Reserviläiskirje
- Viestiketjun aloittaja TomTom
- Aloitus PVM
-
- Tagit
- reserviläiskirje
yrjö
Ylipäällikkö
yrjö
Ylipäällikkö
Sotarummut kumajaa, 10 miljardia siirretään lapsilta hävittäjiin, reserviläiskirjeitä lähetellään ja pienet koululaiset liikutetaan sitkeiksi kuin Outokummun teräs
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1433733131735
"Suomessa tapahtuu asioita, jotka eivät ole normaaleja, vaikka niitä sellaisiksi väitetään
KOLUMNI
Elina Grundström
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja tietokirjailija.
Miksi vuonna 1982 kuollut pitkäpiimäinen kirjailija on noussut suomalaisen äärioikeiston maskotiksi?
Ayn Randissa ei ole ajankohtaista hänen hutera talouspoliittinen ajattelunsa vaan hänen kirjoissaan kohiseva tunnemaisema. Se on viime vuosisadan alkupuolen taustamusiikki: totalitarismin nousun ja suursotien kumu. Sama epämääräisellä tavalla pelottava äänimaisema humisee Suomessa juuri nyt.
Rand vetoaa suomalaisiin, koska hän oli naapurintyttö Pietarista. Randin äärioikeistolainen ajattelu juontaa juurensa katkerista kokemuksista vallankumousajalta, jolloin apteekkariperhe menetti omaisuutensa ja perheen lahjakas opiskelijatytär ilmaisunvapautensa.
Toinenkin samaan aikaan Pietarin katuja kulkenut taiteilija on noussut Suomessa ajankohtaiseksi. Runoilija Anna Ahmatova innoittaa suomalaisia teatterintekijöitä ja taiteilijoita.
Ahmatova jäi Leningradiin, vaikka olisi Randin tapaan voinut paeta maasta. Hänestä tuli Stalinin ajan vainojen vahva todistaja.
Kolmas diktatuureja tutkinut saman aikakauden nainen oli kotoisin Saksasta. Filosofi Hannah Arendtin teos Totalitarismin synty käännettiin suomeksi vasta kaksi vuotta sitten, mutta se on saavuttanut paljon vastakaikua akateemisissa piireissä.
Rand, Ahmatova ja Arendt olivat poliittisilta näkemyksiltään hyvin erilaisia, mutta heille oli yhteistä herkkyys asioille, jotka eivät olleet normaaleja. Arendt käsittelee kirjassaan juuri sitä, miten totalitarismi pääsee kehittymään, kun ihmiset kuvittelevat pienet yksittäiset muutokset osaksi arkielämää.
Nyt on Annojen aika.
Suomessa tapahtuu asioita, jotka eivät ole normaaleja, vaikka niitä sellaisiksi väitetään.
Miljoonalle reserviläiselle lähetetään kirje heidän sodanaikaisesta sijoituspaikastaan. Poliitikot vakuuttavat, että ajoitus on sattumaa.
Uuden hallitusohjelman mukaan kouluissa lisätään liikuntaa niin, että sitä on tunti päivässä. Tätä ei perustella.
Hallitusohjelmassa luvataan myös käynnistää uusien sota-alusten ja Horneteja korvaavien hävittäjien hankinnat. Toimittaja Matti Virtanen arvioi (Talouselämä 22.5.), että hallitusneuvotteluissa sovitut asehankinnat tulevat maksamaan noin kymmenen miljardia euroa. Summa on yhtä suuri kuin hallituksen kymmenen vuoden säästötavoite.
Hufvudstadsbladet tiivisti hallitusohjelman: "Militären och polisen får barnens pengar" (28.5.). Armeija ja poliisi saavat lasten rahat.
Ja sokerina pohjalla: kansalaisia kielletään kovin äänenpainoin arvostelemasta budjettileikkauksia. Asiallinenkin kritiikki leimataan "marinaksi" ja "ininäksi".
Onko tällainen normaalia? Ei.
Voi kysyä, onko tämä ennemminkin sotaan valmistautuva kuin kansantaloutta tasapainottava hallitus?
Jos valtion pitää todella siirtää kymmenen miljardia euroa päivähoidosta, koulutuksesta ja sosiaaliturvasta hävittäjähankintoihin, Suomeen kohdistuu sotilaallinen uhka, jonka rinnalla millään muulla ei ole mitään väliä.
Samaan aikaan päättäjät vakuuttavat, että heillä on "yhteinen tilannekuva" eli täsmälleen sama käsitys Suomen ongelmista. Tämäkin kuulostaa enemmän poikkeustilalta kuin normaalilta pohjoismaiselta demokratialta.
Historia ei välttämättä toista itseään, mutta jotain outoa täällä nyt tapahtuu. Sen vuoksi Aynit, Annat ja Hannahit ovat nousseet Suomessa esiin samanaikaisesti, vaikka he edustavat näennäisesti hyvin erilaisia poliittisia näkemyksiä.
Tällainen aika vaatii herkkyyttä. Sitä on usein taiteilijoilla, toisinajattelijoilla ja ehkä myös naisilla enemmän kuin miehillä. Ylipäänsä ihmisillä, joilla on tavanomaista suurempi kyky kyseenalaistaa komentokulttuuria ja virallisia totuuksia.
Silloin kun useimmat ovat kuin sammakoita keittokattilassa ja hyväksyvät hitaan lämpötilan nousun, nämä ihmiset huomaavat että jotain on tekeillä ja haluavat hypätä pois.
Pahinta mitä voi tapahtua on, että reagoimme Venäjällä nousevaan totalitarismiin rajoittamalla omaa vapauttamme. Historia arvostaa eniten niitä, jotka aistivat mitä tapahtuu, puolustavat loppuun asti rauhaa, väkivallatonta vastarintaa, demokratiaa ja ilmaisunvapautta.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja
tietokirjailija."
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1433733131735
"Suomessa tapahtuu asioita, jotka eivät ole normaaleja, vaikka niitä sellaisiksi väitetään
KOLUMNI
Elina Grundström
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja tietokirjailija.
Miksi vuonna 1982 kuollut pitkäpiimäinen kirjailija on noussut suomalaisen äärioikeiston maskotiksi?
Ayn Randissa ei ole ajankohtaista hänen hutera talouspoliittinen ajattelunsa vaan hänen kirjoissaan kohiseva tunnemaisema. Se on viime vuosisadan alkupuolen taustamusiikki: totalitarismin nousun ja suursotien kumu. Sama epämääräisellä tavalla pelottava äänimaisema humisee Suomessa juuri nyt.
Rand vetoaa suomalaisiin, koska hän oli naapurintyttö Pietarista. Randin äärioikeistolainen ajattelu juontaa juurensa katkerista kokemuksista vallankumousajalta, jolloin apteekkariperhe menetti omaisuutensa ja perheen lahjakas opiskelijatytär ilmaisunvapautensa.
Toinenkin samaan aikaan Pietarin katuja kulkenut taiteilija on noussut Suomessa ajankohtaiseksi. Runoilija Anna Ahmatova innoittaa suomalaisia teatterintekijöitä ja taiteilijoita.
Ahmatova jäi Leningradiin, vaikka olisi Randin tapaan voinut paeta maasta. Hänestä tuli Stalinin ajan vainojen vahva todistaja.
Kolmas diktatuureja tutkinut saman aikakauden nainen oli kotoisin Saksasta. Filosofi Hannah Arendtin teos Totalitarismin synty käännettiin suomeksi vasta kaksi vuotta sitten, mutta se on saavuttanut paljon vastakaikua akateemisissa piireissä.
Rand, Ahmatova ja Arendt olivat poliittisilta näkemyksiltään hyvin erilaisia, mutta heille oli yhteistä herkkyys asioille, jotka eivät olleet normaaleja. Arendt käsittelee kirjassaan juuri sitä, miten totalitarismi pääsee kehittymään, kun ihmiset kuvittelevat pienet yksittäiset muutokset osaksi arkielämää.
Nyt on Annojen aika.
Suomessa tapahtuu asioita, jotka eivät ole normaaleja, vaikka niitä sellaisiksi väitetään.
Miljoonalle reserviläiselle lähetetään kirje heidän sodanaikaisesta sijoituspaikastaan. Poliitikot vakuuttavat, että ajoitus on sattumaa.
Uuden hallitusohjelman mukaan kouluissa lisätään liikuntaa niin, että sitä on tunti päivässä. Tätä ei perustella.
Hallitusohjelmassa luvataan myös käynnistää uusien sota-alusten ja Horneteja korvaavien hävittäjien hankinnat. Toimittaja Matti Virtanen arvioi (Talouselämä 22.5.), että hallitusneuvotteluissa sovitut asehankinnat tulevat maksamaan noin kymmenen miljardia euroa. Summa on yhtä suuri kuin hallituksen kymmenen vuoden säästötavoite.
Hufvudstadsbladet tiivisti hallitusohjelman: "Militären och polisen får barnens pengar" (28.5.). Armeija ja poliisi saavat lasten rahat.
Ja sokerina pohjalla: kansalaisia kielletään kovin äänenpainoin arvostelemasta budjettileikkauksia. Asiallinenkin kritiikki leimataan "marinaksi" ja "ininäksi".
Onko tällainen normaalia? Ei.
Voi kysyä, onko tämä ennemminkin sotaan valmistautuva kuin kansantaloutta tasapainottava hallitus?
Jos valtion pitää todella siirtää kymmenen miljardia euroa päivähoidosta, koulutuksesta ja sosiaaliturvasta hävittäjähankintoihin, Suomeen kohdistuu sotilaallinen uhka, jonka rinnalla millään muulla ei ole mitään väliä.
Samaan aikaan päättäjät vakuuttavat, että heillä on "yhteinen tilannekuva" eli täsmälleen sama käsitys Suomen ongelmista. Tämäkin kuulostaa enemmän poikkeustilalta kuin normaalilta pohjoismaiselta demokratialta.
Historia ei välttämättä toista itseään, mutta jotain outoa täällä nyt tapahtuu. Sen vuoksi Aynit, Annat ja Hannahit ovat nousseet Suomessa esiin samanaikaisesti, vaikka he edustavat näennäisesti hyvin erilaisia poliittisia näkemyksiä.
Tällainen aika vaatii herkkyyttä. Sitä on usein taiteilijoilla, toisinajattelijoilla ja ehkä myös naisilla enemmän kuin miehillä. Ylipäänsä ihmisillä, joilla on tavanomaista suurempi kyky kyseenalaistaa komentokulttuuria ja virallisia totuuksia.
Silloin kun useimmat ovat kuin sammakoita keittokattilassa ja hyväksyvät hitaan lämpötilan nousun, nämä ihmiset huomaavat että jotain on tekeillä ja haluavat hypätä pois.
Pahinta mitä voi tapahtua on, että reagoimme Venäjällä nousevaan totalitarismiin rajoittamalla omaa vapauttamme. Historia arvostaa eniten niitä, jotka aistivat mitä tapahtuu, puolustavat loppuun asti rauhaa, väkivallatonta vastarintaa, demokratiaa ja ilmaisunvapautta.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja
tietokirjailija."
StepanRudanskij
Respected Leader
Tunti päivässä. Kauheeta.
Jos tuo on hyvin ohjattua niin koululaiset ovat vain riemuissaan kun pääsevät pelaamaan ja leikkimään.
Vonka
Supreme Leader
Väkivallaton passiivinen hippirinta ja ilmaisuperformanssit varmasti pysäyttävät pahuuden ja teräsvyöryn. Peace.
Psykologisesti tämä on helppo juttu. Kirjoittaja aistii maailmanpolitiikan tummuuden ja koska hän ei voi vaikuttaa muuhun maailmaan, häntä ahdistaa meidän varautumisemme. Hän ajattelee, että kaikki on sitten hyvin, kun me vain nautimme kukkakedolla emmekä ajattele koko asiaa.
Fencer
Kenraali
Väkivallaton passiivinen hippirinta ja ilmaisuperformanssit varmasti pysäyttävät pahuuden ja teräsvyöryn. Peace.
Psykologisesti tämä on helppo juttu. Kirjoittaja aistii maailmanpolitiikan tummuuden ja koska hän ei voi vaikuttaa muuhun maailmaan, häntä ahdistaa meidän varautumisemme. Hän ajattelee, että kaikki on sitten hyvin, kun me vain nautimme kukkakedolla emmekä ajattele koko asiaa.
Elina Grundstömin kaltaisilla ihmisillä on aina se perustavaa laatua oleva katsantokannan virhe: he käsittelevät turvallisuusasioita teoreettisina ja idealistisina asioina, jossa konkretia loistaa poissaolollaan. Tavoitteena on maailmanrauha, ja se pidetään ylätason käsitteenä ilman sitä olennaista kytköstä reaalimaailman asioihin. Tästä oireena on esim. jalkaväkimiinojen kieltäminen Suomessa, koska Angolassa lapsia on astunut miinaan.
Haluaisin Grundströmin kaltaisilta ihmisiltä saada vastauksen tähän yksinkertaiseen kysymykseen: jos meillä ei ole armeijaa, niin mitä Suomi yhteiskuntana ja yksilötasolla tekee, jos vihollisen asevoimaa alkaa tulla yli rajan, ja vihollisen toimet vaikuttavat suomalaisten elinmahdollisuuksiin, ts. henkeen, terveyteen, vapauksiin jne.? Jos meillä ei olisi armeijaa, niin mitä ihmettä täällä pitäisi silloin tehdä? Mitä silloin auttaa banderolli, jossa lukee rauhaa ja rakkautta, tai peace-nappi rintapielessä? Eikö nyt satsata armeijaan, jotta niille menoleikkausten kohteena oleville päiväkotilapsille olisi mahdollisimman turvattu tulevaisuus? Eihän tämä armeijaan satsaaminen mikään itseisarvo ole. Panostus johtuu Venäjästä, joka muodostaa meille varsin potentiaalisen uhan. Jos olisimme NATO-liittolaisten ympäröimä Belgia, niin yhteiskunnan resursseja olisi ehkä mahdollista kohdentaa toisin. Mutta kun ei niin ei, ja tämän kanssa on elettävä.
"Historia arvostaa eniten niitä, jotka aistivat mitä tapahtuu, puolustavat loppuun asti rauhaa, väkivallatonta vastarintaa, demokratiaa ja ilmaisunvapautta." Näistä Elinan mainitsemista puolustamisen arvoisista asioista 3/4 tulee viimekädessä aseellisen puolustuksen tuoman turvallisuuden kautta. Elina ei vain ymmärrä sitä.
YliKoo
Greatest Leader
VMPSotarummut kumajaa, 10 miljardia siirretään lapsilta hävittäjiin, reserviläiskirjeitä lähetellään ja pienet koululaiset liikutetaan sitkeiksi kuin Outokummun teräs
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1433733131735
"Suomessa tapahtuu asioita, jotka eivät ole normaaleja, vaikka niitä sellaisiksi väitetään
KOLUMNI
Elina Grundström
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja tietokirjailija.
Miksi vuonna 1982 kuollut pitkäpiimäinen kirjailija on noussut suomalaisen äärioikeiston maskotiksi?
Ayn Randissa ei ole ajankohtaista hänen hutera talouspoliittinen ajattelunsa vaan hänen kirjoissaan kohiseva tunnemaisema. Se on viime vuosisadan alkupuolen taustamusiikki: totalitarismin nousun ja suursotien kumu. Sama epämääräisellä tavalla pelottava äänimaisema humisee Suomessa juuri nyt.
Rand vetoaa suomalaisiin, koska hän oli naapurintyttö Pietarista. Randin äärioikeistolainen ajattelu juontaa juurensa katkerista kokemuksista vallankumousajalta, jolloin apteekkariperhe menetti omaisuutensa ja perheen lahjakas opiskelijatytär ilmaisunvapautensa.
Toinenkin samaan aikaan Pietarin katuja kulkenut taiteilija on noussut Suomessa ajankohtaiseksi. Runoilija Anna Ahmatova innoittaa suomalaisia teatterintekijöitä ja taiteilijoita.
Ahmatova jäi Leningradiin, vaikka olisi Randin tapaan voinut paeta maasta. Hänestä tuli Stalinin ajan vainojen vahva todistaja.
Kolmas diktatuureja tutkinut saman aikakauden nainen oli kotoisin Saksasta. Filosofi Hannah Arendtin teos Totalitarismin synty käännettiin suomeksi vasta kaksi vuotta sitten, mutta se on saavuttanut paljon vastakaikua akateemisissa piireissä.
Rand, Ahmatova ja Arendt olivat poliittisilta näkemyksiltään hyvin erilaisia, mutta heille oli yhteistä herkkyys asioille, jotka eivät olleet normaaleja. Arendt käsittelee kirjassaan juuri sitä, miten totalitarismi pääsee kehittymään, kun ihmiset kuvittelevat pienet yksittäiset muutokset osaksi arkielämää.
Nyt on Annojen aika.
Suomessa tapahtuu asioita, jotka eivät ole normaaleja, vaikka niitä sellaisiksi väitetään.
Miljoonalle reserviläiselle lähetetään kirje heidän sodanaikaisesta sijoituspaikastaan. Poliitikot vakuuttavat, että ajoitus on sattumaa.
Uuden hallitusohjelman mukaan kouluissa lisätään liikuntaa niin, että sitä on tunti päivässä. Tätä ei perustella.
Hallitusohjelmassa luvataan myös käynnistää uusien sota-alusten ja Horneteja korvaavien hävittäjien hankinnat. Toimittaja Matti Virtanen arvioi (Talouselämä 22.5.), että hallitusneuvotteluissa sovitut asehankinnat tulevat maksamaan noin kymmenen miljardia euroa. Summa on yhtä suuri kuin hallituksen kymmenen vuoden säästötavoite.
Hufvudstadsbladet tiivisti hallitusohjelman: "Militären och polisen får barnens pengar" (28.5.). Armeija ja poliisi saavat lasten rahat.
Ja sokerina pohjalla: kansalaisia kielletään kovin äänenpainoin arvostelemasta budjettileikkauksia. Asiallinenkin kritiikki leimataan "marinaksi" ja "ininäksi".
Onko tällainen normaalia? Ei.
Voi kysyä, onko tämä ennemminkin sotaan valmistautuva kuin kansantaloutta tasapainottava hallitus?
Jos valtion pitää todella siirtää kymmenen miljardia euroa päivähoidosta, koulutuksesta ja sosiaaliturvasta hävittäjähankintoihin, Suomeen kohdistuu sotilaallinen uhka, jonka rinnalla millään muulla ei ole mitään väliä.
Samaan aikaan päättäjät vakuuttavat, että heillä on "yhteinen tilannekuva" eli täsmälleen sama käsitys Suomen ongelmista. Tämäkin kuulostaa enemmän poikkeustilalta kuin normaalilta pohjoismaiselta demokratialta.
Historia ei välttämättä toista itseään, mutta jotain outoa täällä nyt tapahtuu. Sen vuoksi Aynit, Annat ja Hannahit ovat nousseet Suomessa esiin samanaikaisesti, vaikka he edustavat näennäisesti hyvin erilaisia poliittisia näkemyksiä.
Tällainen aika vaatii herkkyyttä. Sitä on usein taiteilijoilla, toisinajattelijoilla ja ehkä myös naisilla enemmän kuin miehillä. Ylipäänsä ihmisillä, joilla on tavanomaista suurempi kyky kyseenalaistaa komentokulttuuria ja virallisia totuuksia.
Silloin kun useimmat ovat kuin sammakoita keittokattilassa ja hyväksyvät hitaan lämpötilan nousun, nämä ihmiset huomaavat että jotain on tekeillä ja haluavat hypätä pois.
Pahinta mitä voi tapahtua on, että reagoimme Venäjällä nousevaan totalitarismiin rajoittamalla omaa vapauttamme. Historia arvostaa eniten niitä, jotka aistivat mitä tapahtuu, puolustavat loppuun asti rauhaa, väkivallatonta vastarintaa, demokratiaa ja ilmaisunvapautta.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja
tietokirjailija."
Edit: No perustellaan kummiski hiukan. Kuinka voi kytkeä lasten liikunnan lisäämisen sotavaltion varustautumiseen.
"Tällainen aika vaatii herkkyyttä. Sitä on usein taiteilijoilla, toisinajattelijoilla ja ehkä myös naisilla enemmän kuin miehillä. Ylipäänsä ihmisillä, joilla on tavanomaista suurempi kyky kyseenalaistaa komentokulttuuria ja virallisia totuuksia." Ei tarvinne perustella.
"Pahinta mitä voi tapahtua on, että reagoimme Venäjällä nousevaan totalitarismiin rajoittamalla omaa vapauttamme." Onko tämä pahinta mitä voi tapahtua"
Secundäärinen. Keskeinen on ampumataidon ylläpito. IMHO.
Sanokaas minkälaista kaliiberia tarvitaan jotta harjoittelusta on hyötyä?
Esikaupunkioloissa ilma-ase lienee ainoa mahdollinen, ja urheilupuolelle mentäessä ehkä pienoiskivääri voisi olla helpoimmin perusteltavissa/harjoitettavissa.
Sotarummut kumajaa, 10 miljardia siirretään lapsilta hävittäjiin, reserviläiskirjeitä lähetellään ja pienet koululaiset liikutetaan sitkeiksi kuin Outokummun teräs
Tällainen aika vaatii herkkyyttä. Sitä on usein taiteilijoilla, toisinajattelijoilla ja ehkä myös naisilla enemmän kuin miehillä. Ylipäänsä ihmisillä, joilla on tavanomaista suurempi kyky kyseenalaistaa komentokulttuuria ja virallisia totuuksia.
Tämä on tätä itsekorostusta, jälleen kerran. Noustaan kirjoituksessa toisten yläpuolelle, vaikka oikeasti ollaan haluttomia kantamaan vastuuta ja kustannuksia. Oikeasti herkkyyttä on ymmärtää ajan henki, isot kuviot ja alkaa ottaa vastuuta tilanteesta.
Miehillä usein on herkkyyttä lukea aseellisen konfliktin uhka ja mies usein on valmis tämän vuoksi tinkimään elintasostaan ja laittamaan itsensä peliin. Mitkään asehankinnat eivät auta, jos vain hyvin harvat ovat valmiita puolustamaan maataan. Verrattaisiinko Ruotsiin?
Umkhonto
Ylipäällikkö
Jokaisessa maassa on aina armeija. Joko oma tai sitten jonkun toisen.
Erkki
Ylipäällikkö
Mitä se tuo huustaaslaatti oikein horisee? Mitä ne lapset niillä rahoilla tekisivät? Tuhlaisivat vain karkkiin. Sisäinen ja ulkoinen turvallisuus ovat klassisesti valtion perustoimintoja, joiden varaan kaikki muu oikeastaan rakentuu. Kun nyt sotilaallinen tilanne on se mikä se on, niin on selvää, että ulkoiseen turvallisuuteenkin joudutaan panostamaan. Aivan normaalia toimintaa.
Erkki
Ylipäällikkö
Uutistan tämän kainon toivomuksen
.
Honcho
SMLNKO M/83
Juuri näin. Puolustusvoimat on olemassa suojellakseen pehmeitä arvojamme. Ihmisentappovälineet ja -taidot ovat olemassa meillä, ettei ihmisiä tapettaisi - ei suomalaisia ihmisiä eikä venäläisiä köyhien ja vähäosaisten perheiden poikia. Ainoastaan ääritapauksessa nämä asiat menisivät käyttöön, ja silloinkin pakon edessä ja muiden aloitteesta, suomalaisten elämänlaadun suojelun tähden.
Lapset voivat leikkiä päiväkodissa iloisina, vanhukset tuntea olonsa turvalliseksi kodeissaan tai vanhustentalossa, homoseksuaalit voivat elää elämäänsä pelkäämättä tulevansa tapetuksi tai hakatuksi henkihieveriin, tutkijat harjoittaa tutkimustyötään vapaasti....niin kauan kun Karjalassa harjoittelee sotilaita siniristilippu hihassa, panssariajoneuvot kolistelevat sininen "tikkataulu" kyljessä, sama symboli koristaa Suomen ilmatilaa valvovia koneita, oli näiden malli mikä tahansa. Asevoimat on julkinen palvelu, joka turvaa kaikki muut asiat. Nämä Treen yliopiston muka-älyköt pitänevät sattumana sitä, että jotenkin onnistuimme kestämään 70 vuotta Neuvostoliittoa naapurissa suht koht ehjinä.
Meillä on armeija vain ja ainoastaan siksi, että A) Haluamme rauhaa B) Haluamme vapautta C) Jos joku muu yrittää näitä meiltä joka tapauksessa ottaa, niin haluamme selviytyä. Kyllähän tuo kirjoittaja tämän tietää mutta on olevinaan tyhmä ja putkiaivoinen että saa kirjoitettua tosi "oivaltavan ja rohkean" jutun. MOTin toimittajaksi hyvää ainesta?
Mitä liikuntaan tulee niin pikkulapsille suositellaan KAHTA tuntia liikunnallista ulkoilua päivässä. Juuri kipittelin pihalla 1- ja 3-vuotiaiden kanssa tunnin verran kun ei enempää ehdi.
Honcho
SMLNKO M/83
Hyvä vaan että epämotivoitunutta ainesta lähtee nyt vähän pois, jos näillä oli SA-sijoitus niin joku halukas sijoitetaan siihen syksyllä.
Beerfect
Eversti
Ymmärtääkseen pasifistia ja hippiä, täytyy ensin omaksua ajatus, että rakkaus voittaa kaiken. Pasifisti on valmis uhraamaan 1 000 000 ihmistä jos niin tekemällä voidaan saavuttaa tuhatvuotinen rauha. Pasifisti on sub, eli alistuja, ja venäläinen on aggressori eli dominoija. Subi ajattelee, että hän voi oveluudellaan ja antautumisellaan kääntää dominoijan vihan rakkaudeksi ja kiintymykseksi pitemmän ajan saatossa (tai session aikana), ymmärtämättä sitä, että dom ei saata pitää moisesta manipuloinnista, jos hän tulee tietoiseksi siitä. Kokeneeseen domiin ei tehoa mikään manipulointi, sillä hän on suojannut itsensä siltä. Mutta helvettiäkös pasifisti siitä mitään tietäisi, kun hän ei ole ikinä yrittänytkään dominoida mitään. Tuona aikana jokaisen odotetaan ottavan takapuoleensa suuren kuivan ja tikkuisen puisen strap-on:in, jossa lukee "Make love, not war" kyrillisillä kirjaimilla. Pasifisti itse veistää salassa ne miljoonat kyrvät marttyyrimaisesti puisella ympäristöystävällisellä puukollaan venäläisille, itkien ja kädet kipeinä tietysti. Pasifisti on valmis kääntämään muiden toisen posken kysymättä heidän lupaa, eli siinä mielessä he ovat valmiita riistämään valinnanvapauden. Sen riiston ja vaikenemisen takia minä itse vihaan pasifisteja, tai sitä muodostamaani kuvaa heistä. Koska selvästikin he ovat maanpettureita lampaiden vaatteissa.
Toinen vaihtoehto on, että osa päättäjistämme on sadisteja, jotka esiintyvät pasifisteina. Ehkäpä joillain heillä ei ole mitään aikomustakaan suojella Suomea, vaan nähdä sen tuhoutuvan tai integroituvan Venäjään. Heidän motiivinsa voi olla mitä tahansa katkeruuden ja vihan välimaastossa.
Suomalainen pasifisti, joka saarnaa rauhan puolesta SUOMEN PUOLELLA, ei olekaan mikään aito persoona, vaan todennäköisimmin valehtelija. Hän joko valehtelee muille tai itselleen. Aidon pasifistin työmaa olisikin Venäjällä, ei Suomessa. Pasifisti saarnaakin antautumisen puolesta Suomessa, jotta Venäjää päästään parantamaan sisältäpäin. Pasifistin maailmankuvassa Venäjä voidaan parantaa mutta sen voi tehdä vain sisältäpäin, ja näytellysti antautumalla. Eikä Suomea saada Venäjän sisään ennen kuin Venäjän annetaan nielaista Suomi. Pasifisti on valmis tuomitsemaan vaikka seuraavat 10 sukupolvea elämään Venäjän natsimaisen hallinnon alaisuudessa jos se tarkoittaa sitä, että siten ja sen ajanjakson jälkeen, Venäjä parantuu pysyvästi, olivat pasifistin motiivit joko puhtaita tai sadistisia. Molemmille pasifistityypeille se käy, joten he pääsevät toimimaan yhteistyössä.
Mutta minullehan se ei käy lainkaan. Viisikin minuuttia Venäjän alaisuudessa on todennäköisesti kuusi minuuttia liian kauan.
Sarek1
Ylipäällikkö
Tuosta Beerfectin kommentista tuli mieleen, olisiko kuvatun kaltaisessa pasifismiajattelssa kyse samantyyppisestä koodausvirheestä kuin siinä, kun nainen rakastuu renttuun? (En nyt kuitenkaan tarkoita tässä tapauksessa seksuaalisella vaan älyllisellä tasolla.) Luja usko siihen, että omalla rakkaudellaan voi parantaa toisen, on harhakäsitys josta pidetään lujasti kiinni vielä siinäkin vaiheessa kun "kompastuu oveen" ja on mustelmilla. Sisäiset varoituskellot eivät hälytä, kun aggressiivisuus tai muu renttuilu tulkitaan korvien välissä koodausvirheen vuoksi hyväksi ominaisuudeksi kumppanille.
Niin, tasa-arvon nimissä ja väärinkäsityksien välttämiseksi täytyy sanoa, että näin voi käydä myös toisin päin eli myös mies voi koodata väärin niin älyllisellä kuin tunteen tasolla.
Niin, tasa-arvon nimissä ja väärinkäsityksien välttämiseksi täytyy sanoa, että näin voi käydä myös toisin päin eli myös mies voi koodata väärin niin älyllisellä kuin tunteen tasolla.
Honcho
SMLNKO M/83
Vonka
Supreme Leader
Lääkäri Antti Heikkilä eräässä kirjassaan vertasi Suomea juopon vaimoon. Juopon narsistiset oikut, riehumisen ja pahoinpitelynsä se selitteli naapureille parhain päin. Naapurit näkivät väärän riipouvuuden, mutta vaimo uskoi omiin juttuihinsa. Kun juoppo hetkeksi raitistui, vaimosta tuli makkarasukkainen sosiaalitantta. Nyt tantta pelkää, kun ukko on alkanut taas ryypätä.
Viimeksi muokattu:
Honcho
SMLNKO M/83
Olen ollut kuitenkin viime aikoina havaitsevinani, että henki on nyt enemmän se, että jos se rikkoo lähestymiskieltoa niin sitten turvasumutetta silmiin ja korkokengillä napakka potku munille. On/Off -suhde on nyt ohitse, YYA-homekorvat ovat joko kääntyneet järkiinsä tai sitten puskevat pian koiranputkea ja päivänkakkaraa.
Ihan Tiina Rosenberg -tasolle ei tarvi tässä mies-suhteessa mennäkään (joskin kyseinen "Leidi" onkin nimenomaan tuohon suuntaan kallellaan...eli juoppoon naapuriin takerrutaan mutta toisella puolella asuvaa kunnollista miestä terrorisoidaan).