukan seuraavia tasoja:

1.) Välitön: Suoja, ruoka ja vedensaanti kahden viikon ajan ympäri vuoden. Sisältäen polttoaineen ajoneuvoon n. 1000km matkalle ja erinäiset varautumistarvikkeet. Valmius toimintaan ilman verkkovirtaa.
2.) Pitkä aikaväli: Valmius kalastamiseen, metsästykseen, kasvimaan viljelyyn, vaatteiden korjaamiseen ym. alemman kulutustason elämiseen.

Molemmilla tasoilla tärkeää on sosiaalinen verkosto, jonka merkitys on tuotukin esille. Muodostui se sitten sukulaisista, tuttavista, työkavereista ym.



Tervemenoa, iphonemiehenä ja kielitaitoisena moniosaajana esim. Syyria varmasti ottaa mielellään vastaan. Siellä ei verot haittaa, ilmasto on lämpimämpi, työssä pitää käydä jos ei nälkään halua kuolla ja naisen paikka on nyrkin ja hellan välissä. :)

Tässä googlailtua edellä tuotujen hyvien pointtien lisäksi.

http://www.spek.fi/Suomeksi/Turvatietoa/-Onnettomuudet-ja-hairiotilanteet/Kova-toimikunta

http://www.spek.fi/Suomeksi/Turvatietoa/-Onnettomuudet-ja-hairiotilanteet/Kotivara

On hieman eri asia varautua pitkäkestoiseen ja mahdollisesti hyvinkin tuhoisaan kriisiin kuin parin päivän sähkökatkokseen tai muuhun tilapäiseen ja lyhytkestoiseen häiriötilanteeseen, jonka päätteeksi oletusarvona urhea virkamies tulee pelastamaan avuttoman hallintoalamaisen pinteestä.

Eri pituisia häiriötilanteita varten mitoitetun "kotivaran" pitäminen on hyvä asia ja erittäin suositeltavaa, mutta koska kriisitilanteissa kaikki ei aina mene niin kuin oppikirjojen case-esimerkeissä, niin yksistään yhteiskunnan turvaverkkojen ja -rakenteiden varaan ei kannata kovin paljon laskea. Tilanteen pitkittyessä ja täydennysten estyessä suurtenkin varastojen ehtyminen on lopulta vain ajankysymys. Sen vuoksi on kannattavaa myös luoda valmius mahdollisimman korkeaan omavaraisuusasteeseen eli ruoan ja muiden välttämättömien hyödykkeiden hankkimiseen luonnosta sekä tuottamiseen itse. Käytännössä tämä tarkoittaa monen osalta paluuta noin 1950-lukua edeltävään aikaan, elinkeinoihin ja perinteisiin.

Nykyaikana todennäköisesti aikaisempaa useampi suomalainen lähtisi kriisin kohdatessa ulkomaille. Nykyajan koulutetulla, kielitaitoisella ja paljon ympäri maailmaa matkustaneella suomalaisella on huomattavasti enemmän vaihtoehtoja ja näkökulmia kuin aikaisemmilla sukupolvilla. Suomalaisena ei tarvitse maailmalla hävetä.
 
Asuinpaikan huomioiden antaisin tiukan kompassisuunnan, mihin päin pitää nokka näyttää ja mieluummin justi, eikä 16. päivä. Pajalaan pysähtyminen kielletty. :rolleyes:

Minä vähän luulen, että seuraavalla kierroksella ei löydy Pajalan takaakaan rauhallista seutua, päinvastoin.
 
Aika moni tuntuu ottavan tuon pakolaisuuden ensisijaiseksi vaihtoehdoksi. Ei siinä mitään, mutta kun ovat vielä samanhenkiset tyypit, jotka ovat vähän niin kuin pakolaisongelmia katsoneet synkästi...

Niin arvelinkin.

Osa jengistä varmaan painelee häntä koipien välissä pakoon. Tällä hetkellä en kuitenkaan itse osaisi moista kuvitella. Paskan osuessa tuulettimeen voi kuitenkin monella mieli muuttua suuntaan jos toiseenkin. Perheeni kuitenkin yrittäisin ohjata mahdollisimman turvalliseen paikkaan, joka nykyaikaisessa nopeassa toiminnassa varmaan tarkoittaisi syrjäistä kesämökkiä tai syrjäseuduilla asuvien sukulaisten/ystävien nurkkiin hakeutumista. Ulkomaille lähtö olisi kuitenkin aika iso askel ja kuten nähty, vastaanotto ei välttämättä ihan parasta mahdollista. Lisäksi voisin kuvitella, että kaikkien mökkien ja majojen pommittaminen tai tuhoaminen ei ole vihollisen agendassa ihan 1. sijalla. Näin ollen pakeneminen ulkomaille saattaisi olla myös myöhemmin mahdollista, jos tilanne vaikuttaa kestämättömältä. Sellaista invaasiota, joka alkaisi yllättäen illalla, olisi aamulla ohi ja rajat olisi suljettu ja poistuminen mahdotonta en osaa edes kuvitella. Lisäksi jos tällainen skenaario toteutuisi, siviilin olisi siihen aika mahdoton varautua.

Lisäyksenä vielä, että jos pilliin puhallettaisiin heti kriisin alkuvaiheessa, varmaankin lähtisin. Mutta jos kutsu alkaa käymään vasta kun kalusto ja nuorempi porukka on kulutettu loppuun, saattaisin harkita osallistumistani jopa kahdesti.
 
Viimeksi muokattu:
Lisäyksenä vielä, että jos pilliin puhallettaisiin heti kriisin alkuvaiheessa, varmaankin lähtisin. Mutta jos kutsu alkaa käymään vasta kun kalusto ja nuorempi porukka on kulutettu loppuun, saattaisin harkita osallistumistani jopa kahdesti.

Reservin upseerina teen yksinkertaisesti velvollisuuteni. Varmasti ottaisi nuppiin kaikki hölmöily tietysti. Mutta minä en kotimaatani jätä sodan tähden eikä tule minusta maailmaan pakolaisongelmaa.
 
Aika moni tuntuu ottavan tuon pakolaisuuden ensisijaiseksi vaihtoehdoksi. Ei siinä mitään, mutta kun ovat vielä samanhenkiset tyypit, jotka ovat vähän niin kuin pakolaisongelmia katsoneet synkästi...

Niin arvelinkin.

Luin kommenttisi jälkeen koko ketjun uudestaan läpi, enkä mielestäni bongannut kuin Laamanatorin, joka selkeästi piti ulkomaita parhaana vaihtoehtona, joku muu taisi puhua perheensä lähettämisestä.

Henkilökohtaisesti en ymmärrä tuota karkuun lähtemistä ollenkaan. Tietysti, jos muuten vaan pelottaa, tai kokee olevansa täysin juureton, eikä ole omaisuutta, perhettä, sukulaisia, tunnesiteitä, isänmaallisuutta tai muitakaan sidoksia asuinpaikkaansa tai siellä oleviin ihmisiin, niin mitä sitä sitten sellaisen puolesta tappelemaankaan. Ihminenhän on jo silloin käytännössä henkinen irtolainen, kai se on ihan sama silloin, että missä on ja elää. En ymmärrä sitäkään ajattelumallia, että jos täällä aletaan tosissaan sotimaan, niin lähdenpä tästä muualle, koska olen koulutettu ja fiksu ja rupean elämään taas normaalia arkea siellä jossain muualla. Paskat noista tyhmistä maanmiehistäni. Ihmisen pitää olla jo jonkinlainen sosiopaatti pystyäkseen ajattelemaan noin.

Samoista syistä en ymmärrä tännekään "pakolaisina" tulleita. Ylivoimaisesti suurin osa niistä on säälittäviä reppanoita, jotka lähtevät omia velvollisuuksiaan karkuun sen sijaan että tekisivät sen mitä pitää. Tänne tultuaan ovat sitten muka koulutettuja ja fiksuja, ja arki pitäisi heti saada pyörimään, ilman omaa panosta tietysti.

Koska itse olen tällainen konservatiivinen valkoinen heteromies, eli siis syypää kaikkeen pahaan maailmassa, niin jäisin ja puolustaisin sitä mikä on minun, tai minkä tavalla tai toisella omakseni koen. Perhe, sukulaiset, isänmaa, omaisuus. Minulle nuo merkitsevät vielä jotain, vaikka nyky-suomessa se ei niin trendikästä enää olekaan.

Ja alkuperäiseen topikkiin palatakseni, niin kyllä, olen minäkin varautunut. Kotoa löytyy kuukauden sapuskat kotivarana, aseita, patruunoita, polttoaineita sun muuta tarpeellista. Naapurin isäntienkin kanssa on joskus asioista keskusteltu. Perunaa kasvaa pihalla, omenia puissa, juureksia kasvimaalla. Ja akkakin on opastettu kaikkeen tarpeelliseen, jos itselle tulee käsky muualle. Noilla pääsee jo ihan hyvään alkuun, mihinkään Mad Max- maailmaan en koe tarvetta varautua.
 
Viimeksi muokattu:
Aika moni tuntuu ottavan tuon pakolaisuuden ensisijaiseksi vaihtoehdoksi. Ei siinä mitään, mutta kun ovat vielä samanhenkiset tyypit, jotka ovat vähän niin kuin pakolaisongelmia katsoneet synkästi...

Niin arvelinkin.

Jaha..nyt vedetään taas isolla pensselillä "mutkat suoriksi" ....on kovin "mielenkiintoisen mustavalkoinen" milipide/käsitys ihmisistä ja heidän motiivieistaan maanpuolustukseen tai siitä laistamiseen...? :rolleyes:
 
Jos on sukua maalla niin kotirintaman keskitys sukutilalle esim mummolaan on harkinnan arvoinen vaihtoehto.
 
Jos on sukua maalla niin kotirintaman keskitys sukutilalle esim mummolaan on harkinnan arvoinen vaihtoehto.

Niin että yhdestä osumasta menee koko suku? :D Nimimerkillä Perintöä odotellessa. ;)

(Pistetään vähän mustaa huumoria kehiin) :)
 
No jos lähtökohtaisesti perhe ym. asuvat noin puolentoista tunnin kolonnavauhdin päässä itärajasta ja sen tiestöstä näkisin varsin selvänä ratkaista asioita niin, että nämä lähtevät kompassisuunta länsi ja vähä silleen, etteivät jää jalkoihin.

Ei sillä, että epäilisin torjuntavoittokykyjä, mutta tietyt realiteetit on ehkä hyvä ymmärtää. Silkkaan foorumilla tai edes julkisuudessa annettuun Lupaukseen en voi luottaa niin paljon, että laupiaan aasialaisen stoalaisella tyyneydellä jättäisin aiheen miettimättä.

Aloitteentekijällä on tiettyjä etuja, jotka helposti korreloivat esim. saavutetun maakaistaleen hallinnassa. Ja vaikka foorumilla on luvattu, että painopistealue on Kymessä, niin hyökkääjä sentään ratkaisee tätäkin seikkaa aika pitkälle. Jossain katsannossa viipale voidaan koettaa lohnaista mistä kohtaa vain....kuuluisa pistin pukkaa pehmeimpään kohtaan ensin ja tuo pehmein kohta voi olla jossain katsannossa muuta kuin Kymi-Kursk, tuo myyttinen ja lähinnä esoterisin keinoin päätelty ratkaisutaistelualue.
 
Luin kommenttisi jälkeen koko ketjun uudestaan läpi, enkä mielestäni bongannut kuin Laamanatorin, joka selkeästi piti ulkomaita parhaana vaihtoehtona, joku muu taisi puhua perheensä lähettämisestä.

Henkilökohtaisesti en ymmärrä tuota karkuun lähtemistä ollenkaan. Tietysti, jos muuten vaan pelottaa, tai kokee olevansa täysin juureton, eikä ole omaisuutta, perhettä, sukulaisia, tunnesiteitä, isänmaallisuutta tai muitakaan sidoksia asuinpaikkaansa tai siellä oleviin ihmisiin, niin mitä sitä sitten sellaisen puolesta tappelemaankaan. Ihminenhän on jo silloin käytännössä henkinen irtolainen, kai se on ihan sama silloin, että missä on ja elää. En ymmärrä sitäkään ajattelumallia, että jos täällä aletaan tosissaan sotimaan, niin lähdenpä tästä muualle, koska olen koulutettu ja fiksu ja rupean elämään taas normaalia arkea siellä jossain muualla. Paskat noista tyhmistä maanmiehistäni. Ihmisen pitää olla jo jonkinlainen sosiopaatti pystyäkseen ajattelemaan noin.

Samoista syistä en ymmärrä tännekään "pakolaisina" tulleita. Ylivoimaisesti suurin osa niistä on säälittäviä reppanoita, jotka lähtevät omia velvollisuuksiaan karkuun sen sijaan että tekisivät sen mitä pitää. Tänne tultuaan ovat sitten muka koulutettuja ja fiksuja, ja arki pitäisi heti saada pyörimään, ilman omaa panosta tietysti.

Koska itse olen tällainen konservatiivinen valkoinen heteromies, eli siis syypää kaikkeen pahaan maailmassa, niin jäisin ja puolustaisin sitä mikä on minun, tai minkä tavalla tai toisella omakseni koen. Perhe, sukulaiset, isänmaa, omaisuus. Minulle nuo merkitsevät vielä jotain, vaikka nyky-suomessa se ei niin trendikästä enää olekaan.

Ja alkuperäiseen topikkiin palatakseni, niin kyllä, olen minäkin varautunut. Kotoa löytyy kuukauden sapuskat kotivarana, aseita, patruunoita, polttoaineita sun muuta tarpeellista. Naapurin isäntienkin kanssa on joskus asioista keskusteltu. Perunaa kasvaa pihalla, omenia puissa, juureksia kasvimaalla. Ja akkakin on opastettu kaikkeen tarpeelliseen, jos itselle tulee käsky muualle. Noilla pääsee jo ihan hyvään alkuun, mihinkään Mad Max- maailmaan en koe tarvetta varautua.

Hyvä kirjoitus. Omat ajatukset ovat hyvin lähellä tuota.
Vahvensin tuon tärkeimmän pointin.
Toki ne mukavat Kanadalaiset ottavat avosylin vastaan sen pelkuri suomalaisen joka on paennut heidän helmaansa. Duunia on tarjolla ja hyvä liksa. Joku VOK:ssa kattoon räkivä Irakilainen voisi sanoa "kuullostaa tutulta".
 
Iltaa foorumille..

Riippuu eskalaatiosta. pohjoinen ja jopa itä voi olla hyvä paikka, jos rikkaus ja voimavara reaalisoituu etelässä.. Raatetta pitkin tulevat vaikeudet ajattaisivat sitten taas etelään.

Riittävä kotivara, polttoaineineen antaa mielenrauhaa. ainoastaan hillottavan käteisen valuuttalaji on mietityttänyt?
 
Riittävä kotivara, polttoaineineen antaa mielenrauhaa. ainoastaan hillottavan käteisen valuuttalaji on mietityttänyt?

Tervetuloa!

Ihan perus-käteinen pelittää niin kauan, kun on olemassa toimiva yhteiskunta, jossa käteisellä nyt yleensäkään tekee mitään.

Astetta huonommaksi kun menee, niin jotkut vannovat jalometallien nimeen. Kulta ja hopea ovat sellaisia valuuttoja, että ne käyvät käytännössä kaikkialla. Ne myös toimivat maksuvälineinä niin kauan, kun jotain yleensäkään pystyy valuutalla ostamaan. Erityisesti kulta on sellainen materiaali, että se herättää ihmisissä sen kuuluisan "kullanhimon". Puhdas kultakolikko kourassa on helppo tehdä kauppoja.

Jos vielä huonommaksi menee, niin vaihdantatalous on kova sana. Kaikki hyödykkeet joita ei toisilla ole, ovat siinä vaiheessa kovaa valuuttaa. Ruoka, aseet, patruunat, lääkkeet, viina jne... Pelkkä vessapaperikin rupeaa olemaan vaihdossa arvokasta, silloin kun sitä ei enää muilla ole.

Jos ihan perseelleen kaikki menee, niin sitten enää aseet ja patruunat. Niillä voi suojella sitä mitä itsellään on, tai ottaa niiltä joilla vielä on. Raadollista, mutta minkäs siinä vaiheessa enää teet, kun kyseessä on puhdas henkiinjäämistaistelu.
 
Hyvälaatuiset patruunat ovat erittäin kovaa valuuttaa silloin, jos tulee joku täydellinen yhteiskunnallinen sekasorto. Tavallisen LKP:n aikana taas eivät juurikaan.
Valuutoista sanoisin Sveitsin frangin olevan kaikkein turvallisin valinta säilytettäväksi, sitten ehkä USA:n dollari (joista arkisena maksuvälineenä kuitenkin dollari ja myös ihan euro ovat varmasti kelvollisia kriisinkin tullen: ei kukaan eurojakaan ihan helposti väärennä). Ja kuten @Aquilifer sanoikin, hopea ja etenkin kulta käyvät käytännössä aina.
 
* katso youtubesta Metsästäjäliiton ruhonkäsittely videot

Metsästys voi olla sinällään hyödyllistä ja viihdyttävääkin. Todellista mad max -tilannetta ajatellen metsästys on silti hyvin epävarma keino hankkia ravintoa.

Suomessa on satoja tuhansia metsästäjiä. Jos he lähtevät liikkeelle kaatoluvista välittämättä, isot riistaeläimet käyvät nopeasti uhanalaisiksi. Toinen isompiin riistaeläimiin liittyvä ongelma voi olla säilytys. Kokonaisen hirven syöminen kerralla ei onnistu ihan pieneltä porukalta, ja monellako mahtaa olla säilöntään tarvittavat aineet/välineet?

Pienriistan saatavuus on luultavasti parempi ainakin ensivaiheissa ja ehkä pitkälläkin aikavälillä, mutta siinäkin on omat ongelmansa. Metsästettäessä aktiivisesti pienriistaa energiankulutus nousee helposti saalista isommaksi, eli toiminta ei ruoki ketään. Toki pienriistastakin saa täydennystä ruokavalioon, jos ase on jatkuvasti käden ulottuvilla ja voi ampua jäniksen muita töitä tehdessään. Ansastusta voinee myös yrittää, joskin siitä en sano mitään tarkempaa, kun en asiasta mitään tiedä.

Metsästyksen sijaan suosittelisinkin mieluummin kalastusta verkolla tai muulla passiivisella menetelmällä. Bonuksena on myös riippumattomuus ampuma-aseista, joille voi käydä mitä vain: PERK/EU/Väyrynen saattaa olla takavarikoinut ne jo aikaa sitten.

Tämähän on toisten suunniteltu toimintamalli.

Soldierbluehan on noudattanut tätä neuvoa etupainotteisesti. :rolleyes:
 
Tulipa aiheesta mieleen, varustelussa on radioamatöörilaitteet, VHF-puhelimia (toimivat myös AA-paristoilla),
satelliittiantennin mökki/veneversio (12 -volttinen). Olisikohan kysyntää satelliittipuhelimille isommassa kuvassa, esim. kylä & kunta?
https://en.wikipedia.org/wiki/Satellite_phone

Suomessa on satoja tuhansia metsästäjiä. Jos he lähtevät liikkeelle kaatoluvista välittämättä, isot riistaeläimet käyvät nopeasti uhanalaisiksi. Toinen isompiin riistaeläimiin liittyvä ongelma voi olla säilytys. Kokonaisen hirven syöminen kerralla ei onnistu ihan pieneltä porukalta, ja monellako mahtaa olla säilöntään tarvittavat aineet/välineet?

Tuo organisoidaan "eläkeläisten" toimesta. Siitä päästäänkin miksi kylä toimii paremmin kuin yksittäinen mökissään kököttävä ukko tai perhe. Vois olla että tykkäisin kyttyrää jos joku muu kuin valtiovalta tulee metsästämään hirveä ilman että kysyy maanomistajalta (vaikka olisi mikä kriisi)
 
Back
Top