Sanavalmis Muurinen
Kenraali
Tauluun kun vielä fotaroisi tyhjiä -> tyhmiä niin olisi täydellinen.
StepanRudanskij
Respected Leader
Suomi on nyt tehnyt sen mitä itse voi asian eteen tehdä. Nyt vaan odotellaan kun jenkit potkii sulttaania ja unkarilaista koiranpaskakikkaretta persuksiin.
ProFin
Kapteeni
Semi-Putinisti Matti
skärdis
Greatest Leader
Ei olisi varmuutta miten Lauta-Matti olisi äänestänyt jos olisi saanut.
YliKoo
Greatest Leader
Haluaako USA Suomen Natoon ennen Ruotsia? Näin Valkoinen talo vastaa
Suomen ja Ruotsin Nato-hakemukset eivät ole edenneet Unkarissa ja Turkissa.
www.iltalehti.fi
Jotenkin tuntuu että Suomessa ei haluttaisi/uskallettaisi pahoittaa ruotsalaisten mieltä menemällä Natoon ensin ja yksin. (Jos siis kalkkuna ja sukulaiskansa suo) Jos tilanne olisi yhtään toisinpäin niin aivan varmasti Ruotsi olisi jo Nato-jäsen. Se olisi kiitti vaan ja heipat, koittakaa pärjäillä , me tästä lähdemmekin. Jos Suomi pääsee Natoon ensin niin ei se Ruotsin asema nyt niin tukala voi olla, sentään Nato-maiden ympäröimä. Siellähän heidän olisi hyvä olla kuin Herran kukkarossa. Sen kuin vain hyvesingnaloisi ja söisi rusinoita ja kanelipullia..
Toinen asia ja ongelma Natolle lienee yleensä nuo jäsenet Turkki ja Unkari: kuinka paljon niihin voi oikeasti luottaa missään muussakaan asiassa kun tämä jäsenyysveivauskin on jo tällaista farssia?
Toinen asia ja ongelma Natolle lienee yleensä nuo jäsenet Turkki ja Unkari: kuinka paljon niihin voi oikeasti luottaa missään muussakaan asiassa kun tämä jäsenyysveivauskin on jo tällaista farssia?
YliKoo
Greatest Leader
Ei Suomi odottelisi yhtään, jos ratifioinnit tulisi meille.
Oman tulkintani mukaan se oli alunperin USAn idea, että yhtä aikaa. Sitten se oli helpompi Suomelle sisäpoliittisesti, ajateltiin ehkä ettei venäjä tykkää ihan niin kyttyrää, kun kerran Ruotsikin lähtee. Sitten on tietenkin NATOn kannalta se, että nyt on puolustussuunnittelu lähtemässä uusintaan muutenkin, joten olisi helpompi tehdä kerralla kokonaisuus. Ei tarvitsisi parin vuoden päästä avata sitä.
Ruotsi suostuu ilman muuta, voi olla että olisi jopa hyvillään kun saisi olla edelleen kuin herran kukkarossa, joka puolelta NATOn ympäröimänä.
Huhta
Greatest Leader
Jaa, että sinullakin on henkilökohtainen NATO-optio? Mä puolestani menin viime viikolla kauppaan ostamaan OTAN-greippilonkeron, mutta niitä oli huomattavan vähän jäljellä hyllyssä, joten saatavuusongelmien pelossa ostin kaksi ja säilöin toisen kassakaappiin. (Siis en samaan kaappiin kuin niitä ministeriöstä muistitikulle kopioimiani Nato-papereita...)
soppatykki
Alikersantti
Oli kyllä Niikolta munaton tyhjän painaminen. Olisi sitten edes ollut rehellisesti ei-linjoilla. Toivottavasti persut puhdistuu näistä Kiinan ja puten asianajajista seuraavien vaalien jälkeen. Fiksumpaa jengiä olisi tulossa sisään. Valitettavasti konservatiivinen ja monessa asiassa valtavirtaa vastaan menevä iso puolue vetää kylkeensä aina hörhöjä.
Jollain kierolla tavalla arvostan enemmän esim. Anna Kontulaa tässä asiassa. On ainakin johdonmukaisesti omalla linjallaan, vaikkakin olen itse mahdollisimman kaukana hänen politiikastaan. Muuten vasemmiston ja varsinkin Anon touhut eivät yllätä. Demokratiassa näilläkin on oikeus olla omilla linjoillaan.
Jollain kierolla tavalla arvostan enemmän esim. Anna Kontulaa tässä asiassa. On ainakin johdonmukaisesti omalla linjallaan, vaikkakin olen itse mahdollisimman kaukana hänen politiikastaan. Muuten vasemmiston ja varsinkin Anon touhut eivät yllätä. Demokratiassa näilläkin on oikeus olla omilla linjoillaan.
Joo, ostin kesällä muutaman tölkin olutta ja lonkeroa, molempia säästin pari. Eniten tässä ratifiointien viivyttämisessä huolestuttaa, että ehtiikö olut vanhentua ennen kuin sen voi nauttia...
skärdis
Greatest Leader
Siinä mitään kieroa ole, päinvastoin suoraselkäistä toimintaa. Uskoo aatteeseensa ja toimii sen eteen, mutta ei räyhää eikä k*seta äänestäjiään.
E.J. Tennilä oli ihan suora kaveri, vaikka en hänen poliittisia näkemyksiä todellakaan kompannut. Samoin Kontula ja muinoin vaikkapa Ele Alenius.
Sitä vastoin Yrttiahojen (senior ja junior), Niikon, Anon ym. toiminta on turhanpäiväistä räyhäämistä ja äänestäjien vedättämistä.
JASSMi Joensuu
Alikersantti
Tänään aamulla HVG julkaisi mielenkiintoisen jutun otsikolla "10 merkkiä siitä, että Fidesz käyttää Nato-laajentumista kiristykseen ja poliittiseen kiihotukseen" Konekäännös suomeksi näyttää menevän vähän kököksi, mutta englanninkielinen käännös on vielä suht luettavaa tekstiä. LINKKI JUTTUUN
Jutun lopussa on hilpeä yksityiskohta. Orbán on itse kehottanut analysoimaan häntä kuin ryssää - ei saa kiinnittää huomioita hänen puheenhorinoihisa, vain tekoihin:
All in all, given what has happened so far, we cannot be at all sure that after 8.5 months, at the end of March, the Hungarian legislature will close the issue of Swedish and Finnish NATO accession. Practically any political move is imaginable, and its opposite as well. Perhaps it is worth bearing in mind Viktor Orbán's old but eternal sentence in this case too, according to which "don't pay attention to what I say, pay attention to one thing I do".
Jutun lopussa on hilpeä yksityiskohta. Orbán on itse kehottanut analysoimaan häntä kuin ryssää - ei saa kiinnittää huomioita hänen puheenhorinoihisa, vain tekoihin:
All in all, given what has happened so far, we cannot be at all sure that after 8.5 months, at the end of March, the Hungarian legislature will close the issue of Swedish and Finnish NATO accession. Practically any political move is imaginable, and its opposite as well. Perhaps it is worth bearing in mind Viktor Orbán's old but eternal sentence in this case too, according to which "don't pay attention to what I say, pay attention to one thing I do".
Huhta
Greatest Leader
Kerroit joskus, että teidän kaasusumuttimissa lukee "käytettävä ennen(/viimeistään?)".
Onneksi juomissa ei liene vastaavaa ja voihan sen sitten vanhentumisen jälkeen lähettää vaikkapa Kansallismuseoon muistoksi Suomen Nato-seikkailusta.
No luottaa ei voi pätkääkään vaan olennaisimman eli 5. artiklan kannalta ei tarvitsekaan siinä vaiheessa kun ollaan jäseniä. Jos laistavat siitä niin liitossa on kuitenkin 29 tai 30 muuta jäsenvaltiota.
Itse ehkä mietin asiaa nyös niin, että mitä muita vehkeilyjä nämä sankarit puuhaavat ryssän kanssa? Meneekö kaikista salaisista Nato-asioista suoraan kopio kremliin..
Tuo on toki hyvä pointti, mutta ehkä ei kuitenkaan. Tuollaisten ketkujen olemukseen kuuluu pelkuruus - ryssän ahterin nuoleskelu ei ole ongelma mutta ihan oikeiden, kovien riskien ottamiseen tarvitaan omistautumista ja luonnetta jota tällaisilla mätäpaiseilla harvemmin on.
Eerikainen
Majuri
OT: Olin ennen opiskelemaan lähtöä raksalla harjoittelemassa ja Esko Juhani änkesi työmaan koppiin yhdellä ruokiksella agitoimaan (yli 40 vuotta sitten, hyi helevetti on sitä vanaha) ilmeisesti ammattiyhdistysjäärien kutsumana. Kyllä se siihen aikaan vielä vallankumousta paasasi. Kapitalistien riistoa ja vilua ja nälkää ja aivan kybällä. Alle kakskymppinen kloppi silmät suittirenkaina katto, ei siitä uskaltanut poiskaan lähteä. Se oli tuohon aikaan kai normaalia, että firma sinne päästi saarnaamaan, tosin ei ne mesut vaivautuneet kuuntelemaan. Itte en ole koskaan päästänyt nuita agitaattoreita työnantajan tiloihin, paasatkoon muualla.
E.J oli aatteen mies, mutta vanhan sanonnan mukaan oli kai sitä hyvää aatetta yhtenä miehenä pilaamassa. End OT
Tästä olen puhunut joskus kansainvälisillä foorumeilla ruotsalaisten kanssa, ja nekin raapi päätään että mistä se suomalaisten into ampua itseään jalkaan tässä asiassa oikein kumpuaa.
2016 julkaistun arvion yhteenveto on mielestäni edelleen käypä:
SUOMI JA RUOTSI: YHDESSÄ VAI ERIKSEEN? Jos Suomi päättäisi liittyä Natoon ja Ruotsi jäisi omista syistään ulkopuolelle, Suomen strateginen asema olisi varsin suojaton. Se toimisi tällöin yksin Naton strategisena etuvartioasemana ja ainoa maayhteys sen ja liittokunnan välillä kulkisi kaukana pohjoisessa sijaitsevan laajalti asumattoman, vuoristoisen ja vaikeakulkuisen Norjan raja-alueen kautta. On vaikea kuvitella mahdollisuutta, että liittokunta avustaisi Suomea jollain muulla tavoin kuin käyttämällä Ruotsin aluetta hyväkseen. Lisäksi Venäjän merivoimien läsnäolo Suomenlahdella voisi vaarantaa yhteydet lähimpään Naton maa-alueeseen Virossa.
Ruotsin vastaava päätös jättäisi Suomen entistä suojattomammaksi Venäjää vastaan. Ruotsin hallitukselle tällaiset pohdinnat olivat tärkeitä kylmän sodan aikana, jolloin ajatus Natoon liittymisestä hylättiin, koska se olisi saattanut vaikeuttaa Suomen suhteita Neuvostoliittoon entisestään – ja aiheuttaa moninaisia vaikutuksia myös Ruotsille. Mikään Ruotsin hallitus ei hevin sulattaisi ajatusta "Paluusta tulevaisuuteen": Ruotsi joutuisi jälleen pohtimaan "Suomi-kysymystä", jollaista sillä ei tällä hetkellä ole.
Näyttääkin siis siltä, että vaikka Suomen ja Ruotsin yhtäaikainen jäsenhakemus muuttaisi huomattavasti poliittista maantiedettä Euroopassa, ja se ainakin väliaikaisesti lisäisi jännitteitä Naton ja Venäjän välillä, strategisesti katsoen se olisi selvästi parempi vaihtoehto kuin kummankaan maan erillinen liittyminen (Alleingang). Suomen yksipuolinen lähentyminen liittokuntaan loisi vakavia logistisia ongelmia Natolle: sen Baltian maissa kohtaamat ongelmat lisääntyisivät, koska uuden jäsenmaan ja liittokunnan välillä ei olisi varsinaista maayhteyttä. Ruotsin yksipuolinen siirto puolestaan voisi johtaa kylmän sodan skenaarioiden paluuseen, jolloin Suomen olisi varottava liikkeitään ylläpitääkseen kohtuullista tasapainoa Venäjän ja liittokunnan välillä ja luotettava siihen, että Ruotsi toimii siltana länteen. Tämä puolestaan loisi vakavia diplomaattisia ja muita haasteita Tukholmalle.
Jos Suomi – ja Ruotsi – jättäisivät Nato-jäsenyyshakemuksen, se olisi strategisesti erittäin merkittävä asia paitsi kyseisille hakijamaille myös koko liittokunnalle. Pohjimmiltaan kyse olisi suurstrategian muuttamisesta, joka vaatii huolellista harkintaa. Pienet maat eivät usein muuta ulkopolitiikkansa perussuuntaviivoja. Niille jatkuvuus on merkittävämpi asia kuin suurvalloille. Mikä tahansa muutos vaatisi myös sisäpoliittista yksimielisyyttä, jotta se nähtäisiin oikeutettuna sekä kotimaassa että ulkomailla.
julkaisut.valtioneuvosto.fi
SUOMI JA RUOTSI: YHDESSÄ VAI ERIKSEEN? Jos Suomi päättäisi liittyä Natoon ja Ruotsi jäisi omista syistään ulkopuolelle, Suomen strateginen asema olisi varsin suojaton. Se toimisi tällöin yksin Naton strategisena etuvartioasemana ja ainoa maayhteys sen ja liittokunnan välillä kulkisi kaukana pohjoisessa sijaitsevan laajalti asumattoman, vuoristoisen ja vaikeakulkuisen Norjan raja-alueen kautta. On vaikea kuvitella mahdollisuutta, että liittokunta avustaisi Suomea jollain muulla tavoin kuin käyttämällä Ruotsin aluetta hyväkseen. Lisäksi Venäjän merivoimien läsnäolo Suomenlahdella voisi vaarantaa yhteydet lähimpään Naton maa-alueeseen Virossa.
Ruotsin vastaava päätös jättäisi Suomen entistä suojattomammaksi Venäjää vastaan. Ruotsin hallitukselle tällaiset pohdinnat olivat tärkeitä kylmän sodan aikana, jolloin ajatus Natoon liittymisestä hylättiin, koska se olisi saattanut vaikeuttaa Suomen suhteita Neuvostoliittoon entisestään – ja aiheuttaa moninaisia vaikutuksia myös Ruotsille. Mikään Ruotsin hallitus ei hevin sulattaisi ajatusta "Paluusta tulevaisuuteen": Ruotsi joutuisi jälleen pohtimaan "Suomi-kysymystä", jollaista sillä ei tällä hetkellä ole.
Näyttääkin siis siltä, että vaikka Suomen ja Ruotsin yhtäaikainen jäsenhakemus muuttaisi huomattavasti poliittista maantiedettä Euroopassa, ja se ainakin väliaikaisesti lisäisi jännitteitä Naton ja Venäjän välillä, strategisesti katsoen se olisi selvästi parempi vaihtoehto kuin kummankaan maan erillinen liittyminen (Alleingang). Suomen yksipuolinen lähentyminen liittokuntaan loisi vakavia logistisia ongelmia Natolle: sen Baltian maissa kohtaamat ongelmat lisääntyisivät, koska uuden jäsenmaan ja liittokunnan välillä ei olisi varsinaista maayhteyttä. Ruotsin yksipuolinen siirto puolestaan voisi johtaa kylmän sodan skenaarioiden paluuseen, jolloin Suomen olisi varottava liikkeitään ylläpitääkseen kohtuullista tasapainoa Venäjän ja liittokunnan välillä ja luotettava siihen, että Ruotsi toimii siltana länteen. Tämä puolestaan loisi vakavia diplomaattisia ja muita haasteita Tukholmalle.
Jos Suomi – ja Ruotsi – jättäisivät Nato-jäsenyyshakemuksen, se olisi strategisesti erittäin merkittävä asia paitsi kyseisille hakijamaille myös koko liittokunnalle. Pohjimmiltaan kyse olisi suurstrategian muuttamisesta, joka vaatii huolellista harkintaa. Pienet maat eivät usein muuta ulkopolitiikkansa perussuuntaviivoja. Niille jatkuvuus on merkittävämpi asia kuin suurvalloille. Mikä tahansa muutos vaatisi myös sisäpoliittista yksimielisyyttä, jotta se nähtäisiin oikeutettuna sekä kotimaassa että ulkomailla.
Arvio Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista
julkaisut.valtioneuvosto.fi