Suomen sisäinen turvallisuus

Poliisi tarvitsee lisää resursseja ja heti sekä paljon...

Ikävä kyllä kaikki julkisella sektorilla soittaa samaa levyä.


original_file29012009135842.jpg


Poliitikot elää poliisipalveluiden yltäkylläisyydessä. Ministerille ja kansanedustajalle kyllä järjestetään tarvitaessa suojelu ja uhkakuvien arviointi on ammattitaitoista sekä huolellista. Vastaavassa tilanteessa tavikselle sanotaan, että laita firma kiinni, muuta osoitetiedot salaiseksi ja muuta toiselle paikkakunnalle. (Voit joutua muuttamaan uudemmankin kerran kun töhöpää ylikonsta unohtaa sun osoitteen oikeuteen meneviin tutkintapapereihin sotun kera.)

Jos tarviset lisäpalveluita turvallisuuden osalta, niin sitten maksat niistä yksityiselle firmalle. Kannattaa muutenkin kovettaa sielunsa, polkupyörävarkautta tuskin kannattaa pelätä.

Pidennetyt ilmoitusajat miekkareista on suomalaiskansallista hölmöilyä, jossa puuttuvaa resursointia korvataan holhouksella ja viranomaisvaltuuksia lisäämällä. Eikä siitä aikaistetusta ilmoitusvelvollisuudesta ole mitään hyötyä jos poliisin oma tiedustelu ei ole ajan tasalla. Eihän se natsimiekkarikaan ketään kiinnostanut. Toisaalta jesse t. veti sitä turvamiehen roolia ihan täpönä.
 
On monia hyviä syitä miksi en asu Suomessa.

Ei se, että paikallinen poliisi olisi parempi, mutta naapurit ovat...ja tarvittaessa todella jeesaavat.

Eiköhän näihin vartioituihin asuinalueisiin jouduta tätä menoa vielä Suomessakin.
Tosta olen täysin samaa mieltä... gated communities, ja yksityiskoulut. Siinä on suomalaisille varakkaille jo nyt ulospääsy (saksal. & ranskal. koulu stadissa nyt aluksi), änkyttävä aspiroiva keskiluokka seuraa perässä.
Noihin somali-jengikouluihin ei laita jälkikasvuaan kuin rottaloukutetut kansalliset köyhät.
 
Ei oo rahaa. Koskaan.

Eipä niin.

Toki rahaa on vaikka ei ole. Se mihin sitä käytetään, on sitten poliittinen edunvalvontakysymys. Minulla on keskiluokkaiset tulot. Ylen verolaskurin mukaan laitan vuodessa veroina "soteen" 26 000. Pelkästään "elinkeinoelämää edistän" yli kolmella tonnilla. Yleiseen järjestykseen menee 900 ja puolustusta tuen tonnilla.

Välittöminä ja välillisinä veroina maksan tuloistani 51%. Lisäksi työnantajani maksaa minusta toistakymmentä tuhatta vuodessa.

Minulta ei kysytä kuin vaaleissa.
 
Eipä niin.

Toki rahaa on vaikka ei ole. Se mihin sitä käytetään, on sitten poliittinen edunvalvontakysymys. Minulla on keskiluokkaiset tulot. Ylen verolaskurin mukaan laitan vuodessa veroina "soteen" 26 000. Pelkästään "elinkeinoelämää edistän" yli kolmella tonnilla. Yleiseen järjestykseen menee 900 ja puolustusta tuen tonnilla.

Välittöminä ja välillisinä veroina maksan tuloistani 51%. Lisäksi työnantajani maksaa minusta toistakymmentä tuhatta vuodessa.

Minulta ei kysytä kuin vaaleissa.
Argh! Asuin kymmenisen vuotta Lontoossa, marginaalivero oli 40% (tulovero) kaikille jotka tienasivat yli 50k vuodessa. Tämä nostettiin sitten 45%:iin (siis kattovero, progressio päättyy tähän), siihen päälle council tax, jonkinlainen kuntaveron tyyppinen kyhäelmä, jolla roskikset tyhjennetään kerran kahessa viikossa, ja jotain sosiaalipaskaa joitain prosentteja. Lopetin ynnäämisen 50%:n kohdalla koska aihe masensi liikaa, olet rohkea mies kun räknasit koko paholaisen deebitin itsellesi :)!
Piru periköön voudin. Norjassa on ensimmäinen vuosi (vähän tulkinnanvaraisesti) verovapaa maahanmuuttajalle. Sen jäkeen alkaa henkselit kyllä kiristyä, täällä on ALV:kin pistetty yhdellä prosentilla Suomea pahemmaksi, en usko että loppuu tahti tuloverotuksessakaan...
 
Se mihin sitä käytetään, on sitten poliittinen edunvalvontakysymys.

Esim poliisisetä käytti huumeliigan pyöritykseen. Varmaan olisi parempi sijoittaa rahat suoraan diilerille niin pääsee itse nauttimaan pöhnässä olemisesta.
 
Sorry OT: täällä on uniikisti Suomen kanssa kilpailukykyinen autoverotus, paitsi sähköautoille. Vuonna 2023 myydään nolla uutta polttomoottori-autoa, Tesla on Norjan suosituin uusi sedan-kokoinen automerkki. Tesla S P75d maksaa noin EUR75t uutena, P100d EUR97k. Suomessa lisäät 25% noihin, täällä valde subventoi yli 250 000 kruunulla per kärry varakkaiden autokauppoja, mikä on herattänyt aika raikuvaa vitutusta jopa vauraassa vuonomaassa.
 
Maassamme on ongelma - suuri ongelma.

”Entinen kiinnostava kirjailija” Antti Nylén ehdottaa taiteilijapalkkaa, johon varat voisi ottaa vaikka poliiseilta
Häviö-monologikirjassaan Antti Nylén vastustaa sitä, että taiteilijan pitäisi elää huomiotalouden sääntöjen mukaan ja lirkuttaa reippaasti internetissä, vaikka tilillä ei ole rahaa. Toimeentuloksi hän ehdottaa kolmea ratkaisua.

Oskari Onninen

Julkaistu: 17.11. 11:15 , Päivitetty: 17.11. 11:49

Essee

Antti Nylén: Häviö. Kosmos. 224 sivua.

Antti Nylén kirjoittaa Häviö-monologikirjassaan, että häntä pidettiin ”kiinnostavana kirjailijana” noin vuodet 2008–2013.

Ironisesti hänen kirjansa ovat parantaneet ja parantaneet, mutta Vihan ja katkeruuden esseiden kaltaista mediahuomiota ei ole seurannut.

Sellaiseksihan kirjallinen julkisuus on mennyt. Kiinnostavuuden hetki kestää vuoden. Nylénin mukaan viime vuoden ”kiinnostava” oli Koko Hubara, tämän vuoden Saara Turunen.

Uutuudessaan Nylén hahmottelee näkökulmaansa siitä, millaista entisen kiinnostavan, mutta silti menestyneen kirjailijan elämä voi Suomessa olla. Se on Häviö.

Nylénillä on työ, ura ja suosiota, jotka ovat arkijärjen mukaan elintason merkkejä, mutta taidealalla eivät. Eivät, vaikka Nylén on lisäksi saanut kymmenen vuoden kuluessa lisäksi ainakin noin 100 000 euroa ”almuina” eli apurahoina ja palkintoina.

Nylén kuvaa kuuluvansa valkokaulusköyhälistöön. Hänellä on maku ja kirjahylly, mutta se ei auta, jos tilillä on 6,29 euroa rahaa miinus pari tonnia laskuja, kuten viime maaliskuussa.

Tämä on aivan tavallinen ja toistuva tilanne, kaikille kirjailijoille ja muille taiteilijoille tuttu. Alituinen parin tuhannen euron rahavaje (– –) pitää yllä kroonista ahdistusta ja epäonnistumisen tunnetta, sielun pohjalla alati kytevää, korventavaa katkeruutta, vihaa ja yhteiskunnallista osattomuutta ja epäluuloa, jotka väistämättä sävyttävät päiviäni ja tekstejäni.

Kuten Nylénin estetiikka aina, Häviön sanasto leikkelee vastaantulijat liioitelmilla. Uutta on, kuinka Häviö purskahtelee negatiivissävytteisiä sanavyöryjä kuin pahansuovan ja änkyryydestään tietoisen monologityyli mestari Thomas Bernhard. (Bernhardin Haaskio-romaani löytyy lähdeluettelosta.)

Myös romaanin nimi kalskahtaa Bernhardilta. Samoin asetelma, jossa Nylén istuu kulttuurikentän nurkassa ja paloittelee kaiken näkemänsä sieltä käsin.

Hän mainitsee kymmeniä nimiä ja ihmettelee mennessään, miksi niin moni, kuten edellä mainittu Saara Turunen, ovat laimentaneet omat samanhenkiset tilityksensä ”romaaniksi” tai ”fiktioksi”, ikään kuin fiktio olisi ”mauste”, jota sirotella silloin, kun rohkeus pettää.

Häviön suuri kaari on Nylénin omaelämäkerta. Se rönsyilee kavalkadiksi argumentteja viime vuosien aiheista, joista moni olisi toivonut syntyvän jotain kulttuurikeskusteluksi kutsuttavaa eikä vain internet-nahinoita ja puolten hakemista orastavan kulttuurisodan aatossa.

Mutta ehkä yritelmätkin kulttuurikeskusteluksi käydään nykyään ”kulttuurilehtiä lukevan 12 ihmisen eliitin” kesken.

Tai vielä traagisempaa: Häviön kaltaisilla entisten kiinnostavien kirjailijoiden lehdyköillä, joiden ulkoinenkin muoto pohjautuu halvimpaan mahdolliseen paperikauppatuotteeseen.

Tässä keskustelussa Nylén asemoi itsensä jälleen ulkopuoliseksi, joka tulee leimatuksi milloin kaappisatanistiksi ja milloin konservatiiviksi.

Erityisen vimman hän vyöryttää niitä kohti, joiden on kokenut olevan hänen puolellaan. Vasemmistoa on alkanut kiinnostaa ”köyhien, kurjien ja tyhmien suojelemisen” sijaan ”ideologian- ja kielenhuolto”. Taiteilijoiden missio on ollut ”murtaa neromyyttejä” ajattelematta sitä, että tilalle on tullut jotain vastenmielisempää kuin tuskainen hulluus.

Nykyään taiteilijan pitäisi näet leikkiä, että hänelle taide on ammatti. Pitäisi elää huomiotalouden sääntöjen mukaan, olla julkinen, vetoava ja reipas ja muistaa toitottaa porvarilliseen sävyyn kiitollisuuttaan pitkin internetiä.

Kyräily ja kärsimys ovat kiellossa, vaikka kirjailijuus onkin ”masentavaa farssia”.

”Taidetta voi kyllä tehdä muutenkin, mutta silloin toimeentulokysymys on ratkaistava erikseen”, Nylén kirjoittaa.

Moni, varauksin myös Nylén, liputtaa taiteilijoiden vajavaista toimeentuloa esimerkkinä vuoroin nykykapitalismin ja oikeistohallituksen mädännäisyydestä. Analyysi ei ole erityisen elegantti saati uusi.

Liki sata vuotta sitten Volter Kilpi vaihtoi kirjaston 2 000 markan kuukausipalkan 250 markan tekijäpalkkioihin 13 vuodeksi. Nykyrahassa mitattuna kirjailijuus maksoi hänelle noin 600 euroa kuussa.

Perhe kärsi, Alastalon salissa valmistui. Sellaista se on.

Mutta tarvitsisiko sen olla?

Häviön pamfletinomainen teesi on Nylénin halu päästä eroon ”kutsumusammateista”, joissa tehdään ”arvokasta työtä” – molemmat titteleitä töille, joista ei makseta tarpeeksi rahaa.

Taiteilijoiden toimeentulolle hän esittää kolme ratkaisua. Helpossa ja huonossa taide jätettäisiin ”rikkaille, joutilaille ja vireille eläkeläisille”. Maltillinen vastaisi suunnilleen nykyistä apurahajärjestelmää.

Kolmas vaihtoehto on taiteilijapalkka. Syntyisi taiteen uusi renessanssi, kun sitä eivät enää tekisikään ”niukkuuteen, ankeuteen ja nöyristelyyn pakon edessä totuttautuneet hylkiöt: surulliset, kaunaiset ja kostonhimoiset, kivulloiset ihmisrakkineet”.

Nylénistä palkka voisi olla 2 300 euroa, saman verran kuin lastentarhaopettajilla.

Sitten Nylén kysyy, ”mistä rahat” ja vastaa itselleen tavalla, jolla vain Antti Nylén voi vastata.


Jos todella tuntuu siltä, ettei samasta jyvähinkalosta riitä ammennettavaa sekä taiteilijoille että poliiseille, annettakoon poliiseille vähemmän. Nyt on taiteilijoiden vuoro!

Oliko väkivaltaisesti sanottu? Jos, niin kannattaa pysähtyä miettimään, miksi tällainen tunne heräsi.

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005902958.html
 
Välillä kyllä osaa ärsyttää tämä baikalin tyyli; aavistan jotain mutten nyt sano sanaakaan. :cautious:

Johtuu täysin aikaresurssista. Lupaan palata ajatuksineni ja aavistuksineni paremmalla ajalla tähän teemaan. Olen kehinyt vuosien mittaan näitä tapahtumia, joita on ollut sisäministeriössä, ylimpien syyttäjäviranomaisten seikkailuissa, poliisijohdossa, SUPOssa, liuta komisarioita, kelatkaa reilun kymmenen vuoden aikajanaa taaksepäin. Ja kyllä, kd:n rouva sisäministeri potkaisi lopulta vauhtia tahnapalloihin.

Ei ole kyse illuminaatista, ei kremlistä, ei brysselistä...on vain surullinen maantapa, joka ei ole korruptiota.

Valitan, jos olen kryptinen. Tosin lupaan senkin, etten ole täysin vailla kontakteja, vaikka syönkin kaurapuuroa ja asun hukkapilkan äärellä.
 
Johtuu täysin aikaresurssista. Lupaan palata ajatuksineni ja aavistuksineni paremmalla ajalla tähän teemaan. Olen kehinyt vuosien mittaan näitä tapahtumia, joita on ollut sisäministeriössä, ylimpien syyttäjäviranomaisten seikkailuissa, poliisijohdossa, SUPOssa, liuta komisarioita, kelatkaa reilun kymmenen vuoden aikajanaa taaksepäin. Ja kyllä, kd:n rouva sisäministeri potkaisi lopulta vauhtia tahnapalloihin.

Ei ole kyse illuminaatista, ei kremlistä, ei brysselistä...on vain surullinen maantapa, joka ei ole korruptiota.

Valitan, jos olen kryptinen. Tosin lupaan senkin, etten ole täysin vailla kontakteja, vaikka syönkin kaurapuuroa ja asun hukkapilkan äärellä.
Wanha Weli @baikal :sta tulee meikäläiselle aina tämä mieleen - mikä on miehen leipätyö?


Itse veikkaan sisävesi-metsuri-päätoimittajaa... noin aluksi!
 
Ei ole kyse illuminaatista, ei kremlistä, ei brysselistä...on vain surullinen maantapa, joka ei ole korruptiota.

Oon aina tiennyt, että porkkanalaatikossa on ollut jotain kummallista.
 
Maassamme on ongelma - suuri ongelma.
Jaksan aina hämmästellä tuollaista ajatusmaailmaa. Minäkin haluaisin formulakuskiksi, mutta en odota yhteiskunnan ostavan minulle ensi kaudeksi tallipaikkaa.
Jos ihmiset eivät ole valmiita maksamaan kirjailijan tuotoksista, ammatin vaihto pitäisi olla ensisijainen ratkaisu.
 
Jaksan aina hämmästellä tuollaista ajatusmaailmaa. Minäkin haluaisin formulakuskiksi, mutta en odota yhteiskunnan ostavan minulle ensi kaudeksi tallipaikkaa.
Jos ihmiset eivät ole valmiita maksamaan kirjailijan tuotoksista, ammatin vaihto pitäisi olla ensisijainen ratkaisu.
Noh kunneine osaa mitään tehdä, varsinaisesti. Menepä johonkin valtion tai kunnan virastoon, ja kartoita kuinka moni viranhaltija osaa oikeasti tehdä jotain, niin et pety.

Hämmästyt kyllä, jos olet romanttinen optimisti niinkuin minä :).

Niillä on se humanisti-Yliopisto-bullshit -tutkinto joka ei opeta tekemään yhtään mitään. Sitten on helppo huudella lisää koodareita Suomeen kun ei ole aavistustakaan mistä on kyse, eikä edes kykyä kiinnostukseen.
Jos haluat välttävää scriptiä paskalla dokumentaatiolla, niin joo, täällä Norjassakin on noita tusina-nehruja pilvin pimein.
Kaikki "konsultteja"...

Vituttaa välillä snadisti kun nykyduunissa on aivot narikassa, mutta opiskelin aikoinaan Torvaldsin alaisena, ja olin Hornet vastakauppojen myötä Trantexilla Espoossa duunissa Mikkisoftalla. Enkä ole mitään nyt kun on nykyään duunarikledjut päällä. Pelkkää ilmaa.
Noh, eipä se haittaa, aikansa kutakin. Viihdyn paljon paremmin paikoissa joissa ei ole muita ihmisiä hirveästi, nykyään. Vähän pakko viihtyä :).
 
Vituttaa välillä snadisti kun nykyduunissa on aivot narikassa, mutta opiskelin aikoinaan Torvaldsin alaisena, ja olin Hornet vastakauppojen myötä Trantexilla Espoossa duunissa Mikkisoftalla. Enkä ole mitään nyt kun on nykyään duunarikledjut päällä. Pelkkää ilmaa.


Tuo ei pidä paikkaansa, se on meille ulkoapäin opetettu asia. On niissä pukuhommissa puolensa, mutta niin on duunarihaalarissakin.
 
#22,168
Maassamme on ongelma - suuri ongelma.

Ei ole pitkä aika, kun joku muusikko vikisi, että hän joutuu elämään kädestä suuhun, vaikka teki hittejä nelkytä vuotta sitten.....
 
Back
Top