Smith: Venäjä testaa ja vaikuttaa

Ei ole olemassa pehmeitä salkkuja. Jokainen ministeriö hoitaa yhteiskunnan kannalta kriittisiä asioita.
 
Näinhän Kataisen hallituksen liikenneministeri Merja Kyllönen (Vas.) juuri teki.
Kataisen hallituksessa kuka hyvänsä pääsi halutessaan tekemään "kovia" päätöksiä koska porukan strategia oli olla tekemättä yhtään mitään ja toivoa että aika hoitaa hommat, ts. maailmantalouden piristyminen vetää Suomen ylös suosta niin ettei itse tarvitse tehdä mitään.

Politiikan tekeminen on ammatti, se on elinkeino. Nykysuomessa politiikan tekemisessä ei ole enää kysymys aatteesta tai ideologiasta kuin harvoissa poikkeustapauksista, kysymys on vaan elannon hankkimisesta. Kysymys on siitä löydätkö taaksesi riittävän suuren porukan jota pystyt silittämään myötäkarvaan sen verran että nämä palkitsevat sinut seuraavissa vaaleissa edustajanvirkaan. Pitää vaan löytää itselle sopivan kokoinen niche ja muotoilla puheet sitä miellyttäviksi.

Koska media on ilmoittanut että suomalaisten enemmistö vastustaa NATO-jäsenyyttä niin ylivoimainen enemmistö näistä kerjäläisistä jotka yrittävät työntää kadulla mainostaan käteesi ilmoittaa vastustavansa Suomen NATO-jäsenyyttä.

Ylivoimainen enemmistö poliitikoista on pelkkiä mediahuoria joita ei kiinnosta mikään muu kuin edustajanpaikan tarjoama elintaso.

Siksi en ikimaailmassa äänestä ketään pers'aukista onnenonkijaa vaan annan mieluummin ääneni ihmiselle jolla on jo mielellään itse ansaittu taloudellinen riippumattomuus. Tämmöisillä ihmisillä on edellytykset tehdä halutessaan järkeviä valintoja koska ei tarvitse varmistella uudelleenvalintaa.

Pers'aukiset onnenonkijat ajavat vain asioita jotka miellyttävät heidän äänestäjiään.

Poliitikkoja kannattaa tavata vain kovilla pakkasilla. Silloin heidän kätensä pysyvät todennäköisesti omissa taskuissa.
 
Koska media on ilmoittanut että suomalaisten enemmistö vastustaa NATO-jäsenyyttä niin ylivoimainen enemmistö näistä kerjäläisistä jotka yrittävät työntää kadulla mainostaan käteesi ilmoittaa vastustavansa Suomen NATO-jäsenyyttä.
Toivottavasti muistavat tätä omaa vastustamista kun ryssäsaapas liikannuttaa heidän kodit. Idiotit, mutta ei ole sanottava, tietenkin ennen tätä ryssät korruptoivat koko yhteiskunnan sellaiseksi että fiksummat alkavat tehdä lähtöä tästä maasta. Loppu rupusäkkiä odottaa sama mitä oikeassa Venäjässä, köyhyys ja kaaos kaikissa muodossa.
 
Eivät muista koska suurimmalle osalle eduskuntaan pyrkivistä, kuten suurimmalle osalle nykyihmisistä sana "vastuu" on käsitteenä täysin tuntematon. Eihän nykyään ole velvollisuuksiakaan.
 
What ARE the Russians up to? NATO fears grow over why 'research vessels' sent by Moscow have taken over mothballed secret Arctic base in mountain hideaway
  • Three Russian ships that docked in Olavsvern Naval Base for the entire winter
  • Base which was shut down in 2009 is nestled deep inside mountainous region
  • Norway's military fears Russian presence on 'strategically important' coastline


Read more: http://www.dailymail.co.uk/news/art...tic-base-mountain-hideaway.html#ixzz3WNUBnCUF
Follow us: @MailOnline on Twitter | DailyMail on Facebook
 
Tsekistiperseiden nuolijat, lakejat ja korruptutoituneet rikolliset! Ihmeekö ettei OCSE nähnyt koskasn mitään Ukrainassa, siinähän oli tuo Ilkka Kanerva :mad:
Ihmeekö että jopa NL on sanottu: "Курица не птица, Финляндия не заграница" . "Kana ei ole lintu, Suomi ei ole länsi". Kiitos tälläisten kremliperseiden nuolijoille, jotka nuolee ne vaikkei kukaan pyytäsikään!

Suomi kun on ihan oikeasti länttä. Demokratian historiamme osoittaa kohtuu jykevästi
Samaa mieltä.

Suomelle avautui tuolloin mahdollisuus harjoitella itsenäisyyttä oikein kunnolla. Omilla jaloilla seisomisen opetteleminen ei vaan ole ollut meidän parasta ydintekemistämme. Ymmärrän hyvin, ettei Suomi halunnut rynnäköidä NLn entisten satelliittien kanssa Natoon, Suomi halusi idenfioitua Ruotsin ja Itävallan kanssa samaan kööriin ja syystä. Mutta kyllä tuolloin halukkaalle olisi reikä löytynyt ilman järkyttäviä ponnisteluja. Putinin Munchenin puheen 2007 jälkeen oli myöhäistä, vaikka ette sitä uskokaan. Juna mäni jo. Uutta reikää odotellessa sitten. Kyllä se tulee, ja silloin kansalaismielipiteen pitää olla hereillä ja hieman "tukea" poliitikkoja tekemään päätös liittoutumisesta.
 
Mitä KGB:hen tulee, tutkija Jukka Seppinen on löytänyt seuraavat nimet jäävuoren huipulta eli näiden herrojen KGB-kontaktipinnan laajuus on ollut hyvin suuri.

Erkki Tuomioja,
Kaarlo Pitsinki,
Mirjam Vire-Tuominen,
Jaakko Laakso,
Johannes Pakaslahti,
Göran von Bonsdorff,
Ilkka Suominen,
Ilkka Kanerva,
Jarmo Virmavirta,
Anders Blom ja
Unto Hämäläinen.

Tässä on nyt monta huomiota, minkä voi tehdä. Ensinnäkin Jukka Seppinen - hänen Paasikivi-tulkintansa on äärimmäisen tendenssimäinen eikä edusta tiedeyhteisön konsensusta. Paasikiven päiväkirjoista käy kristallinkirkkaasti selville, että hän oli suuri suomalainen patriootti, joka tunsi pahoinvointia niistä asioista, mitkä hävityn sodan jälkeen olivat väistämättömiä. Ehkä rauhanomaisina aikoina on helppo unohtaa se painajaismainen tilanne, mikä vallitsi syksyllä 1944. Länsi ei olisi pikkusormeaan kohottanut, jos Stalin olisi lähtenyt miehittämään Suomea. No, ei lähtenyt, ehkä nyt jälkiviisauden perustalta voisimme sanoa, että tämä Wehrmachtin murskaaja ja puolen Euroopan verinen, vainoharhainen valtias ei olisi lähtenyt vaikka demobilisoitu, kommunistiaallon kourissa oleva Suomi olisi lähtenyt hänelle uhittelemaan. Varmasti moni nyt kävisikin rohkeasti ja aggressiivisesti neuvottelupöytään Stalinin ja Molotovin kanssa. Ehkä Seppinen itse kävisi. Puhdasta jälkiviisautta.

Sitten Kekkonen - rehellisyyden nimissä hänen nimensä pitäisi olla tuolla listalla ensimmäisenä ja suurilla kirjaimilla (Tuomiojan NL-kritiikin tuntien ihmettelen muuten hänen nimeään tuossa - tunnetusti joutui 70-luvun jälkipuolella sivuraiteille kylmien Tehtaankatu-suhteidensa takia). Anyway, mitä siis Kekkosen valtakaudellaan tapahtui? Suomalainen kommunismi näivettyi ja nopeasti vaurastuva Suomi integroi taloutensa länteen. Neuvostoliitto sai hienoja symbolisia voittoja ja kuvitteli konspiratiivisen toimintansa pohjalta hallitsevansa tilannetta Suomessa. Samaan aikaan reaalisesti Suomi lännettyi pikavauhtia. Virolainen ystäväni kertoi minulle anekdoottina isänsä reaktion, kun Suomen ja Kekkosen sodanjälkeistä matelua moitittiin: "mitä huonoa politiikkaa - eihän Helsingin kaduilla ole yhtään venäläistä ja maa on vauras ja ehjä". Siellä kun on sitä vertailupohjaa...

Ok, Kekkonen oli häikäilemätön, luki liian paljon Macchiavellia ja liian vähän Yrjö-Koskista, käytti ulkopolitiikkaa vastenmielisesti sisäpolitiikan käsikassarana. Mutta hän tiesi kyllä missä mennään ja mistä puhui - hänellä ei ollut illuusioita. Sen sijaan kansakunnan "parhaat voimat" rämettyivät moraalisesti ja älyllisesti: opiskelijaradikaalit, älymystö ottivat kyynisen ystävyyden ja Neuvostoliiton ylistäminen kirjaimellisesti, nuorisopoliitikot olivat joko korruptoituneen kyynisiä tai hyväuskoisia hölmöjä. Kekkonen kasvatti meille pygmien sukupolven poliitikkoja, mistä perinnöstä saamme vieläkin kärsiä katkerasti. Kekkonen oli pohjimmiltaan suomalaiskansallinen patriootti, mutta liian kunnianhimoinen, liian kyyninen, loppukaudellaan jopa korvaamattomuudessaan vaarallinen (dementoitui ollen ainoa joka voi sanoa ei, kun kaikki muut sanoivat kyllä).

Suosittelen muuten suuresti Rentolan tutkimusta "Vallankumouksen aave: vasemmisto, Beljakov ja Kekkonen", mikä loistavasti valottaa Kekkosen pelin suurta vaarallisuutta. Mutta hän pelasi sitä päämääränään Beljakovin pysäyttäminen. (Ylipäänsä Rentolan kommunismi-tutkimukset ovat loisteliaita - parasta suomalaista historiantutkimusta viime vuosikymmeninä.)

Monesti ihaillaan totalitaarisen valtion kyynisyyttä ja laittomuutta: Neuvostoliitto pelasi Suomessa salaista tiedustelu-peliä, kutoi verkkojaan, sai käsityksen suuresta vaikutusvallastaan. Suomalaiset vaikuttavat naiiveilta demokraateilta kylmässä kyydissä. Kaiken tämän lopputulos oli kuitenkin se, että Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto romahti v. 1991 kuin korttitalo, kun Suomen Tasavalta puolestaan pysyi vakaana pohjoismainen demokratiana. Me voitimme pelin, ei 6-0 vaan 60-0. Mahtava saavutus, kun muistamme kaiken lähtökohtaa, painajaismaista syksyä 1944. (Tietysti perustan tälle kaikelle loi Suomen armeija Talissa, Ihantalassa ja Vuosalmella - ilman sitä ei olisi ollut mitään neuvottelupöytää vaan karjavaunut Siperiaan poliittiselle johdollemme.)

Yllä olevat huomiot siis objektiivisesti, historian ja sen tutkimuksen näkökulmasta. Mutta on myös ajateltava pragmaattisesti isänmaan edun kannalta:meidän on näinä huolestuttavina aikoina pidettävä rivit yhtenäisinä, luotava kansallinen yhteisrintama torjumaan Venäjän painetta - mutta myös oman kyynisyytemme ja pessimismimme, taipumuksemme hajanaisuuteen. Tässä tilanteessa emme mitenkään voi yhdistää Paasikiven-Kekkosen linjaa maanpetturuuteen. Ensinnäkin koska sen perusta, ydin, ei koskaan sitä ollut. Toiseksi sen takia koska edelleen suurin osa kansaa on tätä mieltä. Menneet ovat menneitä, nyt meillä on edessämme uudet haasteet, uudet tilanteet. Leimakirveet siis pois käytöstä. Meillä oli aitoja maanpettureita taistolaisissa, myös virkakoneistoa jonkin verran solutettiin, jotkut poliitikot (mutta vain erittäin pieni vähemmistö) ylittivät maanpetturuuden rajan, mutta ylivoimaisesti suurin osa uskoi toimivansa maan edun mukaisesti.

Meidän on muistettava sodanjälkeisestä ajasta ennen kaikkea menestyksemme, kansallinen yhtenäisyytemme, ehdoton itsepäinen kieltäytymisemme omaksua neuvostojärjestelmä - terve, läntinen ja pohjoismainen ytimemme.
 
Tässä tilanteessa emme mitenkään voi yhdistää Paasikiven-Kekkosen linjaa maanpetturuuteen. Ensinnäkin koska sen perusta, ydin, ei koskaan sitä ollut. Toiseksi sen takia koska edelleen suurin osa kansaa on tätä mieltä.

Seppisen Paasikivi-tulkinta tuossa ei ollut aiheena, vaan muut nimet, joilla oli tavallista tiiviimpi kontakti KGB:hen. Tuo lista on vain osa nimistä, ja se on koottu Suojelupoliisin arkistosta.

Jaakko Iloniemi kuittasi hyvin selkeästi menneet: "Menimme liian pitkälle."
 
Suomi kun on ihan oikeasti länttä. Demokratian historiamme osoittaa kohtuu jykevästi
On tietenkin. Minun olisi pitänyt lisätä se olennainen sinne: näin ajattelivat toisinajattelijat NL:ssa. Moni ei tuntenut olevansa turvassa Suomessa. Siksi hyvin moni jatkoi matkansa eteenpäin, USA:n Länsi-Euroopan maihin. Jopa Ruotsissa oli turvallisempi. Hyvin moni lahjakas ihminen päättyi siksi kauas NL/Suomesta.

Jääneetkin oli ihan turvassa. Tehtaankatu oli vastenmielinen paikka, kgb taatusti urkkinut kaiken ja jokaisesta. Myös SUPO kyttänyt kuulemma. Moni oli varuillaan, vaikka ei tehnyt mitään sopimatonta edes ajatuksessa, mutta moni myös perui NL kansalaisuuten heti, ja otti vapaaehtoisen muukalaispassin. Ihmiset ajatteli että parempi olla ei minkän maan kansalainen, kunnes saa jonkun maan kansalaisuuten.
 
Meidän on muistettava sodanjälkeisestä ajasta ennen kaikkea menestyksemme, kansallinen yhtenäisyytemme, ehdoton itsepäinen kieltäytymisemme omaksua neuvostojärjestelmä - terve, läntinen ja pohjoismainen ytimemme.
Hyvin sanottu. Mutta putinismin kanssa otettu liian rennosti. Rikollisen rennosti. Vaikka kyseessä on puhdas suuren luokan rikollisuus, eikä mikään aate edes.
 
Suomi kun on ihan oikeasti länttä. Demokratian historiamme osoittaa kohtuu jykevästi

Olen L:n kanssa keskustellut sitä millaista oli elää ja asua lapsuus Neuvostoliitossa ja kuinka sikäläinen koululaitos käsitteli maidemme välisiä suhteita. Käytännössä tilanne Donetskin suunnalla oli se, että käsittely oli hyvin minimaalista tai sitä ei ollut laisinkaan (esim. talvisotaa ja jatkosotaa ei kouluissa käyty laisinkaan läpi, ei edes jatkosotaa vaikka se olisi ollut mahdollista "sovittaa" osaksi Suurta isänmaallista sotaa). Tämä kohtalaisen huomattava käsittelemättömyys saattoi osaltaan johtua siitä, että kulttuurinen ja maantieteellinen ero oli huomattava - Donetsk oli jo sitä aluetta jonne lännen vaikutus ei juuri millään muotoa yltänyt, joten ei ollut suuren luokan tarvetta käsitellä jonkun pienen "puolueettoman" maan olosuhteita. Länsimaiden käsittely kohdistui pääasiassa "fasistiseen länteen" ja Yhdysvallat sai tietty suurimman roolin, joten tilanne on olettaen toinen esim. Eestin suunnalla (Viron SNT), jossa suomen vaikutus näkyi niin monella tapaa ja oli kenties tarve kiinnittää pieneen maahan nimeltä Suomi huomiota.

Toisaalta kun kouluopetuksessa käytiin läpi liittolaisia ja sosialistista leiriä niin eipä tuolloinkaan Suomi noussut esille eli sitä ei laskettu ainakaan "virallisessa opetuksessa" liittolaiseksi, joskaan sitä ei käyty läpi tuolloin kun koulussa puhuttiin (kyse oli enemmän propagandasta kuin todellisesta opetuksellisesta toiminnasta) "fasistisesta lännestä" eli voiko tällaisista signaaleista päätellä sen, että ainakin 70- ja 80-luvun alun Neuvostoliiton koululaitoksessa Itä-Ukrainan sydänmailla Suomi oli jollain tapaa "harmaa" alue. Ei "fasistista länttä" mutta ei sosialistista leiriäkään. Ja toisaalta kun tuon ajan länsimaisessa ajattelussa YYA-sopimus ja maidemme väliset suhteet ovat saaneet tietyn roolin, josta johtuen Suomi ainakin tietyissä asioissa laskettiin "henkisesti" kytkeytyneeksi Neuvostoleiriin, niin paljastaako tämä sen kuinka yksin Suomi tuolloin todellisuudessa olikaan ja toisaalta kuinka paljon tämä täydellinen yksinäisyys sitten vaikutti harjoitettuun reaalipolitiikkaan? (On tietenkin mietittävä, että missä määrin aiempina vuosikymmeninä harjoitettu politiikka johti tähän tilanteeseen ja olisiko ollut mahdollista tehdä jotain toisin?)

vlad.
 
Olen L:n kanssa keskustellut sitä millaista oli elää ja asua lapsuus Neuvostoliitossa ja kuinka sikäläinen koululaitos käsitteli maidemme välisiä suhteita. Käytännössä tilanne Donetskin suunnalla oli se, että käsittely oli hyvin minimaalista tai sitä ei ollut laisinkaan (esim. talvisotaa ja jatkosotaa ei kouluissa käyty laisinkaan läpi, ei edes jatkosotaa vaikka se olisi ollut mahdollista "sovittaa" osaksi Suurta isänmaallista sotaa). Tämä kohtalaisen huomattava käsittelemättömyys saattoi osaltaan johtua siitä, että kulttuurinen ja maantieteellinen ero oli huomattava - Donetsk oli jo sitä aluetta jonne lännen vaikutus ei juuri millään muotoa yltänyt, joten ei ollut suuren luokan tarvetta käsitellä jonkun pienen "puolueettoman" maan olosuhteita. Länsimaiden käsittely kohdistui pääasiassa "fasistiseen länteen" ja Yhdysvallat sai tietty suurimman roolin, joten tilanne on olettaen toinen esim. Eestin suunnalla (Viron SNT), jossa suomen vaikutus näkyi niin monella tapaa ja oli kenties tarve kiinnittää pieneen maahan nimeltä Suomi huomiota.

Toisaalta kun kouluopetuksessa käytiin läpi liittolaisia ja sosialistista leiriä niin eipä tuolloinkaan Suomi noussut esille eli sitä ei laskettu ainakaan "virallisessa opetuksessa" liittolaiseksi, joskaan sitä ei käyty läpi tuolloin kun koulussa puhuttiin (kyse oli enemmän propagandasta kuin todellisesta opetuksellisesta toiminnasta) "fasistisesta lännestä" eli voiko tällaisista signaaleista päätellä sen, että ainakin 70- ja 80-luvun alun Neuvostoliiton koululaitoksessa Itä-Ukrainan sydänmailla Suomi oli jollain tapaa "harmaa" alue. Ei "fasistista länttä" mutta ei sosialistista leiriäkään. Ja toisaalta kun tuon ajan länsimaisessa ajattelussa YYA-sopimus ja maidemme väliset suhteet ovat saaneet tietyn roolin, josta johtuen Suomi ainakin tietyissä asioissa laskettiin "henkisesti" kytkeytyneeksi Neuvostoleiriin, niin paljastaako tämä sen kuinka yksin Suomi tuolloin todellisuudessa olikaan ja toisaalta kuinka paljon tämä täydellinen yksinäisyys sitten vaikutti harjoitettuun reaalipolitiikkaan? (On tietenkin mietittävä, että missä määrin aiempina vuosikymmeninä harjoitettu politiikka johti tähän tilanteeseen ja olisiko ollut mahdollista tehdä jotain toisin?)

vlad.

Joo. Mutta aivan riippumatta siitä, miten venäläiset tms. asian hahmottavat, niin meidän on ihan itse paalutettava asemaamme. Ulkopoliittinen liikkumavara otetaan, sitä ei rukoilla keneltäkään. Luonnollisesti realiteetit on pysyttävä mielessä. Suomessa keskustellaan, aivan oikein sinänsä, siitä, mitkä ovat realiteettien rajat? Ja tässä kohtaa käsitykset ovat erilaisia, niinkuin demokratiassa kuuluukin olla. Olisi aika erikoista, jos meillä olisi 99-prosenttinen yksimielisyys jostain asiasta. Se olisi erikoista ja muistuttaisi lähinnä jotain muuta kuin demokratiaa. Tämä olisi hyvä nyt pitää mielessä niin mikaaaltoloiden kuin hannasmithienkin. Yleisöä ei saatana vaan kannata lähteä demonisoimaan.....ja julistaa, että osa suomalaisista pelaa Kremlin pussiin olemalla heidän kanssaan eri mieltä Natosta tms. Kyllä lukeneiden ja oppineiden ihmisten on kertakaikkiaan oltava taitavampia ja toimittava fiksummin.

Mitä hyödyttää viisaan osoittaa olevansa tyhmää viisaampi? Pohtikaa nyt vaikka ensin sitä.

Joo, Suomi oli varmasti kylmän sodan aikaan niin yksin kuin eurooppalainen valtio saattoi olla. Mutta katsotaan nyt nämä inhoittavat demokratian tunnusmerkit tässä läpi(vaalit)....ja katsotaanhan, mitä Valitut keksivät? Vahvasti oletan, että sama linja jatkuu, koska asemaamme vaikuttavat muutkin tekijät kuin vain meidän kulloisetkin mieliteot ja - halut ja oikein, myös vasitut tarpeet. Uskon kuitenkin, että päättäjillä on varsin hyvä ja yksimielinen käsitys siitä, miten Venäjän kanssa pelataan.
 
  • Tykkää
Reactions: s91
Vaikka Suomellakaan ei menee taloudellisesti niin hyvin kun välillä, ihmiset luottavat siihen kuitenkin toimivana jarjestelmänä, koska täällä nähtyy pitkä historia kehitystä.

Ymmärsin että 1918 Suomi oli kyöhempi kun Venäjä, vaikka Venäjällä oli lyötynyt tiettyjä aivan rutikyöhia paikkoja ja paljon. Mutta missä nyt Suomi on missä Venäjä? Ero on valtava.

Jos tähän maahaan vielä saisi järkevä maahaanmuutto poliitiikka ja kitkesi putinismin pois (lue putinismi = banditismi,korruptio, terrorismi ja uhka koko maailman rauhalle) niin maa voisi kukoistaa, jos tätä termia ylipäänsä voi käyttää, jatkossakin, vaikka koko Venäjän tilalle huomenna tulisi tyhjä paikka kartalla. Kaasua ja öljy maailmaassa on riittämmin.
 
Viimeksi muokattu:
Joo. Mutta aivan riippumatta siitä, miten venäläiset tms. asian hahmottavat, niin meidän on ihan itse paalutettava asemaamme. Ulkopoliittinen liikkumavara otetaan, sitä ei rukoilla keneltäkään. Luonnollisesti realiteetit on pysyttävä mielessä. Suomessa keskustellaan, aivan oikein sinänsä, siitä, mitkä ovat realiteettien rajat? Ja tässä kohtaa käsitykset ovat erilaisia, niinkuin demokratiassa kuuluukin olla. Olisi aika erikoista, jos meillä olisi 99-prosenttinen yksimielisyys jostain asiasta. Se olisi erikoista ja muistuttaisi lähinnä jotain muuta kuin demokratiaa. Tämä olisi hyvä nyt pitää mielessä niin mikaaaltoloiden kuin hannasmithienkin. Yleisöä ei saatana vaan kannata lähteä demonisoimaan.....ja julistaa, että osa suomalaisista pelaa Kremlin pussiin olemalla heidän kanssaan eri mieltä Natosta tms. Kyllä lukeneiden ja oppineiden ihmisten on kertakaikkiaan oltava taitavampia ja toimittava fiksummin.

Mitä hyödyttää viisaan osoittaa olevansa tyhmää viisaampi? Pohtikaa nyt vaikka ensin sitä.

Joo, Suomi oli varmasti kylmän sodan aikaan niin yksin kuin eurooppalainen valtio saattoi olla. Mutta katsotaan nyt nämä inhoittavat demokratian tunnusmerkit tässä läpi(vaalit)....ja katsotaanhan, mitä Valitut keksivät? Vahvasti oletan, että sama linja jatkuu, koska asemaamme vaikuttavat muutkin tekijät kuin vain meidän kulloisetkin mieliteot ja - halut ja oikein, myös vasitut tarpeet. Uskon kuitenkin, että päättäjillä on varsin hyvä ja yksimielinen käsitys siitä, miten Venäjän kanssa pelataan.

Olen hyvin pitkälti tullut samoihin lopputulemiin mihin sinäkin olet päätynyt, joskin voi olla, että polku jonka minä olen kulkenut on toinen. Olen aiemminkin maininnut ja tulen maininneeksi jälleen sen, että pidän haitallisena ajattelutapaa joka lähtee liikkeelle siitä ajatuksesta "että mitä Moskovassa tuumataan" - tällainen ajattelutapa antaa aivan liikaa valtaa Moskovalle ja saa ihmisiä (kenties tahtomattaan) tekemään oman edun vastaisia päätöksiä tai päätöksiä jotka hyödyttävät enemmän Moskovaa kuin Suomea. Mutta jos jätetään laskuista pois joidenkin yksilöiden toimet niin en oikein pidä ajatuksesta, että ryhdytään kollektiiviseen demonisointiin - kuten en erityisemmin pidä siitä, että mitään valtioita kollektiivisesti demonisoidaan - ja tärkeää minusta on se, että pyritään ja kannustetaan vuoropuheluun erilaisten kantojen välillä ja yritetään keskustelun kautta saavuttaa jotain. (Tietyissä tilanteissa on sitten toimittava määrätietoisemmin keskustelun sijaan, mutta en nyt näe Suomen asemaa vielä niin akuuttina, että pitäisi ryhtyä sanelupolitiikkaan avoimen debatin sijaan - ikävä kyllä sitä avointa debattia kuitenkin pyritään kahlitsemaan, puolin ja toisin).

Kuten varmasti palstaa tarkemmin lukevat tiedostavat, oma kantani on se, muutoksia tulisi tehdä mutta olettamukseni on se, että linja pysyy samana. Samalla - ikävä kyllä - en suhtaudu kovinkaan luottavaisesti siihen, että päättäjillä olisi hyvä ja yksimielinen käsitys siitä, miten Venäjän kanssa pelataan - aivan liikaa riippuu siitä millainen rinki Sipilän ympärille keskustapoliitikoista muodostuu ja jos tässä ringissä pääsevät puhaltamaan "suomettuneisuuden tuulet" seuraus voi olla se, että Venäjän kanssa pelaaminen ei pitkällä (tai lyhyelläkään) tähtäimellä aja Suomen etua - tuolloin ajatus voi aivan liian usein lähteä liikkeelle asetelmasta "entä Moskova...". Tietenkin paljon myös vaikuttaa se mitkä ovat hallituskumppanit, demareiden ollessa hallitusvastuussa keskustan kanssa epäilykseni kyvykkyydestä lisääntyvät - Rinne ja Heinäluoma eivät nostata luottamusta, etenkin jälkimmäisen kannanotot ovat hetkittäin hiukan kylmääviä.

vlad.
 
Mutta jos jätetään laskuista pois joidenkin yksilöiden toimet niin en oikein pidä ajatuksesta, että ryhdytään kollektiiviseen demonisointiin - kuten en erityisemmin pidä siitä, että mitään valtioita kollektiivisesti demonisoidaan - ja tärkeää minusta on se, että pyritään ja kannustetaan vuoropuheluun erilaisten kantojen välillä ja yritetään keskustelun kautta saavuttaa jotain
Ennen kaikkea täytyy kutsua asioita oikealla nimellä. Suomessa on mentyy kollektiivisesti mafiavaltion Venäjän toimintatapojen silmien ummistamisen puolelle. Joten pelkkoa päinvastaisesta ei todellakaan ole.

Minusta myös aika arvelluttava, kun puhutaan mitä Venäjä ei pitäisi kollektiivisesti demonisoida, vaikka maa hyökkää naapurialtioihin, uhittelee ydinkärjellä ja käyttäytyy niin alhaisella tavalla, ettei moista koskaan nähtyy aikaisemmin, hukutti koko maailmaan kyynisyyteen ja valheisiin.

Venäjä pitääkin demonisoida, koska sen kehitys ja tavat ovat sitä mitä ovat. Venäjä rikkonut kansainvälisiä sopimuksia, sen agression takia kärsi nyt koko ison maan kansa, on tuhansia kuolleita ja vammauttuneita. Ja loppua ei näy, terroristiiskuille Ukrainassa ei näy loppua myöskään. Venäjä on terroristi valtio, vaikka sitä voissa paistaisi. Venäjä on kyyninen ja vaarallinen mafiavaltio.
 
Tietenkin paljon myös vaikuttaa se mitkä ovat hallituskumppanit, demareiden ollessa hallitusvastuussa keskustan kanssa epäilykseni kyvykkyydestä lisääntyvät - Rinne ja Heinäluoma eivät nostata luottamusta, etenkin jälkimmäisen kannanotot ovat hetkittäin hiukan kylmääviä.
+1
 
Kataisen hallituksessa kuka hyvänsä pääsi halutessaan tekemään "kovia" päätöksiä koska porukan strategia oli olla tekemättä yhtään mitään ja toivoa että aika hoitaa hommat, ts. maailmantalouden piristyminen vetää Suomen ylös suosta niin ettei itse tarvitse tehdä mitään.

Politiikan tekeminen on ammatti, se on elinkeino. Nykysuomessa politiikan tekemisessä ei ole enää kysymys aatteesta tai ideologiasta kuin harvoissa poikkeustapauksista, kysymys on vaan elannon hankkimisesta. Kysymys on siitä löydätkö taaksesi riittävän suuren porukan jota pystyt silittämään myötäkarvaan sen verran että nämä palkitsevat sinut seuraavissa vaaleissa edustajanvirkaan. Pitää vaan löytää itselle sopivan kokoinen niche ja muotoilla puheet sitä miellyttäviksi.

Koska media on ilmoittanut että suomalaisten enemmistö vastustaa NATO-jäsenyyttä niin ylivoimainen enemmistö näistä kerjäläisistä jotka yrittävät työntää kadulla mainostaan käteesi ilmoittaa vastustavansa Suomen NATO-jäsenyyttä.

Ylivoimainen enemmistö poliitikoista on pelkkiä mediahuoria joita ei kiinnosta mikään muu kuin edustajanpaikan tarjoama elintaso.

Siksi en ikimaailmassa äänestä ketään pers'aukista onnenonkijaa vaan annan mieluummin ääneni ihmiselle jolla on jo mielellään itse ansaittu taloudellinen riippumattomuus. Tämmöisillä ihmisillä on edellytykset tehdä halutessaan järkeviä valintoja koska ei tarvitse varmistella uudelleenvalintaa.

Pers'aukiset onnenonkijat ajavat vain asioita jotka miellyttävät heidän äänestäjiään.

Poliitikkoja kannattaa tavata vain kovilla pakkasilla. Silloin heidän kätensä pysyvät todennäköisesti omissa taskuissa.
Ratkaisee varsinkin se miten se kansanedustaja on omaisuutensa ansainnut. Rikkaalla voi olla taipumus säätää hänelle itselleen ja hänen rikkaille kavereilleen sopivia lakeja. Vähäosaisuudesta nouseva kansanedustaja on puolestaan uskottava vasta jos hän lupaa lahjoittaa enimmän osan palkastaan erilaisiin hyväntekeväisyyksiin.
 
Ennen kaikkea täytyy kutsua asioita oikealla nimellä. Suomessa on mentyy kollektiivisesti mafiavaltion Venäjän toimintatapojen silmien ummistamisen puolelle. Joten pelkkoa päinvastaisesta ei todellakaan ole.

Minusta myös aika arvelluttava, kun puhutaan mitä Venäjä ei pitäisi kollektiivisesti demonisoida, vaikka maa hyökkää naapurialtioihin, uhittelee ydinkärjellä ja käyttäytyy niin alhaisella tavalla, ettei moista koskaan nähtyy aikaisemmin, hukutti koko maailmaan kyynisyyteen ja valheisiin.

Venäjä pitääkin demonisoida, koska sen kehitys ja tavat ovat sitä mitä ovat. Venäjä rikkonut kansainvälisiä sopimuksia, sen agression takia kärsi nyt koko ison maan kansa, on tuhansia kuolleita ja vammauttuneita. Ja loppua ei näy, terroristiiskuille Ukrainassa ei näy loppua myöskään. Venäjä on terroristi valtio, vaikka sitä voissa paistaisi. Venäjä on kyyninen ja vaarallinen mafiavaltio.

Kollektiivisella demonisoinnilla tarkoitan laaja-alaista koko kansan demonisointia - edellinen ei tarkoita sitä etteikö kansa ole vastuussa valinnoistaan ja myös kansan tulee kantaa vastuunsa tekemistään päätöksistä ja kansan pitäisi käydä läpi näitä kipupisteitä - mitä Neuvostoliiton hajottua Venäjällä ei ehditty kunnolla tehdä ja seurauksena on se, että Putinin hallinto on päässyt kääntämään kelkan ja viemään kansan nationalistis-imperialistis-fasistiselle-linjalle.

Toisaalta sitten se, että kollektiiviseen demonisointiin ei ryhdytä ei tarkoita sitä etteikö pidä tuomita mitä kovimmin sanoin Putinin ja Venäjän valtakoneiston toimet. Putinin ja silovikkien ynnä muiden taustavaikuttajien (kuten ideologisti Dugin) vastuulla on runsaasti kv. sopimusten rikkomista, hyökkäyssotaan ryhtymistä ja näistä asioista ei pidä vaieta ja olla hiljaa ajatellen sillä perusteella, että ajatellaan totuuden sanomisen vaikuttavan maidemme välisiin suhteisiin - jälkisuomettuneisuuden tilasta pitää päästä eroon ja pitää puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Minulle Venäjä on valtiona tällä hetkellä imperialistis-nationalistis-fasistinen valtio jota tulee kohdella tiukasti ja jonka vaatimusten edessä ei tule ottaa taka-askeleita. (Oman linjani mukaan Venäjää tulisi kohdella olennaisesti tiukemmin mihin kv. yhteisö nyt on ryhtynyt ja vastaavasti Ukrainaa tukea runsaskätisemmin).

Olisin enemmän kuin tyytyväinen jos näkisin Putinin joutuvan joku päivä kv. oikeuteen Haagiin vastaamaan teoistaan kuten muutkin sotarikolliset ovat joutuneet, mutta enpä vuodata kyyneleitä vaikka "kansanoikeus" hirttäisi Putinin Kremlin nurkalle - johonkon soveliaaseen valvontakameraan.

vlad.
 
Itse tiedostan eläväni rinnakkaisessa todellisuudessa sikäli että olen verenperintönä saanut sen kansallismielisen maailmakatsomuksen mitä ei enää koulusta tai mediasta saanut sodan jälkeen.
Kaikissa perheissä se liekki ei ole sammunut koskaan vaan sitä on pidetty yllä ja ruokittu, samoin tiedämme tarkkaan keitä ne linjassa pysyneet ovat ja ketkä ovat pelanneet omaan pussiin.
Suuri osa niin sanottua oikeistoa on enää vain kapitalisteja, kansallismielisyys on täysin hävinnyt puheista ja teoista.
 
Tässä on kaikkien Venäjällä tapettujen jornalistien lista.

https://en.m.wikipedia.org/wiki/List_of_journalists_killed_in_Russia

Jos joku vielä sano että se on Putinin kannattaja, minä kutsun hänet suoraan fasismin kannatajaksi. Haastakoon oikeuteen sitten, kutsun lehdistö paikalle.

Itse tiedostan eläväni rinnakkaisessa todellisuudessa sikäli että olen verenperintönä saanut sen kansallismielisen maailmakatsomuksen mitä ei enää koulusta tai mediasta saanut sodan jälkeen.
Kaikissa perheissä se liekki ei ole sammunut koskaan vaan sitä on pidetty yllä ja ruokittu, samoin tiedämme tarkkaan keitä ne linjassa pysyneet ovat ja ketkä ovat pelanneet omaan pussiin.
Suuri osa niin sanottua oikeistoa on enää vain kapitalisteja, kansallismielisyys on täysin hävinnyt puheista ja teoista.
Jos nyt häviämme pelin fasismille, koska se on naamioitunut liika "kapitalismiksi" ja koska se yli 10 v valmistellut agressionsa salakavalla, mutta erittäin kallilla ja massivesella propagandalla, lahjuksillakin, kärsimään voivat joutua heidänkin lapset. Ihan turhaan heille luulla että ne jotenkin säästyvät.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top