Hylkää huomautus
Liity mukaan keskusteluun!

Rekisteröityminen ei kestä kuin hetkosen ja pääset keskusteluun mukaan, tervetuloa!

>>> REKISTERÖIDY <<<

Suomen merivoimat ja tulevaisuus

Viestiketju osiossa 'Taktiikka ja strategia' , aloittaja veffeade, 08.07.2011.

Viestiketjun status:
Viestiketju on suljettu.
  1. veffeade

    veffeade Eversti Lahjoittaja ELSO 2.0

    Liittynyt:
    01.06.2011
    Viestejä:
    1,920
    Tykkäykset:
    166
    Pisteet:
    316
    Keskustelun aloituksena ystavamme Bodyguardin ja Hejsanin kommentit ketjuun "Jos pilliin puhallettaisiin yllattäen":


    Sen verran kuitenkin, että tuohon suto-asiaan voisin puuttua vähän. Rannikolla tosiaan on olemassa ( en tosin tiedä kuinka laajalti nykyään ) kiinteä kuunteluverkko, jonka avulla vihulaisen laivoja ( ml. suvet ) paikannetaan ja seurataan.
    Toisaalta merivoimiemme suto-aseet eivät ehkä ole riittävällä tasolla. Nuo SAAB:in sutoraketit ovat aika pieniä, eikä niiden kantama ole kovin kummoinen.
    Lisäksi muistaakseni ovat kiinteästi asennettu ohjusveneen kanteen, joten ne ampuvat vain aluksen menosuuntaan.
    Venäläiset sutoraketit ovat jo järeämpiä, mutta niidenkin kantama on lyhyehkö. Sama pätee syvyyspommeihin, kantama ilmeisesti vieläkin lyhyempi.
    Paras suto-ase on toinen sukelluseve, toiseksi paras torpedoilla varustettu sutoheko ja kolmanneksi paras torpedoilla varustettu pinta-alus. Mitään näistä ei meillä ole.
    Siksi odotankin, millainen siitä suunnitellusta "monitoimialuksesta" tulee, jonka pitäisi tulevaisuudessa korvata miinalaivat ja kai myös Rauma-lk. Jos ollaan
    järkeviä, niin ne varustetaan jonkinlaisella tykistöaseistuksella, mutta pääaseina heko, torpedot, ilma- ja merimaaliohjukset.

    Hejsanin kommentit:

    Onhan meillä rannikkojääkärit ja meritiedustelijat, kyllä ne hoitaa meripuolustuksen!

    Jos katso Merivoimien liikekannalepano niin löytissiko jotain tästa sukelvenetorj?

    Merivoimien suunniteltu sodan ajan vahvuus on 31 500 henkilöä. Joukkoihin kuuluu:
    2 ohjusvenelaivuetta
    3 miinantorjuntalaivuetta
    2 miinalaivaa
    3 miinalauttaa
    2 vartiolaivaa
    2 rannikkojääkäripataljoonaa
    6 rannikkojääkärikomppaniaa
    2 rannikko-ohjuskomppaniaa
    4 meritorjuntaohjuspatteria
    4 kiinteää rannikkotykistöyksikköä
    8 liikkuvaa rannikkotykistöyksikköä

    Kysymys jatkokustelun pohjaksi on:

    Miten Suomen merivoimat pystyvat
    havainnoimaat vihulaisen subit ja pinta-alukset ja miten ne torjutaan?.

    Väitteeni on ETTEI Suomen merivoimat kykene torjumaan potentiaalisia sukellusveneita ollenkaan (puuttuu koptereita ja havainnointikalustoa seka torjunta aseistusta)
     
  2. Mainos Google AdSense



  3. Hejsan

    Hejsan Alokas BAN

    Liittynyt:
    09.04.2010
    Viestejä:
    5,222
    Tykkäykset:
    79
    Pisteet:
    0
    Pekka majurin kirjassa lukee

    MERIVALVONTA
    *Tutkat
    *Kaukotähystysjärjestelmät
    *Vedenalainen valvonta
    *Aistivalvonta
    *Merivalvonnan tietojärjelstelmä
     
  4. baikal

    baikal Ylipäällikkö Mod Lahjoittaja

    Liittynyt:
    11.04.2010
    Viestejä:
    16,036
    Tykkäykset:
    14,798
    Pisteet:
    1,286
    Mun mielestä rannikkotykistön ruunaaminen loi luvalla sanoen erikoisen tilanteen. Rt:n tosiallisesti jo häviäminen kartalta edelleen käsittääkseni tarkoittaisi sitä, että uskottava korvaava järjestelmä olisi jo kehissä. Onko, en tiedä, mutta eppäillä tuota soppii....

    Mihin tuo rt:n paiskaaminen luiskaan perustui? Hintaan tietty, mutta EHKÄ VAIN SITEN, ETTÄ Merivoimat otti tuon Rt:n rahoitussviivun, jolla on tehty sitä sun tätä ja tuota.

    En osaa ottaa perusmaakrapuna kantaa mitä pitäisi olla ja montako yksikköä jne. mutta eräs pointti on polttomerkin tavoin tajunnassani: Itämeren piiri on strategisesti varmasti tärkein Suomea koskeva yksittäinen alue. Satamat, kuljetukset ja vienti ja tuonti, ja kas, Pääkaupunki olla jurnottaa tuon Itämeren rannalla. Tätä taustaa vasten käsitykseni on se, että Merivoima on kyettävä pitämään kehityksen kelkassa edelleen mukana, mutta kuten sanoin, ei aavistustakaan millä numeroilla ja luvuilla se tapahtuisi.

    Itämerellä on Venäjälle kasvava merkitys. Ei ne suunsa mauksi kunhanvain puuhatakseen ole rakentaneet vienti-infraa tuon meren rannoille...on saletti, että Venäjä on tarvittaessa aika tempukas Kaveri, jos tuolla merialueella syntyy häsmäkkää. Niihin temppuihin pitäisi sitten olla jotain vastineeksi malliksi ainakin.
     
  5. baikal

    baikal Ylipäällikkö Mod Lahjoittaja

    Liittynyt:
    11.04.2010
    Viestejä:
    16,036
    Tykkäykset:
    14,798
    Pisteet:
    1,286
    Veffeaden väite siitä, ettei Merivoimat kykene toimimaan suto-uhkaa vastaan lainkaan on mielestäni kohtuullisen kyseenalainen. Kuten sanoin, perusmaakrapuna mulla ei ole heittää lähteisiin perustuvaa toimintavälinetarjotinta foorumille. Olisko suomalaiset tyytyneet hieromaan nenäänsä menneet kymmenet vuodet unohtaen suto-uhan tyystin??? Eppäillä tuota soppii ja kovasti.

    Jos nyt perusmaakrapuna jotain epäilisi, niin tuo epäilys voitaisiin pukea niin, että Merivoimat ei pyrikään hallitsemaan koko Itämeren suto-liikennettä VAAN hyvinkin suppeaa määrää mahdollisia MEILLE hankaliksi näyttäytyviä väyliä jne.
     
  6. Hejsan

    Hejsan Alokas BAN

    Liittynyt:
    09.04.2010
    Viestejä:
    5,222
    Tykkäykset:
    79
    Pisteet:
    0
    Laitan kuvia niistä sukellusvenetorjunta syvyysraketinheitin

    Ensin on venäläinen RBU-1200 ASROD (Hämeenmaa-luokka ja Kiisla luokka)
    [​IMG]

    [​IMG]

    Löysin saksalaista kieltä niistä, kantama on 400-1200 metriä
    Raketenwerfer
    Gewicht: 620 kg (leer)
    Länge: 1,38 m
    Höhe: 1,1 m
    Breite: 1,115 m
    Höhenrichtbereich (in Grad): 0 bis 51°
    Seitenrichtbereich (in Grad): 0

    RGB-12
    Gewicht: 73 kg
    Gefechtskopf: 30 kg
    Durchmesser: 251,7 mm
    Länge: 1,24 m
    Reichweite: 400 m bis 1200 m
    Tiefe: bis 350 m
    Sinkgeschwindigkeit: 6,25 m/s

    Ja ELMA ASW-600 (Rauma-luokan)
    [​IMG]

    [​IMG]

    Elma LLS-920

    Swedish Navy was during the early 1980s involved in a number of submarine hunts, which under IKFN-regulation rules would force open an offensive submarine to the surface. While there were only cutting weapons such as depth charges available, resulting in a need to quickly produce weapons incident alone damaged submarines.


    Saab Bofors Dynamics developed in the early 1983 mortar system Elma LLS-920, which is to reduce development time was a variant of the anti-tank weapon Carl-Gustaf munitions directed explosive effect (RSV).
    Elma M/83 grenade weighed 4.2 kg, and typically fired with 4 LLS-920 grenade launcher with nine pieces barrels each, mounted in 30-degree angle to the ship's deck. A full salvo of 36 Elma-grenades were thrown about 250-300 meters and covering an area of ​​about 80 x 100 meters .
    When a submarine has 2 hull, an outer hull shape that provides a drip form, and an inner pressure hull, the intention was that with Elmas targeted explosive device hit a hole the size of a Euro coin, through both hulls. The injury does not lower the submarine, but it is forced to take surfacing unless the leak quickly sealed. Weapons System was put into service on naval vessels in 1984, and in January 1985 modified the system to be used in so shallow as 10 feet. Later modification cocks grenade already at the water surface.
    For anti-submarine warfare in Hävringebukten outside Oxelosund 2-5 June 1988 a total of 84 Elma-grenades and 60 depth charges, 36 Elma-grenades and 32 depth charges at the same attack - the most massive known anti-submarine warfare attack carried out in peacetime in Sweden .
    In 1990 Finland became the first country other than Sweden to buy the weapon system, missile boats in Rauma-class.

    ASW-600

    When the political will existed in the early 1990s to improve the Swedish anti-submarine warfare capability, upgraded Elma M/83 grenade into new 5.7 kg heavy and slightly longer m/90 where English company Pains Wessex contributed to the improvement of grenade penetration , and M/90-granaten could now result in even lower a submarine. Throw improved from 350 to about 450 meters. The new system came into operation in 1993 called Elma ASW 600, ASW, which stands for Anti-Submarine Warfare. Although a land-based version of the weapon was produced, to protect ports and narrow channels.

    ASW-601

    In 1994 was introduced in the next step in weapon system development. Grenade Launcher is now mounted 2x9 on a moving platform and can be adjusted automatically depending on the target data from such sonar. Besides the usual Elma M/90-granaten, can counter with eg infrared lamps or metal strip is fired with the system. Tests were carried out in 1995 on the patrol boat HMS Styrbjorn (P163). In addition to coastal corvettes in Gothenburg Class is also minesweepers in the Provincial Class, and Finnish Hamina class missile boats equipped with ASW-601
     
  7. Hejsan

    Hejsan Alokas BAN

    Liittynyt:
    09.04.2010
    Viestejä:
    5,222
    Tykkäykset:
    79
    Pisteet:
    0
    Löysin lisää tietoa

    Contractor ($ millions) Date/Description
    Saab Missile N/A 1990 – 16 systems manufactured for installation on the Finnish Navy’s Helsinki II class fast attack craft.

    Worldwide Distribution / Inventories
    Finland. 4 on each of 4 Rauma FAC-Ms, 6 on three Hamina class FAC-Ms

    www.forecastinternational.com/Archive/asw/as11304.doc
     
  8. Hejsan

    Hejsan Alokas BAN

    Liittynyt:
    09.04.2010
    Viestejä:
    5,222
    Tykkäykset:
    79
    Pisteet:
    0
    Tässä on infoa venäläisitä RBU-1200 ja ELMA ASW 600 englanniksi

    http://books.google.se/books?id=4S3h8j_NEmkC&pg=PA757&lpg=PA757&dq=elma+ASW-600&source=bl&ots=hISqNOY-7-&sig=449VlGVy_o2Vs-iIhF3Xqrze_xU&hl=sv&ei=97ccTs6ONcTXsgafp_3xBg&sa=X&oi=book_result&ct=result&resnum=8&ved=0CFIQ6AEwBw#v=onepage&q=elma%20ASW-600&f=false
     
  9. veffeade

    veffeade Eversti Lahjoittaja ELSO 2.0

    Liittynyt:
    01.06.2011
    Viestejä:
    1,920
    Tykkäykset:
    166
    Pisteet:
    316
    Kovin on lyhyet AMET:it nuilla: voi olla vaikeaa paasta kantaman paahan. Mitenkas torpedot suomalaisilla aluksilla?. Koptereista ammuttavia ei kasittaakseni ole, samoin kuin ei myoskaan kopterista laskettavia mittaimia.
     
  10. Hejsan

    Hejsan Alokas BAN

    Liittynyt:
    09.04.2010
    Viestejä:
    5,222
    Tykkäykset:
    79
    Pisteet:
    0
    Merivoimien valmius ja tehtävien täyttäminen muodostuu avainsuorituskyvyistä:
    •operaation johtamiskyky
    •pintatorjuntakyky
    •meripuolustuksen tiedustelu- valvonta ja maalittamiskyky
    •merimiinoittamiskyky
    •miinan etsintä- ja torjuntakyky
    •rannikkojoukkojen liikkumis- ja tulitukikyky
    •sukellusveneen torjuntakyky
    •avomerikyky

    Merivoimien sodan ajan tärkeimmät joukot ovat:
    •operatiiviset joukot; painopisteenä ohjus- ja miinantorjuntalaivueet, miinoitusyksiköt, rannikkojääkäripataljoonat, tykistöyksiköt sekä liikkuvat ohjusyksiköt
    •alueelliset joukot, mukaan luettuina maakuntajoukot

    Taistelualuksen elinkaari on 30 vuoden mittainen ja se sisältää peruskorjauksen lisäksi ase- ja valvontajärjestelmien päivityksiä. Hämeenmaa-luokan peruskorjauksessa aluksen käyttömahdollisuuksia laajennettiin ja valmiutta kansainvälisiin tehtäviin parannettiin. Uuden Katanpää-luokan alusten myötä merivoimiin tulee lisää tehoa miinantorjuntaan. Vedenalaiseen toimintaympäristöön ylläpidetään ja kehitetään valvonta- ja miinajärjestelmiä.

    Rannikkojoukkojen kehittämisessä on panostettu liikkuvuuteen niin vaikuttamisen kuin johtamisjärjestelmänkin osalta. Perinteistä rannikkotykistöä täydentävät moottoroidut rannikkotykistöpatteristot ja meritorjuntaohjuspatterit, joilla iskuvoimaa voidaan koota ja keskittää. Rannikkojääkärit valmistautuvat myös kansainvälisiin operaatioihin Jurmo-kalustollaan.

    Merivalvontajärjestelmä on integroitu ja kaikkien merellisten viranomaisten käytössä. Sen tutkat modernisoitiin ja merellistä tilannekuvaa vaihdetaan Itämeren alueen valtioiden välillä

    Kiisla luokan veneet on tarkoitettu ASW:n
    http://en.wikipedia.org/wiki/Kiisla_class_patrol_boat

    Ja Rajavartiolaitoksella on myös laivoja käyttä ASW:n
    The Border Guard operates:
    Six Offshore patrol vessels (Four in Western Finland, two in the Gulf of Finland), fitted with ASW equipment
     
  11. Hejsan

    Hejsan Alokas BAN

    Liittynyt:
    09.04.2010
    Viestejä:
    5,222
    Tykkäykset:
    79
    Pisteet:
    0
    ALUELOUKKAUKSISTA SUOMEN VESILLÄ

    Puolustusvoimien johdon julkiselle sanalle antamien lausuntojen mukaan on sukellusveneiden tekemiä alueloukkauksia tapahtunut vain harvoin. Myöskin julkisuudessa on tullut vain muutamia tapauksia esillä. Alueloukkaustapauksen selvittelyyn liittyy niin monen ihmisen panos, että nyky-yhteiskunnassa asia tuskin pysyisi kauaa salassa varsinkin, jos tapauksia olisi runsaasti.

    Seuraavassa esitellään niitä tapauksia, joita on päässyt julkisuuteen. Kesäkuussa vuonna 1982 havaitsi valvontajärjestelmä Ahvenanmaan länsipuolella Suomen aluevesillä Märketin lähellä Eckerön ulkopuolella sukelluksissa olevan sukellusveneen, joka poistui aluevesiltä varoitus- panosten ammunnan jälkeen.

    Mäkiluodon linnakesaaren edustalla tehtiin elokuun lopulla vuonna 1991 pohjakartoituksen yhteydessä havaintoja, jotka viittasivat sukellusvenetoimintaan. Alueella oli käynnissä merivoimien harjoitukset. Aluksen poistumista aluevesiltä seurattiin vesikuuntelulaitteilla.

    Hangon edustalla Russarön linnakesaaren eteläpuolella harjoituksissa olevat merivoimien alukset havaitsivat 25.10.1991 sukelluksissa Suomen aluevesillä olevan sukellusveneen. Vene karkoitettiin varoituspommein. Merivoimien harjoitukset alueella olivat jatkuneet kaksi päivää.

    Vuonna 1994 syyskuussa havaitsivat suomalaiset purjehtijat meressä Utön eteläpuolella esineen, jonka viisi henkilöä tunnisti sukellusveneeksi. Purjehtijat tekivät havainnosta ilmoituksen heti Utössä. Alueella sattui lentämään samanaikaisesti Turun vartiolentueen helikopteri valvontalennolla, mutta se ei havainnut mitään. Alueella vallitsi ilmoitushetkellä kova 22 sekuntimetrin itätuuli. Tutkavalvonta, vesikuuntelu ja Utön tähystysasema eivät nähneet mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Purjehtijat luovuttivat viranomaisille kohteesta ottamansa valokuvan. Merivoimien tutkimuksissa valokuva osoittautui alueella olevaksi luodoksi, jossa oli merimerkki.

    19.11.1995 tehtiin Hangon länsipuolella Örön eteläpuolella vedenalainen äänihavainto, joka luokiteltiin mahdolliseksi sukellusveneeksi. Alueelle siirtyi ulkovartiolaiva Uisko sekä merivoimien ohjusvene Porvoo. Havaintojen jatkuessa annettiin alueella mahdollisesti olevalle sukellusveneelle varoitus. Tutkimuksissa löydettiin ääninauhoilta sukellusveneeseen viittaavia ääniä. Etsintöjen yhteydessä pudotettiin mereen sarja käsisyvyyspommeja sekä syvyyspommi. Örön saaren ympärillä on puolustusvoimien suoja-alue. Alueella oli juuri alkamassa rannikko- tykistöharjoitus.

    Arviona voidaan sanoa, Ruotsinkin kokemuksiin perustuen, ettei kaikkea Suomen aluevesillä tapahtunutta luvatonta vedenalaista toimintaa ole havaittu.

    Merivoimilla ei ole syytä tarpeettomasti salata valvontajärjestelmän havaitsemia loukkauksia, koska ne ovat vähintään loukkaajan tiedossa ja koska julkistettuja tapauksia on myös voinut käyttää perusteluna kalustohankinnoille. Merivartioston tehtävänä puolestaan on löytää todisteet mahdolliselle rikkomukselle, tällöin tapausten määrä pienenee, koska varmoja todisteita loukkauksista on vaikea saada.

    Motiiveista

    Tavanomaisten sukellusveneiden voisi ajatella rauhan aikana valmistelevan ja harjoittelevan kriisiaikojen tehtäviä. Sukellusveneiden sodanajan tehtäviin kuuluu meriliikenteen valvonta ja hyökkäykset sitä vastaan, taistelualueen eristäminen, miinoitus sekä tiedustelu. Nämä tehtävät vaativat meidän oloissamme harjoittelua sisääntuloväylillä ja ainakin ulkosaaristossa. Sukellus- veneet tarvitsevat piilo- ja odottelupaikkoja saariston ulkoreunassa. Nykyaikainen sukellusvene kykenee seuraamaan meriliikennettä Suomenlahdella esim. makailemalla pohjassa Suomen rannikolla Utön ja Porkkalan välissä. Saaristomeren syvänteistä löytyy myös hyviä odotuspaik- koja. Utön ja Kökarin alueelta pääsee syvänteitä pitkin Pohjanlahdelle, jonne on tarpeen päästä mm. meriliikenteen häiritsemiseksi.

    Pienoissukellusveneiden ja muiden pienten vedenalaisten laitteiden käyttö liittyy yleensä erikoisjoukkojen toimintaan. Niiden tehtäviin kuuluu mm. estää maan puolustusvalmiuden kohottaminen, tiedustelu ja sabotaasitoiminta. Vaikka nämä tehtävät liittyvät erityisesti aikaan juuri ennen kriisiä, vaativat ne realistisia harjoituksia jo rauhan aikana. Olosuhteet rannikol- lamme ja saaristossa ovat sen verran vaikeat, että kohdealueilla on käytävä etukäteen. Myös esim. merikaapeliverkoston ja vesikuuntelujärjestelmien paikantaminen on tehtävä jo rauhan aikana. Laivastoasemat, varikot ja miinavarastot tiedustellaan erikoisjoukkojen toimesta samoin jo rauhan aikana. Saaristossa erikoisjoukkojen kohteita ovat myöskin ohjusalusten tukeutumispaikat.

    Tiedustelutehtäviin kuuluu lisäksi mahdollisen vastustajan merivoimien toiminnan seuraami- nen, esim. ammunnat ja kokeilut. Kiinnostuksen kohteena on myös uusien alusluokkien (sotilas- ja siviilialukset) vedenalaisten osien tutkiminen ja ääninäytteet aluksista. Tehtäviin kuuluu jossain määrin myös elektroninen tiedustelu.

    Kriisiaika

    Tavanomaisten sukellusveneiden käyttö tehostuu kriisiä edeltävänä aikana. Tiedustelu ja miinoitusten lasku sekä toisaalta miinoitusten estäminen ovat ensisijaisia tehtäviä. Siirtyminen toiminta-alueelle ja piiloutuminen esim. Saaristomerelle ovat varmasti esillä. Tähän vaiheeseen kuuluu myös vastustajan tärkeimpien sota-alusten toiminnan estäminen.

    Normaalin matkustajaliikenteen valvonnan kiristyessä saatetaan turvautua pienoissukellus- veneiden käyttöön erikoisjoukkojen kuljetuksessa. Pienoissukellusveneillä kuljetetaan rannikolle myös joukkoja, jotka voivat kuunnella viestiliikennettä merikaapeliverkoissa tai katkoa kaapeleita sekä vaurioittaa vesikuuntelujärjestelmiä. Miinoitustehtävät muodostuvat tärkeiksi tässä tilanteessa. Mikäli kyseessä on maihinnousun valmistelu on erikoisjoukoilla tietenkin laaja tehtäväkenttä.

    Oman toimintamme kannalta palvelee suojamiinoitteiden lasku myös sukellusveneentorjuntaa. Miinoitteet ovat tehokkain keino, jolla voimme estää luvatonta sukellusvenetoimintaa. Samalla kyetään keskittämään liikkuva sukellusveneenvalvonta halutuille painopistealueille.

    Johtopäätöksiä

    Rannikkomme on pitkä ja rikkonainen, kattava valvonta on vaikeata ja vaatisi runsaasti kiinteää ja liikkuvaa valvontakapasiteettia. Tällaiselle laajalle alueelle on helppo tunkeutua ja piiloutua. Toisaalta sukellusveneiden voi olettaa toimivan rannikollamme pääosin tietyillä merialueilla, joihin kiinteä valvonta on keskitettävissä.

    Pienoissukellusveneiden toiminta puolestaan kohdistunee meripuolustuksen painopistealueille, jolloin uhanalaiset kohteet on määritettävissä. Tehtävää vaikeuttaa tietysti se, että hyökkääjä valitsee itse toimintakohteensa.

    Sukellusveneiden tekemiä varmoja alueloukkauksia Suomen aluevesillä on todettu vähän. Yleensä kyse on ollut tavanomaisten sukellusveneiden loukkauksista. Useimmiten on kylläkin vaikeata erottaa, onko kyseessä pienoissukellusvene vai tavanomainen sukellusvene. Valvonta- viranomaisten tietoon on tullut vedenalaiseen toimintaan mahdollisesti viittaavia havaintoja eri puolilta Suomen rannikkoa. Näiden havaintojen tarkka tutkiminen on usein vaikeata, koska se vaatisi runsaasti ja nopeasti sukellusveneen etsintään soveltuvaa kalustoa havaintopaikalle.

    Sukellusvenealueloukkausten uhka on rauhan aikana liittynyt lähinnä valvontakyvyn uskotta- vuuteen eikä niistä ole ollut suoranaista vaaraa maanpuolustukselle. Niillä ei Suomea vallata, mutta kriisinaikana ne liittyvät sabotaasitoimintaan ja meriliikenteen häiritsemiseen sekä mahdollisesti myös Suomen alueen käyttöön kolmatta valtiota vastaan. Suomen täytyy suunnata resurssit prioriteettien mukaan ja eräänä osana meripuolustusta on sukellusveneen torjuntakin hoidettava. Erikoisjoukkojen toimintaan kuuluva pienoissukellusveneiden käyttö on otettava huomioon erikoisesti kriisiajan puolustusjärjestelyissä. Toimintaa suunniteltaessa voidaan tietyt merialueet hoitaa pysyväisjärjestelyillä, tietyillä alueilla käydään ajoittain ja jotkut alueet saavat olla rauhassa. Merimiinoitteiden laskemisesta tulisi saada aikaan päätös riittävän ajoissa, jolloin tehostettaisiin alueellisen koskemattomuuden turvaamisen lisäksi myös sukellusveneen torjuntaa.

    Merivalvontajärjestelmä on tyydyttävässä kunnossa. Merivoimien ja merivartioston kaikilla aluksilla on toimintakelpoiset sukellusveneenetsintälaitteet. Tutka- ja optinen valvonta on hyvin järjestetty. Vesikuunteluasemia modernisoidaan. Sukellusveneiden etsintään soveltuvaa helikopterikalustoa on meillä liian vähän. Sukellusvene olisi Suomellekin tarpeen valvonnan tehostamiseksi. Sukellusvene havaitsee lähestyvän pinta-aluksen kymmenen kertaa kauempaa kuin pinta-alus omilla laitteillaan. Ruotsin Göteborg-luokan rannikkokorvetti on ruotsalaisten kokemusten mukaan tosin suihkupropulsiojärjestelmän ansiosta hiljainen. Rauma-luokan ohjusveneessä on meillä samanlainen koneisto.

    Kalustohankintojen lisäksi on tasapuolisesti kehitettävä sukellusveneentorjunnan koulutusta ja analysointikykyä.

    YHDISTELMÄ

    Ruotsissa tehdyt sukellusveneiden alueloukkaushavainnot ja niiden systemaattinen analysointi ovat todistaneet kiistattomasti sen, että Ruotsin aluevesiä loukattiin järjestelmällisesti 1970- ja 1980-luvuilla. Loukkaaja oli Neuvostoliitto.

    Suomenkin aluevesillä on varmasti ollut sukellusvenetoimintaa, vaikkakaan ei samassa määrin kuin Ruotsissa.

    Pohdittaessa motiiveja sukellusveneiden tekemiin alueloukkauksiin löytyvät syyt pikemmin tietyistä sotilaallisista tarpeista ja niiden edellyttämästä toiminnasta kuin suurvaltasuhteista tai turvallisuuspolitiikasta.

    Ruotsin rannikko oli 1970- ja 1980-luvuilla sukellusvenetoimintaa ajatellen strategisesti mielenkiintoisempi kuin Suomen rannikko. Se näkyi runsaana sukellusveneiden aluelouk- kausaktiviteettina. Suomessa ei vastaavaa havaittu. 1990-luvulla tilanne muuttui Suomen kannalta epäedullisemmaksi strategisen painopisteen siirtyessä Etelä-Itämereltä Suomenlahden suulle. Ruotsilta katosi kokonaan maihinnousun uhka ja samalla loppuivat tai ainakin vähenivät sukellusveneloukkaukset.

    Sukellusveneiden ja myös erikoisjoukkojen toiminta Itämerellä keskittynee jatkossa kahdelle alueelle. Suomenlahden suun suljettuna/auki pitämiseen ja Kaliningradin alueen edustalle. Suomenlahden suun hallinta edellyttää rannikoiden hallussapitoa. Asia on Suomen kannalta vakava. Muiden osapuolten valitsemat ratkaisut vaikuttavat toimintaan jo rauhan aikana. Sotilaallinen tiedustelutoiminta jatkuu, jolloin myös pinnanalaista toimintaa ylläpidetään sekä idästä että lännestä.

    Suomenkin tilanteeseen vaikuttanee se, ettei Baltian rannikolla ole käytännössä laisinkaan vedenalaista valvontajärjestelmää. Tilanteen kiristyessä osapuolet voivat syyttää heikon valvonnan omaavia valtioita siitä, että ne sallivat toisen osapuolen käyttää aluevesiään vihamieliseen toimintaan.

    Sukellusveneiden ja muiden vedenalaisten laitteiden käyttö vieraiden valtioiden alueilla tulee varmasti jatkumaan, koska teknisen kehityksen myötä kiinnijäämisen riski säilyy pienenä.

    Ajateltaessa tilannetta nyt voidaan todeta Venäjällä olevan edelleen kapasiteettia suorittaa vedenalaista tiedustelutoimintaa ja jo kyvyn ylläpito edellyttää harjoittelua. Naton laajennus saattaa lisätä tiedustelutarvetta. Venäjän laivasto on tällä hetkellä ja varmasti myös lähitule- vaisuudessa rahavaikeuksien vuoksi tuomittu hiljaiseloon. Operatiivisessa käytössä olevien sukellusveneiden määrä on vähäinen. Pienoissukellusveneitä käyttävät erikoisjoukot ovat kuitenkin säilyttäneet entisen vahvuutensa. Harjoitustoimintaa jatkettaneen lähialueilla ja siellä missä kiinnijäämisen riski on pieni.

    Ruotsin sukellusveneillä on halutessaan kyky käydä Suomen aluevesillä. Sama koskee tietysti myös Nato-maiden veneitä. Näillä sukellusveneillä on suuri merkitys erilaisissa sotatoimissa Itämerellä ja niillä on myös kyky erikoisjoukkojen kuljettamiseen.

    Ruotsin pitkäaikainen yli kaksikymmentä vuotta kestänyt systemaattinen panostaminen sukellusveneentorjuntaan on nostanut sen tällä alalla eturivin maiden joukkoon. Ruotsi on käyttänyt teknisen osaamisensa sukellusveneenvalvonnan ja -torjunnan sekä koulutuksen kehittämiseen.

    Suomi on kyllä tiedostanut ongelman, mutta ei ole ollut Ruotsin lailla pakotettu sijoittamaan resurssejaan tälle alalle. Alusten laitehankinnoissa olemme lähes tasaveroisia Ruotsin kanssa. Samoin on laita kiinteitten valvontalaitteiden eli hydrofonijärjestelmien kohdalla. Helikoptereitten käytössä olemme rahojen vähyyden vuoksi jäljessä ja erityisen suuri ero Ruotsin hyväksi on sukellusveneiden osalla. Sukellusvene-torjuntaan liittyvissä analysointijärjestelmissä on Ruotsi myös meitä selvästi edellä. Suomen järjestelmän etuna on runsaat miehitetyt merivalvonta- ja vesikuunteluasemat sekä hyvin toimiva tutkaverkko.

    Täydellinen aukoton vedenalainen valvonta vaatisi suhteettoman paljon resursseja, joten olemme joutuneet panemaan asiat tärkeysjärjestykseen. Meidän tulee pysyä alan teknisen kehityksen kärjen mukana ja hankkia resurssien mukaan tehokkainta välineistöä, jotta uskottava valvontakykymme säilyy jatkossakin.

    Tilanteen kiristyessä toiminta kiihtyy nopeasti. Valvontakykyä puolestaan ei luoda hetkessä. Sekä kalustohankinnat, koulutus että yhteistoimintaharjoittelu vaativat pitkäaikaista määrätie- toista ponnistelua.
     
  12. Hejsan

    Hejsan Alokas BAN

    Liittynyt:
    09.04.2010
    Viestejä:
    5,222
    Tykkäykset:
    79
    Pisteet:
    0
    Rannikkotykistö suoritta jatkuvaa tutka- ja aistivalvontaa sekä vedenalaista valvontaa. valvintajärjestelmän rungon muodustavat PV ja Rajavartiolaitoksen kiinteät valvonta-asemat. Merivalvontaan ja -vartiointiin osallistu myös aluksia.

    Hyökkäyksen torkuntakyky merellä ja saaristossa perustuu pääasiassa merisulutteiden sekä merivoimien ja rannikkotykistön ohjus- ja tyjistöjärjestelmien asevaikutuksen tehoon.

    Miinalaiva Hämeenmaa ja Uusimaa
    Aluksen SuTojärjestelmä mahdollistaa syvyyshyökkäysen kaikumittaimella paikannettua kohdetta vastaan. Torjuntaa varten alus on varustettu sysvyysraketinheittimillä ja syvyyspomminpudotimilla. Kantama 1200 metriä.

    Miinat
    Kosketusmiina on yleensä lähelle veden pintaa ankkuroitu, aluksen törmäyksestä laukeava miina. Miinan räjädysainelataus on ylensä 50-300 kiloa.
    Miina räjähtää yleensä aluksen keulasa tai kyljessä vaurioittaen rakenteita, mutta ei välttämättä pysäytä nykyaikasta laivaa.

    Herätemiina virittyy rekisteröityään aluksen potkurien, pumppujen tai koneiden äänen. Ääniherätteen kantama voi olla jopa useita kilometrejä, joten sitä käytetään yleensä aktivoimaan miinan anturit ja elektroniikka.
    Miinat voi olla ankuroituja tai pohjamuunoja.

    Miina laukeaa aluksen synnytämistä akustisista, magneeti tai paineherätteistä, joiden kantama on kymmeniä metrejä.

    Suomessa on käytössä neuvostoliittolaista alkuperää olevia ja yksi englantilainen herätemiinatyypi. Kaikki mallit ovat pohjamiinoja.
    Miinojen räjäydydpainelataus on 500-1000 kiloa.

    Vedenalainen valvonta
    äänisignaalit otetaan yleisimmin vastaan passiivisilla hydrofoneilla. Havaitsemisen lisäksi järjestelmillä on mahdollista paikantaa, luokitella ja analysoida vedessä eteneviä äänisignaaleita.

    Vedenalaisessa valvonassa voidaan käyttä myös kaikumittaimia. Kiinteinä asennuksia ne soveltuvat ennen kaikkea kapeiden salmien ja satamien valvontaa.
    PV ja Elesco OY yhteistoiminassa FHS 900 on otettu huomioon m-80 laitteistosta saadut käyttökokemukset. Yhteen FHS 900 -järjestelmään voidaan liittää enimillään 96 hydrofoonia. Laitteisto on toiminnoiltaan huomattavasti edeltäjäänsä monipuolisempi ja se kattaa kuuntelutaajuuksien lisäksi infra ja ultraäänialueet.

    Myös liikuvaa valvontaa
    Järjestelmän kiinteään valvontaan tarkoitettu laitteisto Sonac PFA soveltuu rannikkoalueen lisäksi hyvin myös avomerivalvontaan.

    Ominaisuudet
    passivinen
    digitaalinen
    kaksi pohjaan asennettavaa kasoisantenna (keski ja matalatajuus)
    suurin asennussyvyys 600 metriä
    yhdistetään maalaittestoon merivalokaapelilla
    valokaapeli pituus enintään 40 km
    maalaittesto käsittää
    - neljä värimonitooria
    - kuulokkeet
    - signaalinkäsittelyohjelmiston
    päätoiminnot
    - signaalin suunnsn ja voimakkuuden mittaus
    - signaalin taajuden mittaus
    - äänosignali
    - hälytys
     
  13. Hejsan

    Hejsan Alokas BAN

    Liittynyt:
    09.04.2010
    Viestejä:
    5,222
    Tykkäykset:
    79
    Pisteet:
    0
    Current technologies

    There are a large number of technologies used in modern anti-submarine warfare:

    Sensors Acoustics particularly in active and passive sonar, sonobuoys and fixed hydrophones and in the reduction of radiated noise.
    Pyrotechnics in the use of markers, flares and explosive devices
    Searchlights
    Radar
    Low frequency spread-spectrum electromagnetic surface wave devices
    Active spread-spectrum magnetic techniques
    Hydrodynamic pressure wave detection
    Blue-green laser airborne and satellite LIDAR
    Electronic countermeasures and Acoustic Countermeasures such as noisemakers
    Passive acoustic countermeasures such as concealment and design of sound-absorbing materials to coat reflecting underwater surfaces
    Magnetic anomaly detection (MAD)
    Active and (more commonly) passive infra-red detection

    In modern times Forward looking infrared (FLIR) detectors have been used to track the large plumes of heat that fast nuclear-powered submarines leave while rising to the surface. FLIR devices are also used to see periscopes or snorkels at night whenever a submariner might be incautious enough to probe the surface.

    The active sonar used in such operations is often of "mid-frequency", approximately 3.5 kHz. Because of the quietening of submarines, resulting in shorter passive detection ranges, there has been interest in low frequency active for ocean surveillance. However, there have been protests about the use of medium and low frequency high-powered active sonar because of its effects on whales. Others argue the high power level of some LFA (Low Frequency Active) sonars is actually detrimental to sonar performance in that such sonars are reverberation limited.

    Weapons
    Mines,
    Torpedoes, acoustic, wire-guided, and wake homing

    [​IMG]

    Anti-submarine Weapons

    Anti-submarine weapons can be divided into three categories according to their mode of operation: Guided weapons, Non-guided weapons and Rocket- and Mortar weapons.

    Guided anti-submarine weapons, such as torpedoes, seek out the submarine, either via its own sensors or from the launching platform's sensors. The advantage with this type of weapon is that it requires a relatively small payload since it detonates in direct contact or within a very close proximity of the submarine. The disadvantage is that this type of weapon can be decoyed and is adversely affected by stealth features of the submarine.

    Non-guided anti-submarine weapons, such as mines and depth charges, are "dumb" weapons that has to be carried to the submarine or that the submarine has to come in close proximity of. This is to some degree compensated by a heavy payload, in some mines exceeding half a metric ton, but since the effect of an underwater explosion decreases with a factor of the distance cubed, an increase in payload of a depth charge from 100 to 200 kg would not result in more than a few meters in killing radius.

    Rocket- and mortar weapons, such as anti-submarine grenades and anti-submarine rockets, main advantage is the rapid response time since they are carried through the air to the target. Once dropped on top of the target, they also have the advantage of not being sensitive to decoys or stealth features. A hybrid of this category is the rocket launched torpedo, which is carried to the proximity of the target via a rocket and therefore reduces the response time and gives the submarine less time to undertake countermeasures or evasive maneuvers.

    Finally, a submarine can of course also be destroyed by means of artillery fire and missiles in the rare case that a modern submarine surfaces, but these weapons are not specifically designed for submarines and their importance in modern anti-submarine warfare is very limited.

    Guns/Missiles
    Gunfire has been used to disable submarines from the First World War onwards, while a helicopter missile attack was used to disable the "Santa Fé" in the Falklands War

    Depth charge
    The simplest of the anti-submarine weapons, the depth charge is a large canister filled with explosives and set to explode at a predetermined depth. The concussive effects of the explosion could damage a submarine from a distance, though a depth charge explosion had to be very close to break the submarine's hull. Air-dropped depth charges were referred to as 'depth bombs'; these were sometimes fitted with an aerodynamic casing.

    Surface-launched depth charges are typically used in a barrage manner in order to cause significant damage through continually battering the submarine with concussive blasts. Depth charges improved considerably since their first employment in World War I. To match improvements in submarine design, pressure-sensing mechanisms and explosives were improved during World War II to provide greater shock power and a charge that would reliably explode over a wide range of depth settings.

    Aerial-launched depth bombs are dropped in twos and threes in pre-computed patterns, either from airplanes, helicopters, or blimps. Since aerial attacks normally resulted from surprising the submarine on the surface, air-dropped depth bombs were usually timed to explode at a shallow depth, while the sub was in the process of making a crash dive. In many cases destruction was not achieved, but the submarine was nonetheless forced to retire for repairs.

    Early depth charges were designed to be rolled into the water off of the stern of a fast ship. The ship had to be moving fast enough to avoid the concussion of the depth charge blast. Later designs allowed the depth charge to be hurled some distance from the ship, allowing slower ships to operate them and for larger areas to be covered.

    Today, depth charges not only can be dropped by aircraft or surface ships, but can also be carried by missiles to their target

    Anti-submarine mortar
    With the discovery that depth charges rarely scored a kill by hitting a submarine, but instead were most effective in barrages, it was found that similar or better effects could be obtained by larger numbers of smaller explosions. The anti-submarine mortar is actually an array of spigot mortars, designed to fire off a number of small explosives simultaneously and create an array of explosions around a submarine's position. These were often called Hedgehogs after the name given a World War II British design. Later ASW mortar shells were fitted with impact detonators that fired only after actual contact with the hull of the submarine, allowing sonar crews to maintain a constant sound track until a hit was achieved.

    The Hedgehog fired twenty four 14.5 kg charges whereas a later development called the "Squid" fired three full-sized depth charges. A further development called "Limbo" was used into the 1960s, and this used 94 kg charges.

    A development of the Anti-submarine mortar, designed primarily for the exceptionally challenging task of littoral anti-submarine operations, utilizes a shaped charge warhead. An example of this is the Saab Dynamics ASW-600 and the upgraded ASW-601.

    Torpedo
    The early anti-submarine torpedoes were straight-running types and usually a group was fired in case the target manoeuvred. They can be divided into two main types, the heavyweight, fired from submarines, and the lightweight which are fired from ships, dropped from aircraft (both fixed wing and helicopters) and delivered by rocket. Later ones used active/passive sonar homing and wire-guidance. Pattern running and wake-homing torpedoes have also been developed.

    The first successful homing torpedo was introduced by the German Navy for use by its U-boat arm against Allied shipping. After capturing several of these weapons, along with independent research, the United States introduced the FIDO air-dropped homing torpedo (also called the Mark 24 'mine' as a cover) in 1943. FIDO was designed to breach the steel pressure hull of a submarine but not necessarily cause a catastrophic implosion, forcing the now-crippled submarine to surface where the submarine and crew might possibly be captured. After World War II, homing torpedoes became one of the primary anti-submarine weapons, used by most of the world's naval powers. Aircraft continued to be a primary launching platform, including the newly available helicopter, though homing torpedoes can also be launched from surface ships or submarines. However, the torpedo's inherent limitations in speed of attack and detection by the target have led to the development of missile-borne anti-submarine weapons that can be delivered practically on top of the enemy submarine, such as ASROC.

    On ships the torpedoes are generally launched from a triple-barreled launcher by compressed air. These may be mounted on deck or below. On submarines torpedoes have been carried externally as well as internally. The latter have been launched in the past by stern tubes as well as by the more normal forward ones.

    Aircraft delivery platforms have included both unmanned helicopters, such as the US DASH, and manned ones such as British Westland Wasp. The helicopter may be solely a weapons carrier or it can have submarine detection capabilities

    Mine
    Similar to those designed to defeat surface ships, mines can be laid to wait for an enemy submarine to pass by and then explode to cause concussive damage to the submarine. Some are mobile and upon detection they can move towards the submarine until within lethal range. There has even been development of mines that have the ability to launch an encapsulated torpedo at a detected submarine. Mines can be laid by submarines, ships, or aircraft.


    One of the latest anti-submarine weapons, Anti-Submarine ROCkets (ASROCs), SUBROC, the Ikara, the French Malafon, and the Italian MILAS differ from other types of missiles in that instead of having a warhead which the missiles delivers to the target directly and explodes, they carry another anti-submarine weapon to a point of the surface where that weapon is dropped in the water to complete the attack. The missile itself launches from its platform and travels to the designated delivery point.

    The major advantages of a missile are range and speed of attack. Torpedoes are not very fast compared to a missile, nor as long-ranged, and are much easier for a submarine to detect. Anti-sub missiles are usually delivered from surface vessels, offering the surface escort an all-weather, all-sea-conditions instant readiness weapon to attack time-urgent targets that no other delivery system can match for speed of response. They have the added advantage that they are under the direct control of the escort vessel's commander, and unlike air-delivered weapons cannot be diverted to other taskings, or be dependent on weather or maintenance availability. Aircraft-delivery can be further compromised by low-fuel-state, or an expended weapon load. The missile is always available, and at instant readiness. It allows the torpedo or Nuclear Depth Bomb to enter the water practically on top of the submarine's position, minimizing the submarine's ability to detect and evade the attack. Missiles are also more rapid and accurate in many cases than helicopters or aircraft for dropping torpedoes and depth charges, with a typical interval of 1 to 1.5 minutes from a launch decision to torpedo splashdown. Helicopters frequently take much longer to just get off the escort's deck

    Anti-submarine Rocket
    One of the latest anti-submarine weapons, Anti-Submarine ROCkets (ASROCs), SUBROC, the Ikara, the French Malafon, and the Italian MILAS differ from other types of missiles in that instead of having a warhead which the missiles delivers to the target directly and explodes, they carry another anti-submarine weapon to a point of the surface where that weapon is dropped in the water to complete the attack. The missile itself launches from its platform and travels to the designated delivery point.

    The major advantages of a missile are range and speed of attack. Torpedoes are not very fast compared to a missile, nor as long-ranged, and are much easier for a submarine to detect. Anti-sub missiles are usually delivered from surface vessels, offering the surface escort an all-weather, all-sea-conditions instant readiness weapon to attack time-urgent targets that no other delivery system can match for speed of response. They have the added advantage that they are under the direct control of the escort vessel's commander, and unlike air-delivered weapons cannot be diverted to other taskings, or be dependent on weather or maintenance availability. Aircraft-delivery can be further compromised by low-fuel-state, or an expended weapon load. The missile is always available, and at instant readiness. It allows the torpedo or Nuclear Depth Bomb to enter the water practically on top of the submarine's position, minimizing the submarine's ability to detect and evade the attack. Missiles are also more rapid and accurate in many cases than helicopters or aircraft for dropping torpedoes and depth charges, with a typical interval of 1 to 1.5 minutes from a launch decision to torpedo splashdown. Helicopters frequently take much longer to just get off the escort's deck.

    Weapon Control Systems
    The readiness of weapons was at first determined manually. Early fire control consisted of range measurements and calculation of the submarines course and speed. The aiming point was then manually determined by rule. Later, mechanical computers were used to solve the fire control problem with electrical indication of weapon readiness. Today the weapon firing process is carried out by digital computer with elaborate displays of all relevant parameters.

    ASW Countermeasures
    The main countermeasure the submarine has is stealth, that it tries not to be detected. Against the ASW weapon itself, both active and passive countermeasures are used. The former may be a noise making jammer or a decoy providing a signal that looks like a submarine. Passive countermeasures may consist of coatings to minimise a torpedo's sonar reflections or an outer hull to provide a stand-off from its explosion. The Anti-submarine weapon has to overcome these countermeasures.
     
  14. veffeade

    veffeade Eversti Lahjoittaja ELSO 2.0

    Liittynyt:
    01.06.2011
    Viestejä:
    1,920
    Tykkäykset:
    166
    Pisteet:
    316
    Mutta missä ovat suomalaiset SUTO kopterit ja niiden torpedot?. Pallotan tätä samaa asiaa uudestaan ja uudestaan, koska edelleen, mielestäni
    , Suomella ei ole kykyä torjua vihulaisten vedenalaista kalustoa: Periaatteessa kyky torjua voi olla, mutta kun ei ole paikallistamiskalustoa :(
     
  15. Hejsan

    Hejsan Alokas BAN

    Liittynyt:
    09.04.2010
    Viestejä:
    5,222
    Tykkäykset:
    79
    Pisteet:
    0
    Hankeet??

    LIITE, Hanke-esitykset

    1) Neljän Rauma-luokan ohjusveneen peruskorjaus

    Esitys: Lisärahoitus laivatekniseen peruskorjaukseen 10 miljoonaa euroa. Rahoitusta ei ole huomioitu hallinnonalan kehyksessä. Hallinnonala: puolustusministeriö, Merivoimat

    2) Neljän uuden ympäristöystävällisen yhteys- ja öljyntorjunta-aluksen hankinta

    Esitys: Lisärahoitus 2 miljoonaa euroa vuosittain (500 000 euroa/vuosi/alus) palvelusopimuskauden ajan. Rahoitusta ei ole huomioitu hallinnonalan kehyksessä.

    Hallinnonala: liikenne- ja viestintäministeriö, yhteistyössä ympäristöministeriön, Suomen ympäristökeskuksen kanssa

    3) Kahden ulkovartiolaivan hankinta

    Esitys: Rahoituksen aikaistaminen 2 alukselle, à 45-50 miljoonaa euroa, yhteensä 90-100 miljoonaa euroa. Hallinnonala: sisäasiainministeriö, Rajavartiolaitos yhteistyössä ympäristöministeriön. Suomen ympäristökeskuksen kanssa

    4) Kolmen Pansio -luokan miinalautan peruskorjaus

    Esitys: Rahoituksen aikaistaminen peruskorjaukseen 26 miljoonaa euroa. Rahoitusta ei ole huomioitu hallinnonalan kehyksessä. Hallinnonala: puolustusministeriö, Merivoimat

    5) Kahden uuden maantielautan hankinta

    Esitys: Rahoitus 15 miljoonaa euroa aikaistaminen vuodelle 2010. Rahoitus on huomioitu hallinnonalan kehyksessä vuodelle 2011. Hallinnonala: liikenne- ja viestintäministeriö/ Tiehallinto

    6) Neljän partioveneen lisähankinta

    Esitys: Lisärahoitus 4 partioveneen osalta yhteensä 3 880 000 euroa (970 000 euroa/kpl)

    Hallinnonala: Sisäasiainministeriö, Rajavartiolaitos

    7) Yhden kaapeliveneen hankinta

    Esitys: Lisärahoitus 1,5 miljoonaa euroa. Rahoitusta ei ole huomioitu hallinnonalan kehyksessä.Hallinnonala: puolustusministeriö, Merivoimat

    8) Merentutkimusalus Arandan välitelakointi ja modernisointi

    Esitys: Lisärahoitus 1,8 milj. euroa (300 000 euroa välitelakointiin ja 1,5 miljoonaa euroa samanaikaiseen propulsiojärjestelmän uusimiseen. Eriaikainen uusiminen vaikeuttaa vuotuisen tutkimusohjelman läpivientiä). Rahoitusta ei ole huomioitu hallinnonalan 2010 budjettiesityksessä. Esitys sisältyy vuosia 2010-2012 koskevien kehysten kehittämisvaihtoehtoon. Hallinnonala: ympäristöministeriö, Suomen ympäristökeskus

    9) Neljän Jurmo -luokan kuljetusveneen kriisinhallintavarustus

    Esitys: Lisärahoitus 3 miljoonaa euroa. Rahoitusta ei ole huomioitu hallinnonalan kehyksessä.Hallinnonala: puolustusministeriö, Merivoimat

    10) Miinalaiva Pohjanmaan korjaustelakoinnit

    Esitys: Lisärahoitus vuoden 2009 lisätalousarvioon yhteensä 500 000 euroa. Rahoitusta ei ole huomioitu hallinnonalan kehyksessä. Hallinnonala: puolustusministeriö, Merivoimat

    http://www.sttinfo.fi/pressrelease/detail.do?pressId=24790&type=thisweek&searchKey=03a859a8-456d-11de-aaa2-ffec8b29f466&languageId=all&pageIndex=1
     
  16. TomTom

    TomTom Kenraali Mod

    Liittynyt:
    08.04.2010
    Viestejä:
    2,207
    Tykkäykset:
    2,922
    Pisteet:
    636
    Jatketaan tuolla kun kaksi samaa lirpaketta http://maanpuolustus.net/showthread.php?tid=55
     

Viestiketjun status:
Viestiketju on suljettu.

Jaa tämä sivu