Perussuomalaisten kuihtuminen ja sen seuraukset

Ai niin, en tiedä kuinka moni täällä tietää että Hakkarainen ja Haavisto ovat edelleen kavereita ja Teuvo juuri lahjoitti linnupönttöjä Pekalle.

2bwhgf.jpg
 
Hakkarainen on elämänsä aikana tehnyt oikeitakin töitä. Samaa ei valittettavasti voi sanoa läheskään kaikista kansanedustajista.
(Haalarit pihkassa, taitaa hänellä kaikki vielä sormet olla. Vanhan sahurin tunnistaa muutamasta puuttuvasta sormesta.

Ja Hakkarainen on tainnut luovia bisnekset läpi melkoisen kapeikon alalla, jossa useimmat ovat joutuneet lyömään karheat rukkaset tiskiin. Ei voi olla ihan ökkelöpoika siinä lajissa.
 
Ja Hakkarainen on tainnut luovia bisnekset läpi melkoisen kapeikon alalla, jossa useimmat ovat joutuneet lyömään karheat rukkaset tiskiin. Ei voi olla ihan ökkelöpoika siinä lajissa.

Hondurasissa ja Nicaraguassa Teuvo on kulttihahmo.

1990-luvun alkupuolella hän myi vanhan sahansa Hondurasiin. Sitten suomalaissahuri kävi vapaaehtoistöinään kymmenkunta kertaa kouluttamassa paikallisista pyörösahojen teroittajia ja käyttäjiä. Hakkarainen arvosteleekin perinteistä kehitysyhteistyötä tehottomaksi.

- Kehitysyhteistyön nimissä lähetään usein kalliita koneita köyhiin maihin. Niille käy usein kuin venäläisille panssareille, ruostuvat paikoilleen. Koneiden käyttäjille pitää opettaa perustaidot ja kuinka vempaimet huolletaan, neuvoo Hakkarainen.

Jokainen sahamies Hondurasissa ja Nicaraguassa tuntee Hakkaraisen. Milloin tahansa hän tuleekin Väli-Amerikkaan, miehelle tarjotaan ilmainen ylöspito. Paikalliset ihastuivat Hakkaraisen kansanomaiseen tyyliin ja huippuluokan ammattitaitoon.

Kontro sai puhelinsoiton Hondurasista, kun Hakkaraisesta tuli kansanedustaja.

- Puheet Hakkaraisen rasismista olivat kantautuneet Hondurasiin asti. Paikalliset ystävät soittivat, että jos Hakkarainen on rasisti, ei ulkomaalaisilla Suomessa ole mitään hätää.

Kontro sanoo, että Suomi saisi ottaa oppia Hakkaraisen kehitysyhteistyömallista.

- Viitasaaren miehen sahakaupoissa ei ole tuhlattu valtion rahoja. Pääomat ja osaaminen siirtyivät yritykseltä yritykselle.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012022815261350_uu.shtml
 
Minulla on sellainen tunne ollut, että Hakkarainen on hyvä työmies ja käytännön mies, itsellinen yrittäjä, joka sopii valtakunnanpolitiikkaan kuin neliskanttinen palikka pyöreään reikään. Sahahommissa tulos ratkaisee eivätkä kauniit puheet ja arvokermat.
 
Viimeksi muokattu:
Väyrynen myöntää olleensa väärässä ensimmäistä kertaa.

Paavo Väyrynen myöntää erehtyneensä Timo Soinista
18.6.2017 Bna 1978 Views 0 Comments hallitus, Juha Sipilä, paavo väyrynen, Timo Soini http://www.nykysuomi.com/index.php/2017/06/18/paavo-vayrynen-myontaa-erehtyneensa-timo-soinista/


Paavo Väyrynen on kirjoittanut blogissaan erehtyneensä ja myöntävänsä sen. Hän kertoo, kuinka ei osannut aavistaa kirjoittaessaan blogia, kuinka Timo Soini oli hajoittamassa perussuomalaiset.

Paavo Väyrynen blogikirjoituksessaan:

Minulla on sellainen maine, että en koskaan myönnä tehneeni virhettä enkä erehtyneeni. Nyt olen ja myönnän sen.

Kun tarkastelin Suomen poliittisen elämän tapahtumia täältä Strasbourgista käsin, hairahduin uskomaan sen tulkinnan, jonka Timo Soini joukkoineen niistä antoi.

Blogikirjoituksissani suhtauduin myötätuntoisesti Timo Soiniin ja siihen enemmistöön, joka koki puoluekokouksessa tappion. Kirjoitin, että maaseutua puolustava ja köyhän asiaa ajava vennamolaisuus jäi kodittomaksi, vaikka sitä globalisaation ja ylikansallisen yhdentymisen synnyttämien vaikeuksien keskellä erityisesti tarvittaisiin.

Näitä blogeja kirjoittaessani en edes aavistanut, että Timo Soini oli hajottamassa Perussuomalaisten eduskuntaryhmää.

Tapahtumia lähempää seurannut Jorma Melleri antoi viime tiistaina julkaisemassaan Uuden Suomen blogissa (http://jormamelleri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238520-sipilan-ja-sukselaisen-ottopojat) terävän tulkinnan siitä, mitä viime päivinä on oikeasti tapahtunut. Melleri rinnasti Perussuomalaisten eduskuntaryhmän hajoamisen 60 vuoden takaisiin tapahtumiin, jolloin SDP:n eduskuntaryhmälle kävi samoin.

SDP hajosi vuonna 1957, kun Väinö Tanner oli valittu sen puheenjohtajaksi. Viisi sosialidemokraattien edustajaa meni mukaan V. J. Sukselaisen hallitukseen vastoin puolueensa kantaa. ”Alettiin puhua Sukselaisen ottopoikahallituksesta”, kirjoittaa Melleri.

Melleri on löytänyt yhtymäkohtia silloisten ja nykyisten ottopoikien väliltä myös tasavallan presidentin roolista. Hän kirjoittaa:

”Nythän monet ovat väittäneet, että presidentti Niinistön puheet sinetöivät lopullisesti perussuomalaisten ulosheiton Sipilän hallituksesta. Pääministeripuolue oli sama 1957 ja nyt, vain nimi on vaihtunut maalaisliitosta keskustaan.”

Vuonna 1957 Väinö Tannerin johtama SDP syytti Maalaisliittoa ja Kekkosta puolueensa hajottamisesta.

SDP:n hajoaminen ja Sukselaisen ottopoikahallituksen muodostaminen liittyi ulkopolitiikkaan. Kun puolue siirtyi Tannerin valinnan myötä entistä enemmän oikealle, osa puolueen johtajista päätti irrottautua ja lähteä tukemaan Paasikiven linjan mukaista ulkopolitiikkaa. Tämä oli niissä oloissa isänmaallinen teko. SDP puolueena tuli Urho Kekkosen johtaman ulkopolitiikan tueksi vasta 1960-luvun puolivälissä.

Soinilaisten suostumisessa Sipilän-Orpon hallituksen ottopojiksi ei ole mitään isänmaallista, päinvastoin.

Koko operaation tavoitteena näyttää olleen tuen varmistaminen sille politiikalle, jolla Suomea viedään sotilaallisen liittoutumisen ja ylikansallisen yhdentymisen suuntaan. Tätä ratkaisua on perusteltu sillä, että sen ansiosta hallituksen on entistä helpompi tukea EU:n yhteisen puolustuksen kehittämistä ja euroalueen muuttamista todelliseksi talousunioniksi.

Näköpiirissä ovat jopa Nato-jäsenyyttä kovemmat sotilaalliset velvoitteet ja lopulta asema osana Naton eurooppalaista pilaria. Näköpiirissä ovat yhteisvastuullinen pankkiunioni, euroalueen yhteinen budjetti pysyvine varainsiirtojärjestelmineen, yhteinen valtiovarainministeri ja lopulta yhteinen hallitus ja parlamentti.

Tämän ottopoikaratkaisun jälkeen nykyisestä eduskunnasta ei varmaankaan enää löydy vaihtoehtoista hallituspohjaa. Jos tämä enemmistö hajoaa, RKP ja KD tuskin enää lähtevät mukaan. Keskusta on Kokoomuksen armoilla.

Sääliksi käyvät ne periaatteen perussuomalaiset, jotka lähtivät tukemaan ottopoikien hallituspaikkoja. Puristus on kova, kun Kokoomus ja Keskusta ajavat entistäkin liberaalimpaa sisäpolitiikkaa ja nykyistäkin federalistisempaa Eurooppa-politiikkaa.

Toisaalta heille on tarjolla vaihtoehto. Kansalaispuolue tarjoaa kodin niille perussuomalaisille, jotka hyväksyvät sen tavoitteet ja ohjelman. Jäseneksi hyväksyttävät parlamentaarikot pääsevät suoraan puoluehallituksesta käsin vaikuttamaan puolueen linjaan.
 
Väyrynen myöntää olleensa väärässä ensimmäistä kertaa.

Haha, Paavo yritti pari päivää aikaisemmin tarjota itseään vaihtoehtona soinilaisille ja ylipäätään kaikille perussuomalaisille, jotka mahdollisesti ovat hämmennyksissä. Hajota ja hallitse.

Idea tiivistyy lopussa: "Toisaalta heille on tarjolla vaihtoehto. Kansalaispuolue tarjoaa kodin niille perussuomalaisille, jotka hyväksyvät sen tavoitteet ja ohjelman."
 
Viimeksi muokattu:
1990-luvun alkupuolella hän myi vanhan sahansa Hondurasiin. Sitten suomalaissahuri kävi vapaaehtoistöinään kymmenkunta kertaa kouluttamassa paikallisista pyörösahojen teroittajia ja käyttäjiä. Hakkarainen arvosteleekin perinteistä kehitysyhteistyötä tehottomaksi.

- Kehitysyhteistyön nimissä lähetään usein kalliita koneita köyhiin maihin. Niille käy usein kuin venäläisille panssareille, ruostuvat paikoilleen. Koneiden käyttäjille pitää opettaa perustaidot ja kuinka vempaimet huolletaan, neuvoo Hakkarainen.

Tämä. Tämä. Tämä.

Voi kuitenkin kulua vielä hetki, kunnes kehitysapuun liittyy muutakin kuin johtajia, päälliköitä, suunnittelijoita, aamistelijoita, raportoijia, leppasijoita jne. Olen aiemminkin tästä paahtanut: ei riitä se, että ilmastoidusta maastoautosta jalkaudutaan valokuvien ottoa varten nappaskengissä minuutiksi pihalle.

Kiinalaiset tämän osaavat ja niimpä uuskolonialismin voittaja tullee olemaan Kiina.
 
Haha, Paavo yritti pari päivää aikaisemmin tarjota itseään vaihtoehtona soinilaisille ja ylipäätään kaikille perussuomalaisille, jotka mahdollisesti ovat hämmennyksissä. Hajota ja hallitse.

Idea tiivistyy lopussa: "Toisaalta heille on tarjolla vaihtoehto. Kansalaispuolue tarjoaa kodin niille perussuomalaisille, jotka hyväksyvät sen tavoitteet ja ohjelman."

Paavon on oltava kotoisin alfa-kentaurista. Liukas kuin saunasaippua ja kiero kuin häränkyr---ä. Uskomaton veivaaja.
 
Somepohdintaa.

falco
Vs: JHa ja loikkarit (jos..)
« Vastaus #3353 : 18.06.2017, 20:55:57 »

Tässä ketjussa on sanottu varmaan jo kaikki mahdollinen. Olen koonnut muutaman päivän ajatuksiani, jotta kykenen kantamaan korteni kekoon. Olen ollut niin järkyttynyt, ettei aiemmin ollut järkevää kommentoida viikon tapahtumia.

Järkytykseen on monta syytä. Kuluvalla viikolla nähtiin ainakin oman poliittisen muistini (joka ulottuu 35 vuoden päähän) ylivoimaisesti katalin petos. Perussuomalaisen puolueen puoluekokouksessa käyttämä vaalitapa on hyvin demokraattinen, se edustaa kentän ääntä ohi puolue-eliitin. (No, ehkä vihreiden ja vasemmistoliiton vaalitapa on vielä kansanvaltaisempi, mutta kuitenkin.) Puolueen kenttä valitsi puheenjohtajiston, ja puolue-eliitti ei hyväksynyt sitä vaan ryhtyi vallankaappaukseen, jota se oli suunnitellut jo etukäteen.

En minä Soinin toimista järkyttynyt. Olen aina pitänyt häntä opportunistina, jolla ei ole mitään poliittista ohjelmaa, ja jolle kannattajilla on lähinnä välinearvoa. Eihän Soini kykene ottamaan juuri mihinkään poliittiseen asiaan harkittua ja perusteltua kantaa. Lisäksi hän on ollut avoimen vihamielinen ja vähättelevä puolueensa kannatusnousun tuottaneelle maahanmuuttorationalistiselle joukolle. Olenkin muutamissa vaaleissa äänestänyt persuja vastentahtoisesti Soinista johtuen, mutta tehnyt sen Halla-ahon ja muiden maahanmuuttorationalistien vuoksi.

Sampo Terhon petturuudesta järkytyin ehkä eniten, se todella sattuu edelleen. Mies osoittautui kaksinaamaiseksi konnaksi - se mies, jonka arvioin vielä keväällä sopivan ehkä Halla-ahoa paremmin puolueen johtoon laajemman hyväksyttävyytensä takia. No, kesän lähestyessä muutin kantaani ja asetuin henkisesti Halla-ahon taakse (en ole puoleen jäsen), mutta en silti pitänyt Terhonkaan valintaa huonona. Miten väärässä olinkaan.

Yllätyin, miten moni eduskuntaryhmästä lähti uuvatteihin. Ehkä se tilannekuva, joka heille kerrottiin, oli vahvasti väritetty, tilanne oli hyvin paineistettu ja aikaa oli vähän. Ehkä heille esitettiin uskottavasti se skenaario, että puoluehallituksen päätöksellä uuvateista tuleekin puolueen virallinen eduskuntaryhmä ja halla-aholaiset laitetaan pihalle - että pysymällä mukana tässä porukassa pysytte perussuomalaisissa, jos ette ole joukossa niin kohtalonne on ankara.

En tietenkään hyväksy yhdenkään uuvatin tekosia, mutta jos on tottunut tottelemaan Timoa ja on epävarma, voi valita väärin. Halla-ahon kädenojennus hairahtuneille (paluu puolueeseen voi olla mahdollinen) oli hyvin inhimillinen, ehkä liiankin ymmärtävä.

Olen hyvin järkyttynyt siitä, miten kokoomuksen ja kepun johto oli mukana petoksessa vähintään passiivisina hyväksyjinä tai mahdollisesti jopa aktiivisina toimijoina. Selkärankainen puoluejohtaja sanoisi, että eiköhän teidän tule kunnioittaa puolueenne kentän demokraattista päätöstä, että lopetetaan tämä vehkeily puolueenne jäseniä vastaan. Selkärankaa ei löytynyt. Presidentti Niinistö sekaantui ennenkokemattomalla ja tuomittavalla tavalla sisäpolitiikkaan antamalla sunnuntaina Halla-ahoa ja Hakkaraista torjuvan lausunnon, sellaista ei kai ole tapahtunut Kekkosen jälkeen. Tämä oli itselleni yllättävää, kun meinasin mennä allekirjoittamaan Niinistön kannattajakortin. No, en meinaa enää.

Järkyttynyt, mutten yllättynyt olen siitä, miten tätä petosta ja demokraattisen päätöksenteon halveksuntaa on käsitelty valtavirtamediassa. Yhden asiallisen Turun Sanomissa julkaistun kolumnin olen lukenut, jossa ollaan huolissaan siitä, mitä tämä salaliitto tekee kansalaisten luottamukselle demokratiaan ja halukkuudelle käyttää ääntään vaaleissa. Muuten valtamediassa on lähinnä oltu tyytyväisiä lopputulokseen, koska se tarkoittaa median vihaaman Halla-ahon johtaman puolueen eristämistä poliittisesta päätöksenteosta. Suomi on siis kuin Ruotsi.

Käytännössä uuvatit toimivat äänettöminä yhtiömiehinä ja napinpainajina hyväksymässä tulossa olevaa euroalueen lisäintegraatiota, kunhan ensin selvitään Saksan parlamenttivaaleista. Luvassa on pysyvää velkojen yhteisvastuuta, pysyviä tulonsiirtoja, EU:n veronkantoa, yhteistä budjettia. Sen lisäksi runtataan läpi pakottava ja pysyvä taakanjakomalli, joka taannee Eurooppaan pyrkivien elintasosiirtolaisten (joo, joukossa on myös hiukan aitoja pakolaisia) jatkuvan virran ja sujuvan hajauttamisen uskollisiin liittovaltiomaihin. Suomi on tässä mukana ainoana Pohjoismaana.

No, ilman uuvattien petosta hallapersut olisi siirtynyt oppositioon ja edellä kuvatulle kehitykselle olisi kaiketi saatu napinpainajat RKP:n ja KD:n riveistä, mutta uuvattivaihtoehto toki on Sipilälle paljon parempi. KD:n Essayah on muuten ollut äänekkäästi vastustamassa suunnitteilla olevaa taakanjakoa, joten siinä olisi ollut Sipilälle ja Orpolle riskin paikka. Soinin takertuminen hillotolppaan tarjosi loistavan ratkaisun.

Nähty petos, joka suunniteltiin ennalta, on ankara, koska se ei ollut Soinin soolo vaan mukana oli monia muitakin. Se kohdistui demokraattisen päätöksenteon ytimeen. Olen itse aina äänestänyt vaaleissa, mutta ensimmäistä kertaa tulee mietittyä, kannattaako se, jos tällaisilla salaliitoilla voidaan yrittää mitätöidä demokraattisesti tehdyt päätökset, ja niin moni poliittinen päättäjä huipulla on petoksessa mukana, tai ainakin hyväksyy sen ("koska lopputuloksena oli toimintakykyinen hallitus ja se on tärkeintä").

Toisaalta, hallapersut on nyt yhtenäinen porukka. Sami Savion kirjoitukset tässä ketjussa ovat rohkaisevia. Ehkä persuista tuleekin nyt demokraattisin puoluekoneisto, jossa vastuuta jaetaan, asiantuntemusta käytetään laajasti ja ääneen pääsevät ne, jotka tietävät asioista ja osaavat argumentoida. Jos ja kun näin käy, valtavirtamedian vastaisku tulee olemaan melkoinen, koska hallapersut on uskottavan vaarallinen vastavoima. Enää ei hölötetä omenoista ja meloneista vaan puhutaan asiaa.

Olen pitänyt Halla-ahoa yhtenä loogisimmista, älykkäimmistä ja epäpoliittisimmista poliitikoista, ja hänen esiintymisensä kevään ja alkukesän aikana on vain vahvistanut tätä näkemystäni. Puheenjohtajanelikko täydentää toisiaan hyvin, ja parhaassa tapauksessa tässä on vahva, uusi alku kansallismieliselle liikkeelle.

Vaikka olen vieläkin järkyttynyt petoksesta, haluan kääntää ajatukseni tuon uuden alun ja mahdollisuuden tukemiselle.
 
Pekka on varmaan ihan fiksu, mutta miten maan äiti, ecuadorilainen homo, otettaisiin vastaan valtiovierailulla vaikkapa Teheranissa? Siitä tulisi kyllä hiton mielenkiintoista. Laittaisiko tuo nigabin?

En itse asiassa malttaisi odottaa, miten Rasmus-henkinen väki valkopesisi sen että heidän lähes tasavertaisena hellimänsä muslimimaailma onkin lähes 100% niin homofobinen että Suomen ulkosuhteisiin sinne suuntaan tulisi suuria ongelmia, vaikka jossain Ruotsissa ja Hollannissa asiaa pidettäisiinkin tosi siistinä.

Joku pieni naureskelu presidentin "rouvalle" täällä koto-Suomessa, jota kyllä varmasti ylivertaisen paljon paheksuttaisiin, on siihen verrattuna kuin vieno kevättuuli pyörremyrskyyn verrattuna.
 
Talteen, koska USari.

Pikku-Kalle ja Iso-Härski
19.6.2017 11:48 Matias Turkkila 1 kommentti http://matiasturkkila.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238888-pikku-kalle-ja-iso-harski
Hallituksen keskeiset ministerit Sipilä ja Orpo vakuuttelevat kirkkain silmin, etteivät ole tienneet loikkareiden tempauksesta etukäteen. Siitä huolimatta, että heidän hallituksensa elämänlanka oli katkeamassa, he eivät muka lainkaan olleet valmistautuneet romahdukseen. Tieto loikkariryhmästä tuli Orpolle ”täytenä yllätyksenä”. Vähän niin kuin se kuuluisa faksi Anneli Jäätteenmäelle.

Pikku-Kalle-vitsit ovat hauskoja, joten aloitetaan sellaisella.

Äiti huomasi pikku-Kallen nappaavan hedelmäkorista jotain. Äiti huusi: ”Seis, pieni lurjus! Näin, että varastit omenan. Anna se heti takaisin!”

Pikku-Kalle luimisteli ja vastasi: ”En ole varastanut yhtään ruusunpunaista omenaa.”

Äiti häkeltyi napakkaa vastausta ja alkoi epäillä itseään. Ehkä hän oli nähnyt väärin. Hän pyysi pojaltaan anteeksi ja antoi tämän mennä.

Kulman takana Pikku-Kalle kaivoi taskustaan vihreän omenan ja mässäsi sen tyytyväisenä. Kylläpä äiti oli tyhmä!

+++

Pompataan hetkeksi rehellisemmille kentille, nimittäin Suomen politiikan pariin.

Valtionvarainministeri Petteri Orpo kommentoi UV-ryhmän loikkaamista edeltäneitä tapahtumia Helsingin Sanomille seuraavasti:

- Orpo käveli 10.15 tiistaiaamuna kohti valtioneuvoston linnaa, kun hän törmäsi ”sattumalta perussuomalaiseen toimijaan, joka kävi sanomassa minulle, että meillä on 20 nimeä. Se tuli minulle täytenä yllätyksenä.

- Orpo tyrmää täysin uutisoinnin siitä, että hallituksessa olisi ennalta keskusteltu läpi koko kuvio.

Eli hallituksessa ei ole käyty keskusteluja. Ok. Viimeksi kun tarkistin, Sipilän hallituksessa nökötti 17 ministeriä. EI tosiaankaan olisi ollut viisasta jakaa moista uutispommia kaikkien kevytsalkkulaisten kesken. Eri asia sitten onkin, onko Orpo ollut asiasta yhteydessä Soinin sekä Sipilän kanssa.

Toisekseen, mikä tuli Orpolle täytenä yllätyksenä? Käytävällä törmääminen?

Siihen nähden, että Orpon pitäisi olla eräs Suomen informoiduimmista henkilöistä, hän on kriittisistä tapahtumista oudon tietämätön. Koko kuviohan paljastui suomalaisille tiistaina kello 13 aikoihin. Onko nyt tosiaan niin, että Orpo ihan oikeasti sai kuulla suunnitelmasta vasta paria tuntia aikaisemmin? Pelissä oli kuitenkin hänen poliittinen uransa ja kokoomuksen hallitustaival.

Samainen Petteri Orpo oli edeltävänä viikonloppuna ollut huomattavasti aremmin kartalla maailman asioista. Hän oli kyennyt analysoimaan muun muassa koko perussuomalaisen puolueen läpikotaisen muutoksen alle päivässä – Orpo totesi puoluekokousvalintojen jälkeen STT:lle: ”Perussuomalainen puolue ei ole se sama perussuomalainen puolue kuin Jyväskylään mennessä.”

Joko Orpon poliittisen tutkan aallonpituudessa on huomattavaa päiväkohtaista vaihtelua, tai sitten hän puhuu niin sanotusti Pikku-Kallen tapaan ruusunpunaista palturia. Sama vähän täsmällisemmällä kielellä: Valtionvarainministeri Orpo valehtelee Helsingin Sanomien haastattelussa.

Ajattele itse: Tiedämme, ettei Orpo halunnut yhteistyöhön Halla-ahon kanssa. Tiedämme senkin, ettei RKP:n tai KD:n kanssa ole käyty minkäänlaisia neuvotteluja mahdollisesta hallituksen täydentämisestä. Tämä on todellakin miehekästä tyyneyttä tilanteessa, jossa Orpon ministeriuran tulevaisuus on vaakalaudalla. Sipilä on tunnin päästä jättämässä hallituksen eropyyntöä tasavallan presidentti Sauli Niinistölle (IS 14.6.2017).

Yhtäkkiä Orpolle ilmestyy nurkan takaa perussuomalainen toimija, jonka nimilista tulee hänelle täytenä yllätyksenä. Hämmästyttävää, tosiaan.

Orpon ”tuli minulle täytenä yllätyksenä”-kommentti on samaa sarjaa ex-pääministeri Anneli Jäätteenmäen surullisenkuuluisan ”yllättäen ja pyytämättä”-faksien kanssa.

Suomen perustuslain mukaan ministerien on oltava rehellisiksi tunnettuja Suomen kansalaisia. Rehellisyys tarkoittaa kielitoimiston mukaan ”totuudessa pysymistä ja totuuden mukaisuutta ja vilpittömyyttä ja toiseksi vilpin tai vääryyden harjoittamattomuutta.”

+++

Ulkoministeri Timo Soinin Juudas-pohdinnat ovat luku sinänsä. Minun ei tarvinne tässä yhteydessä kommentoida asiaa sen enempää, koska Pohjalaisen päätoimittaja Toni Viljanmaa on avannut asiaa hyvin.

Kusettamisen erityismaininnan Soini ansaitsee siitä, että valehdellessaan hän on syyttänyt muita valheesta.

Tarinamme Pikku-Kallekaan ei ollut niin tökerö, että olisi syyttänyt omaa äitiään omenoiden viemisestä. Mutta hän onkin Pikku-Kalle, eikä Iso-Härski.

+++

Entäs lentokoneellaan suhannut pilotti-Sipilä sitten?

IS 14.6 kertoo seuraavasti: ”20 perussuomalaisen perustamasta Uusi vaihtoehto -ryhmästä Sipilä kertoo kuulleensa ensi kertaa tämän viikon tiistaina ennen lähtöään presidentin luo Naantaliin.”

Samassa jutussa todetaan, että Sipilän mukaan ”ei todellakaan pidä paikkaansa, että asiasta olisi puhuttu trion kesken touko-kesäkuussa."

Trio tarkoittaa hallituspuolueiden puheenjohtajia, eli kolmikkoa Sipilä-Soini-Orpo.

Sipilä harjoittaa samaa sanakikkailua kuin Orpokin. Se, mitä hän kirjaimellisesti ymmärrettynä sanoo, pitänee paikkansa, mutta tarkoin valituilla sanoillaan hän haluaa peittää sen, mitä todellisuudessa on tapahtunut.

+++

On sinänsä mahdollista, etteivät trion jäsenet ole keskustelleet suoraan keskenään. Tämä olisi mahdollista siten, että he ovat viestittäneet asiasta toisilleen käyttämällä välikäsiä, esimerkiksi erityisavustajia. Välikäsien käyttö ei sinänsä ole kummoinenkaan temppu esimerkiksi Soinille, joka kontrolloi Suomen suurlähettiläsverkoston toimintaa - kaikki suurlähettilääthän ovat määritelmällisesti välikäsiä.

Temppu on voitu tehdä esimerkiksi niin, että Soini supattaa suunnitelmasta luotetulle avustajalleen, joka supattaa Sipilän luotetulle avustajalle. Jos arvioidaan pelkkää pintaa, tällä tavoin toimittaessa Orpo, Sipilä ja Soini voisivat luimistella pois asiasta ja todeta etteivät he ole puhuneet asiasta. Mutta valehtelua tämäkin olisi. Tilannearviota tehtäessä on katsottava asioiden tosiasiallista sisältöä eikä pelkkää muotoa.

+++

Hallituspelissä pelataan niin korkeilla panoksilla, että ei yksinkertaisesti ole mahdollista, etteivätkö Sipilä ja Orpo molemmat olisi tienneet ennen tiistaita siitä, mitä UV-loikkarit olivat suunnitelleet jo monta päivää. Ehkä täsmällinen loikkarimäärä tulikin yllätyksenä, mutta varsinainen asia ei tullut.

Lännen Median toimittaja Lauri Nurmi kertoi jo viikko ennen puoluekokousta, että ”Suomen hallituksessa on käyty vakavia keskusteluja siitä, että perussuomalaisten eduskuntaryhmän soinilais-terholainen enemmistö muodostaisi oman eduskuntaryhmänsä ja jatkaisi hallituksessa.”

Myös muut toimitukset ovat raportoineet hallituksessa käydyistä keskusteluista.

IL 14.6: ”Iltalehden lähteiden mukaan ryhmänmuodostusoperaatiosa on hallituspuolueiden puheenjohtajien kesken puhuttu jo viime viikolla. [..] On todennäköistä, että perussuomalaisten rivikannattajat haalittiin mukaan operaatioon vasta puoluekokouksen valintojen jälkeen. Iltalehden tietojen mukaan varsinaisesti asian on tiennyt vain puolueen ydinpiiri ja puolueen puheenjohtajat.”

Samoin HS 18.6: ”..hallituksen piirissä asiasta on keskusteltu.”

Medialla ei tässä tapauksessa ole motiivia valehteluun. Trion ministereillä on korkea motivaatio valehteluun.

+++

Kaikki hallituksen keskeiset ministerit ovat puhuneet joko täysin räikeästi totuutta vastaan tai vähintäänkin pyrkineet sanakikkailullaan hämärtämään olennaisesti sitä, mikä on totta ja mikä ei.

Suomalaisten onkin nyt keskuudessaan syytä arvioida, haluavatko he jatkossa luottaa ihmisiin, jotka ovat valehtelleet heille päin naamaa.
 
Punahilkkasatuja.

http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/mielikuvitus vastaus-66902
"Kehitellään ihmeellisiä mielikuvitustarinoita"
Pääministerin mukaan politiikka koetaan vastenmieliseksi perusteettomien salaliittoteorioiden takia.

Presidentin osalta tämä puuttuminen oli (omasta mielestäni) tietynlainen lapsus arvostelukyvyssä. Mutta - kirotkaa minua - en usko sanaakaan tuosta Sipilän vakuuttelusta. Enkä ostaisi Sipilältä käytettyä autoa.
 
Hyvää mainosta PS:lle kun Kiemunki hyväksyttiin Tampereen kaupunginvaltuuston perussuomalaiseen ryhmään.

https://yle.fi/uutiset/3-9679565

Näin sitä positiivista mielikuvaa rakennetaan. Huom. sarkasmi.

V-ks meni siltä osin. Luulisi nyt että kannattaisi pitää nämä tunnetut kusipäät edes pois porukasta. Okei, eipä sitä valtuustoissa paljon muissakaan puolueissa ihmeemmin tältä kantilta katsota, mutta kun pitäisi erottua mielellään positiivisesti. Yksi äänekäs ja arvostelukyvytön rasisti lisää, heikentää sen järkevän kritiikin purevuutta.
 
Voihan se olla että ps hakee uutta nousua samalla kaavalla millä jytkyt on ennenkin tulleet, kaikki mukaan. Kun on ehdokkaita laidasta laitaan niin tulee ääniä laidasta laitaan. Ensin kasvetaan isoksi ja sitten aletaan tekemään määrätietoisesti politiikkaa ja vetämään puolueelle linjaa. * Kuitenkaan ihan niin demokraattinen tämä meidän systeemi ei (onneksi?) ole että vain saatu äänimäärä ratkaisisi sillä hetkellä kun valtaa jaetaan. Menisi muuten aika sillisalaatiksi. Vuorotellen tehtäisi päätöksiä ja peruttaisi niitä.

*tässä kohtaa ps:n ja uuden vaihtoehdon tiet erosi.
 
Aivan...vertailukohtana pidettäneen palkkasoturijoukkoa, joka on ottanut rahat mutta vaihtaa kesken kaiken puolta. Tätäkin on tapahtunut aina ;)

Ymmärrän kyllä pointtisi, sinulle ja minulle ja suurimmalle osalle täällä ja oikeastaan koko Suomessa isänmaa on se oleellisin identifioiva tekijä. Meille on itsestään selvää että jonkin puolueen/äänestäjäkunnan 'pettäminen' on kuitenkin aivan toista kuin vaikka Otto Wille Kuusisen peliliikkeet viimeistään Talvisodan yhteydessä olivat lähes koko kansan mielestä vasemmistoa myöten. Se PUOLUE taas on kaikkein oleellisin tekijä sitten kun mennään vaikka Neuvostoliitto-vainajaan, Pohjois-Koreaan tai vaikka Saddamin hallitsemaan Irakiin (Ba'ath).

Joten periaatteessa rajanveto on vaikeaa, voihan joku ajatella esim:
-Perhe on vain perhe, ei sen enempää
-Suku on vain suku, ei sen enempää
-Klaani on vain klaani, ei sen enempää
-Uskonnollinen yhteisöni on vain uskonnollinen yhteisöni, ei sen enempää
-Puolue on vain puolue, ei sen enempää
-Isänmaa on vain isänmaa, ei sen enempää
-Liittovaltio on vain liittovaltio, ei sen enempää

ym.

Meillä on itsestäänselvyys että tuo lihavoitu kohta särähtää korvaan melkein kaikilla. Loput ovat sitten ihan maun mukaan, itse mustaisin isänmaan lisäksi vain perheen, suku on jo jossain määrin etäisempi asia vaikkei merkityksetön. Jossain Irakissa taas nämä arvotetaan aivan eri tavalla ja moni noista lienee todella paljon tärkeämpää kuin tämä isänmaa.

Niin ja pointtini on...en tiedä itsekään :) Ehkä tässä oli sellainen tai sitten ei. Tulipas taas jokin ylianalysointipuuska päälle.

Petteri Orpo totesi tänään eduskunnassa vastauspuheenvuorossaan, että nationalismi ei ole isänmaallisuutta ja samaan syssyyn, että EU-jäsenyyden kyseenalaistaminen on epäisänmaallista.

Olemme siis edenneet jo esittämässäsi listassa tuohon viimeiseen kohtaan saakka, sillä poikkeuksella, että se on uusi Pyhäksi kokemamme asia, jota ei saa kyseenalaistaa. Muutapa ei sitten olekaan.

Mutta onhan melkein kaikissa tulevaisuuden dystopiaa kuvaavissa fiktioissa esitetty ajatus, jonka mukaan vallitseva totalitäärinen järjestelmä pyrkii tuhoamaan kaikki kilpailevat intohimoisen kiinnittymisen lähteet.

Lopuksi huomasin, että rakastan Isoa Veljeä.
 
Petteri Orpo totesi tänään eduskunnassa vastauspuheenvuorossaan, että nationalismi ei ole isänmaallisuutta ja samaan syssyyn, että EU-jäsenyyden kyseenalaistaminen on epäisänmaallista.

Olemme siis edenneet jo esittämässäsi listassa tuohon viimeiseen kohtaan saakka, sillä poikkeuksella, että se on uusi Pyhäksi kokemamme asia, jota ei saa kyseenalaistaa.

No, tulihan se sieltä, kun vähän päkistelee ensin. Eivät nämä meidän nokkamiehet tarvitse Putinia mihinkään avuiksi, kyllä sisäpolitikointi osataan ihan itsekin tavoilla, joita todennäköisesti seuraava sukupolvi sitten arvioi uudestaan.

Isänmaallisuudelle on asetettu nyt sitten raamit, isänmaallisuudessa pysyminen edellyttää jo sitä, että EU-jäsenyyttä ei kyseenalaisteta.

Luoja meitä vielä auttakoon, sanokaa sanoneen.
 
Back
Top