Analyysi: Suomessa vähiten poliiseja Euroopassa – turvallisuus ei poliiseja lisäämällä lisäänny
Monissa maissa turvallisuutta ylläpitämään palkataan jatkuvasti lisää poliiseja. Suomessa on valittu toinen tie ja siihen on syynsä.
15.4.2017 klo 16:56
Mielenosoittajia ja poliiseja Töölössä.Jyrki Lyytikkä / Yle
Terrori-iskujen ja muiden pelkoa aiheuttaneiden tapahtumien jälkeen myös Suomessa aletaan aina vaatia lisää poliiseja.
Poliisin näkemisestä tulee turvallinen olo. Virkapukuisten poliisien näkyvä partiointi on tärkeä osa tämän turvallisuudentunteen luomista. Samalla se on myös teatteria, jota monissa maissa harrastetaan Suomea enemmän. Poliisiammattikorkeakoulussakin sanotaan, että hyvä poliisi osaa vähän näytellä.
Mitattavissa oleva turvallisuus ei kuitenkaan ole nollasummapeliä. Turvallisuus ei automaattisesti lisäänny poliiseja lisäämällä eikä vähene poliiseja vähentämällä. Paljon tärkeämpää on, miten hyvin käytettävissä olevat poliisit on koulutettu ja tekeekö poliisi käytettävissä olevilla resursseillaan oikeita asioita.
Ainakin koulutuksessa Suomi on muita edellä. Kolmen ja puolen vuoden opin saanut peruspoliisi lienee ammattitaitoisin koko Euroopassa. Koulutus Poliisiammattikorkeakoulussa on nykyään tasolla, josta monissa maissa vain haaveillaan.
Koulusta valmistuu kuitenkin hyvin vähän poliiseja. Viime vuonna uusia valmistui 57 ja eläkeläisiä houkuteltiin takaisin riviin.
Muualla Euroopassa ei ole yhtä vähän poliiseja. Suomessa tuhatta asukasta kohden on 1,3 poliisia, Ruotsissa kaksi. Saksassa alkaa meteli, jos määrä jollakin alueella on alle 2,3.
Suomen poliisit vähenevät kuitenkin edelleen. Viime vuonna poliisina työskenteli reilut 7 200 henkilöä. Ennusteen mukaan vuonna 2020 jäljellä on reilut 6 300. Muissa Pohjoismaissa poliiseja samaan aikaan lisätään.
Poliisin sähkökäyttöisiä kaksipyöräisiä henkilönkuljettimia.Jarno Kuusinen / AOP
Poliisijohto on päättänyt olla ruikuttamatta
Kansalainen näkee Suomessa poliisin useimmiten vilaukselta silloin, kun tämä on matkalla jollekin tehtävälle. Harva konstaapeli ehtii seurustella kauppakeskuksissa ja sosiaalisessa mediassa, vaikka se toivottavaa turvallisuudentunteen luomisessa olisikin. Tähän tärkeään pr-toimintaan Suomen poliisilla ei riitä kunnolla väkeä.
Poliisin Suomessa nauttima luottamus on edelleen hyvä, mutta samaan aikaan yhä suurempi osa kansalaisista ei pidä poliisia enää neutraalina vaan osapuolena tai jopa kohteena. Poliisin ylimmästä johdosta onkin kuulunut lause ”poliisi on henkisessä mellakantorjuntatilanteessa koko ajan”.
Suomen poliisi on hankalassa ristiriipunnassa resurssiensa kanssa. Se haluaisi keskittyä oikeasti tärkeisiin ja vaativiin asioihin ja päästä eroon muun muassa juopporallista, vankikuljetuksista tai aikaa valtavasti vievistä peltikolareiden selvittelyistä. Historia on kuitenkin osoittanut, että jos tehtäviä vähennetään, vähennetään poliisien määrääkin.
Poliisin ylin johto on päättänyt, että se ”ei ruikuta”. Tilanne ei ole toivoton. Asiaa pitää nyt vain lähestyä uudesta tulokulmasta.
Poliisi tarvitsisi nyt eniten muita kuin poliiseja
Uhkakuvat ovat muuttuneet. Ennen ne olivat kotitekoisia, pahimmillaan kouluampumisia. Nyt uusia uhkakuvia ovat terrorismi sekä usein piilottautuneena toimiva kyberrikollisuus ja kansakunnan vakautta horjuttamaan pyrkivät hybridiuhat.
Suomi on ollut vakaa yhteiskunta. Pienelläkin määrällä poliiseja on pärjätty. Monissa muissa vakaissa Euroopan maissa on puolestaan linjattu, että poliisilla pitää olla ”taktisia reservejä”.
Suomalainen johtamisjärjestelmä on erilainen. Meillä ensimmäisenä kohteeseen saapuvan partion pitää osata toimia itsenäisesti ja osata tehdä myös oikeita asioita. Tämä on harvaan asutussa maassa tärkeää, sillä ensimmäisen partion jälkeen seuraavaa ei ehkä tule.
Henrietta Hassinen / Yle
Suomalainen huippukoulutus suojaa konstaapelia tiettyyn pisteeseen saakka. Ja koskaan ei tässä maassa ole ollut niin ammattitaitoisia poliiseja kuin nyt. Poliisi kaipaisi lisää poliiseja kenttätöihin myös oman työturvallisuuden takaamiseksi.
Pillikeikkaa ajavia konstaapeleita tai rikostutkijoita ei kuitenkaan kaikkein kipeimmin kaivata lisää. Sen sijaan nyt heti tarvittaisiin kyberosaajia. Tähän osaamiseen linkittyy tietoverkkorikostorjunta, poliisin toiminnan suojaaminen ja sitä kautta kansalaisten turvallisuus.
Ja näiden digiuhkien parhaat osaajat eivät ole poliiseja. Esimerkiksi Tanskassa jo puolet keskusrikospoliisin asiantuntijoista on muita kuin poliiseja. He miettivät päivittäin mitä karmeimpia uhkia, kuten miten löytää henkilöitä, jotka haluavat mahdollisesti katkaista maasta sähköt.
Partioivatko parhaat poliisit somessa?
Saksan Münchenissä syksyllä sattuneen kauppakeskusampumisen yhteydessä ihailtiin myös Suomen Poliisihallituksessa saksalaisten huippuunsa vietyä viestintää. Kansalaisia rauhoiteltiin kaikissa välineissä ja useilla kielillä kertomalla lähes minuuttitahdissa, että homma on hoidossa.
Myös Suomessa tiedetään hyvin, että poliisin massiivinen ja aito läsnäolo sosiaalisessa mediassa lisäisi merkittävästi turvallisuudentunnetta. Tähän saakka poliisi on tehnyt somessa lähinnä sen, minkä se on osannut. Tällä saralla maailman parhaat ovat vielä muualla.
Uutta kuitenkin keksitään. Kun Suomessa partiointia suoritetaan harvaan asutulla alueilla jatkuvasti vähemmän, mietitään nyt jopa jonkinlaista somessa päivystävää kyläpoliisia. Helposti lähestyttävä live-kyläpoliisi vastaisi kysymyksiin, ottaisi vastaan kansalaisten pieniäkin huolia, rauhoittelisi ja saattaisi jopa auttaa sen varastetun polkupyörän kanssa.
Parhaillaan poliisissa mietitään, miten akuuteissa kriiseissä saataisiin nopeasti kasaan some-taitoinen tiimi Münchenin poliisin tyyliin. Yksi vaihtoehto on, että Suomen poliisi rakentaisi viestintätaitoisen reservin henkilöistä, jotka eivät välttämättä edes ole koulun käyneitä poliiseja.
Henrietta Hassinen / Yle
Tarvitaanko perinteisiä poliiseja lisää, kun perinteiset rikokset vähenevät?
Rikostilastojen mukaan rikosten määrä on laskenut 1990-luvulta. Kansainvälisesti vertailtaessa Suomi on erittäin turvallinen paikka.
Varkauksien määrä on pysynyt viime vuosina melko samana. Vahingontekojen määrissä on suurta vuosivaihtelua. Raiskauksien ja pahoinpitelyiden osalta ainakin ilmoitusalttius on lisääntynyt lakimuutoksien myötä.
Kyberrikollisuus on sen sijaan voimakkaassa kasvussa. Oikeastaan kaikki verkossa tapahtuvat rikokset kuten maksuvälinepetokset ovat lisääntyneet. Nämä rikokset eivät tyypillisesti noudata maiden rajoja. Myös lievät huumausainerikokset ovat jatkuvassa kasvussa. Huumeitakin ostetaan yhä enemmän verkosta.
Henkirikollisuuden puolella on nykyään hiljaista. Koskaan aiemmin ei Suomessa ole surmattu niin vähän ihmisiä kuin nyt.
Rikostutkijoiden kädet ovat täynnä töitä ja tutkinta-ajat ovat pidentyneet. Rikokset ovat entistä vaikeampia ja työläämpiä selvittää. Siinä missä henkirikoksissa selviämisprosentit ovat vielä varsin korkeita, on niin sanottua massarikollisuutta jouduttu jättämään kokonaan tutkimatta.
Alle viisi prosenttia kansalaisista tekee selvästi yli puolet kaikista rikoksista. Heidän tekemänsä pahoinpitelyt ja vahingonteot ovat juuri niitä katukuvassa näkyviä rikoksia, jotka vaikuttavat turvallisuudentunteeseen.
Kansalaisten turvallisuudentunnetta saattaa lisätä tieto, että hyvin usein nämä samat henkilöt joutuvat myös näiden samojen rikosten uhreiksi.
Juttua varten on pyydetty tietoja Poliisihallituksen poliisijohtaja Tomi Vuorelta. Lähteenä on myös käytetty Valtioneuvoston selontekoa sisäisestä turvallisuudesta.
http://yle.fi/uutiset/3-9565702
