Vähän ollaan sivuraiteella, mutta koska puolustuskykyä ei ole millään materiaalilla, jos ei ole halukkaita käyttäjiä, on paikallaan tutkailla Suomen historiaa. Sopiiko pieni pakina?
Minä en halua venäläiseksi enkä ole ruotsalainen, olen siis suomalainen.
Suomi ja Ruotsi eivät olleet kansallisvaltioita vuonna 1000, eikä sellaisia ollut muuallakaan. Paavin hallintovalta tuli ensin Sveanmaalle, ja pohjoiset osat taipuivat 150 vuoden riitelyn jälkeen. Sen jälkeen kirkko rantautui Suomeen ja alkoi kantaa veroa ja luetteloida sekä hallita ihmisiä tällä puolella. Suomessa oli aivan samantyylinen pikkuheimojen kulttuuri kuin oli olut Sveanmaalla ja Göötanmaallakin ennen kuin svealaiset yhdstyivät Upsalan ylikuninkaan alaisuuteen. Eurooppalainen valtaus tehtiin tänne ikään kuin tyhjään organisoimattomaan tilaan.
Sivistys on kiistanalainen käsite. Itse näen, että suomenkielinen sivistys luotiin 1800-luvulla. Siihen asti "sivistys" oli ruotsinkielistä. Vanhaan aikaan sivistys oli luku- ja kirjoitustaitoa. Jos sanotaan, että sivistys tuli Ruotsista, pitää muistaa, että se ei ollut tarjolla kansan valtavalle enemmistölle. Vuosisatoja Ruotsin itäinen puoli toimi tärkeänä veronkannon kohteena, kun läntinen osa, Ruotsi, vaurastui. Oli kuntia, jotka joutuivat toimittamaan tynnyrikaupalla vaikkapa lahnankieliä Tukholmaan. On siinä pyytämistä. Mutta eniten Suomesta tarvittiin sotilaita, joilla tuota suurvalta-asemaa tehtiin. Voimakkaimmillaan Ruotsi oli kuningatar Kristiinan kaudella 1600-luvulla. Siitä se tähti alkoi laskea, ja 1700-luvulla suomalaistuneet ruotsinkieliset halusivat jo kapinoida pois kuninkaan alta.
Vaikka kirkollisissa teksteissä jonkinlainen Agricola-suomi oli otettu käyttöön, 1800-luvulle tultaessa Suomi oli kansakuntana täysin hädänalaisessa tilassa: ei suomenkielisiä kouluja, kirjastoja, teattereita, kirjallisuutta eikä oikeutta käyttää suomea virallisena kielenä.
Kun Suomesta tuli Venäjän suuriruhtinaskunta, siitä tuli samalla ensimmäistä kertaa oma valtiollinen yksikkö. Tällöin Snellman, Lönnrot ja kumppanit alottivat projektin, jonka aikana luotiin suomen kieli sivistyskielenä. Eikä tsaari pannut vastaan. Päinvastoin. Lönnrotin aikana kehitetiin 200 000 suomen sanaa (Agricola oli käyttänyt n. 8000 sanaa). Luotiin kasviopin, laki- ja lääketieteen sanastot. Ennen Lönnrotin työtä yliopistossa ei olisi voinut opiskella suomeksi, kun ei tarvittavia sivistyskäsitteitä kielessä ollut.
Lönnrot piti ensimmäisen kerran luennon suomeksi aloittaessaan suomen kielen ja kirjallisuuden professorina Castrénin jälkeen - vaikka häntä oli kielletty. Ja kun Forsmanin komitea ehdotti keisarille suomen ottamista tasaveroisena kielenä ruotsin rinnalle, keisari suostui ja antoi kieliasetuksen 1863. Se oli murros. 1870-1880-luvuilla meillä oli suomenkielinen teatteri, suomenkielinen kirjallisuus, suomenkielisiä kouluja (joita svekomaanit, kuten Kothén jarruttelivat kaikin voimin), suomenkieliset opiskelivat yliopistossa ja virkamiesten piti tehdä suomen tutkinto.
Kaikki se, mitä ei saatu aikaan 700 vuodessa Ruotsissa, tehtiin reilussa 50 vuodessa Venäjän suuriruhtinaskunnassa. Tästä syystä Aleksanterin patsas vielä komeilee Senaatintorilla.
On turha spekuloida sillä, miten kauan olisi kestänyt saada kansan enemmistölle jonkinlaiset oikeudet omaan kieleen Ruotsissa. On muistettava, että ruotsinkielisten joukossa oli 1800-luvulla paljon fennomaaneja, jotka pyrkivät parantamaan suomen kielen ja kansan enemmistön asemaa. Snellman tuskin suomea osasi, mutta taisteli suomalaisen sivistyksen puolesta. Joka tapauksessa liian kauan, jotta Suomi olisi voinut itsenäistyä vuonna 1917. Eräs tutkija Pentti Anttonen sanoikin, että ilman Kalevalaa itsenäisyys 1917 olisi ollut mahdoton. Meillä ei olisi ollut suomenkielistä keskiluokkaa.
Miksi sitten venäläisviha? Varsinainen ns. ryssäviha alkoi 1899 helmikuun manifestista. Venäläistämistoimet katsottiin petokseksi, ja niitä vastaan käytiin vastarintaan. Kahdesta sortokaudesta toinen olisikin lopettanut meidät kokonaan. Ensimmäinen maailmansota pelasti meidät.
Vain parisataa metriä on ensimmäisen Aleksanterin patsaalta portaikkoon, jossa sattui kenraalikuvernööri Bobrikoviin Eugen Schaumanin luoti.
Mitä kieleen tulee, homma kippasi nyt toisinpäin. 1920-luvulla kieliasetuksessa pitikin turvata lähinnä ruotsinkielisten oikeudet.
Tultiin uuteen aikaan. Sisällissodan jälkeen Tarton rauhassa solmitut rajat näki jokainen reaalipoliitikko epätyydyttäviksi Venäjän kannalta, ja Mannerheim sanoikin talvisodasta, että se oli vain "vapaussodan jatkoa", jolloin kansan täytyi joko lunastaa olemassaolonsa oikeutus tai menettää se.
Kansallisromantiikan jälkilaineissa uudella ajalla suomalaisia myös kasvatettiin sotaan: kouluissa Runebergin avulla ja kasarmilla itsenäisen Suomen aloittelevan armeijan harjoituksissa ja suojeluskuntien työllä. Ylioppilaista tuli vänrikkejä. Mutta suurimman osan rivimiehen kärsimyksestä ja lujuudesta kantoi suomalainen työmies ja pienviljelijä. Moni oli punaisten poika.
Tänä päivänä, hyvät herrat, meillä on oikeastaan (laajalla enemmistöllä) 150 vuotta sivistystä, ja siihen mahtuu sekaan sisällissota, talvisota, jatkosota, Lapin sota ja sekä oikeiston että vasemmiston kumousyritykset.
Sitten siihen mahtuu melkein viisikymmentä vuotta YYA-aikaa, jolloin radiossa soi hyljeksittyjen maansa pelastaneiden veteraanien korviin partisaanimusiikki, risuparrat sanovat kadulla, että mitäs menitte. Sitten romahtaa Neuvostoliitto ja osa pankkijärjestelmää, jonka kansa pelastaa yhteisellä ponnistuksella Viinasen ruoskan alla. Sitten juoksemme Euroopan unioniin ja euroon, jossa saksalaisten ja ranskalaisten pankkien sijoitukset nyt pelastetaan kansan voimin ja Katainen saa komissaarinpaikan.
Samalla pitäisi nyt päättää tulevaisuuden puolustuksen suuntaviivoista.
Onnea.
En yhtään ihmettele, että on erimielisyyttä. Tällä kansalla on niin terveet vaistot verrattuna sen itse valitsemiin edustajiin, että välillä on ristiriitaa, juu.
Mutta se tahtotila. Sitä meillä on.
Vai eikö niitä ole?
ja muutama muu kirjoittaja, joilla on esim. ammattinsa puolesta kehittynyttä perspektiiviä. Tahtoo olla niin, että ääripäät näyttäytyvät aivan yhtä, sanotaanko nyt vaikka päteviltä, kun sitä yrittää katsoa kiihkottomalta keskilinjalta käsin. Sitten tähän klimppiin sotketaan vielä salaperäisiä kgb-operaatioita, joilla juuri suomalaisten mielipiteet on käännelty Nato-vastaisiksi, onpa jopa kommonismin vaikutustakin näkyvillä.....herra lujasti hallikkoon. Nato-vastustajien ääripää taas huitelee aalloilla, joista pieni osa syntyy ideologioista ja isompi osa on kehittynyt lähinnä toiveesta ja kuvitelmasta, että rauhantila on naulittu kultanauloin graniittiseen peruskallioon, eletään helppoa ja löysää elämää lintuboksissa, jota mikään ei voi romahduttaa.....Onnea vaan.