Arvostetut reserviläisveljet,
kuten jotkut teistä ehkä huomasivat, meikäläinen 46v., 20-vuotinen alkoholin suurkuluttaja, tupakoitsija (10-20 pvä.) ja lähtökohtaisesti en terveellinen syöjä, muutin Norjaan viime vuonna, ja Oslon seudulle syksyllä.
Kyllästyin ihan totaalisesti omaan tilanteeseen silloin, muukalaisena tuntemattoman pääkaupungin sivulinjoilla, ja päätin etsiä haasteen. Siis konkreettisen sellaisen, joka on suoritettavissa, niinkuin tehtävät joita ylijohdon kautta meillekin kovassa tilanteessa jaettaisiin ja ketjutettaisiin, ja samalla hahmotettavissa ihan henkilökohtaisesti maalina ja tavoitteena, jopa tämän vanhan rupu-reserviläisen silmin.
Päätin että tavoite on Karhunkierros alle 24 tuntia soolona, ilman mitään tukea, kesällä 2019.
Mistäpä aloittaa..? Youtube-videot, tietty. Noh, niitä löytyi, kaksi. Toisessa on selkeästi kilpailutaustan omaava takakireä 27-30-vuotias Yleläinen ylisuorittaja, jolle poikaystävä laittoi kuumat ruoat kahdessa välitankkauspaikassa. Niin kirskuvaa matkaseuraa jopa läppäriltä, että naisen kärsivä koirakin otti autokyydit luontokeskuksesta!
Just not.
Toinen on kaveriporukka, nämä Korpimiehet, kaverit jos luette tätä niin heittäkää viestiä, teidän väliajoissanne, vs. maasto ja kilometrit ja miesten kunto - ei ole mitään järkeä. Olen ton intin jälkeen vetänyt kahden rj:n kanssa, pohjoisesta etelään, ja olisi hieno kuulla miten alkupätkällä etelään kului 9,5t ja loppumatkasta kiristitte vauhtia, vaikka siellä ei voi juosta. Ja silti ilmoititte että juoksitte 60% reitistä, mitä ei edes tarvita 24t:n alittamiseen.
Olen varmaan väärässä, mutta olisi hienoa tietää teidän taktiikastanne jotta voin tarkkuuttaa omaani.
Mutta asiaan. Päätin pitkän nostalgisen dokaamisen ja youtuben ääressä kyynelehtimisen jälkeen, että on ylivoimaisesti järkevintä tehdä reitti kolmessa osassa. Kolme 27km pätkää ovat ensinnäkin yksinään jo monen monta kertaa tehtyinä, selkeitä ja helposti hallittavia, lisäksi tiedän melko hyvin miten paljon menee kaloreita, vettä ja aikaa tollaselle jotokselle.
Ongelma:
- ei ole ikinä 27 km marssilenkin päätyttyä suoraan sanottuna kauheasti huvittanut lähteä toiselle samanlaiselle, saati sitten kolmannelle. Myös tauotus aiheutti ensi-ihastumisen jälkeen päänvaivaa - missä välissä tuossa ehtii nukahtaa sekunniksikaan, nukkua tyyliin 90min, ja herätä ilman lämmintä ruokaa taas taipaleelle (Kuusamo-Salla, eli kesäyö on pirun viileä, mahdollisesti jopa nollassa, ja hämärää on hiukan mikä painaa yksinäisen matkalaisen mieltä yllättävän paljon, erityisesti vieraassa korvessa?).
Lisää aikaa menee veden hakemiseen, filtteröimiseen/ keittämiseen yms. yllättävän paljon, varsinkin kun väsyneenä säätää sitä ja "ei perkele toiki vittu-unohtu-saatana" -hengessä yrittää rakentaa taloa laudoista minuutissa... ja kauhea kiire taas tielle päällä!
Ja noi pienet käännökset leirissä, kyykistymiset jne. ovat myrkkyä jaloille, jotkä ovat tottuneet että sukat ovat kenissä ja niillä astellaan nyt just näin 40 000 steppailua! Ei mitään äkseerausta, tai muuta sikailua! Emme hyväksy sitä, itse itseäni käskien...
Joten päätin että tämä menee paremmin kahdessa palassa.
Kysymys:
- miten nopeasti on mahdollista vetää ensimmäinen puolikas, kaikki kannossa, ja vielä olla kunnossa jatkamaan noin 40km JOS:
1. alussa on mutustettavaa evästä, ja vettä ja puhdistuspumppu sille vitun suovedelle... muuhun joki-/puro tjms. sitä ei tarvii, KYLLÄ JANOSET JUO, EI NIITÄ MAKU PITELE!
2. sitten PUOLIVÄLIN "YÖ"-KOIJASSA siinä mustikassa/ kanervassa on laitettu kunnon lämmin ruoka ja syöty se (30min), nukuttu n. 3 t (sisäpussi, gore-ulkopussi, avaruuslakana/ makuualusta alla), laitettu uusi kuuma spade herätessä, ainakin messiin roudattavaksi (ja kuppi tujua kahvia että aamupaska irtoo tollasen ensi-rutistuksen jälkeen, erittäin tärkeää!), toiset 30min.
Eli ollaan tilanteessa jossa suomalainen itsehuollettu reserviläinen, jolla on vettä, ja lämmitettyä spadjiinaa, ja kuivat sukat, ja asenne kohti lopullista voittoa, ei muka leikkisi neljänkympin kilsan lestin kanssa perkele puukonheittoa!
3. Joten testasin asiaa. Lopetin tupakoinnin ja juomisen kokonaan, 120 jotain päiväksi, ja tein ainoan käytännöllisen testin:
Harjoittelumaasto Ostmark - Oslo. Näkymä joltain tusinankukkulalta ikuisen perivihollisen Ruottin suuntaan...
Matkaa tuli GPS:n mukaan noin 42km ja risat, nousua (ja laskua) reitin aikana yhteensä 821m. Aika oli 7t 12min.
Nukuin kyllä ihan himassa, mutta seuraavana päivänä vetäsin 15km, ei ongelmia.
Johtopäätös:
- Toi menee! Meiltä, vanhemmilta reserviläisiltä, maan suolalta. On tehtävissä!
Nyt olen valmis, vähän ajoissa tosin Karhunkierros-kauden järkeviin avajaisiin, mutta ei hätää. Mitään vammoja sen murtuneen minisuksi-peukalon jälkeen ei ole ollut.
Von Clausewitz sanoi aikoinaan kirjassaan Vom Kriege: - Die Karte Ist nicht Terräng, tai jotain (olisivat voineet tuonkin painaa Junkkerinkorvansa juureen), eli
kartta ei ole maasto! Mutta Oslon Ostmarkan maaston jälkeen, jossa Norjan kuuluisa (?) Millorg eli vastarintaliike piileskeli sodan akana, uskon että olen valmis siihen henkiseen rynkytykseen siellä Kuusamon ja Sallan kuruissa, kun kovalla työllä tienatutt korkeusmetrit pitää heti luovuttaa polvia huudattavaan laskuun, kerta toisensa jälkeen...
Jos teille sopii, niin tässä oli taustalla kyllä aika masiivinen määrä duunia ennen kuin pääsin tuohon vauhtiin, mutta onnistuin tekemään sen ilman mitään vammautumisia ja mitään oikeastaan pahempia vaivoja. Kasvukipuja oli polvien ja takapolvien ympärillä noista korkeuseroista, ne oli aika hurjia... kesti pari yötä ihan kevyesti ennen kuin muistin että "hei, tää tuntuu ihan samalta kuin silloin teininä!"
Exactly.
Miellelläni vastaan kaikkiin kyssäreihin asiaan liittyen, ja millaista oli lopettaa oluen juominen 4 kuukaudeksi: hirveää.
Tupakka oli paljon vaikeampaa, mikä on itse asiassa huolestuttavaa.
Se sentään jäi pysyvästi, olut on nyt back-on-the-menu, luojan kiitos.
It was no life.
God. Bless. Beer.
EDIT: olen siis treenailija taustaltani, jotha saadaan asiat oikeaan referenssiin. Olin RUK:n suunnistuskilpailun 8. ja treenasin 5v thai-nyrkkeilyä, lisäksi elinikäinen kiipeilijä. Parhain F7c. Noh, taustasta on suunnatonta hyötyä jolle rakentaa, mutta järkevä rytmitys estää vammautumiset. That's that.
kuten jotkut teistä ehkä huomasivat, meikäläinen 46v., 20-vuotinen alkoholin suurkuluttaja, tupakoitsija (10-20 pvä.) ja lähtökohtaisesti en terveellinen syöjä, muutin Norjaan viime vuonna, ja Oslon seudulle syksyllä.
Kyllästyin ihan totaalisesti omaan tilanteeseen silloin, muukalaisena tuntemattoman pääkaupungin sivulinjoilla, ja päätin etsiä haasteen. Siis konkreettisen sellaisen, joka on suoritettavissa, niinkuin tehtävät joita ylijohdon kautta meillekin kovassa tilanteessa jaettaisiin ja ketjutettaisiin, ja samalla hahmotettavissa ihan henkilökohtaisesti maalina ja tavoitteena, jopa tämän vanhan rupu-reserviläisen silmin.
Päätin että tavoite on Karhunkierros alle 24 tuntia soolona, ilman mitään tukea, kesällä 2019.
Mistäpä aloittaa..? Youtube-videot, tietty. Noh, niitä löytyi, kaksi. Toisessa on selkeästi kilpailutaustan omaava takakireä 27-30-vuotias Yleläinen ylisuorittaja, jolle poikaystävä laittoi kuumat ruoat kahdessa välitankkauspaikassa. Niin kirskuvaa matkaseuraa jopa läppäriltä, että naisen kärsivä koirakin otti autokyydit luontokeskuksesta!
Just not.
Toinen on kaveriporukka, nämä Korpimiehet, kaverit jos luette tätä niin heittäkää viestiä, teidän väliajoissanne, vs. maasto ja kilometrit ja miesten kunto - ei ole mitään järkeä. Olen ton intin jälkeen vetänyt kahden rj:n kanssa, pohjoisesta etelään, ja olisi hieno kuulla miten alkupätkällä etelään kului 9,5t ja loppumatkasta kiristitte vauhtia, vaikka siellä ei voi juosta. Ja silti ilmoititte että juoksitte 60% reitistä, mitä ei edes tarvita 24t:n alittamiseen.
Olen varmaan väärässä, mutta olisi hienoa tietää teidän taktiikastanne jotta voin tarkkuuttaa omaani.
Mutta asiaan. Päätin pitkän nostalgisen dokaamisen ja youtuben ääressä kyynelehtimisen jälkeen, että on ylivoimaisesti järkevintä tehdä reitti kolmessa osassa. Kolme 27km pätkää ovat ensinnäkin yksinään jo monen monta kertaa tehtyinä, selkeitä ja helposti hallittavia, lisäksi tiedän melko hyvin miten paljon menee kaloreita, vettä ja aikaa tollaselle jotokselle.
Ongelma:
- ei ole ikinä 27 km marssilenkin päätyttyä suoraan sanottuna kauheasti huvittanut lähteä toiselle samanlaiselle, saati sitten kolmannelle. Myös tauotus aiheutti ensi-ihastumisen jälkeen päänvaivaa - missä välissä tuossa ehtii nukahtaa sekunniksikaan, nukkua tyyliin 90min, ja herätä ilman lämmintä ruokaa taas taipaleelle (Kuusamo-Salla, eli kesäyö on pirun viileä, mahdollisesti jopa nollassa, ja hämärää on hiukan mikä painaa yksinäisen matkalaisen mieltä yllättävän paljon, erityisesti vieraassa korvessa?).
Lisää aikaa menee veden hakemiseen, filtteröimiseen/ keittämiseen yms. yllättävän paljon, varsinkin kun väsyneenä säätää sitä ja "ei perkele toiki vittu-unohtu-saatana" -hengessä yrittää rakentaa taloa laudoista minuutissa... ja kauhea kiire taas tielle päällä!
Ja noi pienet käännökset leirissä, kyykistymiset jne. ovat myrkkyä jaloille, jotkä ovat tottuneet että sukat ovat kenissä ja niillä astellaan nyt just näin 40 000 steppailua! Ei mitään äkseerausta, tai muuta sikailua! Emme hyväksy sitä, itse itseäni käskien...
Joten päätin että tämä menee paremmin kahdessa palassa.
Kysymys:
- miten nopeasti on mahdollista vetää ensimmäinen puolikas, kaikki kannossa, ja vielä olla kunnossa jatkamaan noin 40km JOS:
1. alussa on mutustettavaa evästä, ja vettä ja puhdistuspumppu sille vitun suovedelle... muuhun joki-/puro tjms. sitä ei tarvii, KYLLÄ JANOSET JUO, EI NIITÄ MAKU PITELE!
2. sitten PUOLIVÄLIN "YÖ"-KOIJASSA siinä mustikassa/ kanervassa on laitettu kunnon lämmin ruoka ja syöty se (30min), nukuttu n. 3 t (sisäpussi, gore-ulkopussi, avaruuslakana/ makuualusta alla), laitettu uusi kuuma spade herätessä, ainakin messiin roudattavaksi (ja kuppi tujua kahvia että aamupaska irtoo tollasen ensi-rutistuksen jälkeen, erittäin tärkeää!), toiset 30min.
Eli ollaan tilanteessa jossa suomalainen itsehuollettu reserviläinen, jolla on vettä, ja lämmitettyä spadjiinaa, ja kuivat sukat, ja asenne kohti lopullista voittoa, ei muka leikkisi neljänkympin kilsan lestin kanssa perkele puukonheittoa!
3. Joten testasin asiaa. Lopetin tupakoinnin ja juomisen kokonaan, 120 jotain päiväksi, ja tein ainoan käytännöllisen testin:
Harjoittelumaasto Ostmark - Oslo. Näkymä joltain tusinankukkulalta ikuisen perivihollisen Ruottin suuntaan...
Matkaa tuli GPS:n mukaan noin 42km ja risat, nousua (ja laskua) reitin aikana yhteensä 821m. Aika oli 7t 12min.
Nukuin kyllä ihan himassa, mutta seuraavana päivänä vetäsin 15km, ei ongelmia.
Johtopäätös:
- Toi menee! Meiltä, vanhemmilta reserviläisiltä, maan suolalta. On tehtävissä!
Nyt olen valmis, vähän ajoissa tosin Karhunkierros-kauden järkeviin avajaisiin, mutta ei hätää. Mitään vammoja sen murtuneen minisuksi-peukalon jälkeen ei ole ollut.
Von Clausewitz sanoi aikoinaan kirjassaan Vom Kriege: - Die Karte Ist nicht Terräng, tai jotain (olisivat voineet tuonkin painaa Junkkerinkorvansa juureen), eli
kartta ei ole maasto! Mutta Oslon Ostmarkan maaston jälkeen, jossa Norjan kuuluisa (?) Millorg eli vastarintaliike piileskeli sodan akana, uskon että olen valmis siihen henkiseen rynkytykseen siellä Kuusamon ja Sallan kuruissa, kun kovalla työllä tienatutt korkeusmetrit pitää heti luovuttaa polvia huudattavaan laskuun, kerta toisensa jälkeen...
Jos teille sopii, niin tässä oli taustalla kyllä aika masiivinen määrä duunia ennen kuin pääsin tuohon vauhtiin, mutta onnistuin tekemään sen ilman mitään vammautumisia ja mitään oikeastaan pahempia vaivoja. Kasvukipuja oli polvien ja takapolvien ympärillä noista korkeuseroista, ne oli aika hurjia... kesti pari yötä ihan kevyesti ennen kuin muistin että "hei, tää tuntuu ihan samalta kuin silloin teininä!"
Exactly.
Miellelläni vastaan kaikkiin kyssäreihin asiaan liittyen, ja millaista oli lopettaa oluen juominen 4 kuukaudeksi: hirveää.
Tupakka oli paljon vaikeampaa, mikä on itse asiassa huolestuttavaa.
Se sentään jäi pysyvästi, olut on nyt back-on-the-menu, luojan kiitos.
It was no life.
God. Bless. Beer.
EDIT: olen siis treenailija taustaltani, jotha saadaan asiat oikeaan referenssiin. Olin RUK:n suunnistuskilpailun 8. ja treenasin 5v thai-nyrkkeilyä, lisäksi elinikäinen kiipeilijä. Parhain F7c. Noh, taustasta on suunnatonta hyötyä jolle rakentaa, mutta järkevä rytmitys estää vammautumiset. That's that.
Viimeksi muokattu: