Massatuotesafarit on lyhkäsiä koska ne on paras kompromissi tietyn asiakasryhmän (muutaman päivän loma pohjoisessa) tarpeiden ja kannattavuuden välillä. On niitä pitempiäkin, mutta ne on sitten enempi räätälöityjä eikä niin näkyviä kuin pitkät letkat järvien/jokien jäillä.Miksi nuo safarit on noin lyhkäsiä. 3 tuntia aikaa, pitää ajaa, syödä se pakollinen lohisoppa ja takas hotellille. Kelkkojen nopeus rajoitettu 40km/h, käytännössä menevät niin hitaasti että hyvä hiihtäjä menee ohi. Tää johtuu siitä että onnettomuuksia sattui liikaa ja hommaa alettiin rajoittamaan vakuutusyhtiöitten toimesta. Joten lumiskootteri - tunturinkylki on tuhoon tuomittu ajatus. Nuo on oikeasti avuttomia kelkkojen kanssa. Jokusen joutunut pelastamaan henkeä uhkaavalta tilanteelta eli mutka pikkasen suoraksi, ei jaksa kääntää ratista koska toinen suksi nojaa lumipalteeseen. "Voitko laittaa pakin päälle ?" "Whaat !!" Siispä suksen nokasta kiinni, tempaisu ja "ole hyvä, koita pärjätä tästä eteenpäin".
No meidän palkisessa kelkka on itsestään selvyys, nyt niitä on 2 mutta enimmillään oli 3. Tänäänkin likalla, 15 vee, vapaata koulusta ja myöhästyi ski-bussista. Soitti että menee kaverinsa kanssa kelkalla laskettelukeskukseen, sukset ja monot pulkkaan, matkaa lie 50 km reittiä pitkin.
Lumiskootteri (moonbike) siihen varatulla tunturinkyljellä vertautuu lähinnä sähköpyörän tai lasketteluvehkeiden (tai kelekan) vuokraamiseen - menopeli vuokrataan ja omalla vastuulla mennään alueen haltijan pelisääntöjen puitteissa. Mettävaltiollakin on freeride - alueita joille ei vaadita muuta kuin MH:n uralupa ja omalla vastuulla siellä pyöritään. Siinä on nimittäin vakuutuksenantajan näkökulmasta iso ero tarjoaako varsinaista ohjelmapalvelua vai vuokraako vain välineitä tai aluetta. Tämä takia vaikkapa kajakin voi vuokrata kuka vaan, mutta melontaretkellä ollaan tiukasti porukan vetäjän suitsissa. Sama pätee kelekkoihin.