Paraateja ja katselmuksia varten normaalin älykkyyden omaavat perusjäksterit ym. saadaan oppimaan tahtimarssi viikon intensiivisellä harjoittelulla joten se oikea sotilaan taitojen harjoittelu, ts. vihulaisen kurmoottaminen, ei vaarannu.
Aihe nostaa ihania muistoja omalta varusvekkuliajalta mieleen. Ensimmäinen, ja käänteentekevä oman varusmiesaikani osalta, oli kun seisoimme muodossa, ase rinnalla ja finninaamainen alikessu huutaa ääni falsetissa naaman edessä. Olin pohtinut omaa varusmiespalveluani ja tavoitteita tyylillä kaikki tai ei mitään, sivariin tai täysillä maaliin. Syljen kastellessa naamaani vaihtoehdot kristalloituivat mielessäni ja päätin etten tee primitiivisiä, eli lopeta falsettia ja sylkikuuroa lyömällä poikittaista rynkkyä alikessun naamaan. Tämä olisi ratkaissut myös jatkon mutta halusin nähdä mitä horisontin takaa löytyy. Äärimmäisestä anarkistisesta särmäämisestä tuli tavaramerkkini.
Viimeinen jaettava muisto liittyy kokelaskauteni alkuun ja ainakin itselleni perustelee sitä mihin ja miksi sulkeisia tarvitaan; järjestys ja kyky toimia yhtenäisenä joukkona erottaa joukon laumasta. Komppania johon "palasin" RUKsta koostui spol- joukkueesta sekä kolmesta "muusta" joukkueesta joista yksi oli ihan kelvollisia erikoismiehiä mutta kaksi koostui b- miehistä. Olin yksikön ainoa kokelas ja kouluttajamme yksiselitteinen ensimmäinen tehtävä oli palauttaa kuri ja järjestys yksikköön. Jopa joukkueiden siirtyminen, pl. spollarit, ruokailuun sai silmäkulmat kostumaan vitutuksesta. Järjestimme 3 viikon mortti-2 kamppanjan joka sisälsi sulkeisia, sisäjärjestystä, runsaasti tetsausta ja maastomajoitusta kasarmin puistoalueella. Myös ryhmänjohtajat saivat runtua. Ekan viikon aikana vemppamiesten määrä kasvoi rajusti ja minusta tuli komppanian vihatuin mies. Mutta jo kahden viikon jälkeen homma alkoi luistaa, aikatauluissa alettiin pysyä ja silmäkulmat ei enää kostuneet tunnemyrskyjen takia. Kolmannen viikon jälkeen toiminnan tason vakiinnuttua alettiin helpottamaan mutta luvatiin/uhattiin että asiaan palataan mikäli aihetta tulee.
Pakko tunnustaa että ihan oikeassakin elämässä uskon joukon olevan parempi kuin lauma. Laumasta tehdään joukko riittävällä määrällä kuria, järjestystä ja yhteinen tavoite. Varusmiesten sulkeisissa saattanee jäädä, ainakin varusmiehelle, hieman hämäräksi juurikin se tavoite.