Benelli
Respected Leader
No se ehkä kertoo jotain että puolustusministeri oli ensimmäisenä kommentoimassa maahan tulleita terroristeja ja SuPo:n johtaja ihmetteli julkisesti mistä Niinistö oli saanut nämä tiedot.
Suomen sisäinen turvallisuus
- Viestiketjun aloittaja baikal
- Aloitus PVM
-
- Tagit
- sisäpolitiikka turvallisuus
Bushmaster
Greatest Leader
Länsi ei jaa ihan jokaiselle Suomessa tiedustelutietoa ..."menneisyyden vangit" nääs...
D
Deleted member 1381
Guest
Asiallinen kysymys....mutta ilmeisesti suomessa lähes rienausta..
Ihan aiheellinen kysymys sinänsä ja järkevää olisi seurata eri viranomaisten kansan keskuudessa nauttiman luottamuksen kehittymistä.
Ylläolevaa kirjoitusta kykenin lukemaan näin paljon:
Jatkoin kuitenkin Hitleristä jonkin verran eteenpäin, palkitsen itseni oluella.
dr. Strangelove
Luutnantti
Joku on tainnut ajaa ylinopeutta kameraan ja purkaa nyt ahdistustaan julki kirjoittamalla.Asiallinen kysymys....mutta ilmeisesti suomessa lähes rienausta..
Bushmaster
Greatest Leader
Kuuntelin aamulla yle:n Helsingin Sanomien toimittajien Susanna Reinbothin ja Minna Passin uutuuskirjan Keisari Aarnio , aamun haastattelua, jossa Minna Passi vastaa juontajan kysymykseen vaaroista/uhista, joita on kokenut tutkiessaan alamaailman ja poliisin toimintaa sanoi: että "ainoat uhkailut on tullut poliisin taholta vaikka ja kun on tutkinut poliisitoiminnan laillisuutta ei järjestäytyneen rikollisuuden piireistä" (tämä lainaus on muistinivarainen mutta sen voi tarkistaa ylea-reenasta jos niin tahtoo tehdä ja varmistaa lainaukseni todenperäisyyden)
Tästä ja muustakin poliisitoiminnan laillisuudesta/ valvonnasta/ vastuusta suhteessa Aarnioon jne on herättänyt minussa ja monissa muissakin ihmisissä hyvin aiheellisen kysymyksen "kuinka syvälle/korkealle/lavealle suomessa rehottava poliisi, oikeuslaitos, virkamies ect hallinto-korruptio on levinnyt ?
Siis se korruptio jota ei Suomessa virallisesti ole olemassakaan koska Suomi on "kolmanneksi vähiten korruptoitunut maa maailmassa" ?
Aarnion tuomio taisi olla vain "N-liitto tyylinen julkinen näytösoikeudenkäynti" ja nyt Aarnion entiset "kumppanit ja lahjomat" rikolliset viranomaiset pääsivät kuin "koira veräjästä" ja jatkavat toimintaansa vain paremmin piilossa valtion oikeuslaitoksen, poliisi, julkisen hallinnon "rakenteiden syvyyksiissä"...?
Tästä ja muustakin poliisitoiminnan laillisuudesta/ valvonnasta/ vastuusta suhteessa Aarnioon jne on herättänyt minussa ja monissa muissakin ihmisissä hyvin aiheellisen kysymyksen "kuinka syvälle/korkealle/lavealle suomessa rehottava poliisi, oikeuslaitos, virkamies ect hallinto-korruptio on levinnyt ?
Siis se korruptio jota ei Suomessa virallisesti ole olemassakaan koska Suomi on "kolmanneksi vähiten korruptoitunut maa maailmassa" ?
Aarnion tuomio taisi olla vain "N-liitto tyylinen julkinen näytösoikeudenkäynti" ja nyt Aarnion entiset "kumppanit ja lahjomat" rikolliset viranomaiset pääsivät kuin "koira veräjästä" ja jatkavat toimintaansa vain paremmin piilossa valtion oikeuslaitoksen, poliisi, julkisen hallinnon "rakenteiden syvyyksiissä"...?
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000005085575.html
Uutuuskirja: Jari Aarnio juoksi poliisia karkuun hetkeä ennen ratkaisevaa kiinniottoa – Ilmatieteen laitos tyrmäsi selityksen
Helsingin huumepoliisin ex-päällikkö Jari Aarnio istuu rikoksistaan 13 vuoden vankeusrangaistusta. (KUVA: Juhani Niiranen)
Julkaistu: 13.2. 2:00
SKANDAALI POLIISISSA
Moni poliisi myöntää uutuuskirjassa, että Aarnio-tutkinnan käynnistyminen kokonaan ulkopuolisten ansiosta oli noloa koko poliisikunnalle.
Tiistaiaamu, 12. marraskuuta 2013. Helsingin Pasilassa on kylmää ja harmaata. Sade odottaa itseään. Kerrostalon neljänteen kerrokseen syttyy valo. Hissi lähtee alas.
Talon pohjakerroksessa olevat poliisit odottavat hetkeä, jolloin hissi pysähtyy heidän eteensä ja ovi aukeaa. Poliisien yllätykseksi hissi jääkin kerrosta ylemmäs, ykköskerrokseen, josta on kulku sisäpihalle. Kuuluu, kun ovi käy.
Kaksi poliisia säntää rappusia ylös. Rappukäytävässä juoksuaskelia ottanut mies kiihdyttää pihalla täyteen vauhtiin, ja hän juoksee sisäpihan poikki niin lujaa kuin nahkakengistä lähtee.
Miehellä on musta salkku, jota hän kantaa kuin amerikkalaista jalkapalloa, jotta se pysyy varmasti mukana. Pihalla väijynyt poliisi neuvoo kollegoilleen oikean suunnan. Pienen juoksulenkin tehneet poliisit huomaavat, että salkun kanssa paennut mies kurkistelee läheisestä porttikongista.
Mies ei pakene, hänet otetaan kiinni ja hänelle kerrotaan kiinnioton syy. Miehen hallusta löytyy muun muassa passi, 400 euroa käteistä rahaa, kääntöveitsi ja kolme puhelinta. Kello on 8.28.
Kiinniotettu mies on Helsingin huumepoliisin päällikkö, rikosylikomisario Jari Aarnio. Nyt viimeistään alkoi kujanjuoksu, jota Aarnio ja suomalainen rikoshistoria ei unohda koskaan. Valtakunnansyyttäjänvirasto tiedotti samana päivänä, että häntä epäillään törkeästä virka-aseman väärinkäyttämisestä ja törkeästä lahjuksen ottamisesta. Pahempaa oli myöhemmin luvassa.
Jari Aarnion uskomatonta kaksoiselämää raotetaan hyvin yksityiskohtaisesti Helsingin Sanomien toimittajien Susanna Reinbothin ja Minna Passin uutuuskirjassa Keisari Aarnio , joka oli poliisien keskuudessa myös Aarnion lempinimi.
Mutta miksi monien ihannoiman sankaripoliisin tekemisiä ryhdyttiin tutkimaan? Olihan Aarnio palkittu esimerkiksi vuonna 1987 vuoden poliisiksi. Perusteena oli Aarnion upea työ huumeparoni Miika Kortekallion rikosten paljastamisessa. Vuodesta 1999 lähtien Aarnion johtama huumerikosyksikkö teki myös kovaa jälkeä. Juttuja ratkottiin mahtavalla tahdilla ja isoja huumetakavarikkoja tehtiin.
Aarnion temppuilut lähtivät purkautumaan helsinkiläisprostituoitu ”Saaran” ansiosta vajaa vuosi ennen Aarnion kiinniottoa 28.1.2013. Tuolloin Saara oli matkalla Helsingin Kirkkokadulle sijaitsevaan sisäministeriöön. Saara ajatteli, että se oli hänen elämänsä tärkein teko.
Hän oli jo aiemmin yrittänyt päästä poliisin ylijohdon pakeille, mutta se ei tuottanut tulosta. Nyt Saara kertoi noin 15 vuotta kestäneestä suhteestaan Aarnioon.
Saaran mukaan hän tutustui Aarnioon vuoden 1998 huhtikuussa, kun häntä epäiltiin osallisuudesta Aarnion pihalle tehtyyn kranaatti-iskuun, joka tapahtui vuoden 1996 joulukuussa. Saaran ympäriltä epäilyt hälvenivät, mutta yhteydenpito Aarnioon jatkui lämpimänä.
Tapaamisiin kuului oikeudenkin mukaan seksin harrastamista. Saaran asunnon mustasta nahkatuolista löytyi nimittäin spermatahra, jossa oli Aarnion dna:ta sekä siittiöitä.
Tekstiviestien perusteella Aarniokin oli innokas järjestämään tapaamisia.
– Nopeet vissyt.
– Oox himas? nopee kahvi, Aarnio saattoi ehdottaa.
Saaran kertomukset seksin harrastamisesta eivät vielä räjäyttäneet pankkia valtakunnansyyttäjänvirastossa, jonne asia siirtyi sisäministeriöstä. Kiinnostus asiaan oli kuitenkin kova.
– Useinhan tällaisessa tutkinnassa löytyy lisää pengottavaa. Jutun ydin ei suinkaan ollut se, oliko Aarnio asioinut prostituoidun kanssa, vaan Saaran kertomukset rahaan liittyvistä epäselvyyksistä herättivät kysymyksiä, apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske kertoi kirjan tekijöille viime vuoden keväällä.
Asia pidettiin mahdollisimman pienen piirin tiedossa, ettei Aarnio tulisi tietoiseksi. Myös Saara pelkäsi henkensä puolesta. Kun esitutkintaa aloiteltiin toukokuussa 2013, krp päätti siirtää hänet kotoaan.
Kirjassa kirjoitetaan, että Aarnio sai kuitenkin alaiseltaan vihiä Saara-tutkinnasta. Alaisen mukaan Aarnio kirosi raskaasti ja sanoi, että Saaran kanssa oli vuosien varrella ollut paljon sählinkiä. Samaan aikaan Helsingin Sanomien toimittajat Passi ja Reinboth tonkivat Aarnion tekemisiä. Aarnio tuli myös tästä tietoiseksi.
– Jotain tekeillä. Toimittaja reinpotti käynyt tsiigaas jotain mun laskuja vuodelta 2003? Ja pomot tietty päästäneet sen”, Aarnio tekstasi kesäkuussa 2013 kaverilleen, apulaisvankilanjohtaja Jarmo Salmiselle.
Kesän mittaan Aarnion pelko lisääntyi. Syyskuun alussa Aarnio juoni alaisensa Mikael Runebergin kanssa,että krp:n poliiseista voisi pumpata tietoa eri poliisiyksiköiden huumerikostutkijoiden yhteisessä laivaseminaarissa.
– Moi! Tsiigasin huumeseminaarin osallistujat krpstä ja siellä sellaisia heeboja ketä ois hyvä jututtaa ku ne on jurris, Runeberg viestitteli.
– Hyvä. Kova jurri vaan ja tunnarit kehiin, Aarnio vastasi.
Viestittelyn jälkeisenä päivänä, 5. syyskuuta 2013, Aarnio sai virallisen tiedon Saaraan liittyvän tutkinnan alkamisesta. Oli Aarnion syntymäpäivä.
Tutkinta eteni Aarnion marraskuiseen kiinniottoon. Rikokset kiistäneeltä Aarniolta kysyttiin myöhemmin oikeudessa, miksi tämä lähti juoksuun.
Aarnion puolustus selitti pinkaisua kehnolla säällä. Aarnion asianajajan Riitta Leppiniemen mukaan Aarnio ei suinkaan yrittänyt pakoon, vaan kipaisi porttikonkiin sateelta suojaan odottelemaan, kun vaimo haki autoa.
Aarnion kiinni ottaneiden poliisien mukaan tuolloin ei kuitenkaan satanut. Kirjan kirjoittajat tarkistivat asian vielä myöhemmin Ilmatieteen laitokselta. Se vahvisti poliisien kertomukset.
Tutkinnan edetessä silmukka Aarnion kaulan ympärillä kiristyi entisestään. Mukaan tulivat muun muassa törkeät huumausainerikokset ja lavastusrikokset, ja Aarnio joutui olemaan peräti yli kaksi vuotta tutkintavankeudessa ennen kuin hän pääsi vapaaksi 25.11.2015.
– On ollut pitkä aika olla yksinään, Aarnio sanoi toimittajille seuraavana päivänä.
Uskomattomien käänteiden ja oikeudenkäyntien jälkeen Aarnio todettiin kuitenkin rikolliseksi, ja vankila odotti jälleen.
Vantaan vankilan portit avautuivat 29.12.2016 kello 16 maissa. Kenttävalvonnan siviiliauto sujahti sisään vauhdilla välttääkseen median kamerat.
Aarnio ryhtyi suorittamaan 13 vuoden vankeusrangaistustaan, joka oli ankarin mahdollinen hänen tekemistään rikoksista. Oikeuden mukaan Aarnio esimerkiksi junaili Suomeen 791 kiloa hasista vuosien 2011–2012 välillä.
Nyt moni poliisi myöntää, että Aarnio-tutkinnan käynnistyminen kokonaan ulkopuolisten ansiosta oli noloa koko poliisikunnalle.
– Tämä on häpeä, jonka kanssa poliisi joutuu elämään monta vuotta, yksi Suomen korkeimmista poliiseista kertoi kirjan tekijöille vuoden 2015 kesällä.
Itä-Suomen yliopiston rikos- ja prosessioikeuden professori Matti Tolvanen uskoo, että Suomen poliisi on oppinut virheistä.
– Poliisiorganisaatiossa aletaan varmasti kiinnittää entistä enemmän huomiota myös siihen, että kenellekään ei tulisi kontrolloimatonta valtaa. Aarnion rikokset ovat nimittäin mahdollistuneet sitä kautta, että hänellä ja hänen yksiköllään on ollut niin itsenäinen asema, että yksikön tekemisten perään ei ole juuri kyselty, Tolvanen kertoi Ilta-Sanomille Aarnion tuomion tultua.
Kirjan mukaan vinkkejä Aarnion epäselvistä puuhista virtasi Helsingin entiselle poliisikomentajalle Jukka Riikoselle. Hän ei kuitenkaan kiinnittänyt asiaan huomiota. Viime marraskuussa hän myönsi kirjan tekijöille, että luotti Aarnioon liian sinisilmäisesti.
– Kyllä minä luotin niin paljon, että nyt yöunetkin ovat välillä menneet. Tämä on ollut jumalattoman kova pettymys, Riikonen sanoi.
Jos se oli hänelle pettymys, niin raskasta on ollut myös Aarnio-vyyhdin käyntiin laukaisseella Saaralla. Elämä oli rakennettava uudelleen.
Hänellä on vielä oma taistelunsa edessä. Saaralla todettiin viime vuoden lopussa syöpä. Leikkauksen jälkeen ennuste oli kuitenkin hyvä.
– Mä voitan tämänkin taistelun, Saara viestitti.
Videolla Aarnio-kirjan tekijät kertovat taustoista.
Valitettavasti selaimesi ei tue HTML5-videoita.
Vuoden poliisiksi valittu huumetutkija Jari Aarnio kukitustilaisuudessa Smolnassa Helsingissä 4. joulukuuta 1987. (KUVA: Markku Ulander / Lehtikuva)
Bushmaster
Greatest Leader
Tässä samasta teemasta hesarista poimittu juttu
Tapaus Jari Aarnio on kertomus vaikenemisesta, valehtelusta ja rappiosta
Susanna Reinboth (vas.) ja Minna Passi ovat selvittäneet Jari Aarnioon liittyvää vyyhtiä vuosien ajan. (KUVA: SAMI KILPIÖ)
Julkaistu: 13.2. 2:00
Minna Passi, Susanna Reinboth: Keisari Aarnio. Huumepoliisi Jari Aarnion uskomaton tarina. HS Kirjat. 404 s.
HELSINGIN SANOMIEN toimittajat Minna Passi ja Susanna Reinboth ovat kirjoittaneet hyvin erityislaatuisen kirjan, joka on saanut päähenkilönsä luonnetta ja asemaa kuvaavan nimen Keisari Aarnio. Lukijaa kuljetetaan läpi rikostutkintojen ja oikeudenkäyntien tavalla, joka osaltaan auttaa meitä tunnistamaan korruptiota silloin, kun sitä on.
Teos perustuu valtavaan aineistoon, joka koostuu suurimmaksi osaksi virallisista poliisin, syyttäjien ja tuomioistuinten asiakirjoista, joita Jari Aarniota koskeneissa oikeudenkäynneissä on kertynyt. Materiaalia on kymmeniä tuhansia sivuja.
Lisäksi toimittajat ovat haastatelleet yli sataa henkilöä. Kaikki tämä on puristettu 400 sivuun.
Tutkimuksen tapaan teksti sisältää viitteet käytettyyn materiaaliin ja henkilöhakemiston, johon joutumista kaikki varmaan eivät pidä pelkästään ansiona.
OIKEUDENKÄYNTIAINEISTOSTA huolimatta kirjaa lukiessa juridiikka ei tule ensimmäiseksi mieleen, eihän tekstissä ole ensimmäistäkään pykälää. Pikemminkin tapahtumat etenevät kuin dokumenttielokuvassa tai television ruotsalaisissa rikossarjoissa.
Kirja toimii myös käsikirjana niille, joille vuosikausia kestäneiden oikeudenkäyntien kulkuja on ollut vaikea seurata. Milloin kysymyksessä on ollut seurantalaiteyhtiö Trevocille järjestetystä rahoituksesta, hasistynnyreistä tai virkasyytteistä.
Teksti on helppolukuista ja ainakin pääkaupunkiseutua tunteville myös paikannimineen mielenkiintoista. Milloin liikutaan Pasilan poliisitalon liepeillä, milloin Pukinmäen asemalla, Koivukylässä, Pähkinärinteessä tai tietyillä Shellin bensa-asemilla.
Juonessa pysyy helposti mukana, koska jokainen luku alkaa lyhyellä kuvauksella siitä, mitä tekstissä tuleman pitää.
TAPAHTUMAT alkavat dramaattisesti Jari Aarnion kiinniotolla ja päättyvät torstaina 29. joulukuuta 2016 Helsingin käräjäoikeuden antamaan 983-sivuiseen tuomioon, jossa Helsingin huumeyksikön päällikkö Jari Aarnio katsottiin Pasilan mieheksi, jonka johdolla tuotiin Suomeen 791 kiloa hasista.
Aarnio tuomittiin rikoksistaan 13 vuoden maksimirangaistukseen, josta vähennetään tutkintavankeusaika. Jos tuomio pysyy ylemmissä oikeusasteissa, Aarnio vapautuu vuonna 2021.
Lisäksi hänet määrättiin menettämään valtiolle käytännöllisesti katsoen koko omaisuutensa. Rikoksilla saaduksi hyödyksi oikeus arvioi 1,3 miljoonaa euroa.
AARNIO ei ilmestynyt tyhjästä, vaan hän liittyi huumausainerikoksia Suomessa käsitelleiden virkamiesten lyhyeen jatkumoon. Huumeet nykyisessä muodossaan rantautuivat Suomeen 1960-luvulla. Sotia ennen kulttuuripiireissä oli esiintynyt kokaiinin viihdekäyttöä ja sotien jälkeen morfiiniriippuvaisiksi jääneitä potilaita.
Ensimmäisenä huumesyyttäjänä Helsingin raastuvanoikeudessa tunnetuksi tuli Jorma Seise (1931–1994). Huumejutut paisuivat jo 70-luvulla linkittymällä ja ketjuuntumalla toinen toisiinsa.
Ongelmana ennen tietokoneaikaa oli huumeprosessien kulun seuraaminen. Jutut olivat Helsingissä keskittyneet Seiselle ja hänellä oli eräänlainen oma arkistonsa, jonka avulla pystyttiin seuraamaan juttujen etenemistä ja tekijöiden rooleja eri jutuissa. Seisen seuraajaksi huumesyyttäjänä tuli Ritva Santavuori.
Rikoskomisario Torsti Koskinen (1931–2009) siirtyi Helsingin poliisin huumeyksikköön vuonna 1967. Miehistökurssilta valmistunut innokas ja sosiaalinen Jari Aarnio tuli 25-vuotiaana Helsingin huumepoliisiin vuonna 1981.
TORSTI KOSKINEN oli omanarvontuntoinen huumausainerikosten tutkija. Seminaarissa kysyin häneltä 1990-luvulla, mitä hän tekisi, jos huumeet laillistettaisiin Suomessa. Hän sanoi, että luultavimmin silloin perustettaisiin Alkon tapaan Oy Narcotica Ab ja hänestä tulisi sen toimitusjohtaja. Parempaa huumausaineasiantuntijaa tuskin löydettäisiin.
Toimintatavat Helsingin huumepoliisissa luotiin Koskisen aikana. Hän esiintyi usein julkisuudessa ja piti näin poliisin toimintaa ja huumerikollisuutta esillä.
Huumausainerikollisuus kuitenkin ammattimaistui ja koveni 1980-luvulla. Henkirikoksiakin tapahtui ja poliisin puhelinkuunteluista ja kovista otteista liikkui huhuja.
Helsingin huumepoliisin kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana poliisia vastaan kuitenkin tehtiin vain muutamia kanteluja, jotka eivät johtaneet mihinkään. Koskisen periaatteena oli, että epäkohdat selvitetään ja tiedotuslinja pidetään avoimena.
HUUMAUSAINERIKOSTEN selvittämisessä tieto on ollut valtaa.
Huumausainerikoksissa ei juuri ole uhria, joka tulisi kertomaan tapahtumista ja tekemään rikosilmoituksen. Sen vuoksi tietolähteinä on käytetty kalveja, vasikoita eli ilmiantajia. Myös muissa rikoksissa aikaisemmin esitutkintapöytäkirjan alkulehdiltä saattoi löytää maininnan, jonka mukaan poliisi on saanut tietoa joltakin, jota ei kuitenkaan tuotu todistajana oikeuteen. Tietojen antajia suojeltiin.
Passin ja Reinbothin kirjasta käy ilmi, kuinka jo Torsti Koskisen johtajakaudella yksittäisillä tutkijoilla oli omia tietolähteitään, joista ei kerrottu edes kollegoille. Lainsäädäntöäkään ei juuri ollut.
Tilanne on tänä päivänä toisenlainen. Poliisi ei ole pelkästään vinkkien varassa. Poliisin käyttöön on lainsäädännöllä luotu joukko salaisia pakkokeinoja, kuten mahdollisuus telekuunteluun ja -valvontaan sekä tukiasematietojen hankkimiseen, joita Aarnionkin jutuissa on käytetty.
Poliisilla on mahdollisuus myös peitetoimintaan eli rikollisten läheisyyteen soluttautumiseen valehenkilöllisuuden turvin ja huumausaine-erien valvottuun läpilaskuun. Salaisilla pakkokeinoilla tullaan lähelle rikollisia mutta myös kansalaisten perusoikeuksien alueelle.
TÄLLAISEN toiminnan täytyy olla yhteiskunnan kontrollissa, eikä sen lainmukaisuus voi jäädä yksittäisen poliisin oikeamielisyyden varaan. Eduskunnan oikeusasiamies on vuosien varrella useampaan kertaan huomauttanut poliisia pakkokeinohakemusten ylimalkaisista hakuperusteista.
Valvonta edellyttää paperitöiden tekemistä ja kirjaamista. Sisäministerinä ollessaan Päivi Räsänen (kd) kiinnitti huomioita tietolähteiden kirjaamattomuuteen Helsingin huumepoliisissa.
Aarnion johtajakaudella vastustettiin tietolähteiden kirjaamista, eikä Helsingin huumepoliisissa ollut kuin satunnaisia tietolähteitä, joita ei tarvinnut kirjata. Väite, jonka paikkansapitävyyteen ei uskottu.
Suljetussa ja hierarkkisesti johdetussa organisaatiossa tiedon panttaamisella ja ripottelemisella eri henkilöille voidaan rankata henkilökuntaa eri kasteihin ja lähipiireihin. Pitkän johtajakauden kuluessa kerätyllä tiedolla johtaja voi halutessaan tehdä itsestään korvaamattoman, varsinkin jos tieto on mihinkään kirjaamattomana pelkästään korvien välissä.
HUUMERIKOSTUTKINNASSA poliisi ei vain keskittynyt rosvoihin, vaan samanaikaisesti käytiin keskinäistä kilpailua Helsingin huumepoliisin ja Keskusrikospoliisin välillä.
Kun krp kohdisti toimenpiteitä Helsingin poliisiin, juridiset keinot otettiin käyttöön. Alettiin tehtailla kanteluita, tutkintapyyntöjä ja valituksia.
Tämä ei sinänsä ole tavatonta. Muualtakin päin Suomea löytyy tapauksia, joissa poliisin sisäisten suhteiden mentyä sykkyrään poliisit ovat ryhtyneet sättimään ja mustamaalaamaan valituksin toinen toisiaan.
Helsingin poliisin ja krp:n keskinäinen kilpailu juontuu jo Torsti Koskisen aikaan, ja huumetutkinnan yhdistämistäkin tehokkuuden lisäämiseksi on esitetty. Helsingin Sanomatkin aikanaan kannatti yhdistämistä.
Keskittämisellä ja hajauttamisella on omat etunsa. Korruption estämisen kannalta hajauttaminen on parempi vaihtoehto. Organisaatiot yleensä puolustavat omaa reviiriään ja henkilökuntaansa, niin kuin tässäkin jutussa on nähty. Kahden tai useamman organisaation väkeä on vaikeampi lahjoa kuin yhden.
MINNA PASSIN ja Susanna Reinbothin kirjassa kuvataan myös median tiedonhankintatapoja ja yhteyksiä juttujensa kohteisiin. Sisällöltään toimittajien suhde poliisiin on luonteeltaan aika samanlainen kuin poliisin suhde rikollisiin: molemmat tarvitsevat työssään tietoja kohteiltaan.
Vaarana on, että rajat hämärtyvät ja intresseistä tuleekin yhteisiä. Poliisi saa tietoja rikollisilta ja vastapalveluksiksi sulkee silmänsä osasta rikoksia tai pahimmassa tapauksissa liukuu osaksi rikollista toimintaa ja huumemarkkinoita.
Vastaavasti poliisi voi ruokkia tietoja ja skuuppeja janoavia toimittajia suuntaamalla huomion näyttäviin takavarikkoihin ja saada toimittajat ja suuren yleisön unohtamaan mahdolliset kyseenalaiset keinot, joilla tulokset on saatu aikaan.
Tietoja saadakseen toimittajat voivat luoda myös luottamussuhteita, joista kirjassa on myös kuvauksia. Yhteiskunnan toiminnan kannalta ei ole kovin vaarallista, jos Matti Nykäsellä on omia luottotoimittajiaan. Tilanne on kokonaan toinen, jos poliisilla on vastaavanlaisia.
Terttu Utriainen
[QIOTE]
Näinhän se on et kyllä ne Aarnion pyörittämät hommat ovat edelleen viranomaisten hallussa. Tämä et poliisi pyörittää moista bisnestä tiedetitin jo paljon ennen kuin polttivat Aarnion ja todellakin vähän tollainen näytös järjestettiin sit. Tuskin Jarin tarvitsee rahattomana olla kun vapaaksi pääsee. Varmasti saa korvauksen kun piti suunsa kiinni ja eiköhän säästöjäkin löydy jonku verran.
Bushmaster
Greatest Leader
Yllätys yllätys...
- Laskuja oli hyväksynyt Aarnion hyvä kaveri, Helsingin murharyhmän silloinen päällikkö Kari Tolvanen, kirjassa kerrotaan.
- Laskuja oli hyväksynyt Aarnion hyvä kaveri, Helsingin murharyhmän silloinen päällikkö Kari Tolvanen, kirjassa kerrotaan.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/201702132200069817_uu.shtml
Uutuuskirja paljastaa: Aarnion turvajärjestelyistä kallis lasku veronmaksajille - kodin turvalasit ja -ikkunat maksoivat 114 000 euroa
Maanantai 13.2.2017 klo 14.34
(JOHN PALMŽN)" style="margin-right: 0px; margin-left: 0px; padding-right: 0px; padding-left: 0px; color: rgb(102, 102, 102); text-decoration: underline;">
Jari Aarnion entisessä kodissa oli mittavat turvajärjestelyt. (JOHN PALMŽN)
LUE MYÖS
HS: Poliisijohtoa varoitettiin Aarnion yhteyksistä alamaailmaan jo vuosia sitten
Kirja paljastaa: Näin Aarnio pinkoi väijyneitä poliiseja pakoon - mukanaan passi, kääntöveitsi ja 400 euroa käteistä
Kirja: Aarnio pyöritti poikkeuksellista mediapeliä rikosepäilyjen kulisseissa
Kirja: Tiedot Aarniota vastaan tehdystä kranaatti-iskusta kyseenalaisiksi
Helsingin Sanomien toimittajien Susanna Reinbothin ja Minna Passin uutuuskirja Keisari Aarnio valottaa sitä, miten poliisilaitoksella reagoitiin Helsingin huumepoliisin päällikön kiinniottoon.
Aarnion alaiset nimittäin reagoivat esimiehensä kiinniottoon asentamalla omatoimisesti Aarnion Porvoon-tontille valvontakamerat.
Helsingin Sanomien toimittajien Susanna Reinbothin ja Minna Passin kirjoittama kirja julkaistiin maanantaina.
- Päädyimme tekemään tällaisen ns. ensiaputoimenpiteen. Peruste tälle ensiaputoimenpiteelle oli mahdollinen viranomaisuhka. Aarnio oli tuolloin yksikön johtaja, ja toimenpiteillä halusimme suojata Aarnion omaisuutta, asennuspäätöksessä mukana ollut rikoskomisario Markku Mäkinen kertoi kuulusteluissa.
Mäkisen mukaan mitään konkreettista uhkaa miltään taholta ei tuossa vaiheessa ilmennyt. Rikoskomisario myönsi, että tilanne oli poikkeuksellinen.
- Ikinä ennen ei ole ollut tilannetta, että poliisimies on vankilassa ja laitetaan kameroita suojaamistoimenpiteenä.
Kameroista ei kerrottu Aarnio-jutun tutkinnanjohtajille. Myös Helsingin poliisilaitoksen apulaispäällikkö kuuli kameroiden asennuksesta vasta jälkikäteen. Tietämätön asiasta oli myös ylikomisario, joka oli määrätty huolehtimaan Aarnion turvallisuusasioista.
Johdon selän takana tehty päätös kismitti poliisilaitoksella ja asiasta vaadittiin sisäistä selvitystä.
Panssaroitu omakotitalo
Kirjan mukaan Aarnion turvajärjestelyt olivat maksaneet veronmaksajille maltaita jo aiemmin. Vuonna 2007 Aarnion silloinen Nurmijärven omakotitalo panssaroitiin "pieneksi linnoitukseksi" asentamalla turvalasit ja -ikkunat.
Helsingin poliisilaitos maksoi niistä yli 114 000 euroa. Kirjan mukaan poliisilaitoksella ja Poliisihallituksella ei ole kuitenkaan tietoa kuka päätti ja hyväksyi kalliista turvajärjestelyistä.
- Laskuja oli hyväksynyt Aarnion hyvä kaveri, Helsingin murharyhmän silloinen päällikkö Kari Tolvanen, kirjassa kerrotaan.
JOHANNA MATTINEN
[email protected]
Bushmaster
Greatest Leader
Olis jo aikakin....mutta epäilen että näin tehtäisiin ....ainakaan "oikeusvaltio" Suomessa...
http://www.iltalehti.fi/uutiset/201702142200069896_uu.shtml
http://www.iltalehti.fi/uutiset/201702142200069896_uu.shtml
Näkökulma: Poliisiskandaali on perattava pohjamutia myöten supertutkinnassa
Tiistai 14.2.2017 klo 07.58
Jari Aarnio saapui oikeudenkäyntiin marraskuussa 2015. (JUSSI ESKOLA)
LUE MYÖS
HS: Poliisijohtoa varoitettiin Aarnion yhteyksistä alamaailmaan jo vuosia sitten
Kirja paljastaa: Näin Aarnio pinkoi väijyneitä poliiseja pakoon - mukanaan passi, kääntöveitsi ja 400 euroa käteistä
Uutuuskirja paljastaa: Aarnion turvajärjestelyistä kallis lasku veronmaksajille - kodin turvalasit ja -ikkunat maksoivat 114 000 euroa
Kirja: Aarnio pyöritti poikkeuksellista mediapeliä rikosepäilyjen kulisseissa
Kirja: Tiedot Aarniota vastaan tehdystä kranaatti-iskusta kyseenalaisiksi
Kun Suomea ravistelee poikkeuksellinen tapahtuma, valtioneuvosto voi asettaa tutkintaryhmän selvittämään, onko yhteiskunnan turvaverkoissa ongelmia.
Tällainen selvitys on tehty kolme kertaa: Jokelan koulusurmista vuonna 2007, Kauhajoen koulusurmista vuonna 2008 ja 8-vuotiaan lapsen kuolemaan johtaneista tapahtumista vuonna 2013. Selvitysten ansiosta moni epäkohta on korjattu ja lasten turvallisuutta on parannettu.
Kun Suomen eläkejärjestelmän kestävyys on haluttu punnita, Eläketurvakeskus on pyytänyt neuvoa ulkomaisilta alan huippuasiantuntijoilta.
Kun Suomen Pankin tai Suomen Akatemian tutkimustoiminnan vaikuttavuutta on haluttu parantaa, ulkomaiset tietäjät ovat ruotineet kummankin laitoksen järjestelmiä. Listaa voi jatkaa.
Mutta kun Suomen poliisin toiminnasta paljastuu erittäin vakavia ja järjestelmän uskottavuutta rajusti heikentäviä rikosepäilyjä, ei päättäjille näytä tulevan mieleenkään kysyä, olisiko paikallaan tehdä erityinen selvitys siitä, kuinka hyvän hallinnon periaatteet todella toteutuvat poliisitoiminnassa.
Kaikkiko hyvin?
Poliisihallitus on tehnyt selväksi, että se on osaltaan panemassa kirjan kannet kiinni. Keskusvirasto ei aio tehdä kokonaisvaltaista arviota poliisirakenteista.
Poliisihallituksen loppuraportti Aarnio-tapauksen toimenpidesuosituksista ei ole vielä valmistunut, mutta keskusvirasto kuittaa silti varsin ylimielisesti, että "poliisissa eletään jo Aarnion jälkeistä aikaa" (Helsingin Sanomat 25.1.). Sisäministeriö on poliisihallituksen mukaan tarkastanut poliisihallituksen toimenpiteet. Laillisuusvalvonta on ollut riittävää ja oikein kohdennuttua.
Kaikki on näennäisesti hyvin, kun yksi mätämuna on paljastunut.
On perin inhimillistä, että poliisi haluaa työntää Aarnion-tapauksen historiaan. Poliisihallitus kai pelkää, että luottamus poliisia kohtaan voi edelleen vaarantua, jos lisää vielä pöyhitään.
Muun yhteiskunnan ei tarvitse noudattaa poliisin toivomuksia. Tähänastiset poliisin ja sen valvojien toimet eivät riitä alkuunkaan. Tutkijatkin on tutkittava ja skandaali on pengottava pohjamutia myöten, tuli vastaan kuinka paksupolettisia poliisijohtajia tahansa ja olipa asia miten kiusallinen hyvänsä.
Oikeudenkäynti ei riitä
Jari Aarnion rikosvyyhti tulee aivan varmasti peratuksi juurta jaksain oikeuslaitoksessa. Tuomioistuimet tutkivat syytteet, käyvät läpi näytön ja julistavat tuomiot.
Rikosprosessi ei kuitenkaan selvitä sitä, onko poliisi- ja syyttäjälaitos järjestetty asianmukaisesti - onko niissä olemassa olevia tai piileviä järjestelmäpommeja.
Aarnion-tapaus ravistelee yhteiskuntaa poikkeuksellisen rajusti. Poliisiorganisaatioiden väärät kulttuurit on perattava ja ne on kitkettävä pois. Tämä vaatii laajan yhteiskunnallisen tutkinnan. Tutkinnassa on syynättävä poliisin koulutusjärjestelmät, rekrytointimenetelmät, johtamisjärjestelmät, palkitseminen, valvonta, kurinpito ja organisaatioiden tarkoituksenmukaisuus.
Journalistit ovat tuoneet päivänvaloon epäkohtia poliisin toiminnassa, mutta toimittajien käytössä olevien menetelmin asiaa ei pysty penkomaan kauttaaltaan.
Akateeminen tutkimus on aina paikallaan; silti tieteentekijöilläkin on rajoituksia. Tutkijoiden olisi anottava tutkimusluvat tutkimuskohteiltaan.
Valtakunnansyyttäjänvirasto, valtiontalouden tarkastusvirasto tai laillisuusvalvojat eli oikeusasiamies ja oikeuskansleri eivät luonteidensa vuoksi sovellu tämäntapaiseen koko systeemin arviointitehtävään.
Asema ja maine
Sisäministeriön poliisiosasto voisi silti tehdä aloitteen sisäministeri Paula Risikolle (kok).
Valtioneuvoston tulisi nimittää totuuskomissio, johon nimitetään arvostettuja ja päteviä yhteiskunnan tuntijoita etsimään syitä, ei syyllisiä. Komissio pyytäisi myös eurooppalaisen vertaisarvion Suomen poliisista. Työryhmän tulisi tehdä toimenpide-ehdotuksia poliisiorganisaation kehittämiseksi ja lainsäädännön tarkistamiseksi.
Supertutkijoille on annettava vaikka numeroyhdistelmä poliisin kassakaappiin ja heidät on varustettava sellaisella miinaharavalla, että kaikki räjähdysaltis tulee esiin. Tutkintaryhmä on siis varustettava tarpeellisilla tiedonsaantikeinoilla, mikä voi tarkoittaa, että tutkintaa varten säädetään erillislaki.
Niin vastenmieliseltä kuin tämä poliisin mielestä ehkä vaikuttaakin, on myös poliisin etu, että koko läjä käännetään talikolla perin pohjin. Kyseessä on paitsi poliisin asema suomalaisessa yhteiskunnassa myös sen maine kansainvälisessä yhteistoimintaverkostossa.
OLLI AINOLA
[email protected]
Raveni
Greatest Leader
Ei kai kukaan oikeasti kuvittele, että Aarnio on ainoa tai välttämättä edes pahin mätämuna kennossa? Poliisi ei ole mikään yhteiskunnasta irtioleva instanssi johon valkoituu kansakunnan rehellisin porukka. Poliisiksi hakeutuu tavallisia Suomalaisia joilla jokaisella on omat periaatteensa ja motiviinsa. Ne periaatteet joustaa tarpeenvaatiessa ja motiivitkin saattavat muuttua ajansaatossa. Jo yksin tuo kertoo mielestäni ongelmasta poliisissa, että salaisia/luottamuksellisia tutkinta tietoja tipahtelee median hyppysiin säännöllisesti. Kertoo mielestäni erinomaisen hyvin siitä, että siellä on henkilöitä joilla on jonkin muukin agenda kuin mitä pollisi valassa on tullut luvattua.
Suomessa tarvittaisiin poliisista erillinen tutkinta organisaatio joka tutkisi viranomais- ja virkarikoksia. Jenkki termein ns. Sisäinen tutkinta. Nyt poliisi rikokset tutkii toinen poliisilaitos mutta ei se takaa rehellistä ja puolueetonta tutkintaa näin pienessä maassa varsinkaan kun kaikki poliisit valmistuvat samasta poliisikoulusta joka tarkoittaa, että siellä on enemmän ja vähemmän tuttua porukkaa myös siellä toisella laitoksella.
Poliisi ei ole mikään yhteiskunnasta irtioleva instanssi johon valkoituu kansakunnan rehellisin porukka. Poliisiksi hakeutuu tavallisia Suomalaisia joilla jokaisella on omat periaatteensa ja motiviinsa. Ne periaatteet joustaa tarpeenvaatiessa ja motiivitkin saattavat muuttua ajansaatossa. Jo yksin tuo kertoo mielestäni ongelmasta poliisissa, että salaisia/luottamuksellisia tutkinta tietoja tipahtelee median hyppysiin säännöllisesti. Kertoo mielestäni erinomaisen hyvin siitä, että siellä on henkilöitä joilla on jonkin muukin agenda kuin mitä pollisi valassa on tullut luvattua. Suomessa tarvittaisiin poliisista erillinen tutkinta organisaatio joka tutkisi viranomais- ja virkarikoksia. Jenkki termein ns. Sisäinen tutkinta. Nyt poliisi rikokset tutkii toinen poliisilaitos mutta ei se takaa rehellistä ja puolueetonta tutkintaa näin pienessä maassa varsinkaan kun kaikki poliisit valmistuvat samasta poliisikoulusta joka tarkoittaa, että siellä on enemmän ja vähemmän tuttua porukkaa myös siellä toisella laitoksella.
Coffee Man
Respected Leader
Tapaus Aarnio on tuonut hyvin esiin sen asian, että Suomeen(kin) tarvitaan erillinen poliisista täysin riippumaton tutkintaorganisaatio, joka tutkii vain ja ainoastaan poliisia ja polisiin suorittamia rikoksia. Ei voi olla niin että poliisin valtuuksia lisätään suunnilleen vuosittain, mutta poliisia valvoo vain poliisi.
Aarnion tapauksessa mielenkiintoisinta on että Aarnio oli käytännössä paikallisen poliisijohdon ja jossain määrin myös poliisiylijohtajan eriyissuojeluksessa, vielä siinäkin vaiheessa kun sekä syyttäjä että keskusrikospoliisi tutki jo täyttä häkää Aarnion rötöksiä ja näytti hyvin ilmeiseltä, että syytä epäillä -kynnys ylittyi ihan leikiten useammassakin kohdassa.
Yhteiskuntaa ei kovin paljon lohduta se tieto että sekä Riikonen että Paatero siirtyivät tai oikeammin sanottuna siirrettiin eläkkeelle jo ennen Aarnion oikeudenkäyntiä.
Loppujen lopuksi Riikonen on se mies joka Aarnion rötökset mahdollisti ja ilman Riikosta monet rötökset olisivat melko varmasti jääneet tekemättä. Riikonen valitteli kun meni hetkeksi yöunet, mutta jos eläkkeelle siirtyminen ja yöunien menettäminen viikoksi tai kahdeksi on riittävä rangaistus, niin minä kyllä vähän ihmettelen sitä asiaa.
Ei tosin sillä että tässä maassa isokenkäisimmät vastuunkantajat vastuuta juurikiaan kantaisivat...sekin tuppaa olemaan sellainen maan tapa. Tuossa suhteessa ollaan jämähdetty Neuvostoliittoon ja jopa Venäjällä tuo homma toimii huomattavasti paremmin jos vastuunkantaja ei kuulu Putinin sisäpiiriin tai ole saanut sieltä kenkää.
Nyt tarvittaisiin todellisia toimenpiteitä, mutta en oikein usko että niitä on tulossa. Tähän hommaan tarvittaisiin suoraselkäisiä poliitikkoja, mutta sellaisia ei ihan helposti löydy...ihan heti ei tule mieleen ensimmäistäkään
Aarnion tapauksessa mielenkiintoisinta on että Aarnio oli käytännössä paikallisen poliisijohdon ja jossain määrin myös poliisiylijohtajan eriyissuojeluksessa, vielä siinäkin vaiheessa kun sekä syyttäjä että keskusrikospoliisi tutki jo täyttä häkää Aarnion rötöksiä ja näytti hyvin ilmeiseltä, että syytä epäillä -kynnys ylittyi ihan leikiten useammassakin kohdassa.
Yhteiskuntaa ei kovin paljon lohduta se tieto että sekä Riikonen että Paatero siirtyivät tai oikeammin sanottuna siirrettiin eläkkeelle jo ennen Aarnion oikeudenkäyntiä.
Loppujen lopuksi Riikonen on se mies joka Aarnion rötökset mahdollisti ja ilman Riikosta monet rötökset olisivat melko varmasti jääneet tekemättä. Riikonen valitteli kun meni hetkeksi yöunet, mutta jos eläkkeelle siirtyminen ja yöunien menettäminen viikoksi tai kahdeksi on riittävä rangaistus, niin minä kyllä vähän ihmettelen sitä asiaa.
Ei tosin sillä että tässä maassa isokenkäisimmät vastuunkantajat vastuuta juurikiaan kantaisivat...sekin tuppaa olemaan sellainen maan tapa. Tuossa suhteessa ollaan jämähdetty Neuvostoliittoon ja jopa Venäjällä tuo homma toimii huomattavasti paremmin jos vastuunkantaja ei kuulu Putinin sisäpiiriin tai ole saanut sieltä kenkää.
Nyt tarvittaisiin todellisia toimenpiteitä, mutta en oikein usko että niitä on tulossa. Tähän hommaan tarvittaisiin suoraselkäisiä poliitikkoja, mutta sellaisia ei ihan helposti löydy...ihan heti ei tule mieleen ensimmäistäkään
Raveni
Greatest Leader
Suomessa on riskinä, että hommassa on mukavan sopivassa asemassa olevia isokenkäisiä joidenka etuihin ei sovi minkäänlainen taho joka tutkisi yksinomaan ja tehokkaasti virkarikoksia. Siinä voi omat jalat kastua. Siksi luulen myös, että mitään muutosta ei ole kovin nopeasti tulossa. Mielenkiintoista olisi tietää kuinka syvällä järjestäytyneellä rikollisuudella on näppinsä poliisissa ja poliitikoissa. Varmasti jotain löytyisi jos tutkinnat käyntiin pyörähtäisi.
Jenkeissähän oli aika isot ongelmat aikoinaan kun mafia, poliitikot ja poliisit tekivät yhteistyötä. Tämä ratkesi suht fiksusti kun löytyi sopivat henkilöt sitä ratkomaan.
Tuossa vähän sikäläistä historiaa: http://www.history.com/this-day-in-history/fbi-founded
Jenkeissähän oli aika isot ongelmat aikoinaan kun mafia, poliitikot ja poliisit tekivät yhteistyötä. Tämä ratkesi suht fiksusti kun löytyi sopivat henkilöt sitä ratkomaan.
Tuossa vähän sikäläistä historiaa: http://www.history.com/this-day-in-history/fbi-founded
Raveni
Greatest Leader
Eikä välttämättä elossa olevia. Kavereita, äitejä, isiä, sukulaisia. Politiikassa ei kannata riskeerata maineen menettämistä ja olisihan se aikamoista jos jonkun kärkipoliitikon isä esimerkiksi löytyisi listalta. Siinä voi joku alkaa penkomaan pojankin asioita ja se ei ole "kiva" juttu.
Coffee Man
Respected Leader
Jos meno oli jo edellisellä vuosituhannella villiä ja hurjaa, niin aika vaikea on kuvitella, että homma olisi ainakaan rauhallisempaan suuntaan kääntynyt
Suomen ylin poliisijohto ja hämäräliikemiehet pelasivat 60-luvulla yhteen Suomessa ennen näkemättömällä tavalla. “Mafiamaisesta” yhteispelistä hyötyivät molemmat osapuolet: palvelu palkittiin vastapalvelulla.
Yhteistyöhön tarvittiin juhlimishaluisia poliiseja, maksullisia naisia, viinaa sekä hämärämiehiä, jotka olivat valmiita kuittaamaan laskun.
Poliisista mukana olivat mm. maan korkein poliisiviranomainen, 1982 kuollut poliisiylijohtaja Erkki J. Korhonen ja Helsingin poliisikomentaja Nils Olof Söderström. Osa alempaa poliisijohtoa imi vaikutteita kaksikon vanavedessä.
Vastapuolella olivat maisteri Tuomas Tapala ja liikemiehet Aarne Mantila ja Aaro Makkonen. Tapala kuoli 1981 kesken veropetosoikeudenkäynnin. Useista rikoksista tuomittu Mantila kuoli 1982. Makkonen tuomittiin 1977 pimeää rahanlainausta harjoittaneen Atlas-pankin pyörittämisestä, mutta hän pakeni maasta ennen rangaistuksen täytäntöönpanoa. Aivan kolmikon lähipiirissä oli useita, laillisuuden rajoilla liikkuneita liikemiehiä.
Joukolla oli poliisin lisäksi suorat yhteydet ainakin kahteen tärkeään syyttäjään ja alamaailmaan. Mantilalla ja Tapalalla oli myös poliitikkotuttuja.
Hotelli Tornin kabinetissa 70-luvulla hovia pitänyt liikemiesjoukko rahoitti rikoksia laidasta laitaan. Yhdessä Suomen suurimmista huumejutuista vuonna 1975 kiinni jäänyt konstaapeli Pekka Erkkilä oli käynyt hieman ennen pidätystään Tornissa tapaamassa Makkosta ja liikemies Tauno Auraa. Aura ja Söderström tunsivat hyvin toisensa.
Vuonna 1975 kuollutta Auraa pidettiin Atlas-pankin yhtenä rahoittajana. Hänen osuuttaan tutkittiin myös syksyllä 1967 paljastuneeseen suureen pirtusalakuljetukseen. Tattarisuolta löytynyt lähes 25000 litran erä tuotiin Hollannista maahan Ingrid-nimisellä laivalla. Useita henkilöitä tuomittiin. Auraa epäiltiin salakuljetuksen rahoittajaksi, ja hänen asuntoonsa tehtiin kotietsintä. Auran osuudesta ei saatu näyttöä.
Mantilan ja Tapalan tekemisiä selvitellyt talousrikostutkija näki läheltä, kuinka yhteispeli poliisien ja liikemiesten välillä kehittyi kestinnästä liiketoimiin.
“Korkein poliisipäällystö sukkuloi 70-luvulla Neuvostoliitossa, ja kestitys oli hulvatonta. Kun oli vastavierailun aika, tuli ongelmia. Venäläisillä oli lisäksi se ikävä puoli, että heillä oli käsivarren pituinen toivelista; kuka halusi mitäkin, elektroniikkaa tai nahkatakkia. Tämä loi markkinaraon Tapalalle ja Mantilalle.”
Tapalan yritys Nordator maksoi miliisivieraiden lahjat ja kestinnän.
“Ne olivat mahtavia ja hyvin värikkäitä juhlia”, muistaa eläkkeellä oleva Helsingin apulaispoliisimestari Viljo Lehkonen.”Eihän poliisilla olisi ollut rahaa järjestää sellaisia.”
“Oli käsittämätöntä, että suoranaisia rikollisia otettiin sponsoreiksi”, ihmettelee eläkkeellä oleva Uudenmaan läänin poliisitarkastaja Lauri Lausmaa.
Lausmaa joutui puuttumaan poliisijohdon ja talousrikollisten yhteispeliin, kun selvisi, että törkeästä veropetoksesta tuomittu Aaro Makkonen oli paennut maasta Vantaan nimismiehen Pentti Viitasen myöntämällä pikapassilla.
Viitanen oli tutustunut Makkoseen, Tapalaan ja Mantilaan Söderströmin ja Korhosen myötävaikutuksella. Poliisikolmikko tunsi hyvin toisensa oltuaan samaan aikaan nimismiesyhdistyksen johdossa. Lisäksi Söderström ja Viitanen olivat olleet samaan aikaan naapurikuntien nimismiehinä, Söderström Porvoossa ja Viitanen Askolassa.
Oikeuskansleri Risto Leskinen määräsi Lausmaan syyttämään Viitasta virkavirheestä.
“Kun puhuimme oikeuskanslerinkanssa passijutusta, hän sanoi minulle, että hänestä tuntuu, että se oli jäävuoren huippu. Muistan, että Helsingin poliisilla ja krp:llä oli yhteinen tutkijaryhmä, joka selvitti Tapalan tekemisiä, mutta kun Tapala kuoli, asia raukeni. Siinä yhteydessä olisi saattanut selvitä yhtä ja toista”, Lausmaa kertoo.
Viitanen tuomittiin passijutussa jatketusta varomattomuudessa tehdystä virkavirheestä sakkoihin. Hän jäi tänä keväänä eläkkeelle.
Miliisivieraat vietiin usein jatkoille Mantilan huvilalle Rusutjärvelle. Krp sai Rusutjärven rajuista juhlista sisäpiiritietoa mm. Mantilan liikekumppaneilta. Juhlissa olleiden mukaan meno oli sellaista, että herkkäluontoisimmat vieraat eivät niissä kauaa viihtyneet.
“Rusutjärvellä järjestettiin erikoisia showtilaisuuksia, joissa Söderström, Korhonen ja nimismies Pentti Viitanen olivat usein mukana”, talousrikostutkija kertoo.
Eräs Mantilan tuntenut lakimiesoli pari kertaa Rusutjärven juhlissa. Tuolloin mukana olivat ainakin Söderström, Korhonen, Viitanen ja Kuivaksi kutsuttu, poliisin hyvin tuntema ammattipeluri-hämäräliikemies. Kuiva tuomittiin 80-luvun alussa ylikorkotalletusjutussa.
Vieraina oli myös tuon ajan tunnetuimpia rikollisia, kuten Sven Alf Leo Laine, joka oli saanut vankeustuomion ns. metyylijutussa.
Metyylijutuksi kutsuttiin rikossarjaa, jossa useita henkilöitä kuoli Laineen yrityksen, Laivateknillisen Palvelun, laittomasti hankkimaan ja myymään metyylialkoholiin. Laine pääsi otsikoihin myös monilla rahankeräyshuijauksillaan.
1970-luvun alkupuolella yhteydet johtivat yhteisiin liiketoimiin. “Vuonna 1973 perustettu Vantaan Keilahalli Oy ei jostain syystä saanut toimintaansa käyntiin. Yhtiön hallituksen puheenjohtaja oli nimismies Pentti Viitanen. Osakkaana oli mm. poliisiylijohtaja Erkki J. Korhosen vaimo. Hankkeen takana oli Tapala, joka omisti keilahalleja ja toi maahan keilahallilaitteistoja”, talousrikostutkija kertoo.
Keväällä 1973 eräs pankkivirkailija syytti Mantilaa raiskauksesta ja pahoinpitelystä. “Nainen sai turpiinsa Mantilalta hotelli Tornissa. Juttu tutkittiin ja lähetettiin raastupaan, mutta syyttäjien esimies, ensimmäinen kaupunginviskaali Henry Herlin otti sen poikkeuksellisesti itselleen ja teki syyttämättäjättämispäätöksen”, talousrikostutkija sanoo.
Söderströmin jäätyä eläkkeelle poliisikomentajan virasta 1975 hänestä tuli Mantilan ja Makkosen perustaman Tank-Linen toimitusjohtaja ja osakas. Henry Herlinistä, joka oli tuntenut Mantilan 70-luvun alusta asti, tuli 1975 yhtiön osakas ja hallituksen puheenjohtaja. Herlin jäi eläkkeelle kaupunginviskaalin virasta 1977.
Tank-Line ajautui nopeasti kohti konkurssia, vaikka sillä oli suurasiakkaita, kuten Neste Oy. Yhtiön nimi muutettiin Minor Shipping Line Oy:ksi. Uusi yhtiö jätti verot ja palkat maksamatta, ja sen tankkialus Minor pakkohuutokaupattiin Rotterdamissa 1979. Minor tuli tunnetuksi Sonia-nimellä, kun Mantila 1977 pakoili poliisia laivalla ympäri Eurooppaa.
Tapalan omistaman Oy Asennustoimi Ab:n hallituksen puheenjohtajaksi tuli 1975 kaupunginviskaali Helge Olenius.Olenius vastasi Helsingin raastuvanoikeudessa konkurssirikosten syyttämisestä ja oli sittemmin syyttäjänä Suomenlahden Koneen konkurssipetosjutussa.
Mantila oli perustanut Suomenlahden Koneen 60-luvulla. Tapala oli tullut 70-luvun alussa mukaan rahoittajaksi. Yritys meni konkurssiin 1975 ja konkurssipetosoikeudenkäynti alkoi vuonna 1977.
“Kun Tapala ja Mantila joutuivat vaikeuksiin Suomenlahden Koneen jutussa, he yrittivät käyttää hyväkseen suhteitaan. Tapala kävi poliisiylijohtaja Korhosen luona ja sanoi, että hänen on pakko esittää tutkijoille myös Korhosen ravintolalaskut. Korhonen oli ollut sen verran höhlä, että oli kuitannut laskut jälkikäteen”, talousrikostutkija kertoo.
Korhonen ja Söderström eivät uskaltaneet puuttua kovin suoraan tutkijoiden tekemisiin. “He uskoivat, että sanoma meni perille, kun isoveli kiinnitti huomiota asiaan.”
Mantila oli niin varma tuesta, että jätti menemättä erääseen kuulusteluun. “Söderström soitti jutun tutkijalle ja määräsi, että hänen oli mentävä kuulustelemaan Mantilaa tämän työpaikalle.”
Ennen Helsinkiin tuloaan Söderström oli ollut Porvoon piirin nimismiehenä peräti 21 vuotta. Vuonna 1970 Söderström tuli Uudenmaan läänin poliisitarkastajaksi, ja jo vuoden kuluttua hän yleni Helsingin poliisikomentajaksi.
Uudessa virassaan Söderström puuttui pieniinkin asioihin.
“Kun Mantila pysäköi loistoautonsa kiinni suojatiehen ja sai sakot, niin Söderström kutsui sakot kirjoittaneen konstaapelin luoksensa ja haukkui hänet alimpaan helkuttiin”, kertoo liikennepoliisin entinen komisario.
Jatkuu:
Hän muistaa toisenkin Söderströmin otteita kuvaavan tapauksen: “Söderström oli Porvoossa juhlimassa, ja seurue halusi vaihtaa ravintolaa. Hän soitti ja vaati autoa liikkuvasta poliisista Helsingistä. Auto lähti hirveällä kiireellä Porvooseen, ja porukka siirtyi sillä sata metriä.”
Mantilan ja Tapalan tuttaviin kuulunut monipuolinen rikollinen Sven Laine luotti hänkin Söderströmin tukeen. “Kerran Svenkalla oli kovat pirskeet Johanneksentien-asunnossaan, ja naapurit soittivat poliisin paikalle. Svenkka soitti Söderströmille, ja pian paikalle tuli toinen partio noutamaan ensimmäisen pois”, kertoo Laineen apuri, joka oli juhlissa mukana.
Laineen kovat suhteet yllättivät hänen juttujaan tutkineet poliisit. “Kun Laine pidätettiin 1966 metyylijutussa, ylipoliisipäällikkö Fjalar Jarva tuli illalla poliisiasemalle ja vaati, että Laine piti vapauttaa heti. Kieltäydyin vapauttamasta häntä”, kertoo päivystävänä komisariona tuolloin ollut Unto Vuono.Vuono jäi 1984 eläkkeelle rikospoliisin ensimmäisen tutkintaosaston johtajan paikalta.
Laine rakensi suojelurengastaan mm. juhlissa, joita hän järjesti valituille poliiseille ja virkamiehille. Svenkalla oli tapana kutsua juhliin alaikäisiä tyttöjä. Kun Svenkka sai virkamiehistä otteen, hän käytti heitä täysin häikäilemättömästi hyväkseen, kertoo Laineen entinen apuri. “Svenkka sai vankilassakin erikoiskohtelun suhteidensa avulla.”
Poliisijohdon rikolliskytkyeet haittasivat joskus jopa rutiinijuttujen tutkintaa. Eräs komisario kertoo esimerkin: “Tutkin liikemurtoa ja panin rikospaikalla havaitun auton etsintään. Kun poliisipartio pysäytti auton, sen takapenkillä istui komentaja Söderström.”
“Johto, jolla oli tällainen moraali ja luonteenlaatu, nimitti tärkeisiin virkoihin kaltaisiaan poliiseja. Seuraukset näkyvät yhä”, talousrikostutkija huomauttaa.
Poliisiylitarkastajan virasta asianajajaksi siirtynyt Pertti Virolainen oli näköalapaikalla yli kaksikymmentä vuotta. Hän arvioi, että erityisesti järjestyspoliisissa korruptiosta syntyi lähes periytyvä käytäntö.
“Uudeksi johtajaksi pyrittiin valitsemaan edeltäjän linjoilla oleva henkilö”, Virolainen sanoo.
“Johdon korruptio heijastui ainakin apulaispoliisimestaritasolle. Alempana oli muutamia luottomiehiä, jotka pystyivät järjestelemään käytännön kuvioita.”
Virolaisen mukaan poliisijohdon välit mm. ammattiautoilijoiden edunvalvojiin olivat epäterveen läheiset aivan viime vuosiin asti. “Kuljetusristikosta muodostui kuuluisa poliisien kestintäpaikka”, Virolainen sanoo.
Kuljetusristikoksi nimetyssä rakennuksessa Helsingin Haagassa olivat mm. Kuorma-autoliiton ja Helsingin Kuorma-autoliikennöitsijät ry:n toimitilat.
Talousrikostutkijan mukaan Söderströmin seuraajan valintaa käsiteltiin Mantilan huvilalla Rusutjärvellä. Paikalla olivat Korhonen, Söderström, Tapala, Mantila ja Viitanen.
Helsingin uudeksi poliisikomentajaksi tuli 1975 Tapani Elomaa.Elomaalla oli niin suuret verovelat, että häntä uhkasi henkilökohtainen konkurssi. Hän oli Söderströmin ja Korhosen tavoin hyvän ruoan, juoman ja hauskanpidon ystävä.
Pertti Virolaisen mielestä juhlat olivat yksi tapa koetella, kuka oli luotettava “meidän mies” ja ketä kannatti varoa.
“Kerran Elomaa keräsi juhlien jälkeen poliisiporukkaa jatkoille ilotaloon ja kysyi minulta, lähdenkö mukaan. Oli kevätilta ja sanoin, että taidan lähteä kotiin tervaamaan suksia, että pääsen aamulla hiihtämään”, Virolainen kertoo.
Krp:n entinen päällikkö, poliisineuvos Toivo Laento kertoo, että Tapala maksoi Elomaan valinnan kunniaksi järjestetyn lounaan.
“Tapala soitti ja kutsui minut ravintola Havis Amandaan. Tapala oli kutsunut sinne myös joitakin professoreita yliopistosta. Menin uteliaisuuttani katsomaan. Se oli ainoa kerta, kun olin Tapalan juhlissa. Emme olleet hyvissä väleissä, koska olin tutkinut erästä hänen petosjuttuaan.”
“Kun Tapalan tapaiset miehet ottavat mukaan virkamiehiä, se ei tapahdu siksi, että heillä on hyvä lauluääni tai että he ovat hauskoja seuramiehiä, vaan virka-aseman takia”, talousrikostutkija muistuttaa.
Elomaa sai 1980 oikeuskanslerin huomautuksen siitä, että hän oli myöntänyt passin ylikorkojutussa mm. kiskonnasta syytteessä olleelle Sirkka Auralle.Elomaan alainen, apulaispoliisimestari Viljo Lehkonen oli hylännyt passihakemuksen. Mafian vastainen taistelu paljastaa maailmalla uusia poliisin ja rikollisten välisiä yhteyksiä. Suomalaiseen poliisiin on voitu perinteisesti luottaa, mutta tutkimukset löytävät tahroja myös partiopojan kilvestä. 1960- ja 70-luvuilla ylin poliisijohto kietoutui talousrikollisten ja hämärämiesten verkkoon. “Kytkyjen seuraukset näkyvät yhä, sillä korruptoitunut poliisijohto nimitti tärkeisiin virkoihin kaltaisiaan poliiseja”, talousrikostutkija sanoo.
Harri Nykänen
Helsingin Sanomat 24.6.1994
70-luku ja Neuvostoliitto ovat kuolleet mutta Venäjä ja erityisesti venäläinen korruptio ovat voimissaan ja soluttautuneet pitkin maailmaa.
70-luku oli nykypäivään verrattuna viatonta aikaa ja ammattirikollisuus oli näillä leveysasteilla sellaista pienimuotoista pikkupoikien puuhastelua. Nykyään tietyissä piireissä on isot kuviot ja siellä liikkuu isot rahat.
Tapaus Aarnion jälkeen voi itse kukin pohtia miten immuuni nykyinen suomalainen poliisi on rahan ja maallisen mammonan syntisille houkutuksille. Onko meillä yliluonnollisen rehellisiä poliiseja, vai onko nekin vain ihmisiä?
Suomen ylin poliisijohto ja hämäräliikemiehet pelasivat 60-luvulla yhteen Suomessa ennen näkemättömällä tavalla. “Mafiamaisesta” yhteispelistä hyötyivät molemmat osapuolet: palvelu palkittiin vastapalvelulla.
Yhteistyöhön tarvittiin juhlimishaluisia poliiseja, maksullisia naisia, viinaa sekä hämärämiehiä, jotka olivat valmiita kuittaamaan laskun.
Poliisista mukana olivat mm. maan korkein poliisiviranomainen, 1982 kuollut poliisiylijohtaja Erkki J. Korhonen ja Helsingin poliisikomentaja Nils Olof Söderström. Osa alempaa poliisijohtoa imi vaikutteita kaksikon vanavedessä.
Vastapuolella olivat maisteri Tuomas Tapala ja liikemiehet Aarne Mantila ja Aaro Makkonen. Tapala kuoli 1981 kesken veropetosoikeudenkäynnin. Useista rikoksista tuomittu Mantila kuoli 1982. Makkonen tuomittiin 1977 pimeää rahanlainausta harjoittaneen Atlas-pankin pyörittämisestä, mutta hän pakeni maasta ennen rangaistuksen täytäntöönpanoa. Aivan kolmikon lähipiirissä oli useita, laillisuuden rajoilla liikkuneita liikemiehiä.
Joukolla oli poliisin lisäksi suorat yhteydet ainakin kahteen tärkeään syyttäjään ja alamaailmaan. Mantilalla ja Tapalalla oli myös poliitikkotuttuja.
Hotelli Tornin kabinetissa 70-luvulla hovia pitänyt liikemiesjoukko rahoitti rikoksia laidasta laitaan. Yhdessä Suomen suurimmista huumejutuista vuonna 1975 kiinni jäänyt konstaapeli Pekka Erkkilä oli käynyt hieman ennen pidätystään Tornissa tapaamassa Makkosta ja liikemies Tauno Auraa. Aura ja Söderström tunsivat hyvin toisensa.
Vuonna 1975 kuollutta Auraa pidettiin Atlas-pankin yhtenä rahoittajana. Hänen osuuttaan tutkittiin myös syksyllä 1967 paljastuneeseen suureen pirtusalakuljetukseen. Tattarisuolta löytynyt lähes 25000 litran erä tuotiin Hollannista maahan Ingrid-nimisellä laivalla. Useita henkilöitä tuomittiin. Auraa epäiltiin salakuljetuksen rahoittajaksi, ja hänen asuntoonsa tehtiin kotietsintä. Auran osuudesta ei saatu näyttöä.
Mantilan ja Tapalan tekemisiä selvitellyt talousrikostutkija näki läheltä, kuinka yhteispeli poliisien ja liikemiesten välillä kehittyi kestinnästä liiketoimiin.
“Korkein poliisipäällystö sukkuloi 70-luvulla Neuvostoliitossa, ja kestitys oli hulvatonta. Kun oli vastavierailun aika, tuli ongelmia. Venäläisillä oli lisäksi se ikävä puoli, että heillä oli käsivarren pituinen toivelista; kuka halusi mitäkin, elektroniikkaa tai nahkatakkia. Tämä loi markkinaraon Tapalalle ja Mantilalle.”
Tapalan yritys Nordator maksoi miliisivieraiden lahjat ja kestinnän.
“Ne olivat mahtavia ja hyvin värikkäitä juhlia”, muistaa eläkkeellä oleva Helsingin apulaispoliisimestari Viljo Lehkonen.”Eihän poliisilla olisi ollut rahaa järjestää sellaisia.”
“Oli käsittämätöntä, että suoranaisia rikollisia otettiin sponsoreiksi”, ihmettelee eläkkeellä oleva Uudenmaan läänin poliisitarkastaja Lauri Lausmaa.
Lausmaa joutui puuttumaan poliisijohdon ja talousrikollisten yhteispeliin, kun selvisi, että törkeästä veropetoksesta tuomittu Aaro Makkonen oli paennut maasta Vantaan nimismiehen Pentti Viitasen myöntämällä pikapassilla.
Viitanen oli tutustunut Makkoseen, Tapalaan ja Mantilaan Söderströmin ja Korhosen myötävaikutuksella. Poliisikolmikko tunsi hyvin toisensa oltuaan samaan aikaan nimismiesyhdistyksen johdossa. Lisäksi Söderström ja Viitanen olivat olleet samaan aikaan naapurikuntien nimismiehinä, Söderström Porvoossa ja Viitanen Askolassa.
Oikeuskansleri Risto Leskinen määräsi Lausmaan syyttämään Viitasta virkavirheestä.
“Kun puhuimme oikeuskanslerinkanssa passijutusta, hän sanoi minulle, että hänestä tuntuu, että se oli jäävuoren huippu. Muistan, että Helsingin poliisilla ja krp:llä oli yhteinen tutkijaryhmä, joka selvitti Tapalan tekemisiä, mutta kun Tapala kuoli, asia raukeni. Siinä yhteydessä olisi saattanut selvitä yhtä ja toista”, Lausmaa kertoo.
Viitanen tuomittiin passijutussa jatketusta varomattomuudessa tehdystä virkavirheestä sakkoihin. Hän jäi tänä keväänä eläkkeelle.
Miliisivieraat vietiin usein jatkoille Mantilan huvilalle Rusutjärvelle. Krp sai Rusutjärven rajuista juhlista sisäpiiritietoa mm. Mantilan liikekumppaneilta. Juhlissa olleiden mukaan meno oli sellaista, että herkkäluontoisimmat vieraat eivät niissä kauaa viihtyneet.
“Rusutjärvellä järjestettiin erikoisia showtilaisuuksia, joissa Söderström, Korhonen ja nimismies Pentti Viitanen olivat usein mukana”, talousrikostutkija kertoo.
Eräs Mantilan tuntenut lakimiesoli pari kertaa Rusutjärven juhlissa. Tuolloin mukana olivat ainakin Söderström, Korhonen, Viitanen ja Kuivaksi kutsuttu, poliisin hyvin tuntema ammattipeluri-hämäräliikemies. Kuiva tuomittiin 80-luvun alussa ylikorkotalletusjutussa.
Vieraina oli myös tuon ajan tunnetuimpia rikollisia, kuten Sven Alf Leo Laine, joka oli saanut vankeustuomion ns. metyylijutussa.
Metyylijutuksi kutsuttiin rikossarjaa, jossa useita henkilöitä kuoli Laineen yrityksen, Laivateknillisen Palvelun, laittomasti hankkimaan ja myymään metyylialkoholiin. Laine pääsi otsikoihin myös monilla rahankeräyshuijauksillaan.
1970-luvun alkupuolella yhteydet johtivat yhteisiin liiketoimiin. “Vuonna 1973 perustettu Vantaan Keilahalli Oy ei jostain syystä saanut toimintaansa käyntiin. Yhtiön hallituksen puheenjohtaja oli nimismies Pentti Viitanen. Osakkaana oli mm. poliisiylijohtaja Erkki J. Korhosen vaimo. Hankkeen takana oli Tapala, joka omisti keilahalleja ja toi maahan keilahallilaitteistoja”, talousrikostutkija kertoo.
Keväällä 1973 eräs pankkivirkailija syytti Mantilaa raiskauksesta ja pahoinpitelystä. “Nainen sai turpiinsa Mantilalta hotelli Tornissa. Juttu tutkittiin ja lähetettiin raastupaan, mutta syyttäjien esimies, ensimmäinen kaupunginviskaali Henry Herlin otti sen poikkeuksellisesti itselleen ja teki syyttämättäjättämispäätöksen”, talousrikostutkija sanoo.
Söderströmin jäätyä eläkkeelle poliisikomentajan virasta 1975 hänestä tuli Mantilan ja Makkosen perustaman Tank-Linen toimitusjohtaja ja osakas. Henry Herlinistä, joka oli tuntenut Mantilan 70-luvun alusta asti, tuli 1975 yhtiön osakas ja hallituksen puheenjohtaja. Herlin jäi eläkkeelle kaupunginviskaalin virasta 1977.
Tank-Line ajautui nopeasti kohti konkurssia, vaikka sillä oli suurasiakkaita, kuten Neste Oy. Yhtiön nimi muutettiin Minor Shipping Line Oy:ksi. Uusi yhtiö jätti verot ja palkat maksamatta, ja sen tankkialus Minor pakkohuutokaupattiin Rotterdamissa 1979. Minor tuli tunnetuksi Sonia-nimellä, kun Mantila 1977 pakoili poliisia laivalla ympäri Eurooppaa.
Tapalan omistaman Oy Asennustoimi Ab:n hallituksen puheenjohtajaksi tuli 1975 kaupunginviskaali Helge Olenius.Olenius vastasi Helsingin raastuvanoikeudessa konkurssirikosten syyttämisestä ja oli sittemmin syyttäjänä Suomenlahden Koneen konkurssipetosjutussa.
Mantila oli perustanut Suomenlahden Koneen 60-luvulla. Tapala oli tullut 70-luvun alussa mukaan rahoittajaksi. Yritys meni konkurssiin 1975 ja konkurssipetosoikeudenkäynti alkoi vuonna 1977.
“Kun Tapala ja Mantila joutuivat vaikeuksiin Suomenlahden Koneen jutussa, he yrittivät käyttää hyväkseen suhteitaan. Tapala kävi poliisiylijohtaja Korhosen luona ja sanoi, että hänen on pakko esittää tutkijoille myös Korhosen ravintolalaskut. Korhonen oli ollut sen verran höhlä, että oli kuitannut laskut jälkikäteen”, talousrikostutkija kertoo.
Korhonen ja Söderström eivät uskaltaneet puuttua kovin suoraan tutkijoiden tekemisiin. “He uskoivat, että sanoma meni perille, kun isoveli kiinnitti huomiota asiaan.”
Mantila oli niin varma tuesta, että jätti menemättä erääseen kuulusteluun. “Söderström soitti jutun tutkijalle ja määräsi, että hänen oli mentävä kuulustelemaan Mantilaa tämän työpaikalle.”
Ennen Helsinkiin tuloaan Söderström oli ollut Porvoon piirin nimismiehenä peräti 21 vuotta. Vuonna 1970 Söderström tuli Uudenmaan läänin poliisitarkastajaksi, ja jo vuoden kuluttua hän yleni Helsingin poliisikomentajaksi.
Uudessa virassaan Söderström puuttui pieniinkin asioihin.
“Kun Mantila pysäköi loistoautonsa kiinni suojatiehen ja sai sakot, niin Söderström kutsui sakot kirjoittaneen konstaapelin luoksensa ja haukkui hänet alimpaan helkuttiin”, kertoo liikennepoliisin entinen komisario.
Jatkuu:
Hän muistaa toisenkin Söderströmin otteita kuvaavan tapauksen: “Söderström oli Porvoossa juhlimassa, ja seurue halusi vaihtaa ravintolaa. Hän soitti ja vaati autoa liikkuvasta poliisista Helsingistä. Auto lähti hirveällä kiireellä Porvooseen, ja porukka siirtyi sillä sata metriä.”
Mantilan ja Tapalan tuttaviin kuulunut monipuolinen rikollinen Sven Laine luotti hänkin Söderströmin tukeen. “Kerran Svenkalla oli kovat pirskeet Johanneksentien-asunnossaan, ja naapurit soittivat poliisin paikalle. Svenkka soitti Söderströmille, ja pian paikalle tuli toinen partio noutamaan ensimmäisen pois”, kertoo Laineen apuri, joka oli juhlissa mukana.
Laineen kovat suhteet yllättivät hänen juttujaan tutkineet poliisit. “Kun Laine pidätettiin 1966 metyylijutussa, ylipoliisipäällikkö Fjalar Jarva tuli illalla poliisiasemalle ja vaati, että Laine piti vapauttaa heti. Kieltäydyin vapauttamasta häntä”, kertoo päivystävänä komisariona tuolloin ollut Unto Vuono.Vuono jäi 1984 eläkkeelle rikospoliisin ensimmäisen tutkintaosaston johtajan paikalta.
Laine rakensi suojelurengastaan mm. juhlissa, joita hän järjesti valituille poliiseille ja virkamiehille. Svenkalla oli tapana kutsua juhliin alaikäisiä tyttöjä. Kun Svenkka sai virkamiehistä otteen, hän käytti heitä täysin häikäilemättömästi hyväkseen, kertoo Laineen entinen apuri. “Svenkka sai vankilassakin erikoiskohtelun suhteidensa avulla.”
Poliisijohdon rikolliskytkyeet haittasivat joskus jopa rutiinijuttujen tutkintaa. Eräs komisario kertoo esimerkin: “Tutkin liikemurtoa ja panin rikospaikalla havaitun auton etsintään. Kun poliisipartio pysäytti auton, sen takapenkillä istui komentaja Söderström.”
“Johto, jolla oli tällainen moraali ja luonteenlaatu, nimitti tärkeisiin virkoihin kaltaisiaan poliiseja. Seuraukset näkyvät yhä”, talousrikostutkija huomauttaa.
Poliisiylitarkastajan virasta asianajajaksi siirtynyt Pertti Virolainen oli näköalapaikalla yli kaksikymmentä vuotta. Hän arvioi, että erityisesti järjestyspoliisissa korruptiosta syntyi lähes periytyvä käytäntö.
“Uudeksi johtajaksi pyrittiin valitsemaan edeltäjän linjoilla oleva henkilö”, Virolainen sanoo.
“Johdon korruptio heijastui ainakin apulaispoliisimestaritasolle. Alempana oli muutamia luottomiehiä, jotka pystyivät järjestelemään käytännön kuvioita.”
Virolaisen mukaan poliisijohdon välit mm. ammattiautoilijoiden edunvalvojiin olivat epäterveen läheiset aivan viime vuosiin asti. “Kuljetusristikosta muodostui kuuluisa poliisien kestintäpaikka”, Virolainen sanoo.
Kuljetusristikoksi nimetyssä rakennuksessa Helsingin Haagassa olivat mm. Kuorma-autoliiton ja Helsingin Kuorma-autoliikennöitsijät ry:n toimitilat.
Talousrikostutkijan mukaan Söderströmin seuraajan valintaa käsiteltiin Mantilan huvilalla Rusutjärvellä. Paikalla olivat Korhonen, Söderström, Tapala, Mantila ja Viitanen.
Helsingin uudeksi poliisikomentajaksi tuli 1975 Tapani Elomaa.Elomaalla oli niin suuret verovelat, että häntä uhkasi henkilökohtainen konkurssi. Hän oli Söderströmin ja Korhosen tavoin hyvän ruoan, juoman ja hauskanpidon ystävä.
Pertti Virolaisen mielestä juhlat olivat yksi tapa koetella, kuka oli luotettava “meidän mies” ja ketä kannatti varoa.
“Kerran Elomaa keräsi juhlien jälkeen poliisiporukkaa jatkoille ilotaloon ja kysyi minulta, lähdenkö mukaan. Oli kevätilta ja sanoin, että taidan lähteä kotiin tervaamaan suksia, että pääsen aamulla hiihtämään”, Virolainen kertoo.
Krp:n entinen päällikkö, poliisineuvos Toivo Laento kertoo, että Tapala maksoi Elomaan valinnan kunniaksi järjestetyn lounaan.
“Tapala soitti ja kutsui minut ravintola Havis Amandaan. Tapala oli kutsunut sinne myös joitakin professoreita yliopistosta. Menin uteliaisuuttani katsomaan. Se oli ainoa kerta, kun olin Tapalan juhlissa. Emme olleet hyvissä väleissä, koska olin tutkinut erästä hänen petosjuttuaan.”
“Kun Tapalan tapaiset miehet ottavat mukaan virkamiehiä, se ei tapahdu siksi, että heillä on hyvä lauluääni tai että he ovat hauskoja seuramiehiä, vaan virka-aseman takia”, talousrikostutkija muistuttaa.
Elomaa sai 1980 oikeuskanslerin huomautuksen siitä, että hän oli myöntänyt passin ylikorkojutussa mm. kiskonnasta syytteessä olleelle Sirkka Auralle.Elomaan alainen, apulaispoliisimestari Viljo Lehkonen oli hylännyt passihakemuksen. Mafian vastainen taistelu paljastaa maailmalla uusia poliisin ja rikollisten välisiä yhteyksiä. Suomalaiseen poliisiin on voitu perinteisesti luottaa, mutta tutkimukset löytävät tahroja myös partiopojan kilvestä. 1960- ja 70-luvuilla ylin poliisijohto kietoutui talousrikollisten ja hämärämiesten verkkoon. “Kytkyjen seuraukset näkyvät yhä, sillä korruptoitunut poliisijohto nimitti tärkeisiin virkoihin kaltaisiaan poliiseja”, talousrikostutkija sanoo.
Harri Nykänen
Helsingin Sanomat 24.6.1994
70-luku ja Neuvostoliitto ovat kuolleet mutta Venäjä ja erityisesti venäläinen korruptio ovat voimissaan ja soluttautuneet pitkin maailmaa.
70-luku oli nykypäivään verrattuna viatonta aikaa ja ammattirikollisuus oli näillä leveysasteilla sellaista pienimuotoista pikkupoikien puuhastelua. Nykyään tietyissä piireissä on isot kuviot ja siellä liikkuu isot rahat.
Tapaus Aarnion jälkeen voi itse kukin pohtia miten immuuni nykyinen suomalainen poliisi on rahan ja maallisen mammonan syntisille houkutuksille. Onko meillä yliluonnollisen rehellisiä poliiseja, vai onko nekin vain ihmisiä?
Eipä tuo FBI:kaan ollut välttämättä esim. Hooverin aikana hyvä laitos....
Hyvä kirja asiasta: https://www.amazon.com/Enemies-History-FBI-Tim-Weiner/dp/0812979230/ref=asap_bc?ie=UTF8
Kaverin CIA-kirja on myös erinomainen, sai siitä Pulizer-palkinnon.
Raveni
Greatest Leader
Siellä missä on valtaa on myös vallan väärinkäyttöä ikävä kyllä ja lähes aina.
kimmo.j
Respected Leader
Vallan väärinkäyttöä hillitsee vain siitä kiinnijäämisen riski ja siitä seuraava tuomio.
Suomessa ongelma on virkamies koskemattomuus. Virkamies ei juuri tutkittavaksi joudu ja jos joutuu moni tutkinta kuivuu kasaan. Ne harvat jotka jotain tuomioita saavat, selviävät verrattain pienillä sakoilla. Virkauraan se ei vaikuta.
Yksittäinen poliisimies (muu virkamies) voi saada näpeilleen, mutta päällystö harvoin, Aarnio on poikkeus.
Edit.
En aina ole Ainolan kanssa samaa mieltä, mutta tässä poliisi asiassa olen.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/201702142200069896_uu.shtml
Suomessa ongelma on virkamies koskemattomuus. Virkamies ei juuri tutkittavaksi joudu ja jos joutuu moni tutkinta kuivuu kasaan. Ne harvat jotka jotain tuomioita saavat, selviävät verrattain pienillä sakoilla. Virkauraan se ei vaikuta.
Yksittäinen poliisimies (muu virkamies) voi saada näpeilleen, mutta päällystö harvoin, Aarnio on poikkeus.
Edit.
En aina ole Ainolan kanssa samaa mieltä, mutta tässä poliisi asiassa olen.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/201702142200069896_uu.shtml
Kokoontumisajot Tilannekeskuksen toimesta..
Olen kuvitellut, että poliisin saapuminen tehtävälle olisi jotenkin kontrolloitu..
Olen kuvitellut, että poliisin saapuminen tehtävälle olisi jotenkin kontrolloitu..
http://www.ts.fi/uutiset/paikalliset/3399034/Poliisioperaatio+hammensi+Turun+keskustassa