Mun kohdallani ei sitä järkevämpää tekemistä tarvitse löytää. Sitä kyllä löytyy nimittäin mutta eihän siihen ole energiaa kun olut vie. Ja mies vikisee...
Raittiustopiikki
- Viestiketjun aloittaja Vonka
- Aloitus PVM
Nyt tuli minulle ihan uutta juttua: olin luullut että juoppohulluus on sitä, että on juonut niin paljon, että on viinasta sekaisin,
mutta tässä puhut juoppohulluuskohtauksesta ilman alkoholia. Millainen se on?
Onko siis henkilöllä niin kovat vieroitusoireet, että on sekaisin, vai mistä on kyse?
Juoppohulluus on sitä että pää sekoaa. Itelläni on niitä ollut tai tuntemuksia niistä. Kestänyt itellä joku puolisen minuuttia. Tosi vaikea selittää miltä se tuntuu mutta jos jotenkin kuvailisi niin kuvittele ittes täysin yksin ja niin että koko maailma, asiat, ihmiset haluaa hyökätä sun kimppuun. Jos tälläsen voit kuvitella niin sitten ehkä voit myös kuvitella mitä on juoppohulluus. Krapulassahan tää yleensä tulee. Tai ainakin mulla.
StepanRudanskij
Respected Leader
Ota henkilääkäriisi yhteyttä. Tämä näyttää vähän siltä, että on jokin toinen ongelma, jota korjaat ja lääkitset alkoholilla. Tällainen on varsin yleistä "alkoholistien" kohdalla. Mulla on muutama ajatus, mutta en tässä ala puoskaroida.
Satchel
Kapteeni
Juoppohulluus tarkoittaa tilaa jos pitkä juomisputki katkeaa nopeasti. Elimistö menee sekaisin kun alkoholipitoisuus tippuu nopeasti. Hurjaa touhua. Hoitona tiputtaa kaveri bentsoilla nukkumaan tarpeeksi pitkään. Sietokyky voi olla hurjaa. Olen nähnyt ison miehen jalkojen notkahtavan 5mg esilääke diapamista ja toisaalta juoppohullun saavan 10 tunnin aikana 20mg diapamia tunnissa ja vielä kävelevän.
Delirium tremens ("juoppohulluus")
Keskeistä Delirium tremens voi kehittyä pitkään kestäneen ja runsaan alkoholinkäytön lopettamisen jälkeen. Henkilön ajan ja paikan taju hämärtyy ja hänelle tulee tyypillisesti aistiharhoja.
Ylli
Kapteeni
Ikävää lukea Mengelen Joosepin kertomusta alkoholin vallasta elämässään. Vaikka fyysinen kunto pysyisikin treenaamisella suht hyvänä, tuhoaa alkoholi aivosoluja pysyvästi ja nopeuttaa siten dementian tuloa yms. Toki maksakin sanoo yhteistyön jossain vaiheessa irti. Alkoholistithan eivät monesti ole varsinaisesti humalassa vaikka veren promillemäärä saattaa olla huikea ja se kertoo, että maksa on finaalissa. Toivon, että Jooseppi pääsisi alkoholista eroon ja löytäisi elämälleen toisenlaisia merkityksiä.
Itselläni on ollut päinvastainen alkoholiongelma. Jo nuorena jouduin sosiaalisen paineen takia juomaan väkisin vaikka keho pisti vastaan. Onnistuin kyllä pääsemään kunnon humalaan kun tietty kynnys oli ylitetty mutta seuraavan päivän olotila oli lähes kuolettava. Päähän sattui niin kuin se olisi halkeamassa ja maha tyhjensi itseään vaikka siellä ei mitään enää ollut, vain vihreää vaahtoa tuli suusta. Siinä meni koko seuraava päivä. Nuorena olin niin tyhmä, että en edes oppinut heti yhdestä kerrasta. Opiskeluaikoina treenaamalla alkoholin sietokyky hieman parantui mutta kyllä minut tunnettiin ankarana krapuloijana.
Nykyäänkään en ole absolutisti mutta kännääminen on ehdottomasti mennyttä aikaa. Siedän satunnaisesti ihan mukavasta yhden tai kaksi saunakaljaa, alkumaljan tilaisuuksissa ja lasin viiniä ruuan kanssa. Niiden jälkeen keho ilmoittaa kainosti, että se oli taas siinä.
Arvelen, että minulla on hieman niitä itäisiä/aasialaisia geenejä, jotka estävät käytännössä alkoholin käytön.
Itselläni on ollut päinvastainen alkoholiongelma. Jo nuorena jouduin sosiaalisen paineen takia juomaan väkisin vaikka keho pisti vastaan. Onnistuin kyllä pääsemään kunnon humalaan kun tietty kynnys oli ylitetty mutta seuraavan päivän olotila oli lähes kuolettava. Päähän sattui niin kuin se olisi halkeamassa ja maha tyhjensi itseään vaikka siellä ei mitään enää ollut, vain vihreää vaahtoa tuli suusta. Siinä meni koko seuraava päivä. Nuorena olin niin tyhmä, että en edes oppinut heti yhdestä kerrasta. Opiskeluaikoina treenaamalla alkoholin sietokyky hieman parantui mutta kyllä minut tunnettiin ankarana krapuloijana.
Nykyäänkään en ole absolutisti mutta kännääminen on ehdottomasti mennyttä aikaa. Siedän satunnaisesti ihan mukavasta yhden tai kaksi saunakaljaa, alkumaljan tilaisuuksissa ja lasin viiniä ruuan kanssa. Niiden jälkeen keho ilmoittaa kainosti, että se oli taas siinä.
Arvelen, että minulla on hieman niitä itäisiä/aasialaisia geenejä, jotka estävät käytännössä alkoholin käytön.
aj77
Greatest Leader
Juoppohulluus eli delirium tai delikka kavereiden kesken ja meillä hoitajilla. Tulee yleensä pitkään kestäneen juopottelun lopettamisen jälkeen. Johtuu alkoholin vieroitusoireista. Kyllästetään lääkkeillä että helpottaisi. Joskus on ollut tapaus josta ei ole ihan varma vetääkö se nyt deliriumia päälle kun lääkitys tapissa ja muuten ihan ok, mutta tupakalla käydessä yrittää kaikkiin autoihin sisään. Joskus taas katkolla teeskennellään kovaakin krapulaa että saadaan sitä mansikan makuista diapamlitkua..kaikkea sitä on. Yleensä juoppohulluus on kuitenkin ihan kunnon sekavuustila. Jonka olemassaolon pitäisi kertoa kaikki alkoholin todellisesta luonteesta. On sitä muissakin päihteissä kovia vieroitusoireita mutta kyllä juoppohulluus on ihan omassa luokassaan..
Vonka
Supreme Leader
Kerran sen nuorena koin, onneksi vielä lievänä versiona 1980-luvun puolivälissä. Kymmenen päivän putki ensin kellon ympäri mutta sitten ei saanut enää yhtään ryyppyä alas, kun tuli vielä tunne, että se on yksi ryyppy ja monttu. Sitten ei tullut minkäänlaista untakaan. 2-3 vuorokautta meni säpsähdellessä ja valvoessa ja sitten alkoi kaali hajota ja pumppu muljahteli. Alkoi kuulua sipinää ja supinaa päässä ja näkyä kaikenlaista noita-akkaa. Ei pystynyt olemaan paikallaankaan. Neljäntenä päivänä illalla viimein Välskärinkadulle silloiseen Hesperian sairaalaan päivystykseen, mistä sain nukahtamiseen lääkkeet ja ohjeet. 15 tuntia unta putkeen. Viidentenä päivänä vieläkin aika pelokkaana terveysasemalle, mistä resepti Oxepamille. Viikko meni ennen kuin pääsin töihin.
Olisi pitänyt lopettaa jo silloin, mutta vielä piti pari vuosikymmentä harjoitella "kohtuujuomista".
Sakararäjähdepanos
Kersantti
Minun ei onneksi ole tarvinnut käydä itse tämän lajin ääripäissä, mutta kun aikansa elää, ehtii ihan varmasti nähdä kaiken sortin kosteusongelmat. Joiltakin lähipiirin liepeillä on mennyt talo, auto, ihmissuhteet, työkyky tai henkikin. Vaikka ei mentäisi edes sinne asti, ei tarvita kuin yksi riitely- tai rikkomiskuntoon itsensä vetänyt, ja kaikenlaiset sosiaaliset tilanteet muuttuvat ikäviksi. Niiden jälkeen on usein käynyt mielessä, että tämä aihe kaipaisi rauhallista ja rakentavaa keskustelua silloin kun tilanne ei ole välittömästi päällä, mieluiten vielä niin ettei se tapahdu sormi pystyssä saarnaamisen kautta. Ehkä tämä voisi olla sellainen paikka.
Täysin kroonisesta juomisesta ei liene paljon uutta sanottavaa. Sen draaman kaaren päässä on harvoin mitään hyvää. Toisinaan kuulee julistettavan, että jokainen kaataa viinan itse kurkkuunsa ja on siitä vastuussa, mutta lienee ihan biologinen tosiasia, että joillakin on muita enemmän alttiutta riippuvuuksiin. Silloin kyseessä ei ole enää täysin tahdonalainen toiminta. Ne tarinat ovat karuja, joissa nuoruuden ensitreffit päihteen kanssa muuttuvat kerrasta pysyväksi parisuhteeksi ja sekin on selvää, kumpi vie ja kumpi vikisee. Jos korkkia ei saa itse kiinni, siihen tarvitaan apua ja sille on omat ammattilaisensa. Minä en ole enkä sellaista esitä.
Kausijuominen on myös melko ruodittu ilmiö. Iltapäivälehtien "jäikö korkki auki" -artikkeli tulee kesän lopuksi yhtä varmasti kuin grillausliite sen aluksi. Hyvä jos saa lopulta poikki, parempi jos ei edes aloita. Kertavitutuksen nollaus on samansukuinen ilmiö. Joskus päivä riittää, joskus ei. Saarnaaja sanoisi ettei sitä yhtäkään päivää tarvita, mutta minä armahdan enemmän. Kännitopikille on joskus vahva tilauksensa.
Se mitä vaikka näin perinteisen tipattoman lopulla voisi aina tuumia ovat kaikenlaiset normiarjen rituaalit, joita helposti kertyy vaivihkaa. Ihminen osaa keksiä ja kasata itselleen löyhiä syitä sihauttaa yhdet melkein minkä tahansa yhteydessä - päivällisen, saunan, penkkiurheilun, viikonlopun, afterworkin, häiden, hautajaisten ja niin edelleen. Yksi muuttuu kahdeksi tai useammaksi. Näistä voi tulla "saavutettuja etuja", jotka alkavat tapahtua melkein itsestään. Kun näitä rituaaleja kertyy tarpeeksi monta, yhdessä ne eivät enää olekaan sivistynyttä kohtuukäyttöä. Uni, mieliala ja kaikki muukin kärsii. Jos yhtäkkiä huomaa olevansa jonkinlainen Pavlovin koira, joka toimii merkistä muistamatta enää itsekään miksi, tavoissa saattaisi olla pienen kevätsiivouksen aika. Tipaton voi olla ihan käypäinen mutta ei ainoa mahdollinen tapa tuumia, voisiko joihinkin näistä elämän iloista tai suruista olla muita käsittelykeinoja. Jos ei keksi yhtäkään, ehkä asiaa pitäisi ryhtyä purkamaan juuri siitä päästä.
"Miksi Jeppe juo", kysyttiin Holbergin näytelmässä vuonna 1722, ja kysymys on yhä keskeinen. Sen läpikäyminen saattaisi usein auttaa saarnausta enemmän.
Täysin kroonisesta juomisesta ei liene paljon uutta sanottavaa. Sen draaman kaaren päässä on harvoin mitään hyvää. Toisinaan kuulee julistettavan, että jokainen kaataa viinan itse kurkkuunsa ja on siitä vastuussa, mutta lienee ihan biologinen tosiasia, että joillakin on muita enemmän alttiutta riippuvuuksiin. Silloin kyseessä ei ole enää täysin tahdonalainen toiminta. Ne tarinat ovat karuja, joissa nuoruuden ensitreffit päihteen kanssa muuttuvat kerrasta pysyväksi parisuhteeksi ja sekin on selvää, kumpi vie ja kumpi vikisee. Jos korkkia ei saa itse kiinni, siihen tarvitaan apua ja sille on omat ammattilaisensa. Minä en ole enkä sellaista esitä.
Kausijuominen on myös melko ruodittu ilmiö. Iltapäivälehtien "jäikö korkki auki" -artikkeli tulee kesän lopuksi yhtä varmasti kuin grillausliite sen aluksi. Hyvä jos saa lopulta poikki, parempi jos ei edes aloita. Kertavitutuksen nollaus on samansukuinen ilmiö. Joskus päivä riittää, joskus ei. Saarnaaja sanoisi ettei sitä yhtäkään päivää tarvita, mutta minä armahdan enemmän. Kännitopikille on joskus vahva tilauksensa.
Se mitä vaikka näin perinteisen tipattoman lopulla voisi aina tuumia ovat kaikenlaiset normiarjen rituaalit, joita helposti kertyy vaivihkaa. Ihminen osaa keksiä ja kasata itselleen löyhiä syitä sihauttaa yhdet melkein minkä tahansa yhteydessä - päivällisen, saunan, penkkiurheilun, viikonlopun, afterworkin, häiden, hautajaisten ja niin edelleen. Yksi muuttuu kahdeksi tai useammaksi. Näistä voi tulla "saavutettuja etuja", jotka alkavat tapahtua melkein itsestään. Kun näitä rituaaleja kertyy tarpeeksi monta, yhdessä ne eivät enää olekaan sivistynyttä kohtuukäyttöä. Uni, mieliala ja kaikki muukin kärsii. Jos yhtäkkiä huomaa olevansa jonkinlainen Pavlovin koira, joka toimii merkistä muistamatta enää itsekään miksi, tavoissa saattaisi olla pienen kevätsiivouksen aika. Tipaton voi olla ihan käypäinen mutta ei ainoa mahdollinen tapa tuumia, voisiko joihinkin näistä elämän iloista tai suruista olla muita käsittelykeinoja. Jos ei keksi yhtäkään, ehkä asiaa pitäisi ryhtyä purkamaan juuri siitä päästä.
"Miksi Jeppe juo", kysyttiin Holbergin näytelmässä vuonna 1722, ja kysymys on yhä keskeinen. Sen läpikäyminen saattaisi usein auttaa saarnausta enemmän.
Solidsnake
Respected Leader
Onhan se niinkin, että se on jallupihti, joka miehen kapakkiin kiskoo 
Vonka
Supreme Leader
Tuossa on perää (sanan varsinaisessa merkityksessä).Onhan se niinkin, että se on jallupihti, joka miehen kapakkiin kiskoo
Eipä sitä nykyään tarvitse baariin saakka jahtiin mennä. Ihan hyvin on onnistunut kotisohvaltakin käsin.
Maidan
Respected Leader
Joo..aihe on tärkeä. Alkoholismi on liian stygmasoiva ns diagnoosi, mikä on väärin, ihmisille syntyy assisiatio ihan pohjassa olevia laitakulkijoita, mutta totuus että se että alkoholista riippuvainen voi olla kuka tahansa, kunnosta pitävä ja ulkoisesti hyvin puiteita yms. Teini, nuori, työssä käyvä ja työtön, eri sosiaaaliluokista ja koulutuksista. Mutta hän on kuitenkin..sairas ja riippuvuus aina aiheuttaa ihmiselle kärsimystä ja voi olla hyvinkin tuhoissa.
Ei siis ole mitään tyyppillista alkoholistia, ja raja tavallisen suurkulutuksen ja alkoholismin välillä on hyvin ohut.
Nykyisin on paljon nuoria, mm opiskelijoita, jotka kokevat juomisensä lähteneen kontrollista ja hakevat apua, ja tämä on erittäin hyvä kehitys.
Alkoholiriippuvuus on aina biologinen,psykologinen ja sosiaalinen juuriltaan. Mutta se ei ole mitään kuolemantuomio, jos ihminen tiedostaa riippuvuuden syntyneen ja halua päästä sitä eroon - elää raittina.
Viimeksi muokattu:
Maidan
Respected Leader
Riippuvuudelle altistavat mm geenit ja ympäristötekijöiden kokonaisuudella on myös vaikutus.
Nyt kopsan valmiin tekstin, lähtena minulla on kooste monista hyvista julkaisusta:
"Genomin ja ympäristön välisten vuorovaikutusten moninaisuus johtaa tiettyjen merkkien, ominaisuuksien, heikkojen ja vahvojen persoonallisuuden piirteiden ilmaantuvuuteen. Alkoholi, (heroiini, kokaiini, nikotiini, tetrahydrokannabinoli) aiheuttavat riippuvuutta – siitä ei ole epäilystäkään. Mutta ihmiset ovat alttiita riippuvuudelle eriasteisesti. Kävimme läpi geenejä ja epigenetiikkaa, käsittelimme endofenotyyppejä. Pysähdytään nyt hieman tyypillisimpiin ympäristötekijöihin, jotka luotettavasti lisäävät riippuvuusriskiä.
Yhä useammat kliiniset, prekliiniset ja väestöpohjaiset tutkimukset osoittavat yhteyden stressaavien olosuhteiden ja riippuvuuden välillä. Tällaisia olosuhteita ovat: vanhemman kuolema tai kuolema, vanhempien avioero, perhekonflikti, eristäytyminen ja hylkääminen, merkittävän läheisen pettäminen, henkinen, fyysinen tai seksuaalinen väkivalta (ja väkivallan todistaminen toista kohtaan), sota, luonnonkatastrofit, huono taloustilanne. Näillä vaihtoehdoilla on yhteistä niiden aiheuttama stressi. Voidaanko sanoa, että stressi itsessään lisää riippuvuuden riskiä? Voi."
Lähde on mm tästä:
pubmed.ncbi.nlm.nih.gov
Nyt kopsan valmiin tekstin, lähtena minulla on kooste monista hyvista julkaisusta:
"Genomin ja ympäristön välisten vuorovaikutusten moninaisuus johtaa tiettyjen merkkien, ominaisuuksien, heikkojen ja vahvojen persoonallisuuden piirteiden ilmaantuvuuteen. Alkoholi, (heroiini, kokaiini, nikotiini, tetrahydrokannabinoli) aiheuttavat riippuvuutta – siitä ei ole epäilystäkään. Mutta ihmiset ovat alttiita riippuvuudelle eriasteisesti. Kävimme läpi geenejä ja epigenetiikkaa, käsittelimme endofenotyyppejä. Pysähdytään nyt hieman tyypillisimpiin ympäristötekijöihin, jotka luotettavasti lisäävät riippuvuusriskiä.
Yhä useammat kliiniset, prekliiniset ja väestöpohjaiset tutkimukset osoittavat yhteyden stressaavien olosuhteiden ja riippuvuuden välillä. Tällaisia olosuhteita ovat: vanhemman kuolema tai kuolema, vanhempien avioero, perhekonflikti, eristäytyminen ja hylkääminen, merkittävän läheisen pettäminen, henkinen, fyysinen tai seksuaalinen väkivalta (ja väkivallan todistaminen toista kohtaan), sota, luonnonkatastrofit, huono taloustilanne. Näillä vaihtoehdoilla on yhteistä niiden aiheuttama stressi. Voidaanko sanoa, että stressi itsessään lisää riippuvuuden riskiä? Voi."
Lähde on mm tästä:
The genetics of alcohol metabolism: role of alcohol dehydrogenase and aldehyde dehydrogenase variants - PubMed
The primary enzymes involved in alcohol metabolism are alcohol dehydrogenase (ADH) and aldehyde dehydrogenase (ALDH). Both enzymes occur in several forms that are encoded by different genes; moreover, there are variants (i.e., alleles) of some of these genes that encode enzymes with different...
pubmed.ncbi.nlm.nih.gov
Viimeksi muokattu:
Vonka
Supreme Leader
Noista olosuhteista pystyn poistamaan omalta osaltani elämänkaarestani vain kaksi.
Lopulta juominen tosin ei kysynyt olosuhteita, vaan jatkui kaikissa olosuhteissa.
Maidan
Respected Leader
Riippuvuudella ei ole yhtä ainoaa syytä. "On monia tekijöitä, jotka lisäävät tai vähentävät riippuvuuden todennäköisyyttä. On huonoa, jos henkilöllä on ärsytykseen altiita alleeleja; Tutkimuksessa 1,2 miljoonan ihmisen geneettisestä materiaalista tunnistettiin 566 geeniä 406 locuksessa, jotka liittyvät alkoholin ja tupakan käytön eri näkökohtiin – on aika hyväksyä, että genetiikka on hyvin mukana riippuvuutta aiheuttavissa asioissa. Vielä pahempaa on, jos hermosolusi ovat käyneet läpi plastisia muutoksia elämän stressin vuoksi ja ovat tulleet alttiimmiksi riippuvuudelle. Joskus ympäristötekijöiden – ei vain stressaavien – vaikutus on niin voimakas, että edes riippuvuudelta suojaavat geenit eivät kestä."
On tutkimuksia, "joiden mukaan alkoholin vastainen geeni ALDH2 ei pelastanut kantajiaan: vuosina 1979-1992 alkoholia väärinkäyttävien ja tätä alleelia käyttävien japanilaisten osuus nousi 2,5 prosentista 13 prosenttiin, kun liikemiesten keskuudessa kehittyi juomakulttuuri, joka teki siitä alkoholin lopettamista paljon vaikeammaksi".
Tässä on paljon metabolisesta prosessista, huom.hyvin tieteellinen teksti, olen lukenut siis tästä tiivitselmä pupulaari tiete kielella, mutta viitteet tallensin, kun tein muistinpanot.
The genetics of alcohol metabolism: role of alcohol dehydrogenase and aldehyde dehydrogenase variants - PubMed
The primary enzymes involved in alcohol metabolism are alcohol dehydrogenase (ADH) and aldehyde dehydrogenase (ALDH). Both enzymes occur in several forms that are encoded by different genes; moreover, there are variants (i.e., alleles) of some of these genes that encode enzymes with different...
pubmed.ncbi.nlm.nih.gov
Chronic Stress, Drug Use, and Vulnerability to Addiction
Stress is a well-known risk factor in the development of addiction and in addiction relapse vulnerability. A series of population-based and epidemiological studies have identified specific stressors and individual-level variables that are predictive of ...
www.ncbi.nlm.nih.gov
Ja on myös tieto että jos riippuvuus on syntynyt, niin ei auttaa vähentäminen eikä mikään nenän valkaisu. Aivot tulevat muistamaan riippuvuutta, koska siinä on jokin prosessi tapahtuu, jokin joka liittyy "on" ja "off" allielin asentoon,nyt en heti löydä sitä muistinpanoa. Mutta jos näin käynyt, niin turha toivoa että teen taukko ja sitten voisin juoda turvallisesti - kerran syntynyt riippuvuus ei sieltä häviää mihinkään.
Voi olla että olet lopettanut oikealla hetkellä jolloin sinun allieli oli vielä "OFF" tilassa. Onnittelut.
Viimeksi muokattu:
Maidan
Respected Leader
Tavallinen juominen kaikissa olosuhteissa ei välttämättä ole alkoholismi, jos kykenet lopettamaan milloin tahansa, vaikka kesken tilaisuutta, jossa alkoholia on paljon tarjoilla. Alkoholisti ei kykene tähän, vaan jatkaa juomista, vaikka hänen oma järki sanoo että oli aikaa jo lähteä esim.perheensä luo tai muihin asioihin.
Jokainen voi testata alkoholisminsa: ota joka päivä pari lasillista viiniä tai kalja muutaman päivän. Jos pysyt tässä määrässä helposti eikä synty halua ottaa lisää tai mennä lähibaarin, tai mihin tahansa missä on alkoholia - et ole alkoholisti.
Viimeksi muokattu:
PEMM
Majuri
Minulla oli tapana juoda viikonloppuisin, yksin tai seurassa. Sitten vähän napsahti ja päätin siirtyä malliin, jossa juon vain erityistapauksissa, kuten töiden merkeissä asiakasta tavattaessa tai kavereiden juhlissa. Eli muutama kerta vuodessa.
Ei siitä mitään erityistä iloa ole ollut. Painoa ei ole lähtenyt eikä olo ole nyt sen kummempi. Mutta juomat iskevät nyt vähän kovemmin, joten juominen on hauskempaa kuin ennen, kun sitä harrastaa. Ja lahjapullot säilyy, niin niitä on sitten tarpeen mukaan aina saatavilla.
Ei siitä mitään erityistä iloa ole ollut. Painoa ei ole lähtenyt eikä olo ole nyt sen kummempi. Mutta juomat iskevät nyt vähän kovemmin, joten juominen on hauskempaa kuin ennen, kun sitä harrastaa. Ja lahjapullot säilyy, niin niitä on sitten tarpeen mukaan aina saatavilla.
Vonka
Supreme Leader
Tämä on tärkeä huomio. Jos liian usein tintturoi, siitä tulee aika harmaata touhua. Mielialat madaltuvat. Ilo voi puuttua.
Ja onnittelut onnistuneesta vähentämisestä. Olemme yksilöitä. Kaikki mahdolliset kokeet asian suhteen tein, ettei olisi tarvinnut lopettaa kokonaan.
Siinä tavallaan on alkoholistin ja normaalin (mitä se sitten onkaan) ero. Alkoholisti voi olla pitkään raittiina ja menossa tekemään elämänsä kauppaa, mutta kun hänellä on muutama tunti aikaa ennen tapaamista, hän ottaa yhden ajankuluksi sillä tuloksella, että ei ole kauppoja eikä työpaikkaa. Toinen taas voi ottaa asiakkaan kanssa pienet tumut ja olla silti joulun selvänä perheen kanssa.