Suomalainen sotataito


Niin suomi opettelee sotimaan kuin suurvalta sotii ”terroristeja vastaan”.
Hienoa että on saatu ampua joku Talibani jossain kaukana.
Ja ollaan oltu amerikkalaisen korpraalin kanssa samassa Jeepissä.

Kyllä naapuri nyt kalpenee näistä opeistta.



Jos oppia haetaan ulkomailta niin ketkä osaavat taistella suurvaltaa vastaan, vuosien kokemuksella?

Tuo on nyt, anteeksi vain, aika siviilimäinen näkemys koko osaamis asiaan. Tulee jotenkin sellainen kuva, että et oikein hahmota sodankäyntiä ja sen harjoittelua. Luuletko tosiaan, että suomalaiset ammattisotilaat on niin tyhmiä että kuvittelevat, että samalla tavalla hoidellaan talebaneja kuin naapurin mekanisoidun yhtymän hyökkäystä?
Eipä tietenkään hoideta. Mutta esim Afganistanista voi saada oppia miten koordinoidaan lennokkien, epäsuoran tulen, helikopterien ja kiinteäsiipisten lentokoneiden toiminta samassa ilmatilassa operaatioiden tukena. Tai voidaan oppia miten operaatioita suunnitellaan ja koordinoidaan monimutkaisessa ja haastavassa tilanteessa, missä suunnitteluun osallistuu monia eri toimijoita, kansainvälisistä organisaatioista paikallisiin turvallisuusviranomaisiin. Tai sitten opitaan miten joukkuen toimii ylläkössä. Kaikista asioista voidaan soveltaa osia kotimaan puolustukseen, ottaen tietenkin huomioon todennäköisimmän vastustajan toimintatavat, varustus ja taktiikka.

Lisäksi silläkin on merkitystä että reserviin ja ammattisotilaiden joukkoon tulee sotilaita jotka ovat olleet tulen alla ja "nähneet elefantin", kuten jenkit sanoivat sisällisotansa aikana. Kun on on kerran ollut tulen alla ja kyennyt toimimaan, seuraava kerta on aina helpompi, vaikka se tuli olisikin raskaampaa ja kovempaa.
 
Ihmettelen miksi Suomessa on yleistynyt termi "kiinteäsiipinen lentokone". Välillä jotkut upseerit ovat jopa käyttäneet termiä "pyöriväsiipinen lentokone". Eikö olisi helpompaa puhua vain lentokoneista eikä "kiinteäsiipisistä lentokoneista"? "Pyöriväsiipinen lentokone" on myös melkoinen sanahirviö kun suomen kielessä on jo vakiintunut ja yksiselitteinen sana helikopteri?

Lentokone, ilmalaiva, helikopteri, ohjus, raketti ja ilmapallo ovat kaikki selkeitä ja vakiintuneita sanoja.
 
Sotataito on harvinaisen mielenkiintoinen aihe ja mielipiteiden runsaudesta tuskin on pulaa. Kaikkein karheinta on se, että vasta taisteluiden ollessa käynnissä tuo taito aletaan punnita. Sota paljastaa hyvin raakalla tavalla taidot tai niiden puuttumisen.
Onko täällä muuten aihetta venäläisestä sotataidosta?
 
Ihmettelen miksi Suomessa on yleistynyt termi "kiinteäsiipinen lentokone". Välillä jotkut upseerit ovat jopa käyttäneet termiä "pyöriväsiipinen lentokone". Eikö olisi helpompaa puhua vain lentokoneista eikä "kiinteäsiipisistä lentokoneista"? "Pyöriväsiipinen lentokone" on myös melkoinen sanahirviö kun suomen kielessä on jo vakiintunut ja yksiselitteinen sana helikopteri?

Lentokone, ilmalaiva, helikopteri, ohjus, raketti ja ilmapallo ovat kaikki selkeitä ja vakiintuneita sanoja.
Tämä on niitä samoja legendaarisia kapulakielen huipentumia kuin puolikaari. Liittyy tuohon @Herman30 kommenttiin.
 
Etenisiköhän tämä vitja paremmin, jos joku googlettamisen suurmestari laskuvarjosiivillä palkittuna postaisi pdf:n viimeisimmästä avoimeen käyttöön julkaistusta taistelijan oppaasta?
 
Ihmettelen miksi Suomessa on yleistynyt termi "kiinteäsiipinen lentokone". Välillä jotkut upseerit ovat jopa käyttäneet termiä "pyöriväsiipinen lentokone". Eikö olisi helpompaa puhua vain lentokoneista eikä "kiinteäsiipisistä lentokoneista"? "Pyöriväsiipinen lentokone" on myös melkoinen sanahirviö kun suomen kielessä on jo vakiintunut ja yksiselitteinen sana helikopteri?

Lentokone, ilmalaiva, helikopteri, ohjus, raketti ja ilmapallo ovat kaikki selkeitä ja vakiintuneita sanoja.

Osuva ja oikea havainto. Amerikkalaiset termithän ovat fixed-wing aircraft ja rotary-wing aircraft. Sanan aircraft osuvin suomennos olisi ehkä lentolaite tai ilma-alus, eikä suinkaan lentokone. Molemmat tosin ovat suomenkielessä harvoin käytettyjä ja kapulakielisiä termejä.
 
Sotataitokeskustelussa kohtaa aina kaksi päätä. Kapiaiset edustavat sitä päätä, jossa hahmotetaan jo kokonaisuus ja reserviläisille riittäisi yksilötaitojen hahmottaminen. Eikös asia näytä olevan näin? Vaikea lähestyttävä.
 
Sotataitokeskustelussa kohtaa aina kaksi päätä. Kapiaiset edustavat sitä päätä, jossa hahmotetaan jo kokonaisuus ja reserviläisille riittäisi yksilötaitojen hahmottaminen. Eikös asia näytä olevan näin? Vaikea lähestyttävä.

Totta, mutta ei anneta sen haitata meitä.
Vanha sanonta, se häristä puhuu, joka härillä ajaa. Suurin osa ressuista on sotataidoissa sillä tasolla, että joukkue, max komppania on ymmärryksen yläraja. Toisaalta olemme pitkälti oman varusmieskoulutuksemme vankeja. Reservissä uusien periaatteiden omaksuminen ja hyväksyminen on vaikeaa. Näkeehän sen omistakin ajatuksista.

Silti nämä puutteemme eivät saisi olla este keskustelulle.
Hyvänä esimerkkinä osallistuminen kansainvälisten operaatioiden esikuntiin. Pakko myöntää, etten ole nähnyt sen hyötyjä aikaisemmin, mutta Koren postaus aiheesta muutti mielipidettäni.
Kokonaan toinen asia on aiheeseen kiinteästi liittyvä poliittinen näkökulma (sodimme NATOn liittolaisena). Itse haluaisin käsitellä tätä puolta erillisenä.
 
Voisiko venäläisestä sotataidosta ottaa jotain opiksi? Nykyään haetaan yhteistyön kautta paljon oppia läntisiltä kumppaneilta, ja toivottavasti saadaankin arvokasta ja meidän erityisolosuhteisiin soveltuvaa oppia. Mutta voisiko venäläisiltä oppia jotain? Venäläiset taitavat kyetä keskittämään voimaa melko röyhkeän brutaalisti. Entä suomalaiset?

Ymmärtääkseni PV:n kaupunkitaistelutapa on johdettu enemmän tai vähemmän suoraan nimenomaan venäläisestä kaupunkitaistelutavasta. Ainakin toimintatapa silloin kun halutaan puhdistaa alue vihollisista ja joukkojen määrä aluetta/korttelia/katua kohden on hyvin samankaltainen.

Kun meille esiteltiin venäläistä mekanisoidun pataljoonan taistelutapaa kaupunkialueella, niin käytännössähän se oli samanlainen, kuin mitä itse suomalaisesta taistelutavasta ymmärsin. Eräs kouluttajakin sanoi, että käytännössä se on sama, jos haluttu lopputulos on nimenomaan puhdistaa alue vihollisista täydellisesti.
 
Ymmärtääkseni PV:n kaupunkitaistelutapa on johdettu enemmän tai vähemmän suoraan nimenomaan venäläisestä kaupunkitaistelutavasta. Ainakin toimintatapa silloin kun halutaan puhdistaa alue vihollisista ja joukkojen määrä aluetta/korttelia/katua kohden on hyvin samankaltainen.

Kun meille esiteltiin venäläistä mekanisoidun pataljoonan taistelutapaa kaupunkialueella, niin käytännössähän se oli samanlainen, kuin mitä itse suomalaisesta taistelutavasta ymmärsin. Eräs kouluttajakin sanoi, että käytännössä se on sama, jos haluttu lopputulos on nimenomaan puhdistaa alue vihollisista täydellisesti.

Oletan, että enemmän eroa tulee silloin kun halutaan itse pysyä alueella hengissä? Siis puolustuksessa?
 
Fakta on se, että seuraava (samoin kuin edellinen) sota voitetaan reservinupseereilla, joten siinä on se taso, jonka sotataidossa on suurin kollektiivinen taito. Joukkue ja komppania tason toimenpitein ja joukkojen käytöllä päästään tuloksiin, josta täällä myös pitäisi keskustella.
 
Fakta on se, että seuraava (samoin kuin edellinen) sota voitetaan reservinupseereilla, joten siinä on se taso, jonka sotataidossa on suurin kollektiivinen taito. Joukkue ja komppania tason toimenpitein ja joukkojen käytöllä päästään tuloksiin, josta täällä myös pitäisi keskustella.

Aivan samaa mieltä, mutta mitä noille tuleville reserviupseereille sitten pitäisi opettaa?
Ja mistä nuo opit pitäisi ammentaa?

Mielestäni PV on tehnyt hyvää työtä kun on kehittänyt uusia toimintatapoja, nyt uudelle sukupolvelle tulee opettaa sen mukaista toimintaa. Siihen tarvitaan ammattisotilaita, jotta reserviläisjohtajat saadaan oikeaan sotimaan halutulla tavalla.
 
Aivan samaa mieltä, mutta mitä noille tuleville reserviupseereille sitten pitäisi opettaa?
Ja mistä nuo opit pitäisi ammentaa?

Mielestäni PV on tehnyt hyvää työtä kun on kehittänyt uusia toimintatapoja, nyt uudelle sukupolvelle tulee opettaa sen mukaista toimintaa. Siihen tarvitaan ammattisotilaita, jotta reserviläisjohtajat saadaan oikeaan sotimaan halutulla tavalla.

Olen samaa mieltä. Johtamiskokemus on reserviläisjohtajille ensiarvoisen tärkeää.
Ammattisotilaitten panosta koulutuksessa ei voi ylikorostaa. Ovat palkkansa arvoisia ja enemmänkin!
 
Onko tämä uusi taistelutapa toteuttajalleen henkisesti rasittavampi kuin vanha?

No siinä mielessä on myös henkisesti rankempi kuin entinen koska on kärkijoukoille ehkä hitusen fyysisesti rankempi.
"Parantuneista viestivälineistä huolimatta esimiesten vähäisemmät mahdollisuudet olla joukon mukana yhdessä joukon hajautetun toiminnan kanssa lisäävät miehistön ja alemman tason johtajien henkistä kuormitusta huomattavasti.

Johtajien osalta henkistä kuormitusta lisää se, että hajautettu taistelutapa edellyttää entistä suurempaa oma-aloitteellisuutta ja aktiivisuutta entistä alemmalla tasolla. Jopa partioiden ja ryhmien johtajilta vaaditaan itsenäistä ajattelua, monipuolista osaamista niin kaluston kuin taistelutekniikan suhteen, sekä kykyä soveltaa opittuja perustietoja ja -taitoja60. Hajautetussa taistelussa tämä on kuitenkin huomattavasti haastavampaa kuin mekanisoidun joukon hyökkäyksessä. Ryhmänjohtajan ja joukkueenjohtajan päätös voi ulottua tuntien päähän, päälliköllä jopa vuorokausien päähän. Joukon taistelutekniikka ja taktiikka tekee tilanteesta usein vieläkin monimutkaisemman ja haastavamman. Valittavia vaihtoehtoja on runsaasti, mutta huono päätös voi olla joukolle kohtalokas, koska tukea ei ole helposti saatavilla. Päätöksenteon stressi on huomattava.

Myös pienissä osissa toimiminen voi kuormittaa joukkoa merkittävästi. Esimerkiksi jääkärijoukkue voi toimia välillä ryhmittäin tai jakaantua tarvittaessa jopa kymmeneen kolmen taistelijan partioon varsin laajalle alueelle61. Tutkimusten mukaan tiedon puute, tilanteen epäselvyys ja saarrostusuhka olivat viime sodissa suomalaiselle sotilaalle pelottavia ja raskaasti kuormittavia asioita. Myöhemmin, 1990-luvun lopussa tehdyissä tutkimuksissa, kuormittavina tekijöinä mainitaan erityisesti tietämättömyys tilanteesta, vastustajan yllättävät toimenpiteet, tiedon puute ja johtajasta etääntyminen. Kaikki nämä tekijät nousevat esiin hajautetussa toiminnassa, varsinkin jos viestiyhteydet eivät toimi moitteettomasti62."

"Yksi tutkimisen arvoinen asia on hajautettuna toimimisen vaikutus joukon psyykkiseen suorituskykyyn sota-aikana, todellisessa hengenvaarassa."

"Hajautettu taistelu vaatii sekä miehistöltä että johtajilta tavallista enemmän sekä fyysistä että etenkin psyykkistä kestävyyttä. Toimiminen erillään pienissä osastoissa epäselvässä tilanteessa on normaalia, ei suinkaan epänormaalia. Etäisyydet ovat pitkiä, johtajat kaukana. Tehtävät ovat pitkäkestoisia, joskus monivaiheisia ja jopa monimutkaisia ja vaativia. Kaikilla tasoilla pitää kyetä tavanomaista oma-aloitteellisempaan ja aktiivisempaan toimintaan."

"Olisikin hyvä tietää pääpiirteittäin, kuinka kauan ja kuinka pienissä osastoissa vihollisen selustassa voidaan taistella, ennen kuin joukon henkinen kestokyky ylittyy. Olisi hyvä myös tutkia, miten nykyaikaiset johtamisjärjestelmät vaikuttavat psyykkiseen kuormitukseen. Jos tilannekuva ja viestiyhteys saadaan partion tasalle asti, vähentääkö se eristyneisyyden tunnetta vai lisääkö kenties tietoisuus pitkästä etäisyydestä lähimpään omaan joukkoon psyykkistä kuormitusta? Tämä tieto voi vaikuttaa merkittävästi joukkojen taktiikkaan ja taistelutekniikkaan. Partion ja ryhmän toiminnan sijasta voidaan joutua esimerkiksi keskittyä toimimaan enemmän joukkueina."

https://asiakas.kotisivukone.com/fi...tilassosiologinenseura_taistelut_2015_net.pdf

Kiitos linkistä, @magitsu
 
Viimeksi muokattu:
"Partion ja ryhmän toiminnan sijasta voidaan joutua esimerkiksi keskittyä toimimaan enemmän joukkueina."
@magitsu
Tuo kiinnitti huomioni.
Periaate kun kuitenkin on hyvin selkeästi se, ettei joukkuetta pienemmissä osastoissa toimita kuin poikkeuksellisesti - ja joukkueenakin aina kun mahdollista joukkueparina.
Syy on se, ettei joukkuetta pienemmillä osastoilla saada riittävän nopeasti aiheutettua riittävän suuria tappioita vastustajalle.
Nykyinen alueellisten joukkojen taistelutapa on ilman muuta haastava sekä fyysisesti että psyykkisesti. Psyykkinen puoli vaatii ilman muuta tutkimusta ja sitä kautta johtopäätöksiä.
Mutta tuo partio-ryhmä koossa toimiminen on siis poikkeustilanne, jota pitää välttää ja jos siihen mennään, niin hetkellisesti ja rajoitetusti.
 
Tuo kiinnitti huomioni.
Periaate kun kuitenkin on hyvin selkeästi se, ettei joukkuetta pienemmissä osastoissa toimita kuin poikkeuksellisesti - ja joukkueenakin aina kun mahdollista joukkueparina.
Syy on se, ettei joukkuetta pienemmillä osastoilla saada riittävän nopeasti aiheutettua riittävän suuria tappioita vastustajalle.
Nykyinen alueellisten joukkojen taistelutapa on ilman muuta haastava sekä fyysisesti että psyykkisesti. Psyykkinen puoli vaatii ilman muuta tutkimusta ja sitä kautta johtopäätöksiä.
Mutta tuo partio-ryhmä koossa toimiminen on siis poikkeustilanne, jota pitää välttää ja jos siihen mennään, niin hetkellisesti ja rajoitetusti.

Kännykällä

Eikös uudessa tst-tavassa ole nimenomaan idea keskittää hajautettu voima taisteluun?

Jos partiolle tai ryhmällä höökii niin siinä kuolee.

Paikallinen tuliylivoima hyökkäyksessä tärkeää.

T: mistään mitään oikeasta sotimisesta tietämätön ilmavoimien mies
 
Jos partiolle tai ryhmällä höökii niin siinä kuolee.

Paikallinen tuliylivoima hyökkäyksessä tärkeää.

Jos ei välttämättä kuolekaan, niin eipä juuri kukaan kuole vastapuolellakaan. Jos ja KUN homma perustuu vihollisen tuhoamiseen, niin sitä tuhoa olisi myös saatava aikaiseksi. Ryhmällä ja partiolla ei oikein saa, joukkue on osoittautunut pienimmäksi palikaksi jolla sitä tuhoa saa riittävästi kerrallaan aikaiseksi.
 
Back
Top