Hylkää huomautus
Liity mukaan keskusteluun!

Rekisteröityminen ei kestä kuin hetkosen ja pääset keskusteluun mukaan, tervetuloa!

>>> REKISTERÖIDY <<<

Suomalaiset pst-tykit - liian myöhään syntyneet

Viestiketju osiossa 'Aseet ja ampumatarvikkeet' , aloittaja veeteetee, 06.01.2017.

  1. J0h1F

    J0h1F Kapteeni

    Liittynyt:
    21.08.2015
    Viestejä:
    638
    Tykkäykset:
    897
    Pisteet:
    76
    Panssarivaunujenkin kohdalla esimerkiksi kunnollisen TST- ja PST-vaunun ero kustannuksissa verrattuna tehokkuuteen panssarintorjunnassa on merkittävä. TST-vaunun pitää kyetä paljon muihinkin tehtäviin kuin PST-vaunun.
    Mutta olet kyllä oikeassa siinä, että kannattaa miettiä kahdesti, ennen kuin valitsee mieluummin 3 PST-vaunua kuin 2 TST-vaunua.

    Periaatteessa joukko, jonka päätaistelulaji on puolustus, hyötyy enemmän PST-vaunuista, kun taas joukko, jonka päätaistelulaji on hyökkäys, hyötyy enemmän TST-vaunuista.
     
  2. Mainos Google AdSense



  3. SJ

    SJ Ylipäällikkö Lahjoittaja

    Liittynyt:
    29.04.2010
    Viestejä:
    15,515
    Tykkäykset:
    4,860
    Pisteet:
    1,286
    Käytännössä homma saattaisi toimia parhaiten siten, että esim. naapurin prikaatissa olisi se tyypillinen määrä TST-vaunuja ja PST-tykit korvattaisiin PST-vaunuilla.

    Aina ei voi päättää, että käytetäänkö joukkoa puolustukseen vai hyökkäykseen, joten tuo kykenee molempiin, mahdollisesti yhtä aikaan. Myöskin tuo koko porukka on tela-alustalla, joten sen vaatima huolto voidaan organisoida sen mukaan. Voisi olla vaikeaa lisätä johonkin toisenlaiseen joukkoon nuo PST-vaunut ja niiden vaatima huolto.
     
  4. Peiper

    Peiper Kapteeni

    Liittynyt:
    25.04.2010
    Viestejä:
    781
    Tykkäykset:
    232
    Pisteet:
    76
    Ei tietenkään, mutta kuvittelisin että tuon hankkeen motivaattori saattoi olla juuri itänaapurin tekoset.
     
  5. veeteetee

    veeteetee Luutnantti

    Liittynyt:
    13.09.2010
    Viestejä:
    463
    Tykkäykset:
    1,083
    Pisteet:
    36
    Tampellasta Patriaan - 70 vuotta suomalaista raskasta aseenvalmistusta -kirjaa lainaten:

    "Vuonna 1986 Pääesikunnan jalkaväkitoimiston päällikkö evl Paavo Kuronen toi esille suomalaisessa panssarintorjunnassa tuolloin olleen aukon: massiivisesti käytettävien jokamiehen pst-aseiden ja raskaiden pst-ohjusten välissä oli 400-1000 metrin ampumaetäisyys, jolle sopivia, perinteisen panssarilevyn lisäksi myös yhä yleisempiin kerros- ja aktiivipanssareihin purevia aseita ei ollut. Raskas sinko kyllä soveltuu tälle ampumaetäisyydelle, mutta aseen voimakas takasuihku rajoittaa sen käyttöä ja paljastaa tuliaseman, minkä lisäksi onteloperiaatteella toimiva kranaatti ei oikein pure uusiin panssareihin. Ratkaisuksi hän esitti alikaliiperista nuoliammusta (APFSDS-T) ampuvaa panssarintorjuntatykkiä: nuoli tuhoaa taistelupanssarivaunun aina 2000 metrin ampumaetäisyyksille ja sen kaliiperi voidaan valita niin, että ampumatarvikkeita löytyy muista jo käytössä olevista asejärjestelmistä s.o. taistelupanssarivaunuista. Lisäksi tykki on yksinkertainen ja pitkäikäinen ase, se voidaan valmistaa Suomessakin ja sen maastoliikkuvuutta voidaan parantaa apumoottorilla.

    PE lähestyi keväällä 1986 Tampellaa uuden panssarintorjuntatykin kehittämiseksi ja neuvottelujen tuloksena parhaaksi lähestymistavaksi valittiin vaihtoehto, jossa suunnitellaan ja valmistetaan uusi lavetti, kehto ja joustolaite, joihin sovitetaan venäläisen T-55-taistelupanssarivaunun tuliputki perä- ja sulkukappaleineen. Järjestelmälle asetettuja vaatimuksia olivat itseliikkuvuus viimeisten sadan metrin osalta tuliasemaan mentäessä, omapaino alle 3000 kg, korotusalue +/- 20°, sivusuuntausalue 60°, suojakilpi jv-aseiden tulta vastaan ja pimeätoimintakyky eli valonvahvistinperiaatteella toimivat tähtäimet. Suunnittelun ajateltiin valmistuvan 1986 lopulla, jolloin prototyyppi olisi tilattavissa 1987 alussa.

    Neuvottelujen perusteella Tampella aloitti alustavan suunnittelun ja tutustui T-54/55-panssarivaunun aseeseen. Alustavien laskelmien ja tarkastelujen perusteella kävi selväksi, että aseen alkuperäisen joustolaitteen käyttäminen olisi liian suuren 16 tn rekyylivoiman takia mahdotonta ja aseelle olisi suunniteltava uusi pidempiluisuinen joustolaite, jolla voima saataisiin puolitettua. Ajovoimalaitteeksi ajateltiin pientä bensiinimoottoria, joka hydraulipumpun välityksellä käyttää radiaalimäntätyyppisiä napamoottoreita.

    Alkusuunnittelun perusteella PE tilasi 25.05.1987 Tampellalta "100 PST" -tykin suunnittelun tilauksella 457/Hank-87 (Tampellan projekti 487 "Piiska"). Suunnitteluaineisto piti luovuttaa 15.11.1987 eli vain reilun puolen vuoden kuluttua. Sopimuksen optiona oli myös prototyyppitykin tilaaminen erillisellä sopimuksella. Välittömästi sopimuksenteon jälkeen yhden 100 mm psv-tykin kannatintapin yläpuoliset osat eli itse ase siirrettiin Tampellaan.

    Liikkumaan kykenevän alalavetin suunnittelun Tampella osti Oy Sisu-Auto Ab Sisu Defenceltä Hämeenlinnasta, missä tarjolla oli sopivaa kokemusta sotilasajoneuvoista, samalla kun Tampella keskittyi itse aseeseen. 30.11.1987 suunnittelutyö oli valmis.

    Prototyyppitykki tilattiin 26.02.1988 tilauksella 114/Hank-88, toimitusajaksi sovittiin 15 kk. Samassa yhteydessä lyötiin lukkoon aseen ominaisuudet ja suoritusarvot, tehdasvastaanottovaatimukset, koeammunnat ja kenttäkokeet. Suunnittelu ja valmistus etenivät niin, että "100 PsTK"-tykin vastaanottotarkastus päästiin tekemään hiukan myöhästyneenä 02.-03.08.19898. Ongelmia matkan varrella tuotti tykin katsastus hinattavaksi laitteeksi, erityisesti jarrut tuottivat ongelmia. Proton koeammunta suoritettiin Niinisalon Koeasemalla 16.-17.10.1989 (KAM 123/89) ilman suurempia ongelmia.

    Kenttäkokeet suoritettiin LapJP:ssä Sodankylässä 01.01.-30.06.1990 varusmiehistä kootun tykkiryhmän voimin. Pieniä ongelmia tuli lähinnä alalavetin kanssa, mm. hinauskoukku repeytyi toistuvasti irti, ja lisäksi suujarru rikkoutui, mutta kokeiluja päätettiin jatkaa PsPr:ssa vuoden 1990 loppuun. Varsinaisen aseen suorituskyky todettiin hyväksi, mutta sen maasto-ominaisuuksissa oli toivomisen varaa: vaatimattoman moottoritehon takia mäennousukyky oli huono ja kannuspyörän nopeat ja arvaamattomat liikkeet tekivät ajamisen vaikeaksi. Lisäksi todettiin, että putkilinja saisi olla korkeampi, aivan kuin aikoinaan 75 K/44-tykistä! (q.v.).

    Kun lisäksi projektissa oli Pv:ien puolelta tapahtunut henkilömuutoksia ja vastaavasti myös käsitykset pst-tykin tarpeellisuudesta olivat muuttuneet, ei kukaan tainnut suuremmin hämmästyä, kun tilaaja 11.07.1991 lähetti Vammas Oy:lle ilmoituksen, että "koulutuspäällikkö kenraaliluutnantti Matti Kopra on päättänyt esittelyssä 30.4.1991 kotimaisen 100 mm:n panssaritorjuntatykin kehittämisen lopettamisesta", syynä organisatoriset ja vaatimusmuutokset sekä kenttäkoekokemukset.

    100 PsTK:n ainoa prototyyppi on vuonna 2001 PsPr:n hallussa ja saanee toivottavasti aikanaan paikkansa Sotamuseon kokoelmissa 75 K/44:n rinnalla esimerkkinä suomalaisen pst-tykkikehityksen huonosta onnesta. Ainakin näyttää siltä, että siitä tulee maailman viimeinen erikseen pst-käyttöön kehitetty hinattava tykki."
     
    ctg, Sarek1, Deeiii ja 3 muuta jäsentä tykkää tästä.
  6. vz

    vz Alikersantti

    Liittynyt:
    09.02.2015
    Viestejä:
    99
    Tykkäykset:
    102
    Pisteet:
    6
    75 K/44:sta oli muistaakseni pitempikin artikkeli jossakin 90-luvun lehdessä, A&E tai Ase-lehti?
     
  7. veeteetee

    veeteetee Luutnantti

    Liittynyt:
    13.09.2010
    Viestejä:
    463
    Tykkäykset:
    1,083
    Pisteet:
    36
    A&E:än taisi tulla kirjoitettua (2/92, siitä on 25 vuotta:eek:), saman ja enemmän löytää em. kirjasta.
     
    Samses tykkäsi tästä.
  8. veeteetee

    veeteetee Luutnantti

    Liittynyt:
    13.09.2010
    Viestejä:
    463
    Tykkäykset:
    1,083
    Pisteet:
    36

Jaa tämä sivu