Suomi NATOn jäseneksi - or not?

Pitäisikö Suomen hakea NATOn jäseneksi


  • Äänestäjiä yhteensä
    883
http://m.iltalehti.fi/uutiset/2016020521073633_uu.shtml

Ruotsissa kiinnostus Natoon kasvaa – naapurin päätöksellä vaikutuksia myös Suomeen
Tänään klo 19:43


Ulkopoliittisen instituutin tutkija Charly Salonius-Pasternak uskoo, etteivät Ruotsi ja Suomi kulje Nato-jäsenyydessä yhtä matkaa.


Ruotsissa Nato-jäsenyyden kannatus on kasvanut. Kuvituskuva.ERIIKA AHOPELTO/AL
Ruotsissa on keskusteltu viime viikkoina aktiivisesti maan mahdollisesta Nato-jäsenyydestä.

Maan puolustusintoa on herätellyt muun muassa Ruotsin maavoimien komentaja Anders Brännström, joka sanoi Ruotsin tai sen lähinaapureiden voivan olla sodassa muutaman vuoden kuluttua.

Ruotsalaisten suhtautuminen Nato-jäsenyyteen on muuttunut myönteisemmäksi viime vuosina.

Ruotsin yhteiskuntasuojelu- ja valmiusviraston MSB:n tuoreessa mielipidemittauksessa Ruotsin Nato-jäsenyyttä kannatti 47 prosenttia vastaajista. Kannattajien määrä ylitti vastustajien määrän ensimmäistä kertaa vuonna 2014.

Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Charly Salonius-Pasternak näkee, että myös ruotsalaisten poliitikkojen puheissa on tapahtunut selvä muutos.

– Nyt myös oppositiopuolueet ovat sitä mieltä, että Ruotsin pitäisi hakea Nato-jäsenyyttä. Yleisesti poliitikkojen lausunnoissa ei puhuta Natosta yhtä negatiivisesti kuin ennen. Kaiken tämän perusteella voisi sanoa, että tuki on lisääntynyt Ruotsin Nato-jäsenyydelle.



Ei itsestään selvää


Ruotsin ja Suomen on usein ajateltu kulkevan Nato-jäsenyydessä rinta rinnan. Ruotsin Nato-jäsenyyden on nähty ajavan myös Suomea sotilasliittoon.

Ruotsalainen kenraalimajuri Karlis Neretnieks kirjoittaa tuoreessa blogikirjoituksessaan, että vastaus Ruotsin ja Suomen yhteisrintamasta Natoon ei ole kuitenkaan itsestään selvä. Tekstin on suomentanut suomalaismajuri James Mashiri.

Neretnieksin mukaan ruotsalaisesta näkökulmasta Natoon liittyminen on verrattain ilmeinen ratkaisu. Nato-jäsenyys vahvistaisi hänen mukaansa myös Suomen turvallisuutta, vaikka Venäjä näkisikin Suomen jäsenyyden kasvaneena uhkana itselleen.

– Todennäköisyys sille, että Suomi voisi pysytellä mahdollisen Naton ja Venäjän välisen konfliktin ulkopuolella vaikuttaa pieneltä, sillä molemmilla osapuolilla on paljon hävittävää, jos toinen saisi pääsyn Suomen alueelle, Neretnieks kirjoittaa.

Hänen mukaansa Suomen sotilasstrateginen tilanne ei ole sama kuin Ruotsin, mikä voi johtaa Suomessa toisenlaisiin johtopäätöksiin Nato-jäsenyydestä.

Samaa mieltä on vanhempi tutkija Salonius-Pasternak. Hänen mukaansa Suomessa halutaan uskotella, että Nato-päätös tehtäisiin Ruotsin kanssa yhdessä, vaikka maiden tilanne ei todellisuudessa ole symmetrinen.

– Nato-jäsenyys merkitsee eri asioita Suomen ja Ruotsin puolustuksen suhteen sekä Natolle että Venäjälle. Tässä painavat myös historialliset syyt, Salonius-Pasternak sanoo.

Myös venäläisessä ajattelussa Suomen ja Venäjän sotien historiaa on pidetty merkittävänä seikkana.



Keskustelu voi muuttua


Kriittisenä kohtana Ruotsin Nato-jäsenyyden kannalta on pidetty usein vuoden 2018 vaaleja. Jos Ruotsin porvariallianssi saisi vaalivoiton, olisi mahdollista, että Ruotsi hakisi sen jälkeen Nato-jäsenyyttä. Salonius-Pasternakin mukaan päätös voisi syntyä aikaisemminkin.

– Riippuu, mikä on alueellinen ja globaalinen turvallinen tilanne.

Ruotsin liittyminen Natoon vaikuttaisi vahvasti myös Suomen ratkaisuun. Se kääntäisi Nato-keskustelun päälaelleen.

– Suomen poliittinen johto joutuisi perustelemaan, miten asiat ovat erilaisia Suomessa kuin Ruotsissa. Keskustelu kääntyisi siihen, miksi Suomen ei pitäisi liittyä Natoon, jos meidän lähin verrokkimaa on tehnyt tämän päätöksen, Salonius-Pasternak sanoo.
 
Suomen hallituksen NATO-selvitys on poliittinen tilaustyö. Sitä tarvitaan vain ja ainoastaan pohjustamaan hallituksen näkemystä puolustusliiton jäsenyyden sekä maamme uskottavan puolustusvalmiuden suhteen. Sekä luonnollisesti myös tukemaan hallituksen suunnittelemia toimenpiteitä sotilaallisen varustautumisen ja turvallisuuspolitiikan osalta. Tarkoituksena ei ole missään tapauksessa selvittää puolueettomasti ja neutraalisti Suomen turvallisuuspoliittista asemaa Venäjän naapurivaltiona.

Jokainen meistä tietää että EU:n jäsenmaat (muutamaa lukuunottamatta) ovat valinneet valtiollinen koskemattomuutensa turvaksi NATO:n jäsenyyden. Tämä turvallisuuspoliittinen rakenne näkyy vahvasti myös EU:n Lissabonin sopimuksessa. Monet näistä EU:n jäsenvaltioista sijaitsevat huomattavasti suojatummassa geopoliittisessa asemassa, suhteessa EU:n ainoaan mahdolliseen viholliseen, kuin Suomi(Venäjän rajanaapuri). Jo tämä edellä mainittu ja paljon mainostettu geopoliittinen sijainti osoittaa että Suomi on EU:n jäsenmaista kaikkein eniten yhteisen turvallisuusjärjestelmän tarpeessa, kuin mikään muu yksittäinen jäsenmaa. Ehkä Baltianmaita lukuun ottamatta jotka ovat jo puolustusliiton jäseniä.

Tästä em. perussyystä johtuen NATO-selvitykseen tarvitaan jo etukäteen hyvin tarkkaan määritelty tavoite, jotta voidaan löytää sekä osoittaa sopivat perustelut sille että Suomen tulee huomioida Venäjän "turvallisuuspoliittiset tarpeet" oman maanpuolustuksensa osalta. Jotta selvityksen lopputulos olisi varmasti halutun mukainen on sen tekijätkin jouduttu valitsemaan "tarkalla kammalla". Lienee vaikea löytää sellaisia asiantuntijoita jotka kykenevät uskottavasti osoittamaan että 94 %:ia Euroopan unionin kansalaisista on vääränlaisen turvallisuusjärjestelmän piirissä.

Mutta, vanha totuus on että "rahalla saa ja hevosella pääsee..kenen leipää syöt sen lauluja laulat". Me kaikki tiedämme jo etukäteen minkälainen on kyseisen selvityksen lopputulos.

Liittoutumiseen mitään asiantuntijoita tarvita, tai kun tarvitaan niin suomesta löytyy 4.4 miljoonaa asiantuntijaa(äänioikeutettujen määrä). Ei siihen tarvita muita neuvomaan oletko valmis puolustamaan naapuriasi (riippuu naapurista).

Keskustelussa unohtuu aina se että suomenkin pitäisi tarvittaessa puolustaa muita nato maita, joka on todennäköisempää kuin että suomi tarvitsisi apua. Itse en olisi valmis lähtemään sotaan turkkilaisten puolesta ja lähitulevaisuudessa georgian. Mitä enemmän nato laajenee niin todennäkoisemmäksi konflikti tulee.
 
Keskustelussa unohtuu aina se että suomenkin pitäisi tarvittaessa puolustaa muita nato maita, joka on todennäköisempää kuin että suomi tarvitsisi apua. Itse en olisi valmis lähtemään sotaan turkkilaisten puolesta ja lähitulevaisuudessa georgian. Mitä enemmän nato laajenee niin todennäkoisemmäksi konflikti tulee.

Jos tuollaiseen sotaan joutuisemme lähtemään, ei sitä käytäisi jonkun maan/kansan puolesta. Sitä käytäisiin liittolaisten puolesta. Itse voisin lähteä Georgian puolesta. ilman liittoakin.
Mutta liitossa oltaessa on myös voitettavaa. Joskus voi voittaa myös omansa takaisin. Putinin sanoin: rajat eivät ole merkittäviä, ihmiset ovat.
 
Joillekin tuntuu olevan se kova asia, että liittoutumisessa ei voi ottaa" rusinoita pullasta", vaan jos haluaa apua, sitä on myös annettava.

Jos nyt tutustuu esim. NATO:n 5. artiklan asioihin, niin eihän siinä ole kyse mistään "sotaseikkailusta" vaan jäsenmaahan kohdistuneen sotilaallisen hyökkäyksen torjunnasta. Eihän esimerkiksi Turkki voi aktivoida 5. artiklan toimia jos on itse ns. "hyökkääjä".

Suomi nyt ei enää kaikkien sopimustensa ja Venäjän asenteen vuoksi pysty millään pysymään erossa esim. Baltiassa tapahtuvasta kriisistä. Kreml on jo toimillaan ja asenteellaan (sekä lausunnoillaan) osoittanut, että Suomea jo kohdellaan sotilaallisesti NATO-maana. Porukka vaan haluaa pistää pään pensaaseen ja sitten itketään kun "shit hits the fan" että miksi ne meitä kyykyttää. Olen jo monen monta kertaa postannut forumille Suomen tekemiä lukuisia sopimuksia NATO:n kanssa (joista jotkut ovat aika kovaa kamaa) ja poliitikot eivät edelleenkään uskalla muuta kuin heittää liturgiaa "puolueettomuudesta". Se on täyttä kansalle valehtelemista.
 
Jos tuollaiseen sotaan joutuisemme lähtemään, ei sitä käytäisi jonkun maan/kansan puolesta. Sitä käytäisiin liittolaisten puolesta. Itse voisin lähteä Georgian puolesta. ilman liittoakin.
Mutta liitossa oltaessa on myös voitettavaa. Joskus voi voittaa myös omansa takaisin. Putinin sanoin: rajat eivät ole merkittäviä, ihmiset ovat.

"Sitä käytäisiin liittolaisten puolesta"

Tässä se olennaisin, liittolaisuus pitää kysyä suomalaisilta ei "asiantuntijoilta". Kyllä liittottoutuminen on enemmän mielipidekysymys kuin joku fakta.


"Itse voisin lähteä Georgian puolesta. ilman liittoakin"

Tässä ongelmana on se että suomalaisia voisi joutua tahdon vastaisesti sotimaan "toisten" sotaa, suomessa kun on yleinen asevelvoillisuus. Oman kansan puolustamisen "pakolla" ymmärrän jos venäjä tänne hyökkää.
Kaukaisille maille sotimaan kukin voi lähteä omasta tahdosta, joskin nykyisestä suomalaisesta lainsäädöksistä en ole varma. Muutenkin nämä etniset konfliktit on sellaisia mitkä on se suurin riski natossa jos esimerkiksi georgia liittyy natoon. Itse en haluaisi asetta esiin nostaa jos vaikka ahvenamaalaiset haluaisi itsenäistyä ja siihen esim ruotsalaiset sekaantuisi. Geogiassa riidat ja ajoittain sota on jatkunut kohta 25 vuotta, ja tulevaisuudesta ei tiedä kukaan. Länsimaat teki suuren virheen kun lähti ajamaan neuvostoliiton sisäisiä rajoja valtionrajoina, paljolta olisi vältytty kun oltaisiin rajat piirretty ihmisten halujen mukaan eikä stalinin kynän mukaan. Tsetsenia, Nagorno-Karabakh, Transistia, Ossetia, Abkhasia nyt vain esimerkiksi, lisäksi jugoslavia toimii myös mahtavana esimerkinä siitä kuinka kaikki sotii kaikkia vastaan. Tämänkaltaisien vuosikymmenien riitoja lähteä nyt selvittelemään mahdollisesti naton kautta. Nämä esimerkkinä siksi että pidän todennäköisenä sitä että jostain entisen neuvostoliiton maasta joka kuuluu tai liittyy natoon syttyy sota, mihin mahdolliseti venäjä sekaantuu.
 
Viimeksi muokattu:
Joillekin tuntuu olevan se kova asia, että liittoutumisessa ei voi ottaa" rusinoita pullasta", vaan jos haluaa apua, sitä on myös annettava.

.

Se on niin yksinkertaista että kaikille EI halua apua antaa. Kaikki ei halua niitä rusinoita jos pitää pulla antaa alta!
 
Vielä lisäyksenä että suurimman osan mielestä asiantuntija on silloin asiantuntija jos sen samaa mieltä itsensä kanssa. Elikkä koko asia on silloin mielipidekysymys.
 
Vielä lisäyksenä että suurimman osan mielestä asiantuntija on silloin asiantuntija jos sen samaa mieltä itsensä kanssa. Elikkä koko asia on silloin mielipidekysymys.

Kun on seurannut Venäjän toimia viimeiset kymmenkunta vuotta, siis alkaen jo tsetsenian ajoilta niin ei voi välttyä ajatukselta etteikö itärajan takaa löydy jonkinlaisia uhkatekijöitä. Venäjällä ei enää edes ole montaa rajanaapuria jonka alueelle se ei olisi ollut tunkemassa..Joko sotavoimiensa avulla hyökäten tai sitten muulla tavoin painostaen..

Vaikka olettaisimme että Suomi on jatkossakin erittäin nöyrä ja kuuliainen venäläisten tavoitteille niin ei voi välttyä ajatukselta että jossain vaiheessa saattaa tulla Suomen vuoro joutua jyrän alle. Aivan samalla tavalla kuin asiat kehittyvät esim. Valko-Venäjällä. Siellä ollaan aiemmin oltu erittäin myöntyväisiä Venäjän halulle perustaa tukikohtia V-V:n alueelle.. Se ei kuitenkaan ole riittänyt. Venäjällä on edelleenkin tarkoitus vahvistaa läsnäoloaan vaikka Valko-Venäjä on ollut jo melko pidättyväinen joukkojen lisäämiseen. Hieman on vaikea uskoa että kysymys olisi Venäjän osalta pelkästään hyökkäyksen uhasta.

Puhumattakaan Ukrainasta tai Krimistä jne. jne.

Tottakai puolustusliiton jäsenyydessä kysymys on mielipiteestä muttei ne mielipiteetkään synny ihan tyhjästä.
 
Viimeksi muokattu:
Joillekin tuntuu olevan se kova asia, että liittoutumisessa ei voi ottaa" rusinoita pullasta", vaan jos haluaa apua, sitä on myös annettava.

Nimenomaan tämän vuoksi Suomen ei tule liittyä Naton jäseneksi, koska samassa paketissa Suomi joutuisi etukäteen sitoutumaan Yhdysvaltojen suurvaltapoliittisiin etuihin ja tavoitteisiin, jota puolestaan eivät ole yhtenevät Suomen etujen kanssa. Samalla Suomen ulkopoliittinen liikkumavara kaventuisi entisestään sekä asema ja tulevaisuus muuttuisivat entistä enemmän riippuvaiseksi Yhdysvaltojen suurvaltapolitiikan suhdanteista ja oikuista.

Itämeren alueella Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys johtaisi myös tilanteeseen, jossa Venäjä ahdistettaisiin nurkkaan Pietarin alueella, mikä on eräs sen tärkeimmistä alueista, Itämeren muodostuessa samalla Naton sisämereksi. Venäjä on moneen kertaan varoittanut, että se kokee Naton laajenemisen uhkaavaksi eikä hyväksy tätä. Oman doktriininsa mukaisesti Venäjä puolustautuu hyökkäämällä ja siirtää nopeasti sotatoimet vastustajan alueelle. Käytännössä tämä tarkoittaisi Itämeren suunnalla Venäjän nopeaa hyökkäysoperaatiota Nato-Suomen eteläosiin ja -Baltiaan, eli äärimmäisessä tapauksessa jopa länteen köröttelevää panssarilauttaa Turku 10 -kyltin kohdalla, josta nämä eivät vanhaa vitsiä kuulemattona osaa tehdä sitä kuuluisaa U-käännöstäkään.

Hyvässä tapauksessa tämä johtaisi jatkosota 2:een, jonka seurauksena uusi valtakunnanraja vedettäisiin todennäköisesti jonnekin Mikkeli-Tampere-Pori linjan pohjoispuolelle. Ehkä Yhdysvallat saavuttaisi jotain hyötyä itselleen ja pystyisi ainakin sitomaan Venäjän voimat pois lähi-idästä ja arktiselta alueelta, mutta hankkeen maksumiehiksi ja tykinruoaksi joutuisivat suomalaiset ja Baltian maiden asukkaat.

Suomen etujen mukaista on pitää oma tonttinsa puhtaana ja pysytellä mahdollisimman tehokkaasti mahdollisen eskaloituvan konfliktin ulkopuolella. Kummankaan osapuolen kelkkaan ei kannata lähteä.
 
Nimenomaan tämän vuoksi Suomen ei tule liittyä Naton jäseneksi, koska samassa paketissa Suomi joutuisi etukäteen sitoutumaan Yhdysvaltojen suurvaltapoliittisiin etuihin ja tavoitteisiin, jota puolestaan eivät ole yhtenevät Suomen etujen kanssa. Samalla Suomen ulkopoliittinen liikkumavara kaventuisi entisestään sekä asema ja tulevaisuus muuttuisivat entistä enemmän riippuvaiseksi Yhdysvaltojen suurvaltapolitiikan suhdanteista ja oikuista.

Itämeren alueella Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys johtaisi myös tilanteeseen, jossa Venäjä ahdistettaisiin nurkkaan Pietarin alueella, mikä on eräs sen tärkeimmistä alueista, Itämeren muodostuessa samalla Naton sisämereksi. Venäjä on moneen kertaan varoittanut, että se kokee Naton laajenemisen uhkaavaksi eikä hyväksy tätä. Oman doktriininsa mukaisesti Venäjä puolustautuu hyökkäämällä ja siirtää nopeasti sotatoimet vastustajan alueelle. Käytännössä tämä tarkoittaisi Itämeren suunnalla Venäjän nopeaa hyökkäysoperaatiota Nato-Suomen eteläosiin ja -Baltiaan, eli äärimmäisessä tapauksessa jopa länteen köröttelevää panssarilauttaa Turku 10 -kyltin kohdalla, josta nämä eivät vanhaa vitsiä kuulemattona osaa tehdä sitä kuuluisaa U-käännöstäkään.

Hyvässä tapauksessa tämä johtaisi jatkosota 2:een, jonka seurauksena uusi valtakunnanraja vedettäisiin todennäköisesti jonnekin Mikkeli-Tampere-Pori linjan pohjoispuolelle. Ehkä Yhdysvallat saavuttaisi jotain hyötyä itselleen ja pystyisi ainakin sitomaan Venäjän voimat pois lähi-idästä ja arktiselta alueelta, mutta hankkeen maksumiehiksi ja tykinruoaksi joutuisivat suomalaiset ja Baltian maiden asukkaat.

Suomen etujen mukaista on pitää oma tonttinsa puhtaana ja pysytellä mahdollisimman tehokkaasti mahdollisen eskaloituvan konfliktin ulkopuolella. Kummankaan osapuolen kelkkaan ei kannata lähteä.

Kuulostipa oudolle. Yhdysvaltojen ulkopoliittisiin tavoitteisiin kuuluu vakaa ja rauhallinen Eurooppa. Tietysti ajavat omaa etuaan ja haluavat pitää tämän telluksen 1. paikan joka suhteessa jatkossa, mutta en näe meidän vajaan 6 milj. ihmisen maan kilpailevan heidän kanssaan. Miten USA:n ja Suomen edut ovat eriävät? Suomea kiinnostaa luultavasti vaan pitää kiinni rauhallisesta pohjoismaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta, jossa kaikilla on hyvä elellä, että leipää ja työtä riittää. Ei kannata unohtaa, että elämme ainakin toistaiseksi planeetallamme melko ainutlaatuisen mainiossa yhteiskunnassa. Ainoan ongelman näkisin epäsuorasti että USA ja Kiina ajautuu sukset ristiin ja tämän kautta EU:n ja Kiinan suhteet huononisivat. Ja edelleen, jos Yhdysvaltojen tavoitteisiin kuuluu sotia lähi-idässä, (Ajaen omia etuja, jotka ei ole varmaan ihan yksiselitteisiä) ei muut Nato maat joudu siihen osallistumaan. Ja niin, 94% eurooppalaisista kuuluu tuohon puolustusliittoon ja ovat siten viestisi mukaan USA:n poliittisten halujen vietävänä. Näyttää monella euroopan valtiolla aika mukavasti menevän mielestäni.

Viestistäsi hohkaa myös mieltä lämmittävä empatiaa Venäjän suuntaan. Venäjä saa tehdä mitä hyvittaa, mutta voi voi jos liitytään puolustusliittoon sen naapurina niin sitä ehkä alkaa ahdistaa. Myös viimeinen lauseesi on naurettava, luuletko jos itämerellä/euroopassa syttyisi konflikti me pystyisimme pysymään erossa? Pistetään pää puskaan, se varmaan toimii. Tai ei kutsuta karhua sen nimellä, niin ei se varmaan tule esiinkään. Se on myös tasavarma, että jos Eurooppa joutuu sotaan niin ensimmäinen luoti lähtee Venäjän puolelta. Myös aika pitkälle viety johtopäätös, että raja siirtyisi Tampereelle jos liityttäisiin Natoon.
 
Viimeksi muokattu:
Yksi asia mikä askarruttaa, on presidentti Niinistön suhtautuminen Natoon ja muuten vallalla olevaan tilanteeseen. Persoonana vähän kaveri joka puhuu rivien välistä, jättää välillä kuuntelijan tulkitsettavaksi vähän liikaa. Antanut rapiskaa venäläis kenraalille, kun puhu muutama kesä vähän ohi suunsa vierailullaan. Uskaltaa kyllä sanoa, mutta harvoin tullut vahvojen kantojen kanssa ulos (pois lukien nyt olevat sisäpoliittiset asiat maahanmuutto yms). Tietääköhän niin paljon, että suuren yleisön parempi olla tietämättäkään.
 
Suomen etujen mukaista on pitää oma tonttinsa puhtaana ja pysytellä mahdollisimman tehokkaasti mahdollisen eskaloituvan konfliktin ulkopuolella. Kummankaan osapuolen kelkkaan ei kannata lähteä.

Mutta kun me olemme jo täysin lännen kelkassa, ja sinne me kuulummekin.

Venäläiset pitävät meitä lännen kelkkaan kuuluvina hyväntahtoisina hölmöinä. Hölmöinä siksi, ettemme ole halunneet saada turvatakuita läntiseltä sotilasliitolta.
 
Nimenomaan tämän vuoksi Suomen ei tule liittyä Naton jäseneksi, koska samassa paketissa Suomi joutuisi etukäteen sitoutumaan Yhdysvaltojen suurvaltapoliittisiin etuihin ja tavoitteisiin, jota puolestaan eivät ole yhtenevät Suomen etujen kanssa. Samalla Suomen ulkopoliittinen liikkumavara kaventuisi entisestään sekä asema ja tulevaisuus muuttuisivat entistä enemmän riippuvaiseksi Yhdysvaltojen suurvaltapolitiikan suhdanteista ja oikuista.

Itämeren alueella Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys johtaisi myös tilanteeseen, jossa Venäjä ahdistettaisiin nurkkaan Pietarin alueella, mikä on eräs sen tärkeimmistä alueista, Itämeren muodostuessa samalla Naton sisämereksi. Venäjä on moneen kertaan varoittanut, että se kokee Naton laajenemisen uhkaavaksi eikä hyväksy tätä. Oman doktriininsa mukaisesti Venäjä puolustautuu hyökkäämällä ja siirtää nopeasti sotatoimet vastustajan alueelle. Käytännössä tämä tarkoittaisi Itämeren suunnalla Venäjän nopeaa hyökkäysoperaatiota Nato-Suomen eteläosiin ja -Baltiaan, eli äärimmäisessä tapauksessa jopa länteen köröttelevää panssarilauttaa Turku 10 -kyltin kohdalla, josta nämä eivät vanhaa vitsiä kuulemattona osaa tehdä sitä kuuluisaa U-käännöstäkään.

Hyvässä tapauksessa tämä johtaisi jatkosota 2:een, jonka seurauksena uusi valtakunnanraja vedettäisiin todennäköisesti jonnekin Mikkeli-Tampere-Pori linjan pohjoispuolelle. Ehkä Yhdysvallat saavuttaisi jotain hyötyä itselleen ja pystyisi ainakin sitomaan Venäjän voimat pois lähi-idästä ja arktiselta alueelta, mutta hankkeen maksumiehiksi ja tykinruoaksi joutuisivat suomalaiset ja Baltian maiden asukkaat.

Suomen etujen mukaista on pitää oma tonttinsa puhtaana ja pysytellä mahdollisimman tehokkaasti mahdollisen eskaloituvan konfliktin ulkopuolella. Kummankaan osapuolen kelkkaan ei kannata lähteä.

Suomen pitää nimenomaan sekä sitoutua että sitoa itsenänsä länsimaisiin ja erityisesti eurooppalaiseen arvomaailmaan, sekä poliittisesti että turvallisuuden osalta. Siitäkin huolimatta etteivät kaikki poliittiset ja hallinnolliset säädökset ole EU:n osaltakaan täydellisesti meidän tavoitteidemme mukaisia. Pysyminen tulevaisuudessakin Euroopan Unionin jäsenmaana on kuitenkin ainoa oikea/mahdollinen ratkaisu Suomelle. Meidän on hakeuduttava myös EU:n yhteiseen puolustusjärjestelmään (=NATO) jotta voimme olla tulevaisuudessa:
A) mukana yhteisessä puolustuspoliittisessa päätöksenteossa.
B) pääsemme myös puolustusliiton yhteisten turvallisuustakuiden piiriin.
C) kykenemme ylläpitämään tulevaisuudessa omaa uskottavaa maanpuolustuskykyä niin kaluston/aseistuksen, hallinnon/operointikyvyn ja sekä henkilöstön osaamisen ja ammattitaidon osalta.

Vaihtoehtona on se että jäämme turvallisuuspolitiikan osalta epämääräisesti EU:n ulkoreunalle. Liittoutumattomuus johtaa maamme yhä tiukemmin kohden Venäjän etupiiriä jota se on jälleen rakentamassa rajoilleen ja muille lähialueilleen. Tätä tavoitetta toteutetaan koko ajan kovalla kädellä niin poliittisin kuin sotilaallisin keinoin. Eikä ole pienintäkään epäilystä siitä etteikö myös Suomi kuulu osaksi tätä suunnitelmaa.

Minkäänlaista jatkosota-2:sta ei ole edes teoreettisesti näköpiirissä. Yksikään naapurivaltio tai liittoutuma ei ole hyökkäämässä tai millään tavoin edes uhkaamassa Venäjää. Tämä tiedetään varmasti myös Venäjän johdossa. Se, että siellä ylipäänsä puhutaan julkisesti NATO:n uhasta johtuu vain ja ainoastaan Venäjän omista sisäpoliittisista tarpeista. Sillä puolustellaan mm. armeijan sekä sotavarustelun moninkertaisesti ylimitoitettua osuutta Venäjän valtion budjetissa.

Mutta Suomen kannalta ikävällä tavalla Venäjä on jo, monilla sotilaallisilla hyökkäyksillään itsenäisten naapurivaltioidensa alueelle, osoittanut hyökkäyshalujaan. Pahimmillaan tilanne voisi tulla vastaan jopa Talvisota-2:en muodossa. Sillä kertaa Suomi jäi taistelemaan yksin suurvaltaa vastaan. Siitä meidän on otettava opiksemme. Suomen pitää tulevaisuudessa välttää tällaiset hyökkäykset sekä mahdollisen vihollisen uhkailut käyttää sotilaallista voimaa politiikan jatkeena. Siksi meidän on syytä varmistaa että kynnys sotilaallisen voiman käytölle Suomea vastaan nousee mahdollisimman korkeaksi.

Puolustusliiton jäsenyys ja keskinäiset turvatakuut muodostavat 100 %:sti kattavan esteen vihollisen sotatoimien sekä uhkauksien varalta. Tälle tosiseikalle ei tunneta minkäänlaista poikkeusta.

Suomen etujen mukaista on pitää oma tonttinsa puhtaana ja pysytellä mahdollisimman tehokkaasti mahdollisen eskaloituvan konfliktin ulkopuolella. Kummankaan osapuolen kelkkaan ei kannata lähteä.
Ikävä kyllä asia ei ole noin yksinkertainen. Tuota keinoa on jo ainakin kerran koeteltu, erittäin huonolla tuloksella (talvisota). Suomen on valittava puolensa jo etukäteen - tai sitten muut tekevät päätökset puolestamme. Näin on käynyt jo monta kertaa aikaisemmin. Jotain olisi syytä oppia historiasta (ja venäjän viime aikojen käytöksestä). Nimittäin, kaikki muut Euroopan maat (Venäjän rajanaapurit) ovat puolensa jo valinneet.
 
Laamanaattorin Väyrysläiselle ajatusmaailmalle juna on mennyt jo 20 v. sitten. Ei se siitä muutu, että pistettäisiin pää pensaaseen ja kuviteltaisiin, että "kun en näe Venäjää niin ei nekään näe minua ja ollaan turvassa."
 
Yksi asia mikä askarruttaa, on presidentti Niinistön suhtautuminen Natoon ja muuten vallalla olevaan tilanteeseen. Persoonana vähän kaveri joka puhuu rivien välistä, jättää välillä kuuntelijan tulkitsettavaksi vähän liikaa. Antanut rapiskaa venäläis kenraalille, kun puhu muutama kesä vähän ohi suunsa vierailullaan. Uskaltaa kyllä sanoa, mutta harvoin tullut vahvojen kantojen kanssa ulos (pois lukien nyt olevat sisäpoliittiset asiat maahanmuutto yms). Tietääköhän niin paljon, että suuren yleisön parempi olla tietämättäkään.

Tuskin paljon erehtyy, kun sanoo, että tietää ja vähän hitosti enemmän.
 
Tuskin paljon erehtyy, kun sanoo, että tietää ja vähän hitosti enemmän.

Ei tasavallan presidenteillekään kai mitään yliluonnollisia kykyjä ja tietoa ole?

Vai olisiko juuri Sauli Niinistöä siunattu sellaisilla lahjoilla? Tarkoitan sitä, että presidentti Halosen toiminta ei tälläkään palstalla luettuna nauttinut läheskään kaikkien piirien luottamusta. Jos tasavallan presidentillä kuitenkin on ylimaallista viisautta, niin eikö Halonenkin sitten toiminut 110 %:sti maamme parhaan eteen? Samoin tp Koivisto, joka mm. paheksui virolaisia uudelleen itsenäistymisestään.
 
Ei tasavallan presidenteillekään kai mitään yliluonnollisia kykyjä ja tietoa ole?

Vai olisiko juuri Sauli Niinistöä siunattu sellaisilla lahjoilla? Tarkoitan sitä, että presidentti Halosen toiminta ei tälläkään palstalla luettuna nauttinut läheskään kaikkien piirien luottamusta. Jos tasavallan presidentillä kuitenkin on ylimaallista viisautta, niin eikö Halonenkin sitten toiminut 110 %:sti maamme parhaan eteen? Samoin tp Koivisto, joka mm. paheksui virolaisia uudelleen itsenäistymisestään.

Totean vain sen, että tuskin tulemme koskaan informoiduksi kaikesta siitä, mitä presidentin eteen tulee. Jatkan, että emme kuunaan kykene klikkaamaan netistä kaikkea sitä, mikä vaikuttaa presidentin päätöksentekoon ja perusteisiin tehdä asioita jotenkin tai jättää tekemättä.

Meidän keskustelumme tällä saitilla erityisesti turvallisuuspolitiikasta on välillä silkkaa konditionaaliviljelyä. Ja se on silloin keskustelua, joka voi näyttää esim. Presidentin silmissä qesqustelulta.
 
Totean vain sen, että tuskin tulemme koskaan informoiduksi kaikesta siitä, mitä presidentin eteen tulee. Jatkan, että emme kuunaan kykene klikkaamaan netistä kaikkea sitä, mikä vaikuttaa presidentin päätöksentekoon ja perusteisiin tehdä asioita jotenkin tai jättää tekemättä.

Kyllä, ja tuo itsestään selvyys jäi minulta kirjoittamatta.

Kokonaan toinen asia on mitä tp informaation pohjalta ajattelee ja mihin johtopäätöksiin päätyy. Meillä ei valitettavasti ole mitään takeita siitä, että päätökset olisivat aina kansakuntamme parhaaksi. Meillähän ei UKK:n jälkeen ole enää luuloteltu tasavallan presidentin olevan jumalallista alkuperää, kuten vaikkapa japanilaiset uskovat keisarinsa olevan.
 
Kyllä, ja tuo itsestään selvyys jäi minulta kirjoittamatta.

Kokonaan toinen asia on mitä tp informaation pohjalta ajattelee ja mihin johtopäätöksiin päätyy. Meillä ei valitettavasti ole mitään takeita siitä, että päätökset olisivat aina kansakuntamme parhaaksi. Meillähän ei UKK:n jälkeen ole enää luuloteltu tasavallan presidentin olevan jumalallista alkuperää, kuten vaikkapa japanilaiset uskovat keisarinsa olevan.

No ei tietenkään. Omatekoinen ja itseään ankarasti ruoskiva neljäs valtiomahti riippumaton media valvoo päättäjien tekemistä. Tähän majuritason sotilaallista röhönaurua kolmannella.

Presidenttitason päätöksiä kammataan aina jälkikäteen tutkijoiden voimin. Jos kammataan, se näyttää riippuvan kulloisistakin suhdanteista. UKKta ryhdyttiin arvostelemaan tasan vasta sitten, kun hän oli taatusti ja suht varmasti Hietaniemessä ja syvällä.
 
Back
Top