Sarek1
Ylipäällikkö
Ja kannattaa muistaa suojavälineet kemiallisten aseiden käsittelyssä.
(En muuten pistä tuota ainetta suuhun, se on varma. En ole myöskään herkkävatsainen, mutta aspartaamista tulee poikkeuksetta vatsa jonkin verran kipeäksi.)
Päiväkotilasten sotilaskoulutus
- Viestiketjun aloittaja Honcho
- Aloitus PVM
Ja kannattaa muistaa suojavälineet kemiallisten aseiden käsittelyssä.
(En muuten pistä tuota ainetta suuhun, se on varma. En ole myöskään herkkävatsainen, mutta aspartaamista tulee poikkeuksetta vatsa jonkin verran kipeäksi.)
STI_Tactical9mm
Kenraali
Ja kannattaa muistaa suojavälineet kemiallisten aseiden käsittelyssä.
Tsekkiläinen PVC-ydinsuojaviitta hupulla ja kengillä
Alkais olla honchon naapureilla puheenaihetta, jos näkisivät pikku-honchojen juoksentelevan tonttia ympäri nuo päällä näillä helteillä ...
ps. Kuva pöllitty siis niinku iha törkeesti Varustelekan sivulta ....
Bushmaster
Greatest Leader
Honcho
SMLNKO M/83
Kyllä! Tämän teho tuli todettua pari vuotta sitten kun muurahaisvana meni makkarissamme. Kaksi päivää syöttiä ja vana oli kuin "highway of death" Irakissa.
Ihmettelen miksi ihmisten sodankäynnissä jaksetaan vielä tussata ritsoilla ja tykeillä jne. Kunnon biologiset ja kemialliset aseet tuhoaisivat, ei vain taistelevat vaan KOKO VIHOLLISPOPULAATION = PROBLEM SOLVED.
Honcho
SMLNKO M/83
Jumaliste...mää juon tuota joka päivä..???
ensin tykkäsin mut nyt pittää okeen miettä tykkäsinkö viestistäsi..?..
No... joo... ok
Minäkin karaisen itseäni Xtra-limulla, 33 senttiä litra ja on ns. hybridiratkaisu eli on sokeria sekä aspartaamia ja asesulfaami K:tä.
Mikä ei tapa karaisee, eikä tuon kalliimpia juomia voi tuhlata tähän ikäloppuun kroppaan. Vaimo ja lapset voi juoda luomua
Bushmaster
Greatest Leader
sää sen sanoit
... ja oluella jossa on kunnolla hartsia viimeistellään karkaisu 
...vessassa sit "päästellään" löysät pois....
Honcho
SMLNKO M/83
sää sen sanoit
Juuri näin! Jos FSB-agentit tämän jälkeen lähtee jollain poloniumilla säheltämään niin se on yksi kunnon "täysistunto" valkoisella valtaistuimella, ja keho on taas täysin puhdistettu.
JR49
Respected Leader
Pääsin äskettäin näpelöimään Kar98K:ta. Se on kätevän lyhyt, ja kuin tehty palosammuttimen kokoisille lapsisotilaille.
pstsika
Haukka
Kuten myös kotimainen M/27 ratsuväen kivääri sekä Neuvostoliiton Mosin Nagant M/1891-38 sekä M/1891-44 karbiinit.
Honcho
SMLNKO M/83
Onko näkemyksiä, olisiko M4-karbiini sopivalla varustesetillä hyvä perusase pikku taistelijoille? Sulkeisiin ym. paraatihommiin sopisi hyvin tuo pikku-Horstien ja Hanssienkin käytössä ollut kivääri.
Vaiko ihan Varsovan liiton aseistuksella vihollisen hämäämiseksi, AK-74SU? Ei ehkä sofistikoitunein vaihtoehto, mutta voisi ehkä irrota edukkaasti, pääsisi sillä kätevästi makuun (lauantaisin saisi joka poika kirsikkana kakun päälle vähän sarjatulta "lonkalta" ilman perää - elämässä pitää välillä muistaa maanpuolustajankin ilakoida ja hullutella! ) sekä tuo puukoristelu kieltämättä ON tyylikäs.
Vaiko ihan Varsovan liiton aseistuksella vihollisen hämäämiseksi, AK-74SU? Ei ehkä sofistikoitunein vaihtoehto, mutta voisi ehkä irrota edukkaasti, pääsisi sillä kätevästi makuun (lauantaisin saisi joka poika kirsikkana kakun päälle vähän sarjatulta "lonkalta" ilman perää - elämässä pitää välillä muistaa maanpuolustajankin ilakoida ja hullutella!
) sekä tuo puukoristelu kieltämättä ON tyylikäs.
Honcho
SMLNKO M/83
Tämä kuva tulee ISONA meidän asevaraston seinälle.
Samoin kuin allaoleva...nyt kun on tyttölapsiakin niin täytyy olla esimerkkejä siitä että tosipaikan tullen tytönkin kannattaa antaa henkensä Vaterlandille sen sijaan että joutuisi saastaisten ja kierojen muskoviittien raiskauksen ja/tai murhan kohteeksi!
JR49
Respected Leader
Tämä kuva tulee ISONA meidän asevaraston seinälle.
Samoin kuin allaoleva...nyt kun on tyttölapsiakin niin täytyy olla esimerkkejä siitä että tosipaikan tullen tytönkin kannattaa antaa henkensä Vaterlandille sen sijaan että joutuisi saastaisten ja kierojen muskoviittien raiskauksen ja/tai murhan kohteeksi!
On muuten melko etupainoinen jötkäle tuo panssarinyrkki. Sitäkin päässyt käpistelemään, niin yllätti mokoman paino, vaikkei se kiloissa niin erikoiselta tunnu, mutta se painon jakautuminen.
Sarek1
Ylipäällikkö
Kupeitten hedelmille eli "kodinturvajoukoille" suosittelen käpistelyharjoituksiin ja ryynäämiseen mittojen mukaan skaalattua ensilinjan aseistusta. Värisävy on hyvä miettiä tarkoin, ohessa eräs ratkaisu. Muistutetaan samalla vielä jokaiselle sotilaalle välttämättömästä ensiapuvarustuksesta.
Hieman varttuneempana voi käydä vaikka kuulasotaa. Siinä on pelaajan suojaus, liipasinkontrolli ja sääntöjen noudattaminen kaikkien turvallisuuden takaamiseksi tärkeää. Kuula-ase ei ole lapsen lelu, sillä voi sattua korjaamattomia vahinkoja.
Varsinaisessa ampumisharjoittelussa pienoiskivääri on mielestäni kustannustehokkain ja toimivin ratkaisu. Ampuma-aseen käsittelyä opetettaessa on syytä olla erittäin tarkka, johdonmukainen ja huolehtia turvallisuusnäkökohdista kaikin puolin.
Hieman varttuneempana voi käydä vaikka kuulasotaa. Siinä on pelaajan suojaus, liipasinkontrolli ja sääntöjen noudattaminen kaikkien turvallisuuden takaamiseksi tärkeää. Kuula-ase ei ole lapsen lelu, sillä voi sattua korjaamattomia vahinkoja.
Varsinaisessa ampumisharjoittelussa pienoiskivääri on mielestäni kustannustehokkain ja toimivin ratkaisu. Ampuma-aseen käsittelyä opetettaessa on syytä olla erittäin tarkka, johdonmukainen ja huolehtia turvallisuusnäkökohdista kaikin puolin.
JR49
Respected Leader
Siis puinen FN-mikä sitten tarkemmalta nimeltä onkaan!
. Hitto vie, teikäläinen on päässyt pitkälle, minä tein aikoinani vain puu-Stenejä. Ne kun olivat sopivan kulmikkaita naulata ja sahata huonommillakin kädentaidoilla.
Sarek1
Ylipäällikkö
Siis puinen FN-mikä sitten tarkemmalta nimeltä onkaan!
Hitto vie, teikäläinen on päässyt pitkälle, minä tein aikoinani vain puu-Stenejä. Ne kun olivat sopivan kulmikkaita naulata ja sahata huonommillakin kädentaidoilla.
Postaan hieman jatkoa tarkoituksessa kannustaa ja innostaa kotiteollisuustuotantoon.
Aiemmassa viestissä olevan kuvan P90 tuli "asepajalla" tuotantoon äkillisen tarpeen ilmaannuttua koteja puolustavalle taistelijalle. Vaatimuksina olivat asutuskeskustaistelun kylmät realiteetit; aseen tuli olla kompakti, tulivoimainen ja siinä tuli olla myös valaisin hämärämiesten paljastamista varten. Aseeseen tuli saada myös olka-/5-pistevyökiinnitys, että se olisi piippua kohotettaessa heti tulivalmis. Lippaat ovat luonnollisesti irroitettavia (3kpl/ase)
Kuvat skaalausta varten haettiin täältä:
http://www.world.guns.ru
Materiaali aseen rungossa mäntyliimapuulevy, piippu ja liekinsammutin koivua, lipas pyökkiä, kierrejousi, pari 4mm vanerinpalasta, "kollimaattoritähtäin" akryylimuovia, vähän kierrätyshihnaa ja -klipsi. Lamppu ja 3kpl kumirenkaita. Kaikki osat lamppua ja renkuloita lukuun ottamatta olivat muista hommista yli jäänyttä roinaa. Pintakäsittely Osmocolor -puuvahalla, joka on kuivuttuaan myrkytöntä. Värisävy sotilaallinen, mutta tavanomaisesta poikkeava, jotta ei sekoiteta liian helposti oikeaan aseeseen.
EDIT: Erikoisesta ulkomuodosta huolimatta P90:n ergonomia on todella hyvä.
Viimeksi muokattu:
JR49
Respected Leader
Syvä kumarrus!
Jäämme odottelemaan täysikokoista Apilaksen tai Mustin mallia. Tosin tuo lamppu viittaa asutuskeskustaistelijan koulutusputkeen
.
JR49
Respected Leader
@Honcho! Seuraava leikki tuo aivan itsestään kokemusta maastonkäyttämisestä, väijymisestä ja sitkeyden ja liikkumattomuuden merkityksestä.
Kyseessä on leikki nimeltä Puks-sota. Kotopuolessa lähempänä itärajaa kuin nykyisin, me kylän lapset leikimme tätä kultaisella 70-luvun lopulla ja 80-luvun puolivälissä kymmeniä, jos ei satoja jotoksia. Kotona sekä kyläkoulun ympäristössä välitunneilla, ja joskus jopa liikuntatunneilla.
Säännöt:
Jakaudutaan kahteen joukkueeseen. Sovitaan väliraja, jonka saa ylittää vasta taistelun alettua. Maasto on hyvä olla peitteistä. Usean rakennuksen pihapiiri, jossa kumpikin joukkue pääsee suojautumaan alkuunsa rakennuksen taakse, sopii hyvin kentäksi. Mikäli sivustat rajoittuvat metsään, aina parempi.
Kun kumpikin osapuoli on valmiina hurmehiseen verileikkiin, huudetaan sana: Juili! Juili-sanan etymologiaa ei tunneta. Tiedetään vain, että jo viimeiset 70 vuotta kotikyläni metsissä on kaikunut tämä sana, jota käytetään vain ja ainoastaan puks-sotaa leikittäessä. Kyseessä on siten tärkeä kansanperinne-juttu, joten kuka lapsilleen leikin opettaa, huolehtikoon juili-sanan opettamisesta!
Vastustaja tapetaan tunnistamalla tämä, ja huutamalla tunnistetun nimi: Puks Jorma! Jolloin Jorma tulee välimaastoon odottamaan seuraansa liittyviä sankarivainajia. Tätä jatketaan, kunnes vain yksi on pystyssä, ja se puoli voittaa.
Tämä oli suosittu leikki ja parhaimmillaan talvella tai syksypimeässä. Kesällä sen korvasi pihlajanmarjasota.
Iltaan mahtui pari kolme vetoa, jotka saattoivat olla parinkin tunnin mittaisia per sota. Sitä väijymisen ja hiipimisen ja ryömimisen määrää! Maastokäyttö tulee opetelluksi kuin itsestään. Alkuun aseeksi riittää sormi, myöhemmin liitimme mukaan Thompsoneja, Schmeissereitä, Stenejä, Suomi-koopeetä ja yhden Emman. Kun @Sarek1 käytti nettisivun kuvia, me käytimme Korkkareita samaan tarkoitukseen.
Emma muuten syntyi siten, että heinäseipääseen naulattiin päälle leikkiperäkärryn irronnut pyörä... Ei meistä puuseppiä kenestäkään tullut, arvannette. Mistäköhän Emma tuli, sen ideaa ei kyllä saatu Korkkareista.
Kerrottakoon oma paras kokemukseni. Kun lapsia ei neuvo, voi ylpeä isä seurata, mihin sotilaallisen järjenkäytön ensimmäiset pilkahdukset johtavat. Siis kuin sotilasopetuslaitos.
Minä keksin porukassa ensimmäisenä pitkät koukkaukset metsän halki, ja vihollista lakosi kuin luokoa! Kaikki omalla puolellani olivat kaatuneet minua lukuunottamatta. Schweinehundit eli Kari, Jorma, Marko ja Mika olivat täysilukuiset. Silloin oli kunnon talvi ja metrinen hanki. Ryömin kauas oikean sivustan halki metsään ja siitä vihollisen tukialueelle. Siis oikeasti ryömin halki tiheän kuusitaimikon risahtelua varoen, kotona olin hyvin luminen ja jäinen. Matkaa oli noin 150 metriä, josta ainakin puolet menin laakatasossa.
Asetuin hyvään väijyntäasemaan, ja Stenini lakaisi idän laumat yhteen jonoon, kun huusin maagiset sanat: Puks Jorma! Puks Marko! Puks Kari! Puks Mika! Viimeksi mainittu kaveri oli hieman uusi, joten koopee meinasi mennä häiriöön nimeä tavoitellessani, mutta voitin silti.
Muistan, miten makea tunne oli! Se oli voittajan fiilis! Olin noin 10-12 -vuotias. Suuri sotasankari putosi sitten korokkeelta myöhemmin, kun oppirahat ostettiin miesten veren kustannuksella. Syksypimeällä piilouduimme viljapellon sänkeen. Ehdotin (annoin käskyn) Markolle, joka oli vaaleatukkainen, että tähystä sinä, kun sinulla on vaalea tukka, niin se ei näy samanvärisestä viljapellosta. Vihollinen tietenkin äkkäsi meidät heti, kun vaalea naama ja pää paistoi pitkälle, ja koimme sankarikuoleman välittömästi.
Opetin saman leikin omille lapsille (3) ja näiden serkuille. Tänäkin kesänä perinne on jatkunut suvun kesämökillä. Yhtä hauskaa näyttää uudellakin sukupolvella olevan.
Mainittakoon, että kyseessä on kylän perinne. Isäni muistaa parhaimman puks-sotasuorituksensa 50-luvulta, samasta kyläkoulusta. Hän katsoi koivupinon raosta läpi, ja vastaan katsoo toinen silmä. Ukko keksi ensimmäisenä, kenelle toinen silmä kuului.
Leikin varjolla, mutta maastonkäytössä totta toinen puoli. Esim. liike/liikkumattomuus, vartalon osien näkyminen heikossa valaistuksessa, liikkuminen risukkoisessa maastossa, ryömiminen, sivuttaissiirtyminen kuin rapu yms.
Kyseessä on leikki nimeltä Puks-sota. Kotopuolessa lähempänä itärajaa kuin nykyisin, me kylän lapset leikimme tätä kultaisella 70-luvun lopulla ja 80-luvun puolivälissä kymmeniä, jos ei satoja jotoksia. Kotona sekä kyläkoulun ympäristössä välitunneilla, ja joskus jopa liikuntatunneilla.
Säännöt:
Jakaudutaan kahteen joukkueeseen. Sovitaan väliraja, jonka saa ylittää vasta taistelun alettua. Maasto on hyvä olla peitteistä. Usean rakennuksen pihapiiri, jossa kumpikin joukkue pääsee suojautumaan alkuunsa rakennuksen taakse, sopii hyvin kentäksi. Mikäli sivustat rajoittuvat metsään, aina parempi.
Kun kumpikin osapuoli on valmiina hurmehiseen verileikkiin, huudetaan sana: Juili! Juili-sanan etymologiaa ei tunneta. Tiedetään vain, että jo viimeiset 70 vuotta kotikyläni metsissä on kaikunut tämä sana, jota käytetään vain ja ainoastaan puks-sotaa leikittäessä. Kyseessä on siten tärkeä kansanperinne-juttu, joten kuka lapsilleen leikin opettaa, huolehtikoon juili-sanan opettamisesta!
Vastustaja tapetaan tunnistamalla tämä, ja huutamalla tunnistetun nimi: Puks Jorma! Jolloin Jorma tulee välimaastoon odottamaan seuraansa liittyviä sankarivainajia. Tätä jatketaan, kunnes vain yksi on pystyssä, ja se puoli voittaa.
Tämä oli suosittu leikki ja parhaimmillaan talvella tai syksypimeässä. Kesällä sen korvasi pihlajanmarjasota.
Iltaan mahtui pari kolme vetoa, jotka saattoivat olla parinkin tunnin mittaisia per sota. Sitä väijymisen ja hiipimisen ja ryömimisen määrää! Maastokäyttö tulee opetelluksi kuin itsestään. Alkuun aseeksi riittää sormi, myöhemmin liitimme mukaan Thompsoneja, Schmeissereitä, Stenejä, Suomi-koopeetä ja yhden Emman. Kun @Sarek1 käytti nettisivun kuvia, me käytimme Korkkareita samaan tarkoitukseen.
Emma muuten syntyi siten, että heinäseipääseen naulattiin päälle leikkiperäkärryn irronnut pyörä... Ei meistä puuseppiä kenestäkään tullut, arvannette. Mistäköhän Emma tuli, sen ideaa ei kyllä saatu Korkkareista.
Kerrottakoon oma paras kokemukseni. Kun lapsia ei neuvo, voi ylpeä isä seurata, mihin sotilaallisen järjenkäytön ensimmäiset pilkahdukset johtavat. Siis kuin sotilasopetuslaitos.
Minä keksin porukassa ensimmäisenä pitkät koukkaukset metsän halki, ja vihollista lakosi kuin luokoa! Kaikki omalla puolellani olivat kaatuneet minua lukuunottamatta. Schweinehundit eli Kari, Jorma, Marko ja Mika olivat täysilukuiset. Silloin oli kunnon talvi ja metrinen hanki. Ryömin kauas oikean sivustan halki metsään ja siitä vihollisen tukialueelle. Siis oikeasti ryömin halki tiheän kuusitaimikon risahtelua varoen, kotona olin hyvin luminen ja jäinen. Matkaa oli noin 150 metriä, josta ainakin puolet menin laakatasossa.
Asetuin hyvään väijyntäasemaan, ja Stenini lakaisi idän laumat yhteen jonoon, kun huusin maagiset sanat: Puks Jorma! Puks Marko! Puks Kari! Puks Mika! Viimeksi mainittu kaveri oli hieman uusi, joten koopee meinasi mennä häiriöön nimeä tavoitellessani, mutta voitin silti.
Muistan, miten makea tunne oli! Se oli voittajan fiilis! Olin noin 10-12 -vuotias. Suuri sotasankari putosi sitten korokkeelta myöhemmin, kun oppirahat ostettiin miesten veren kustannuksella. Syksypimeällä piilouduimme viljapellon sänkeen. Ehdotin (annoin käskyn) Markolle, joka oli vaaleatukkainen, että tähystä sinä, kun sinulla on vaalea tukka, niin se ei näy samanvärisestä viljapellosta. Vihollinen tietenkin äkkäsi meidät heti, kun vaalea naama ja pää paistoi pitkälle, ja koimme sankarikuoleman välittömästi.
Opetin saman leikin omille lapsille (3) ja näiden serkuille. Tänäkin kesänä perinne on jatkunut suvun kesämökillä. Yhtä hauskaa näyttää uudellakin sukupolvella olevan.
Mainittakoon, että kyseessä on kylän perinne. Isäni muistaa parhaimman puks-sotasuorituksensa 50-luvulta, samasta kyläkoulusta. Hän katsoi koivupinon raosta läpi, ja vastaan katsoo toinen silmä. Ukko keksi ensimmäisenä, kenelle toinen silmä kuului.
Leikin varjolla, mutta maastonkäytössä totta toinen puoli. Esim. liike/liikkumattomuus, vartalon osien näkyminen heikossa valaistuksessa, liikkuminen risukkoisessa maastossa, ryömiminen, sivuttaissiirtyminen kuin rapu yms.